. Taide on tuskasta tehty
Oli lämmin iltapäivä. Linnut lauloivat puissa tuuli tuiversi lempeästi
niityillä ja aurinko paistoi pienen vuoristo kylän yllä nimeltä
Trissalin. Kylä oli muutaman sadan ihmisen asuttama rauhan tyyssija
Imperiumin valtakunnassa. Kiitos tiheiden vuorien tämä kylä oli jätetty
koskemattomaksi koska kovin moni ei tiennyt sen olemasta olosta
paitsi harvat ihmiset ja kääpiöt jotka asustelivat vuorilla. Melkein
kaikki asukkaat olivat karavaanilaisten lapsia jotka vaelsivat
tälle paikalle vuosisatoja sitten saadakseen rauhaa ulkomaailman
hulluilta ja turhilta teurastus sodilta ja olivat asettuneet tänne
eivätkä olleet koskaan lähteneet.
Paikalle oli silloin tällöin eksynyt
matkailioita mutta heidät pakotettiin jäämään kylään koska asukkaat
eivät halunneet ottaa riskiä että heidän rakas kylänsä tulee ulkomailman
tietoisuuteen. Ne jotka yrittivät karata ja eivät hyväksyneet tätä
tapettiin kylmäverisesti.
Asukkaat hyväksyivät tämän julman mutta heidän mielestään reilun lain. Kaikki paitsi yksi. Balthazar kylän entisen sepän poika oli muutaman kerran elämänsä aikana todistanut moista murhe näytelmää. Koska eräänä kylmänä talvi päivänä kylään ilmaantui matkaajia ensimmäiseen
kertaan kahteenkymmeneen kahteen vuoteen ja he jäivät kylään asumaan.
Kuukaudetkuluivat ja lopulta vieraat halusivat lähteä mutta heitäkin kiellettiin. Balthazar ihmetteli tätä suuresti. Lopulta toinen vieraista yrittipakoa ja Balthazar näki kuinka mies nuijittiin hengiltä kylän porttien ulkopuolella. Balthazar ei hyväksynyt tätä mutta muut kyläläiset eivät tuntuneet välittävän. Kyläläiset vain sanoivat että se oli väistämätöntä. Kylää ei saanut antaa ulkomailan tietoon. Kylän ylimielisyys rupesi oksettamaan Balthazaria.
Hän oli kylän kuulu taiteilia jonka luoto aiheiset teokset olivat levittäneet ihastusta ja hän nautti levittää taulujensa positiivisuutta ympäriinsä. Tapahtuman jälkeen. hän jatkoi taiteilua normaaliin tapaansa mutta ei näyttänyttöitään kenellekkään. Töistä tuli joka päivä synkempiä ja valoisuuskaikkosi niistä kokonaan. Ihan niin kuin valo Balthazarin sielusta.
Olikulunut puoli vuotta sitten pako yrityksen ja lumi oli sulanut pois ja
kevät oli tuonut toivotun lämmön kylään. Kylässä alettiin järjestää
joka vuotisia kevät juhlia johon kuului tanssia, oluen juomista, kylän miesten metsästys
retkeä ja kaiken laista hauskan pitoa. Balthazar valmistautui näihin
rientoihin joka vuosi maalaamalla jonkin hienon taulun kylän ihasteltavaksi juhlien ajaksi. Joka vuosi hän oli säväyttänyt
värien kirkkaudellaan ja yksityiskohdillaan hänen tauluissaan. "saa nähdä
ymmärtävätköhän he tätä kaunokaista" Balthazar ajatteli. Juuri tänään oli juhlien aloitus päivä. Päivä jota oli odotettu kauan. Päivä jota Balthazar oli himoinnut hyvin pitkään. Hän oli maalannut juuri tähän tapahtumaan tarkoitettua teosta kuukauden päivät kuin riivattu. Hän odotti innolla että saisi paljastaa tämän uniikin teoksen kyläläisille.
Häntyöskenteli kaksi kerroksisessa kivi ja olki talossa jossa hänen
lisäkseen asui hänen siskonsa kuusi vuotiaan tyttärensä kanssa. "noin vielämuutama pisara" hän hymäili maalatessaan. Hän siveli viimeisen kerranmaalia ja katsoi teokseensa. "kaunis sinä olet niin kaunis" hän sanoi katsellessaan mestari teostaan lumoutuneena ja pieni kyynel valui hänen vasenta poskeaan pitkin. Hän
katsoi sitä monta minuuttia niin kuin olisi katsonut mailman kauneinta asiaa mailmassa. "tämä tulee muuttamaan taiteen käsitteen" hän hymyili makeasti. Hetken kuluttua hän haki kankaan ja asetti sen taulun päälle varoen ettei se kosketa vielä märkänä olevaa maalia. Hän ei halunnut kenenkään näkevän sitä ennennäyttelyä. Hän istahti vieressä olevaan puisen pöydän ääreen ja otti aimo kulauksen viini lasistaan ja haukkaisi pöydällä olevaa hiukan kuivahtanutta leivän kämikkää ja nojasi helpottuneena tuoliinsa sulki silmänsä ja nukahti rauhalliseen uneen.
Hän heräsi kun käsi ravisteli hänen olka päätään. "herää jo senkin unikeko" sanoi pehmeä kaunis ääni. Ääni kuului Heilingille hänen isosiskolleen ."mitä sinä täällä nukut kun näyttely on jo alkanut" Heimling sanoi hätääntyneesti. Balthazar pongahti pystyyn että tuoli lensi hänen altaan kumoon. "Mitä! voi ei auta kantamaan tämä mestari teos ulos" Balthazar sanoi paniikin omaisesti. "enpä nuolaisisi vielä ennen kuin tipahtaa" sanoi Heiling suu virneessä. "aina samanlainen skeptikko"
mutisi Balthazar. He ottivat taulun vastakkaisista reunoista kiinni ja
alkoivat kantaa sitä ulos. Heiling meni edellä ja taulu osui oven
karmiin aiheuttaen naarmun kehykseen "varovasti hitto soikoon" karjaisi
Balthazar. Heiling katsahti vaan kylmästi häneen ja kallisti taulua että
se mahtui ulos.
He kantoivat taulun kymmenen metrin päähän Balthazarin
talosta kylän keskustaan tori paikalle. Tori oli täynnä myynti kojuja ja
ihmisiä. "täällähän on varmaan kaikki" ajatteli Balthazar
hermostuneesti". He kiikuttivat taulun esiintymis lavan tapaiselle
korokkeelle. Siellä oli muitten artistien tauluja esillä. Melkein
kaikissa viidessä taulussa oli Teemana vuoret ja luonto.
"mielikuvituksettomat moukat" ajatteli balthazar joka ihmetteli miten
muut jaksoivat maalata melkein identtisä tauluja vuodesta toiseen. He
asettivat taulun Balthazarin varaamalle paikalle muiden taulujen
keskelle lavalle.
Balthazar katsoi hermostuneesti parveilevia ihmisiä.
"älä turhaan hermoile hyvin se menee" Heiling sanoi hymyillen ja
taputti Balthazaria olkapäälle. "mutta minun pitää käydä katsomaan
Nadeelettä miten hän pärjää Forenssen kanssa" Sanoi Heiling ja lähti
alavalta kylän pohjois puolella olevaa taloa kohti. Nadeele oli Heimlingin
tytär jonka isä kuoli metsästys retkellä kun hevonen oli heittänyt hänet ratsailta kivikkoon kohtalokkaalla metsästys retkellä. Ja Foresse oli hieman hidas älyinen
lasten hoitakja joka piti tytöstä yhtä hyvää huolta kuin omastaan. Aika
kului Balthazar istui lavan reunalla hermostuneesti pyöritellen
peukaloitaan. Hän katseli kylän vilinää ja ihmisten nauravia kasvoja . Hän ei ollut nähnyt koko talven aikana melkein yhtään ainutta hymyn pilkahdustakaan koko viime talvena. Ihmiset nauttivat lämmöstä suurin sydämin ja se taas lisäsi lämpöä Balthazaariin.
Heimling tuli takaisin hänen tytär sylissään. Hän asteli lavalle kyykistyi Balthazaarin taakse ja asetti kätensä tämän olka päälleen.
"eiköhän olisi jo aika" hän sanoi Balthazarille. Balthazaar katsoi vielä hetken ihmisiä kunnes sanoi hermostuneella äänellä. "kyllä haluatko sinä
kuuluttaa" hän sanoi. "eikös taiteilian itse pitäisi ilmoittaa hänen
työnsä paljastus" sanoi Heimling tirskuvalla äänellä. " ole kiltti minä
itse olen liian hermostunut moiseen" pyyteli Balthazar. "hyvä on" sanoi
Heimling ja nousi seisomaan meni lavan keskikohtaan nosti kätensä pystyyn ja huusi.
"hyvät Trissalin asukkaat suuri taiteilija Balthazar aikoo paljastaa
tämän vuoden suuren työnsä tulkaa kaikki katsomaan". Ihmisiä alkoi
kerääntyä lavan eteen innostuneina jopa kylän vartijat tulivat katsomaan
suosikki taiteiliaansa. Heimling katsahti veljeensä hymyile ja nyökkäsi
merkiksi että nyt on hyvä hetki paljastaa teos. Kyläläiset taputtivat ja
huusivat innostuksesta. Balthazar huokaisin syvään ja sanoi mielessään muutaman rukouksen kunnes tempaisi liinan
pois teoksen päätä.
Huudot ja taputukset vaimenivat ja kylästä tuli niin
hiljainen että se tuntui kuolleelta. Kaikki katsoivat tauluun suut auki.
. Balthazaar katsoi ihmisten ilmeitä. Ne olivat hämmentyneitä joillakin oli ilme kuin he olisivat syöneet jotain pilaantunutta. Hän katsahti Heimlingiin joka oli peittänyt tyttärensä silmät ja katsoi teosta ihan kuin hän olisi kuollut minä hetkenä hyvänsä. Hetken kulutta väkijoukosta kuului huuto. " mikä pyhäin häväistys tämä on". Balthazaar katsahti tauluunsa. Taulussa oli kuvattuna Trissalin kylä ja sen ulkopuolella oleva
kaunis luonto. Taulussa Trissalin kujat uivat veressä. Talot
olivat poltetut tai raunioina. Hirtettyjä riippuivat kylän muureilta.
Mutta Trisalin ulko puolella kaikki oli puhdasta ja kaunista.
Heimling Joka katsoi vieläkin kauhuissaan taulua. " mitä jumalien nimeen sinä olet mennyt tekemään" sanoi hän Balthazaarille. "etkö pidä siitä" Balthazar kysyi kummaksuvasti. Heimling kakisteli hetken aikaa ja sanoi "mi mi mitä tämän pitäisi kuvastaa" hän sanoi kangerrellen. Balthazaar ryhdistyi ja sanoi kuuluvalla äänellä." se kuvastaa että ei tämäkään kylä ole synnitön vaikka sen niin näemmme" ”sanoi balthazar hieman värisevällä äänellä. Kyläläiset alkoivat huudella hänelle."rienaaja" "epäsikiö" "hullu tuhertelija". Tälläisiä sanoja Balthazar kuuli. "mut mut mutta tämä on taidetta te ette voi sulkea silmiänne myöskään tosi asioilta tämä taulu puhuu totta" Balthazar intti. Silloin kyläläiset menettivät itsehillintänsä ja hyökkäsivät lavalle vartioiden vastustelusta huolimatta. He tarrasivat Balthazaaria hänen vaatteistaan ja paiskasivat hänet lavalta alas. Kyläläiset potkivat häntä, löivät, ja haukkuivat häntä minkä jaksoivat. Balthazar ei ollut koskaan tuntenut tälläistä tuskaa hän yritti itkeä armoa mutta sanat menivät tyhjille korville. Muutaman napakan iskun jälkeen jotka kohdistuivat hänen päähänsä Balthazarin mailma pimeni.
Balthazaar ei tuntenut mitään ihan kuin hän olisi ollut unessa. Yhtäkkiä hän havahtui Hänestä tuntui kuin olisi leijaillut ilmassa kuin lintu. Hetken päästä hän sai ajatuksistaan kiinni ja huomasi että kaksi kylän suuri kokoista sotilasta pukeutuneena koko vartalo haarniskaan kantoivat häntä käsistä ja jaloista. Hänen koko kehoonsa sattui ihan kuin häntä olisi kivitetty. Hän yritti puhua mutta alkoikin yskimään verta joka oli kerääntynyt hänen suuhunsa. ”hitto!” sanoi toinen sotilaista kun osa verestä roiskahti hänen saappaalleen. Balthazar halusi sulkea silmänsä ja nukahtaa mutta hänen ajatuksensa keskeytyi kun hän paiskautui mutaan Hän ei nähnyt mitään. Hänestä tuntui kuin hän olisi tukehtumaisillaan. Hän ponnisti käsillään maasta minkä jaksoi ja nosti kasvonsa pois mudasta. Hän yritti kaikin voimin nousta ylös mutta hänen kätensä luiskahtivat mudasta ja hän kaatui takaisin mutaan makaamaan. Hän sulki silmänsä ja yritti kerätä voimiaan. ”Balthazar” kuului ääni hänen takaansa yläpuolelta. Samantien hän tunsi kuinka käsi tarttui hänen paitaansa ja käänsi hänet selälleen. Balthazar pyyhki mudat silmiltään ja yritti hahmottaa näkyään. Hänen oli aluksi vaikeata hahmottaa missä hän oikein oli koska aurinko paistoi hänen silmiinsä. Lopulta hän huomasi makaavansa kylän portin ulkopuolella Ihmiset olivat kerääntyneet kylän kivi muureille. ”Balthazar nouse ylös senkin koira” kuului ääni muurilta. Balthazar ponnisteli ja onnistui pääsevään istuma asentoon. Hän katsahti ihmisiin muureilla ja näki tuttuja kasvoja. Kylän pormestari Taret, Lutris kylän kukka kauppias ja hänen hyvä ystävä. Ja Heiling joka katsoi häntä kyynel silmin ja kaikki muita asukkaita. ”Balthazar sinua syytetään tämän kylän uskomusten ja periaatteiden rienaamisesta miten puolustat itseäsi”. Ääni kuului pormestarille.
Balthazar sylkäisi lisää verta ja kompuroi seisomaan. ”olen syyllinen” ”syyllinen kertomaan totuus” hän puhui heikosti. Molemmat sotilaat katsoivat Tarettiin joka hetken päästä nyökkäsi toiselle. Balthazar tunsi kuinka rautainen nyrkki iskeytyi hänen leukaansa. Hän rysähti maahan vatsalleen. Hän sylki verta ja hampaitaan ja hänen silmiinsä nousi kyyneleet tuskasta. Hänet taas temmattiin takaisin selälleen makaamaan. ”Balthazar sinut on todettu syyliseksi” Taret puhui jylhällä äänellä. ”Muissa tapauksissa tuomio olisi kuolema mutta koska monet ovat protestoineet tätä vastaan niin tuomio on karkoitus kuudeksi vuodeksi”. Balthazar nousi suurista tuskistaan huolimatta jälleen kerran seisomaan ja katsahti ihmisiä kohti. Muureilla oli vihaisia kasvoja. Niistä ei saanut valoisuutta etsimälläkään. ”Minä olen viihdyttänyt teitä, olen antanut teidän sieluilleen täyttöä töilläni, minä olen asunut kylässä koko ikäni ja te kaikki käännätte selkänne sen takia koska te olette niin sokeita” Balthazar huusi surullisesti. Kyläläiset alkoivat huudella hänelle haukkuma sanoja. Häntä sanottiin jopa kylän raiskaajaksi. ”Hiljaisuus” huusi Taret käskevällä äänellä.
Kylä hiljeni jälleen. Balthazar katsahti siskoonsa jolta valui kyyneleet poskia pitkin kuin tulviva joki. Käännätkö sinäkin minulle selän” sanoi Balthazar surullisella äänellä. Heimling käänsi katseensa murheissaan ja käveli pois muurilta. Balthazar katsoi kuinka hän katosi muurin toiselle puolelle. Balthazar seisoi hiljaa paikallaan itkien. Hänen oma siskonsa häpesi häntä niin paljon että käänsi hänelle selkänsä Balthazar mietti murheissaan. Hän katsahti Lutrisii ja sanoi. ”Hylkäätkö sinäkin minut rakas ystävä” sanoi Balthazar kyyneleet silmissään. Lutris katsoi häntä ylimielisesti ja tokaisi. ”Sinä et ole enää Balthazar suuri taiteilija ja minun hyvä ystäväni”. ”Sinusta on tullut jotain joka saa minut voimaan pahoin. Balthazar ei voinut uskoa että nuo sanat tulivat noin lempeeltä mieheltä. Hän purskahti entistä suurempaan itkuun ja meni polvilleen maahan. Hänet temmattiin seisomaan välittömästi. Balthazar meinasi jälleen kaatua maahan mutta sotilas tarttui häntä niskasta kiinni että hän pysyi pystyssä kuin sätkynukke. Balthazar käänsi päänsä ylös ja katsoi Taretin tuimia kasvoja. ”karkoitus astuu voimaan välittömästi” Taret puhui jyrkällä äänellä. Hän viitasi kahdelle vartijalle käskyn. He tarttuivat molemmat Balthazaaria olkapäistä ja alkoivat raahata häntä poispäin kylästä. Balthazar tunsi kuinka rautaiset kourat puristivat häntä lujaa. Hän näki kuinka kylä loittoni. Hänen koko elämänsä oli liittynyt tuohon pieneen ihmisen kyhäelmään ja nyt se oli riistetty häneltä. Hän itki entistä lujempaa. ”Hiljaa moukka sinulla ei ole oikeutta noihin kirottuihin kyyneliin” sanoi toinen vartioista ja iski häntä takaraivoon nyrkillään. Balthazarin kurkusta kuului kivun korahdus ja hänen mailmansa muuttui sekavaksi.
He raahasivat hänet Kylän lähellä olevaan hevos talliin. Siellä pidettiin kaikkien metsästäjien hevoset koska ihmiset eivät tykänneet jos hevoset kulkivat kylässä. Saavuttuaan tallille he tiputtivat Baltazaarin maahan tallin suureen pää ovi aukon eteen ja menivät sisään hakemaan hevosiaan. Balthazaar ei enää tiennyt missä oli. Hän oli puoli unessa. Hän uneksi että hän makoi suosikki kukkaniityllä kylän lähellä. Se oli hänen paratiisinsa. Vartijat palasivat kolmella hevosella. He tulivat suu aukolle ja nostivat molemmat Balthazarin makaamaan yhden hevosen selkään ja köyttivät hänet siihen kiinni. He nousivat ratsaille ja alkoivat ratsataa talleilta etelään kohti Karelagas vuoria. He ratsastivat kylän ohi. Balthazaar katsoi sitä niin kauan kunnes se katosi niittyjen ja kukkuloiden taakse .He ratsastivat halki isojen niityjen. Yli suuren joen. Halki synkän Teleeg metsän läpi jota kyläläiset mielellään välttivät koska tämän kaukaisen metsän jälkeen alkoi vuoret jotka päätyivät lopulta pitkälle Nehekkaran aavikoille. Kyläläiset olivat tukkineet tien vuorilla koska pelkäsivät ryöväreitä joita aavikolta oliosi saattanut eksyä. He ratsastivat metsän läpi helposti koska se ei ollut kovin pitkä siihen suuntaan mihin he ratsastivat. Muuten he eivät olisivat varmaan uskaltaneet ratsastaa siitä läpi.
Balthazaar oli nukahtanut melkein heti kun hänet oli nostettu ratsaille mutta hänen unensa ei ollut rauhallista. Se oli täynnä tuskaa. Hän oli heräillyt melkein aina kun hevonen oli astunut kuoppaan tai nötkähtänyt pikkuisen koska hänen kylkeensä sattui sanoinkuvaamattomasti. Hänestä tuntui kuin hänen sisälmyksensä purskahtaisivat ulos minä hetkenä hyvänsä. He ratsastivat metsän jälkeen muutaman kilometrin kunnes he saapuivat vuoren juurelle. Yö oli jo saapunut sinne. Vuoren seinämässä oli aukko. Pieni muotoinen luola. He pysähtyivät aukon eteen ja nousivat ratsailta. He avasivat Balthazaarin köydet ja antoivat hänen putoa maahan. Balthazaar tippui maahan rysähtäen pehmeälle ruohikko maalle. Hän kirkaisi tuskasta. Tuntui kuin hänen hänen kätensä olisi revennyt pahasti. Sotilaat ottivat häntä jaloista kiinni ja alkoivat raahata häntä luolaan. Kivet hakkasivat Balthazaarin päähän kun hän raahasi maata. Kun he pääsivät sisään he pääsivät hänen jaloistaan irti. ”Sano päivää uudelle kodillesi mato” sanoi toinen vartioista. ”Tulet varmaankin ajan myötä viihtymään täällä” sanoi toinen ironisella äänellä.
Toinen kyykistyi Balthazaarin kasvojen eteen. ”Säännöt ovat nämä” ”sinulle sallitut alueet ovat vuorelta metsän laita” ”jos ylität sen niin olet vapaata riistaa” ”äläkä luule meneväsi aavikolle et ikinä selviä esteistä ja vuoren yli pääsy on mahdotonta ” ”me tulemme partioimaan sinun läheisiä alueita tiuhaan tahtiin että älä elättelekkään aikeita karata”. Vartia nousi seisomaan. ”Jos yrität tyhmiä niin noh tässä esimakua”. Hän potkaisi rauta saappaalla Balthazaaria vatsaan. Balthazaar haukkoi henkeään minkä pystyi ja meni koukku asentoon makaamaan. ”Tämä on nyt hyvästien paikka mutta tulemme kaipaamaan sinua suuresti” sanoi vartija ja alkoi nauraa ivallisesti. Molemmat vartijat lähtivät luolasta ja nousivat ratsaille ja ratsastivat yön pimentoon. Balthazar makasi tuskissaan luolan lattialla kauan kunnes uupumuksestaan nukahti tuskaiseen uneen.
Balthazaar heräsi auringon valoon joka paistoi häneen silmiinsä kirkkaasti. Hän ei tiennyt missä oli ennen kuin muutaman minuutin mietinnän jälkeen muisti eiliset tapahtumat. Kipu oli hälvennyt kokonaan mutta haavat vuotivat pikkuisen vieläkin. Hän nousi istumaan ja nojasi luolan seinämän kokoamaan ajatuksiaan. Hän istui hiljaa muistellen eilisiä tapahtumia varsinkin rakkaan Heimlingin katsetta portilla. Hän ei olut viimeksi noita kauniita kasvoja noin surullisena sitten hänen miehensä kuoleman. Nuo kyyneleet olivat hänen syytään ja se sai Balthazaarin saamaan suuria tunnon tuskia. Hetken surettuaan Balthazaar tarkasteli luolaan katseellaan. Se oli pieni kolo jossa hän pystyi seisomaan melkein suorassa jos olisi hieman kyyryssä. Hän huomasi ettei hänelle oltu jätetty mitään tarpeita. Ei ruokaa ei vaatteita ei mitään. Hän koitti nousta seisomaan mutta horjahti pikkuisen koska luolan lattialla oli paljon isoa irto kiviä. Hän kompuroi pystyyn. Hän käveli ulos ja tunsi ihanan kevät lämmön. Hän haukkoi puhdasta ihanaa ilmaa sielunsa kyllyydestä. Hän katsahti maisemia. Näytti siltä että luolan ja metsän välissä oli vain suuri ruoho ja kukka niitty. Hän lähti tutkimaan luolan läheistä seutua. Hän kulki niityn poikki metsän laidalle. Hän ajatteli että tämä on aika viihtyisä ja rauhallinen paikka elää mutta miten hän saisi ruokaa pysyäkseen hengissä. Hänellä ei ollut minkäänlaisia metsästys välineitä eikä taitoa. Eikä täällä näyttänyt kasvavan edes marjoja joita syödä. Hän astui pimeään metsän sisään. Hän ei kuitenkaan uskaltanut mennä syvälle metsään vartioiden pelossa. Hetken kuljettuaan metsän laitaa hän löysi asian joka tulisi pelastamaan hänen henkensä. ”Voi luoja ei voi olla” hän huudahti ja juoksi erään puun luo. Puu oli nimeltään Teerli puu. Sen oksilla kasvoi maittavia pyöreän soikion muotoisia hedelmiä.
Nämä puut kasvattivat hedelmiään melkein koko vuoden nopeaan tahtiin. Hän tiesi että tämä puu tulisi olemaan hänen elin ehto ravinnon suhteen. ”kiitos kiitos” hän sanoi riemun kyyneleet silmissään ja halasi puuta.
