Myrskyn Sola 4 - Se siitä sitten

[Terminator Sergeant]

Yeehaw, insinörtti, valitsen sinut! Pikachu, ukkosisku!

Skaven Warlock Engineer Skritta Ukkoshammas
Skritta heräsi epämiellyttävään tunteeseen. Hän oli jo vuosia tottunut nukkumaan kevyesti lukuisten salamurhayritysten jäljiltä. Hän piti silmänsä kiinni, mutta viikset väristen kuunteli ja haisteli ympäristöään. Jokin tässä jutussa haisi, eikä se ollut hän itse.

Plits. Vesitippa putosi maahan jossain pimeydessä.

Musta varjo sinkoutui ulos nurkan pimeydestä. Kolme vihreähehkuista heittotähteä sinkoutui kohti Skritan kaulaa samalla kun ilmassa kieppuva salamurhaaja vetäisi täysin äänettömäasti kaksi kaarevaa miekkaa esiin. Skritta kumartui viheltävien metallikappaleitten ali ja samalla iski nyrkillään rintaansa, saaden monimutkaisen putkistojärjestelmän heräämään vinisten henkiin. Vihreä valo syttyi lamppuun hänen kämmenselässään, ja Skritta ojensi kätensä kohti hyökkääjäänsä. Samalla hetkellä kuitenkin hänen selässään oleva tuuletin pysähtyi ja yskäisi pilven harmaata pölyä. "petskules, taas näitä helkkarin romu-romuja!" hän kirosi kun pyörähti vasemman olkapäänsä yli ja väisti salamurhaajan ensi-iskun. Musta tappaja pyörähti kuitenkin ilmassa ympäri ja potkaisi vauhtia seinästä. Terät eteenpäin sojottaen se lensi kohti Skrittaa. Epätoivoissaan insinööri pieksi nyrkeillään varustustaan. "Toimi-toimi! Helvetin romu! Krid, ikinä en osta sinulta enää mitään!"
Ilkeän rusahduksen kanssa Eshinin murhaaja iskeytyi päin Skrittaa ja kaksi hohtavaa terää lävisti hänet rinnasta. Hyökkääjä potkaisi teknomaagin ruumiin irti ja kääntyi poistuakseen. Jokin kuitenkin sai hänen viiksensä värähtämään ja hän katsoi taakseen. Skritta seisoi pystyssä ja ohuet vihreät savukiekurat nousivat äsken aiheutetuista vammoista, ja salamurhaaja pystyi näkemään miten lihakset kuroivat itseään kasaan. Vihreä lamppu syttyi jälleen. "Nähdään Sarvekkaan Rotan luona, Yön Koira!" Rätisevä sähköenergia alkoi pyöriä Skritan käden ympärillä. Paniikin partaalla oleva salamurhaaja ryntäsi kaikki aseet valmiina kohti häntä. Yliluonnollisella vauhdilla tuo olento hyppäsi hänen rintansa päälle ja iski saksien tavoin teränsä kohti vastustajansa kaulaa. Skritta iski hohtavan kätensä kaulansa eteen, ja terät pysähtyivät kuin seinään. "Kuole-kuole!" Hän kirkui kun vihreät salamat iskivät hänen kädestään ja salamurhaajasta tuli sekunnissa kärähtänyt karvainen tuhkakasa. "Skrat! Missä helvetissä sinä idiootti olet?!" Skritta karjui pimeään käytävään.
Raskaitten askelten säestämänä suuri rottajättiläinen ilmestyi paikalle. Sen takana kulki pienempi rottamies joka läimi jättiä ruoskallaan. "Mestari kutsui-kutsui?" se sanoi vikisevällä äänellä. Skritta karjui takaisin."Minut meinataan salamurhata ja sinä vain ajelehdit jossain katselemassa naaraitten perään senkin hyödytön haaska! Mikset ollut paikallasi?!" Jokin teknomaagin olemuksessa, mahdollisesti rätisevä koura tai veren tahrima ulkonäkö, sai petomestarin vastaamaan nopeasti. "Tutkin ympäristöä, herra! Teille oli vieras jajjaaajaja..." koriseva ääni hukkui rätinän alle, kun Skritta tarttui häntä kurkusta ja veti lähelle kasvojaan. "Vieras? Näytä minulle, nyt-nyt!"
Skrat pinnisteli irti otteesta ja lähti juoksemaan käytävää pitkin.

Skritta saapui pieneen likaiseen huoneeseen, jossa istui punaiseen kaapuun pukeutunut suurikokoinen hahmo, jonka ruumista peitti monimutkainen mekaaninen systeemi. Skritta sylkäisi. "Miksi minua vaivataan? Kuka olet?" Hahmo nousi ylös ja heilautti kaapuaan. Alta paljastui kuusipiippuinen asejärjestelmä joka osoitti Skrittaa. "Istu." hän komensi karhealla äänellä. Skritta tunnisti aseen heti ratlingiksi, joka repisi hänet kahtia puolessa sekunnissa. Hän päätti totella. Hahmo rykäisi ja aloitti sitten. "Skritta, olet varsin menestyksekäs insinööri noin kokemattomaksi ryökäleeksi. Olemme päättäneet muitten suurten kanssa että sinä saat olla se joka suorittaa tutkimusretken erääseen laaksoon, jossa epäilemme olevan suuret määrät warpstonea. Se tulee todennäköisesti maksamaan henkesi, mutta jos nyt satutkin onnistumaan, tulet saamaan hyvin suuren palkkion."
Skritan silmät välähtivät ajatuksesta. Tarpeeksi paljon warpstonea, eikä hänen tarvitsisi koskaan antaa sitä muille jos hän palaisi kertoen ettei löytänyt. "Älä edes yritä, tiedän mitä ajattelet. Sinun pitää tuoda todiste reissustasi. Sinun on tuotava Heimiriksi itseään kutsuvan otuksen pää minulle, tai henkesi ei ole puolikkaan orjankaan arvoinen, ymmärrätkö?" Skritta henkäisi ja huokaisi sitten. "Selvä-selvä, herra, mutta saanko edes ottaa tuon onnettoman paskiaisen tuolla mukaani?" "Vie pois." kuului vastaus kaavun alta. "Skrat! Tule tänne! Lähdemme matkaan!"

Skritta on hyvin punertavanruskaturkkinen teknomaagi Skryren klaanista, ja hänellä on aina päällään monimutkainen koneistonsa, jonka avulla hän sinkoaa salamoivaa kuolemaa vihollistensa päälle tai rakentelee koneitaan. Tällä haarniskalla tosin on taipumuksena sammua välillä jättäen omistajansa pulaan juuri pahimpaan aikaan. Oikeassa kädessään hänellä on suuri terävä levymäinen piikki, joka kerää energiaa ennen salaman laukaisemista. Mielenkiintoisinta on kuitenkin Skritan kehittämä pienoislaitteitten sarja, joka pystyy korjaamaan ja parantamaan hänen loukkaantunutta lihaansa, mahdollistaen uskomattomiakin paranemisia.

Piirrän kuvan kun kerkeän.

M: 5 WS: 3 BS:3 S:4 T:3 W:3 I:4 A:1 Ld:5
Tason 1 velho, osaa Warp Lightningin. Solawoundi lisätty. 45 p
Kamaa:
Warplock Pistol ( pistol, str 5, maaginen) 10+
Warp-Blades (käsiterät): mahdollistaa warp lightningin, +1 S, lisätty. 15p
Upgraded warp-energy condenser: Saa tehdä taikansa kolmella nopalla. 15p
Twisted Crown of the Horned Rat ( pienoisrobotit): Regeneroi 50p
Warpstone Charm (hakkaa panssarin buuttinappia): saa re-rollia yhden nopan, missä tahansa. One use only. 25 p
Storm Daemon (oikeassa kädessä oleva punainen nappi): bound spell, power 4, heittää heikomman warp lihtningin joka vuoro. Sitten heitetään noppaa, ykkösellä lopettaa toimintansa. 25 p
Someone in the upstairs likes me ( Skavenien ihan luonnollinen varovaisuus) 5p
I have a baaaaad feeling about this ( pelkuri) 5p
Who said I'm fair? (Skaveneilla on paha tapa pelata likaisesti) 5p

200p.

Sidekicks from hell:
Big Cheese, rat ogre.
M:6 WS:3 BS:0 S:5 T:4 W:3 I:3 A:3 Ld:5
Fear, saa stupidityn jos hoitaja delaa.

Skrat, petomestari.
M:6 WS:3 BS:3 S:3 T:3 W:1 I:4 A:1 Ld:5
Hand Weapon, ruoska ( additional hw, saa lyödä rat ogren takaa kerran)

50p

Warp-Lightning : casting value joko 5+ tai 9+, jos 5 tekee kohteeseen d6 s5 osumaa, jos 9 niin 2d6 s5 osumaa. Osumien määrää heitetäessä ykköset osuvat itse velhoon.

Skavenit saavat irresistible forcen vain jos noppine tulos on 13.

[Dark Elf69]

No niin tässä nyt olisi sitten täläinen kaveri solaan riehumaan. Tekstiä löytyy yli 2 sivua, mutta laadusta voi keskustella kun olen kuitenkin aloittelija tason fluffittelija. Toivottavasti nautitte tämän lukemisesta...

Nimi: Duriath Xanward
Rotu: Dark Elf

Fluffi: Duriath Xanward suuren Malekithin suosima kenraali on Naggarothin rannikolla armeijansa kanssa sotimassa high elffejä vastaan. Vihollisia on enemmän, mutta Duriathia ei huoleta moinen asia ratsastaessaan kohti taistelua. Hän ei tuntenut pelkoa, koska oli jo vuosia johtanut armeijoita voittoisasti ja ollut aina osallisena taisteluun ensimmäisten joukossa. Lähestyessään taistelu rintamaa hän huutaa sotilaillensa käskyn väistää. Sotilaat antavat tilaa Duriathille jotta hän voi liittyä taisteluun. Duriath pääsee eturiviin ja huitaisee hilparillaan vihollisen käden irti. High elf huutaa tuskasta, mutta hän vain nauraa julmasti ja huitaisee sen pään irti nopealla liikkeellä. Viholliset yrittävät tökkiä keihäillään Duriathia, mutta hän pilkkoo heidän keihäänsä tikuiksi. Keihäättömät High elffit vetävät miekkansa esiin, mutta liian hitaasti. Duriath ja muutama soturi hänen ympärillään tappavat nuo kurjat. Hän luottaa miehiinsä, koska he ovat taistelleet hänen rinnallaan jo vuosi kymmeniä.

Vihollisia vyöryy enemmän ja enemmän rannalta, mutta Dark elffit pakottavat High elffit koko ajan taaksepäin. Hänen luotettava ratsunsa potkaisee kaviollaan nuoren High Elf sotilaan kuoliaaksi. Duriath ottaa mustan varsijousensa jonka hän voitti ampuma kisoissa jotka järjestettiin Malekithin kunniaksi ja alkaa ammuskella sillä kohti vihollisiaan. Vihollinen toisensa perään kaatuu elottomana maahan vasaman lävistämänä. Viholliset pääsevät etenemään hänen vasemmalla puolellaan tappaen hänen sotureitaan. Nopealla liikkeellä hän ottaa jälleen hilparinsa ja rankaisee vihollisia Khainen nimeen.

Duriath jatkaa vihollisten kaatamista verenmaku suussaan kunnes hän huomaa High elf kenraalin. Hän kohottaa jälleen varsijousensa ja hengittää syvään ja painaa liipaisinta. Kolme vasamaa lentää kohti vihollis kenraalia tämän kohottaessaan kilpeään suojakseen. Yksi vasama lentää vihollis kenraalin panssariin, toinen osuen hänen kilpeensä ja kolmas lävistää hänen kallonsa. Kenraali rojahtaa alas hevosensa selästä kuin räsynukke.

Duriath kuitenkin havahtaa kun nuori high elf hyökkää keihäs ojossa häntä kohti. Aikaa ei ollut paljon hän tiputtaa varsijousensa ja kurkottaa kätensä hilpariinsa, mutta liian myöhään. Keihäs lävistää Duriathin panssarin, mutta pysähtyy mustaan kaulakoruun ja keihäs katkeaa. Duriath rojahtaa maahan hevosensa selästä ja hevonen pillastuu ja laukkaa tiehensä. Nuori High Elf ottaa vyöltään miekkansa ja syöksyy Duriathia kohden. Duriath makaa maassa, mutta tiukan koulutuksen ansiosta hän onnistuu vetämään miekkaansa esiin ja työntää sen salaman nopealla liikkeellä hyökkääjän alavartaloon. Hyökkääjän raivoisat silmät lasittuva ja hän rojahtaa elottomana Duriathin viereen.
Häntä lähestyy vihollinen keihäs ojossa juoksu nopeudella. Hän nousee väistää keihään täpärästi ja pyörähtää huitaisten hyökkääjän pään irti miekallaan.

Osa vihollisista alkoi jo perääntyä laivoille, mutta heidän matkansa päättyi lyhyeen kun kivikossa piileskelevät varjo soturit yllättivät heidät. He teurastivat jokaisen pakenijan ampumalla heitä kunnes ne olivat kuolleet. Duriath otti hilparinsa ja varsijousensa ja lähti juoksemaan kohti vihollisia. Vihollinen toisensa perään kaatu vasamien lävistäminä. Duriath otti hilparinsa ja pilkkoi vielä muutaman vihollisen. Viholliset lähtivät karkuun, mutta he eivät voineet paeta kovin kauas, koska juuri sillä hetkellä varjo soturit sytyttivät High elffien laivat tuleen. Eloon jääneet high elffit piiritettiin ja vangittiin.

Varjo soturi tuli palauttamaan Duriathin hevosen. Duriath nousi hevosensa satulaan ja katsoi kuinka hänen sotilaansa kiinnittivät kahleita vastustelevien high elffien käsiin. Kahleet yhdistettiin vahvoilla ketjuilla toisiinsa ja näin nämä orjiksi joutuvat saastat olivat vihdoin sidottu pitkäksi jonoksi.

Duriath antoi joukoilleen merkin ja he lähtivät matkaan orjiensa kanssa. Orjat olivat vihaisia ja niskuroivat, mutta ruoskinta riitti pitämään nuo saastat kurissa. Hetken matkan päästä he pääsivät kukkulan päälle ja he näkivät ylvään kaupungin Har Ganethin. Duriath ei koskaan kyllästyisi tuohon kauniiseen kaupunkiin jossa orja kauppa kukoistaa ja veri virtaa.

Duriath ratsasti ylväästi joukkojensa edellä pitkin veren tahrimaa tietä. Hän haistoi orjien pelon ja tuskan, mutta hän vai nauroi ilkeää nauruaan. Har Ganethin portit aukesivat ja niiden takaa paljastuivat kadut jotka olivat yltä päältä veren peitossa. Duriath joukkoineen ja orjineen kulki kohti toria kansan huutaessa Duriathin nimeä. Duriath oli tyytyväinen itseensä sillä jokainen nimen huuto ruokki hänen itserakkauttaan. Hän tunsi ylemmyyden tunnetta johdettuaan joukkonsa jälleen suureen voittoon.

He saapuivat torille ja Duriath nosti kätensä pysähtymis merkiksi. Joukot pysähtyivät ja orjat olivat kauhusta kankeina kun väki alkoi kiertää ja tutkiskella niitä. Duriathin omat orjat kauppiaat olivat saapuneet paikalle ja tutkailivat orjia. Duriath katsoi säälittävän näköistä orjaa, joka tärisi pelosta ja kylmyydestä. Duriath otti hilparinsa ja katsoi sitä. Kansa hiljeni ja katsoi kun Duriath huitaisi kylmä verisesti orjan pään irti. Tämä oli merkki orjien myynnin aloittamiseksi. Tämä toi hänen mieleensä kuinka hän näki kuolemaa jo pienenä lapsena orja markkinoilla.

Duriath nousi hevosensa satulaan ja lähti ratsastamaan syvemmäs kaupunkiin. Matkallaan hän näki kaksi nuorta poikaa jotka miekkailivat puumiekoillaan. Se toi hänelle mieleen oman lapsuutensa ja tiukan sotilas koulutuksen jossa hänen taitonsa tulivat esiin. Jo lapsena hän oli taitava käyttämään erilaisia aseita, mutta hän oli vielä parempi ampumaan varsijousella kuin taistelemaan miekoilla ja hilpareilla. Hän muisti myös ystävänsä jonka kanssa hän vietti kaiken vapaa aikansa. He olivat erottamattomat kunnes hänen ystävänsä kuoli, koska hän paljasti muutaman High Elf vakoojan kaupungissa jotka tappoivat hänen rakkaimman ystävän siitä hyvästä. Kaupungin läpi ratsastaessaan hän tunsi tuulen kuiskaavan: ” valmistaudu sillä huomenna koittaa suuri päivä”. Hän katsoi ympärilleen, muttei nähnyt ketään.

Pian hän saapui kartanonsa porteille. Vartijat avasivat nopeasti portin kun huomasivat Duriathin lähestyvän. Duriath ratsasti sisään kartanon porteista ja näki kauniin puutarhan jonka hän oli itse suunnitellut. Hän ratsasti kivistä polkua tallille jossa palvelija odotti häntä. Duriath laskeutui hevosen selästä ja käski palvelijan pestä sen, koska se oli yltä päältä veressä. Palvelija kumarsi ja nyökkäsi. Duriath lähti kävelemään kohti ylvästä kolmikerroksista kartanoaan. Vartija aukaisi hänelle oven ja hän astuu sisään. Vasemmalla hän näki suuren oleskelu tilan jossa on tulisija ja oikealla suuren ruokailu salin jossa hän on järjestänyt monia juhlia. Hän kävelee suoraan edessä kohoaville portaille jota johtavat toiseen kerrokseen jossa sijaitsee hänen varuste huoneensa, kylpyhuoneita ja lukuisia vierashuoneita.
Hän astelee varuste huoneeseen jossa on lukuisia haarniskoja ja aseita joista osa ovat todella vanhoja sukukalleuksia. Hän riisuu aseensa puiselle pöydälle ikkunan lähellä ja haarniskansa hän asettaa sille varattuun telineeseen nurkassa. Hilparinsa hän asettaa lasi vitriiniin. Hän ottaa miekkansa pöydältä ja lähtee kylpy huoneeseen veren punainen kaapu yllään.

Duriath avaa kylpyhuoneen oven ja sen takaa paljastuu amme täynnä lämmitettyä vettä. Duriath sulkee oven ja riisuutuu. Miekkansa hän asettaa ammeen läheisyyteen. Hän astuu kuumaan kylpyyn ja pesee veren pois iholtaan jossa on lukuisia sota arpia. Veri sekoittuu veteen ja siitä tulee punaista. Hetken kylvettyään Duriath nousee ammeesta ja pukee kylpytakkinsa, mustan amulettinsa ja lähtee yläkertaan miekka kädessään. Hän kävelee työhuoneensa ja pysähtyy ison kirja hyllyn kohdalle ja lausuu: ” Kynthuithalkein.” Kirja hylly työntyy sivuun ja sen takaa paljastuu hänen iso makuuhuoneensa. Hän asettaa miekkansa sängyn viereen ja menee sänkyyn peiton alle. Hänen mielessään pyörii huominen, mutta pian hän kuitenkin nukahtaa.

Aamulla hän herää, kun palvelija koputtaa Duriathin salaoveen. Palvelija sanoo itse Malekithin lähettilään olevan alakerrassa odottamassa. Duriath sanoo tulevansa hetken kuluttua. Hän ottaa kaapistaan mustan kaavun ja pukee sen ylleen. Hän pukee myös vyönsä ja asettaa miekkansa vyöllä olevaan huotraan. Tikarinsa hän piilottaa kaavun sisälle. Hän laittaa kengät jalkaansa ja kävelee alakertaan. Nuori Dark elf kumartaa ja sanoo itse suuren Malekithin lähettäneen hänet ja ojentaa kirje kuoren jossa on Malekithin sinetti.

Lähetti häipyy ja Duriath rikkoo sinetin ja avaa kuoren. Kirjeessä hänen käsketään valmistautua sillä velhottaret tulisivat hänen talolleen hetkenä minä hyvänsä ja siirtäisivät Duriathin Lustriaan käyttäen pimeää magiaa, jotta hän voisi johtaa Dark elffejä taistelussa liskoja vastaan. Duriath ryntää varuste huoneeseen. Hän pukee kiillotetun haarniskansa. Hän kävelee ikkunan lähellä olevalle pöydälle ja ottaa varsijousensa. Lasi vitriinistä hän nappaa hilparinsa ja marssii ulos. Oven avattuaan hän näkee kolme varjo soturia kantaen varusteita ja velhottaret kävelevät sisään kartanon porteista. kymmenen velhotarta kerääntyy piiriin Duriathin ja varjo soturien ympärille. Pian salamoiva pimeys peittää Duriathin ja varjo soturit. Kuuluu pamahdus ja he katoavat.

He paiskautuvat maahan metsän lähelle. Duriath nousee ihmettelemään minne hän olikaan joutunut, koska tämä paikka on kaukana Lustriasta. Lustriasssa on pelkkää viidakkoa, mutta tämä paikka on kaikkea muuta kuin viidakkoa. Metsä nousi korkeana hänen takanaan ja joki virtaa kauempana ja sen toisella puolella on kylä. Kylän vieressä näkyy pitkä silta josta joen voi ylittää. Duriath ja hänen varjo soturinsa lähtevät kohti kylään selvittämään minne he olivatkaan joutuneet.


Ulkonäkö: Mustat hiukset ulottuva olkapäiden alapuolelle ja silmät ovat sysi mustat . Solakasta haltian vartalosta löytyy myös lihaksia heiluttamaan suurta hilparia. Taistelujen jättämät arvet näkyvät ympäri hänen kehoaan, mutta kasvot ovat säästyneet niiltä. Hänen kätensä ovat nähneet töitä ja taisteluita joita kumpaakaan hän ei kaihda. Synkät, mutta karismaattiset kasvot aiheuttavat erilaisia reaktiota kun hän kulkee väen joukossa. Hänen kasvoillaan on yleensä itserakas ja ylimielinen virne.

¤========Duriath Xanward========¤
M(5) WS(6) BS(6) S(4) T(3) W(3) I(6) A(3) LD(9)
“Sola wound lisätty tuohon”

Master (total: 182.p)
-heavy armour
-Sea Dragon Cloak (+1 saveen close combatissa, +2 saveen muita iskuja vastaan(shooting, spells jne.)
-Halberd(menetetty)
-Lifetaker (range 30”, S4, 3x multiple shots, osuu aina 2+ riippumatta to hit modifiereistä, magic itemeistä jne…)(menetetty)
-Black amulet (El capu ehdotti että poistetaan tuosta itemistä sen erikois kyky bouncettaa woundi hyökkääjään ja jätetään pelkkä 4+ ward save ja piste hintaa tiputettiin)
-I sense boody trap nearby
-Cristopher Lees voice
-Who said I´m fair?

Erikois-säännöt: Eternal Hatred (hate kaikkia vastaan ja High elffejä vastaan saa re rollit joka vuorolla)

Rahaa: 18kk -8kk miekasta =10kk

#=========Sidekick========#
3x Shades (48.p)(enää 2 jäljellä ku yks kuoli)
M(5) WS(5) BS(5) S(3) T(3) W(1) I(5) A(1) LD(8)

kaikilla shadeilla on:
2x Hand weapon
Repeater crossbow (range 24”, S3, 2x multiple shots, armour piercing)(rc:t kadonneet kaivoksen syövereihin)

Erikois-säännöt: Eternal Hatred (katso ylempää)

Minä nyt laitoin kaikki näkyville, mutta tuskin se teitä haittaa ;P

Mulla on paria riviä vaille kaks sivua fluffia. Beat that!

Done ;D

Edit: Joku kuva lisätty kuvaamaan hahmon pärstää...

[Arkki]

Ää! Ei varmana ole! Sulla on paljon enemmän tyhjiä välejä kuin mulla ja lyhyempiä tekstejä! Sama jos raiskaan omaan fluffiini aina kaks väliä, ennen seuraavaa tekstiä!

[Nocharim]

Kun kerran rope-horroksesta on herätty niin voisi täälläkin taas vaihteeksi heilua.

Niin, sitä vain, että montas paikkaa on vielä täyttämättä? Viisi hahmoa vaikuttaisi olevan jo näkyvillä, mutta sitä tiedä montako 'ujoa' on jo jonottamassa. Tosin on vain pimentohaltiain kirja käytössä tällä hetkellä.

Voisi vielä kysyä Venom Swordin laillisuudesta ja siitä paljonko kustantaa tuo Black Amuletin halvennettu versio?

[Rotten sound]

Nimi: Skirv Hylkiö
Rotu: Skaven
Fluffi:

Nuoruuden Skirv eli suuressa viemärikaupungissa, jossa elivät vain isoimmat rotat. Pienimmät kokivat nopean kuoleman ja päätyivät tovereitten varaansa. Huomaten nopeasti miten kävi hänen kumppaneillensa viisaana rottana Skirv rupesi pysyttelemään kaukaisissa tunneleissa, jossa hän sai oman rauhan harjotella taistelulajeja. Monien vuosien aikana monet sadat rotat tunsivat tikareitten iskut selässään ja varjoissa ruumiitten taskut tutkittiin nopeasti.

"Hä-hä-hälytyyyys! sa-salamurhaaja!" korkea vinkuminen kuullui tunnelissa ja suuren partion juoksusta kuuleva kilinä. Kymmenet rotat piirittivät mustaan kaapun pukeutuneen rotan, jonka kädessä oli verta vuotava tikari. Paniikissa Skirv aloitti kaivamaan taskuja väistellen keihäitten pistoja, nopeilla väistöillä kömpelöt pistot menivät ohitse. Nopeasti kädet löysivät taskusta savupommin, joka hetkessä räjähti maahan. Samassa alkoi korkea kiljuminen alkoi savussa ja raskaat juoksu askelleet. Rysähtäen piilopaikkansa saaliin kanssa kolme rottaa tuijotti häntä ja katsoi hänen haavaa vatsassa. Kaatuen seinää vasten Skirv otti taskusta warppikiven palasen ja tunki tämän haavan sisälle, joka alkoi saman tien alkoi kuulumaan sihinää.

"Meidän on lähdettävä pois täältä. Olemme liian pitkään pysytelleet täällä ja nykyään ei pysty enään kuonoaan tunkemaan edes ulos ettei näe partiota. Meistä on tullut nykyään metsästettäviä." Skirv sanoi maaten seinää vasten ja ottaen likaisen paperin taskustaan esille. Repien varovasti auki ruskeaa paperia, jossa näytettiin tunnelijärjestelmää. Osoittaen pientä kylää likaisella kynnellä ja laskien matkaa tunneleita pitkin Skirv alkoi hymyillä entistä enemän. "Pojat valmistautukaan lähtemään nyt ja juoksemaan. Meillä on edessä kahden viikon matka ja voitte olla varmoja että emme pääse rauhassa yhtäkään metriä." Nouset maasta selittäen tilanetta hänen oppipojillensa Skirv alkoi pakata matkaansa hänen tavaransa. Heittotähtiä, tikarinsa ja vanhan haarniskansa, joka oli pelastanut hänet satoja kertoja. Tämä palanen oli varastettu huono onniselta sotaloordilta. Haarniska oli ohutta warppimetallia, joka oli kevyt ja muotoiltu lähes täydellisesti kehonmukaiseksi. Lopulta poistuen piilopaikastaan Skirv asensi nopeasti piilopaikanssa ansat päälle ja lähti juoksemaan oppipoikiensa perään.

Yöllä solassa neljä varjoa liikkui ääneeti kohti vanhan solan rauniota etsimään itsellensä asuinpaikkaa. Yön aikana lopulta löytyi puoliksi romahtanut talo, jonka Skriv valtasi nopeasti itsellensä. Lähettäen nopeasti oppipoikansa tutkimaan aluetta Skirv levitti maahan reppunsa sisällön etsien kuumeisesti warppikiveä. Heitellen paniikissa tavaroita pitkin huonetta hän lopulta löysi pienen pussin mikä oli täynnä pieniä kiviä. Tunkien yhden kiven kiellensä alle huone alkoi hämärttyä ja pyörimään Skirvin silmissä. Romahtaen maahan nauttimaan ihanasta magian, voiman ja hallunisaatioden pyörteestä hymyillen unohtaen hetkeksi taas vieroitusoireensa.

Ulkonäkö: Mustaan viittaan verhoutunut pitkä rottamies, jonka turkki on lian ja ruskean värinen. Kasvot ovat täynnä vanhoja arpia ja monista kohti naama on vääristynyt warppikiven liiallisesta käytöstä. Aseinaan hänellä toimii pitkä tikari, joka oli varastettu eliittikaartilta. Mustien repaleisten vaateitten alta paistoi vihertävä rintapanssari.

Kolme apuria oli varustaunut mustiin viittoihin ja aseinaan heillä toimi Salamurhaajien suosimat heittotähdet ja aseet.

Skirv Hylkiö
M5 WS5 S4 T5 W3 I5 A3(6) LD6
*Frenzy
*Warpstone armour (4+ AS onnistuneista suojaamisesta S4 hitti vastustajaan)
*Black Fury +2A
*Tenebrous cloack ( 3+ missle ward myös maagisiin)
*Who said I´m fair?
*Someone in the upstairs likes me
*I have a baaaaad feeling about this


Apurit.

3 gutter runneria:
2x A.HW + stars + poison kaikkiin aseisiin
1x A.HW + stars

[Terminator Sergeant]

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eivätkö e.shield ja warpstone armour ole molemmat magic armoureita joita saa vain yhden per hahmo?

[Nocharim]

Maagisia panssareita ovat molemmat. Jaa, löytyi sitten vampyyri-kirjanen. Pitää sitten päättää kummalla lähettää.

[El Capitan]

Hyvä huomio Termis. Rotten korjatkoon kun jaksaa.

Mutta joo, kiva nähä Noch elossa. Pitkään aikaan ei sua ole näkynyt missään. Areena täyttyy hyvää vauhtia ja moni on lisännytkin minut meseen. Itseasiassa useampi kuin 8. Kaikki eivät valitettavasti pääse mukaan ja osallistujia otetaan mukaan nopeat syövät hitaat-meiningillä.

He, jotka eivät päässeet mukaan peliin, on tarjolla sitten kulissien takana pelaamista, jos kiinnostaa. Jutellaan lisää mesessä sitten kunkin "epäonnisen" kanssa.

[Nocharim]

Pieni vaaleatukkainen haltia leikkii nukkensa kanssa laivan keinuessa rauhoittavasti, eivät edes syvältä kannen alta kaikuvat tuskan huudot ja itku saa lasta hätkähtämään leikistään. Vanhempi naispuolinen haltia torkkuu tuolissaan, vain hänen rinnuksillaan oleva jalokivi sykähtelee hänen sydämensä tahtiin, valaisten huonetta hieman joka sykäyksellä. Lapsi katsoo ylös ja lähtee kävelemään kohti äitiään, kavuten hänen syliinsa ja kurottaen kohti jalokiveä kannattelevaa ketjua. Hän irrottaa ketjun ja laittaa kiven itsensä kaulaan, alkaen tanssahdella ympäri huonetta matkien äitinsä liikkeitä.

Saappaiden kolina saa lapsen hätkähtämään ja vaistomaisesti piiloutumaan kaappiin. Hän kurkistaa ulos kaapin lukon raosta, muttei näe ketään. Vain äitinsä torkkumassa tuolillaan. Saappaiden äänetkin olivat vaimenneet niiden kävellessä ohi, joten lapsi uskaltautuu takaisin leikkimään nukkensa kanssa. Jatkaen leikkiään ei lapsi huomaa, että hänen äitinsä hengityksen äänet ovat lakanneet ja veren valuvan pitkin tuolin reunustaa.

---

Toistakymmentä vuotta myöhemmin samainen orjalaiva, Turmeltunut Armo, vieläkin keinuu meren sylissä, kohti uusia ryöstöretkiä ja anastuksia. Nuori haltianainen nojaa laivan mastoon ja katselee kohti maata, olisi kohta aika taas laskea ankkuri ja hyökätä nukkuvaan rannikkokylään. Käsi koskettaa naista olkapäähän, saaden hänet hätkähtämään.

"Kaunis yö, Jilliandra. Sääli haaskata sitä työskentelyyn." Sanoo vanhempi pimentohaltiamies.
"Isä, ne ovat vain ihmisiä, miksi nämä ylenpalttiset suojavarusteet?" Jilliandra kysyy ja katsoo isäänsä, jalokiven heilahtaessa ketjussaan, hohtaen valoaan läpi paksun laattapanssarin rinnuksen.
"Koska kaikki viholliset eivät ole muualta, sinun pitäisi ymmärtää se parhaiten. Käy satuloimassa Koskematon ja valmista itsesi ja miehesi."
"Kyllä, isä." Nainen katsoo takaisin kohti merta ja astelee kannen alle, ratsuille varattuihin tiloihin.

Talleissa seisovat monet haltioiden kasvattamat hevoset, mustia, harmaita ja yksi harmaitakin vaaleampi hevonen. Jilliandra hymyilee hevoselle ja vie kätensä läpi sen harjaksen. "Koskematon, meidän ei tule pettää isää, eikö vain? Hän haluaa vahvempia orjia myydäkseen ne Noitakuninkaan ja hänen hovinsa viihdykkeeksi. Mehän tuomme niitä
hänelle, niinhän?" Nainen puhuttelee hevostaan samalla kun hän nostaa satulansa sen selkään.

---

Jilliandra katsoo palavaa kylää ratsunsa selästä. Hän voi pahoin palavan lihan ja veren hajun kantautusessa hänen luokseen. Oli sanomatta selvää, että nainen ei ollut hyvällä tuulella. Todisteena tästä hänen vieressään makasi miekan lävistämänä oleva kookkaan ihmisen ruumis.

"Oletko kunnossa, rouva?" Kysyy toinen Jilliandraa vahtimaan jätetyistä ratsastajista.
Nainen katsoo häntä myrkyllisesti ja vetää miekkansa irti kuolleen miehen ruumiista. Miekan terään tarttuneeseen vereen oli kuitenkin takertunut paperikäärö. Nainen käärii sen auki ja katsoo alueen karttaa johon on piirretty reitti vuorille. Kartan viereen on hätäisesti kirjoitettu vain yksi sana. 'Paratiisi'.
Toivonkipinä syttyy naisen sydämeen. Ehkäpä tästä 'Paratiisista' hän löytäisi arvokkaita tai vahvoja orjia, jotta hänen isänsä olisi tyytyväinen.

"Muutos suunnitelmissa, ratsastan pohjoiseen ja te tulette mukaani."
Ennen kuin ratsumiehet ehtivät sanoa vastalauseita Jilliandra on jo kannustanut ratsunsa laukkaan, kohti pohjoista.

Nimi: Jilliandra
Rotu: Pimentohaltia
Säännöt: Eternal Hatred (Hate All, Helffejä vastaan voimassa joka tappelukierroksella. Koskee myös mountteja.)

Master 80
Sea Dragon Cloak 4 +1 MAsv, +2 RAsv
Pendant of Khaeleth 35 (perus Pendantti, mutta wardiin -2)
Armour of Living Death 60 Hvy Arm, +1 To & Wo, tappelun alussa d6 1 Tyhmä
Dark Steed 12
Shield 2
Lance 4
197

3 + 7 = 10kk
Dazzling Beauty (Dont Look At My Boobs) 5kk ASF
Death is Such a Waste (Chickenwuss!) 5kk
0kk

2x Dark Riders w/ Shields 36 (HW, Spear, Light Armour, Shield, Eternal Hatred)

Koodi: Valitse kaikki

  Hero Dark Rider  Steed
Mv	5	5	9
Ws	6	4	3
Bs	6	4	0
St	4	3	3
To	4	3	3
Wo	4	1	1
In	7	5	4
At	3	1	1
LD	9	8	5
Asv	2+/1+ 4+	-
Wsv	N+	-	

Käytetään kuvana vaikka tätä.

[IRiaD]

Viskaa varalle, tiedät kyllä hahmoni. Teksti ja säännöt tulee piakkoin näkyville.

PS: Miksei kukaan ilmonnu et tää on jo päällä D:

[El Capitan]

Kyllä sulla oli alustava ajankohta Teemu tiedossa. Varalle en sua pistä. Olihan sulla toi Jäävasara, mutta fluffin tekoon oli kyllä aikaa hyvin.

Varasijalla kuitenkin voi notkua loputtomiin. Jos toiset kaksi tekee sen fluffin ennen sinua, niin mielummin päästän heidät siihen tosipeliin mukaan sinun sijastasi. Sinulla selvästi on elämässä enemmän tekemistä kun fluffin teossa kesti niiiin kauan ja tapasi olla mukana näissä loppuun saakka on kaikkialla tunnettu :).

Älä ota pahalla, kyllä sää saat Muusasi kanssa sovun yhdeksi illaksi.

[IRiaD]

No mulla on huomenna koulussa 2h hypäriä, kai mä voin silloin jotain naputella. Ennen kuin ruottintunti tuhoaa mut täysin.

[Gilaelin]

Jee, löysin mitä hienoimman kuvan hahmolleni ja linkitin sen hahmon postiin ensimmäiselle sivulle. Käykää tsekkaamassa.

[Da Big Boss]

Kaikki päättyy auringonnoususta sen laskuun.

Kaukana vanhasta maailmasta sijaitsi suuret pohjoisen metsät. Ei ihmisen katse tai kaaoksen koura ollut sitä saavuttanut tai löytänyt. Havupuitten välistä nousi ajoittain savua, joka tuli yhden metsän suurimpien heimojen tulista. Elämä ei ollut hankalaa, kun örkeillä, kuolleilla ja ihmisillä ei ollut koskaan saatu edes tarkkaa tietoa paikan olemassa olosta. Ei peto tai paha päässyt heidän yhteiskunnan eloa häiritsemään. Endlor oli syntynyt heimon normaaliin perheeseen. Siellä hän varttui, eli ja kasvoi. Kun hän poistui yön pimeyden viitan suojassa pois heimon asutuksilta, käänsivät jumalat katseensa hänestä.

Vuosien saatossa hän oli kasvanut aikuiseksi. Kylän vanhan shamaanin opissa hänen sisältään oli kasvanut taidon siemen. Vuosien saatossa hänen taidot olivat kasvaneet vahvoiksi, vetäen vertaa muille maageille. Riimut ja loitsut hän oli oppinut, ja niiden varassa hänellä ei ollut huolen häivää. Ainakaan mielestään.

Kun hän poistui yön pimeyden viitan suojassa pois heimon asutuksilta, käänsivät jumalat katseensa hänestä. Aikanaan hän löysi olevansa yksin vailla suojaa, kotia tai ystäviä. Aikanaan luonto muutti muotoaan vihreästä valkoiseen. Tuli talvi. Ajan valuessa ja kellon tikittäessä eteenpäin, hän löysi itsensä aivan uudesta maailmasta. Hyytävä kylmyys iskeytyy ja pureutui kiinni Elorin luihin ja lihaan, saaden hänet käpertymään maahan. Viimeiseksi mitä hän näki oli musta taivas, jonka eteen pysähtyi jotain liikkuvaa, muuta hän ei pystynyt erottamaan.

Savua. Sitä leijui hänen ympärillä. Nopeasti katsastaen hän löysi itsensä kuin pilven sisältä. Ehkä sitä oli vain metriä tai kilometrejä, ei sieltä päässyt pois. Oudot valot ja äänet risteilivät kaikkialla minne hän näki. Yksi ääni selkeni muiden joukosta, sanoen selkeästi sanoja, joita hän ei ymmärtänyt. Mitä se tarkoitti, ei hän tiennyt. Kenties ikuisuuden jälkeen savu hälveni. Vanha tuttu näky avautui hänen eteensä. Se mihin hän ei saanut vastausta, hän päätti etsiä niin kauan kunnes löytäisi vastauksen siihen.

Jumalien mieltä ei ole ihmiselle tarkoitettu ymmärrettäväksi. Sitä hän ei ollut vielä oppinut.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirkas kuu valaisi puiden välistä lunta, saaden sen kimaltelemaan. Oli tähti yö, jota jumalat maalasivat revontulilla. Mitään ääniä ei kuulunut, ainoastaan puiden latvoista tippuva lumi päästi hiljaisia kuiskauksia luontoon. Oli kuin luonto ja elämä nukkuisi syvää ja lämmintä talviunta, joka ei loppuisi aikoihin. Jossain kaukana ulvoi kuuta, ruokkien hiljaisuuden laulua.

Hiljaisuus levittäytyi viimeisen kerran luonnon ympärille usvan kaltoin, kuin tietäen sen loppuvan kohta. Aikanaan kirkas valo valaisi metsän laidan, karkottaen pimeyden metsän syvimpiin koloihin, joista ei ihmisille vielä tietoa ole. Aurinko se ei ollut, valo ei noussut taivaanrannasta. Se ei karkottanut tähtiä ja kuuta taivaaltaan. Valo himmeni, mutta pysyi väkevänä niin kauan kuin se oli näkyvissä. Kuin leijuen se juoksi pellon läpi, kadoten aikanaan metsän laitaan. Sitten varjot hivuttautuivat luolistaan pellolle takaisin, aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Se vaelsi peltojen läpi, vuoret, metsät ja joet eivät olleet esteinä sille. Kuin rauhaton sielu se päätti jääräpäisesti jatkaa matkaansa. Päämäärää sillä ei voinut olla. Ehkä maailmassa ei ollut yhtäkään joka olisi tiennyt hänen nimeään.

Aikanaan valo himmeni, heijastaen vuoren seinään kaksi varjoa. Ne muodostivat muinaisen hirviön ja miehen, joka ratsasti hirvellä. Varjot menivät ja tulivat takaisin. Kaksikko jatkoi matkaansa, kirkkaasta selkeästä auringonnoususta himmeään oranssin ja punaisen muodostamaan auringonlaskuun. Sekunti. Seuraavaksi minuutti. Aika eteni ikuista tahtiaan muuttaen sen tunniksi. Se kesti päiviä. Sitten kuukausia. Lopulta vuosia.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ulkonäkö: Vanha mies, joka pukeutuu aina harmaaseen viittaan. Suuri parta ilmestyy hupun alta, eikä kasvoja ole kuin vanhimamt henget nähnyt vuosisatojen kiertäessä ajan ympyrää. Häntä kiertää joskus omalla kiertoradallaan lukemattomat riimut, tähdet ja planeetat olevinaan. Huppu peittää hänen kasvot lähes aina, ja harva on nähnyt vuosituhansien kierron aikana kasvonsa. Vasemmassa kädessä hän kantaa puista shamaanin keppiä, josta roikkuu epämääräisesti luita, sulkia ja erilaisia amuletteja.


Nimi: Endlor vaeltaja.
Rotu: Ihminen.
Shaman 45 pts.
Statit: M4, WS3, BS3, S3, T3, W3, I3, A1, LD8.

Hand weapon.

Level 2 Shaman 15 pts.

Skull of Owl 25 pts.
Bearer can choose his spells, rather then rolling them randomly.

Horndeer 14 pts.
Statit: M7, WS3, BS0, S3, T3, W1, I3, A1, LD5.
Tusken charge: Whenever Horndeers charge, they gain +1 to their strength value until the end of that close combat phase.

Special rules:
Farlander.
The Shaman may choose his spells from the lore of Far North, or from Lore of Beasts.

Seuraajina on northern fiend.

I wasnt signed for this 5kk
Someone in upstairs likes me 5kk
Kynäe-äeliö 5kk
Christopher Lees voice 5kk

----------------------------

Northern fiend 45 pts.
Statit: M6, WS4, BS1, S5, T4, W3, I3, A3, LD8.
Snow fiends 5pts.

Enemies take -1 penalties to hit in close combat, but makes him flammable.

----------------------------------------------------------------------------------------------

[Rune]

Perkele, mie en tehnyt sitä. Eikö se lue siellä tarpeeksi selvästi? Itse olin vain pitämässä ihmisten ideoita enemmän tai vähemmän (muiden muassa) kasassa. Itse lista, ideat, yksiköt, tasapainotus (tai sen puute) ja taikaesineet kaiken muun lisäksi ovat Sotavasaralaisten yhteistyötä. En tykkää ottaa propseja vastaan työstä jota en ole tehnyt.

Vaikka saa se silti hyvälle mielelle. :) Kiits.


Ja itse pohdin ja pohdin. Mutta en tiedä jaksanko innostua tarpeeksi. Hahmonpoikasta olisi mielessä.

[El Capitan]

Osaanpas minä laskea. Tässähän meillä on jo 8 pelaajaa eikä seitsemän. Kuisma kerkesi oikein nätisti mukaan.

Ellei kukaan joku lähipäivä (Ira tai Edge) inise päästä mukaan, niin aloitetaan pelaaminen joku lähipäivä.

[Nocharim]

Niin, unohtu tossa hahmossa mainita, että nerffittiin Kapun kanssa hieman tuota Pendanttia. WSv tulee siitä kuin Strena olisi kahta pienempi. Muuten toimii säännöt samalla tavalla. Lasketaampas sitten. S6 4-, S5 3-, S4 2- jne. Kymmenisen pojoa lisää oikeastaan kehtaa maksaa Black Pendantin tasaisesta 4+:sta jota strena ei paljoa vaikuta kun näyttäisi siltä että niitä kovan strenan jeppejä ei niin hirveästi tule näkymään.

El Kapu: Noch, muistakko, että minulla on mahti muokata teiän viestejä? Kun et ollut tuota tehnyt, muokkasin vähän viestiäsi ennen kuin alkoi tulemaan valitusvirsejä Pendantin sisälle päästämisestä.

Plääh, liian kauan poissa niin päässyt unohtumaan asioita.

[Arkki]

Mitäs? Aletaanko me nyt rustaileen niitä alkufluffeja ennen mättöjä?

[El Capitan]

Alkufluffit ennen mättöjä? Ho hoo. eka kierros on kuule varmaan joskus tammikuussa.

Katotaan nyt eka vähän mitä kaikkea mulla onkaan hihassa. Kaikkea jännää sieltä yleensä on löytynyt. Nyt kuitenkin venataan hetki ja katotaan, iniseekö Ira tai edge itsensä mukaan, jolloin voidaan nostaa osallistujamäärää kymmeneen. En ole kuitenkaan vielä kerinnyt muuttamaan Tampereelle, jotenka varmaan joku lokakuun alkuviikko voi olla aika heikkoa minun osaltani.

Kuhan nyt vain ilimoittelen tässä näin jo nyt, että kerätkää sitä inspistä siihen pelaamisen. Varmaan sitten kun minulla toimii netti moitteetta, on se viimeinenkin saanut sen peli-inspiksen kasattua kokoon.

[Da Big Boss]

Eikös nuita fluffeja voisi jo updeittaa ensimmäiseen postiin, kun niin on kaikissa areenoissa tehty, ja helpompi löytää ne myös sieltä.

Jee, ei taisteluja! Miun hahmo ei tykkää niistä, kun te muutte teette juustoa :<