jamovoima kirjoitti:OIisi kyllä hauska päästä haastattelemaan jotain sunnuntaipelaajaporukkaa, joka ei jaksa foorumeilla päivystää, minkälaiset "pelisäännöt" heillä on käytössä. Varmaan suurimmalla osalla jonkunlaiset herrasmiessäännöt on käytössä, koska eipä tässä pelissä taida kauheasti järkeä olla ilman :)
En nyt ihan tähän kategoriaan osu, mutta melkein. Todetaan nyt ensi alkuun, että en ole WH40K:ta pelannut vitosedikan julkaisun jälkeen. Joo, säännöt ovat muuttuneet ja paljon muutakin, mutta oli silloinkin erilainen turnausmeta ja paikalliset metat ja keittiöpöytämetat, ne oli vaan erinimisiä eikä niitä ainakaan muistaakseni kutsuttu metaksi.
Tuolloin aikanaan tuli pelattu kolmos- ja neloslaitoksia, käytettiin TARria ja TVRää, uusimpia sääntöjä ja FAQqeja ja kaikkea mitä sattui käsillä olemaan. Meitä oli neljän hengen porukka, ja pelasimme toisiamme vastaan. Loppuaikoina kävin pelaamassa muutaman kerran Ordon peli-illoissa, samoin pari muuta kaveria. Saattoi yksi pelaaja johonkin turnaukseenkin osallistua, mutta se oli loppuvaihetta. Meidän paikallismeta oli tietenkin aika lailla erilainen kuin turnausmeta, koska vain neljä armeijaa muodosti maailman (Blood Angels, Imperial Guard, Eldar ja Dark Eldar). Vielä enemmän peliin vaikutti se, että pääsääntöisesti pelasimme sellaisilla yksiköillä, mitä meillä oli. Vaikka codex salli mun Dark Eldar -armeijaan 3 Ravageria Dark Lanceilla, nin ei mulla ollut kuin yksi Ravager ja siinäkin oli sekaisin Lanceja ja Disintegratoreita. Johtuen jossain määrin varmaan ostettujen yksiköiden järjestyksestä, maastosta, skenaarioista ynnä muusta, Dark Eldarini olivat alussa menestyksekkäitä ja voitti meidän omia kampanjamuotoisia turnauksia. Välillä pelattiin viidakkosäännöillä, välillä kaupunkitaisteluita, välillä perusskenaarioilla, välillä jollain kodeksien, White Dwarffien tms skenaarioilla. Pikkuhiljaa se alkoi jäädä jyrän alle, muut oppivat pelaamaan sitä vastaan, muille tuli erilaisia yksiköitä, itse en vaan osannut, säännöt muutuivat ynnä muuta sellaista. Varsinkin Eldareista tuli melkein lyömättömiä, joskin IG pystyi toisinaan pistämään hyvin hanttiin. Tässä on tosin se, että itse pelasin edelleen niillä yksiköillä mitä mulla oli ja mitkä oli mun mielestä siistejä joko fluffin tai ulkonäön perusteella. Eldar-pelaaja sen sijaan pelasi paljon maalaamattomilla joukoilla, proxytti joukkoja, joita ei omistanut ja turnauslistoja tekiessään mietti vastustajien peltien paksuutta ja sen sellaista. Eye of Terror -kampanjan aikana GW:n nettisivuilla mainittiin nimeltä Dark Eldar -armeijani komentaja huonosti menestyneiden listalla.
Loppuaikoina vaihdoin Dark Eldarini Space Marineihin, menestystä ei kummemmin tullut - pelasin edelleen vain maalatuilla wysiwyg-joukoilla. Eldar-pelaaja vaihtoi örkkeihin, jotka olivat käytännössä maalaamattomia ja muutenkin sinne päin, ja pärjäsi. IG vaihtui Nurgleen ja menestys oli muistaakseni samantapaista kuin ennenkin.
Varsinaiseen kysymykseen, ei, ei meillä tainnut mitään houseruleja olla. Toki murahtelimme uhkaavasti Eldar-pelaajalle aina tilaisuuden tullen ja yleisesti varsinkin tuon IG-pelaajan kanssa peräänkuulutimme "kivoja" listoja ja puhuimme fluffin puolesta. Eldar-pelaajalta tällainen näkemys puuttui kokonaan, hän ei nähnyt mitään pointtia kivoissa listoissa (vähän kärjistettynä, tosin hänellä oli tapana roolipelejä pelata minmaxaamalla) vaan suhtautui peliin pelinä. Mutta ei meillä kellään (opiskelijalla) käynyt mielessäkään ostaa mitään kymmenien eurojen figuja armeijaan maksimaalisen tehon perässä saati että niitä olis ostettu kerralla kodeksin maksimimäärää. Alennusmyynneistä ja käytettynä niitä figuja pääasiassa ostettiin, tästä seurasi hyvinkin pitkälti siis se, että pelattiin sillä mitä oli. Jotain (pisteissä) kalliita yksiköitä saattoi olla yksi, mutta ei niitä halunnut enempää, koska ne olisivat maksaneet, olisi jäänyt paljon muuta listasta pois ja ehkä kaksi ei olisikaan kahta kertaa parempaa kuin yksi.
Kirjoittamattomia herrasmiessääntöjä meillä saattoi olla, mutta en sen tarkemmin muista. Turnauksiin oli erilaisia systeemeitä, joilla armeijan rakentelua rajoitettiin, mutta sekin oli yleensä FOC-slottitasolla (vähintään kaksi Trooppia, enintään kaksi Heavyä ja sitä rataa), jotta armeija sopii turnauksen käyttämiin skenaarioihin.
Mutta siis se meidän meta oli kieroutunut, Lanceja ja Lascannoneita oli vaikka kuinka ja kun vastaavasti maastot olivat monesti melko avoimia, niin tämä näkyi listoissa ja pelaamisessa. Mutta niin on mikä tahansa meta. Jos kaksi tyyppiä kiistelee siitä, että onko joku yksikkö liian kova vai ei, mutta eivät koskaan pelaa toisiaan vastaan, niin keskustelu tuskin kantaa hedelmää. Jos he pelaavat keskenään, niin sitten tilanne on eri.
Jos jatkan vielä hetken erilaisten metojen pohdiskeluista, niin kodeksien suoranainen vertailu on vaikeaa. Luultavasti ne ovat epätasapainossa, juurikin siksi, että vertailu on vaikeaa. Yksikön rooli ja muut kodeksien tarjoamat yksiköt vaikuttavat synergiallaan yksikön "hyvyyteen." Samoin vaikuttaa maasto, skenaario, pelaaja ja niin edelleen. Yksikön kovuutta voisi ehkä verrata suoraan saman kodeksin muihin saman FOC-slotin yksiköihin, samantapaisen roolin yksiköiden pitäisi olla suhteessa samanhintaisia. Mutta jos rooli on taas eri, niin vertailu menee monimutkaiseksi.
Keskustelua sivusta seuranneena totean tällä hetkellä kuitenkin niin, että ETC-kompattu turnausmeta lienee se paras verrokki.
- Turnauksia samoilla kompeilla pelataan monissa maissa, joten pelejä ja pelaajia kertyy aika paljon.
- Vaikka kompit muuttuvat silloin tällöin, niin useampi turnaus mennään kuitenkin samoilla säännöillä.
- Omassa peliporukassa korostuvat ne armeijat ja ominaisuudet, joita vastaan pelataan (oma esimerkkini tuolla alkupuolella).
Neljän hengen porukalle, joka pelaa keskenään, se oma meta on tärkein. Turnauspelaajalle se turnausmeta. Keittiöpöytämetoja on niin monta erilaista kuin on peliporukoitakin, toki turnausmetojakin on useampia. Kuitenkin turnausmetat ovat kattavampia, mutta nekin voivat olla siinä mielessä kieroutuneita, että niissä pelataan vain tosi kovilla listoilla - toki siellä on varmasti turistejakin mukana, mutta armeijoiden esiintymissuhteet menevät tuskin tasan yksikkövalinnoista puhumattakaan. Mutta se oma pelipöytämeta on pätevä vain siinä omassa pelipöydässä, meta kun ei tarkoita ihan vaan pelkkiä sääntöjä.
Olisikohan tässä tarpeeksi vuodatusta tällä kertaa.