Warhammer Fantasy Battles -pelin palsta, jossa on tarkoitus keskustella kaikista niistä aiheista, jotka eivät sovellu muihin otsikoihin. Kysymyksiinkin vastataan, mutta käytä kuitenkin ensin hakua.
Joukkueen kärkiosasto on laskeutunut takaisin Suomeen. Huippu reissu, kovat pelit. Finaalirundilla ranskiksia vastaa oli todella tiukkaa vääntöä, mahdollisuudet oli oikeasti vaikka mihin. Max voitolla oltais ilmeisesti kiilattu jopa pronssille, mutta tällä kertaa ei oltu ihan niin hyviä.
Itsellä ainakin kaikki aikomukset kirjoittaa kuvitetut raportit reissusta ja peleistä, mut omat seuraavat pari viikkoa ovat sen verran hektiset, ettei meikäläisen raporttien toivossa kannata refreshata foorumia joka ilta.
Kova oli reissu, Empire-raportti on tällä hetkellä työn alla ja ilmestyy tänne kunhan valmistuu. Sneak peakkina heitetään että luvassa on itseään vihaava steam tank, aivan mielisairas ironblaster, maailman vaarallisin metsä sekä erilaisten yksiköiden pahoinpitelyä chocoboilla.
Lyhyesti joukkueen kapteenivirkamiehen näkökulmasta voisi todeta, että tavoite oli top 10 ja sinne päästiin. Kevään ja kesän aikana tuli pari pelaajavaihdosta, mutta VC:iden ja Helffien puutteesta huolimatta reissuun lähdettiin pääosin luottavaisin mielin. Listat olivat pääosin hyviä - liskojen ja delffien osalta vähän failausta oli havaittavissa jo listojen palauttamisen jälkeen mutta ennen turnausta. Jälkikäteen arvioituna myös demonit olisi pitänyt rakentaa toisin. Ogret, empire, dwarffit, o&g ja rotat olivat toimivia listoja, vaikkakin pientä pohdittavaa löytyi reissussa vielä (esim. dwarffien master engineer ja tykki-stonari -vaihdos, empiren charrujen varustus, gorger, fanaatikkojen konsentrointi vai hajautus).
Mahdollisuuksia oli loppuun asti top 3:een. Mitenkään tuuria syyttämättä viimeisellä kierroksella gunline-taisteluiden hävityt aloitukset, aurinkomisfire ym. pikkujutut kuitenkin kumuloituivat niin, että toivottua voittoa ei Ranskasta irronnut. Ei silti voi väittää että olisimme joutuneet turnauksessa nopan raiskaamiksi, mutta pienellä lisätuurilla olisimme helposti kelautuneet monta sijaa ylöspäin. Parempi sijoitus ei siis olisi mitenkään utopiaa, mutta on syytä muistaa että silloin vastaan alkaa tulla Tanskan, Saksan ja Puolan tyyppisiä maita, joissa tarvitaan top notch suoritus kaikilta kahdeksalta. Pisteytys on armoton ja parin pelin massacretappiot ratkaisevat koko kierroksen maksimitappioksi.
Paritukset sujuivat omasta mielestäni tänä vuonna parhaalle menestyksellä so far - jokaisen huonon matsin vastapainona oli meille suotuisa matsi, ja parhaimmillaan suotuisa matsi + ok matsi. Tästä kiitokset Iridianin tekniselle osaamiselle ja joukkueen matsiarvioille (jotka nekin pitivät tänä vuonna paremmin paikkansa kuin ennen). Pairauksia työstettiin tietokoneella ja kapteeni lähinnä koitti varmistella lukujen oikeellisuutta ja käyttää perstuntumamittareita tekniikan kalibrointiin. Selkeästi vaikein paritettava oli Ranska, jonka listat sisälsivät huomattavan määrän Rikoslain 21 luvun alaista kamaa (henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset) ja vähemmän lojumista.
Kiitokseen on syytä myös siinä, että jokainen peli väännettiin ensimmäisten (ja joskus myös myöhempien) vuorojen katastrofeista huolimatta kunniakkaasti loppuun ja jokaisesta pisteestä taisteltiin. TIedän itse vaikkapa jokusen vuoden takaisista WE-peleistäni, että joskus stegalautan ja irkkuslannin ajaessa kohti olisi helppo vaihtoehto luovuttaa ja kokeilla uhkarohkeita gambiitteja, mutta niiden paikka ei ole kolmipäiväisissä tiimiturnauksissa. Otimme siis vähän 20-0 -tappioita ja pari sellaista onnistuttiin välttämään massiivisista vastoinkäymisistä huolimatta. Esimerkiksi Slugi onnistui painimaan ensimmäisen vuoron KAIKKIEN characterien + deathstarin (1500 pistettä tms?) menetyksestä huolimatta pelistään yhden turnauspisteen. Myös muut pelasivat loppuun asti eikä vastoinkäymisiä jääty itkemään ja pelkäämään.
Vastustajat olivat tänä vuonna reilumpia ja suuria kieli- tai sääntöongelmia ei syntynyt, which was nice.
Jokainen pelaaja varmaankin raportoi omasta puolestaan peleistään. Itse voin raportoida, että Juuso sai hopeasijastaan single eventissä suuremmat aplodit kuin voittaja karauttaessaan Gangnam Stylellä hakemaan tinapaperimitaliaan. Sexy lady!
-Sami
Is that a diver's watch, can you dive? Is that a pilot's briefcase, can you fly? Oh fuck, another three bottle lunch.
Ei nyt ihan. Tossa armeija kohtasessa taulukossa on väärät luvut ainaki welffien kohalla, niinkun tossa topicissa sanotaan. En sitten tiedä pitääkö muutkaan niin paikkansa.
Joo, taisivat tontut tippuakin listan viimeiseksi... Mutta todellinen floppi näyttäisi olleen Empire. Yli kaksi kolmasosaa tiimeistä otti mukaan uuden Empiren mutta ilmeisestikin useimmilla se sai olla aika heittopussina koska keskiarvolla 8,67/20 pistettä tuli per peli. Paras tulos kirjalla näyttäisi olleen tullut Englannin istuvalla listalla, jossa ld10 hilparihorde tukee kahden tykin, kahden insinöörin ja kahden helblasterin pyssylinjaa. Lopuilla pojoilla demigriippejä vastapalloiksi sekä heavens- ja fire-magiaa keräämään pisteitä ja re-rollauttamaan sotakoneiden ykkösiä. Listassa ei steam tankkia. Toisaalta lähes samoihin pisteisiin oli yltänyt Tanskan empire jossa oli iso läjä core-ritareita life-maagilla ja runefangilla sekä stankki normaalin sotakonepatterin ja chocobojen lisäksi. Tsekin empire taas keräsi 68 pojoa kahdella isolla jalkaväkiblokilla ja kahdella lvl nelosella (light/heavens). Loput armeijasta sotakonepatteria (taas kaksi helblastaa) ja demigryyppejä. Mutta lähes kaikki muut empire-pelaajat olivat jääneet sinne 60 pisteen tienoille tai alle. Erityisesti breteiltä, demoneilta ja helffeiltä näyttäisi tulleen runtua lähes poikkeuksetta. Toisaalta noita kahta parhaiten pisteitä kerännyttä empireä ei oltu lähes kertaakaan paritettua em. kolmikkoa vastaan (poikkeuksena Englannin empire joka voitti Maltan bretit vikalla rundilla 14-6).
Miten on mahdollista että Empire mureni noin pahasti ensi kosketuksesta tosielämän kanssa? Tiimeillä on selkeästi ollut selvästi suuremmat odotukset kirjalle kun 26 tiimiä sen otti mukaan. Vai onko empirellä ikuinen vakiopaikka tiimeissä ainoastaan sillä meriitillä että niille saa tykkejä? Pelataanko ETC:ssä ylipäätään niitä tykeille maukkaimpia kohteita? Vai onko empiren rooli tiimissä oleva nyt ja aina ottaa vastaan hankalia listoja ja yrittää kihnuttaa tasapeliä? Minkä takia kaikki sitten lähtivät pelaamaan ritaribunkkeria jos se antautuu niin helposti mm. helffeille, breteille ja demoneille?
GobbladasSquig kirjoitti:Miten on mahdollista että Empire mureni noin pahasti ensi kosketuksesta tosielämän kanssa? Tiimeillä on selkeästi ollut selvästi suuremmat odotukset kirjalle kun 26 tiimiä sen otti mukaan. Vai onko empirellä ikuinen vakiopaikka tiimeissä ainoastaan sillä meriitillä että niille saa tykkejä? Pelataanko ETC:ssä ylipäätään niitä tykeille maukkaimpia kohteita? Vai onko empiren rooli tiimissä oleva nyt ja aina ottaa vastaan hankalia listoja ja yrittää kihnuttaa tasapeliä? Minkä takia kaikki sitten lähtivät pelaamaan ritaribunkkeria jos se antautuu niin helposti mm. helffeille, breteille ja demoneille?
Hyviä kysymyksiä. Mitään järkevää selitystä tuolle tulokselle ei vielä olla keksitty. Huonoja matseja toki löytyy, mutta vähemmän kuin muilla listoilla. Myös pairing-arvioiden perusteella empire oli vahva all around.
Eteenlaittorooli on voinut syödä tulosta hieman (jos joutuu aina valitsemaan kahdesta pahimmasta vastuksesta), mutta edustus oli niin laaja että mistään anomaliasta ei voi puhua. Eikä omien kuuden kierrosten pairing-kokemusten perusteella Empire kuitenkaan ollut mitenkään yliedustettuna eteenlaitossa.
Suuret maastonkappaleet (erityisesti impassablet) tietysti vaikeuttivat tykkimiesten elämää, mutta ei empire nyt kuitenkaan aivan yhden tempun ihme ole - ja yhdessä tykissä on pyörät.
-Sami
Is that a diver's watch, can you dive? Is that a pilot's briefcase, can you fly? Oh fuck, another three bottle lunch.