lopussa olen siellä. viimeisessä taistelussa. sudenaikaan

[notobi]

"Kuten sudet ulvovat, huutaa myös verenhimoinen sotilas joka repii vihollisensa paljain käsin,kynsin ja hampain taistelee ilman asetta pahaa vastaan". "Ja tätä sanomaa kuunelkaa"! sanoi äreä riimupappi nuorille verikynsille jotka olivat kyllästyä yli tunnin saarnaan. Näiden verikynsien joukossa oli myös susivartija Olaf Pitkähammas, joka oli yrittänyt pitää nuorison kurissa aamusta asti ja nyt sekoamisen partaalla. "Olakaa nyt hemmetti hetki kunnolla"! Huusi Olaf joka oli kiukusta punainen. Kaikki hiljenivät ja hetken päästä riimupappi jatkoi saarnaansa. Saarnan jälkeen Olaf komensi kaikki verikynnet ympärilleen ja otti esiin turkin. "Tiedättekö mikä tämä on"? Hän kysyi. Verikynnet katsoivat häntä äimistyneenä ja luulivat tämän pilailevan. "Turkis"! Huusi yksi verikynsi. "Aivan, mutta ei mikätahansa turkis vaan itse leman russin omistava turkis"! Tuli hiljaisuus ja kaikki verikynnet hiljenivät ja katsoivat silmät pyöreinä turkista. "Toinen niistä pyhistä esineistä jonka russ jätti ennen lähtöään tänne. "Onko russ vielä hengissä"? Kysyi yksi verikynsi. "Kukaan ei sitä tiedä" sanoi Olaf synkkänä. Samalla hetkellä Olafin taakse ilmestyi Logan Grimnar joka sanoi "Hän on tuleva takaisin". Olaf hätkähti, kääntyi hitaasti ja sanoi "Anteeksi Logan, en olisi saanut sanoa tuota ääneen". Logan katsoi häneen ja hymyili "Ei se mitään, mutta älä ikinä sano sitä uudestaan". Logan läimäytti Olafia selkään ja kehotti verikynsiä olemaan kunnolla tai he saisivat huutia itse häneltä. Samana päivänä suuressa saliss Olaf sai nähdä jotain ihmeellistä, salin keskellä oleva kivikiekko jossa oli kaikkien suurten sotilaiden nimet nousi ilmaan ja alkoi pyöriä hitaasti. Kivessä oleva tyhjä kohta täyttyi kirjoituksella ja siihen kaivertui kuva jossa oli suden pää ja taustalla kuunsirppi. Yhtäkkiä kivi laskeutui ja kiven keskusta irtosi. Se alkoi hohtamaan sinertävää valoa ja kiven ylle ilmestyi hahmo. Hahmo oli häntä suurempi ja se kantoi punaista miekkaa. hahmo sanoi "lopussa olen siellä. Viimeisessä taistelussa. Suden aikaan. minä olen leman russ"!

jatkoa tulossa.

[Vilkku92]

Ulkoasu oli vähän epäsiisti, niin että ei meinannut välistä saada selvää tarinasta. Kappalejako olisi ollut hyvä olla, ja sieltä täältä löytyi kirjoitusvirheitä. Aina ei ollut myöskään iso kirjain lauseen alussa. Kirjoittaessa ei kannata pitää kiirettä, siitä on monesti tällaisia seurauksia. Kuvailukaan ei ollut siitä parhaasta päästä, joten sitä voisi parantaa. Tunnelman luontikaan ei oikein onnistunut, vaikka sitä yritettiin.

Mutta ei nyt sentään huonoa tekstiä, vaan ihan kehityskelpoista. Harjoitus tekee mestarin.

[Kakapo]

Vilkku tiivisti niin hyvin kaiken että ei itselle jäänyt juuri sanottavaa. Niistä ohjeista vaan etiäpäin!

[Meridian]

Ulkoasu oli vähän epäsiisti, niin että ei meinannut välistä saada selvää tarinasta. Kappalejako olisi ollut hyvä olla, ja sieltä täältä löytyi kirjoitusvirheitä. Aina ei ollut myöskään iso kirjain lauseen alussa. Kirjoittaessa ei kannata pitää kiirettä, siitä on monesti tällaisia seurauksia. Kuvailukaan ei ollut siitä parhaasta päästä, joten sitä voisi parantaa. Tunnelman luontikaan ei oikein onnistunut, vaikka sitä yritettiin.

Mutta ei nyt sentään huonoa tekstiä, vaan ihan kehityskelpoista. Harjoitus tekee mestarin.

Sen verran voisi ehkä lisätä, että kannattaa lukea paljon, sillä se kehittää sanavarastoa, lauseenrakennustaitoa ja auttaa hahmottamaan, miltä tekstin tulisi näyttää. Suosittelen George Martinin Jään ja tulen laulu-sarjaa, Tolkienia ja kaikkea, mitä H. Lovecraft on koskaan kirjoittanut.