Pulttitoimisto

[Weedeeo]

Lokeroidun osasto 5976/67:n toimistotilan työhuonesokkelo ulottuu monisataneliöisen matalan huoneen päästä päähän. Haalean vihreät seinät pitävät sisällään suuren ahkeruuden ja virkaintoisuuden keskittymän, joka levitessään huoneen ulkopuolelle saattaisi aiheuttaa jo pienessä ajassa mittavaa tuhoa. Työyhteisö on hyvin organisoitunut, jokainen tietää paikkansa ja arvonsa, lähinnä ketkä ovat arvoltaan alempia. Toimiston viileään kolkkouteen astuu yhdestä kymmenistä ovista organisaation lähetti tumman harmaassa haalarissaan kärräten kirjoituskoneen nappuloita yöllä särkyneiden tilalle. Hätääntyneen näköinen toimistotyöntekijä kiiruhtaa tuotujen nappulalaatikoiden luo ja selaa katseellaan niiden kyljissä olevia isoja kirjaimia läpi. "Etkö tuonut Q:ta!? En ala!" Hän nappaa epäonnisen A-näppäimien laatikon ja paiskaa sen lattialle. Liukastellen lattialle levinneiden muovinpalasien päällä hän lähtee harppomaan kohti suuren toimistotilan toisessa päässä sijaitsevaa Varustevastaavan Toimistoa, VVT:tä. Lähetin nostellessa päätään pyöritellen painavia laatikoita oven viereen kuuluu läheisestä toimistosta epämääräistä hihittelyä.
Siinä se on, kymmensivuinen raportti kasiviitosten pakkausvirheen käsittelyn aikataulusta ensi tilikaudella. Slava Popov pyyhkii paperilla mustetta kämmenen syrjästään voittajan virne naamallaan. Raskaan työpäivän alusta on kulunut jo muutama tunti eikä oikeastaan mikään voisi pilata hänen päiväänsä, ruskea standardiuutejuomakin on tänä aamuna ihan juotavaa. Ennen matkaansa esimiehen edustajan luukkua kohti hän siemaisee vielä hörpyn kuumaa juomaa ja hyppää käytävälle. Slava vilkuilee hetken aikaa ruskeiden lokeroiden yli ja naureskelee näyttönsä eteen nukahtaneelle työkaverilleen ja lähtee liikkeelle. Matkallaan toisten toimistokoppien oviaukkojen ohi hän vilkaisee hehtaari-ilmoitustaulua tarkistaakseen tämänpäiväisen työruokailunsa ajankohdan. Edustajan luukkua lähestyessään hän huomaa ilokseen ympärivuorokautisen jonon olevan paikallaan yllättävän lyhyenä. Jonon hännillä on Slavan toimistonaapuri Giraud Queorale, arvoltaan toimistosektorikorpraali, jonka vastuualueella Slavankin koppi sijaitsee. Laiskan muodollisen tervehdyksen jälkeen Slava tiedustelee kuulumisia. Tassumi, Slavan tuttu, on kuulemma palauttanut virheellisen raportin varastossa olevien Rikka X-300-konttien määrästä ja koko kolmoslinja seisoo. Eli ei oikeastaan mitään poikkeavaa, Slava ajattelee. Näitä sattuu, varsinkin Tassumille.
Giraudin asioidessa luukulla Slava käy laiskaa small-talkia takanaan jonottavan työntekijän kanssa, ja pääsee hetken päästä ilmoittautumaan luukulle. Nojaten asioijan ja edustajan välissä olevaan vaaleaan tasoon Slava ojentaa nivaskan paperia tiskin toiselle puolelle ja kuivan näköinen rouva ottaa ne vastaan, tarttuu suureen leimasimeen ja läimäyttää niin ettei kenellekään jää epäselväksi ettei paperissa olisi nyt leimaa. Taulun vielä heiluessa ohuella seinällä tiskin vieressä leimaamisen, tai pikemminkin nuijimisen, jäljiltä nainen kääntyy ahtamaan monisivuista raporttia pieneen takanaan olevaan Pakkausvirheet-nimiseen lokeroon, ja Slava astuu pois tiskiltä antaen seuraavalle jonottajalle tilaa. Hän talsii hiljakseen vihellellen takaisin omaan toimistoonsa ja alkaa valmistella seuraavan raportin pohjustamista valmistautumalla henkisesti ja fyysisesti hörppäämällä lisää uutetta mukistaan ja nostamalla jalkansa pöydälle. ”Puoli valmistautumista on viidesosa valmista” on sanonta toimistotyöntekijä Popovin mieleen.
Slava herää aatoksistaan radion räsähtäessä jossain hänen työpöytäänsä peittävän paperivuoren alla. Räsähdystä seuraa hänen esimiehensä vaimeana kuuluva puhe josta epätoivoinen Slava yrittää saada selvää kauhoessaan papereita sivuun radion edestä. Juuri kun hän nostaa korkean pinon paperia hän ehtii kuulla sen alta:
”...toimistolleni heti.”
Helpotuksesta huokaisten hän kasaa sekaisin menneet paperipinot takaisin pöydälle ja lähtee pikimmiten takaisin kohti esimiehensä edustajan luukkua kysyäkseen mistä löytäisi esimiehensä toimiston. Jonotettuaan puoli tuntia ja saatuaan kirjallisen luvan LTEK:iin Slava harppoo vakavana oman tutun toimistohallin pääovesta ulos ja astuu loivasti alas viettävälle leveälle käytävälle, jonka seiniä koristavat punavihreät julisteet ja lattia on harmaan sinertävää kiveä. Julisteissa on kuvia taivaalle tuijottavista pärstöistä ja iskulauseita kotkankuvilla höystettynä. Käytävän vasemmanpuoleinen seinä on lasia ja siitä näkee vain alemman kerroksen katolle. Miksiköhän hänet kutsuttiin pomon puheille? Ovatko he vihdoin saaneet selville mitä hän teki viime kesänä? Tai viime keväänä? Kasvavan jännityksen sekaan hiipii tulevan tapaamisen jännittäminen. Hän ei ole koskaan tavannut pomoansa, eikä hän oikein tiedä miten kohtaamiseen pitäisi suhtautua.
Slavan herättää ajatuksistaan käytävän keskivaiheilla olevien hissien auki kolahtavat ovet ja isosta hissistä ulos tunkeva ihmisjoukko ja ja puheensorina. Samassa käytävän yläpäässä ovi, josta hän aikaisemiin käveli ulos, lennähtää auki ja sieltäkin suorastaan pursuaa työntekijöitä käytävälle ja pian kaikki tämä ihmismassa muuttuu yhdeksi aalloksi joka ikään kuin vyöryy kohti Slavaa joka hiukan ahdistuneena lisää vauhtiaan ettei jäisi ihmisten alle. Aamuvuoron kotiinlähtö osaa olla pelottava kokemus. Onnistuttuaan pakenemaan käytävän alapäässä olevaan hissiin Slava painaa nappia, jossa lukee 67, niin kuin luukulla oli neuvottu. Hissin ovet paukahtavat tarpeettoman kovaa kiinni ja pienen nytkähdyksen ja vaijerin nirskahduksien jälkeen hissi lähtee vaivalloiseen nousuun. Hermostunut Slava viheltelee yksin hiljaa ja tuijottaa hissikorin kattoon. Yhtäkkiä hissi pysähtyy ja ovista kuuluu sellaista natinaa, että ne yrittäisivät aueta. Muutaman sekunnin jälkeen hissin kattovalo himmenee hetkeksi ja ovet onnistuvat vihdoinkin aukeamaan. Slava tuijottaa hetken kirkkaasti valaistua käytävää, jonka varrella on ovia eri toimistolohkojen esimiehien henkilökohtaisiin toimistoihin. Hän astuu ulos hissistä ja ilmoittautuu vieressään olevalle tiskille. Annettuaan mukanaan olevan lupakirjan tiskin takana heiluvalle virkailijalle Slava kuulee yhden oven takaa kovaa karjuntaa ja pari kolausta. Sitten käytävälle astuu täysin mustuneisiin työhaalareihin pukeutunut jollain kokoamisosastolla työskentelevä mies, joka viskoo taskuissaan olevat pari jakoavainta vielä toimistoon mitä seuraa lisää karjuntaa. Tuohtuneen näköinen työmies huutaa pari rumaa sanaa takaisin ja kävelee itsekseen mutisten ja puhisten hissiin jolla Slava on juuri tullut. Tiskin takana vieläkin häärivä sihteeri ei edes vilkaise mitä tapahtuu, mutta Slava huomaa hänen huomaamattomasti painavan pientä punaista nappia tiskin takana olevalla pöydällä. Sitten sihteeri kokoaa pinkan papereita ja ojentaa ne Slavalle ja sanoo:
”Puumerkki näihin, kiitos.”
Kirjoitettuaan nimensä jokaiseen paperiin Slava heiluttelee kipeytynyttä kättään ja työntää toisella pinkan tiskin toiselle laidalle, jonka jälkeen sihteeri kertoo esimiehen ottavan hänet nyt vastaan.
Jännittyneenä Slava avaa pomon toimiston oven ja astuu sisään.
”Kukas te olette?” kysyy esimies, jonka nimi näyttäsisi olevan Emil Hünfterschneizer pöydällä olevan nimikyltin perusteella.
”Salva, anteeksi.. Slava Po-Po-Popovov, herra toimisto-osaston 5976/67 johtaja.”
”Slava Pov siis”, tokaisee Emil. ”Minulla olikin teille as..”
”Popov, se on Slava Popov, herra Hunfstrenskhesstner”, keskeyttää Slava tärkeänä.
”Tämä selvä”, sanoo Emil siristäessään silmiään pieni virne naamallaan. ”Taidattekin olla vähän hidas?”
”Ihan niin nopeasti tulin kuin pääsin, hissillä tulin, kyllä”, vastaa Slava jonka katse pyörii ympäri huonetta.
Seuraa lyhyt hiljaisuus.
Hünfterschneizer hieraisee parran sänkeään tuijottaessaan hajamielisen oloista työntekijäänsä. Ei uskoisi että tuo mies olisi sama jonka huomionarvoista työsuorituslistaa hän on aikaisemmin lukenut.
”Selvä. Minulla olisi sinulle erikoistehtävä, joka tuo sinulle vaihtelua toimistotyöhösi.”
”Mutta herra Hynfts.. Hüntsfe..”
” Hünfterschneizer”, auttaa Emil.
”Niin, minä en ole koskaan tehnyt muuta kuin rustannut raportteja pulteista” sanoo Slava kummastuneena.
”Nyt pääset uusiin tehtäviin. Tehtäväksesi on päätetty kartoittaa varasto 129:n kapasiteetti ja puutteet, joista kirjoitat tulevan viikon aikana sata-sivuisen raportin. Oletan, että kunnioitat tätä suurta luottamuksen osoitusta hoitamalla työsi erinomaisesti. Ohjeet saat toimipaikkasi vastaavalta edustajaltani”, selostaa Emil. ”Kysyttävää?”
”Eipä tässä mitään..”
”Poistukaa.”
Slava astuu hölmistyneenä ulos toimistosta sulkien oven perässään. Näin suuria saati positiivisia uutisia hän ei ollut osannut odottaakaan, ja kuka tahansa ulkopuolinen olisi voinut nähdä hänestä nyt huokuvan innokkuuden.

Palattuaan samaa reittiä toimisto-osastolleen melkein korviin asti ulottuva hymy naamallaan, Slava liittyy esimiehen edustajan luukun edessä matelevan jonon jatkeeksi. Yllättävän lyhyen hetken päästä Slava seisoo jo kasvotusten tiskin toisella puolella olevan miehen kanssa. Tajuttuaan ilmoittaa asiansa Popov avaa suunsa.
”Saisinko Slava Popoville jätetyt ohjeet koskien uutta komennusta?”
”Kyllä”, sanoo virkailija ja kääntyy konemaisesti ympäri ottaakseen paperinipun takanaan olevasta hyllyköstä. Hän työntää nipun Slavan eteen ja lätkäisee päällimmäiseksi vielä yhden lomakkeen.
”Ja vielä puumerkki tähän..”
Astellessaan luukulta koppinsa suuntaan tutkimaan papereita kuulee Popov takaansa pahaenteisen äänen.
”Popov hei!”
Tuo Slavalle hyvinkin tuttu ääni, sen intoa pursuava loppupainotus ja kailottava tyyli on samalla niin pahaenteinen kuin tuttavallinenkin, ja se on ääni josta ei voi erehtyä.
Kääntyen kannoillaan Slava tervehtii vanhaa tuttuaan:
”Katsos, Tassumihan se siinä! Joko pultit ovat koossa?”
”Koossahan ne”, vastaa Tassumi virne naamallaan. Kysymyksestä on tullut jo refleksinomainen jokaisen toimisto-osaston työntekijän muistaessa vuoden takaisen tapahtumasarjan joka huipentui parin tonnin suuruisen pultti-lastin leviämiseen erääseen rahtihissiin Tassumin oltua turhan oma-aloitteinen vieraillessaan tuotannossa.
Lyhyehkö Tassumi vilkkaine silmineen on varsin sympaattinen olento kaikkine epäonnisine ja tahattomine tempauksineen. Vaikka hän normaalisti on hyvinkin huolehtivainen ulkonäkönsä suhteen, on hän nyt Slavan suureksi yllätykseksi aivan rasvaläikkien ja tuhkan mustaama.
”Kävin vähän tuossa tarkistamassa miten kolmoslinjalla on homma lähtenyt käyntiin pienen tauon jälkeen. Hyvinhän siellä rullasi, tutustuin samalla vähän tarkemmin vasemman puolen helmatrimmeriin”
”Siltä näyttää”, toteaa naurua pidättelevä Slava, ja joutuukin loppujen lopuksi kääntämään päänsä hetkeksi peittääkseen pienen nauruntyrskäyksensä. ”Minä sain tehtävän Hyntsersnitseriltä, siirryn seuraavaksi varasto 129:n tiloihin uutta tehtävääni suorittamaan.”
”Sinne alas vai?” kysyy Tassumi hölmistynyt ilme kasvoillaan.
”Alas?”
”Niin, sehän on ainakin 50 kerrosta tätä kerrosta alempana. En minä siellä koskaan käynyt ole, eikä oikeastaan varmaan kukaan muukaan viimeiseen viiteen vuoteen”, vastaa Tassumi ja jatkaa matkaansa.
Slavaa ei paljoa kiinnosta mitä Tassumi varastosta sanoi, ja jatkaa matkaansa paperinivaskaansa innokkaasti plaraten. Selailtuaan papereita toimistokopissaan ja löydettyään kulkukortin paperien välistä, alkaa innokkaan työntekijän into kasvaa lähes eksponentiaalisesti. Seuraavaksi hän suuntaa Queoralen toimiston suuntaan ilmoittamaan siirrostaan. Saatuaan asiat hoidettua entisellä osastollaan Slava lähtee reippailemaan kohti seuraavaa työasemaansa monta kerrosta alemmaksi.