Nazgúl kirjoitti:Viivätykset voi antaa anteeksi kun on näin hauskaa, jos vastaavaa settiä tulisi useammin, ei olisikaan enää niin hauskaa kun siihen ihan leipääntyy. Ja sitten ei olisi enää yhtään kenelläkään hauskaa. Löysitkö pointtini?
Sainpahan viimeinkin valmiiksi tämänki osan. Pahoittelen että on venynyt näin paljon, on ollut ajan- ja inspiraation puutetta.
Luku 9
Luodit rummuttivat osittain romahtanutta seinää, jonka taakse kaartilaiset olivat suojautuneet. Sotilaat vastasivat tuleen minkä ehtivät, nousten hetkeksi tulittamaan kadun toisella puolella olevassa rakennuksessa olevia örkkejä ja pujahtaen taas suojaan örkkien suunatessa sarjojaan heidän suuntaansa. Molemmin puolin raskaat aseet laskivat pitkiä sarjoja tai lennättivät raketteja vihollisen asemiin. Silloin tällöin joku kaatui, kun luoti löysi maalinsa tai lasersäde puhkaisi kohteensa kallon, mutta useimmat olivat liian kiireisiä tajutakseen tätä. Eikä sille mitään olisi voinutkaan tehdä, kun vaihtoehtona oli uhmata kuolemaa tulitaistelussa tai ottaa vastaan komissaarien saappaiden rautakärjet. Näistä yhteen oli kirjoitettu: "Jos näet lukea tämän, olet surkea pelkuri tai selkärangaton mutta ah, niin ihana mielistelijä".
Sotamies Ranco veti päänsä seinän suojaan luotien halkoessa ilmaa siinä missä hänen silmiensä väli oli hetki sitten ollut. Hän vaihtoi akun aseeseensa ja sadatteli hermostuksissaan: "Missä ne tankit on kun niitä tarvitaan". "Tuolla vähän matkan päässä. Ne eivät oikein voi tehdä mitään, kun örkeillä on niin paljon raketteja!", ryhmän kersantti Kaputt huusi metelin yli. "Ollaanko yritetty kiertää sivustaan?" Ranco kysyi. "Taisivat lähettää jonkun porukan sinne, mutta se vissiin juuttui tulitaisteluun vihollisen kanssa", vastasi ryhmän konekiväärimies Määttä. "No kai ne nyt jotain asialle tekee! Ei me ehditä pieksää noita ennen kuin niiden vahvistukset tulevat", Ranco huusi hieman hädissään. "Kenraali lähetti sen avaruusjääkärin ja ryhmän erikoisjoukkoja hoitelemaan noiden raketinheittimet ja aiheuttamaan kaaosta örkkien asemissa. Sitten tankit voidaan lähettää jyräämään niiden asemat", kersantti vastasi. "Jaa", Ranco sanoi hieman rauhoittuen, mutta kääntyi sitten kersantin puoleen ja jatkoi: "Tuohan kuulostaa järkevältä, ihmishenkiä säästävältä suunnitelmalta". Kersantti katsoi takaisin ja vastasi: "Kuule, kyllä se huolestuttaa minuakin".
Yllättävää kyllä, huoleen ei ollut niin paljon aihetta kuin olisi voinut kuvitella. Pippel oli päässyt rynnäkköjoukkoryhmän kanssa luikahtamaan kahden örkkijoukon välissä olleesta aukosta, ja he olivat nyt etenemässä ripeästi mutta varovasti kohti vihollisen sivustaa. Korkeasti koulutetut sotilaat liikkuivat raunioissa talosta ja huoneesta toiseen, tarkkaillen ympäristöä vihollisen varalta. Edestäpäin kuuluva tulitus ohjasi heitä kohti oikeaa määränpäätä, vaikka kyllähän he muutenkin tiesivät minne piti mennä: P.E.R.K.E.L.E. ei epäröinyt käyttää navigaattoriaan 150 metrin matkalla.
Rynnäkköjoukkojen kersantti pysähtyi erään oviaukon viereen. Hän tarkasti kadun sen toisella puolella ja havaittuaan sen tyhjäksi viittoi ryhmänsä ylittämään tien. Erikoiskoulutetut miehet syöksyivät nopeasti ja hiljaisesti kujan poikki välttääkseen huomatuksi tulemisen. Turhaan, sillä Pippel rysähti seinästä läpi kuuluvasti. "Hitto soikoon, liiku hiljempaa! Jos meidät huomataan niin ollaan kusessa", kersantti Takanashi sihahti jääkärille. "Elä hättäile, veikko! Örkkijen pyssyt pittää niin kovvoo iäntä, että ne ei huomoo meitä ennen kuin myö avataan tuli", P.E.R.K.E.L.E. rauhoitteli kiihtynyttä kersanttia. "Niin niin, mutta kun örkeillä voi olla muitakin joukkoja lähistöllä. Ei nuo ole niiden ainoat yksiköt täällä", Takanashi vastasi. "Jäädäänkö me tänne riitelemään vai jatketaanko matkaa?" Pippel kysyi turhautuneena. "No kuules Pippel, myö ei riijellä vuan väitellään. Kyllähän sinä tiijät, että väettely on oekein mukavoo ajanvietettä, niinku vaekkapa pultterin putsoominen..."
Konehenki jatkoi höpöttämistään vielä ryhmän jatkaessa eteenpäin. Ammunnan ääni voimistui voimistumistaan miesten lähestyessä, kunnes se pauhasi kuin maailmanloppu. Sotilaat painautuivat seinää vasten, jonka toisella puolella örkkilauma lennätti lyijyä kaartilaisten niskaan. Miehet valmistautuivat rynnäköimään pitkään kaksikerroksiseen taloon pommin aukijättämästä oviaukosta. "...ja sen vuoks minä voen höpöttee tässä minkä kerkiän", henki lopetti puhumisen.
"Okei, kuunnelkaa", Takanashi ilmoitti ryhmäradion välityksellä. "Pippel menee ensimmäisenä. Jack ja Gordon seuraavat heti perässä ja lataavat täyslaidallisen plasmaa örkkejä päin. Käyttäkää jääkäriä panssarikilpenä". "Hetkinen...". "Muut seuraavat perässä. Tähdätkää rakettimiehiä ensin, ja ampukaa ennen kuin ne ampuvat. Meillä on vain yksi mahdollisuus, joten tätä ei tyritä".
Sotilaat menivät asemiin Pippelin ottaessa paikkansa oven edessä. "Okei, Pippel, minun käskystäni!" Takanashi sanoi jääkärille, joka nyökkäsi hiljaa. Tämä tunsi jotenkin pitävänsä kersantista ja tämän ryhmästä. Tämä tietenkään ei ollut yllätys, sillä rynnäkköjoukot ovat kaartin joukoista ehkä lähimpänä avaruusjääkäreitä. Molemmat ovat korkeasti koulutettuja eliittiyksiköitä, joiden rohkeus ja taidot ovat synnyttäneet useita legendoja, minkä lisäksi kokeneilla veteraaneilla on lähes aina karskit jutut. Pippel tunsikin olevansa kuin kotona näiden sotilaiden parissa.
"No niin, Pippel. Kolmannella. Yksi...!" kersantti sanoi hiljaa Pippelin astuessa sisään. Vaikka rakennus ulkoapäin katsottuna näytti ehjältä, oli sen katto romahtanut ja vienyt mennessään suurimman osan sisäseinistä ja toisen kerroksen lattiasta, josta oli jäänyt jäljelle vain pieni kaistale julkisivun seinällä. Kaikki muu oli rakennusromuna lattialla. "No niin, runkut!" jääkäri karjaisi örkeille, "Nyt pistetään jalalla koreasti!". Örkit eivät kuitenkaan kuulleet tätä, vaan jatkoivat ampumistaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuolemanenkeli ei kuitenkaan hätkähtänyt, vaan tempaisi kranaatin vyöltään ja heitti sen erään yläkerran örkin jalkojen juureen. Räjähdys tappoi örkin ja haavoitti muutamaa muuta, saaden vihernahat katsomaan hölmistyneenä suurta sinipukuista miestä. "No saatiinhan sitä hämmennystä aikaiseksi!" Pippel totesi ja kohotti pultterinsa.
Eräs örkki sai sarjan luoteja rintaansa kääntyessään uutta uhkaa kohti, samalla kun rynnäkkösotilaat ryntäsivät sisään tulittaen villisti aseillaan. Neljä örkkiä kaatui plasma-aseiden tulituksessa helvetinkivääreiden lasersuihkujen tavoitellessa muita. Pippel astui eteenpäin ja kaatoi erään raketinheitinpojan rintaan osuneella sarjalla. Hänen automaattiaistinsa havaitsivat ylhäältä kimppuun hyppäävän vihernahan. Nopeasti hän väistyi pois tieltä, kääntyi ja huitaisi örkkiä pultterilla päähän. Örkki taintui iskusta, mikä antoi jääkärille aikaa vetää sahamiekka selästään ja katkaista vastustajan kaula. Hän kääntyi poispäin kuolleesta vastustajastaan ja alkoi tulittamaan rakennuksen toisesta päästä kohti ryntääviä örkkejä. Samalla häneltä jäi huomaamatta eräs kiintoisa seikka: kaatuneen örkin kypärässä luki "Made in Golgotha". Vielä kiintoisampaa oli se, että kypärä oli ilmiselvä väärennös, sillä se oli aivan selvästi tehty Kaurava II:lla.
Vaikka iskuryhmä oli saanut aikaan huomattavasti hämmennystä ja tuhoa, örkkejä oli silti monta kertaa enemmän kuin heitä, ja ne alkoivat vyöryä päälle uhkaavasti. Vaikka sotilaat saivat useita kaatoja, örkkien vauhti ei juuri hidastunut. Juuri kun etummainen örkki oli hyppäämässä Pippelin kimppuun, jokin sivalsi sen kahtia. Pippel katsoi kersantti takanshia, jonka voimakatana oli vedetty esiin. Veri sihisi sen voimakentällä. Kersantti kääntyi, ja kolmella nopealla sivalluksella kaatoi kolme muuta örkkiä. Hän katsoi örkkejä, jotka olivat pysähtyneet hämmästyneinä tuijottamaan häntä, ja hän katsoi niitä. Sekunnit kuluiva ilman, että kukaan teki mitään. Sitten örkkit hyökkäsivät kersantin kimppuun, joka vastasi hyökkäykseen nopealla sarjalla iskuja, viiltoja, väistöjä ja hyppyjä, joiden päätteeksi hänen ympäristönsä oli täynnä kuolleita örkkejä. Lisää muukalaisia ryntäsi kohti. Takanashi kumartui väistämään erään örkin iskun, katkaisten tämän samalla poikki, nousi sitten pystyyn viiltäen toisen örkin etupuolen auki vatsasta otsaan. Sitten hän otti vauhtia seinästä, ponkaisi kohti juoksevien vihernahkojen yli voltilla, ja maahan laskeutuessaan syöksyi uuteen tuhoisaan liikesarjaan. Hengissä selvinneet örkit pakenivat raivoisaa kersanttia, joka sammutti katanansa ja laittoi sen tuppeen. Vähän aikaa oli hiljaista, kun Pippel ja rynnäkkösotilaat yrittivät käsittää mitä oli juuri tapahtunut. Sitten konehenki sanoi: "No oisit nyt ies näättänä hiastetun uusinnan!".
Pippel ilmoitti radiolla, että viholliset oli hoideltu, ja sai Scheisselta huutia siitä, ettei ollut noudattanut käskyjä puhuessaan Darinin kanssa. Hyökkäys pääsi kuitenkin jälleen etenemään, ja kaartilaisten tullessa tien yli eräs komissaari asteli Jääkärin luokse ja onnitteli tätä: "Hyvää työtä, veli Pippel! Tiesin, etteivät örkitkään pärjäisi Keisarin valitulle". "Itse asiassa teidän pitäisi kiittää kersantti Takanashia. Hän hoiteli örkit melkein yksinään", Jääkäri vastasi. Komissaarin silmät muuttuivat viiruiksi, ja hän tärisi vihasta huutaessaan: "Minähän en mitään Nipponilaisia vinosilmiä kiittele! He tulevat tänne auttamaan meitä ongelmiemme kanssa ja sotimaan meidän sotamme, vaikka me olemme sitä pyytäneet! Menkööt takaisin sinne kapinasta kärsivään sodan runtelemaan kotimaailmaansa meidän Oidipukseltamme! SIEG HEIL!"
Sotilaat jatkoivat matkaa varovasti, tarkkaillen ympäristöään kaikkien mahdollisten vihollisten varalta. Vain vähän matkaa edettyään he osuivat örkkien päämajan eteen. Sotaherra Gorbatzov oli perustanut tukikohtansa entiseen Adeptus Mechanicuksen tutkimuslaitokseen. Se oli melko ja pieni matala goottilaista arkkitehtuuria edustava betonirakennus, jonka seinillä olevien koristekuvioiden päälle oli maalattu örkkien kirjoitusmerkkejä. Pippel onnistui tulkitsemaan niissä lukevan suurinpiirtein: "Sotahera Gorbatzovin päämaja. Hävy ja pysy poisa!" Sotilaat olivat erityisen varuillaan, sillä örkkejä ei näkynyt missään. Gorbatzovia pidettiin koko galaksin taktisesti etevimpänä sotapäälikkönä, joten päämajan puolustuksen näennäinen laiminlyöminen oli hyvin epäilyttävää.
Kahden kilometrin päässä pikkupomo Sumppi-Late lopetti hänen nimeään pilkanneen grotin kurittamisen, tarttui aseisiinsa ja lähti kohti ryhmänsä rekkaa. Ympärillä muut joukot teikivät samoin. Late hyppäsi punaiseksi maalatun ajoneuvon lavalle ja huusi kuskille: "Gorbatzovin piämajalle ja heti!" Kuskin penkiltä kuului sammaltava ääni: "En jothenkin ushko että... että piäshen shinne. Olen hjumalsha". Pomo kysyi tältä: "Miten sää voit olla humalassa kesken soan?". Kuski vastasi: "Katosh, mää aathelin kokheilla shitä... shitä mithä immeishet kuhtuu viinaksh, she ku kuulemma on hyvvee. No, khun she ei hethi noussut piähän, niin pääthin shitten vahvishthaa shitä pirtulla". "Paljos sää joit sitä viinoo?". "Kolme... kolmekymmentä litroo". Late kiroili ja änkesi itsensä lavalta ohjaamoon. Laita verikirves asijalle ja mee ite perästä.
"Varmistakaa ympäristö!" kenraali Guttenberg huusi käskyn miehilleen. "Pitäkää tankit valmiina toimintaan, ne voivat tulla mistä tahansa", kenraali Darin sanoi omille miehilleen. "Ou yeah, I'm sexy!" lihava kaartilainen huusi omaksi ilokseen tanssien seksikkäästi. "Takanashi, Kaputt ja Pippel, tulen mukaanne sisälle", Guttenberg ilmoitti lopetettuaan käskyjen antamisen. P.E.R.K.E.L.E. hieman epäili tämän järkevyyttä, ja sanoi: "Ehkä sinun kuitennii kannataes pyssyy tiällä miestes kanssa, ku myö hoijetaan homma kottiin". "Minua eivät konehenget komentele! Kenraalin käskyjä pitää totella..." kenraali alkoi läksyttää savonialaista suupalttia, mutta hänet keskeytti Scheissen huuto: "Taidettiin saada seuraa!". Läheisten raunioiden takaa tosiaan kuului turboahdettujen moottorien räminää, ja viimeistään mustat, sankat savupilvet paljastivat örkkien tulevan kohti ja vauhdilla. "Taidat sittenkin olla oikeassa, teknologinen ystäväni", Guttenberg sanoi, "Pippel, Takanashi, Kaputt, menkää sisälle ja tappakaa Gorbatzov vaikka henki menisi. Kaikki muut, taisteluasemiin!". "Kai me saadaan edes ryhmämme ottaa mukaan?" Kaputt kysyi. "Totta kai, totta kai! Menkää nyt vaan!" kenraali huusi vastaukseksi, ja iskuosasto katosi rakennuksen sisälle. Ulkosalla kaartilaiset juoksivat asemiin, latasivat aseitaan ja valmistautuivat tiukkaan taisteluun tankkien etsiessä hyviä tuliasemia. Tunnelma oli hermostunut miesten valmistautuessa kuolemaan taistellen.
Kaiken tämän häslingin keskellä seisoi lihava, alushoususilleen heittäytynyt kaartilainen, joka huusi: "Tulkaa hakemaan, örkit! I'm sexy!" Sitä se simputus teettää...
Vilkku92 kirjoitti:"Gorbatzovin piämajalle ja heti!" Kuskin penkiltä kuului sammaltava ääni: "En jothenkin ushko että... että piäshen shinne. Olen hjumalsha". Pomo kysyi tältä: "Miten sää voit olla humalassa kesken soan?". Kuski vastasi: "Katosh, mää aathelin kokheilla shitä... shitä mithä immeishet kuhtuu viinaksh, she ku kuulemma on hyvvee. No, khun she ei hethi noussut piähän, niin pääthin shitten vahvishthaa shitä pirtulla". "Paljos sää joit sitä viinoo?". "Kolme... kolmekymmentä litroo". Late kiroili ja änkesi itsensä lavalta ohjaamoon.
30l, repesin =P
Jos on päätä myöten kusessa, kannattaa pitää suu kiinni
