Joukkue kasattiin ensimmäistä kertaa järjestettyyn Flames of Warin ETC-turnaukseen avointen karsintojen avulla. Innokkaita lähtijöitä neitsytmatkalle oli sangen vähän, mutta saimme kuitenkin joukkueen kasaan. Tärkein tavoite oli siis saavutettu.
Joukkue tuli sääntöjen mukaisesti varustaa niin, että se koostuisi kahdesta jalkaväkikomppaniasta, kahdesta mekanisoidusta ja kahdesta tankkikomppaniasta. Samantyyppiset komppaniat eivät voineet olla samasta maasta, esim ei kahta saksalaista jalkaväkikomppaniaa. Periaatteessa pyrimme luottamaan kokemukseen, niin että kukin jäsen pelaisi itselle tutulla armeijalla. Tästä kuitenkin tingittiin hieman nopeiden voittojen toivossa, mikä osoittautui lopun viimein virheeksi. Kokemus on valttia. Suomi lähti edustamaan seuraavanlaisella kokoonpanolla:
Jaakko U: GER Fallschirmjägerkompanie (Cassino)
Jussi V: SOV Strelkovy Batalon (Forces)
Tuomas H: US Tank Destroyer Company (BGG)
Risto T: GER Panzergrenadier Lehr Kompanie (E&S)
Aleksis M: HUN Hárckocsizó Század (GW)
Oskari H: GER Panzerkompanie (Forces)
Listat pyrittiin rakentamaan skandinaaviseen tyyliin varsin tasapainoisiksi, niin että mikään tehtävä ei olisi kenellekään aivan mahdoton. Turnauksen kärkijoukkueilla oli kuitenkin reilusti epätasapainoisempia listoja, joten ensi vuonna kannattaa tätä vielä harkita. Meiltä ehkä puuttui varsinaiset jalkaväen murskaajat, vaikka tankkikomppanioita olikin vahvistettu breakthrough asein.
Kaikkien osallistujien listat julkistettiin noin kuukausi ennen turnausta, joten niihin oli reilusti aikaa perehtyä ja laatia sotasuunnitelmat. Tulkitsimme käytössä ollutta paritusjärjestelmää niin, että sen avulla oli suhteellisen helppo välttää huonoja pareja, mutta tietysti myös vastaavasti vaikea saada yliotetta ilman vastustajan virhettä. Kaikki 120 vastustajan listaa käytiin läpi ja arvotettiin plus tai miinus omia listojamme vastaan. Näiden taulukoiden avulla pyrittiin välttämään pahimmat sudenkuopat. Kaikki oli valmista suurhyökkäykseen eurokentille.
Perjantai
Liikkeellelähtö brittityyliin pimeän turvin. Pientä jännitystä yhden taistelijan ehtimisestä koneeseen, mutta edellisen illan infiltraatio kentän läheisyyteen pelasti tilanteen ja saksalaiset siivet kiidättivät kalpeat soturit suoraan Berliiniin. Hapankaalia, bratwurstia ja fiilistelyä tulevia Berliini-kirjoja varten. IS-2:t kyllä sopivat Berliinin kaduille. Stasi-museon ja kuppiloiden kautta takaisin kentälle, josta järjestäjän hoitama kyyti uskomattoman sekoilun päätteeksi suoraan Gorzowiin, jossa kielitaidoton respan täti peitteli joukkueen aattoyön siniseen uneen.
Lauantai
Re-rollatun skillitestin jälkeen joukkue löysi tiensä turnauspaikalle. Puitteet ok, ja pöydät iloinen yllätys. 60 pöytää vaihtelevaa ja hienoa maastoa, toki välissä muutama kummajainenkin. Ensimmäisen kierroksen vastustaja oli Kreikka, jonka pelaajista viisi kuudesta saksalaisia. Erittäin mukavaa väkeä, ouzohuikat tarjolla heti kärkeen ja hyvä asenne. Kreikkaa emme osanneet pelätä etukäteen, ja moraali oli korkealla aamun peleihin. Voitot 3-3, pisteissä pääsimme hieman edelle eli loistava alku ottaen huomioon että lopputuloksissa Kreikka sijoittui toiseksi. Toiselle kierrokselle vastaan asettui Portugali, jonka listoista ja pelaajista osa oli vaihtunut viime tipassa. 2-4 tappion myötä sijoitus lipui alaspäin, mutta onnistuneella moraalicheckillä kolmanteen peliin kuromaan kärkeä kiinni. Vastassa Espanja, jonka pelaajat olivat Portugalin tapaan varsin eri tasoisia. Panzer Lehrimme kärsi ehkä sotahistorian tylyimmän tappion, mutta siitä huolimatta pääsimme taas tavoitetasolle ja tulos 3-3. Ensimmäisen päivän jälkeen sijoitus yhdestoista ja toiveena joku heittopussi vastaan sunnuntaiaamuksi. Döneriä, olutta, sotajuttuja ja tulevan vastustajan psyykkausta hiostavan päivän päätteeksi.
Sunnuntai
Turnauksen kärki oli karkaamassa, joten tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettiin tässä vaiheessa Ruotsin lyöminen. Vastaan Tsekki, joka oli edellisenä iltana punnittu ja pehmoiseksi todettu. Kasakat ryntäilivät konekivääreihin ja Cromwellit ryssän tykkiriveihin ja tulos Suomelle 4-1. Mukavia olivat tsekit, mutta ikävä ajan pelaaminen vei kyllä Tuomakselta voiton. Kolme tuntia ja vain 5 kierrosta pelattuna on kyllä Väärin. Viimeisellä kierroksella toiveemme toteutuivat, ja pääsimme pelaamaan Suomi-Ruotsi -klassikon ykköspöydässä. Täydellinen huipentuma turnaukselle, ja hyvässä hengessä 2-2 lopputulos, pikkupisteillä niukka ”voitto” Ruotsille, mutta ruotsalaisen linnoitelistan hidastelu tasapeliä kohti kyllä toi henkisen voiton Suomelle. Ainakin kapteenin mielestä :)
Suomen lopullinen sijoitus oli kymmenes, joka on hyvä tulos sillä sijoilla 6-11 ovat voitot tasan. Yhdellä voitolla lisää olisi siis voinut nousta neljä sijaa. Tämä on hyvä pitää jatkossa mielessä eli aina kannattaa taistella voitosta loppuun saakka. Viidenteen sijaan olikin matkaa jo sitten kolme voittoa. Mukava huomata että kärkimaidenkin kanssa voidaan pelata tiukkoja pelejä, vaikka kokonaistuloksissa selvästi alapuolella ollaankin. Viidenteen sijaan on Suomella ihan realistiset mahdollisuudet.
Joitain havaintoja, ajatuksia ja arvioita turnauksesta:
Pelaajien taso joukkueiden sisällä vaihteli hurjasti, vaikka kärkitiimit olivatkin tasaisempia. Esim Portugalilla yksittäisten pelaajien tuloksia 9 ja 25 pisteen väliltä. Näitä oli mahdoton tietää etukäteen. Ehkä kapteeneita olisi voinut varoa vähän. Jos ensi vuonna on paljon samoja pelaajia, niin tämän vuoden tuloksia voi ehkä jossain määrin käyttää ainakin poimiakseen listan kymmenen ensimmäistä ennakkoon. Yksilötulokset eivät tosin kerro paljoakaan tällaisessa turnauksessa.
Suomen paritustaktiikka toimi systeeminä hyvin. Miinusmerkkisiä pelejä taisi olla vain kaksi. Toinen johtuen parituksen viimeisen kierroksen sekoilusta kun kaksi viimeistä vedettiinkin arvalla, ja toinen parien sotkeentumisesta jollain ihmeen tavalla matkalta kapteenien käsistä pelipöydille. Systeemin heikkoudeksi osoittautui kapteeniin näkemyksen puute joidenkin omien listojemme kohdalla. Miinukset saatiin pelattua pois ja plussia reilusti, mutta taulukossa olisi pitänyt olla miinuksia enemmän. Vastustajat olivat myös pääosin huonommin valmistautuneet parituksiin ja tekivät kyllä mielestäni ihan selkeitä virheitä. Esim tarjoten reluctant veteran skottejaan meidän fortified Fallschirmjägereitä vastaan. Peli taisi olla kuintenkin aika tiukka, eli ei se kait niin suuri virhe ollutkaan.
Toisaalta parituksissa näytti olevan kahdenlaista koulukuntaa. Suomi yritti välttää huonoja pareja niin että joka pelissä olisi mahdollisuudet voittoon. Kärkijoukkueilla oli tylympi linja ja joitain pelaajia kait ”uhrattiin” jotta jossain saataisiin varmempia voittoja. Tottahan se on että voittamalla 4/6 joka kierroksella olisi turnausvoittoa taskussa, eli kaikkea ei tarvitse voittaa. Mutta hauskempaa on kyllä jos kaikilla on joltisetkin mahdollisuudet voittoihin, ja se sopii suomalaiseen arvomaailmaankin paremmin.
Hidas pelaaminen oli paikoin ihan oikea ongelma, mikä on kyllä erittäin ikävää. Jatkossa kannattaisi ehkä oikeasti huomauttaa asiasta ajoissa ja vaikka nykiä tuomaria hihasta. Eihän toi hauskaa ole, mutta ei ole hauskaa odotellakaan tuntitolkulla vastustajien pähkäilyä, mittailua ja sääntöjen pläräilyä.
Kokemus on valttia. Turnauksessa tulee vastaan hyvin erilaisia listoja, sellaisia joita vastaan ei ole koskaan tullut pelattua. Tuttu lista jonka liikkeet tulee selkärangasta on varmin valinta kun pelaamaan saattaa joutua heikossa hapessa.
Kaiken kaikkiaan mahtava turnaus, vaikka kaikki pelit eivät olleetkaan sieltä ikimuistoisimmasta päästä. Turnaus pelattiin kuitenkin hyvässä toverillisessa hengessä. Joukkueena pelaaminen oli kyllä hienompaa kuin yksilöturnauksessa. FaBan ja 40k:n puolelle vilkuillessa kyllä kävi selväksi että FoW on näistä se parhaimman näköinen peli (pöydät). Flamesin ETC:n tulevaisuus on kait auki, mutta turnauksen järjestäminen itsenäisenä tapahtumana on ihan hyvä vaihtoehto sekin.
Tänä vuonna joukkue koostui pääkaupunkiseudun Nopat & Taktiikka kerhon pelaajista, mutta toivottavasti tulevina vuosina saadaan paremmin koko Suomi edustetuksi maajoukkueessa.
_______________________________________________
Raportti venyikin aikamoiseksi romaaniksi, mutta nyt voi tämän kirjan kannet sulkea ja katsella eteenpäin. Toivottavasti tästä tarinasta on ensi vuoden kapteenille hyötyä ikään kuin perimätietona.
