Valvoja: Peliporukkavalvojat
Kas. Kääpiöt näyttäytyivät. Tuodaan etsintäpartio ja pari nuuhkijaa, aloitetaan kadonneen rotan metsästys kello 16 swedlandinaikaa fantasiamaailma tudeerissä.Lochness kirjoitti: Keskiviikko käy miulle parhaiten, koska silloin on vapaapäivä ylipapistolta. Monen aikaan suoritetaan Swedlandin Lopullinen RATkaisu?
Agregaatti nurkkaan pörisemään? Koneet, check, ja ilma vaihtuu nopeammin kuolemaan. Kaikki koneellisen ilmanvaihdon kriteerit täyttyvät.116 kirjoitti:*siihen liittyen, sutenööri meidän kova raksamies, oletko keksinyt alakertaan koneellista ilmanvaihtoa?
Torstai-ilta on nounou, koska Mardos on silloin katsomassa huonoja finska eläviä kuvia yhdessä kamunsa Jörkan kanssa. Torstai päivällä onnistuu, mutta pelit pitäisi saada pelattua ennen klo 18.00.116 kirjoitti:Oho :O
Rottamokomat ehdottaa uusille (kaaos?)kääpiöliittolaisilleen että siirretään kadonneen suurmestarin etsintä vaikka torstaiksi illalle, jos vaan mahdollista? Masinistien sekaan kyl luulis sopivan. Ainakin toivottavasti. Uskoisin niin.
"Sanon teille, meidän tulee etsiä-etsiä suuri johtajamme!"
"ei, Skrik-Skrik hyvä, hän on varmasti jo nyt joko jäätynyt tai kuollut muiden ruttoon sairastuneiden kanssa, kolmesti kirottu olkoon turkittoman-turkittoman rutonkantaja-ihmisen nimi"
"Milloin syödään?"
"Hiljaa, Skurk"
Hilparin pamahdus lihakirvestä vastaan seisautti keskustelun kun Såvemin yliherren Griksnittin luutnantti Hurk Skvik löi aseensa yhteen kiistelevien rottamiesten yläpuolella. Hiljaisuus valtasi pian tunnelin jossa pitkäaikainen kiistely johtajasta (ja johtajuuden siirtymisestä) oli raivonnut jo päiviä.
"Herrasrotat. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä että johtajamme on löydyttävä?" Hurk Skvik inahti hänelle tyypilliseen vinkaisevaan äänensävyyn. Ääntä seurasi puun narina kun Varaherran lihakirves hioi puusta sälöjä. Rottaväki luolassa katsoi vähän aikaa toisiaan ja varaherran takana odottavaa uutta rottahirviötä ennen kuin kääntyivät Varaherraa kohti. Innokas (tai ainakin innokkuutta teeskentelevä) nyökyttely ja pienet hurraa-äännähdykset vähitellen täyttivät tunnelin, ennen kuin vaimenivat vikinäksi ja hiljaiseksi köhimiseksi.
"Erinomaista. Sinä siellä! Juuri sinä. Tuo tuoleja. Kerääntykää, kerääntykää. Kuulkaa" Orja ampaisi hakemaan tuoleja samalla kun Varajohtajan Tassunjohtajat tulivat varoivaisesti ja toisiaan eteenpäin tönien rottalauman seasta Varajohtajan luo. "Johtajamme on varmasti hävinnyt, se on totta. Kävin-kävin itse rottakohtaisesti taistelun kentällä, ja yksikään mukaani ottamista sotureista ei löytänyt johtajan-johtajan ruumista"
"eikö se vain tarkoita että Johtaja on lyöttäytynyt samaan laumaan kuin ruttoripuli-ihmiset?" kysyi hidasälyisempi tassunjohtaja. Varaherran hilpari heilahti ja tönäisi tassunjohtajan tuoliltaan ja Rottaogren käden ulottuville.
"Ei-ei, Johtaja on varmasti löytänyt jotain, tai kenties juuri Sitä jonka takia tänne on tultu" Varajohtajan ääni vaimeni kuiskaukseksi viimeisten sanojen kohdalla, samalla kun Rottaogren massiivinen käsi murskasi hidasälyisen tassunjohtajan ja veti jäännökset häkkiinsä.
"Sitä?" kuiskasi toinen tassunjohtaja, ahne kiilto silmissään. "Juuri Sitä" vastasi Varajohtaja.
"Herra-herra Varajohtaja Hurk, ilmoitamme-ilmoitamme että on kunniamme etsiä johtajaamme ja uskoa että hän ei ole kuollut toisin todistavasta todistusaineistosta huolimatta!" ilmoitti yksi tassunjohtajista. Pian kaikki muut johtajat toistivat mantran, muodossa tai toisessa.
----------------
Sääli että Skåvemien tiedustelijoiden etsintätaito on yhtä hyvää kuin jättiläisen taito tanssia valssia, tai metsähaltian taito haista sukkahieltä.
Viikon etsinnän jälkeen Varaherra joutui myöntämään itselleen että etsinnästä ei tule mitään tällä tavalla. Johtaja ei löytyisi ellei Johtaja haluaisi itse löytyä. Tätä ei tietenkään myönnetty, vaan parit tiedustelijat menettivät joko päitä tai häntiä, tai joutuivat samaan häkkiin Mahtavan Madon kanssa.
Otus ei ottanut Johtajan poissaoloa hyvin, vaan oli kalpeutunut ja riutuva, mustelmien peitossa. Varjo siitä mitä se oli Johtajan hellän hoidon alla. Edes Madon lempiruoka, eli mädännyt puu ei auttanut (sillä voi olla vaikutusta että kun puu oli heitetty Madon häkkiin, se oli paljastunut nukkuvaksi Puumieheksi joka oli sittemmin piessyt Madon henkitoreisiin)
"Herra Varajohtaja, ilmoitamme että Johtajaa ei löydy."
"Sain-Sain, ilmoittaudu Madon häkkiin."
"Herra Varajohtaja, Ilmoitan että häkki on täysi. Mato ei halua syödä enää. Ulosteenpoistopartiot toimivat maksimikapasiteetillä"
"perhana" Varajohtaja kirosi. Eihän tästä tule mitään. Viime viikot olivat aivan selvää helvettiä, lihahirviöt toimivat miten sattuu ilman niitä ymmärtävää ja tarpeeksi vahvaa johtajaa, sotakoneita hoitava metalli-teknorotta oli vetäytynyt omiin kammioihinsa ja heitti salamia, tulta ja makkaraa kaikkia päin jotka lähestyivät hänen onkaloa. Ilmiselvästi rotalla oli jotain aikeita, mutta kukaan ei tiennyt mitä.
Ennen pitkää Varajohtaja oli käskenyt eliittisotureitä murtamaan Teknorotan luolan oven, ja he olivat löytäneet vain pommin ja itsenäisesti toimivan tulipallo-linkojärjestelmän joka toimi siihen johdotettulla orjalla: Orja oli räjäyttänyt koko laitteen kun soturit olivat tulleet oven läpi, tuhoten kaikki johtolangat.
Varajohtaja Hurk Skvik joutui epätoivossaan tarrautumaan yhteen osapuoleen, joka varmasti löytäisi Johtajan jos he saisivat vain etsinnän ehdot sovittua.
Kaaoskääpiöt.
---------------------
Varajohtaja Hurk Skvik olikin epätavallisen hyvällä tuulella kun viestinviejä (ihmisorja, johon oli sidottu räjähteillä täytetty valvontarotta) oli tullut takaisin vain pienillä ruhjeilla ja vastausviesti mukanaan. Suolaisesta kielestä päätellen kääpiöt olivat ymmärtäneet viestin: kirosanoista suodatettu vastauskirje luki jotakuinkin "tulkaa joukolla tänne vaan niin saatte leipää ja johtajanne siihen leivän väliin"
Hyvä että kaaoskääpiöt olivat ymmärtäväistä kansaa ja ilmeisesti olivat jo löytäneet Johtajan.
No, aika ja paikka olivat selvät. Hän ottaisi pienen retkikunnan ja kaikki erityisen Johtajaa ikävöivät rottahirviöt mukaansa, ja kävisi Johtajan. Toivon mukaan kääpiöt eivät pitäisi turhan kovaa hintaa Johtajan löytämisestä. Toivon mukaan hirviöt pysyisivät aisoissa siihen asti. Ogret olivat käyneet erityisen väkivaltaisiksi ja raivohulluiksi, ja ilman ison la löyhkäävän Johtajansa hajua olennot eivät vaan pystyneet rauhoittumaan.
Paljon oli toivon varassa.
..................
"Hei-Hei kunniakkaat kaaoskääpiöt! Tulimme kuten sovittiin, neuvottelemaan Johtajan paluusta ja elintarvikkeiden kauppaamisesta" huusi Varajohtaja kentän toisella puolella olevalle kääpiölle. Normaalisti kohtelias tervehdys ei saanut vastausta kääpiöiden linjoista, vaan kääpiöiden johtajan naama muuttui ruskeahkosta punaiseksi. Kenties kääpiöllä oli ongelmia verenpaineen kanssa koska suonet sykkivät jopa näin kaukaa katsottuna selkeästi hänen naamassaan.
Kääpiö örähti jotain taakseen ja Varajohtaja Hurk Skvik joutui tekemään erittäin epäjohtajamaisen liikkeen heittäytymällä maihin kun kolme tykinkuulaa lensi hänen päänsä yli ja iskeytyi takana olevaan rottamassaan.
Sitten alkoi kaaos.
Tykinlaukaukset säikäyttivät kaikki rottapedot ja ogret. Ilman kunnollista ohjausta mokomat lensivät veriraivoon, murskaten kaikki ohjaajansa ja rynnäköiden suoraan päin kääpiöiden linjaa. Kääpiöt vastasivat ampumalla olentoja tykeillään ja kivääreillään, ja tuomalla eteen suuren teräspedon joka kulki rattailla, sylkien tulta eteensä.
Varaherralla oli huono enne tulevasta kun hän käski koko retkikunnan rynnäkköön.
-------------------------------------------
Tunne ei heltynyt kun taistelun äänet hiljentyivät, vaikka lumisade alkoi taas: Isot ja pehmeät hiutaleet lensivät ilmanpyörteissä, peittäen hiljalleen ruumiit.
Ogret ja lihahirviöt olivat murskanneet kääpiöiden linjat. Pienemmät orjat ja soturit olivat ympäröineet ja tuhonneet ogrejen rynnäköistä selvinneet, ja teloittaneet haavoittuneet kääpiöt. Sotakoneet oli kaadettu ja raahattu sotasaaliiksi, ja metallipedon puinen ruho oli poltettu. Laite oli liiskannut ja polttanut liikaa eliittirottasotureita että Varajohtaja riskeeraisi uusia temppuja siltä.
Kenties, jos skåvemtykkien täyslaidallinen ei olisi osunut suoraan metallipedon kylkeen, taistelu olisi mennyt paljon huonommin skåvemeille. Nyt näytti siltä että taistelu olisi ollut nopea, brutaali ja lähes tappioton skåvemeille.
Aika marssia kääpiöiden leiriin ja hakea Johtaja.
----------------------------------------
Paljastui että Kääpiöt eivät vain evakuoineet leirinsa, mutta kaikki kirstut olivat tyhjiä. Ihan kaikki. Ei pennin hyrrää, warppikiven murua tai karvaturkkia näkyvissä. Johtajaa ei ollut löytynyt, vaikka muutamia kuolleeksi kidutettuja tuntemattomia skåvemeita oli löytynyt: Varajohtaja oli melkein pyörtynyt kun oli löytanyt haisevan ja karvattomaksi nyletyn skåvemin ulkohuussin lantalasta, mutta olikin selvinnyt että kyseessä oli joku tuntemattoman osapuolen mikälie-rotta.
Viinaa oli löytynyt senkin edestä: oli vaatinut isoja uhrauksia ja paljon katkottuja käsiä että tassun sekä kynsien johtajat saivat toisensa ja alaisensa irti viinaksista. Siltikkin iso osa rottaogreista oli päässyt juomaan laareja tyhjiksi, eikä pohjaa näyttänyt näkyvän. Onneksi Mahtava Mato ja Rottaskorpioni eivät näyttäneet juomisesta perustavan, ensimmäinen nakersi kääpiöiden vaunuja ja jälkimmäinen lunta.
--------------------------------------------
Seuraavana aamuna rottaviestinviejän paniikinomainen ölinä rikkoi Varajohtajan unen.
"HERRA VARAHERRA VARAJOHTAJA!"
"hiljempaa, hölmö. Ogreilla on krapula, samoin kuin minulla. Inahduskin vielä niin ensin lähtee häntä, sitten 'ulli"
"Kotiluolasta ilmoitetaan että Johtaja on tullut takaisin! Ja hänellä oli iso säkki mukanaan!"
"Miksi et kertonut aikaisemmin?" Ärähti Varajohtaja ja katkaisi viestinviejän hännän kun rotta yritti inistä vastalausetta. Aika marssia takaisin. Ja jos tämä oli ollut jonkun luolaan jääneen valtatemppu, niin hornanrotta paratkoon, 'ulleja katkeilisi...
Rakkaat kanssasotijat, olemme päässeet Swedlandin kuninkaanvaalien puolivälieriin. Ja niin oli, että sää muuttui yhä murheellisemmaksi, ja kenraalien kärsimät tappiot alkoivat näyttää itse kullekin heidän retkensä todellisen luonteen – kuinka vahvasti menikään päätös lähteä keräämään *ullikirstujen täytettä Swedlandin suomailta?Kenenkään kosto ei ole hurjempi kuin kääpiön. Loukattuna hän katsoo velan rikoksesta kasvavan korkoa joka hetkellä sen teosta. Silmä ei pian enää silmästä riitä, vaan hyvittääkseen tekonsa rikollinen joutuu maksamaan monin verroin aiheuttamansa haitan.
Tällä kertaa panoksena oli pää.
”Ethän sinä voi tehdä näin!” velhonasutaan riisuttu kapteeni Castalot huusi, kun hänen kaulaansa solmittiin hirttosilmukkaa.
”Voin”, taani Larsson sanoi.
Viereisessä puussa roikkuvan kapteeni Übermeierin ruumis ei sanonut mitään.
”Olet hullu! Te kääpiöt ymmärrätte sopimusten päälle – minun nimeni lukee siellä paperissa! Et voi tehdä näin!” Castalot sanoi. Hänen hevosensa aseteltiin puunoksan alle.
”Ja siellä lukee selvästi, että kapteenit noudattavat kyseenalaistamatta ja orjallisesti retkikunnanjohtajan komentoja tämän tarpeiden ja harkinnan mukaan”, Larsson vastasi. Hän muisti kohdan sanatarkasti. Kymmenes rivi. Hölmö velho. Kääpiön kanssa ei kannata ruveta viilaamaan pilkkua.
”Ette pääse ikinä takaisin täältä elävinä. Kiroan sinut ja helvetin lemmikkisi. Miten se pelle voi olla tämän arvoinen?” Castalot karjui viimeisenä raivon hetkenään.
”Hän on koko maan perillinen”, Larsson sanoi. Hän katsoi hetken Castalotin tyrmistyneisiin ja epäuskoisiin silmiin, ja antoi merkin. Läimäytys hevosen persiille sai elukkaan vauhtia, ja jätti Castalotin ja maankamaran väliin hevosenmentävän rakosen ilmaa. Köysi miehen kaulassa otti tämän painon vastaan ennen jäistä turvetta, ja murskasi hitaasti ja ilmeisen tuskallisesti tämän henkitorven.
Kasvot punaisena kuollut Castalot sinersi iltaan mennessä.
”Sinun on paras olla se joksi kutsut itseäsi”, taani sanoi itsekseen kärsittyään illallisen von Fockenholmin jälkeläisen rasavillissä ja keskittymishäiriöisessä, puuterien ja hajusteiden täyteisessä seurassa.
Olisi ehkä ollut sopivampaa kysyä, oliko maa, jota pitkin he vaelsivat, tosiaan sen väärti, että Fockenholmin nimellä voisi vaatia mitään itselleen.
Larssonin lähdettyä Oscar II kuitenkin otti, jäätyään poikapalvelijansa kanssa kahden ja suoritettuaan rentoutumistoimenpiteet, esiin pienen, kauheuksia kokeneen ja huonokuntoisen karttalippaan esiin pienestä nyssäkästään, ja tutki kynttilän valossa itsekseen hymyillen ja ylpeyttä tihkuen pergamentteja. Kartalle oli kirjoitettu koskaan pystyttämättömien kaupunkien nimiä, kuten Wulbersburg ja Fockenheim.
Ja keskelle karttaa oli tuhrittu sana Swedland.
Kuka edes tietää onko siellä demoneja ensinkään! Kaikki sen valoshown suunnalta palanneet ovat olleet harvinaisen hiljaisia, eikä minkäännäköistä todistusta siitä, että mitään demoneja olisi ensinkään, ole! Oglokin raportti katosi warppiin monista revisioista huolimatta, ja elämän johtoporras on jo lakannut kyselemästä sen perään. Vegasta ei ole HUHUTUN murhatyön jälkeen kuultu mitään! Nämä "demonilegioonat", tai mitkä ovatkaan, joiden piti tulla "varmasti tällä kertaa" todistamaan teoistaan henkilökohtaisesti, kokivat ilmeisesti taas "odottamattoman" force majouerin.Gilaelin kirjoitti:Mäntymannun uljas kuningas Kyrian kohtaa Kaaoksen ynseät demonilaumat tiistaina klo 16 Fantsussa. Lain jumalten siunauksella epäjärjestyksen sekasikiöt tullaan potkimaan iloisesti takaisin Aethyriin.
