"Nopeasti" on suhteellinen käsite. Toki sen vastakohdaksi voidaan tekaista överiksi vedetty "kuin etana" -kärjistys, mutta joku tolkku pitäisi olla toiseenkin suuntaan. Kun takavuosina turnauspelien aikaraja hilattiin ensin kolmesta tunnista kahteenpuoleen ja lopulta kahteen, käytännössä "normaalillakin" pelaamisella oli pakko jättää vähintään osa pelistä pelaamatta. Tämä tarkoitti joko vajaita vuoroja tai sitten armeijaa, joka jättää osan vaiheista kokonaan väliin. Ajoittain näytti että paras menestys irtosi kokoonpanolla, joka voi rummuttaa saman parin vaiheen kombonsa läpi melko samanlaisesti tilanteesta riippumatta, vaikka nyt joku summonhorde tai frenzy-jyrä. (Näihin esimerkkeihin en toivo juututtavan liiaksi.) Samalla ns. tasapainoinen armeija eli vaikka vähän kaikkea sisältävä Empire sai kartusta, koska pelasi joka vaiheessa ja joutui heittämään psykologiat, arvioimaan siirtonsa sen mukaan, vaihtamaan suunnitelmaa ja niin edelleen. Taktisuudesta sakotettiin. Tasan sama pelaaja pystyi nopeuttamaan peliään ja parantamaan pisteitään vaihtamalla armeijaa simppelimpään.smaxx kirjoitti:Turnauspelaaminen on oma lajinsa, missä pitäisi pelata nopeasti.
Minusta mennään vähän väärään suuntaan, jos järjestelmä alkaa suosia mahdollisimman yksinkertaistettuja konsepteja, vaikka peli tarjoaisi enemmänkin. Joskus myös järjestäjiin voi iskeä vauhtisokeus, jos itsellä on huikeasti nopeuttavaa turnausrutiinia ja aikataulu suunnitellaan sen mukaan. Skenen jatkuvuuden kannalta myös vähemmän pelanneilla pitäisi olla mahdollisuus osallistua täysipainoisesti.
Koska lopulliseen nopeuteen vaikuttaa muukin kun pelaajan persoona, todella hyvä ratkaisu olisi varata "normaalia" armeijaa ja pelaamista varten tarpeeksi aikaa. Sitä nopeammat ehtivät limunaatitauolle. Tässä tietenkin törmätään aina elämän realiteetteihin, eli tapahtuman päivä/tuntirajoitteisiin ja siihen, ettei joku faba ole luonnoltaan peleistä pikaisin. Alle kolme peliä jättää vähän ei-turnausmaisen maun suuhun. Yli kymmenen tuntia taas alkaa kolista paikkojen aukioloon ja ulkopaikkakuntalaisten mukavuuteen. Tämä asia ei ole muuttunut mihinkään vuosikymmenten varrella. Aina on kiusaus mahduttaa tapahtumaan "vielä yksi" peli, enemmän pisteitä tai muita kommervenkkejä, mutta jossain vaiheessa mukavuus vain alkaa laskea. Tunnelma kärsii jos keskivertopelaajaa joutuu jatkuvasti hoputtamaan myssy kireällä, eikä esim. sääntöjä ehdi tarkistaa asianmukaisesti. Mieluummin X mukavaa peliä Y pisteellä kuin kaiveleva kokemus X+1 pelillä tai Y+500 pisteellä. X:n ja Y:n oikeat arvot ovat vahvasti subjektiivisia ja niihin vaikuttaa mm. montako vaihetta oma armeija pystyy jättämään väliin tai pelaamaan autopilotilla...Oikeasti ainoa todella hyvä ratkaisu olisi shakkikello.
JK:t
- En ollut missään tekemisissä tämän tapahtuman aikataulutuksen tai sääntöjen kanssa.
- Pelasin viimeeksi WH-turnauksessa varmaan yli viisi vuotta sitten.
- Silloin en ollut läheskään hitaimman pään pelaaja, pikemminkin elävä sääntö- ja FAQ-kirjasto joka jätti vähintään ampumisen väliin...
- Menee vähän metaksi. Ehkä jatkot muualla jos on tarvetta taas uuteen debaattikierrokseen ikuisuusaiheesta.
- Yhdistyksen edustajana kiitokset kaikille osanotosta ja tervetuloa uudelleen. Tapahtuma oli tiettävästi onnistunut. Olisin varmaan pelannut Carnevalea ellen olisi ollut päiväsaikaan vielä lentsikassa.