sun tzu: the art of war eli sodankäynnin taito?
-
Amazing Slug
- Viestit: 4112
- Liittynyt: To 01.05.2003 22:03
- Paikkakunta: Espoo
Niin. Et varmaankaan voi väittää, ettei hyvään peliin tarvita taktiikkaa? Harvinaisen tylsä peli, jos kentän molemmilta puolilta kaksi laumaa taapertaa toisia kohti ja puolivälissä aloittavat käsikähmän. siinä ei pelaaminen parane eikä oma ajattelutapa jalostu. Ok, kärjistän mutta silti.SirUlrich kirjoitti:Tjaa...
Mitä enemmän mä tätä keskustelua seuraan sitä enemmän musta alkaa tuntua siltä et joku siellä jossain on unohtanut tän harrastuksen syvimmän olemuksen.
Voittaminen on kivaa. Aina. Siksi kai niitä pelejä halutaan voittaa. Mutta aivan yhtä hauskaa ja jopa hauskempaa on hyvät pelit jossa molemmat pelaajat tekee fiksuja ratkaisuja ja jossa lopputuloksesta huolimatta voidaan sanoa et se oli upea peli. Paras koskaan pelaamani peli päättyi mun häviöön ja vielä massacrella, mutta peli oli kokonaisuutena viihdyttävä ja sen kuluessa pystyi selkeästi näkemään et oma pelaaminen on parantunut ja oma tapa ajatella on jalostunut.
Mun mielestäni tämän harrastuksen ehdoton helmi on mahdollisuus kehittää itseään ja pitää hauskaa muiden pelaajien kanssa. Jokainen peli voitettu tai hävitty on hyvä.
Pahoittelen jos tällaiset ajatukset on loukkaavia tms. mut seisonpa sentään sanojeni takana...
-Uffe
Tottahan voittaminen on hauskaa, vaikkei se pelin itsetarkoitus olekaan. Hauskanpito on se tarkoitus ja se onnistuu muutenkin kuin voittamalla, esimerkiksi kokeilemalla uusia taktiikoita.
-
Amazing Slug
- Viestit: 4112
- Liittynyt: To 01.05.2003 22:03
- Paikkakunta: Espoo
Voisitko selventää tätä sinun vastaustasi? Minä en ainakaan pysty seuraamaan tämän keskustelun kulkua. Miksi sinä aloit tuosta taktiikasta puhumaan? Eihän SirUlrich sanonut siitä mitään. Jos quotaat jonkun tekstiä, luulisi, että sinun viestisi liittyisi jotenkin siihen lainaukseen.Vader kirjoitti:Niin. Et varmaankaan voi väittää, ettei hyvään peliin tarvita taktiikkaa? Harvinaisen tylsä peli, jos kentän molemmilta puolilta kaksi laumaa taapertaa toisia kohti ja puolivälissä aloittavat käsikähmän. siinä ei pelaaminen parane eikä oma ajattelutapa jalostu. Ok, kärjistän mutta silti.SirUlrich kirjoitti:Tjaa...
Mitä enemmän mä tätä keskustelua seuraan sitä enemmän musta alkaa tuntua siltä et joku siellä jossain on unohtanut tän harrastuksen syvimmän olemuksen.
Voittaminen on kivaa. Aina. Siksi kai niitä pelejä halutaan voittaa. Mutta aivan yhtä hauskaa ja jopa hauskempaa on hyvät pelit jossa molemmat pelaajat tekee fiksuja ratkaisuja ja jossa lopputuloksesta huolimatta voidaan sanoa et se oli upea peli. Paras koskaan pelaamani peli päättyi mun häviöön ja vielä massacrella, mutta peli oli kokonaisuutena viihdyttävä ja sen kuluessa pystyi selkeästi näkemään et oma pelaaminen on parantunut ja oma tapa ajatella on jalostunut.
Mun mielestäni tämän harrastuksen ehdoton helmi on mahdollisuus kehittää itseään ja pitää hauskaa muiden pelaajien kanssa. Jokainen peli voitettu tai hävitty on hyvä.
Pahoittelen jos tällaiset ajatukset on loukkaavia tms. mut seisonpa sentään sanojeni takana...
-Uffe
Tottahan voittaminen on hauskaa, vaikkei se pelin itsetarkoitus olekaan. Hauskanpito on se tarkoitus ja se onnistuu muutenkin kuin voittamalla, esimerkiksi kokeilemalla uusia taktiikoita.
No toki. Ketjun aihehan on Sun Tzu ja niin edespäin. Sun Tzu käsittelee aika pitkälti taktiikoita, joita käytetään sodankäynnissä. SirUlrich taas totesi Mitä enemmän mä tätä keskustelua seuraan sitä enemmän musta alkaa tuntua siltä et joku siellä jossain on unohtanut tän harrastuksen syvimmän olemuksen, jonka oletan tarkoittavan tämän foorumin keskustelijoita. Mitä ajoin takaa, on se, että pelistä tuskin saa kovin hauskaa ja palkitsevaa tapahtumaa, jos taktiikoita ei kehitetä.Amazing Slug kirjoitti:Voisitko selventää tätä sinun vastaustasi? Minä en ainakaan pysty seuraamaan tämän keskustelun kulkua. Miksi sinä aloit tuosta taktiikasta puhumaan? Eihän SirUlrich sanonut siitä mitään. Jos quotaat jonkun tekstiä, luulisi, että sinun viestisi liittyisi jotenkin siihen lainaukseen.Vader kirjoitti:Niin. Et varmaankaan voi väittää, ettei hyvään peliin tarvita taktiikkaa? Harvinaisen tylsä peli, jos kentän molemmilta puolilta kaksi laumaa taapertaa toisia kohti ja puolivälissä aloittavat käsikähmän. siinä ei pelaaminen parane eikä oma ajattelutapa jalostu. Ok, kärjistän mutta silti.
Tottahan voittaminen on hauskaa, vaikkei se pelin itsetarkoitus olekaan. Hauskanpito on se tarkoitus ja se onnistuu muutenkin kuin voittamalla, esimerkiksi kokeilemalla uusia taktiikoita.
SirUlrich totesi kutakuinkin näin Mutta aivan yhtä hauskaa ja jopa hauskempaa on hyvät pelit jossa molemmat pelaajat tekee fiksuja ratkaisuja ja jossa lopputuloksesta huolimatta voidaan sanoa et se oli upea peli. Fiksut ratkaisut rinnastaisin tässä käytettyihin taktiikoihin, eli jos ei ole taktiikoita/fiksuja ratkaisuja ei saada hyvää peliä. Ja taktiikat on juuri se seikka, mitä Sun Tzun opeista voidaan etsiä.
Eittämättä ensimmäinen vastaukseni ei ollut maailman selkeämpiä, mutta toivottavasti tämä hieman helpottaa.
toisaalta, rommel lähetettiin takas saksaan ennen lopullista häviötä, joten...
englantilaiset saivat materiaalisen ylivoiman saksaan nähden, ja rommel otti perääntymisen todella raskaasti.
Syy miksi Rommel lähetettiin saksan-maalle ja sieltä ranskaan oli mahdollisen hyökkäyksen varalle rakennettava rannikkopuolustus, minkä rakentamista Rommel meni johtamaan.
Kuitenkin Montgomery ei ollut mikään turha kaveri, mutta tuota sotaa ei voida pitää kahden henkilön kohtaamisena, vaan ylipäätänsä monen toisistaan erillään olevan, mutta kuitenkin yhdessä käyttäytyvän asian yhteen sattuma.
[edit] ei koskaan kannatta postata topiciin, mikä jatkuu toiselle sivullem jos luet vielä ensimmäistä... )
englantilaiset saivat materiaalisen ylivoiman saksaan nähden, ja rommel otti perääntymisen todella raskaasti.
Syy miksi Rommel lähetettiin saksan-maalle ja sieltä ranskaan oli mahdollisen hyökkäyksen varalle rakennettava rannikkopuolustus, minkä rakentamista Rommel meni johtamaan.
Kuitenkin Montgomery ei ollut mikään turha kaveri, mutta tuota sotaa ei voida pitää kahden henkilön kohtaamisena, vaan ylipäätänsä monen toisistaan erillään olevan, mutta kuitenkin yhdessä käyttäytyvän asian yhteen sattuma.
[edit] ei koskaan kannatta postata topiciin, mikä jatkuu toiselle sivullem jos luet vielä ensimmäistä...
)Where's mi pint? I can't do nothing whitout mi pint!
-
Amazing Slug
- Viestit: 4112
- Liittynyt: To 01.05.2003 22:03
- Paikkakunta: Espoo
Ok. Tämä selvensi. Tein ehkä hätiköityjä päätöksiä tuosta ensimmäisestä viestistäsi.Vader kirjoitti: No toki. Ketjun aihehan on Sun Tzu ja niin edespäin. Sun Tzu käsittelee aika pitkälti taktiikoita, joita käytetään sodankäynnissä. SirUlrich taas totesi Mitä enemmän mä tätä keskustelua seuraan sitä enemmän musta alkaa tuntua siltä et joku siellä jossain on unohtanut tän harrastuksen syvimmän olemuksen, jonka oletan tarkoittavan tämän foorumin keskustelijoita. Mitä ajoin takaa, on se, että pelistä tuskin saa kovin hauskaa ja palkitsevaa tapahtumaa, jos taktiikoita ei kehitetä.
SirUlrich totesi kutakuinkin näin Mutta aivan yhtä hauskaa ja jopa hauskempaa on hyvät pelit jossa molemmat pelaajat tekee fiksuja ratkaisuja ja jossa lopputuloksesta huolimatta voidaan sanoa et se oli upea peli. Fiksut ratkaisut rinnastaisin tässä käytettyihin taktiikoihin, eli jos ei ole taktiikoita/fiksuja ratkaisuja ei saada hyvää peliä. Ja taktiikat on juuri se seikka, mitä Sun Tzun opeista voidaan etsiä.
Eittämättä ensimmäinen vastaukseni ei ollut maailman selkeämpiä, mutta toivottavasti tämä hieman helpottaa.
-
Zymeth Salkir Dkhan
- Viestit: 1750
- Liittynyt: Pe 05.07.2002 00:12
- Paikkakunta: Turku
Montgomeryllä oli erittäin paha vika: Hän ei kyennyt sotimaan kunolla, ellei valinnut itse taistelujen tapahtumapaikkaa ja kyennyt suunnittelemaan kaikkea etukäteen. Hän ei vain osannut improvisoida.
Rommel taas oli improvisoinnin mestari, yleisesti panssarikettu oli Toisen maailmansodan paras kenraali, toisena on ehkä Konev, Neuvostoliiton etelärintaman sankari.
Rommel taas oli improvisoinnin mestari, yleisesti panssarikettu oli Toisen maailmansodan paras kenraali, toisena on ehkä Konev, Neuvostoliiton etelärintaman sankari.
We will march, until whole world is in his colours, his glory and his madness.
Mutta hyväkään kenraali ei ole mitään ilman rivi sotilaita....
Mutta jos ruvetaan miettimään kunnolla taisteluiden voittajia, kenraaleja ja taktiikoita, WWII:en turhin "kenraali" oli Adolf Hitler.
Herr Hitler suunnitteli ihan hurjia suunnitelmia, jotka eivät varmasti tulleet toimimaan... Ja Hitler itse KIELSI varusteiden jaon venäjälle, koska venäjä oli helppo "vapauttaa" Stalini ikeen alta... ELi Hitler ajatteli että nuekut (en ole raisti) juokiosivat Saksalaisia kohden lippu hulmuten ja veisaisivat ylistys lauluja saksalle ja lahjoittaisivat omat veljensä armeijasta natseille....
Mutta jos ruvetaan miettimään kunnolla taisteluiden voittajia, kenraaleja ja taktiikoita, WWII:en turhin "kenraali" oli Adolf Hitler.
Herr Hitler suunnitteli ihan hurjia suunnitelmia, jotka eivät varmasti tulleet toimimaan... Ja Hitler itse KIELSI varusteiden jaon venäjälle, koska venäjä oli helppo "vapauttaa" Stalini ikeen alta... ELi Hitler ajatteli että nuekut (en ole raisti) juokiosivat Saksalaisia kohden lippu hulmuten ja veisaisivat ylistys lauluja saksalle ja lahjoittaisivat omat veljensä armeijasta natseille....
Nomen Est Omen
Jos en väärin muista, niin näihän se oli: ns. neukut tahtoivat pois kommunistin ikeen alta, mutta saksalaiset eivät osanneet hyödyntää tätä koska ajattelivat että, neuvosto "rodut" olivat orjarotua...Adanedhel kirjoitti:Eli Hitler ajatteli että nuekut (en ole raisti) juokiosivat Saksalaisia kohden lippu hulmuten ja veisaisivat ylistys lauluja saksalle ja lahjoittaisivat omat veljensä armeijasta natseille....
Ja hitler olisi ollut varma voittaja, jos EI olisi listinyt miljoonia juutalaisia, vaan olisi pistänyt tykin ruuaksi rintamalle neukkulaan... Loikkaus yrityksestä päätyi köyden jatkoksi, jos onnistui, velli venäläinen pisti lihoiksi....
Mutta hitler oli tyhmä.
Ja hitlerin suunnitelmien kustua, hän teloitti kenraalit jotka olivat vastuussa suunnitelman toteutuksesta... (Siis Aatun laatimasta)
Piru mikä seko. Ja viel pupun ruuan mussuttaja. Jänis,
Sori taisi mennä OT:ksi
Mutta hitler oli tyhmä.
Ja hitlerin suunnitelmien kustua, hän teloitti kenraalit jotka olivat vastuussa suunnitelman toteutuksesta... (Siis Aatun laatimasta)
Piru mikä seko. Ja viel pupun ruuan mussuttaja. Jänis,
Sori taisi mennä OT:ksi
Nomen Est Omen
These are the principles of planning attacks.
Generally in warfare:
If ten times the enemy's strength, surround them;
if five times, attack them;
if double, divide them;
if equal, be able to fight them;
if fewer, be able to evade them;
if weaker, be able to avoid them.
noi ainakin toimii WH:ssa
Generally in warfare:
If ten times the enemy's strength, surround them;
if five times, attack them;
if double, divide them;
if equal, be able to fight them;
if fewer, be able to evade them;
if weaker, be able to avoid them.
noi ainakin toimii WH:ssa
"Vade retro, alter ego!"
Therefore, there are five factors of knowing who will win:
One who knows when he can fight, and when he cannot fight, will be victorious;
one who knows how to use both large and small forces will be victorious;
one who knows how to unite upper and lower ranks in purpose will be victorious;
one who is prepared and waits for the unprepared will be victorious;
one whose general is able and is not interfered by the ruler will be victorious.
These five factors are the way to know who will win.
sekä ehkä nämäkin jollain tapaa...
T
herefore I say:
One who knows the enemy and knows himself will not be in danger in a hundred battles.
One who does not know the enemy but knows himself will sometimes win, sometimes lose.
One who does not know the enemy and does not know himself will be in danger in every battle.
One who knows when he can fight, and when he cannot fight, will be victorious;
one who knows how to use both large and small forces will be victorious;
one who knows how to unite upper and lower ranks in purpose will be victorious;
one who is prepared and waits for the unprepared will be victorious;
one whose general is able and is not interfered by the ruler will be victorious.
These five factors are the way to know who will win.
sekä ehkä nämäkin jollain tapaa...
T
herefore I say:
One who knows the enemy and knows himself will not be in danger in a hundred battles.
One who does not know the enemy but knows himself will sometimes win, sometimes lose.
One who does not know the enemy and does not know himself will be in danger in every battle.
"Vade retro, alter ego!"
Mitä tästä opimme? Osaa sekä oma että vastustajan armeijakirja ulkoa.Rishadan kirjoitti:sekä ehkä nämäkin jollain tapaa...
T
herefore I say:
One who knows the enemy and knows himself will not be in danger in a hundred battles.
One who does not know the enemy but knows himself will sometimes win, sometimes lose.
One who does not know the enemy and does not know himself will be in danger in every battle.
-
tuhannen taalan mies
- Viestit: 170
- Liittynyt: Ti 03.12.2002 10:58
kuullostaa järkevältä :?Rishadan kirjoitti:These are the principles of planning attacks.
Generally in warfare:
If ten times the enemy's strength, surround them;
if five times, attack them;
if double, divide them;
if equal, be able to fight them;
if fewer, be able to evade them;
if weaker, be able to avoid them.
noi ainakin toimii WH:ssa