Jussi (C) – Peredovoye Otryad
Aleksis – Rohamagyus Uteg
Mikael – Puskas Szazad
Mikko – PzGren Wiking
Oskari – Jääkärikomppania
Risto – Beutepanzerkompanie
Ensimmäisellä kierroksella saimme vastaamme Dust Upissa vaarallisen Slovenian. Paritustaulukko näytti synkältä ja vastustaja sai hienoisen edun (0 peliä plussalla, yksi miinuksella). Tappio 1-3 luvuin ei kuitenkaan murtanut moraalia sillä vastustajat olivat eteviä ja mukavia ja pienestä alamäestä ajattelimme saavamme hyvät alkuvauhdit sukellusvenetaktiikkaa varten.
Toinen kierros pelattiin Italiaa vastaan. Taistelun aiheena Surrounded. Paritukset menivät Italian outoja listoja vastaan hyvin (2 plus, 0 miinus) mutta kierros kääntyi kuitenkin tappioksi 2-4. Mikaelilla olisi ehkä pitänyt olla miinus omaan paritukseensa, mutta toisaalta jo skenaario teki tyhjäksi listan keskeisimmän osan eli unkarilaisen kiinan muurin. Ensimmäisen päivän saldo jätti vähän toivomisen varaa mutta nousu kärjen tuntumaankaan ei ollut vielä mahdotonta.
Toiseen päivää herättiin perivihollisen, ryssän, kohottaessa päätään pöydän toiselta puolelta. Suursuomalaiset aatteet kirvoittimat meidät murskavoittoon 5-1 itänaapurista ja taistelutahto kohentui kautta linjan. Tällä kierroksella koettiin myös talvisodan ihme kun Aleksis onnistui lyömään ylivoimaisen vihollisen miinusparituksessa (ensimmäistä kertaan maajoukkueen historiassa!)
Lauantaita jatkettiin klassikkojen merkeissä: Suomi-Ruotsi. Mittaa naapurista otettiin Hasty Attackin merkeissä. Parituksissa aavistuksenomainen etumatka Suomelle (1 plus, 0 miinus) mutta tiukat matsit notkahtivat 2-4 tappioon. Ruotsalaiset olivat erittäin mukavaa sakkia ja näitä vastaan pelailisi mielellään useamminkin. Lähialueen figumatkailua tulee harkita ihan vakavasti.
Sunnuntaina voitaisiin vielä tehdä ihmeitä, ja se työ aloittiin Encounterissa Sveitsiä vastaan. Mikaelin osaksi koitui kylmä miinuspari Zrinyitä vastaan muutenkin melko mahdottomassa skenaariossa. Kuitenkin pelasimme myös kahta plusparia. Sveitsi vähän arkaili eikä kääntänyt hyvääkään paritusta voitoksi ja löimme vihollisen maltillisesti 3-1.
Loppukirissä haimme "Kreikan" päänahkaa Hold the Linessa. Hyvät parit (3/1) vain Mikolla tekemätön paikka. 2-4 näytti jo varmalta, mutta urheat suomalaiset jääkärit päättivät taistella loppuun asti Törnin jo paettua paikalta. Brittien raskaat vaunut eivät kertakaikkiaan onnistuneet siirtämään jääräpäisiä jääkäreitä ja turnaus sai mukavan päätöksen 3-3 tuloksella.
Lopputulos on 16 voitolla 15. sija. Uskalias tavoitteemme oli parantaa aiempien vuosien suorituksesta, mutta tästä jäimme sijoituksissa paljon, mutta voitoissa emme niinkään. Jossittelun varaa jää siis niin kuin kuuluukin. Yleinen fiilis oli että emme keskimäärin olleet esim. Italiaa huonompia pelaajia, joten sijoitus jonain vuonna palkintopallin tuntumassa ei ole pois suljettua. Listoissa olisi varmasti ollut hiomisen varaa ja vähän lisää pelikokemusta uudemmille pelaajille olisi voinut tehdä paljon. Paritus sujui periaatteessa ihan hyvin (12 plus, 4 miinus) mutta sielläkin suunnalla voisi olla kohennettavaa. Suuremman strategian laatiminen vaatisi toisaalta listojen tiukkaa integrointia siihen ja siinä ehkä vähän hävitään koko homman hauskuudesta? Kirjoittelen näitä paritusmietteitä vielä tähän jatkoksi paremmalla ajalla.
Eikä tässä vielä kaikki: Joukkueen hajauduttua yleisöön seurustelemaan palkintojenjaon ajaksi tuli täysin puun takaa palkinto Suomen joukkueen mainoille miehille: "Most Favoured Enemy". Vastustajamme pitivät siis meitä mukavimpina, mikä kyllä lämmittää sydäntä. Tavallaan tärkein palkinto ja toisaalta ainut jonka saatoimmekaan voittaa. Kiitokset koko joukkeelle tästä! Mukavahan se on palata kotimaahan jotain myös "voittaneena".
