Suo, kuokka ja huussi
oli Swedlandin saloilla suuri
näky – alleen peitti juuri
vasta käytyjen sotien raadot.
Christopherin Noitasiskot
Vararottaherra Hurk Skvik
Punainen Legioona
Kreivi Drosselmeier
Demonilauma
Kyrian Haukanmieli
Mardos Rautakuula
Prinssi Hotenk
Oglok Kuurakoipi
Förkunnare Vega
Mätäherra Bob
~Oscar II von Fockenholm~
Kenenkään kosto ei ole hurjempi kuin kääpiön. Loukattuna hän katsoo velan rikoksesta kasvavan korkoa joka hetkellä sen teosta. Silmä ei pian enää silmästä riitä, vaan hyvittääkseen tekonsa rikollinen joutuu maksamaan monin verroin aiheuttamansa haitan.
Tällä kertaa panoksena oli pää.
”Ethän sinä voi tehdä näin!” velhonasutaan riisuttu kapteeni Castalot huusi, kun hänen kaulaansa solmittiin hirttosilmukkaa.
”Voin”, taani Larsson sanoi.
Viereisessä puussa roikkuvan kapteeni Übermeierin ruumis ei sanonut mitään.
”Olet hullu! Te kääpiöt ymmärrätte sopimusten päälle – minun nimeni lukee siellä paperissa! Et voi tehdä näin!” Castalot sanoi. Hänen hevosensa aseteltiin puunoksan alle.
”Ja siellä lukee selvästi, että kapteenit noudattavat kyseenalaistamatta ja orjallisesti retkikunnanjohtajan komentoja tämän tarpeiden ja harkinnan mukaan”, Larsson vastasi. Hän muisti kohdan sanatarkasti. Kymmenes rivi. Hölmö velho. Kääpiön kanssa ei kannata ruveta viilaamaan pilkkua.
”Ette pääse ikinä takaisin täältä elävinä. Kiroan sinut ja helvetin lemmikkisi. Miten se pelle voi olla tämän arvoinen?” Castalot karjui viimeisenä raivon hetkenään.
”Hän on koko maan perillinen”, Larsson sanoi. Hän katsoi hetken Castalotin tyrmistyneisiin ja epäuskoisiin silmiin, ja antoi merkin. Läimäytys hevosen persiille sai elukkaan vauhtia, ja jätti Castalotin ja maankamaran väliin hevosenmentävän rakosen ilmaa. Köysi miehen kaulassa otti tämän painon vastaan ennen jäistä turvetta, ja murskasi hitaasti ja ilmeisen tuskallisesti tämän henkitorven.
Kasvot punaisena kuollut Castalot sinersi iltaan mennessä.
”Sinun on paras olla se joksi kutsut itseäsi”, taani sanoi itsekseen kärsittyään illallisen von Fockenholmin jälkeläisen rasavillissä ja keskittymishäiriöisessä, puuterien ja hajusteiden täyteisessä seurassa.
Olisi ehkä ollut sopivampaa kysyä, oliko maa, jota pitkin he vaelsivat, tosiaan sen väärti, että Fockenholmin nimellä voisi vaatia mitään itselleen.
Larssonin lähdettyä Oscar II kuitenkin otti, jäätyään poikapalvelijansa kanssa kahden ja suoritettuaan rentoutumistoimenpiteet, esiin pienen, kauheuksia kokeneen ja huonokuntoisen karttalippaan esiin pienestä nyssäkästään, ja tutki kynttilän valossa itsekseen hymyillen ja ylpeyttä tihkuen pergamentteja. Kartalle oli kirjoitettu koskaan pystyttämättömien kaupunkien nimiä, kuten Wulbersburg ja Fockenheim.
Ja keskelle karttaa oli tuhrittu sana Swedland.
Rakkaat kanssasotijat, olemme päässeet Swedlandin kuninkaanvaalien puolivälieriin. Ja niin oli, että sää muuttui yhä murheellisemmaksi, ja kenraalien kärsimät tappiot alkoivat näyttää itse kullekin heidän retkensä todellisen luonteen – kuinka vahvasti menikään päätös lähteä keräämään *ullikirstujen täytettä Swedlandin suomailta?
Ikävän edesmenneiden sielujen riivanhenkiin liittyneen väärinkäsityksen jälkeen noidat Christopher ja kreivi Drosselmeier sopivat aselevon, ja nautiskelivat virvokkeita keskenään Bluuthbertin ja noitien lopulta onnistuneesti manaaman Narttu-tädin peuhatessa leikkisästi saloilla.
Se rytäkkä valitettavasti herätti lähistöllä johtajansa etsintöjä jatkavan Skåvemin karvaturrien huomion. Tästä autuaan tietämättömänä Christopherin noidat vinkkasivat Tutunheimin urhot Punaisen Kuninkaan suuntaan. Väriään kunnioittaen hänen *ullikirstunsa olisivat varmasti vallan täynnä punaista hohkavia omenia, ja Bluuthbertille varmasti mukava leikkitoveri odottamassa. Kunniaa ja *ullia päin!
Kuninkaallahan olikin vasta ollut rattoisaa antaessaan tukkapöllyä kohtalostaan hölmistyneelle Bobille, joka – jos joku enää tämän kärsimysnäytelmän jälkeen jaksaa muistaa – oli jotensakin ennakkosuosikki Swedlandin kuninkuusravien ensilähdössä! No, kuka häviäjiä jaksaa muistaa. Paitsi ehkä Oscar II von Fockenholm, joka on vasta herännyt pohtimaan uudelleen oman elämänsä nautintojen suuntausta. Millaistahan kyytiä mätäherralla olisi tarjota?
Perversioista puheen ollen, jos turistiprinssi Hotenk hämmentyi von Fockenholmin vesan hämmentävistä mielihaluista, astuu hän ehkä pian ojasta allikkoon. Onhan häntä odottamassa kuola suupielestä valuen ja (minkä?)himoa sykkien Mardos Rautakuula, joka on varmasti himokas purkamaan Skåvemia vastaan kärsityn tappion karvaan maun ties minkälaisilla tavoilla.
Ojista ja allikoista pääsemmekin haltiaruhtinas Haukanmielen kohtaloon. Kaikkien trouppien mukaan ei kannata mennä siihen suuntaan, josta örkkilaumat ovat juuri juosseet kirkuen karkuun. Ne pakenevat aina jotain. Samasta suunnasta rynnivät karkusalle vasta Vegan rotta-armeijan sauhuavat rippeet, mutta ken on tonttu joka ei nokkaansa työntäisi sinne minne se ei kuulu.
Siinä taisimmekin käydä taas läpi kaikkien epäonnisten toilailut! Mähiskää, kanssaeläjät, sielunne kyllyydestä, muistakaa ilmoitella milloin soditte ja missä, kutsukaa kaikkien tiedustelijat seuraamaan sotianne, ja raportoikaa
sunnuntai 20.3. mennessä! Kolme viikkoa aikaa märehtiä suomuurainten seassa siis taas.
ps. Örkki-Ollin oli tarkoitus raportoida pelinsä, mutta en jättänyt varttia enempää aikaa. Ehkä hän raportoi vielä virallisesti, että saamme tietää mitä Vegalle tapahtui. Nyt jouduin tyytymään epävarmoihin Facebook-huhuihin.