Narrativen forgaamisesta

[shiwan]

Koska en löydä ketjua aiheesta (haulla), aloitan uuden.

Eli, hyvä siivu pelaajista tykkää vastustajan kanssa rymistelystä ilman mitään sivujuonta. Tämä on täysin ok, mutta monesti tausta ja vaikutus tulevaisuuden peleihin asettaa lisäarvon pelille.
Toki matseista voi tehdä irrallisia, mikä pick up gamessa on tapana. Mm. DoW ykkösen myöhempiä lisäreitä pelanneet kuitenkin varmasti ymmärtävät tietokonetta vastaan pelatun irrallisen matsin ja kamppiksen eron mielekkyyden tasolla. Pelipöytäesimerkki vastaavasta olisi esimerkiksi Porossa taannoin käyty joukkueturnaus jossa osa pöydistä vaikutti realiajassa muihin pöytiin. Meininki tuppaa olemaan hauskaa paremmin ja enemmän kun kyse on muustakin kuin yksittäisen matsin lopputuloksesta.
Tästä aiemmin mainitusta lisäarvosta on nyt kyse.

Tämä ei ole mikään sääntökirja aiheesta eikä asioita ole mikään pakko tehdä niin kuin ne tähän saan kirjoitettua. Pyrkimys on tarjota ideoita ja kertoa omista kokemuksista aiheeseen liittyen. Huomioitavaa on myös se, että tämä koskee nimenomaan pidemmän aikavälin jatkumoa, ei irrallisen taistelun tarinankerrontaa tai vaikka kolmen matsin mittaista kampanjaa.


Peruslähtökohdat:

Käytännön järjestelyjä:
Käytännössä jatkumonarratiivin takominen vaatii joko kiinteämmän peliporukan josta yksi ottaa vetovastuun tai jonkun ulkopuolisen tahon joka pyörittää jonkin sortin isompaa sotaa ja hallinnoi asiaan liittyviä kommervenkkejä. Tämä siksi, että käytännössä kaikissa toimivissa ryhmissä on johtaja tai niin vahva ymmärrys "yhteisen hiilen" laadusta ja muodosta, että siihen puhalletaan ihan pyytämättä kaikkien toimesta. Jälkimmäinen on todella vaikea saavuttaa missään muodossa.

Tämän tyyppisessä tarinoinnissa kyseessä on kampanja jossa 2+x puolta ottaa mittaa toisistaan. Koska jo kolmen puolen hallinnoiminen menee yleensä aika nopeasti hankalaksi mm. ihmisten elämäntilannemuutosten/-erojen takia, on yleensä fiksua vetää tässä kohtaa mutka suoraksi ja jakaa factiot kahteen ryhmään ainakin aluksi. Jos pystyy pyörittämään monitahoista kamppista (parhaiten tehtävissä silloin kun pelaajia on 6+) niin hieno homma. Itse kuitenkin pidän kahta tiimiä optimaalisena.
Tarvitset siis "yllättäen" pelaajia ja jonkun joka huolehtii tarinan etenemisestä.

Itse tarina kannattaa aloittaa yleensä pienestä. Toki voi kirjoittaa pohjalle millaisen eepoksen tahansa, mutta kokemukseni mukaan on parempi pitää alku pienehkönä. Havainnot vihollisesta ja tiedustelupartiointi on melko hyvä lähtökohta.
Vaihtoehtoisesti voi aivan hyvin vetää suoraan ison matsin alkuun ja lähteä pyörittämään tarinaa sitten ikään kuin taistelusta henkiin jääneiden armeijoiden rippeiden näkökulmasta.
Tämä siksi, että asiat tuppaavat paisumaan nopeasti ja mittasuhteiden radikaali pienentäminen kesken kampanjan etenemisen saattaa olla vaikea perustella...jopa näinkin sallivassa alustassa kuin 40k universumi.

Armeijat:
Armeijoiden narratoiminen on yleensä hyvä aloittaa pykäämällä armeijan komentaja. Tälle tarvitaan käytännössä nimi ja on monesti hyvä keksiä joku parin lauseen mittainen luonnekuvaus. Tällä saavutetaan mm. se, että itse pelissä saatetaan tehdä vähemmänkin optimaalisia ratkaisuja tahallaan ihan vaan koska kyseinen hahmo niin tekisi. 40k novellit pitävät järjestäen sisällään ainakin yhden hahmon joka tekee kirjan edetessä jotain ilmiselvän typerää koska se sattuu sopimaan luonteeseen. Tosielämässä ihmiset toimivat joskus niin, eikä se avaruusmerijalkaväkijaoksen metsuri ole mitenkään immuuni tunneratkaisuille. Superolennoilla, joihin siis marinet, kaaoksen kätyrit, demonit ja erinäiset hirviöt lukeutuvat, on monesti näkemys itsestään kovempana jätkänä/mimminä kuin ovatkaan joka saattaa tiukassa paikassa johtaa sankaritekoihin tai vaihtoehtoisesti kovemman luokan turpasaunaan.
Tämä komentaja voi olla periaatteessa kuka vaan. AM-joukkojen mukana pyörivän yksittäisen Raven Guard vanguard veteran squadin kersantille, Avictus Escalionille, nyt on syystä tai toisesta annettu tehtäväksi organisoida sotatoimia alueella. Aivan validi päähenkilö kamppiksen starttiin. Kaaoksen vastaava voisi olla kuka tahansa aspiring champion joka komentelee kultisteja ympäriinsä.
Valittu herra Iso Herra ei myöskään mitenkään välttämättä kaipaa massiivista alaisten määrää. Edelliseen kohtaan liittyen kyseessä voi tosiaan olla jonkin sortin tiedusteluosasto selvittämässä asiaa X paikassa Y.
Kuten kaikki muukin (ainakin) alussa, tämäkin on syytä pitää yksinkertaisena ja selkeänä. Yhteenvetona voisi kai todeta, että on fiksua keksiä itselleen päähenkilö joka sopii rooliinsa ja on "inhimillinen", koska kaikkivoipa tunnekuollut jumalolento on yleensä tylsä.

Tarinan edistäminen

Tämä on loppuviimein aika yksinkertaista mikäli tarina lähtee pyörimään ja pelaajat ovat riittävän usein paikalla, jotta jonkinlainen liike tarinassa pysyy yllä. Tarina, vertauskuvallisena kivenä, sammaloituu hyvin nopeasti pysähtyessään.
Tässä kohdassa vastuu touhun mielekkyydestä on pitkälti jokaisen pelaajan omissa käsissä. Tähän liittyy listanrakennusvaiheessa pelattavan pelin tyyli, jolloin esimerkiksi heldrakea ei käytetä tiedustelulentokoneena (demonia ei juuri kiinnosta strategiset yksityiskohdat) eikä hyökkäystä torjuta ensisijaisesti drop podeilla. Myös se aiemmin valittu komentaja on asia joka listassa on syytä ottaa huomioon.
Tässä kohdassa tarvitaan myös siltä "pelinjohtajalta" vähän kekseliäisyyttä. Ainakin omasta mielestä vaihtelevien tehtävien pelaaminen on mukavampaa kuin "tee lista näillä pisteillä, pelataan normaali matsi, voittajan perusteella määritetään matsin seuraus rintamalinjan liikkeenä suuntaan tai toiseen". Tuo voi toimia, mutta oman kokemuksen mukaan on mielenkiintoisempaa heitellä erilaisia tehtäviä sekaisin. Edellisissä kamppiksissamme on vallattu laskeutumisalustaa, tiedusteltu kulttihuhujen todenperäisyyttä, käyty torjuntataisteluja ja vastaavasti hyökätty, vapautettu staasiin jumittuneita sankareita, pelastettu taistelussa haavoittuneita, kaapattu avaruusalus ennen kuin tämä pommittaa planeetan kivikaudelle millä ikinä maailmantuhoaja-aseella jne. Yhdessä kamppiksessa oli loistava, mutta silkkaan vaatimaansa työn määrään kaatunut "hidden game" matsien välissä jossa kolme faktiota käyttivät kylmän sodan hengellä sabotaasi-, soluttautumis- ja muita kikkailuja vastustajan kyykyttämiseen joiden vaikutukset sitten ulottuivat pöytäpeliinkin.
Pelinjohtaja btw. pääsee kaikkein helpoimmalla kun kysyy pelaajilta mitä heidän komentajansa lähtevät tavoittelemaan kierroksella. Tästä voi tehdä itselleen vielä pykälää helpompaa hommaamalla planetary empires lisärin kartaksi jolloin etuvartioasemat jne. voidaan osoittaa sormella kartasta tyyliin "hyökkään ruutuun se ja tuo" jolloin taistelu käydään kyseisen ruudun hallinnasta ja sitä myöten ruudun bonuksista. Tämä karttatouhu on kuitenkin järkevää vasta ja vain kun pelataan sen skaalan pelejä, että ollaan poistuttu vaikka yksittäisen kaupungin alueelta aluevaltaustaisteluihin. Tässäkin vaiheessa on järkevää käydä niitä pienempiä pelejä välissä ihan vaihtelun takia jotta kamppis ei "taantuisi" irtopelien muotoon.

EDIT: No niin, "heti" muistui jotain mieleen. Eli, kun tuolla puhuin niistä "sankareista" ja kuinka niiden osalta on syytä pysyä perusasioissa aluksi, niin yksi pointti jäi huomioimatta. Kokemuksen mukaan käytännössä se alunperäinen sankarihahmo on melko nopeasti syystä tai toisesta pois kuvioista ja uusilla sankareilla on taipumusta nostaa päätään pelin edetessä. Edellisessä kamppiksessa minulla oli kovasti visioitu demoniprinssi jonka piti näytellä pääosaa peleissä omassa armeijassani. No, toisessa tai kolmannessa matsissa tuo meni kuolemaan pois samalla kun yksittäinen aspiring champion meni fistaamaan dreadnoughtin nurin ja myöhemmin vastusti kolme vuoroa vanhoja mind shackle scarabseja sillä seurauksella, että pisti necronien lordin nurin ja heitin sitten kruunauksena hyvinkin tilanteeseen sopivasti chaos boon tablesta vimosen tuloksen, eli jannu ylennettiin demoniprinssiksi kaaosjumalien toimesta. "Yllättäen" tämä heppu oli sitten lopun siitä kamppiksesta oman armeijani kärki.

Tarinan päätös

Kaikki tarinat päättyvät joskus. Niin käy myös näille peleille. Se päätepiste on syytä sopia etukäteen joko porukalla, tai pitää pelinjohtajan omana tietona. Jälkimmäisessä tapauksessa on kuitenkin syytä muistaa jossain vaiheessa lopun häämöttäessä kertoa siitä pelaajille. Voi olla melkoinen antikliimaksi kun pelit ovat päässeet vauhtiin, porukalla on hirveä draivi ja fiilistely päällä ja yht'äkkiä organisoiva taho ilmoittaa notta "tämä oli tässä, pillit pussiin ja uutta putkeen".

Tällainen päätöspiste, otsikosta huolimatta, ei mitenkään välttämättä ole kuitenkaan tarinan lopullinen päätös. Esimerkiksi meillä ollaan "kolmannessa vaiheessa", jossa pienen mittakaavan kahinoista päästiin yksittäisen planeetan valloituksen kautta yksittäisen aurinkokunnan kokoiseen peliin. Tarina on siis "päättynyt" kahdesti. Tämän lisäksi ollaan pohdittu sellaisia ratkaisuja kuin BFGn yhdistämistä peliin muutaman aurinkokunnan koisissa mittakaavoissa yms. Toki siinä vaiheessa ollaan skaalassa menty henkilötarinoinnista pitkälle ohi, mutta kehityksen kehittyminen on joskus sellaista.

Varmaan unohdin jotain ajatuksen virratessa, kirjoitusvirheitä löytyy ja horina on sekavaa, mutta jos tulee jotain mieleen niin lisäilen sen tuonne ja korjailen virheitä jahka niitä silmiin osuu. Aiheesta saa vapaasti keskustella, se on jopa toivottavaa. :)