Mikä on paras WHFB edikka ?

[MakeH]

Suosio ei tarkoita suoraan hyvyyttä, mutta kyllä minä olin näkevinäni romahduksen kasin tultua. Tässä hiljalleen tunnutaan pääsevän takaisin jaloilleen. Kyllähän joku kärppä voisi asian tutkiakkin, mutta joo... kasi oli käännös väärään suuntaan jos katsotaan pelaajamääriä.

[Diogenes]

Suosio ei tarkoita suoraan hyvyyttä, mutta kyllä minä olin näkevinäni romahduksen kasin tultua. Tässä hiljalleen tunnutaan pääsevän takaisin jaloilleen. Kyllähän joku kärppä voisi asian tutkiakkin, mutta joo... kasi oli käännös väärään suuntaan jos katsotaan pelaajamääriä.

Jos olen ymmärtänyt oikein, kasin myötä tarvittava figumäärä kasvoi -> ihmisten ilmoille ilmaantuva "oikean" pistemäärän figuina omaava henkilömäärä väheni?

Eli suosio ei vähennyt, mutta "näkyviä" pelaajia oli hetkellisesti vähemmän?

[MakeH]

niin, voi sitä noinkin perustella. Mutta jos ne pelaajat tekevät päätöksen olla laajentamattaan armeijaansa kasiin ja vaihtavat peliä niin kyllä minä siitä johtopäätöksen vetäisin. Itse olen 6-7 miehiä, tosin laajensin nappulat kasiinkin.

[Mikke]

Aloitin pelin 4. edikan aikaan ja mitä sitä muistelen, niin se oli ainakin armeijakirjojen puolesta aika simppeli. Esimerkiksi jalkaväkiyksiköillä helfeillä ei ollut suuria eroja keskenään. Sankarit ratkoivat aina matsin lopputuloksen. Vitonen oli jo huomattavasti maukkaampaa herohammeria, armeijakirjojen puolesta ainakin. Kutosessa pysyi alussa tasapaino hyvin, mutta homma karkasti ensimmäisten kirjojen jälkeen lapasesta. Seiskassa armeijakirjoihin puskettiin entistä enemmän erikoissääntöjä ja tasapaino alkoi hävitä loppua lähestyttäessä. Demonit olivat surullisin esimerkki. Kasista olen tykännyt kovasti, toisaalta turnauksissa ei ole tullut tämän edikan aikana käytyä yhtä kertaa enempää. Oma näppituntuma on, että kasi saattoi tehdä pahaa turnausskenelle, mutta hyvää "kaljaa & figuja" harrastajille. Itse tykkään kasista ehkä pelinä eniten. Nopeatempoinen, magia on viihdyttävää (joskin vahvimmat loitsut on övereitä) ja tyhjänpäiväinen nyhrääminen jäi pois. Seiskasta tykkään kanssa aika paljon ja vitonenkaan ei ole missään nimessä huono, kunhan sitä pelaa kompattuna tai listat herrasmiesmäisesti rakentaen. Nelosen tai kutosen pelaamiseen en näe hirveästi syytä, vitonen ja seiska ajavat samat asiat paremmin. Kolmosen kirjan olen lukenut, mutta yhtään peliä ei ole tullut pelattua. Vaikuttaa aika roolipelimäiseltä.

[Runt]

Harrastus taisi itselläni alkaa 5th:n aikaan mutta kunnollisten sääntöjen kera olen fabaa alkanut pelaamaan 7th:n aikaan. Kokemukseni pohjautuvatkin pitkälti siis 7 ja 8 edikkoihin joten unohdetaan muut laskuista.
7th lämmittää varmasti enemmän ihmisten mieltä jotka haluavat pelata oikeasti kilpaa tätä peliä. Itse kuitenkin kuulun 8th:n suosijiin ehdottomasti. Se mikä mielestäni 8th:sta tekee hyvän on sen nopeatempoinen pelaaminen. Siinä missä 7th:n aikaan nysväiltii ja arvoitiin matkoja yms, niin 8th:ssa mennään eikä meinata (kiitos vapaan mittaamisen).
Pelattavuudeltaan 8th on ehdottomasti paras, taktisesti toki 8th menettää hieman arvoaan mutta en näe sitä niin konkreettisena asiana kuitenkaan että se tekisi siitä huonon. Itse ainakin nautin kun yksiköt tekevät kentällä tulosta eikä pelkät sankarit!

[MakeH]

Tää on kummaa kuinka paljon kasi jakaa mielipiteet tuosta pelattavuudesta. Monien kokeneiden turnauspelaajien mielestä kasia on mahdoton pelata, pelit venyy loputtomasti just sen takia et kaiken saa mitata. Kaiken voi laskea ja mitata etukäteen ja se vie välillä sairaasti aikaa ja korostaa nysväämistä erittäin paljon.

[HerraMauno]

Ite ainakin ihmettelen noita väitöksiä siitä, että 8. edikka olis jotenkin nopeampi tempoinen kuin seiska. Itellä ei ainakaan ollu koskaan sellasia älyttömän pitkiä nysväys pelejä seiskassa kuin nykyään. Se että tietää ranget ja randomius meinaa sitä, että kaikki informaatia on hallussa, jolloinka pitää konsultoida todennäköisyyksiä ja sen jälkeen vielä miettiä, että minkälaisella todennäkoisyydellä meinaa minkäkin asian tapahtuvan. Paljon enenmmän tekemistä siis kuin pelkässä matkojen arvioinnissa.

Nyt pikkuhiljaa on alkanu päästä 8. edikan mukaan ja enään tää homma ei tunnu niin hirveesti huonommalta kuin seiska. Siltikin vielä äänestäisin seiskan puolesta.

[niblebitzer]

Monia hyviä perusteluita ja selityksiä on esitetty. Tiivistän lyhyesti omani...

Kolmonen ... fläsäreitä, kivaa, ei saa kuunnella väärää musiikkia tai tulee liikaa fläsäreitä :-)
Nelonen ... Unitit tuhoutu ku saatiin kii, wtf, liian radikaalia, en pelaa ... eli kolmosta
Vitonen ... Oli se unittien tuhoutuminen sittenkin nieltävissä, kivaa
Kutonen ... Pirisen johdossa, jalkaväellä teki jotain, ihan fantsua ja mahtavaa
Seiska ... Meni skirmish pelleilyksi, ei ollu enää niin fantsua, jätin pari vuotta väliin
Kasi ... Siistiä ja fantsua, monta mekaniikkaa teki pelistä taas mielenkiintoisen ja paluu skeneen oli taattu

Pelaajien määrä on elänyt aina vähän sinne ja tänne. Kasin vaatima runsaslukuinen jalkaväki on varmasti leikannut monta pelaajaa, koska maalaaminen ei kaikkien mielestä ole sitä kivointa tekemistä harrastuksen ympärillä. Pistemäärät ovat kasvaneet ja riviukot halventuneet, puutetta on tullut helposti monta kymmentä ukkelia.

[Haddock]

Edikoita 3-8 pelanneena ehdoton suosikki on tämä uusin. Pikku ongelmia siinäkin on, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Parhaimpana puolena näkee jalkaväkeä vihdoinkin kunnolla kentällä, eikä vain sitä naurettavaa minimicorellista jousimiehiä. Se vanha malli (edikat 4-7) jossa lähes kaikki autobreakkasi koostaan lukuunottamatta chargea vastaanotettaessa oli todella tylsää pelattavaa.

Noh kyllä minusta peliin kuuluu myös se että sitä pitää osata pelata, eikä vain pidä osata viskoa noppaa. Kasi vain tuntuu minusta liikaa siltä, että asioita yksinkertaistettiin liikaa usealla osa-alueella niin, ettei enää tarvitse sitä pelisilmää.

Ja miten ihmeessä etäisyyksien silmämääräinen arviointi liittyy pelaamiseen? Keskiverto puuseppä varmasti hoitaa taidon paremmin kuin kokenut warhammerpelaaja. Kasissa nimeenomaan tiedät etäisyyden tarkasti, jolloin voit pelata varman päälle, tai mennä riskillä. Todennäköisyyden hallinta on aina ollut keskeinen osa hammeria, etäisyyksien millilleen arviointi on vain ylimääräinen lisä, johon peli voi pahimmassa tapauksessa kaatua. Mittailua on ennenkin nähty hyvällä lopputuloksella GW:n strategisimmissa peleissä (BFG ja Epic).

4-5.edikan sääntis ja armybookit ovat kivan ja tutun tuntuisia 40k 2.ed pelaajalle (ovat samalta ajalta), mutta pelikokemusta ei ole. Sen ajan herokammeria lienee kuten 40K.

40k:n kakkosedikka ei ole herohammeria nähnytkään, sen jälkeisissä edikoissa sankarit ovat olleet paljon tappavampia. Kakkosessa ne lähinnä saa kestäväksi, mutta eivät tapa muuta kuin basekontaktissa olevat modelit, mikä yhdistettynä hitaaseen liikkeeseen (prätkä tai apc:t ovat itsemurhavälineitä, hyppyreppu vie esineslotan) ja neljän vuoron keskivertoskenaarioon tekee niistä loppujen lopuksi aika vaarattomia. Abaddonillekin voi syöttää pari grottia vuorossa, jos se on yksin, chargessa kun on pakko mennä lähimpään vapaaseen kohteeseen.

Fabassa taas tilanne oli eri, kun frenzyssä oleva Khornelordi sai sen 10 hyökkäystä yksikköön, plus mahdolliset tappotehoa nostavat itemit. Muutenkin sankarien stattirivi oli kunnioitettavampi kuin nyt, ainakin maageilla ja epäkuolleilla.

[Hellowenisti]

Mulla on takana vain 6-8 edikat, mutta kaipa niistäkin voi jotain sanoa.

Tähän mennessä ehkä eniten olen pitänyt kutosesta, jota tulikin pelattua huomattavasti eniten. Siinä oli mielekästä käyttää jalkaväkiblokkeja, ratsuväkeä ja chariotteja. Tasapaino oli eri yksikkötyyppejen välillä parhaimmillaan. Seiska pudotti innostusta valtavasti, koska homma meni vaan jatkuvasti epätasapainoisemmaksi ja skirmishpainotteisemmaksi. Siksipä seiska tulikin lähes kokonaan hypättyä yli. Kasia on vasta kourallinen pelejä takana ja niiden perusteella on ollut ainakin tosi mielenkiintosta pelailla. Tuorein voisikin helposti olla paras edikka, jos vaan esimerkiksi steadfastin voisi viedä vaikka ränkillisellä sivusta chargella pois. (Ja näin ratsuväki ja chariotit olisi taas mielekkäämpiä pelata.)

[Painkiller]

Taitaa olla että semmosta parasta edikkaa ei varsinaisesti olekkaa, vaan jokaisessa on jotain huonoa ja hyvää. Ja joku toteaa jonkun edikan hyväksi ja joku toinen sen huonoksi, että taitaapi olla vähän mielipidä asia. Ite kun vasta aloittelen faba harrastus niin en tiedä noista edikoista juur mitään. Omistan kyllä ton 6 edikan sääntö kirjan niin kait sitä vois lueskella ja kohta ois Chaos army kirjakin siihen edikkaan sopiva. En jaksas kyllä ruveta hommailee mitään uusia kirjoja tai vielä vanhempia metsästämään, niin 6 edikalla mennään eikä meinata :)

[Amazing Slug]

UFO: Enemy Unknownia tietokoneella ... edelleen mainioa ajanvietettä, mutta vanhentunutta sellaista :)

Hän ei pelaa UFO: Enemy Unknownia 2010-luvulla!

Magian randomiutta tasapainottaa kasissa vähäsen se, että miscast ja irkku on sidottu samoihin tuloksiin. Ei tuu hölmöjä mä miscastasin ja sä irkutit tilanteita. Tosin nyt on sitten mä heitin 5+5 ja sä 1+1.Tosin tupla 1 magic phasellakin saat todennäköisesti heitettyä juuri haluamasi kriittisen buffin/debuffin vastustajaan, joka ei voi muuta kuin rullata sen yleensä. Tällainen magic phase voi olla joissakin tilanteissa mainio.

Seiska ... Meni skirmish pelleilyksi, ei ollu enää niin fantsua, jätin pari vuotta väliin

Eikös skirmaajat nerffattu semi kovaa seiskassa?

Ihmisillä menee armeijakirjat ja edikat sekaisin. Armeijakirjat vaikuttaa näköjään ihmisten mielipiteisiin enemmän kuin itse edikka. Seiskan dempat ei myöskään olleet juuri sen borkenimmat kuin se Storm of Chaoksen demonic horde, varsinkin roflcoptermainen lentävä changebringer armeija.

[jamovoima]

Suosio ei tarkoita suoraan hyvyyttä, mutta kyllä minä olin näkevinäni romahduksen kasin tultua. Tässä hiljalleen tunnutaan pääsevän takaisin jaloilleen. Kyllähän joku kärppä voisi asian tutkiakkin, mutta joo... kasi oli käännös väärään suuntaan jos katsotaan pelaajamääriä.

Seiskaedikan loppupuolella demoni, dark elf yms. kirjojen ilmestymisen jälkeen meni maku itseltä ja monet kaveritkin lopetti tai vähensi fantasy battlen pelaamista. Tämän johdosta ei ole kasiakaan tullut paria peliä enempää pelattua vaikka mieli tekisi. Enemmän siis armeija- kuin sääntökirjoista johtunut siis omalla kohdalla fabafigujen pölyttymään jääminen. Pitäisi kait joskus koittaa osallistua johonkin turnaukseen harjoittelemaan sääntöjä.

[smaxx]

Pitäisi kait joskus koittaa osallistua johonkin turnaukseen harjoittelemaan sääntöjä.

15.4. olisi kertsillä tällä tietoa seuraava border patrol -turnaus 1200 pinnan armeijoilla. Hyvä paikka harjoitella kaesikkaa. Aloitin jo sääntöpaketin teon, eli turnaus on tulollaan. Kannattaa seuraillan sotun turnaus -osiota.

[Amazing Slug]

Seiskaedikan loppupuolella demoni, dark elf yms. kirjojen ilmestymisen jälkeen meni maku itseltä ja monet kaveritkin lopetti tai vähensi fantasy battlen pelaamista. Tämän johdosta ei ole kasiakaan tullut paria peliä enempää pelattua vaikka mieli tekisi. Enemmän siis armeija- kuin sääntökirjoista johtunut siis omalla kohdalla fabafigujen pölyttymään jääminen. Pitäisi kait joskus koittaa osallistua johonkin turnaukseen harjoittelemaan sääntöjä.

Kantsii pelailla, ei dempat ja delffit nykyään (ainakin etc-kompeilla) mitään dominoi. Dempat ei välttämättä ole edes auto-include Suomen ETC-tiimiin, kun kaikki pelaa jotain hipster armeijoita.

Ogret tosin taitaa olla epic broken nykyään. Ei ny ihan grey knightei varmaan mut melkein.

[niblebitzer]

Seiska ... Meni skirmish pelleilyksi, ei ollu enää niin fantsua, jätin pari vuotta väliin

Eikös skirmaajat nerffattu semi kovaa seiskassa?

Muotoilin tuon väärin. Kyse ei ollut skirmishereistä, sääntö mielessä. Viittaus oli MSU henkiseen skeneen, joka meni mielestäni överiksi.

[jamovoima]

Pitäisi kait joskus koittaa osallistua johonkin turnaukseen harjoittelemaan sääntöjä.

15.4. olisi kertsillä tällä tietoa seuraava border patrol -turnaus 1200 pinnan armeijoilla. Hyvä paikka harjoitella kaesikkaa. Aloitin jo sääntöpaketin teon, eli turnaus on tulollaan. Kannattaa seuraillan sotun turnaus -osiota.

Oh, pitää tarkkailla. Syksyllä pitikin osallistua yhteen, mutta sillon ei kerinnyt. Nyt voisi kaivaa kääpiöt kaapista...

[Lord Mikke]

Kasiedikassa parasta on radikaalisuus verrattuna aiempiin laitoksiin. Siinä on ryhdytty uudistamaan vanhoja kaavoja, ja niin pitääkin mielestäni tehdä tasaisin väliajoin. Periaatteessa Ravening Hordesista seiskaedikan loppuun elettiin melko muuttumatonta vaihetta, jossa järin suuriamuutoksia ei vain odottanut tapahtuvan. Kasiedikassa perustavanlaatuisiakin sääntöteknisiä asioita on muutettu, esimerkiksi uusi mörkö on todennäköisesti muutakin kuin bout 250 pinnaa maksava otus, jolla on 4+ scaly skin, T6, 5 haavaa, pari iskua ja erikoissääntöä ja jota kukaan ei pelaa. Nykyään on oikeasti päheää kun eroja tulee useammin. Uusissa kirjoissa voi olla mitä tahansa, mitä ennen ei tapahtunut. Se on parasta. Oikeasti jännittää, että mitä ne uudet Weedyt saavat, jos niille koskaan enää tulee uutta kirjaa.

Täytyy tosin sanoa että nostalginen vaihe oli kuitenkin siellä Storm of Chaoksen aikana. Pelattavia listoja oli paljon, ja pelisysteemi tuntui hieman nykyistä virkistävämmältä. Pelaaminen oli vähemmän sellaista, että pelin saattoi laskea loppuun asti kierrokselta 2 alkaen. Jos halusi magiaa, sitä pystyi ottamaan, jos halusi tehokkaan lähitaisteluyksikön muihin verrattuna, se onnistui - maksoi vain pisteitä, ja se piti kasata sopivan kokoiseksi, eikä silti taannut menestystä pelaajalle. Jos halusi kokeilla munkittaa yksikön kärryn chargella pakoon tai saada kenraalin paniikkiin, sekin onnistui. Ja noita temppuja ei saanut poistettua muuten kuin pelaamalla, ei luottamalla yhteen asiaan. Samaan aikaan redirect pienellä yksiköllä toimi nykyistä varmemmin.
Nykyään magianoppien arpominen, step up, aina Initiativen katsominen lähitaistelussa (et lyö ensin chargessa), heikennetty psykologia ja tasapaksut ja vahvat jyräyksiköt ovat mielestäni karsineet noita elementtejä siten, että listan kasaamisessa voi aloittelevan pelaajan käydä tosi köpelösti, sillä lista voi olla sellainen että johihinkin asioihin ei löydy mitään lääkettä, mitä tapahtui ennen harvemmin.

Pidin myös siitä, että tuota kautta armeijat olivat selkeästi erilaisia ja niille sai joitakin ihan selvästi törkeitä temppuja tehtyä, jolla ne pärjäsivät.Etenkin magiassa. Helffien Seer- joukko, Tzeentchien hirveät noppaläjät ja Khornella taas dispelkasat, Cult of Ulrikin tuhoton määrä boundia ja armeijakohtaisista erikoisuuksista muun muassa epäkuolleiden oikeasti pelottava fear ja unbreakable olivat asioita, jotka veivät selkeästi armeijat jossain asiassa muiden edelle, eikä niin että esimerkiksi 40 skeletonia on hyödytön joukko, koska psykologia ei pure ja riittää että kurvaa vaan jollain random lähitaisteluyksiköllä paskomaan sen ihan hajalle. Vahvuuksia oli monia. Nämä asiat olivat erilaisia, ja sitä kautta ne olivat myös paremmin tasapainossa. Empire oli tasavahva, kaaos löi, breteillä oli ritarit jne. Aika lailla samoja taktiikoita voi nykyään pelata armeijaa kuin armeijaa vastaan. Ennen liskojen Cold blooded tai Undeadien fear piti ottaa huomioon, nyt nuo seikat eivät enää paljoa kiinnosta pelatessa.

Armeijakohtaisessa pelaamisessa oli enemmän arvoa, itemeissä oli sopivaa ehdottomuutta joka teki niistä nykyistä karumpia, ja siten tavallaan hauskempia. Nykyään tuskin enää tulisi Seeriä Helffeille, tai Manfredia joka heittää yhden taian suoraan läpi per magic phase. Liikkumatila oli erilaista pelimekaniikassa, ja se on valtaisa plussa. Pienet savet ja efektit itemeissä ja asioissa ovat yleistyneet enemmän. Maastokin on väljempää efekteiltään, on paljon pieniä heittoja, vaan ei miinusta liikkeeseen. Välillä on vähän lässähtänyt olo pelatessa.

Toisaalta nykyään peli on taas paikoittain pirun hauskaa, ja listat osaavat olla erilaisia turnaustasollakin, mutta osa muuttuneista asioista koski aiempiin tottumuksiin niin kovasti ettei oikein tiennyt mitä sanoa. Edikan vaihduttua oli vaihe, jossa oikein kukaan ei tiennyt että millaiseksi peli oikeastaan on mennyt.


Tätä asiaa on tullut mietittyä, ja on asioita joita aiemmasta pelistä jäi kaipaamaan. Nykyään saa yrittää ihan väkisin etenkin combatin aluetta että pääsee siihen mitä yrittää, ja peli välillä tuntuu siltä että on vähemmän liikkumatilaa pelaamisessa kuin ennen, enemmän sellaista pakonomaista vääntämistä. Se vähän puuduttaa. Voipi olla että korttipelien jälkeen (Mtg, Vtes) on ruvennut ajattelemaan peliä eri tavalla.

[Möllyskä]

Ensiksi haluan tuoda esille, että en ole pelannut yhtään kasiedikkaa ja kaikki "väitteeni" ja kysymykseni perustuvatkin kuulemiini ja lukemiini juttuihin kasiedikasta.

Kysymys koskee Welffejä.
Eikö Welffit ole joutuneet aika huonoon asemaan 8.edikassa, jossa käsitykseni mukaan suositaan massa-armeijoita ja "syrjitään" skirmaajia? Vai olenko käsittänyt kaiken aivan väärin?

Yhden myönnytyksen tiedän: kahdesta ränkistä ampuminen on hyödyttänyt Welffejä.

En siis tiedä kasiedikasta oikeastaan yhtään, mutta nämä seikat ovat pistäneet silmään, jos ovat edes totta?

- Möllyskä

Edit. Ainiin, korkeammalla inillä sai lyödä ensin?

[Warchef]

Kompittomassa fabassa welffeillä ei juurikaan ole saumoja. Maagien loret on keskinkertaisia ja niille welffien hyville jutuille on liikaa counttereit olemassa.

ETC:ssä on about yks buildi joka toimii edes jollain tasolla mut vaatii hemmetin tarkkaa pelaamist ettei kuse. Noppien pitää kans pyörii edes hieman suotuisasti.

Kivistä on pelaaminen.