Warhammer Underworlds: Shadespire

[Ari]

Pelin julkaisusta on nyt parisen viikkoa. Onko täältä kukaan ostanut tai kokeillut peliä?

Ainakin ulkomaisten arvioiden perusteella GW:n lautapeli osui suoraan maaliin, ja peli tarjoaa juuri sitä haastetta, turnausystävällisyyttä ja beer & pretzels-pelattavuutta mitä haettiinkin. Lisäksi kun on seuraillut pelistä nousseita keskusteluja, niin ilmeisesti kysyntä pelistä on ollut supersuosittua, peli on monesta liikkeestä myyty loppuun ja on onnistunut vetämään mukaan myös uutta pelaajakuntaa.

[ile]

Mikä on pelin konteksti? Miksi ne mättävät toisiaan siellä, ja onko 'siellä' jossakin Sigmarlandiassa vai kokonaan irrallinen juttu?

Jos joku halajaa vähän avata mulle, tai tarjota asiallisen linkin muualle kuin GW:n mainontaan.

-ile

[jamovoima]

Taustatarina taitaa pohjautua johonkin Nagashin romuttuneeseen valtakuntaan, josta seikkailijat etsii Shadeglassia, joka ilmeisesti on kokolailla potenttia tavaraa. Olen myös ymmärtänyt, että tämä shadespire on samantyylinen alaviite kuin mtg:n blokit ja jatkossa peliin tulee uusia settingejä.

Itse meinasin ostaa ne skeletonit jo ihan figujen vuoksi ja pelikin on sen verran sopivan hintainen, että kyllähän se vähän kiinnostaisi illanistujaispelaamiseen. Toisaalta semmoinen herkku on kyllä ollut viime vuosina vähän kortilla.

[Varjomies]

Shadespire astelee kilpapelaamisen maailmaan pelinä aika pitkälti FFG:n X-Wing-pelin jalanjäljissä. Homman nimi on taktisuus ja todennäköisyyksien manipulointi sekä vastustajan juonien arvailu samalla kun pitää omat temppunsa piilossa.

Itse miniatyyrien (Warbandin) lisäksi jokaisella pelaajalla on kaksi omatoimisesti rakennettua korttipakkaa. Toisessa on erilaisia päivityksiä hahmoille ja taistelun kulkuun vaikuttavia kikkoja (esimerkiksi yllättäviä väistöjä ja liikkeitä) , toisessa omat salassa pidettävät objektiivit joista pitää yrittää kerätä pisteitä niiden ehtojen mukaisesti. Aloituslaatikossa ja lisäosissa tulee myös yleiskortteja joita voi mikä tahansa Warband käyttää.

Pelissä pelataan kolme vuoroa per puoli, ja jokaisella vuorolla on neljä aktivaatiota. Yhteensä siis pelaaja suorittaa pelissä 12 aktivaatiota, eli jokainen päätös merkkaa. Aktivointeja ovat liikkuminen, hyökkäys, puolustautuminen, charge, (jolloin saa liikkua ja hyökätä) tai objektiivipakasta kortin nosto jos haluaa lisää vaihtoehtoja tai ei pysty jotain enää suorittamaan. Tärkeänä osana taktisuutta on, ettei chargeavaa hahmoa voi aktivoida millään keinolla vuorollaan enää, eli pahimmassa tapauksessa hyökkääjä on erittäin pulassa keskellä kaikkia vihollisia.

Objektiivikorttien lisäksi pisteitä saa myös vihollisten hahmojen tapoista, mutta peli ei pääty vaikka kaikki hahmot kuolisivat. Objektiivikorteissa voi olla esimerkiksi että kaikkien omien/vastustajien pitää kuolla, vihollisella ei saa olla yhtään hahmoa omalla kartanpuoliskolla, jne. mistä saa pisteitä ilman että tarvitsee olla hahmoja pöydällä. Eniten kolmannen kierroksen lopussa pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

Pisteillä pystyy taas päivittämään hahmojen kestoa, hyökkäystä ja muita kykyjä ensimmäisestä pakasta. Pisteet eivät ”kulu” mihinkään, mutta se on vain ehto että esim. jokin päivitys voi maksaa kaksi pistettä, sinulla pitää olla suoritettuna kaksi pistettä objektiiveista jotta voit aktivoida sen. Mekaniikka on erittäin kiinnostava ja palkitsee toimeliaaseen pelaamiseen.

Itse pelin taustatarina sijoittuu tosiaan Jamon kertoman mukaan Shadespiren kaupunkiin, jonka asukkaat kauan sitten yrittivät kiertää kuolemaa, ja näin ollen sielujensa luovuttamista Nagashille kehittämällä shadeglass-nimistä ainetta (varjolasi?). Tästä Nagash ei luonnollisesti pitänyt lainkaan, vaan kirosi kaupungin varjojen ja valon maailmojen välimaastoon missä kukaan ei ole todellisesti kuollut tai elossa. Tällä pystytään myös selittämään, miksi kaksi samaa Warbandia ottelevat keskenään; kumpi on toisen heijastuma vai onko kumpikaan… Jokaisella Warbandilla on myös oma taustatarinansa miksi he ovat kaupungissa seikkailemassa, jumissa tai ryöstelemässä.

Shadespire on sääntöjen puolesta luokkaa ”helppo oppia mutta vaikea tulla mestariksi”. Hankinnan ja pelaamisen kannalta kannattaa miettiä teeman lisäksi että kiinnostaako nopea, noin 30 minuuttia per peli kestävä taktinen areenamättö. Peli on myös erittäin hyvin hinnoiteltu kun aloituslaatikko maksaa 50 euroa ja kohta julkaistavat uudet Warbandit 22,50 euroa. Eli laskettuna alle satasella saa erittäin paljon viihdettä helposti kuljetettavaan ja varastoitavaan muotoon, paljon variaatiota jokaiselle pelikerralle ja kivoja ja laadukkaita pikku-ukkoja maalattavaksi.

[marke]

Pari peliä pelattu, nyt viikonloppuna lisää. Hyvää settiä ja aikamoinen yllätys GWltä. Nähtäväksi jää ovatko säännöt liiankin tiukat (eli kannattavat jutut selviää turhan nopsaan).

Eipä tästä vielä oikein pahaa sanottavaa ole.

[Lord of Carcassonne]

Ainakaan kovin montaa mallia ei tarvitse siihen maalata =)

[Dethos]

Uudet skaven modelit on kyllä aika veikeitä, AoSsia ei ole tullut oikein sattuneesta syystä hirveästi pelailtua mutta tätä voisi ehkä harkita.