Yleis-figupelaajat vs. yhden pelin fanit

[Teräratas]

Enemmän lautapelaaja nykyään, figujen haalaus muutaman tunnin pelin takia on yleensä liian iso kynnys ja lautapelit sopivat paremmin vaihtelevan kokoisen peliporukan tarpeisiin, joista kuitenkin vain muutama on oikeasti figupelaajia.

Aika laidasta laitaan on tullut pelejä pelattua, alun perin lähinnä GW:n peruspeleillä aloiteltu, aika äkkiä kääntyi kuitenkin Specialist Games suuntaan ja masiinan tullessa sen puoleen makumieltymykset.

Nykyään tosiaan tulee pelailtua vähän mitä sattuu, mutta harvakseltaan. Saga, Eden, Infinity, Legend of Old West, Uncharted Seas ja Mordheim ehkä niitä säännöllisimmin kierossa olevia. Mordheim lienee se pisimpään vaikuttanut kestosuosikki, sitä ei tartte koskaan kahdesti kysyä pelaamaan. Joskus tulee kotona pelailtua lasten kanssa LotRia ja jotain vanhaa edikkaa 40k:sta, mutta harvemmin tosiaan jaksaa massa-armeijoita kotipöytää pidemmälle kuljetella, eikä peliporukkakaan suurempaa kiinnostusta näihin ole osoittanut. Masinan edikanvaihto aiheutti aikanaan liikaa opiskelua, ei jaksanut ja jäi aikalailla vähille. Mutta tosiaan, aika kirjava on pelimaku. Pienen figumäärän pelit kumminkin miellyttävät enemmän, kuin massatappelut nykyään, lähinnä logistisista syistä.

Edit: Paljon vaikuttaa kyllä sääntösetti siihen, mikä peliaikaa saa, aika monta peliä on hylätty pitkälti sen takia, että sääntöpaketti ei tarjoa tarpeeksi hauskaa suhteessa vaivaan. Osin toki kaiken kokeilu johtaa varmaan siihen, että tyytymättömyys sääntöihin vaivaa enemmän, sitä kun on sitten nähnyt systeemejä, joissa sama asia on toteutettu paljon paremmin.

[A.M€nen]

korteni olkaa hyvä:

klikkasin tuon yhtä pääasiassa, mutta muitankin tulee pelailtua. Nelkkari selkeästi pääpallilla, mutta pari Fabajengiäkin löytyy kellarista (haluaako joku ostaa brettiarmeijan?). Blood bowlia tulee pitkillä intervalleilla pelattua tiiviitä sarjoja. X-wingiä tulee pelailtua kaverin figuilla koska sillä on ne kaikki. Joskus myös mietin, miksi käyttää rahat "oikeisiin" figupeleihin, kun niillä voi ostaa HeroClixejä, tuota pienten kiinalaisten valmiiksi huonosti maalaamaa jumalten peliä. Siinä Justice League ja Batman -kokoelmani olivat kattavat ja Power Cosmiceista puuttui vain itse Galactus. Nykyään tulee pelattua myös paljon eri lautapelejä, joiden ero figupeleihin on usein parhaimmillaankin häilyvä.

Pelaan aina voitosta ja vain voitosta. Pelin aikana en suostu handicappaamaan itseäni ja teen sallitun rajoissa kaikkeni pärjätäkseni paremmin kuin vastustaja. Nelkytkoossa en anna mitään armoa, mutta muutamassa, vahvemmin teemoitetussa pelissä saatan handicapata itseäni listan rakennuksessa. Esim. X-wingissä en koe mielekkääksi pelata mitään alusta, mikä ei ollut leffoissa, ja HeroClixissäkin tiimin jäsenet oli usein sarjakuvissakin tiimiläisiä tai vähintään kavereita ja ei koskaan vihollisia.

Pelin elementtejä voisin pohdiskella seuraavasti:

mekaniikka, audiovisuaalinen kokemus, sosiaalinen kokemus, tematiikka.
Näiden summasta koostuu pelikokemus ja jos joku osa-alue sakkaa, tulee muiden paikata.

40k on mekaniikaltaan ihan hyvä (ei missään nimessä täydellinen) ja haastava, figut on näyttäviä, kaveritkin pelaa, ja grimdark on korniudessaan aika hauska teema.

Jos mekaniikka olisi susi, en jaksaisi pelata. Jos figut olisi sysirumia (HeroClixissä vain rumasti maalattu, mutta mekaniikka ja teema paikkasi) en jaksaisi pelata. Jos kaverit ei pelaisi, en jaksaisi pelata. Jos peli olisi ponien pusuhippaa tai mansikoiden hilloamista, en jaksaisi pelata.

Omistautumisesta ja voiton ansaitsemisesta:

Olen sitä mieltä, että paremmin pelaava ansaitsee voittonsa, mutta Oskari on kyllä tavallaan oikeassa, sillä omistautuminen ja paremmin pelaaminen ja sen kautta pärjääminen korreloi hyvin vahvasti.

[Dolmot]

Kotikaupunkini vanhaa peliporukkaa nähdessä pääsee testaamaan pienempiä pelejä - viime aikoina minut on perehdytetty heidän toimestaan (yhden pelin verran lainafiguilla) mm. Pulp Alley'n, Force on Forceen ja French-Indian Wariin, jotka kaikki ovat olleet todella mielenkiintoisia kokemuksia.

Missä kotikaupungissa pelataan Pulp Alleyta? Minulle tuli siihen juuri lisäkirjoja ja luulin olevani taaskin likimain Suomen ainoa investoija.

[DrMann]

Tervetuloa kokeilemaan Bolt Actionia Avointen ovien kaikki-valmiina -päivään : http://www.nopat.fi/2015/tapahtumat/22349/
Kerhoon liittymällä on helppo muuttua nopeasti moniongelmaiseksi lukuisten pelien räpeltäjäksi.

Kiitti, laitoin kalenteriin.

Jos vielä jatkan tästä: lukuisten pelien räpeltäminen onkin tarkoituksena, en ole koskaan osannut suhtautua kauhean vakavasti näihin, enkä ainakaan ole ollut ikinä hyvä pelaamaan mitään peliä. Eikä mulla ole edes suurempaa ambitiota olla parempi tai voittavampi, eli keskittymiseen ei ole mitään syytä. Pitäisi selvästikin saada aikaiseksi liittyä N&T:aan!

Joskus vitutti hävitä (siis vielä näin kypsälläkin iällä), mutta psyykkasin siitä itseni pois (piti ihan ajan kanssa miettiä läpi oma suhtautumiseni). Kun kuitenkin huomattavasti useammin häviän kuin voitan niin ei siitä voi ottaa stressiä.

[DrMann]

Missä kotikaupungissa pelataan Pulp Alleyta? Minulle tuli siihen juuri lisäkirjoja ja luulin olevani taaskin likimain Suomen ainoa investoija.

Oulussa.

Pelaisin mielelläni toistekin, jos pk-seudulta löytyisi pelaajia. Tän foorumin Finmirage taitaa pelailla peliä myös silloin tällöin.

[Dolmot]

Missä kotikaupungissa pelataan Pulp Alleyta? Minulle tuli siihen juuri lisäkirjoja ja luulin olevani taaskin likimain Suomen ainoa investoija.

Oulussa.

Pelaisin mielelläni toistekin, jos pk-seudulta löytyisi pelaajia. Tän foorumin Finmirage taitaa pelailla peliä myös silloin tällöin.

Vai sellaista. Täältä löytyy aika jämäkkä satsi kirjoja, figuja ja ehkä maastoakin aihetta varten. Lomittuvat pitkään jatkuneen Strange Aeons -projektin kanssa. Perustetaan vaikka ketju muut-osastolle niin ehkä sinne joku kiinnostunut eksyy. Nyt en taida joutaa kun pitää lähteä luonnon helmaan.

[shiwan]

Yhdellä mennään. Vika on lähinnä siinä, että muiden pelien fluffi ei jaksa kiinnostaa ja/tai pelimekaniikka vaikuttaa tylsältä/huonolta. Paljon olisi tuossa valitussakin parannettavaa, mutta tylsä se ei ole ja tausta jaksaa kiinnostaa.

[ile]

Yksi, satunnaisesti jotain muita.

Mallailen figuja yksi kerrallaan siihen sun tähän periodiin ja genreen. Näin ollen pelivalmiita juttuja on lähinnä siihen yhteen peliin ja sen pienemmän skaalan sisarpeleihin. Näin siitä huolimatta, että hyllyssä on muita pelejä, joista pidän lukemani perusteella enemmän, näihin peleihin löytyisi figuja, ja täällä pääkaupunkiseudulla näille peleille löytyisi jopa pelaajia. Ehkä pelaaminen vain ei ole mulle tämän harrastuksen keskeinen osa.

-ile