Tarina örkistä, joka ei ollut paha

Onko kynä (tai näppäimistö) miekkaa mahtavampi? Tule ja todista, että näin on - muuten emme usko.
Wurzzag
Viestit: 220
Liittynyt: Su 29.09.2002 18:58
Paikkakunta: Tuusula
Viesti:

Tarina örkistä, joka ei ollut paha

Viesti Kirjoittaja Wurzzag »

Grotsnakin tarina

Grotsnak joi tuoppinsa tyhjäksi ja nosti haarniskansa hyllylle. Ikkunasta tulleen auringon valon johdosta hänen ulkonäkönsä tuli hyvin ilmi. Useimpien katse kiinnittyi ensimmäisenä hänen hiuksiinsa. Ne olivat mustemmat kuin yön pimeys ja ne ulottuivat hänen tummanvihreitä, lihaksikkaita käsiään pitkin lähes vyötärölle saakka. Osa hiuksista oli värjätty verenpunaisiksi, kuvastaakseen hänen julmuuttaan taisteluissa.
Grotsnak oli myös todella pitkä, mikä pelotti monia vastuksia sodissa. Välillä, kun hän heilautti hiukset pois kasvoiltansa, hänen suuri hopeinen nenärenkaansa välähteli auringonvalossa.

Hänen asuinpaikkansa oli sangen erityinen. Grotsnak ei asunut muiden örkkien kanssa, vaan ihmisten. Hän oli jo pienestä pitäen asunut ihmisten keskuudessa ja oli oppinut näiden tavoille. Ihmiset eivät silti olleet hyväksyneet Grotsnakia keskuuteensa. He hyljeksivät tätä, mutta olivat silti riippuvaisia tästä, koska ilman Grotsnakia heillä ei olisi mitään mahdollisuuksia selvitä taisteluista. Syy ihmisten hyljeksintään oli se, että kylässä kierteli huhuja Grotsnakista. Tavallinen kyläläinen sai hänestä helposti väärän kuvan huhujen takia. Useimmat luulivat, että hän olisi yhtä paha tavallisessa elämässä, kuin sodissa.

Mutta totuus oli toinen. Hän ei olut ollenkaan paha. Itseasiassa hän oli erittäin hyvä. Grotsnak oli usein pelastanut eläimiä ansoista ja loukuista, joskus jopa ihmisiä, jotka eivät kylläkään silti uskoneet hänen hyvänsuopaisuuteensa. Grotsnak oli yrittänyt kaikkensa maineensa pelastaakseen, mutta turhaan, koska heti, jos sattui jonkinlainen rikos, häntä syytettiin.

Grotsnak harrasti monia asioita työnsä ja sotimisen ohella. Hän oli taitava käsittelemään suurta miekkaansa. Miekan nimi oli Murhe, joka oli jo monen vihollisen kaatumisen syy. Grotsnak kalasti myös usein. Järvi oli ainoa paikka, jossa hän sai olla rauhassa. Kalastus oli myös pakollista, koska hän ja hänen kotieläimensä saivat siitä lähes ainoan ravintonsa.

Ainoa asia elämänhalukkuuteen lemmikkiensä lisäksi oli tieto siitä, että jonain päivänä hänellä olisi varaa muuttaa pois kylästä. Hänellä oli ollut jo vuosia unelma mökistä vuorilla, paossa sotia, paossa ihmisiä.

Uskomatonta kylläkin, mutta Grotsnakilla oli eräs ystävä. Tämä oli pieni tyttö. Tytön vanhemmat olivat kylää kertoneet tälle kuinka "paha" Grotsnak on, mutta se sai tytön vain kiinnostumaan enemmän hänestä. Ihmiset olivat usein katsoneet peloissaan, kun tyttö oli mennyt kyselemään kaikenlaista Grotsnakilta. Joskus hänen oli jopa nähty naurahtavan tytön kyselyille. Tyttö oli usein Grotsnakin mukana, joskus jopa kalastamassa. Grotsnak oli todella kiintynyt tyttöön ja tyttö Grotsnakiin.

Eräänä aamuna, kun tyttä oli tullut katsomaan, oliko Grotsnak kotona, niin hän huomasi jotain kauhukseen. Grotsnak makasi maassa elottomana. Tyttö juoksi katsomaan tarkemmin ja huomasi, että tätä oli pistetty miekalla. Tyttö ei voinut tehdä enään mitään pelastaakseen tätä. Murhaajaa ei koskaan saataisi selville.

Oli kulunut parikymmentä vuotta ja Grotsnakin talon, joka oli vieläkin pystyssä, viereen oli pystytetty monumentti. Monumentin edessä itki nuori neito. Hän oli se samainen tyttö, joka oli hyväksynyt Grotsnakin ystäväkseen. Kukaan muu ei koskaan saanut tietää Grotsnakin oikeata tarinaa, paitsi neidon lapset, joiden mukana tarina tulee kulkemaan suvussa.

Monumentissä oli eräs omituinen puoli. Sen edessä kasvoi suuri tammi. Tammea kutsuttiin Murheeksi. Murhe oli siitä omituinen, että sen jokainen siemen kasvatti uuden tammen. Tuuli ja eläimet kuljettivat siemeniä kauas pois. Järvelle, jossa Grotsnak oli kalastanut, jopa vuorille, johon Grotsnakin oli tarkoitus muuttaa. Uusilla tammilla oli selvä tarkoitus. Ne viestittivät kasveille ja eläimille Grotsnakin tarinaa.


...noh? Mitä mieltä olette?
Viimeksi muokannut Wurzzag, To 27.02.2003 11:27. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Omnia mors aequat - Death equals all things
Jazka
Viestit: 182
Liittynyt: Ti 07.01.2003 19:41
Paikkakunta: h3ll-sin-ki

Viesti Kirjoittaja Jazka »

Hieno tarina. Ensimmäistä kertaa luen tarinan jossa ei lennä veri , suolenpätkät , aivot ja/tai sisäelimet. Siitä syystä iiiiiso hatunnosto.
Tämä oli ainakin hyvää viihdettä ennen kuin koulu alkaa.
Myynnissä VC figuja ja Summer of Chaoksen Limited Edition Archaon!
Wurzzag
Viestit: 220
Liittynyt: Su 29.09.2002 18:58
Paikkakunta: Tuusula
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wurzzag »

Jazka kirjoitti:Ensimmäistä kertaa luen tarinan jossa ei lennä veri , suolenpätkät , aivot ja/tai sisäelimet.
Niin, olen lueskellut noita muita tarinoita, ja niin suuressa osassa on väkivaltaa, että ajattelin postata tällaisen vähän rauhallisemman kertomuksen. Kiitokset muuten kommenteista.
Omnia mors aequat - Death equals all things
Rokottaja
Viestit: 1173
Liittynyt: Ma 12.08.2002 10:35
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Rokottaja »

Jep. tällaisia tarinoita täällä tarvitaan. Toisinaan on mukavampaa lukea warhammerin heebojen elämästä, kuin ainaisesta sodasta.
Jos
Viestit: 238
Liittynyt: To 12.12.2002 22:21
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Jos »

Erittäin viehättävä pikku tarina. Loppui ikävä kyllä liian lyhyeen, nimittäin juuri kun oli päässyt tarinaan kunnolla mukaan ja alkanut nauttimaan siitä se jo melkein loppui. :( Olisi ollut potentiaalia pidemmäksikin novelliksi, mutta toisaalta aina ei ole aikaa/tarmoa kirjoittaa pitkiä "eepoksia"...

Ylipäätään onnistunut tarina, lisää näitä, kiitos.
Wurzzag
Viestit: 220
Liittynyt: Su 29.09.2002 18:58
Paikkakunta: Tuusula
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wurzzag »

jos kirjoitti:Erittäin viehättävä pikku tarina. Loppui ikävä kyllä liian lyhyeen, nimittäin juuri kun oli päässyt tarinaan kunnolla mukaan ja alkanut nauttimaan siitä se jo melkein loppui. :( Olisi ollut potentiaalia pidemmäksikin novelliksi, mutta toisaalta aina ei ole aikaa/tarmoa kirjoittaa pitkiä "eepoksia"...

Ylipäätään onnistunut tarina, lisää näitä, kiitos.
Syy lyhyyteen oli se, että tarina oli alunperin suunniteltu koulua varten, joten tarinasta ei saanut tehtyä pidempää ja päätin laittaa sen tänne lähes alkuperäisessä muodossa.

Olen kyllä ajatellut jo kauan aloittaa pitkän tarinan kirjoittamisen, juonikin on jo valmiina. Tämä tarina oli tavallaan lyhennetty versio siitä, millaista olen ajatellut kirjoittaa. Kunhan vain inspiraatiota riittäisi uuden aloittamiseen, niin kyllä se aika nopeasti sitten valmistuisikin...
Omnia mors aequat - Death equals all things
vc

Viesti Kirjoittaja vc »

ihan tuli tippa silmään :cry: ku luki tuosta somasta pikku örkistä:)
Tsarizard
Viestit: 151
Liittynyt: To 05.09.2002 17:42

Viesti Kirjoittaja Tsarizard »

O m g... :|


Kiltti örkki.. sallikaa mun nauraa :D
Pelimies saa mitä tahtoo ja ottaa sen tyylillä
Icingdeath
Viestit: 170
Liittynyt: Ma 06.01.2003 17:20
Paikkakunta: Tuusula

Viesti Kirjoittaja Icingdeath »

No höh. Hyvä tarina, hyvä aihe (Ei sotimista!) mutta loppui hieman töksähtäen. Mutta kuka haluaisi pahaa pienelle kiltille vihernahalle :cry: ?
Enemy of my enemy is my friend
Wurzzag
Viestit: 220
Liittynyt: Su 29.09.2002 18:58
Paikkakunta: Tuusula
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wurzzag »

Icingdeath^ kirjoitti:Mutta kuka haluaisi pahaa pienelle kiltille vihernahalle :cry: ?
Esimerkiksi ihmiset, joista tarinassa kerrottiin...? Mutta hei, tämähän oli pelkkä arvaus... :)
Omnia mors aequat - Death equals all things
osmelo
Viestit: 212
Liittynyt: Ma 11.11.2002 20:33
Paikkakunta: Porvoo

Viesti Kirjoittaja osmelo »

toi oli hyvä...
Adanedhel
Viestit: 517
Liittynyt: Ke 26.02.2003 18:18

Viesti Kirjoittaja Adanedhel »

Melko kiva stoori, vaihtelua raajojen ja päiden katkontaa....
*niisk*
se nostatti tunteet pintaa....
Nomen Est Omen
pronssikivi
Viestit: 36
Liittynyt: La 01.06.2002 19:16

Viesti Kirjoittaja pronssikivi »

Miellyttävää luettavaa... Tuli jotenkin kaunotar ja hirviö- tarina mieleen.
-pronssikivi/Zambas-
_______________________
Kaikki liha tottelee kuria...

...Melkein.
Jubei
Viestit: 12
Liittynyt: Ma 02.09.2002 14:20

Viesti Kirjoittaja Jubei »

Ois aika siistii jos joku jaksas perehtyä enemmän rotujen tapoihin ja kirjoittaa vaikka haltian elämästä pienen tarinan ilman suolen pätkiä.


Huippu tarina :)
And fight he does! In the defence of his homeland, and indeed of all Ulthuan, Imrik is a stalwart bastion of strenght.
raastin
Viestit: 623
Liittynyt: Ke 07.05.2003 17:24
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja raastin »

Ihan kiva tarina.
raastin raastaa ja ryystää
Köntti
Viestit: 10
Liittynyt: La 28.06.2003 22:51

Viesti Kirjoittaja Köntti »

Tosi hyvä tarina. Välillä tälläistä rauhallista meininkiä ainakin alkuosasta
"Mitä isompi vika sitä suurempi leka" Murphyn laki.
Andromedus
Viestit: 1968
Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake

Viesti Kirjoittaja Andromedus »

Ainiin pitihän mun kyllä tähän kommentoida. Tuo liikutti. Hyvä tarina. Jatkoa(vaikka siitä murhe puusta joka onkin treeman).
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.
|Agarwaen|
Viestit: 106
Liittynyt: Pe 11.04.2003 11:41
Paikkakunta: Tusby/Jokela
Viesti:

Re: Tarina örkistä, joka ei ollut paha

Viesti Kirjoittaja |Agarwaen| »

Wurzzag Mastakilla kirjoitti:Grotsnakin tarina

Grotsnak joi tuoppinsa tyhjäksi ja nosti haarniskansa hyllylle. Ikkunasta tulleen auringon valon johdosta hänen ulkonäkönsä tuli hyvin ilmi. Useimpien katse kiinnittyi ensimmäisenä hänen hiuksiinsa. Ne olivat mustemmat kuin yön pimeys ja ne ulottuivat hänen tummanvihreitä, lihaksikkaita käsiään pitkin lähes vyötärölle saakka. Osa hiuksista oli värjätty verenpunaisiksi, kuvastaakseen hänen julmuuttaan taisteluissa.
Grotsnak oli myös todella pitkä, mikä pelotti monia vastuksia sodissa. Välillä, kun hän heilautti hiukset pois kasvoiltansa, hänen suuri hopeinen nenärenkaansa välähteli auringonvalossa.

Hänen asuinpaikkansa oli sangen erityinen. Grotsnak ei asunut muiden örkkien kanssa, vaan ihmisten. Hän oli jo pienestä pitäen asunut ihmisten keskuudessa ja oli oppinut näiden tavoille. Ihmiset eivät silti olleet hyväksyneet Grotsnakia keskuuteensa. He hyljeksivät tätä, mutta olivat silti riippuvaisia tästä, koska ilman Grotsnakia heillä ei olisi mitään mahdollisuuksia selvitä taisteluista. Syy ihmisten hyljeksintään oli se, että kylässä kierteli huhuja Grotsnakista. Tavallinen kyläläinen sai hänestä helposti väärän kuvan huhujen takia. Useimmat luulivat, että hän olisi yhtä paha tavallisessa elämässä, kuin sodissa.

Mutta totuus oli toinen. Hän ei olut ollenkaan paha. Itseasiassa hän oli erittäin hyvä. Grotsnak oli usein pelastanut eläimiä ansoista ja loukuista, joskus jopa ihmisiä, jotka eivät kylläkään silti uskoneet hänen hyvänsuopaisuuteensa. Grotsnak oli yrittänyt kaikkensa maineensa pelastaakseen, mutta turhaan, koska heti, jos sattui jonkinlainen rikos, häntä syytettiin.

Grotsnak harrasti monia asioita työnsä ja sotimisen ohella. Hän oli taitava käsittelemään suurta miekkaansa. Miekan nimi oli Murhe, joka oli jo monen vihollisen kaatumisen syy. Grotsnak kalasti myös usein. Järvi oli ainoa paikka, jossa hän sai olla rauhassa. Kalastus oli myös pakollista, koska hän ja hänen kotieläimensä saivat siitä lähes ainoan ravintonsa.

Ainoa asia elämänhalukkuuteen lemmikkiensä lisäksi oli tieto siitä, että jonain päivänä hänellä olisi varaa muuttaa pois kylästä. Hänellä oli ollut jo vuosia unelma mökistä vuorilla, paossa sotia, paossa ihmisiä.

Uskomatonta kylläkin, mutta Grotsnakilla oli eräs ystävä. Tämä oli pieni tyttö. Tytön vanhemmat olivat kylää kertoneet tälle kuinka "paha" Grotsnak on, mutta se sai tytön vain kiinnostumaan enemmän hänestä. Ihmiset olivat usein katsoneet peloissaan, kun tyttö oli mennyt kyselemään kaikenlaista Grotsnakilta. Joskus hänen oli jopa nähty naurahtavan tytön kyselyille. Tyttö oli usein Grotsnakin mukana, joskus jopa kalastamassa. Grotsnak oli todella kiintynyt tyttöön ja tyttö Grotsnakiin.

Eräänä aamuna, kun tyttä oli tullut katsomaan, oliko Grotsnak kotona, niin hän huomasi jotain kauhukseen. Grotsnak makasi maassa elottomana. Tyttö juoksi katsomaan tarkemmin ja huomasi, että tätä oli pistetty miekalla. Tyttö ei voinut tehdä enään mitään pelastaakseen tätä. Murhaajaa ei koskaan saataisi selville.

Oli kulunut parikymmentä vuotta ja Grotsnakin talon, joka oli vieläkin pystyssä, viereen oli pystytetty monumentti. Monumentin edessä itki nuori neito. Hän oli se samainen tyttö, joka oli hyväksynyt Grotsnakin ystäväkseen. Kukaan muu ei koskaan saanut tietää Grotsnakin oikeata tarinaa, paitsi neidon lapset, joiden mukana tarina tulee kulkemaan suvussa.

Monumentissä oli eräs omituinen puoli. Sen edessä kasvoi suuri tammi. Tammea kutsuttiin Murheeksi. Murhe oli siitä omituinen, että sen jokainen siemen kasvatti uuden tammen. Tuuli ja eläimet kuljettivat siemeniä kauas pois. Järvelle, jossa Grotsnak oli kalastanut, jopa vuorille, johon Grotsnakin oli tarkoitus muuttaa. Uusilla tammilla oli selvä tarkoitus. Ne viestittivät kasveille ja eläimille Grotsnakin tarinaa.


...noh? Mitä mieltä olette?


LOL!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! HAHAHAHAHAAAHAHAHAHA!!!!
JOTAIN MOUGLI MEININKII TAAS!!!!! :D ONKO TÄÄ JOKU KAUAN ODOTETTU LISÄ OSA!!!! :D :D ääh.. no ei saa haukkua.. kouluun tämä sopii koska koulu on täynnä kaikkea paskaa sun muuta :roll: mutta et kai usko että joku ottaisi tämän vakavasti? :?
Avatar
joppu
Viestit: 648
Liittynyt: Ma 27.01.2003 14:25
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja joppu »

Tuo otsikko on vähän hassu kerta eivät WHFB:n örkit ole pahoja. He vain tykkäävät rehellisesti tappelusta.
The Chaos Cell
Viestit: 101
Liittynyt: Pe 06.09.2002 12:39

Viesti Kirjoittaja The Chaos Cell »

hmmm.
hyvä tarina, mutta olis saanu enempi olla veren lentoo ja suolen lentoo.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Tarinat ja novellit”