Tarinakisa-ketju 09-10

[Half-breed]

Lol, et kai tarkoita Dragonrisingia?

No tarkoittaisinkohan sitä epic failia?

Ihan näin mielenkiinnosta, millä kriteereillä te laitatte toisen MP:n toisen edelle? Minusta paras MP on se, mitä kaverinikin pelaavat ja mitä tykkään itsekin pelata. Jos kaverilistallani ei ole ketään, kenen kanssa pelata, ei se MP oikein sillä hyvyydelläkään saa minua menemään sinne yksin pelaamaan. Liven alkuaikoja ja mahdollista achievement-hunttia ei lasketa.

MP-pelin korvaaminen toisella MP-pelillä on myös aika typerää. Sehän on vähän kun ostaa vähän väliä NHL:n tai FIFAn parin vuoden välein.

Hyvä MP on tasapainoinen, tiimityötä vaativa, omaa hyvät kartat, hyvät serverit (Lisäksi serverihaku on myo bueno.) ja sitä on hauska pelata. Se pelaako kukaan nykyisistä kavereista sitä on vähän niin ja näin, sillä monesti löytää kavereita uudesta pelistä, tai sitten pelillä on hyvä yhteisö, jolloin ei tarvitse pelata kavereiden kanssa.

MP:n vaihto toisella MP:llä ei ole myöskään typerää, sillä eteen voi tulla peli joka tarjoaa ihan erilaisia elämyksiä kuin se entinen, tai sitten uusi peli uppoaa pelaajaan kuin häkä. MP:n vaihtamisesta napiseminen olisi kuin napisisit jos joku vaihtaa vaikka parempaan autoon. Esmes itse tykkäsin Halosta kun aloitin moninpelin, mutta kyllästyin sen liialliseen nopeuteen, epätasapainoon ja rasittavaan serverihakuun ja kun R6:V2 moninpeliä tuli kokeiltua, niin olin myyty. Siitä löytyi juuri ne jutut mitä kaipasin. Ei poweraseita, serverihaku, hyvä yhteisö ja loistava pelattavuus. Sitä tulikin hakattua sitten ihan hulluna pari vuotta, kunnes tuli BF:BC2 demo ja olin taas myyty. BF:BC2 teki paljon samoin kuin R6:V2 mutta kasvatti rähinän kokoa sekä toi peliin dedikoidut serverit. Pelaaminenkin oli hullun kivaa. Tosin kyllä minä välissä ikävöin R6:V2:sen pienempää skaalaa.

[Alien of Change]

Eiku.

Grabbing objection!

Paras MP, mistä sekä kaverini, että minä pidän on ehdottomasti TimeSplitters 2. Välillä tulee niin paljon naurettua huonolle huumorilleni, että oksat pois. Eli lähipiirissäni parhaimman moninpelin tittelin vie edelleenkin TimeSplitters 2. Perässä laahustaa Canis Canem Edit jossa pelaamme vuorotellen. En kyllä älyä miksi kirjoitin tämän.

edit: Nyt älyän! Ärsyttääkseni teitä TimeSplittersillä!

[Kakapo]

Grabbing objection!

WE HAVE BEEN TROLOLOL'D! Nao I can has cheezburger?

[Half-breed]

Perässä laahustaa Canis Canem Edit jossa pelaamme vuorotellen.

Mikään vuorotellen peluu mitään moninpeliä ole. Tosin jos tuo hyväksytään, niin sitten paras moninpeli ikinä on Baldur's Gate 2 (Teh best geim evah.) vuorotellen pelattuna eikä kenelläkään ole siihen sanomista.

En kyllä älyä miksi kirjoitin tämän.
edit: Nyt älyän! Ärsyttääkseni teitä TimeSplittersillä!

Mission acomplished sitten, sillä mikään ei ärsytä minua enempää kuin jonkin paskan hehkuttaminen hullun hyväksi (Gearsien kehuminen rasittaa vielä enemmän for the record.)

[Gilaelin]

Sain sensaatiomaisen ajatuksen kuullessani IRIAD:ilta, että MTG:stä tehdään manga. Käsikirjoitan 'Hammer FB:stä animen ja kauppaan GW:lle - ja GW:hän ostaa sen, koska animella tienaa aina.

Juonihan siis menee niin, että Wanha Maailma on jälleen kerran Kaaosinvaasion kourissa ja vain kolme muinaisen ennustuksen valittua sankaria voi pelastaa maailman. Näinollen muinainen slanni summonoi Tokiosta kolme koulutyttöä pelastamaan 'hammermaailmaa ja antaa näille taikamelat, joilla pätkiä ilkeitä Kaaosmiehiä. Sarjan pääpahis, eli everchosen on sitten Sephirothin näköinen synkeä, mutta kaikkien fan-girlien symppaama antagonisti, joka on kyllä sydämestään ihan hyvä ja pehmeä ihminen, mutta joka ei ole vielä tajunnut sitä itse. Jotta sarjaan saadaan kunnolla draamaa, rakastuvat koulutyttökolmikon blondi (se josta tehtyä hentaita sit kaikki teinipojat katselee) ja Teclis toisiinsa, jolloin Teclis jättää arkkimaagin pestinsä ja muuttaa tytön kanssa sarjan lopussa Tokioon. Hänestä tulee yläasteen opettaja. Sarjan aikana myös tyttökolmikon pakollinen rillipää saa itsetuntobuustia pelastaessaan kaksi toveriaan ilkeiltä Slaaneshin lonkerohirviöiltä. Sarjan kliimaksissa pääpahis tajuaakin olevansa hyvis ja yhdessä tyttöjen kanssa sulkee pohjoisen Kaaosportaalin, tappaen Kaaosjumalat ja ajaen Kaaoksen maailmasta, kuollen kuitenkin itse traagisesti samalla. Tarinan lopussa tyttökolmikko kruunataan sarjan aikana kuolleen Karl Franzin tilalle Keisarikunnan kolmiyhteiseksi keisariksi, samalla kun vaaleanpunaiset sateenkaaret nousevat taivaalle ja chocobot kirmaavat iloisina kedoilla.

Eli piirtäjää etsitään. IRIAD on luvannut rahoittaa tän prokkiksen puoliksi.

[IRiaD]

Lisätienestiä piirtäjälle jos hän ymppää mukaan "fanipalvelua".

Ja jos joku ihmettelee tuota MtG-mangaa, niin BURN!

[Dark Elf69]

Voi elämän kevät....

[Half-breed]

Ja jos joku ihmettelee tuota MtG-mangaa, niin BURN!

Tsiisus. Haluni hypätä MtG:n junasta kun on vielä tsänssit nousee koko ajan. Tosin ei tuo Chandra vielä ihan pilatulta näytä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Jätit Gilael muuten juonesta pois miten tytöt potkii sisua johonkin nössöpoikaan, joka lopulta menee yhteen yhden tytöistä kanssa. Kaikki tytöistä kuitenkin yrittää tietty päästä tämän housuihin, mutta poika valitsee lopulta sen oikean. Tietty ongelmallisia tilanteita on paljon luvassa.

[Gilaelin]

Lisää kuvia hahmoista. Eipä siinä, kyllä tuon kanssa voi vielä elää, joskin lolitytöt oli ehkä semisti liikaa :D.

[Da Big Boss]

Eli piirtäjää etsitään.

Lisätienestiä piirtäjälle jos hän ymppää mukaan "fanipalvelua".

Ma voin tehdä tuon ammattimaisella sekä samalla laatumaisella otteella. Paljonko saan palkkaa?

En tiedä kylläkään mitään MtG:stä, mutta uskon, että anime ei ole jotain sellaista jota olette halunneet. Voihan animefani tuosta tykätä, kunhan hommaa ei vedetä yli.

[Kolmastoista]

Eipä tämä korttipelin tasoon toivottavasti mitenkään vaikuta. Kukaan ei pakota minua tuohon pitkällä tikullakaan koskemaan, joten niin kauan kuin tyylilaji ei ala vaikuttamaan korttien arteissakin, ei se pahemmin ainakaan itseäni häiritse. Maksakoot mangafanit vain jälleen yhdestä Wizardsin ryöstötempauksesta.
Eipä sinänsä, en eurooppalaistyylisestä versiostakaan pahemmin innostuisi. MtG-novellit ovat jo sellaista kuraa, että epäilen suuresti mahdollisuutta oikeasti hyvään teokseen.

Muistattehan, että tänään on viimeinen äänestyspäivä?

[Nummi]

Huii, saatamme saada voittajaksi ihmisen jonka tarinaa en ole edes lukenut. Tämäpä menee jännäksi. Pitäisi oikiasti mennä lukemaan ne, mutta kun ei jaksa!
Hmm, mikäköhän lätty siinä oikein on kun kaikesta täytyy tehdä manga. Ai dount underständ.

[Da Big Boss]

Manga on niin pop. Kyllä mie sitä mielelläni luen, piirrän ja harjoittelen.

/Okei, se oli siis sarkasmia jos tuosta ei saanut sitä selville. Epäselväähän tuo on, sori. Ensimmäinen lause ja toisen lauseen kaksi ensimmäistä esimerkkiä, kolmatta taas tulee vähän väliä toteutettua jos ei muuta tule mieleen.

[Kolmastoista]

Manga on nykykulttuurissa aivan liian suuressa asemassa. Länsimainen sarjakuvataide, jolla on ainakin omissa silmissäni paljon enemmän erilaista annettavaa kuin Japanian suppeammalla sarjiskulttuurilla, tuntuu oikeasti jäävän nykyään kaiken idästä tuodun sarjakuvan jalkoihin. Nyt mangaa ja animea tungetaan joka tuutista, eikä siltä saa hetkenkään rauhaa.

Näin kuvataideopiskelijana itseäni huolestuttaa kuitenkin eniten japanilaisen sarjakuvan aiheuttamat lieveilmiöt, kuten juurikin tuo nuorten ensimmäiseksi piirtotyyliksi soluttautuminen. Mangatyylin kopioiminen ei opeta piirtämään hyvin ja monipuolisesti, päinvastoin se tartuttaa piirrostyyliin pitkäaikaisen jäljen, josta on hyvin vaikeaa päästä eroon - ja taata voin, vähänkään enemmän piirtämistä harrastettuasi useimmiten haluaisit. Mangan opetteleminen ei ole piirtämään opettelemista. Se tyyli auttaa loppujen lopuksi hyvin lyhyen matkaa piirtämisen maailmaan ja on useimmiten loppujen lopuksi enemmän taakka kuin lahja.


Tuohon väitteeseen taas, ettei jaksaisi lukea ja arvostella tarinoita: Kyllä hemmetissä täytyy jaksaa. Jos osallistui jo kisaan ja kirjoitti kisatarinan, ei pitäisi olla ylitsepääsemätön ponnistus lukea kuutta tarinaa ja kirjoittaa muutamaa lyhyttä arvostelua. Onhan se nyt jo säälittävää, jos kisaosallistuminen jää tästä kiinni.

[Da Big Boss]

Kyllä se on niinkuin kaikissa asioissa, että millaista se manga on ja miten tehtyä. Jos se rajoittuu onepiecen ja dragonballin kaltaiseen huutoihin kamehamehaaaa!!!!..., niin ei sitten oikeasti sitä lisää tee mieli. Jos katsotaan hyviä mangoja kuten Death notea, niin ei sitä haukkua oikein pysty nyt nopeasti miettien lähes mistään. Se vain on hyvä, yksinkertaisesti. Toki virheitä löytyy kuten kaikesta lopulta, muttei pidemmältä miettimiseltä hyvistä ja huonoista puolista tunnu löytyvän negatiivista sanottavaa.

kuten juurikin tuo nuorten ensimmäiseksi piirtotyyliksi soluttautuminen. Mangatyylin kopioiminen ei opeta piirtämään hyvin ja monipuolisesti, päinvastoin se tartuttaa piirrostyyliin pitkäaikaisen jäljen, josta on hyvin vaikeaa päästä eroon - ja taata voin, vähänkään enemmän piirtämistä harrastettuasi useimmiten haluaisit.

Jos nyt minuun viittaat, niin tuo on melko kaukana totuudesta tai vähintäänkin kiellän ensimmäisen lauseen. Mangan perusalkeita aka ilmeitä, silmien piirtämistä ja jonkinlaista luonnostelua vain pienestä määrästä mangan osa-alueista on tullut viimeisten kahden kuukauden aikana yritetty luonnostaa jotenkin. Anatomia, ihmisen ruumiin yksityiskohdat ja vaatteiden piirtäminen onnistuneesti kuten paitojen rypistyminen ovat ensimmäisinä opettelemislistalla, sen jälkeen luonnon kuvaaminen erityisesti urbaanissa näkyvyyksissä on minulle erityisempiä.

Syvällisempiä tarkoituksia ja viestejä sisältävät kuvat ovat sitten niitä, joita harvoin näkee minkään taiteen muodossa. Ariana, osa Alexiuksen (Deviantart) töistä ovat sellaisia, mitkä saavat hetkeksi hiljaiseksi ja saavat ajattelemaan jotain hieman syvällisempää.

Eurooppalaiset sarjakuvat ovat jääneet itselleni melko vähälle kuten tosin mangakin, niin omaa sanaa en näistä rupea painottamaan mitenkään ainoaksi ja oikeaksi. Suomestakin löytyy hyviä sarjoja kuten Nyt-lehdessä oleva Marko turusen elämä-sarjis (Ehkei kummiskaan pääse niihin, joita ihan innolla jaksaisi seurata, mutta mukavaa ajanvietettä sen vilkaiseminen on), ja järkyttävää silmien satuttajaa kuten Fingerpori ja Kiroileva siili.

Supersankari sarjikset ovat itseäni melko vähän jaksaneet viihdyttää, vaikka joskin tyyleiltään voivat yllättää jonkinlaisessa omalaatuisuudessa. Harvemmin siltikään.

Parhaita sarjikset tosin tuntuvat olevan internetissä. Nettisarjikset, vaikka lyhyitä sattuvat usein olemaan viihdyttävän, piristävät ja antavat innovaatioita päivään kuin päivään arkielämässä. Romantically Apocalyptic, Gone with the Blastwave ja LONGSHOT ovat nyt ainakin pari hyvää esimerkkiä miksi seurata netin ihmemaailman syövereitä.

http://alexiuss.deviantart.com/art/Roma ... -150712312

http://reyyyyy.deviantart.com/art/LONGS ... -142019016

Toisessa näkyy toteutuksen tason korkea luokka ja yksinkertainen ja toimiva vitsi, kun taas toisessa ei tunnu olevan mitään ideaa, mutta taiteellisella puolella toteutus on huippuluokkaa omalaatuisuudessaan ja toteutuksessaan, vaikka minkäänlaista ideaa ei sattuisikaan olemaan.

Mutta hei, tämähän on ihan kiva puhumisen aihe. Jatkas sie jos sinuakin kiinnostaa aihe erityisemmin.

[Kolmastoista]

Uskallankohan mie nyt tähän vastata, jää vielä tämäkin keskustelu roikkumaan linjoille, kun en nyt ehdi pidemmälti mitään kirjoitella. Noh, sittenpä laajenee taideviestin sisältö entisestään. Hieman juttua siis lyhyesti, koitan myöhemmin vastata tähänkin sitten pidemmästi, mutta tällä kertaa en lupaa mitään.

Kyllä se on niinkuin kaikissa asioissa, että millaista se manga on ja miten tehtyä. Jos se rajoittuu onepiecen ja dragonpallin kaltaiseen huutoihin kamehamehaaaa!!!!..., niin ei sitten oikeasti sitä lisää tee mieli. Jos katsotaan hyviä mangoja kuten Death notea, niin ei sitä haukkua oikein pysty nyt nopeasti miettien lähes mistään. Se vain on hyvä, yksinkertaisesti. Toki virheitä löytyy kuten kaikesta lopulta, muttei pidemmältä miettimiseltä hyvistä ja huonoista puolista tunnu löytyvän negatiivista sanottavaa.

Olenhan sitä minäkin monenlaiseen mangaan ehtinyt tutustua, nuokin nimikkeet ainakin jollain tasolla tuttuja ovat. Death Note on ihan luettavaa perusviihdettä, kahta muuta ei juuri ilman oksennusrefleksiä sitten mainitsekaan. Kuitenkin, noita kaikkia sitoo vahvasti yhteen yhtenäinen tyylilaji ja tapa tehdä asiat. Kaikki ne ovat mangaa; Piirtotyyli on mangaa, kerronta on mangaa, hahmot ovat mangahenkisiä. Loppujen lopuksi vaihtelua on hyvin vähän, johtuen tyylilajin rajoittuneesta sisällöstä.
Ei minulla mitään periaatteessa mangaa vastaan ole, vaikken siihen erityisemmin itse ole ihastunutkaan. Pikemminkin, ongelmana on vain sen yltiömäinen nousu suosioon ja maineeseen. Jokin on pielessä, kun näinkin rajoittunut yksittäinen tyyli kykenee haastamaan yksin koko muun sarjakuvataiteen, jopa jättämään sen välillä varjoonsa.

Piirtopuolelta taasen. Näistä pitäisi kirjoittaa pidemminkin, mutta koitan jotain perusajatusta nopeasti tiivistää jo kasaan.
Ikävä kyllä juurikin nuo silmät, ilmeet ja kasvonpiirteet ovat se tarttuva osa mangaa, jota karsastan suuresti. Ne ovat se asia, joka suurimmin eroaa realistisesta tyylistä, ja joka hankaloittaa myöhemmin sen oppimista ja omaksumista suuresti. Muun piirtotyylin suhteen mangatyyli on kuitenkin loppujen lopuksi suhteellisen maanläheistä ja realistista, eikä siitä voi pahempia harhavaikutteita saada (kunhan pitää mielessä, että jokainen nainen ei ole kasvoiltaan kuvankaunis, runsaalla rintavarustuksella siunattu anorektikko, eikä joka miehelläkään ole sopusuhtaista vartaloa ja kasvonpiirteitä).
Suurin ongelma tässä nyt ei kuitenkaan ole se, että mangatyyli hankaloittaa realistisen piirtotyylin oppimista, vaan se, että se helposti soluttautuu huomaamatta piirtäjän oman tyylin tilalle, jättämättä mahdollisuutta sen vapaaseen kehittymiseen. Sama koskee kylläkin minkä tahansa piirtotyylin kopiointia, mutta mangan suhteen tämä on erityisen näkyvä ilmiö nykyään. Aina kannattaisi opetella ennemmin piirtämään sitä, mitä näkee omassa todellisuudessaan kuin sitä, minkä joku muu on jo omastaan tallentanut tavalla tai toisella. Tällöin se oma piirrostyyli pääsee kehittymään vapaasti ja muutenkin hyvin piirtämään oppii tällä tavoin huomattavasti paremmin.

Loppuviesti sitten eroaakin mangakeskustelusta jo yleisemmäksi sarjiskeskusteluksi, ja sivuaa hieman yleistä taidekeskusteluakin. Kommentoinen tuota myöhemmin lisää, joskin nyt täytyy jo ennalta varoittaa, että itse arvostan Fingerporia yhtenä parhaista suomalaisista sarjakuvista kautta aikojen. Gone With the Blastwave ja kumppanit ovat loistavia tosin myös.

[Gilaelin]

Jes. Nyt on turinat arvosteltu, pisteytetty ja lähetetty eteenpäin WHAM:lle. Nyt odottamaan tuloksia, saisivat luvan tulla nopeasti.

[WHAM]

Yhdet äänet puuttuu vielä.
Lopputulokset tulevat sivuille viikon kuluessa tästä päivästä. Ei jaksa pääsiäisenä tehdä paljoa, kun saa kerrankin ottaa pitkän viikonlopun lunkisti.

[El Capitan]

Hahaa, minä olin viimeinen villahousu. 23.34 ne kuitenkin menivät WHAMille. Se oli muuten jännää, että viimeiseksi jättämäni tarina osoittautuikin parhaimmaksi.

Kauan sitä sai odottaa, että 13 saapuu taiteesta puhumaan.

[Drakojan]

Samaa mieltä kilpailun tasosta kuin kaikki aikaisemmatkin, jäi melko paljonkin viime vuoden tasosta. Tarjonta oli aika tasapaksua, mikään ei noussut ylitse muiden. Jäi hiukan kaduttamaan omat arvostelut, lyhyitä ja ei kovin täsmällisiä. No ei ehkä kannattaisi tehdä niitä vittuuntuneena kouluaamuna...

Mangakeskustelussa tökkään oman jalkani väliin: samoilla linjoilla Kolmentoista kanssa. Meillä on länsimaissa oma hieno kulttuurimme, miksi se kaikki pitäisi korvata japanilaisella? Manga ja anime ovat niin massaa, että on ernu jos lukee ihan normaaleja sarjakuvia. Espanjalainen Blacksad + jatko-osat on varmaan hienoimpia alppareita ikinä. Fingerpori taas onnistuu sellaisessa jännässä teossa, että se on strippisarjakuva joka on hauska. Vieläpä todella hauska.

Japsikulttuurin invaasiosta ylipäätänsä, meinasi lentää kahvikupppi seinään kun luin (älkää takertuko tähän) Keskisuomalaisen muotipalstaa, ja satuttiin käymään läpi japanilaistyylistä pukeutumista. Kuvateksti sattui silmään: "Tämä asu ottaa vaikutteita japanilaisesta [random-japania]-tyylistä, jossa japanilainen koettaa pukeutua länsimaalaisen muodin mukaan. Eli siis länsimaalainen pukeutuu kuin japanilainen joka yrittää pukeutua länsimaalaisittain?

Tosin hauskin, parhaimmin piirretty ja ylipäätänsä paras sarjakuva ikinä on Gone with the blastwave.