Kyseinen konversio ehti jo pyöriskellä kaapin perällä semmoiset 3-4 vuotta, mutta nyt sitten sain potkittua itseni maalaamaan mokoman. Pääsyynä oli tosiaan se, että voisin harjoitella metallin maalaamista, kun taidot ovat sen suhteen vähän pökäleiset. Samalla tuli myös harjoiteltua ihon maalaamista, mitä kyllä normaalisti maalaisin ihan ongelmitta, mutta isommat ihoalueet ovat minulle se Akilleen kantapää. Osasyynä siihen taisi olla se, että ennen olin ainoastaan washannut figun ensin ja lähtenyt sitten vaan korostamaan kohti vaaleampia värejä ja sillä sipuli. Elikkä en koskaan ennen ollut varsinaisesti maalannut varjostuksia. Varsin opettavainen jättismies, täytyy todeta.
Normaalisti kun immeiset tekevät lumibaseja, niin he laittavat vaan ohuen kerroksen lunta, mutta itse halusinkin luoda oikein kunnon paksut nietokset, jossa on syytä olla varovainen, ettei tirvaise sitä rakasta nilkkaa lumen alla piilottelevaan terävään kiveen. Tosin basen tekokaan ei onnistunut ongelmitta, vaan sain tehdä sen kaksi kertaa täysin alusta. Toisella kertaa kyllä hönäsin ottaa terracotta-massan mukaan, joka homman hoitikin kotiin. Kivienkin kohdalla toimin poikkeavasti, eli en halunnut maalata niistä perinteisen harmaita, vaan mustahkoja laavakiviä jossain uinuvan tulivuoren lähettyvillä.
