[FB] Syksy ’14 -liiga: Nagash Goes Swedland

[Lorindel]

Lisää taikaesineitä päivitetty listoihin, muutama kun vielä edellisestä setistä uupui! Itsenäisyyspäivän vastaanotto pyörii täällä vinhaa vauhtia ja viimeiset liigapelit sen mukana. Tässä jo nyt aamulla ja yöllä pelattujen liigapelien tulokset:

Kierros 5
Noitaprofeetta Jorma vs. Genericus Demonicus
8 - 12

Maalauspisteet Jormalle.

Kierros 5
Epäkuollut von Hammerwurst vs. Suurmestari Sigfried
Luovutusvoitto
0 - 20

Maalauspisteet molemmille.

Niin, ilmoitelkaa siis maalauspisteistä samalla kun ilmoittelette viimeisten pelien tuloksia. Maalattu armeija tuo siis 20 turnauspistettä kenraalilleen, ilmoitelkaa maalauspisteistänne omantunnon mukaan!

[Rune]

Kierros 5
Felix Rosenton vs. Hierofantti
7 - 13

Maalauspisteet Fantille. Felixin griffonia stunttasi yhäkin väärä nappi.

Nyt väsyttää! Palataan asiaan vähän ajan päästä solvauksien kera!

[Varapalmus]

Kierros 5
Suolisieppo vs. WAAAGH!

20-0 örmylöille.

Maalauspisteitä ei kummallekkaan, itseltänikin puuttuu se yksi maalaamaton nappi koska palaneen ihon aikaansaaminen ei vain luonnistu :(

Loppua kohden tuli hieman kiire, joten jouduin luovuttamaan, mutta tilanne oli erittäin heikko ja huonojen valintojen takia peli olisi päättynyt 20-0 muutenkin. Pakko mennä nukkumaan, asiasta enemmän huomenna.

[Rune]

”Siellä se on!”
”Kartan mukaan ainakin!”
”Felix, hauta on aivan lähellä.”

Nuoriherra Rosenton oli vaiti. Hän katseli ulos teltan suulta iltahämärään. Satoi räntää. Teltta, joskin koristeellinen ja yleellinen, oli kulunut ja kärsinyt matkan aikana. Se oli vetoisa, eikä tulikuuma kamina lämmittänyt sitä tarpeeksi. Palvelija kyyhötti nurkassa parsimassa repsottavaa teltanlievettä. Lily seisoi sisarensa lähettyvillä ja hänen silmänsä kiiluivat odottavasti. Daisy jatkoi vaahtoamistaan.
”Jatketaan matkaa heti. Meidän ei tarvitse kuin liikkua pienellä joukolla varmuuden vuoksi ja pitää leiriä täällä. Olemme takaisin ennen aamua. Tietojeni mukaan hautapaikka on hyvin merkattu. Ja Rosette tietää kyllä mistä etsiä.”
”Tietosi ovat vuosia vanhoja”, Felix sanoi. Hän katsoi yhä ulos.
”Mutta tarkkoja!”
”Hans-Adolf kävi täällä viimeksi kolme vuotta sitten. Sinä viimeksi vuosi sitten. Kuinka paljon maasto on muuttunut sen vuoden aikana?”
”Paljon. Mutta ehkä tämä seutu on syrjäisempää?”
”Koko Swedland on syrjässä – kaikesta. Daisy. Ymmärrät varmaan paljonko olen antanut luottoa sinuun. Teidän koko surkeaan kolmikkoonne. Lupasit että olisitte valmiit kaikkiin haasteisiin mitä eteemme osuu mutta kaikki kokemuksemme epäkuolleista, jokainen ruumis joka meitä vastaan on astunut, on tuntunut olevan teille liikaa. Minä itse, minä henkilökohtaisesti, olen vastannut teidän turvallisuudestanne. Ja tiedät että odotan takaisinmaksua.”
”No mitä sitten odotat? Anna lähtökäsky! Kaikki minkä vuoksi olemme marssineet odottaa kolmen tunnin marssin päässä!”
Felix kääntyi ovensuussa. Hänen punertavansävyiset silmänsä sorvautuivat Daisyn sieluun. Noita oli nähnyt paljon. Hän oli tuntenut Felixin jo vuosia. Silti tuo katse saattoi kylmätä veren.
”Olet heikko. Te kaikki olette. Olen sietänyt Lilyn väkertämiä ihmiskokeita ja yrittänyt pitää moraalin kunnossa. Olen katsonut vierestä kun yrität epätoivoisesti pitää yllä valtaasi manauksiesi yllä, tai mitä ikinä teetkään. Rosette on vain häivähdys siitä voimasta joka hänessä oli kuukausi sitten. Te olette väsyneitä. Te olette varjoja itsestänne. Teistä on minulle enää hyvin vähän hyötyä. Toivoin teistä voimavaraa. Olette kääntymässä taakaksi.”

Daisyn sisällä leimahti – mutta samalla häntä kylmäsi. Epävarmuuden nälvivä ja kalvava tikari pisti suoraan hänen sydämeensä. Mutta samalla hän raivostui. Liekit lehahtivat hänen silmiinsä. Eikä ainoastaan siksi että häntä loukattiin. Hänen sisariaan loukattiin. Heitä, heitä kolmea, loukattiin.
”Unohdat keiden kanssa olet tekemisissä, kloppi”, Daisy sihahti ja otti askelen eteenpäin. Hän teki eleen kädellään ja sihahti voimasanan. Teltan ovikangas oli revetä siitä voimasta joka veti sen kiinni ja jätti heidät soihdun ja kynttilöiden valoon.
”Jos tahtoisimme, voisimme repiä ruumiisi kappaleiksi, pitää sieluasi hengissä ja kiduttaa sitä lukemattomia aikakausia.”
Ilma Felixin ympärillä alkoi väreillä. Sinertävän, harmaan ja vihreän eri sävyt tanssivat miehen ympärillä kun Rosette ilmiintyi Felixin taakse. Ilma jäätyi heidän ympärillään eikä kaminan lämmöstä ollut enää tietoakaan.
”Nuoriherra Rosenton. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan sisareni sanoja. Olkaa varuillanne. Miettikää mikä on teille parasta. Se saattaa hyvin olla sitä mikä on meille parasta.”

Kangas kahahti ympäri telttaa. Kynttilä kaatui ja sammui teltan lattialle. Sisaret Cristopher havaitsivat olevansa saarrettuja. Valo välkehti paljastetulla teräksellä. Daisy ja Lily säpsähtivät ja reagoivat tarttumalla vaistomaisesti veitsiin hihoissaan, mutta jättivät aseet vetämättä. Sokaiseva valo välähti ja korvia raastava kirkaisu haihtui ilmaan. Rosette oli poissa. Miehet eivät sanoneet mitään. Mies taka-alalla, varjoissa, piteli yhä käsissään lankaa ja neulaa. Toisessa hänellä oli veitsi.
”Ei, Daisy ja Lily. Te unohdatte kenen kanssa olette tekemisissä. Minä taas itse en tee sitä virhettä koskaan”, Felix sanoi. Hän tarttui kaulallaan riippuvaan riipukseen. Himmenevä valo säteili vielä hetken hänen sormiensa välistä.
”Rosette?!” Daisy sanoi.
”Hän materialisoitunee pian taas luoksenne. Häntä tullaan tarvitsemaan vielä taistelussa.”
”Missä taistelussa?”
”Jälleen kerran suunnittelitte ja avasitte suunne ennen kuin tiesitte kaikkea. Hautapaikka on täällä hyvin suurella todennäköisyydellä. En ole epäillyt sitä. Olen kuitenkin epäillyt sitä lähetänkö sinne ketään. Aluetta vartioi voimakas epäkuolleiden armeija. Voimakas, Daisy.”
”Ei varmasti ihme. Kaikki etsimämme voima keskittyy sinne. Vain yksi voiman pesäke täällä muiden keskellä, mutta yksi sellainen silti. Helvetti”, Lily sanoi. ”Daisy. Tule. Suunnitellaan.”
”Te ette mene minnekään ilman minun lupaani. Arvon noidat. Olette minulle pettymys. Olen valmis tämän viimeisen kerran laittamaan tämän stressin ja vaikeiden aikojen piikkiin. Mutta jokainen epäonnistumisenne on minun epäonnistumiseni. Ja tällä alalla epäonnistumiset johtavat kuolemaan. Usein eivät minun. Mutta sekin päivä saattaa koittaa. Ja toisin kuin te, minä pidän elämääni hyvin vahvasti arvossa.”
”Kuinka paljon enemmän voisimme pitää elämää arvossa? Taistelemme tälläkin hetkellä – emme vain sen ylläpitämiseksi, vaan sen palauttamiseksi!” Daisy sihahti raivoissaan.
”Sitten te nielette nyt ylpeytenne. Tämä on viimeinen koitos. Kerätkää voimanne. Marssimme aamun koitteessa. Emme aiemmin. Emme myöhemmin. Miehet. Saattakaa neidit teltalleen.”

Yö oli pitkällä. Heidän telttansa oli vartioitu jokaiselta puolelta. He olivat nyt vankeja. Daisy ja Lily istuivat vastakkain, kädet toistensa käsissä, ja keskittyivät.
”Rosette, oletko kunnossa?”
”Vielä.”
”Jaksatko?”
”Vielä hetken.”
”Rakas sisko. Ota voimamme. Pysy luonamme. Ruumiisi on kohta jälleen sinun.”
Yö muuttui aamuksi aivan liian pian.

[Rune]

Taistelukenttä oli yhtä helvettiä. Palavia kivenjärkäleitä lensi ilmassa heidän yllään. Luurankojen massat vain seisoivat aukean toisella puolella. Ne vain odottivat. Valtavat koneet ja rakennelmat vaelsivat niiden rintamien lomassa etsien herkeämättä Grandbeloksen joukkojen syöksyä. Daisy seisoi valtavan kivipaaden lähettyvillä. Hän piti hallinnassaan kutsumiaan henkiä. Niitä ei voitaisi vastustaa. Epäkuolleet joukot olivat mundaaneja. Aaveet repisivät luurangot liitoksistaan. Daisy näki Rosetten hengen vaeltavan edellään. Vielä vähän. Hän keskittyi magian tuuliin, piti niitä hyppysissään, solmi virtaan patoja ja lukkoja.

Huudot hänen vasemmalla puolellaan saivat hänen keskittymisensä herpaantumaan. Felixin aarnikotka oli noussut vuosia hylättynä olleiden maalaistalojen ylle, metsien yli ja hurjasti kirkuen se johti Grandbeloksen Krausengarden ritarit kiinni epäkuolleiden linjoihin. Taktiikka oli tuttu. Nyt oli heidän vuoronsa.

Daisy mietti näkemäänsä. Heitä vastustavat joukot olivat staattisia. Linjat seisoivat, ja päästivät nuolikuuroja heitä kohti. Kantama ei ollut ensinkään riittävä. Harhailevat nuolet sujahtivat hänen kontrollissaan olevien riivanhenkien läpi aiheuttamatta mitään vahinkoa. Ehkä nämä olivat vain kauan sitten Swedlandin perukoille unohtuneita armeijan rippeitä. Ehkä niitä johti vain epäkuolleille ominainen yhtenevä tahto tappaa ja tuhota, kostaa eläville heidän kohtalonsa. Sitä hän oli nähnyt paljon.

Ja samassa magian virta värähti. Se kieppui, vääntelehti, oli tarrata Daisyn mukaansa – Shyishin tuuli pyörähti ja käänsi samassa suuntaansa. Hänen rakennelmansa horjuivat, räsähtivät rikki ja pirstoutuivat periksiantamattomassa virrassa. Ja sitten hän ymmärsi ettei hän ollut virrassa yksin. Kolmet kasvot sukelsivat virtaan. Daisy yritti rimpuilla, pysytellä pinnalla, haukkoi henkeään. Ja nuo kolme uivat virrassa leikiten. Ne lähestyivät, ja Daisyyn tarttui tappavat pakokauhu, kuin eläimellä joka tietää olevansa saalis. Hän riuhtaisi itsensä irti tuulista, unohti kaikki varotoimenpiteet mitä magiasta irroittautuessa tuli ottaa huomioon, ja riskeerasi paniikissa elämänsä. Tuo pakokauhun ele olisi voinut tappaa hänet siihen paikkaan.

Hän palasi maan pinnalle, otti tukea sauvasta jonka päässä hänen maaginen lyhtynsä heilui ja haukkoi henkeään. Pöllästyneenä hän katseli ympärilleen, eikä hetkeen hahmottanut missä oli. Lilyn huuto palautti hänet todellisuuteen. Hänen sisarensa oli kymmenien metrien päässä henkivartijoidensa kanssa. Vai olivatko nuo nyt hänen vanginvartijoitaan. Sitten Daisy muisti, ja ymmärsi, ja kauhukseen tajusi kuinka vaaralliseen paikkaan he olivat tulleet. Nämä epäkuolleet olivat täällä syystä, ja heitä johti tietoisuus.

Ja sitten maaginen valo välähti metsien takana. Vaappuva, heilahteleva valon pylväs välähti hänen ohitseen, paiskautui maata vavisuttavalla voimalla kivipaateen hänen vierellään ja sai kiven mustumaan. Sitten se osui häneen. Se oli kuin virta jossa hänen sielunsa oli kellunut juuri hetki sitten. Yhtä periksiantamaton. Yhtä puhdas. Yhtä voimakas.

Daisyn rinnalla riippuva riipus sihahti ja pirstoutui. Se piti valon pylvästä aloillaan sekunnin tuhannesosan. Voima osui Daisyyn kuin höyryveturi Altdorfin kuriositeettien esitelmäjuhlilla. Hän tunsi nousevansa ilmaan ja valo ympäröi hänet. Sitten pimeys.


”Daisy rouva”, hän kuuli äänen. Häntä kannettiin. Paareilla, kaiketi.
”Ei…”, hän kuiskasi.
”Rouva Cristopher!” ääni oli miehen.
”Neiti…”, Daisy vastasi.
”Nuoriherra Rosenton katosi ritareineen metsän siimekseen. Häntä ei olla nähty. Epäkuolleiden rintama vetäytyi”, hänelle sanottiin. Daisy ei tahtonut erottaa miehen kasvoja.
”Rynnäkkö oli murskaava. Mutta se ajoi kaikki joukkomme erilleen”, jatkoi toinen.
”Jatketaan matkaa. Minne me menemme?”
”Takaisin leiriin. Me vetäydymme.”
”Ei. Ne vetäytyvät. Me jatkamme!”
”Nuoren herran käskyjä. Rouva Cristopher. Siskonne on kahleissa. Te olette kohta myös. On ihme että olette elossa. Jos nuoriherra on hengissä, hän kerää eloonjääneet kokoon ja tapaa meidät sovitussa paikassa. Osa protokollaa. Tiedätte sen.”
”Ei. Reitti on selvä. Rosette! Palatkaa takaisin!” Daisyn näkökenttä heittelehti. Hänen oli vaikea saada mistään selvää. Kaikki oli vain hahmoja. Hän yritti nousta. Miehet huudahtivat.
”Hän kaataa paarit! Rauhoittakaa hänet!”
”Ei. Ne vetäytyivät. Me voitimme! Rosette!!”
Ja pimeys jälleen.

Hän yritti unessaan tavoittaa sisarensa aavemaisia kasvoja. Mutta ei mitään.

[Rune]

Onko Kaarlesta nyt kuulunut mitään? Sais tän pakettiin ja meiningeille oikeutettu päätös. :)

Raivokasta on ollut. Mie en tiedä vieläkään mitä miun tyypeille tapahtuu. Kaikki ihan särki ja rikki. Pitää pitää miun viini-iltoja tarinakavereiden kesken joulun aikana että tää selkiytyy.

Miten muilla? Jorma joutui nöyrtymään ja löysi uutta ryyppyseuraa Warpista? Fasolt Holt lorttoilee siellä täällä hiukan päämäärättömästi? Waldburg on yhä kännissä? Mitä helevettiä ne hieromafantit täällä ees teki?

[Salsa]

Ihme Nipponilaisia ehtiessä...

Sanansaattaja, jopa useampikin lähetettiin matkaan, mutta kaikki ovat tuntuneet eksyneen metsään.

[Rune]

Ihme Nipponilaisia ehtiessä...

Sanansaattaja, jopa useampikin lähetettiin matkaan, mutta kaikki ovat tuntuneet eksyneen metsään.

Swedlandista puheenollen tämä ei sinänsä yllätä. Von Hammerwurstilla oli sentään valttinsa siinä että lepakot eivät (toivottavasti) uppoa suohon astuessaan vahingossa harhaan.

[Lorindel]

Onko tässä nyt käymässä niin, että tuo viimeinen peli jää pelaamatta? Jotain infoa joutuu lypsämään, että tiedän mitä tehdä liigan päättämisen suhteen. Von Hammerwurst lähettää zombin lepakon selässä Holtin leiriin kyselemään mikä on tilanne. Samuraisankareista ei ole tietoakaan?

[Salsa]

First things, first. Zombi ja lepakko teloitettu ja poltettu, sen jälkeen vasta luetaan viesti.

Joo, jos aika kerran kierrokselta loppuu on minua itse ei varsinaisesti haittaa liigapisteiden saanti (vaikka pelin pelaamatta jättäminen on aina kiusallinen). Minun puolesta anna nollat jos päätös liigalle on saatettava. :)


EDIT: Lehtori Holt ei voi ymmärtää kuinka muut ovat tohtineet jättää käveleviä ruumita... no, kävelemään.

[Lorindel]

Holt on näemmä herrasmies ja omaa selkärankaa enemmän kuin tavalliset kuolevaiset. Hienoa! Von Hammerwurst paheksuu silti syvästi zombilemmikkinsä ja tämän lepakkoratsun polttamista. Vielä jonakin päivänä inha Holt joutuu vastaamaan epäkuolleille tekemistään hirveyksistä. Se päivä ei osunut tähän liigaan, mutta se päivä tulee vielä!

Laitetaan siis liiga tältä osin pakettiin! Merkitsen tulostauluun nollat tästä viimeisestä, ratkaisemattomasta pelistä kummallekin osapuolelle. Käyn huomenna Fantasiapeleillä keskustelemassa palkinnoista ja kirjoittelen sitten tänne lisää asioita, kunhan tiedän enemmän siitä, miten palkinnot jakautuvat (nyt kun on tällainen kiusallinen tilanne, että järjestäjä päätyi liigassa palkintosijoille). Bear with me!

[Rune]

Bear with me!

[Sutenööri]

Käyn huomenna Fantasiapeleillä keskustelemassa palkinnoista ja kirjoittelen sitten tänne lisää asioita, kunhan tiedän enemmän siitä, miten palkinnot jakautuvat (nyt kun on tällainen kiusallinen tilanne, että järjestäjä päätyi liigassa palkintosijoille). Bear with me!

Aivan selvästi lavastettu juttu! Vaadin uudelleenlaskentaa!

-Juha-

[Rune]

Käyn huomenna Fantasiapeleillä keskustelemassa palkinnoista ja kirjoittelen sitten tänne lisää asioita, kunhan tiedän enemmän siitä, miten palkinnot jakautuvat (nyt kun on tällainen kiusallinen tilanne, että järjestäjä päätyi liigassa palkintosijoille). Bear with me!

Aivan selvästi lavastettu juttu! Vaadin uudelleenlaskentaa!

-Juha-

Luottaisin Krimin vaalikoneisiin enemmän kuin Swedlandin suurruhtinaan valinnan demokraattisuuteen.

Toisaalta, Swedlandin valloittaja on saanut nauttia uusista tiluksistaan yleensä yhtä pitkään kuin Persut pysyivät viimeksi hallituksessa. Fiksut yksilöt ehkä vähemmänkin jos ovat pysähtyneet tarkastelemaan tarkemmin millaisen läävän ovat tulleet anastaneeksi. Onneksi niillä yksilöillä jotka tuosta rämeenpahasesta lähtevät kisaamaan on usein vähemmänsorttisesti suhteellisuudentajua pääkopassa.

Nauttikoot.

[Gilaelin]

Demokratia on desanteille, valta kuuluu siniverisille, ja ei täällä voi elää miten vain!
T: Sir Sigfried.

Kiitos liigasta Eskulle ja kaikille vastustajille. Kaikki pelit ja skenaariot olivat todella mukavia, mitä nyt viimeisen pelin jouduin luovuttamaan kolmannella vuorolla Eskulle, mutta siinäkin kyse oli ulkoisista tekijöistä. Waldbergin keihäitä ja ritareita oli todella mukava työnnellä teitä vastaan ja oikeastaan jokaisesta pelistä jäi joku hyvä tilannemuisto. Siistiä oli myös huomata että Joensuussa pärjäsi hyvin Keisarikunnalla joka oli vähän maanläheisempi, ja jossa ei tarvinnut katsoa paaviautoja, lasertykkejä tai chocoboja. Ehkä silti ensikerralla jätän handgunnerit kotiin ja vaihdan keihäshorden suurmiekkoihin. Kaikesta siisteydestään huolimatta noiden kahden yksikön pelaaminen oli välillä vähän liian masokistinen kokemus.

Viimeinen peli tiputti Pohjolan Lumiritarin neljännelle sijalle, mutta uskallan silti olla tyyväinen siihenkin kolaukseen johon Waldbergin ritarit ylsivät nyt. Kaksi voittoa, kaksi tasuria ja yksi häviö ensimmäistä kertaa ikinä Empirellä liigassa pelatessa, on savutus johon olen hyvillä mielin tyyväinen. Ja vaikka Siggu ei nyt "esi-isien maata" jaarli-isälle kotiin kantanutkaan, eiköhän tuolla sijoituksella Swedlandin lantsarikylistä irronnut sen verran ryöstösaalista, omenaviiniä ja maalaistyttöjä kotiin vietäväksi, niin että lopputalvi sujuu ihan muvasti niistä nauttiessa.

Kiitos siis vielä kaikille liigasta!

Jahka keväällä on jotain rientoja (onhan?), raahaan paikalle vanhoja tuttuja muuan metsästä.

[Rune]

Jahka keväällä on jotain rientoja (onhan?), raahaan paikalle vanhoja tuttuja muuan metsästä.

On! Säännöt oon käytännössä rustannut, mutta pitää hienosäätää vielä ennenkuin tungen kommentoitavaksi. Ja tietty tälle lopetus ensin. Ei päällekkäisyyksiä! :)

[Lorindel]

Kävin keskustelemassa Fantasiapeleillä palkintokuvioista ja olen itsevaltaisesti päättänyt, että juttu menee nyt niin, että tuo voittajalle kuuluva isompi kakku jaetaan pienempiin osiin, että useampi pääsee nauttimaan palkinnoista. Vien huomenna listan nimistä Fantasiapeleihin ja laitan nimet samalla myös tänne, niin voitte sitten käydä lunastamassa palkintonne liikkeestä. Oletan, että kenelläkään ei ole mitään tällaista järjestelyä vastaan?

[Lorindel]

Juu, eli eikun tuplapostausta kehiin ja hommaa eteenpäin. Vastalauseita ei yön aikana kuulunut miltään suunnalta, niin toimitaan nyt nopeasti, ennen kuin kukaan ehtii protestoida! Jaetaan siis sotasaalis kaikkien kesken. Toisesta sijasta Noitaprofeetta Jormalle 30,00 euron lahjakortti Fantasiapeleihin. Hierofantille kolmannesta sijasta 20,00 euron lahjakortti (sama lafka). Kaikille muille jää 10,00 euroa per nuppi (sama lafka), poislukien Suolisieppo Jormun, joka nappaa vapaavalintaisen armeijakirjan palkinnoksi liigan viimeisestä pistesijasta. Vien listan huomenna Fantasiapeleihin, niin sitten keskiviikosta eteenpäin voitte käydä nimellänne lunastamassa osanne saaliista. Viisas tietysti jemmaa lahjakortin ja hankkii sillä jotakin pientä kivaa seuraavaan liigaan, jota Peetu jo on juoninut kasaan. On tulossa aikamoista settiä nimittäin!

[Orcs are da best]

Hei siistiä! Swedlandin sotasaalis kattaakin mukavasiti ostiumin aikana tulleiden karkureiden aiheuttamat tappiot.. Liimani vietiin, senkin ruojat!

Nyt kun liiga on virallisesti (?) ohi niin on hyvä vielä kerrata, että kuinkas siinä kävikään.

Listasta: Lista oli hieman kieli poskella ja kiireessä tehty, mutta se oli ainakin nopea ja värikäs! Tai vihreä, miten vaan. Mut kuitenkin semmonen sopivan kompakti riittävän tehokas riittävän höpsöhän siitä sit tuli. Johtuen pääasiallisesti vain ja ainoastaan siitä et halusin ulkoiluttaa lötköä ja isoa-A:ta vaikkei ne oikein osaakkaan.

Peli 1: Sigfriedin empore jyräs örkit melko ikävästi. Mut niinhän siinä käy kun tykinkuulien kanssa yritää lötköllä tanssahdella. Mut ihan aiheeseen liittyen kaikki random deployement pelit pitäs kieltää lailla. Miun random jako johtaa aina noihin vammasiin tilanteisiin. Koko armeija talon takana jumissa ja kenraali toisessa nurkassa rillutelemassa goblin kamunsa kanssa...

Ihan oikeesti vihaan random debloymenttia..

Plei 2: Takaisinmaksun aika, Holtin pussihousut olikin jo paljon helpompi rullata kun lötköä ei pakotettu face tankkaamaan tuhatta tykin kuulaa. (Kaksi on tässä suhteessa aivan sama kuin tuhat)

Peli 3: Hirmuisessa darrassa alotettu peli ja vinodebloyment, tätä en oikein handlannut. Mie en kehdannut liinnoittautua toiseen nurkkaan ja vaan tahkota jalkaa niinkuin luonnollisesti olisi pelillisiseti kannattanut, vaan menin haastamaan rehdisti vampyyrit taisteluun. Vampyyrit eivat pelanneet samalla tavoin vaan huijasivat pelaamalla errorgheistia jolla on säännöt ihan jostain toisesta pelistä. No osaampahan jakossa varoa ja aina tollainen tappio jossa omat mölöilyt maksaa pelin on parempi kuin joku random debloyment.

Peli 4: Nipponlaiset katosivat jälkiä jättämättä..

Peli 5: Voitto kaamoksen kaikenkarvaisista otuksista oli täydellinen. Frezyttävät yksiköt ohjailtiin ihmettelemään talon seiniä, doom diverit ampuivat millin tarkasti ja röyhkeästi kiinni yhteen doom diveriin scoutannut kaaos bsb mankeloitiin mankelilla kun kaaoksen ylväät soturit eivät tajunneet örkkein välinpitämättömyydestä toistensa hyvinvoinnista ja mankeli sysättiin omien läpi mokomalle syliin.

Jälkipyykki: Huh, olipa monttuinen tie. Mut sehän vaan kuuluu swedlandin teemaan jonne ei millään tavalla nautinto kuulu. Örmyläisiä kohtaan kytenyt into roihahti jälleen liekkeihin ja vihernahoilla pelaaminen tuntui hienolta ja omalta. Opin taas vihernahoilla pelaamaankin liigan edetessä joka nyt on vaan niinkuin asioiden kuuluukin olla onhan nimeni Örkki-Olli.

Kiitoksia kaikille kanssapelaajille! Faba-skenen uudelleen syntymistä on ollut ilo seurata näin läheltä. Ja vielä millä innolla se onkaan lähtenyt, hienoa että ihmiset jaksatte järkätä. Mie ainakin osaltani oon isoilla tsäänsseillä osallistumassa. Tästä on hyvä jatkaa.

PS. Antti lupasi niitä kuvia jakaa piakkoin, hän valikoi niistä parhaat ja editoi ne jos ehtii. Ellei, dumpataan kaikki 1200 kuvaa drop boxiin ja linkkiä jaellaan, sieltä saa sitten jokainen mieleisensä poimia.

[Lorindel]

Lista on nyt Fantasiapeleillä, sieltä sitten vaan omalla nimellä hakemaan herkkuja!