Kings of War-turnaus @Ropecon

[kaulio]

No, annetaan ne arvosanat, vaikka en arpaonneeni oikein luotakaan sen lahjakortin suhtten (ja mitään muuta niistä en tule saamaan).

Arvosanat annettu sen pohjalta, kuinka paljon "diggasin" tarinasta, eli jokseenkin mielivaltaista, mutta koetin silti antaa vähän jotakin sanallistakin palautetta.

Kim Hyttinen - 8, hyvää peruskauraa, antaa selityksen sille, miksi armeija sotii, ja vähän jopa siitä, mitä listaan on survottu

Mikko Vaittinen - 7, antoi riittävästi kuvaa listasta ja kivalla tapaa myös armeijan komentajan ideologiasta/suhtautumisesta muihin kansoihin

Timo Oravala - 6, hyvä alku, antoi vähän kuvaa listasta, mutta jäi jotenkin liian lyhyeksi

Iikka Ålander - 9, meni tuo ulkoasu vähän liikaa jo kikkailuun

Kalle Antikainen - 8, ihan hauska tarina, ja perustelu sille miksi Kromus ja Inexia eivät lennä, mutta jotenkin ei fluffi ja armylist kohtaa toisiaan, vaikka kuinka kilpailevatkin tapoista tarinassa, ovat silti osa samaa armeijaa

Henrik Hammarén - 8, jotenkin paikoitellen osa nimistä vähän taisteli vastaan, paikoitellen on eepistä sotameininkiä ja sitten on "luigeja" ja "hanslankari hansseja". Kai tässä on ongelmana se, etten ole mikään Tolkien fani.

Antti Rautsi - 7, Ainoa mikä tässä jäi itseä isommin häiritsemään oli tuo "finglish" mitä tuolla paikoin oli, esim "reaver-sotilaita"

Ukko Kaukua - 7, Vähän pitkähkö ja iso siivu on lähinnä historiikkia maailmasta noin yleensä.

Anton Murashev - 8, nuo yksiköiden esittelyt on kiva kosketus, joskin ovat myös täysin irrallaan muusta tarinasta ja osasta esittelyistä jäi ainakin itselle ilman armeijalistaa epäselväksi että mitä yksiköitä mikäkin näistä on.

Ilmar Metsäsalo - 8, Kuten monet muutkin, antaa kivasti kuvaa siitä, millaista armeijaa sieltä saattaa saada vastaansa, samalla myös antaa armeijan komentajille persoonaa.

Jasper Sarinko - 7, Runo toimisi kivana pohjana lopulle tarinasta, jota ei koskaan tule, sen sijaan meille jää vain ihan suorat hahmoesittelyt.

Heikka Valja - 9, vaikka en kaikista näistä yksikkönimien käännöksistä pitänytkään, tässä oli sitä jotakin kääpiömeinikiä, ja näin myös kääpiö-pelaajana se upposi varsin hyvin. (hei, sanoin että nämä on fiilispohjalta)

Jaakko Tanttu - 8, En tiedä miksi, mutta tuo Katalinin hahmo vain toimi (enhän minä pikkumaisista epäkuolleista hallitsijoista nauti knseptina tai mitään.)

Teppo Suominen - 7, kivaa mielikuvamaalailua, mutta se mitä jäin kaipaamaan oli jotain tietoa joko Srikkitistä noin persoonana tai sitten jotakin kuvaa armeijan kokoonpanosta.

Teemu Hemminki - 7, tykkäsin tuosta twistisä, että Grimm olikin villisika, pidin myös jälleen siitä, että tarina antoi kuvaa armeijan rakenteesta, vaikkakin nyt se jäi vähän siihen, että uusi kappale: "Ja sitten Grimm hankki näitä armeijaansa"

Paavo Järvenpää - 10, koska olisi se ollut jotenkin tekopyhää olla antamatta sille toiselle humoristiselle tekstille korkeinta arvosanaa.

[Darksteel1]

Tässä fluffipisteet Kim Hyttiseltä arvon kanssapelaajille;

Mikko Vaittinen: Peruskiva, löytyy viittauksia sankareihin ja kotialueisiin. Meidän Gobbojen vihuja näköjään, räyh! 7

Timo Oravala: Lyhyt, mutta melko ytimekäs. Tykkäsin vihjauksesta eloheihin. 6

Iikka Ålander: Ohan tää hieno, ei siitä pääse mihinkään. Etenkin diggasin kun vihuistakin oli tehty niin persoonallisia. Nähty vaivaa. Aika paljon vaan matskua. 8

Kalle Antikainen: Hauska kilpailuasetelma hahmojen välillä, hyvää tunnelman luontia. 8

Henrik Hammaren: Naurahdin useaan kertaan, pisti hymyilemään. Tykkäsin erityisesti joukkojen tuomisesta esille tyylillä ja sankareiden olemuksesta. 9

Antti Rautsi: Perussettiä, mutta ajaa asiansa. 7

Ukko Kaukua: Aika jeppis stoori, joka pohjustettiin kivasti historialla ja sitten siirryttiin "nykyhetkeen". 8

Anton Murashev: Muuten kiva, mutta jonkin verran toistoa etenkin Olegin olemuksen kohdalla. Kivasti esitelty eri yksiköt. 7

Ilmar Metsalo: Mielenkiintoisia hahmoja ja mukavaa pientä hiertymää heidän väleissään. 8

Jasper Sarinko: Mukava ja selkeä joukkojen esittely. Tykkäsin muistelmasta. 7

Heikka Valja: Mielenkiintoinen ja yllättävän surumielinen stoori. 8

Jaakko Tanttu: Mukavan perinteikäs ja tunnelmallinen tausta. 8

Teppo Suominen: Todella taitavasti kynäilty. Tykkäsin todella. Erittäin hyvin myös teema esillä. 9

Teemu Hemminki: Muuten aika perusstoori, mutta lopputwisti viihdyttää. 7

Tommi Kaulio: Omaperäinen ja suurimmalta osin huvittava. Ehkä hetkittäin liian humoristinen. 6

Paavo Järvenpää: Koin tunteita laidasta laitaan, niin huvitusta, kuin ehkä kiusaantumista, sillä rivien välistä oli ehkä aistittavissa turhautumista tai jotain vastaavaa. 6

Tässä tällä kertaa pisteiset.

[Lord Hypnostache]

Jotenkin luulin että torstai oli vielä aikaa arvioda fluffeja. Eipä mitään, olin jo suurimman osan ehtinyt lukea ja arvioida, rykäisin loppuun ja pisteet ovat tässä alla.

Kim Hyttinen - 7
Hauska lukea pahiksista piskuisina altavastaajina, nautin siitä miten goblineiden surkeutta korostettiin.

Mikko Vaittinen - 8
Tätä oli mukava lukea. Taistelun motiivit käyvät selväksi ja tykkään myös siitä, että tietyt vastustajat erityisesti nostettiin esille. Joukkoja myös kuvailtiin luontevasti.

Timo Oravala - 6
Jor-Ma on erinomainen nimi pyhälle soturille. Teksti on hieman lyhyt, olisin mielelläni lukenut näistä pojista enemmänkin. Tiiviiydestä huolimatta tekstistä löytyy tärkeimmät elementit, eli ketkä taistelevat ja miksi.

Iikka Ålander - 10
Huhhuh, nyt on tosi tiukkaa tekstiä. Todella eloisia kuvailuja, erittäin tunnelmallinen, pystyin helposti kuvittelemaan taistelutantereen mielessäni. Myös visuaaliseen ilmeeseen panostamisesta plussaa.

Kalle Antikainen - 9
Erinomaisesti esitelty hahmot, Kromuksen katkeruuden pystyy oikein kunnolla aistimaan. Arvostan myös miten pelitekniikoita on ovelasti perusteltu tekstissä, se hymyilyttää.

Henrik Hammaren - 10
Erinomaisia sanavalintoja, hyvin kuvailtu Gigin luonne ja motiivit. Myös muut hahmot ja armeija on kuvailtu luontevasti. Tekstin rakenne myös etenee hauskasti, Gigin roolin paljastuessa aina vain mitättömämmäksi.

Antti Rautsi - 6
Toimivaa tekstiä, armeija kuvailtu selkeästi. Olisin halunnut lukea enemmän siitä, mikä tämä Ardaal on oikein miehiään, millainen tyyppi armeijaa johtaa.

Ukko Kaukua - 7
Hyvin kuvailtua tunnelmaa leirissä, sekä erinomaisesti kuvailtiin tämän kansakunnan kulttuuria.

Anton Murashev - 9
Hyvää hahmonkuvausta ja luontevasti myös Varangurien kulttuuria kuvattu. Myös armeijan yksiköitten kuvaukset ovat toimivia.

Ilmar Metsalo - 8
Viihdyttävää luettavaa, nautin yksityiskohdista. Odotan näkeväni Gustaf-nappulalla koko turnauksen komeimmat viikset.

Jasper Sarinko - 7
Tykkään tuosta runosta, oikein luovaa. Yksiköt myös kuvailtu selkeästi ja tiiviisti.

Heikka Valja - 8
Mukavaa kääpiötunnelmaa, tässä on pienillä ja sulavilla sanavalinnoilla tekemään tekstistä sellainen, että kertoja selvästi on kääpiösoturi eikä vain lyhyt, parrakas ihminen panssarissa.

Teppo Suominen - 6
Selkeää ja toimivaa tekstiä, ei ihmeellisyyksiä mutta kaikki oleellinen löytyy.

Teemu Hemminki - 6
Melko lyhyt teksti, mutta mukavasti kerrottu ketkä ovat tämän armeijan keskeisimmät henkilöt.

Tommi Kaulio - 7
Hahaa, tätä oli hauska lukea! Erinomaista dialogia, josta käy ilmi hahmojen luonteet ja keskinäiset suhteet. Tätä olisin oikein mielelläni lukenut vielä lisää.

Paavo Järvenpää - 7
Juuri minun makuhermoilleni sopivaa kieli poskessa menoa ja neljännen seinän rikkomista. Gralhin tuskaan oli helppo samaistua.

[El Capitan]

SIllee semitärkee info tähän alkuun ennen fluffipisteiden julkistamista!
Mulla ei ole älykännykkää, niin elkää laittako yv:tä. Nään sen tiistaina vasta kun maanantaina töiden jälkeen olen vain päikkäreilä. Laittakaa tänne aiheeseen jotain, jos on kysyttävää. Velipoju saattaa bongata ja viedä viestin eteenpäin. Jos kanssa haluaa tulla tapahtuman aikana morjestamaan, niin mie cosplayaan Sly Coopperia tapahtumapäivänä ja Linkkiä lauantaina, jos jaksan. Valitettavasti en ole turri, olen surullinen.

Kaikki Ratchet/Jak fanit tai muut PC-master racet voi googlata, jos ei tii miltä hahmot näyttää.

El edit: Link ei mahdu laukkuun. Ei jää varaa kanniskella sitten mitään takaisin kotiin. Valitsen ostomahdollisuuden tuplacossin sijaan. Noh, onneksi on Kurnajaiset ja ASTIN-risteily heti syyskuussa odottamassa kun koulut jatkuu, niin saa olla sigamaheet bygeet yllä ihmisten ilmoilla.

Sunnuntaina aamusta fikusali on tyhjillään, niin pöytien luokse on melko vaivatonta löytää. Fikutiskillä on pelikartta, niin sieltä voi kanssa hakea opastusta pelipaikalle, jos ei huomaa sinistä pesukarhua.

Sitten siihen asiaan.

saakuli mää vihaan Exceliä. En ossaa summata, en laskea saatika mittään. Laitan luvun, niin antaa mulle fluffipisteiden keskiarvoksi 8. tammikuuta ja sen jälkeen minuutin yli viisi ja lopuksi vielä ties mitä kaikkia omituisimpia asioita, joita en toivonut tai käskenyt sen laittaa.

Laskin laskimella. Jotkut laskein kahdesti, koska mitä ihmettä oikeasti, mutta saman tuloksen sain. Ei ole ihan niin paljon hajontaa pelaajien kesken kuin olisin toivonut.

Tanttu pääsee mukaan kilpailemaan arpaonnestaan. Mulla oli tänään ihan kiva päivä. Aurinko paistaa ja näin yksisarvisia.

Fluffipisteet:
Iikka 8.5p -> 9 turnauspistettä
Kim 7p
Mikko 6,6p -> 7 turnauspistettä
Henrik 8p
Timo 5.56p -> 6 turnauspistettä
Antti 6.25p -> 6 turnauspistettä
Jaakko 6.5p -> 7 turnauspistettä
Kalle 7.75p -> 8 turnauspistettä
Ukko 7.25p -> 7 turnauspistettä
Paavo 7.5p -> 8 turnauspistettä
Tommi 6.34p -> 6 turnauspistettä
Ilmar 7.68p -> 8 turnauspistettä
Teppo 7.1p -> 7 turnauspistettä
Heikka 7.56p -> 8 turnauspistettä
Teemu 7p
Jasper 6.87p -> 7 turnauspistettä
SMB 7.93p -> 8 turnauspistettä

El edit: Onnea Ipp3:lle lahjakortin ansaitsemisesta.

Mie kun olen teiän kaikkien listat nähnyt, niin voisin heittää pre-game arvion tapahtumien kulusta. Kim tai Mikko voittaa turneen. Niillä on kivoimmat listat siihen touhuun. Ilmar, Heikka, Tommi ja Teppo kanssa ovat kovat nousukkaat joskin vähän heikommin uskon heidän pärjäämiseensä. Voittaminen kuitenkin vaatii lihaksia, jotka pojilta puuttuu valitettavasti mikäli muistan listat oikein. Kaikki muut puolestaan kisaakin Aakkosista.

Ihan tällee, jos kiinnostaa.

[Late M]

Kiitos peleistä kanssasotijoille ja hyvistä järjestelyistä turnauksen järjestäjille! Aloittelijakin pääsi mukaan kupletin juoneen ja KoW-innostus kasvoi entisestään. Ainoa miinus päivässä oli se, että olisi voinut pelata vielä pari peliä lisää :)

[Ipp3]

Kiitokset kaikille omaltakin osaltani, oli hyviä, tiukkoja pelejä.

Syksylle katseltaneen lisää näitä kivoja turnauksia. Pikku komppi, hyvät skenut ja Aakkoset-pussi.

Omiksi kohokohdiksi muodostui 26 Damagea kuollakseen vaatinut Chroneas sekä Selleckionin Kohortin yllättävä suorituskyky.

Ensi vuonna uusiksi!

[Ilmarinen]

Kiitos minunkin puolestani kaikille osallistujille ja järjestäjille. Oli mukavaa päästä taas vähän pelailemaan ja tavata uusia harrastajia.

[Raaka-Arska]

Kiitokset minunkin puolestani erinomaisesta turnauksesta niin järjestäjille kuin pelikavareillekin. Tämä turnaus meni omalta osalta turnauskokemuksena varmasti top kolmoseen. Turnauksen henki oli kerrassaan loistava, järjestelyt toimivat ja peliseura erinomaista. Tuli opittua pelistä paljon lisää ja innostus KoW:ia kohtaan kasvoi vielä. Omat pelit menivät opettelusta ja ihan uusista armeijoista huolimatta yllättävän hyvin.

Luurangoista saadun voiton jälkeen pohjoisten provissien kiitolliset asukkaat ovat antaneet jo legendan aseman saavuttaneelle sotapäällikkö Jor-Malle lisänimen Suuri ja hänen seikkailuistaan kuullaan varmasti vielä! Huhujen mukaan Basilean pohjoisen armeijaan mukaan on liittymässä pian mystinen Feenix-lintu...

[anaking]

Kiitos minunkin puolestani. Eka Ropecon reissu sai mahtavan finaalin.

Ardaalin osio tarinasta on nyt saanut päätöksensä. Hänen onnistui saada jalansijan Basileaan (ainoa peli jonka voitin). Katsotaan mitä tapahtuu kun hänen valtiaansa saapuu.

[Zymeth Salkir Dkhan]

Ardeshir Shirazid katseli ympärilleen taistelukentällä, joka oli täynnä kaatuneita epäkuolleita ja kaatuneita sotilaita. Molemmilla puolilla tappiot olivat suuret. Vaikka Kauppahuoneen armeijat onnistuivat saamaan epäkuolleista otteen, nämä pakenivat paikalta kahden tonnin kultakuorman kanssa. Hänen ritarinsa olivaty onnistuneet takavarikoimaan vain tonnin itselleen. Pidemmällä aikavälillä epäkuolleiden nekromantikot saavat kullan avulla ostettua ties mitä materiaalia uusiin hirvityksiin.

Veljeskunnan vastaisella rintamalla sota oli edelleen asemasotaa, jossa kumpikaan ei uskalla edetä. Siell jo kuulemma kaivetaan pysyviä linnoitusasemia, mikään ei etene. Sota syö pidemmän päälle resursseja, mikä ei miellytä armeijoiden palkan maksajia.

Rottamiesten vastaisella rintamalla linja mureni. Nyt tarvitaan uusia armeijoita tuolle rintamalle. Se huolettaa Shirazidia huolella. Todennäköisesti rottamiesten haluamat kukkulat hylätään heidän haltuunsa. Ei hyvä asia, kauppareitti Basileijaan kulkee juuri noiden kukkuloiden poikki.

Kuitenkin Ardeshir on vielä elossa ja monissa kohdissa tilanne on ensi kerralla korjattavissa. Silti Ardeshir tuntee kylmän hien kulkevan otsallaan. Miksi, sillä varmasti Kauppahuoneen johtajat ymmärtävät tilanteen? Kahdella rintamalla tilanne voidaan korjata ensi kerralla. Ardeshir yrittää rauhoittua ja siemaisee palvelijan tuomaa viiniä. Kummallisesti viinissä on outo sivumaku.

Taaempana, sinisiin kaapuihinsa sonnustautuneeena, velho Villier De Giac katselee naamarinsa takaa maailmaa. Hänen vääristyneilleen kasvoilleen, joita magian virtaus on muokannut, on noussut ilkeä hymy. Samalla hän laittaa pientä myrkkypulloa vyölleen...Kauppahuone ymmärtää tosiaan tilanteen ja on tehnyt omat ratkaisunsa, aika palkata uusi johtaja.

Jatkuu ensi turneessa...

Kiitoksia turneesta! Oli kiva piiitkästä aikaa taas päästä ulkoiluttamaan figuja muuallekin kuin Turun skenessä.

[Arctopithecus]

Iso kiitos myös täältä päin!

Mainiota nähdä joukon kasvavan ja päästä pelaamaan uusia kasvoja, ja upeita armeijoita, vastaan!

Kiitos Timo! Onneks pieni Nimble-yllätys laidassa ei haitannut liikaa, ja enkelit hoiti hiisiongelman lopulta tyylillä kotiin.

Kiitos Anton: Pitää varmaan hommata Luigille isompi nuija, kun ei meinaa maagit pysyä hiljaisena :D

Kiitos myös Ilmar! Tarvitaan kyllä revanssi, jossa Jalkakaarti ei tee omia ennakointeja.

Ensi kerralla lisää :)

[El Capitan]

Turnaustulokset:

Maalaspisteet:
Antti 6,84
Heikka 8,83
Jaakko 8,31
Henrik 9,92
Teppo 7,08
Ukko 7,92
Kim 7,17
SMB 7,14
Jasper 7,77
Iikka 8,38
Ilmar 9,75 (Miten tämä ei voittanut maalauspalkintoa?)
Paavo 6,15
Mikko 6,46
Timo 9,07
Tommi 8
Kalle 6,46

Turnauksen sijoittumisessa oli yllättävän paljon päällekkäisyyksiä. Näiden kohdalla katsottiin heidän pelimenestystään ja pärstäkerrointa, että kumpi oli pelannut pelinsä paremmin yleisesti ottaen. Mm. Iikka hävisi ensimmäisen pelinsä, jonka vuoksi hänet katsottiin tasatilanteessa olevan alemman sijan ansaitseva.

Turnaustaulukko:
Voittaja: Mikko Vaittinen 20/50 (Aakkosiahan me kaikki tavoitellaan)
Ukko Kaukua 23/50
Tommi Kaulua 23/50
Antti Rautsi 25/50
Jaakko Tanttu 28/50
Timo Oravala 29/50
Paavo Järvenpää 30/50
Kim Hyttinen 30/50
Ilmar Metsalo 32/50
SMB 35/50
Jasper Sarinko 36/50
Heikka Valja 38/50
Teppo Suominen 39/40
Henrik Hammaren 39/50
Iikka Ålander 40/50
Kauimpana pääpalkinnosta: Kalle Antikainen 40/50

El edit: Hei Mikko. Kauanko sulla muuten kesti avata se Aakkos-pussi?

On se jännä miten toi KoWin kolmikko Iikka, Teppo ja Henrik eivät koskaan osaa olla kulkematta käsikädessä taulukossa. Seuraavassa turneessa joku saa kyllä luvan tulla erottamaan pojat vähän kauemmas toisistaan.

Yllättävän paljon kuitenkin vähäisestä hajonnasta huolimatta vaikutti nämä ekstrapisteet. Jasper sai minua yhden maalauspisteen enemmän ja mikä vaikutus. Henrikin kanssa fluffipisteet olivat samat, mutta maalauksessa 3p:n ero. Pelien suhteen pisteen erotus ja sijoitusta noinkin paljon korkeampi. Tiukaksi meni kanssa tuo kärki. Sääliksi käy Heikkaa kun istuu siellä pronssipaalulla yksinään.

Mun piti kirjoittaa hirvee syväanalyysi näistä peleistä, mutta en millään jaksa. Lyhyestä virsi siis kaunis. Mie olen niitä jänniä immeisiä, joilla turneet menevät hyvin usein vain kohti mahalaskua.

Olipa kerran Ukko

Ukkoa vastaan pelatessa oli todella kivaa. Hänellä oli suuri epäonni kohdata minut täysissä ruumiin voimissani. Tai siis niin vahvana kuin joku voi olla 5.5h yhtämittaisen tanssimisen jälkeen aina 01.30 saakka. Suunnitelma muodostui heti pelin alussa ja sitä noudatettiin mistään tinkimättä, mitään muuttamatta. Mielekäs peli vaikka siellä välissä nähtiinkin vähän rakoilua. Meillä piti olla miehekäs taistelu horden ja heave piken kanssa, mutta mun apujoukot olivatkin takapuolesta 16.5" päässä. Oho. Noh, ei ihan onnistunut, niin tapellaan sitten tasavertaisina.

Kokemattomat kuolivat Olegin pytagoran pettäessä, mutta muutoin todella hyvä peli. Ukolla oli todella siisti lista, mutta pelkäsi vähän liikaa mun Ridereita ja linjat jumittivat ylivoimaisemman ammuskelun edessä.

Olipa kerran Henrik

Henrik puolestaan oli jo Lahden turneessa lokakuussa vastus, jonka tahdoin kohdata. Kohtasin Tepon ja otin pataan ihan täysin. Kakkospeli on miun inhokkini, koska egoni on ekan voiton jälkeen niin iso, että oksat pois. Olen kanssa vähän väsyneempi kun otettiin kova spurtti heti alkuun. Tää peli oli juuri sellainen millainen kaikkien pelien pitäisi olla. Heti ekasta deposta asti stressaa ja haluaisi olla siellä toisella puolella mieluummin. Omaksi yllätyksekseni Henkka ajatteli ihan samoin joskin ei aivan yhtä avoimesti ollut hermostunut kuten minä.

Kaikki ärsytti. Gigi ärsytti, Luigi pelotti. Se on jo noin lähellä? Helgan on kuoltava vuorolla kaksi. Se on suunnitelma, josta ei tingitä. Ensimmäinen vuoro oli katastrofi, mutta tuplakutoset ovat aina tuplakutoset. Pelaaminen on vähän kuten golffi. Kaksi huonoa lyöntiä ei haittaa mittään, jos kolmas on ilmiömäinen. Tämä oli sellainen tilanne.

Väsymystä oli nähtävissä, mutta Oleg oli kuitenkin suunnitellut kaiken. Aina kun joku meni hepposesti, se avasikin mahdollisuuden johonkin toiseen, johon minulla juuri sopivasti oli yksikkö oikeassa paikassa parkkeerattuna. En tii mitä tähdellistä Riderit olisivat tehneet kolmannella vuorolla, mutta nythän kun Morgan kutsui noi tappamaan sen, ne näyttää niille selkäänsä. On tää KoW kyllä ihmeellinen peli. Hammerissa en koskaan kaikkien vuosieni aikana saanut selkään hyökättyä. KoWissa tuntuu, että joka toisessa ollaan selässä ja jokaisessa pelissä kyljessä.

Jännä peli. Stressasi viimeiseen nopan heittoon asti. Vähän ongelmia siellä ja täällä enkä kertaakaan muistanut heittää headstrongia henkivartijoille. Muistin vasta kotimatkalla, että niillehän olin ostanut vähän viinaa matkaan. En haluaisi pelata samaa peliä koskaan enää uudestaan, mutta tulipahan pelattua. Loistava peli. Jää mieleen.

Olipa kerran se-ei-vain-tuhoudu
Ekalla vuorollani sanoin, että tää joko toimii todella hyvin tai epäonnistuu surkeasti. Päätös tehtiin toteuttaa jotain äärimmäisen rohkeaa, mutta todella siistiä. Nyt mennään eikä meinata. Tullaan sankareiksi koko turneen ja miten siistiä se olisi, jos varapelaaja voittaisi turneen.

Vuorollani 1 hyökkäsin ritarihorden kimppuun. Att32 Nerve 22/24 tuhotaan kuoliaaksi! Sitä ei vältellä. Siihen mennään kiinni niin pirusti, että pelti ruttaantuu. Tulituki hoitaa kaiken pienen, mutta miksi ne eivät näe koskaan mitään? Maasto oli kuin mitoitettu Jasperin liikkeelle ja mun depo vähän kusasi. Conclaavit eivät päässeet oikeuksiinsa ja Corneliuskin vähän tuntuu olevan muissa maailmoissa kun tekee vain 1 haavan salamallaan De3+ sotakoneeseen. "Sen piti poistua ekalla vuorolla", sanoi Oleg. "Huomioni vei kaunis neito hevosen selässä", sanoi Cornelius.

Että semmoosta. Jasper oli sinetöidä pelin omalla toisella vuorollaan mielenkiintoisella päätöksellään antaa minun näyttää vähän KoWin charge-säännön kauneutta verrattuna Hammeriin. Pieni poloinen ei yhtään huomannut, että oma hordeni voisi mennä tuikkaamaman heiveröistä jalkaritareita 50 kertaa, jos tahtoisin. Olin ystävällinen ja kerroin, että menes nyt tohon, niin mun on pakko tuolla Morganilla tulla niihin kiinni.

Mieli teki tulla nihteihin, mutta olin suunnitellut vuorolla 2 tulla kylkeen ja sitten 3:lla selkään. Conclaavit hoitaa haavoittuneet footit pois pöydältä kun Morgan suojelee tärkeintä rintamaani omalla hengellään vuoron verran. Hyvin se kyllä veti niitä turpaan, mutta nerveheiton ollessa ka:ltaan 4 tämän pelin aikana, edes 9 haavaa vuorossa ei riittänyt poistamaan foottia siltä istumalta pöydältä.

Sen jälkeen olikin sitten kivaa. Mikään ei toimi. Yksinkertaisesti mikään ei toimi. Att25 Me4+ De5+ ja tuloksena 2 haavaa. Jee. Yhden vuoron aikana heitin kahdesti nerveen snake eyes ja Corneliuskin meni niin halvasti, että oksat pois. Oikein annoin sen sillee, että liikunpa tähän, jotta voit chargata siihen. Ole hyvä. Jännää, että Huntti ei syönyt sitä, mutta ärsyttihän se olla vuoron ilman salamaa.

Toivon kipinä tuli kun Jasper toiseksi viimeisellä vuorollaan päätti tiputtaa Lootin. Hah, nyt on mahdollisuus voittaa. Mää tuhoon ton. Jes, mää tuhosin sen. Lootti on alhaalla. Sitten mun Conclaavit ossuu 5+:lla. Hyvä, osuit molemmilla. Sitten mie teen 6 lämää. Tai sitten mie teen vain sen kaksi. SItten toi toinenkin ossuu. Tai sitten se ei osu. Sitten mää heitän paljon nerveen. Tai sitten mää heitän 4. Lasketaan nerve. Yhden päässä routista. Toi Horde, johon on tehty lämää vuorosta 1 lähtien on yhden päässä routista heitettyäni 4:n. Kaiku korvassani ennen peliä muistutti keskustelusta Kallen kanssa: "5:n nerve epäonnistuu todennäköisemmin kuin 10:n".

Toi neito hepan selässä on parantanut sieltä tyyliin 8:nko? En muista. Koko ajan, ihan koko ajan kuitenkin. Ensin kaksi, sitten neljä. Muistan ilmeeni täydessä loisteessaan mokoman kohdalla. Sitten yksi ja sitten yksi. 8:nhan siitä tulee. Keskiarvoisesti kyllä, mutta voi pylly kuitenkin.

Miksi se ei kuole? "Jasper kompataan ulos ensi vuonna", sanoi Oleg nähdessään kaiken ollen tässä suuressa yrityksessään täysin feil. Aina ei voi voittaa. Hauskintahan tässä on se, että jos tuo olisi tuhoutunut, niin Jasper ei olisi saanut lisäpisteitä skenusta and there fore olisi pysynyt voitostaan huolimatta taulukossa alapuolellani. Jee.

[Arctopithecus]

No menipä pojot tosiaan tiukille :D
Kiitos postaamisesta!

Btw, piti vielä sanoa, kun jäi Conissa asiasta sanomatta: En tiedä, mitä muut olivat mieltä, mutta minusta maastoa olisi voinut olla enemmänkin (taisin saada Charioteilla puolentusinaa ei-hindered chargea turneessa, mikä senkokoisella basella on vaan väärin :P ). Etenkin Obstaclet loistivat poissaolollaan. Ja muutama metsä oli varsi pieni/merkityksetön. Maailmalla ymmärtääkseni 6-8 palasta per pöytä on about standardi. Jos johtui siitä, ettei enempää ollut tarjolla, niin varmasti saadaan kolehdilla tarvittaessa ensi kerralla enemmän :)

Vai mitä muut ovat mieltä? Ehkä mä vaan pelaan aina aivan eriskummallisen täydellä pöydällä, mutta oma kokemus on, että KoW nauttii maastosta ihan eri tavalla kuin esim. WHFB aikanaan.

Ei kritiikki sinänsä, vaan toivottavasti rakentava palaute :)

[Zymeth Salkir Dkhan]

Aakkospussi tuli jaettua kavereiden kesken, eli avautui aikas pian.

[Jasper]

Kiitos turnauksesta järjestäjille ja osallistujille. Mukavaa oli pelata pitkästä aikaa ja nähdä livenä hienoja armeijakokonaisuuksia. Sain vähän parempaa kuvaa tästä pelistä, mm. Heal (4) velho sekä viiden ratsun troop yksikkö ylittivät täysin odotukseni peleissä. Into päästä pelaamaan uudestaan vaan kasvoi.

Maalaus- ja fluffipisteet onkin eritelty tänne kivasti, mutta ois ollu kiva nähdä vielä erikseen pelaajien pelipisteet. Jengillä on kuitenkin keskenään fluffeissa 3 pisteen erotuksia ja maalauksessa jopa 4 pisteen erotuksia, joten turnaustaulukko ei anna selkeää kuvaa armeijoiden pelillisistä saavutuksista.

Beamontin sisarukset jäivät henkiin murskaten alleen epäkuolleet sekä Varangurit. Asemasodasta kanssaveljien kanssa selvittiin diplomatian keinoin ("Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun"). Kodin etsintä jatkuu, joten Beamontin suvun tarina saattaa jatkua seuraavassa turnauksessa.

[Zymeth Salkir Dkhan]

Ropeconin turnaus on aina mainosturnaus, sillä siellä on mahdolliosta esitellä peliä sarunnaisille katsojille. Omasta mielestäni tämä on tärkeää Ropeconissa ja ainakin viimeistä peliä katselleelle kaverilleni tuli pienoinen kutkutus osallistua ensi vuonna. Yritän nostattaa tätä kutkutusta.

[El Capitan]

Maastoista oli suurin osa käytössä mitä meillä oli. Ainoastaan kukkuloita lähinnä jäi nostamatta pöydille. Itse en niistä maastoina kovinkaan paljoa perusta, koska tykkikukkula ja se on kuitenkin loppujen lopuksi vain open terrainia siitäkin huolimatta. Metsää olisin miekin nähnyt paljon mieluummin lisää kentillä.

Pelipisteet: -Ensimmäinen kierros (Kill!)
Iikka - Antti 4-6
Mikko - Teppo 0-10
Timo - Henrik 1-9
Jasper - Jaakko 7-3
Ilmar - Paavo 6-4
Heikka - Kim 4-6
Tommi - Kalle 1-9
Ukko - SMB 2-8

-Toinen kierros (Dominate)
Mikko - Jasper 5-5
Timo - Tommi 10-3
Ukko - Iikka 3-10
Jaakko - Paavo 3-9
Heikka - Teppo 7-5
Ilmar - Kim 5-5
SMB - Henrik
Kalle - Antti 9-3

-Kolmas kierros (Loot)
Henrik - Ilmar 9-3
Ukko - Heikka 3-10
Antti - Teppo 3-10
Timo - Kalle 3-8
Mikko - Jaakko 4-7
Iikka - Paavo 9-3
Jasper - SMB 9-3
Tommi - Kim 5-5

Kunniakirjoissa valitettavasti oli seassa muutama kirjoitusvirhe, jonka huomasin vasta tulostuksen jälkeen kotosalla puolivahingossa. Osan huomasin vasta nyt tässä liittäessä kun lukasin muutaman uudestaan. Toivottavasti näistä on kuitenkin muistoksi koitoksesta ja saa halun palata takaisin suuremmalla vaivalla kirjoitetulla taustalla omalle jengilleen. Myön ollessa turneejärkkäri, armeijafluffi on aina läsnä.

Kuvat tulivat googlesta pitkän selamisen jälkeen ja uskoisin niiden miellyttävän. Välissä oli hajota pää kun Timon Stromcast-armeija tarvitsee Stormcastista kuvan, mutta mitään kuvaa niistä ei ole olemassa, missä ei maailma räjähtäisi siinä vieressä. Vamppyyrikin antaa haullaan pelkästään Edwarttia tänä päivänä. Mieli teki enemmän jotain Lee:n tyylistä, mutta loppujen lopuksi on vain yksi oikea vamppyyri.

Kunniakirjojen fluffiosuus:

Antti Rautsi

Jotkut kansoista tunnetaan heidän hyvyydestään, toiset heidän pahuudestaan. Tarinat eri kansakunnista tapaavat vaihtua vuosien saatossa kun sukupolvet vaihtuvat. Kauan aikaa tuntemattomilla mailla viettävien rotujen ja hallintoalueiden kansakunnat muuttuvat muun maailman silmissä erilaisemmiksi kun tarinoita kerrotaan yhä uudelleen ja uudelleen. Niillä on tapana muokkaantua aina sukupolven vaihdoksen myötä ja kun tarinoiden tapahtumista on riittävän pitkä aika kulunut, niiden totuudenmukaisuutta aletaan kyseen alaistamaan.

Varangurien valtakunta pohjoisessa on yksi näistä kansakunnista, jotka viettävät oman aikansa omassa rauhassaan, mutta heidän maineensa on ikuinen. Tietyt tarinat saattavat tuntua liioitetuilta ja kauheammilta kuin mitä ne todellisuudessaan olivat, mutta jokainen sukupolvi, joka on tarpeeksi epäonninen elääkseen uusien tarinoiden vuosina, huomaa hyvin nopeasti kansansa olleen väärässä.

Vuodet, jolloin Varangurit lähtevät kotoaan kaukaa pohjoisesta sotaretkelleen, ovat aina yhtä hirveitä kuin mitä on kerrottu majataloissa takkatulen äärellä iltaisin. Tarinat kertovat hyvin usein heidän Herransa, Korgaanin, armeijoista ja hyvin harvoin yksittäisiä nimiä ilmaantuu esiin.

Ardaal on yksi näistä nimistä, koska hänestä kertovat tarinat olivat hyvin usein yksinomaan verenvuodatusta ja hävitystä, jolta yksikään elävä ei säästynyt. Tarinankertojat hyvin usein puhuttelivat hänestä kuolemana, joka nousi merestä.

Heikka Valja

Ei ole olemassa jalompaa tapaa kuolla kuin taistellen. Näin ajattelee tietyt kansakunnat Mantican maailmassa ja se näkyy heidän armeijoissaan jokaisen taistelun aikana. Heidän soturinsa eivät pelkää kuolemaa vaan kohtaavat tilaisuuden tullen viimeisen vastustajansa pää pystyssä molemmilla jaloillaan seisoen. Mahdollisimman kunniakkaasti ja ylpeänä siitä, että hänen viimeinen tekonsa päällä maan toveriensa keskuudessa oli heidän elintapojensa säilyttäminen ja niiden puollustaminen viimeiseen hengenvetoon saakka.

Kääpiöt ovat yksi näistä kansoista, jotka kunnioittavat suuresti taisteluissa kaatuneita. Kantaessaan sotureitaan kilpiensä päällä ja valmistellessaan heidän viimeistä hetkeään ennen joko hautaan laskemista tai ruumiin polttamista, jokainen elämään säästynyt yksilö huokaisee hiljaa itsekseen toivoen, että jonain päivänä hän voisi itsekin olla tilaisuuden koittaessa yhtä urhea ja kohdata loppunsa samalla peräänantamattomalla luonteenlujuudella.

Gildir ei koskaan vannonut hurjasoturien pyhää valaa, mutta hän oli sydämessään yksi heistä. Hän ja hänen armeijansa, joka koostui kääpiöarmeijaksi harvoista tuliasein varustetuista sotureista, oli pelätty armeija elinvuosinaan heidän pelottomuutensa vuoksi. Tämä armeija kohtasi vihollisensa läheltä ja henkilökohtaisesti.

Vankka kuin kallio itse, armeija otti yhden tukevan askeleen aina eteenpäin. Heidän maineensa rohkeina sotureina oli niin tunnettu kansakuntien kesken, että kukaan ei uskonut heidän ottaneen yhtäkään askelta taaksepäin taisteluiden aikana.

Henrik Hammaren

Kohdatessaan vastustajansa, on hyvin tavanomaista pelätä itseään kookkaampia yksilöitä. Suurien joukkojen yhteenotoissa hyvin usein päälliköt ovat huolissaan vastajanan taitavista, voimakkaista ja suurista yksilöistä sen vähempi arvoisten mitättömyyksien sijaan. Kyseiset vastustajat, joita hyvin usein pidetään alempiarvoisina uhkaavuutensa vuoksi, ovat hyvin usein myös saman kunnioituksen saavia myös omilta liittolaisiltaan.

Antaessasi kuitenkin tilaisuuden ja jonkun palkinnon heidän koitoksistaan, myös pieninkin ja hennoinkin yksilö voi osoittautua paljon kyvykkäämmäksi kuin mitä häneltä alun perin olit odottanut. Hyvin usein taisteluissa sotureiden ja ennen kaikkea päälliköiden ennakkoluulot saavat jokaisen unohtamaan, että motivoitunut soturi on erinomainen soturi ja arvokas lisä jokaiseen taisteluun oli se suuruudeltaan kahden keskistä tai armeijoiden välistä.

Mantican yhden suurimman taistelun aikana yksi rotu ja sen kaksi edustajaa, Gigi ja Luigi kuten heitä kutsuttiin taistelukentillä, osoittivat niin vastustajilleen, mutta ennen kaikkea myös liittolaisilleen, noille suurille ja voimakkaille suur-Urukeille, että heidän kokoeronsa kanssasotureihin ei vaikuttanut heidän kykyihinsä ja tuloksiinsa lainkaan.

Tarinat heidän aikaansaannoksistaan kaikuivat pitkään ja sodan jälkeen, hyvin moni muu päällikkö läpi valtakunnan ajatteli heidän kaltaisistaan erillä tapaa ja alkoi etsimään omista alamaisistaan heidän veroisia yksilöitä.

Ilmar Metsalo

Mantican maailma pitää sisällään hyvin monenlaisia rotuja. Jotkut ovat tunnettuja heidän pahoista teoistaan, jotka turmelevat maailmaa heidän olemassa olollaan siinä missä toiset tunnetaan heidän vastustajinaan, uhrien suojelijoina. Hyvin usein on hyvin selvää ulkopuolisille, kumpaan ryhmään jokin tietty rotu kuuluu. Ihminen on lajina ja olentoja hyvin häilyväinen, jonka liittäminen hyvään tai pahaan ei ole aina niin itsestäänselvyys.

Ihmistä pidetään heikkona mieleltään ja sen voi vangita alamaisekseen osatessaan johdattaa häntä kohti mainetta ja kunniaa. Omalta osaltaan heidän kaltaisissaan on paljon hyvääkin, joka päästessään vapaaksi osoittautuu tasa-arvoiseksi liittolaiseksi pahuuden voimien kerättyä voimansa ja vapauttaessaan petonsa porttiensa sisältä.

Jokaisen ihmissukupolven aikana syntyy kuitenkin kenraaleja ja velhoja, jotka osoittavat ylempinä rotuina pitäville, että heidän kaltaisissaan on potentiaalia ja samaa hallittua kunnianhimoa ja kekseliäisyyttä. Bärnwaldin lääni on harvinainen alue, jota on siunattu lukuisilla kyseisen laisilla yksilöillä, jotka saavat jokaisen palaamaan ihmisten luokse liittolaisina vierailijan sijaan.

Bärnwaldin läänissä on kuuluisa armeija, joka omaa jokaisen tavanomaisen ihmisrodun armeijan puutteet, mutta sen johtajien kyvykkyyden vuoksi, heitä pidetään yhtenä ihmiskunnan vaarallisimpana armeijana. Monipuolinen armeija sankoin keihäsrivein ja tuhovoimaisin sotakonein on jokaisen kenraalin ylpeydenaihe, jonka ansaitsee vain suurin aikamme strategisti.

Jaakko Tanttu

On hyvin vaikea ymmärtää, mikä tekee todettomasta totta ja missä menee tarun ja todellisuuden raja. Mantican maailma pitää sisällään monia ihmeitä, joista osa voidaan selittää riittävän ymmärryksen synnyttyä kun taas toiset ovat vain myyttejä, jotka ovat muuntautuneet uskomattomiksi kuulostaviksi tarinoiksi. Kyseiset tarinat ovat tuttuja jokaiselle rodulle Manticassa, mutta vain harva uskoo niihin vakaasti.

Tarinat kylien kuolleista, jotka ovat nousseet ylös haudoistaan piinaamaan eläviä tovereitaan, ovat yleisiä kauhukertomuksia etenkin ihmisten keskuudessa. Ainoastaan lapset tuntevat aitoa kauhua vainajia kohtaan siinä missä aikuiset ovat osanneet kahlita mielikuvituksensa samalla tavalla kuin he kahlitsevat vainajansa lujiin, kestäviin arkkuihin syvälle maan sisään.

Harva kansakunta kohtaa kuolleita jälleen heidän keskuudessaan, mutta kyseiset rodut, jotka ovat päässeet näkemään kauan aikaa kuolleen sukulaisensa tarttuvan käsiaseisiin ja marssivan kohti epäpyhää tarkoitustaan, ei epäröi hetkeäkään näkemäänsä. Historiaa tutkiessa voi huomata, että jokainen suuri sota heidän asuttamassa maailmassaan on sisältänyt vihollisen kohtaamisen kahdesti. Ensiksi elävänä ja sen jälkeen kuolleena. Voidaan vain spekuloida siitä, mikä saa kuolleet takaisin eloon ja mikä on heidän tarkoituksensa tuolla marssillaan, mutta totuuden tietää ainoastaan nekromantikot ja elävien verta nauttivat aateliset.

Kreivitär Katalin on yksi näistä aatelisista, joka poikkeuksellisesti oli ympäröinyt itsensä kaltaisillaan. Siinä missä muut hänen kaltaisensa olivat toimineet lähinnä yksin tai oppipoikansa kanssa, Katalin muistetaan pahuutena, joka yritti yhdistää kaltaisensa ja toimia ryhmänä. Hänen armeijansa muistetaan pelottavana alkumyrskynä sille, mitä tulisi tapahtumaan, jos hänen armeijansa laajenisi entisestään ja hänen kaltaisensa toimisi yhtä yhtenäisesti kuin muiden rotujen armeijat.

Jasper Sarinko

Historialla on tapana toistua tiettyjen ajanjaksojen saatossa. Yksi merkittävä teko kerrallaan, koheni elämä eri rotujen välillä tai luotiin kauppasopimuksia kuinka paljon tahansa. Mikään ei kuitenkaan muuttanut maailmaa erilaisemmaksi vaan aikansa elettyä nämä sopimukseen päässeet rodut löysivät itsensä toisilta puolin aukeaa tilaa, joka odottaisi vain käskyä, tuota pientä hetkeä kun molempien armeijoiden kenraalit nostivat kätensä ylös ja laskivat sen alas takaisin sivulleen merkiksi edetä.

Syitä taistella on yhtä monta kuin taistelijaa, mutta liekö maailmassa yhtään taistelijaa jalompaa kuin hän, joka taistelee kotinsa puolesta. Ei niinkään puolustaakseen sitä valtaajalta, mutta yrittäessään rakentaa sitä tyhjästä, karulle ja kesyttämättömälle maalle ympärillään. Saada villi luonto palvelemaan häntä ja hänen kansaansa.

Léonce Beamont oli tunnettu mies hänen rohkeudestaan, tai tyhmyydestään. Tarinat hänestä olivat suosittuja iltaisin tavernoissa, koska niihin samaistuttiin. Huonoihin oloihin päätynyt mies vailla mitään minkä vuoksi taistella, löysi syyt taistella uhmakkaammin kuin yksikään muu koskaan aikaisemmin. Beamontin kerrotaan taistelleen toiveensa vuoksi, mutta todellisuudessaan hän taisteli nähdäkseen tulevan kotinsa.

Hän ja hänen joukkionsa tuleva koti oli tuolla jossain ja oli heidän tehtävänsä löytää se, perustaa se tarpeen vaatiessa ja saada se jälleen kukoistamaan. Parempana kuin he muistivat ja kauniimpana kuin yksikään muu paikka, jota mies ja hänen seuraajansa voisivat kutsua kodiksi.

Kalle Antikainen

Maailman kansoja on vuosia riivannut monet asiat, mutta pelätyin niistä on hirmuhallitsijat, jotka ovat voimakeinoin pakottaneet valloitetut kansakunnat polvilleen. Jokainen kyseisistä hallitsijoista ei kuitenkaan tee valloituksiaan pelkästään hallitakseen saamiaan alueita vaan puhtaasti tuhotakseen. Kyseisiä hirmuhallitsijoita ovat yleensä alamaailman demonit, jotka nousevat maanpäälle alistaen kansakunnat palvomaan itseään seuraavassa elämässään kuolemansa jälkeen.

Maailma ei onneksi usein kohtaa kyseisiä demoneita, mutta historia tuntee muutaman yksilön nimeltään. Jokainen niistä on tunnettu koko tunnetussa maailmassa, sillä aina ilmestyessään ne onnistuvat jättämään jälkensä kansakuntiin sukupolvienkin päähän heidän nousemisestaan.

Inexia ja Kromus ovat yksiä niistä, jotka tulivat, tappoivat ja sen jälkeen murhasivat jokaisen alistuneen yksilön päällä uuden valtakuntansa. Tarinat kertovat keskenään riitelevästä kaksikosta, jotka päättivät kiistojensa voittajan muiden elämillä ja heidän välistä suhdettaan käytetään kuvailemaan nykypäivän henkilöiden välisten kiistojen eskaloitumista.

Iikka Ålander

Mantican maailma ei ole täydellinen. Siellä on todella paljon raakuutta ja julmuutta jokaisen kansakunnan keskuudessa. Mätiä yksilöitä niin tavallisten kansalaisten keskuudessa kuin myös ylimystön saleissa kulkemassa ja toimimassa. Aina ei ole selvää, mitä kukin on pohjimmiltaan.

Muutama kansakunta vuosien saatossa on kyennyt ravistelemaan keskuudestaan epäluotettavat yksilöt vähäisiksi lukumääriltään, mutta rotujen välisiä kiistoja yksikään kansakunta ei ole pystynyt välttämään. Vaikka kuinka kunniakkaana jotain kauppakumppania pidettäisiin, kahden erilaisen välillä ei koskaan ole vallinnut yhteinen ymmärrys. Sovun keskellä kahden rodun välillä on aina ollut tilaa epäluottamukselle ja petkutukselle.

Harva kansakunta on tästä johtuen kiinnostunut meidän kaikkien jakaman maailman tilanteesta. Tämän sijaan jokainen kansakunta huolehtii ja kiinnittää huomionsa pääsääntöisesti omaan valtakuntaansa. Liittolaisuuksia syntyy ja naapuria tuetaan yhteisinä koettelemuksina, mutta yksikään muu rotu kuin Basilean ritarikunta ja kohorttilegioonat eivät ole marssineet samalla päättäisyydellä kohti vääryyden kitkemistä.

Magog Turmakoura oli yksi Mantican maailman tunnetuimpia muuttajia. Hänen armeijansa valtasi ja surmasi kansakuntia elinvuosinaan. Kukaan ei pystynyt olemaan hänen armeijansa veroinen taistelija taistelukentillä. Ainoa taho miesmuistiin, joka kykeni muuttamaan maailmaa Magogia enemmän, oli hänen kohtalonsa. Niin kutsuttu Tuhon airut, joka surmasi valtaajan hänen luomassaan taistelussa, oli virsi, joka tunnettiin Basileanin porttien ulkopuolellakin parempana huomisena ja rauhana päällä maan.

KIm Hyttinen

Hiidet ovat aina olleet Mantican maailman yksinä heikoimpina pidettyjä olentoja. Ainoastaan runsain joukoin he ovat voineet taistella tasavertaisina vihollistaan vastaan ja silloinkin heidän saavuttamansa voittojen hintoina ovat olleet suuret ponnistelut ja tappiot.

Punakiven Heimo ei ole sen erikoisempi kuin yksikään muu Goblineiden heimo. Eron muihin heimoihin tulee kuitenkin päällikönsä Blurkin rohkeudesta. Hän oli yksi harvoista, joka kykeni voittamaan suurimman vihollisensa, omat pelkonsa. Yhdessä armeijansa kanssa, hän lähti komennukselle omien tuttujen maittensa lävitse kohti suurempia valtakuntia aikeissaan näyttää koko maailmalle, mutta ennen kaikkea omiensa kaltaisilleen, mihin heistä todellisuudessaan onkaan.

Blurk ei koskaan saanut omaa paikkaansa muiden rotujen muistoissa. Hänen ryöstöretkistään ei koskaan kerrottu samaan tapaan tarinoita kuin suuremmista sodista ja sen aikaisista kenraaleista, mutta Goblineiden yhteyskunta ei koskaan tule unohtamaan häntä, joka uskalsi lähteä ja häntä, joka muistettaisiin aina yhtenä rohkeimpana esikuvana jokaiselle heimopäällikölle.

Mikko Vaittinen

Kaikista Mantican maailman roduista ihminen tarvitsee kaikista eniten sankareita joukoistaan. Kyvyiltään varsin pätevä, mutta niitä hyödyntämään taitamaton ihminen hyvin usein löytää itsensä väliinputoajana kilpailijoihinsa nähden. Kaikki mihin ihminen taitaa, taitaa joku toinen paremmin. Ainoastaan sisullaan ja peräänantamattomalla luonteellaan hän on kykeneväinen kohtaamaan muut rodut voitokkaana.

Vapaakaupunkien kasvatti Ardeshir on osoitus tuosta loppumattomasta voimavarasta, joka kumpuaa hänenkaltaisten sisältä. Ardeshir kasasi kokoon armeijan ja loi uskoa sen sotilaisiin, että heillä olisi mahdollisuus toimia näinä vaikeina aikoina hänen kansalleen ja kotikaupungilleen kuin olla pelkästään ensimmäisen portille saapujan alistettavissa. Kaikin tavoin heikompi armeija kykenisi olemaan tasavertainen maailman kauhuja vastaan suuren sodan aikana, joka värisytti Mantican tunnettua maailmaa.


Kokoontuessaan yhdeksi voimaksi saman lipun alle, kyseinen armeija avasi porttinsa muulle maailmalle. Ei ottaakseen sitä vastaan seuraavana isäntänään vaan sananlähettiläänä, joka kertoisi omiensa verta kantavana jokaiselle vastaantulevalle sanoman. Sanoman heikoista ihmisistä, jotka tulisivat tekemään jokaiselle taholle saman kuin hänelle, mikäli heidän elämänsä tapaa ja jokapäiväisiä toimiaan vaarannettaisiin voimakeinoin.

Timo Oravala

Sodan aikana vain voimakkain on säästyvä. Näin on vuosisatoja uskottu ja toettu monesti tapahtuvan kahden kamppailevan yksilön välillä. Yksilöiden muodostaessa kuitenkin suurempia joukkioita, myös muutkin asiat on otettava huomioon. Ihmisten keskuudesta on noussut monia suurmiehiä, jotka eivät olleet taisteluiden voimakkaimpia yksilöitä ja Jor-Ma oli yksi heistä monista, jotka kohtasivat vastustajansa tätä heikompana, mutta siitä huolimatta tasavertaisena.

On tavanomaista kansakunnille sisällyttää kääröihin heidän kansansa tapahtumat, mutta Basilean valtakunnassa maailman tapahtumat taltioidaan myös muotokuvin ja laulujen sanoin. Valtakunnan temppelit ja linnoitukset ovat täynnä heidän suurmiestensä muotokuvia ja maalauksia. Sotien vuosina lukuisat hymnit ja säkeet rohkaisevat jokaisen miehen mielialaa heidän muistaessaan aikaisemmat taistelut, jotka järisyttivät heidän esi-isiään muinaisina aikoina.

Niin kutsutut pyhimykset ja kansakunnan suojelijat loivat uskoa paremmasta huomisesta ja pantterien vetämällä vaunulla vastustajansa kohtaava Jor-Ma oli yksi tunnetuimmista ja suosituimmista laulunaiheista. Jor-Ma muistetaan henkilönä, joka toteutti mahdollisuutensa. Mahdollisuuden luoda ympärillä olevasta parempaa kuin muut ja kuolla puolustaen sen loisteliaisuutta.

Paavo Järvenpää

Jos ollaan ihan tarkkoja, on olemassa vain kahdenlaisia henkilöitä. On heitä, jotka luovat ja tuovat tähän maailmaan uusia asioita. Keksijöitä, jotka pyrkivät kohentamaan jotain tapaa, joka on keskuudessamme tällä hetkellä puutteellisena. Toinen henkilö puolestaan ovat he, jotka käyttävät näitä keksintöjä. Osa kohentaa elintasoa kansakunnissa, mutta osa heikentää sitä saadessaan käyttöönsä välineitä, joilla luominen tarkoittaa hyvin usein aikaisemman tuhoamista.

Kansakuntana Varangur hyvin usein lukeutuu tähän jälkimmäiseen ryhmään henkilöitä. Taikuus on ainoa asia, jota he harjoittavat omassa valtakunnassaan ja edistyvät siinä tasaisin ja varmoin askelin. Kaiken muun he oppivat ja muuttavat omiin tarkoituksiinsa sopiviksi muilta roduilta, jotka he valloittavat sotaretkillään.

Varangur ymmärtää kansakuntana vain yhden asian. Vallan. Tähän he pyrkivät ja omistavat elämänsä. Mahdollisimman hyvän sotasaaliin saamiseksi ja armeijansa kasvattamisen, jotta jonain päivänä he voisivat istua kalloistuimellaan halliten rautaisella otteella. Sillä samalla julmuudella kuin millä he loivat nykyisen valtakuntansa.

Mantica tuntee monta hirmuhallitsijaa ja sitä tavoittelevaa, jotka laskeutuivat kaukaa pohjoisesta. Harva kuitenkaan oli yhtä sivistymätön kuin Gralhh´lluehzek, jonka kerrottiin kirjoittavan vain yhden lauseen aina vastustajalleen, joka toimitettiin perille vastustajan sanansaattajan irroitetun pään suuhun työnnettyyn pergamenttiin. Lause oli aina verellä kirjoitettu ja tarinat kertoivat, että arpisen hallitsijan kantavat haavat kasvoivat lukumäärältään aina jokaisen pergamentin myötä.

Blood for the blood god!

Teppo Suominen

Ei ole täysin epätavanomaista kohdata vastustajaa, joka vaikuttaisi heikommalta itseensä nähden. Hyvin usein kylien kaduilla käytävissä tappeluissa myöhään illasta kyseinen ennakkoluulo ei ole mitenkään kaukaa haettua, mutta siirryttyä kahdenkeskisistä kiistoista sotatantareisiin, moisen aatteen kanssa taistelemaan lähtevä kokee nopean ja armottoman loppunsa yhdellä miekan sivalluksella.

Katsoessaan maailman syvimpään koloon ja nähdessään siellä kaksi kiiluvaa silmää ja pitkät viikset, on vaikeaa jättää ajatuksensa taakseen ja kohdata vastustajansa tasavertaisena olentona. On vaikea ajatella, että jostain niinkin pienestä olennosta voisi olla noinkin julmaksi ja anteeksi antamattomaksi.

Rottien yhteiskunta on koostaan huolimatta aina ollut kansakuntien maanvaiva. Heidän kantamat tautinsa ja tapansa varastaa ruokaa varasoista on jokaisen kansakunnan arkipäiväinen huolenaihe. Kasvaessaan kuitenkin kookkaammiksi, olento on myös kasvanut suuremmaksi uhaksi. Ketterä ja kaikin tavoin niljakas olento ei tunne armoa, koska se on kasvanut yhteiskunnassa, mutta hyvyys on tuntematon käsite.

Rotat tunnetaan yleisesti ainoastaan pesittäin ja heidän tunnustensa mukaan. Kukaan ei ole kiinnostunut oppimaan heidän johtajiensa nimiä, koska heidän kaltaisten kanssa neuvottelu ja vapaa kauppa ovat mahdottomia. Symbolit ovat siksi tunnetumpia kuin heidän alati vaihtuvat päättäjänsä.

Kynsi, joka salamoi on yksi näistä pesueiden symboleista, joka edusti erinomaisesti, mitä heidän kaltaisensa on. Taitava maanvaiva idästä, joka on kykeneväinen johtamaan epäluotettavan tuhatpäisen armeijansa kohti vihollista aikeissaan ainoastaan tappaa.

Tommi Kaulio

Kuolemattomuus. Tuo jokaisen hallitsijan tavoittelema asia. Osa heistä pyrkii jäädä jatkamaan elämäänsä kuolemansa jälkeen muistona. Kansansa rakastamana ja muistamana sukupolvienkin päähän. Elää tarinana henkilönä, jollaiseksi hänen seuraajansa toivoisivat kasvavan kokemuksensa myötä.

Ikuinen valtakunta on vanha käsite, mutta vain harva on kyennyt saavuttamaan sen. Hyvin usein ikuisuus on vain normaali elinikä pitkäikäisellä rodulla, joka vaikuttaa ikuisuudelta lyhytikäisempien kansakuntien keskuudessa.

Kaukana auringon loputtomassa paahteessa kuitenkin lepää valtakunta, joka todellisuudessaan on ikuinen. Vanhempi kuin yksikään muu tunnettu kansakunta, kuolleiden armeija hallitsee hiekkaa ja poltetta sen pinnassa. Rauha temppeleissään rikkoontuu ainoastaan silloin, kun paikalle eksyy janoinen matkaaja lähellä kuolemaa tai vaihtoehtoisesti kuolleiden aarteita etsivä rikollinen.

Ikuisesta valtakunnasta ei tiedetä paljoa, mutta satunnaiset varkaiden anastamat esineet sisältävät kauniita hieroglyfejä kyseisestä kansakunnasta, joka lepää rauhassa omissa oloissaan. Kukaan ei tiedä tarkalleen heidän olemassa olonsa syytä, mutta heidän kulttuurinsa heidän elinvuosinaan, jos he edes koskaan ovat eläneet, kiehtoo ja tasaisin väliajoin valtakunnasta saadaan lisää tietoa.

Valtakunnan yksi suurimmista hallitsijoista, Os’si, on tutkijoiden suuri mielenkiinnonkohde ja tarinat hänen armeijansa ilmestymisestä valtakunnan porttien ulkopuolelle eräänä päivävä on tuonut lisää mainetta nimen ja Ikuisen valtakunnan taakse.

Ukko Kaukua

Houkka on hän, joka asettuu vastustajansa eteen ilman suojausta. Houkka on myös hän, joka kuvittelee ainoastaan auringon säteessä kimaltelevan metallin suojaavan hänen sieluaan taistelussa. Vaaroilta voi puolustautua monilla erilaisilla taidoilla kuin pelkästään varustein ja taistelutaitoin.

Kaikista Mantican roduista, ihminen on omannut suurimmat voimavarat itsensä suojelemiseen. Ruumiinrakenteeltaan hauras olento on kehittänyt itselleen muodostelman tovereidensa kesken antaen toinen toiselleen voimaa. Kaikista roduista myös ihminen on herkin uskomaan asiansa hyvyyteen ja saa voimaa kenraalinsa tai uskontokuntansa lähettilään sanoista. Lähtiessään taisteluun uskoen olevansa suojeltu niin varustein, tovereineen kuin myös sanojen mahdilla, minkä kokoinen ihmisjoukkio tahansa on varteen otettava vastus.

Perunin veljeskunta on yksi tämänkaltainen kasvava joukkio ihmisiä, jotka ovat pyrkineet luomaan armeijan, joka olisi yhtenäinen, voimakas ja monien asioiden suojelema. Veljeskuntaa ei aja eteenpäin pelkästään raha ja kunnia vaan heidän aatteensa ja samankaltaisuus. Jokainen soturi on hyödyllinen hänen taidoistaan riippumatta ja jokainen saman yksikön sisällä oleva sotilas on samoista olosuhteista peräisin kuin vierustoverinsa.

Veljeskunnan yksi merkittävimmistä velhoista Ivan vanha muistetaan hänen mahdistaan. Hänellä oli mahti koota veljeskunta suureksi armeijaksi ja viedä heidät taisteluun suuremman tarkoituksen johdattamina. Kohdattavana vastustajana oli vuosien saatossa monet eri tahot ja sotaretkien ruokana saattoi olla ainoastaan tyhjät ruokasäkit, mutta armeija pysyi hänen hallinnassaan kurinalaisena ja uskollisena veljeskunnan suorittamalle matkalle, josta he selviytyisivät voitokkaina.