smaxx kirjoitti:Kannattaahan tota syteemiä tosiaan kokeilla, jahka vanhojen unittien scrollit on jaossa. Ei maksa mitään, ja pelaamalla näkee mistä on kyse. Voi olla ihan toimiva peli. X-Wing on simppeli kuin mikä, mutta siltikin hauska ja toimiva peli, jossa on mielenkiintoista rakennella erilaisia armeijoita.
Eniten mua vierottaa pelistä se, että mun fabaukkelit nyt vaas seisoo riveissä uniteissa, eikä lähde sieltä skirmailemaan mihinkään. Vaikkapa 20 Eternal Guardia, jotka viimeksi maalasin, ne vaan on yksikössä. En ala niitä yksittäisinä ukkoina siirtelemään kentällä. Enkä halua pelata 100 skirmaavalla ukkelilla, liikuttelu on liian hapokasta.
Ei minuakaan suoranaisesti häiritse, että perussääntösetti on yksinkertainen. Monet loistavat pelit lähtevät juuri tästä periaatteesta. Se ei tosin tarkoita, että yksinkertaisista säännöistä seuraisi automaattisesti loistava peli. Shakki on osoittautunut aikaa kestäväksi ja riittää haastamaan ihmisaivot tappiin asti, Aku Ankan noppapeli ei niinkään.
Viime aikoina olen myös alkanut nähdä tiettyä eleganssia esimerkiksi Warlordin peleissä ja God of Battlesissa, joissa jokainen yksikkö operoi hyvin simppeleillä periaatteilla. Suunnilleen tasavahvoja yksiköitä voi latoa pöydälle kasapäin, peli luistaa kun ei tarvitse konsultoida kilometrin mittaista sääntölistaa jokaisen kohdalla, ja riemu syntyy useiden liikkuvien osien mutkikkaasta interaktiosta liikkeiden tasolla. Toisin sanoen peli syntyy siirtojen ja niiden yhdistelyn myötä, ei niinkään listakomboja hinkkaamalla, jokeribonuksia hihasta vetämällä tai yhden tempun kuolontähti-munakoreja virittämällä.
(Jotkut "yksinkertaiset" sääntösetit on kyllä saatu myös räjähtämään aivan totaalisesti antamalla jokaiselle yksikölle pykälä kerrallaan kasvava lista erikoissääntöjä, joista ei lopulta ota enää hullukaan selvää. Ei se neljän sivun perussäännöstö enää paljon merkkaa, jos päälle on jesaroitu 300 sivun edestä uniikkeja lisäyksiä ja poikkeuksia.)
Sen sijaan hieman häiritsee, että kansikuvan mukaan tämä on "mighty battles in an age of unending war" ja säännöissä viitataan sataan figuun. Tämä siis ilmeisesti on se lopullinen sotapeli-diili, eikä mitään erillistä ysiä ole tulossa. Miten pelinopeus säilyy, jos gobbolaumat siirretään figu kerrallaan ja edelleen pitäydytään hyökkäys-per-nenä -laskennassa? Esimerkiksi Armies of Arcanassa minua erityisesti viehätti, että mikä tahansa yksikkö sai vaihtaa rankatun tai kirmaavan muodostelman välillä. Kummassakin oli merkittävät hyvät ja huonot puolensa. Tuleeko AoSiin jossain vaiheessa lisäosana blokkialustat niin että lohkojakin pelataan? Ihan mahdollista. Nähtiinhän tätä LotRissakin. Perusboksi ei sellaisia kaipaa, joten ei ole (ainakaan vielä) säännöissäkään.
Mutta oikeasti minua häiritsee suunnattomasti, miten sekä säännöt että teema on vedetty niin suoraan 40k:sta, että muissa kirjallisissa yhteyksissä plagiaattitutka väläyttäisi punaista parista muodollisesta nimenvaihdoksesta huolimatta. Oikeesti, sigmarite-pukuun sonnustautuneita, puolijumaltunutta sankaria seuraavia supersolttuja, jotka ilmeisesti muodostavat "konklaaveja" erilaisilla olkapanssarimerkinnöillä? Ekat ovat tietenkin sini-kulta-valkoisia. Tuleeko seuraavaksi Red Angels ja Forest Wolves? Ehkä niitä hörhelöpukuisia perusmosureita voi yhä pelata, mutta ei niitä kukaan halua kun voi valita maailman kovimman supersoltun.
Loputon avaruusmerijalkaväkikeskeisyys on ehkä päällimmäinen syy, miksi en koske 40k:hon pitkällä kepilläkään. Toisaalta se on GW:n kirkkaasti parhaiten myyvä konsepti, joten panostus ei taatusti ole muuttumassa edes keskipitkän tulevaisuuden aikana. Nyt näyttäisi faba muuttuvan saman konseptin sivuhaaraksi marginaalisilla grafiikkamuutoksilla. Se tässä ehkä kaikkein eniten riepoo. Perinteisen miekkafantasian ilman salamavasaroita tai hyppysiipiä joutuu etsimään muualta.
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.