Miksi T9A on ottanut valta-aseman esim. Armies Projectin yli?

[ZyDec0]

Tervehdys!

Pari kuukautta sitten tuli useiden sattumusten kautta löydettyä vanha maalaus- ja figuharrastus. Melko nopeasti se jalostui Faba-nostalgioinniksi, jonka jälkeen oltiinkin jo kovaa vauhtia hankkimassa kauan sitten myytyjä Bretonnia-ritareita takaisin. Tietysti vanhat kuin tuoreet The Old World -artikkelit osuivat samalla istunnolla silmään ja siitä luontevasti alkoi nykyskenen tilanteen tutkailu niin Suomessa kuin kauempanakin. Tätä alustaa selatessa on selvinnyt ainakin se, että 6th editionia pelataan vanhemmista edikoista eniten ja tuoreemmista sääntöpaketeista selvän kannatuksen on saanut T9A. Kutosedikkakeskusteluja löytyi myös aika paljon, joten sitä tukevat argumentit on tiedossa. Oikeastaan itseäni kiinnostaisi kuulla nykyiseltä pelaajakunnalta se miksi T9A on ottanut niin vankan aseman Warhammer Armies Projectin yli? Näin pelkistetysti tuntuu siltä, että Amerikassa tuota Armies Projectia tuetaan enemmän ja Euroopassa 9th Agea. Olettamani voi toki olla pielessä, mutta tällainen fiilis itselläni on. En tiedä syntyykö tästä sen kummemmin keskustelua, vai onko asia kuitattu lyhyellä yksinkertaisella vastauksella, mutta asia kiinnostaa joka tapauksessa.

[Morrigan]

Jaa-a, hyvä kysymys. Olen itse pelannut fantasy battlea 6. laitoksesta lähtien, ja nykyiseltään pelaan lähinnä ysiä, enkä ole oikeastaan muihin massa-taistelupeleihin tutustunut kuin ihan vilaukselta.

Näistä lähtökohdista sanoisin, että syitä ysin suosioon yli Warhammer Armies projektin on muutamia. Ensiksi tulee mieleen se, ettei kasi-edikasta juuri pidetty verrattuna edeltäviin edikoihin. WHAP ja 9th age on molemmat rakennettu kasin rungon päälle, mutta ymmärtääkseni WHAP (etenkin alkuaikoina) teki vähemmän fundamentaalista korjausliikettä pois kasista. En nyt tarkoita yksittäisten sääntöjen muokkaamista, vaan vaikkapa sitä, ettei ysissä voi castailla purple sunia ja voittaa koko peliä sillä. Kasi edikassa kaikki efektit olivat ilotuliteräjähdyksiä, ysissä eivät. Etenkin kilpailullisen skenen kannalta ysi on tästä syystä huomattavasti miellyttävämpi pelattava, koska pelit ratkeavat enemmän taitoon kuin tuuriin (noppapelistä puhuttaessa tuuri toki on aina iso faktori).

Kilpailullisesta skenestä tulee tietysti mieleen ETC, eli European Team Championship. Suomessa ETC on aina ollut näkyvästi esillä faban turnausskenessä, ihan ETC:n alusta lähtien. Kun Faban kuollessa ETC:ssä päädyttiin KoW:in (joka oli vuonna 2015 toinen vakava kanditaatti) sijasta pelaamaan 9th agea, Suomen kilpailullinen skene (ja siten suuri joukko turnausjärkkääjiä) siirtyi mukana. Tässä tulee sitten myös se jenkki näkökulma mukaan, kun rapakon takaa saa saapua vain yksi tiimi. Emt kuinka paljon se oikeasti vaikuttaa ysin suosioon siellä, mutta kuitenkin.

Sitten on tietysti skaala. 9th age on alunperin lähtenyt liikkeelle Swe-compin tekijöiden toimesta, jotka olivat tehneet comppeja (eli armeijan rakennukseen liittyviä rajoituksia, joilla pyrittiin tasapainottaa peliä) warhammeriin jo vuosia. Heillä oli toimiva organisaatio ja tarpeeksi tietoa sekä ymmärrystä lähteä rakentamaan tasapainoista ja toimivaa sääntösettiä. Vuosien saatossa ysin organisaatio on kasvanut huimasti, ja se myös näkyy (toki myös negatiivisesti, esim. organisaation päätösrakenteet ovat olleet välillä ihan ihme byrokraattisia mustekaloja): uudet säännöt ja armeijat on tarkkaan mietitty, niitä on mukava pelata ja peli on varsin hyvässä tasapainossa. Tätä tasapainoa on vaikea saavuttaa pienellä tiimillä.

Näkyvyys myös lisää näkyvyyttä ja skene on pieni. Jos laatikkotaistelupelit kiinnostavat, niin harva jaksaa yksin sinnitellä pelatan peliä johon ei löydy vastustajia. Kaveriporukoissa pelaaminen nyt on oma juttunsa. Mitä isompi lumipallo on kyseessä, sitä isommaksi se muuttuu alaspäin pyöriessään.

Nämä nyt on ehkä sellaisia semi "objektiivisia" pohdintoja. Henkilökohtaisesti taas olen sitä mieltä, että säännöiltään ysi on paras kaltaisensa figupeli markkinoilla. Se on äärimmäisen hyvässä balanssissa eikä säännöissä ole juurikaan aukkoja. Henk. koht. kaipaan Warhammerin universumia, erityisesti sitä kutosedikan aikaista synkkää mutta semi-realistista, mutta kyllä mä eniten olen 9th agen pelaamisesta nauttinut niihin muihin (6.-8. edikat) pelaamiini verrattuna, sen verran hyvät säännöt tässä pelissä on.

[ZyDec0]

Erinomaisen avartava keskustelun avaus! Tuossa loppuosassa sivusitkin osittain samoja ajatuksia, mitä itselläni nousi, kun selasin kummankin projektin sivustoa ja materiaaleja. Erityisesti tuo Warhammer-maailman puuttuminen T9A:ssa hieman vaivaa itseäni, mutta ymmärrän toki miksi tähän on päädytty. WHAPin puolella mielestäni jopa yliampuva armeija- ja yksikkötarjonta taas aiheutti aika ristiriitaisia tunnelmia. Tiedän kyllä, että Bretonnian tryffelikoirista on fluffia esimerkiksi Grail Knight -opuksessa, mutta ehkä sisälläni asuu joku piilevä GW-puritanisti, jonka mielestä tuon tarinan saattaminen pelikentille harrasteprojektin toimesta on vain väärin. 9th Age vaikuttaa materiaalien perusteella noista kahdesta ammattimaisemmin toteutetulta, mikä (ainakin omassa pistetaulukossani) puoltaa sen suosiota. Nämä vain siis omia havaintoja pelkkien materiaalien perusteella.

[Lord of Carcassonne]

Itse pelaisin wapia mikäli olis pelikavereita joiden kanssa pelaisi säännöllisesti. Itse tykkään wapin valtavasta sisällöstä ja sen myötä näkisi erilaisia armeijoita pöydillä. Bretonnialla alkaa olla hyvä lista mutta itse en pidä että armeijalle on annettu tykkejä mutta kuka käskee käyttämään niitä. Wap antaa kuitenkin edelleen mahdollisuuden pelata Breteillä kuten ennenkin. Wapin säännöt on musta myös hyvät (Tämä on puhtaasti oma mielipide). 9th age on kilpapelaajien peli jossa balanssi on pyritty viemään tappiin ja peli rajaa aika paljon armeijan rakennusta. Mä Itse tykkään pelata peliä jossa sulla on isot yksiköt ottamassa yhteen vihollisen kanssa. Itse pidän eeppisistä peleistä. 9th agen "Bretonnia" vaan alkaa vaikuttaa oudolta sen verran mitä tulevasta kirjasta on klexe ja kumppanit paljastellut. Siksi warhammerin Bretit kiinnostaa enemmän. 9th agea pelaa paljonkin turnauspelaajat jotka pelasivat paljon 8 edikan tapahtumissa. Nykyinen 9th age pelaajakunta ei Suomessa ole kuitenkaan yhtä suurta kuin 8 edikan aikaan jolloin isot turnaukset täyttyi hetkessä. Myös 6 ja 7 edikat keräsivät valtavasti pelaajia ja näille löytyy vielä pelaajakuntaakin. On myös 9th age pelaajia jotka ei käy turnauksissa mutta heidän kanssaan jutelleena (en kaikkien tietenkään) yleinen syy miksi pelaavat 9th agea on se että kun ei ole muuta mitä pelata tai ovat vasta harrastuksen pariin tulleet jolloin 9th age on ollut luonnollinen vaihtoehto koska sitä on isommissa peliporukoissa pelattu paljon. Se ei tietenkään ole väärin ja jokainen pelaa tietenkin sitä minkä paremmaksi näkee.

Musta Wapia pitäisi tuoda enemmän esille ja pitää tapahtumia kun kerran säännöt ja army bookit saa ilmaiseksi netistä ja pienellä maksulla käy painattaa fyysisen version omaan käyttöön.

Itse olen valmis pitämään Wapiin tapahtumia muiden edikoiden ohella. Monipuolinen edikka tarjonta myös saa ihmiset pelaamaan edikoita joista tykkäävät.

Vaikka wap ei ole Suomessa suuri hitti, sen suosio on itseasiassa kasvanut maailmalla ja useammalla YouTube kanavalla on alkanut olemaan taistelu raportteja.

[El Capitan]

Onko milläkään pelillä vieläkään oikeasti valta-asemaa hallussaan?

Eikös fantasiagenre ole hyvin paikkakuntakohtainen asia, joka saattaa vaihdella rajustikin maakuntien välillä? Turnausaktiivisuudesta voi päätellä jotakin Sotun turnaus-osion perusteella, mutta se itsessään ei kerro vielä mitään pelin varsinaisesti suosiosta ja pelaajien aktiivisuudesta. Peli voi olla hyvinkin aktiivinen ja elinvoimainen kaupungin/yksilön elämässä, mutta matkusuintoon vaikuttaa moni asia aina rahallisesta tilanteesta ajankäytön mahdollisuuteen. Kaikki eivät myöskään ole turnausihmisiä, joita leikkimielisetkin pelikarkelot eivät houkuta mukaansa.

Jos pelaajat sijoittuvat myös maantieteellisesti täydellisesti ympäri Suomen kauas toisistaan, niin tottahan sen ymmärtää, että turnauksia ei muodostu aktiivisesti ja täyty välittömästi. Jos pelistä tykästyneet ihmiset asuvat esim. Rovaniemi, Oulu, Joensuu, Turku, niin onko kenellekkään mitään epäselvyyttä, miksi vuoden ainoa turnaus järjestetään esim. Ropeconissa?

Hyviä pelejä on maailma täynnä ja koko ajan tulee markkinoille uusia tuttavuuksia. Juuri hetki sitten keskustelin Tamperelaisen kaverini kanssa, joka hehkutti minulle Conquestia. Pelissä on kauniit fikut, mutta itselleni tuli yllätyksenä, että sekin alkaa rantautua Suomeen. PK-seudulla kuulemma pelataan jossain määrin Tulen ja Jään laulujakin.

Miksi suosia jotakin toista ylitse jonkun muun on nykyään minun mielestäni hyvin kummallinen keskustelu käytäväksi. Tänä päivänä esim. tasapainoisia pelejä pitäisi lähtökohtaisesti olla kaikki, joten tietyn pelin kehuminen tietyllä asialla toteutuu myös monessa muussakin pelissä. Kaippa siihen omaan suosioon liittyy ihan puhtaasti suurimmaksi osaksi paikallinen peliporukka ja ennen kaikkea se, kuka pelaa mitäkin. Yksin on hankala pelata mitään ja minä mieluummin pelaan peliä vaikka kolmen huipputyypin kanssa kuin laajemmalle levinneen pelin 10 fanaattisen fanityypin kanssa, joista kukin pommittaa joka päivä haasteita, mutta kenenkään kanssa en ekaa tuntia vaihda kuulumisia vaikka perhe-elämään liittyen.

[ZyDec0]

Onko milläkään pelillä vieläkään oikeasti valta-asemaa hallussaan?

Eikös fantasiagenre ole hyvin paikkakuntakohtainen asia, joka saattaa vaihdella rajustikin maakuntien välillä? Turnausaktiivisuudesta voi päätellä jotakin Sotun turnaus-osion perusteella, mutta se itsessään ei kerro vielä mitään pelin varsinaisesti suosiosta ja pelaajien aktiivisuudesta. Peli voi olla hyvinkin aktiivinen ja elinvoimainen kaupungin/yksilön elämässä, mutta matkusuintoon vaikuttaa moni asia aina rahallisesta tilanteesta ajankäytön mahdollisuuteen. Kaikki eivät myöskään ole turnausihmisiä, joita leikkimielisetkin pelikarkelot eivät houkuta mukaansa.

Joo on totta, että tuo valta-asema jakautuu eri peleille riippuen tarkastelukontekstista. Alkuperäinen kysymyksen synty oikeastaan johtaakin juurensa avoimeen turnaustarjontaan. Tämä johtuu siitä, että olen palaamassa harrastuksen pariin, eikä minulla ole ennestään aktiivista peliporukkaa ympärilläni. Pelikaverien etsiminen lähtee siis foorumeilta kuten Sotavasara, Discord-kanavat tai Facebook-ryhmät. Etsin kysymyksessäni enemmänkin näkökulmia siihen miksi turnausosiossa on nimenomaan T9A-tarjontaa eikä esimerkiksi otsikossa mainittua Armies Projectia.

Hyviä pelejä on maailma täynnä ja koko ajan tulee markkinoille uusia tuttavuuksia. Juuri hetki sitten keskustelin Tamperelaisen kaverini kanssa, joka hehkutti minulle Conquestia. Pelissä on kauniit fikut, mutta itselleni tuli yllätyksenä, että sekin alkaa rantautua Suomeen. PK-seudulla kuulemma pelataan jossain määrin Tulen ja Jään laulujakin.

Miksi suosia jotakin toista ylitse jonkun muun on nykyään minun mielestäni hyvin kummallinen keskustelu käytäväksi. Tänä päivänä esim. tasapainoisia pelejä pitäisi lähtökohtaisesti olla kaikki, joten tietyn pelin kehuminen tietyllä asialla toteutuu myös monessa muussakin pelissä. Kaippa siihen omaan suosioon liittyy ihan puhtaasti suurimmaksi osaksi paikallinen peliporukka ja ennen kaikkea se, kuka pelaa mitäkin. Yksin on hankala pelata mitään ja minä mieluummin pelaan peliä vaikka kolmen huipputyypin kanssa kuin laajemmalle levinneen pelin 10 fanaattisen fanityypin kanssa, joista kukin pommittaa joka päivä haasteita, mutta kenenkään kanssa en ekaa tuntia vaihda kuulumisia vaikka perhe-elämään liittyen.

Riippuu varmasti henkilöstä, että onko kummallinen keskustelu vai ei. Tarkoitan tällä siis sitä, että jokaisella pelaajalla/harrastajalla on omat motiivinsa. Jotkut tykkäävät kokeilla uusia pelejä jatkuvasti. Jotkut rakastuvat tiettyyn fantasiamaailmaan tai pelin mekaniikkoihin, eivätkä kaipaa rinnalle uusia pelejä, vaan keskittävät energiansa yhteen peliin.

[Tyrisalthan]

Joo on totta, että tuo valta-asema jakautuu eri peleille riippuen tarkastelukontekstista. Alkuperäinen kysymyksen synty oikeastaan johtaakin juurensa avoimeen turnaustarjontaan. Tämä johtuu siitä, että olen palaamassa harrastuksen pariin, eikä minulla ole ennestään aktiivista peliporukkaa ympärilläni. Pelikaverien etsiminen lähtee siis foorumeilta kuten Sotavasara, Discord-kanavat tai Facebook-ryhmät.

No Kangasala ja Orivesi ei ole hirveän kaukana toisistaan, niin mitäs jos tulisit lauantaina mestoille kutosedikan turnaukseen? Joko itse pelaamaan, tai sit ihan vain katselemaan ja juttelemaan? Parhaiten sitä tutustuu kasvotusten, ja ainakin tähän skeneen pääsee tosi kivasti sisään, kaikki on kohteliaita ja mukavia, ja auttavat mielellään sääntöjutuissa tai mitä ikinä vain tuleekin mieleen kysyä. Etkä tarvitse edes omia figuja, aina saa armeijan lainaan turnaukseen (vaikka minulta, mutta myös monilla muilla löytyy ylimääräisiä armeijoita lainattavaksi). Eli lämpimästi tervetuloa!

[Morrigan]

Myöskään minkään yhden pelisysteemin pelaaminen ei sulje muita systeemejä pois. Toki silloin sääntöjä saattaa mennä vähän ristiin rastiin, mutta se nyt on kuitenkin aika pieni juttu, ellei nimenomaan halua taistella verissä päin kukkulan kuninkuudesta, mitä nyt ei onneksi varmaan missään skenessä tehdä.

Omasta näkökulmasta tuli näiden viestien jälkeen vähän pohdittua sitä, millainen mielikuva erityisesti vanhempia laitoksia pelaavilla on ysistä. Rivien välistä jäi sellainen kuva, että se nähdään hampaat irvessä pelattavana pelinä, jossa vain voittajalla on merkitystä. Ainakin verrattuna vaikka kutoseen. Tuntuu, että jotkut ainakin rinnastavat tämän hyvään pelin sisäiseen balanssiin, mikä on vähän kummallista. Vai onko kyse enemmän mielletystä pelaajakunnasta? Henk. koht. uskoisin, että kaikkien näiden vähän enemmän nichejen pelien pelaajat ovat tätä nykyä varsin mukavaa ja vastaanottavaista sakkia (toki voin puhua vain ysin puolesta), ihan jo siitä syystä, etteivät pelit ole niin näkyviä. Jotenkin veikkaisin, että ne ns. mulkummat pelaajat ovat hypänneet kelkasta sen seuraavan suositun pelin pelaajiksi. Tai jopa kasvaneet aikuisiksi.

Musta olisi tosi mielenkiintoista muuten kuulla eri pelien, WAP:in, kutosen ja KoW:in pelaajien syyt miksi juuri se peli, ja miksei joku noista muista. Veikkauksena arvaisin, että kaikissa tapauksissa syinä ovat 1) se, mihin ensimmäiseksi on tutustunut enemmän ja 2) se mitä peliä lähistön pelaajat pelaavat. Kutosen ja WAP:in kohdalla nostalgia on myös varmasti aika isossa roolissa.

Kapun kommentista olen kyllä samaa mieltä, mieluummin sitä hyvällä porukalla pelaa vaikka Afrikan Tähteä (Kimbleä en kehdannut laittaa kun en siihen suostu koskemaan) kuin huonolla Gloomhavenia.

Ps. koska täytyyhän sitä omaa peliä mainostaa, niin ohessa vielä kestolinkki 9th agen Suomen Discord-servulle: https://discord.gg/e6fABxHBcE

Edit: niin ja mä itsehän tosiaan pelaan Mordheimia toisena "pääpelinäni". Ei ehkä aiheeseen suoraan liittyen, mutta ajattelin mainita.

[Lord of Carcassonne]

Itse olen valmis pelaamaan eri edikoita/versioita kunhan samoja nappeja saa käyttää peleissä.

[Morrigan]

Jep, sepä. Se onneksi onnistuu aikalailla kaikkien pelien kanssa. Ei toki ihan täyttä overlappia ole kyllä kaikkien unittien kanssa joka pelijärjestelmässä.

Ps. Seuraavassa Talvisodassa saattaa olla käytössä liittolaissääntö ysissä (se on nyt kokeilussa pienemmän skaalan turnauksessa), eli Equitanekin voi käyttää hippogriippiritareita jos ottavat Empireltä kanaritareita. ;)

[El Capitan]

Omasta näkökulmasta tuli näiden viestien jälkeen vähän pohdittua sitä, millainen mielikuva erityisesti vanhempia laitoksia pelaavilla on ysistä. Rivien välistä jäi sellainen kuva, että se nähdään hampaat irvessä pelattavana pelinä, jossa vain voittajalla on merkitystä.

Minä en ole aikaisempien edikoiden vaan vaihtoehtopelien pelaaja, mutta vastaan siitä huolimatta vaikka mielipidettäni ei suoraan kysytty.

Kultavuosienkaan aikana en paljoa omasta kotiseudultani lähtenyt muualle pelaamaan, mutta aina silloin tällöin kiveni alla koin tylsyyden tunnetta. Kurkkasin huvikseni turnausilmoituksia vain aikani kuluksi, jonka johdosta tietyt nimet jäivät mieleen ja välillä osasin yhdistää ne jopa täällä oleviin nikkeihin. Kun Ropeconissa kävi pyörähtämässä, kenties jopa pelaamassa sankareita vastaan, takaraivoon iskeytyi tietty mielikuva eri henkilöiden pelitavoista ja -filosofiasta.

T9A markkinoitiin hyvin samalla tavalla kuin WMH:ta alkuaikoina täällä Sotussa. Tai itse ainakin kohtasin eräänlaista vastakkain asettelua, että meidän peli on turnaus- ja muutenkin kilpapelaamiseen kelpoinen toisin kuin teidän omanne. Väitteen kanssa on vaikea olla toista mieltä, koska olemme kaikki pelanneet niitä toisia pelejä, mutta kun T9A:n turnausilmoituksissa on aikaisemmin tutuksi tulleet nimet Faban turnausskenestä, jotka puhuvat kilpapelaamisen paremmuudesta tässä kyseisessä pelissä, jotka kenties rökittivät minut nettilistoillaan Faban aikoina, se antaa heti omanlaisensa leiman pelille, johon olettaa kohtaavansa kun menee oman kivensä alta muualle pelaamaan.

Joskus luin täällä Sotussa WMH:n puolella, että onko kyseessä fikupeli vai fikupeli. Siinä oli hienosti kirjoitettu puollustusviesti mm. WMH:n kohtaamaan dissaukseen paljon käytetyistä 2d-maastoista. Olen kirjoitetun tekstin kanssa samaa mieltä, koska me kaikki mm. tiedämme miten hienoja keksintöjä kukkulat ovat tässä harrastuksessa. Kings of Warin Discordissa puolestaan kohtasin eräänä päivänä viestin, että fikuillaan olisi mahdollista joko pelata tai leikkiä. Koin viestin minulle tarkoitetuksi aikaisemman keskustelun perusteella enkä siitä loukkaantunut, koska olin samaa mieltä asiasta. Itseasiassa huvituin tästä todella paljon ja olen siitä asti viestitellyt pelikavereilleni: "Leiki minun kanssani tänä viikonloppuna", enkä "Pelataanko tänä viikonloppuna".

Jos minä tulen skeneen leikkimään, en minä halua kuulla tai lukea viestejä page 5:n mahtavuudesta, joka on yksinkertaisesti virheellinen luonnonlaiksi. Se ei ole sääntökirjan mahtavin sivu vaan pikemminkin voisin repäistä sen sieltä irti, mutta kun samalla menisi myös page 6 lennokiksi, niin en voi tehdä sitä. Jokainen peli omaa aina oman Purple Suninsa. PS:n tehokkuus vaihtelee pelistä toiseen, mutta ylilyöntejä on kaikkialla kohdattavaksi. Muuallakin kuin minun virheellisissä mielipiteissäni. Jopa Kings of Warissa aina tilaisuuden tullen otan puheenvuoron ja sanon, että Undeadien Wraithit De5+:ksi ja Strider-erikoissääntö pois. Mantic on tehnyt kaikkensa myydäkseen Wraitheja pois varastostaan. Fearless De6+ ja viisi erikoissääntöä on vähän liikaa juttuja sanon ma.

Turnausympäristössä yleensä pyritään optimoimaan armeijalistansa. Vai kuinka monesti olette nähneet Dark Elffien Witch Elf -teemaisen armeijan tai kääpiöiden Slayer-horden? WOC:n Marauder-armeijakaan ei ole varmaan koskaan käynyt pelipöydillä pelaamasta/leikkimästä kunniasta ja maineesta. Jos suurinta osaa pelaajakunnasta kiinnostaa pelata fikupeliä tai fikupeliä, ihan sama kummasta puhutaan, on hyvin vaikea löytää syytä lähtemään kokemaan uudestaan sen, minkä koki jo Faban kulta-aikoina kun pelaajien filosofiat eivät kohtaa.

Tasapaino pelissä on armeijoiden ja yksiköiden välillä todella mukavaa ja se tasoittaa todella paljon tilannetta, mutta kilpailevassa ja peliä pelaavassa ympäristössä leikkiessä tulee herkästi sellainen olo, että miksi minä kiveni alta lähdin pois. Palaan alkuperäiseen väitteeseeni hieman muokattuna: Suosin jotakin toista peliä, jossa minulla on pelaajien kanssa sinun-kaupat tehty ja käytämme enemmän aikaa perhe-elämästämme keskustelemaan kuin itse pelaamiseen, ja jossa pelifilosofiamme kohtaavat.

Ps. Itseäni kyrsii myös se, että T9A on rakennettu Faban 8th:n ympärille. En tiedä miten lähellä pelit ovat toinen toisiaan tänä päivänä, mutta minun nostalgiani pitää sisällään arpia. Minulla ei ole ikävä Faba-aikoja pelinä, joten kaikki mahdolliset siitä jalostuneet tuotteet ovat suuren ennakkoluulojen alaisena. Kun näen vanhan aikaisen stattitaulukon, vertaile S vs T, core-special-rare-yms, generoi magianoppia, epäonnistu jokaisessa, miscastaa velho kuoliaaksi, niin minun arpeni sanovat, että Kings of War. Tai joku muu.

[JuhoL]

Omasta näkökulmasta tuli näiden viestien jälkeen vähän pohdittua sitä, millainen mielikuva erityisesti vanhempia laitoksia pelaavilla on ysistä. Rivien välistä jäi sellainen kuva, että se nähdään hampaat irvessä pelattavana pelinä, jossa vain voittajalla on merkitystä.

Minä en ole aikaisempien edikoiden vaan vaihtoehtopelien pelaaja, mutta vastaan siitä huolimatta vaikka mielipidettäni ei suoraan kysytty.

Kultavuosienkaan aikana en paljoa omasta kotiseudultani lähtenyt muualle pelaamaan, mutta aina silloin tällöin kiveni alla koin tylsyyden tunnetta. Kurkkasin huvikseni turnausilmoituksia vain aikani kuluksi, jonka johdosta tietyt nimet jäivät mieleen ja välillä osasin yhdistää ne jopa täällä oleviin nikkeihin. Kun Ropeconissa kävi pyörähtämässä, kenties jopa pelaamassa sankareita vastaan, takaraivoon iskeytyi tietty mielikuva eri henkilöiden pelitavoista ja -filosofiasta.

T9A markkinoitiin hyvin samalla tavalla kuin WMH:ta alkuaikoina täällä Sotussa. Tai itse ainakin kohtasin eräänlaista vastakkain asettelua, että meidän peli on turnaus- ja muutenkin kilpapelaamiseen kelpoinen toisin kuin teidän omanne. Väitteen kanssa on vaikea olla toista mieltä, koska olemme kaikki pelanneet niitä toisia pelejä, mutta kun T9A:n turnausilmoituksissa on aikaisemmin tutuksi tulleet nimet Faban turnausskenestä, jotka puhuvat kilpapelaamisen paremmuudesta tässä kyseisessä pelissä, jotka kenties rökittivät minut nettilistoillaan Faban aikoina, se antaa heti omanlaisensa leiman pelille, johon olettaa kohtaavansa kun menee oman kivensä alta muualle pelaamaan.

Joskus luin täällä Sotussa WMH:n puolella, että onko kyseessä fikupeli vai fikupeli. Siinä oli hienosti kirjoitettu puollustusviesti mm. WMH:n kohtaamaan dissaukseen paljon käytetyistä 2d-maastoista. Olen kirjoitetun tekstin kanssa samaa mieltä, koska me kaikki mm. tiedämme miten hienoja keksintöjä kukkulat ovat tässä harrastuksessa. Kings of Warin Discordissa puolestaan kohtasin eräänä päivänä viestin, että fikuillaan olisi mahdollista joko pelata tai leikkiä. Koin viestin minulle tarkoitetuksi aikaisemman keskustelun perusteella enkä siitä loukkaantunut, koska olin samaa mieltä asiasta. Itseasiassa huvituin tästä todella paljon ja olen siitä asti viestitellyt pelikavereilleni: "Leiki minun kanssani tänä viikonloppuna", enkä "Pelataanko tänä viikonloppuna".

Jos minä tulen skeneen leikkimään, en minä halua kuulla tai lukea viestejä page 5:n mahtavuudesta, joka on yksinkertaisesti virheellinen luonnonlaiksi. Se ei ole sääntökirjan mahtavin sivu vaan pikemminkin voisin repäistä sen sieltä irti, mutta kun samalla menisi myös page 6 lennokiksi, niin en voi tehdä sitä. Jokainen peli omaa aina oman Purple Suninsa. PS:n tehokkuus vaihtelee pelistä toiseen, mutta ylilyöntejä on kaikkialla kohdattavaksi. Muuallakin kuin minun virheellisissä mielipiteissäni. Jopa Kings of Warissa aina tilaisuuden tullen otan puheenvuoron ja sanon, että Undeadien Wraithit De5+:ksi ja Strider-erikoissääntö pois. Mantic on tehnyt kaikkensa myydäkseen Wraitheja pois varastostaan. Fearless De6+ ja viisi erikoissääntöä on vähän liikaa juttuja sanon ma.

Turnausympäristössä yleensä pyritään optimoimaan armeijalistansa. Vai kuinka monesti olette nähneet Dark Elffien Witch Elf -teemaisen armeijan tai kääpiöiden Slayer-horden? WOC:n Marauder-armeijakaan ei ole varmaan koskaan käynyt pelipöydillä pelaamasta/leikkimästä kunniasta ja maineesta. Jos suurinta osaa pelaajakunnasta kiinnostaa pelata fikupeliä tai fikupeliä, ihan sama kummasta puhutaan, on hyvin vaikea löytää syytä lähtemään kokemaan uudestaan sen, minkä koki jo Faban kulta-aikoina kun pelaajien filosofiat eivät kohtaa.

Tasapaino pelissä on armeijoiden ja yksiköiden välillä todella mukavaa ja se tasoittaa todella paljon tilannetta, mutta kilpailevassa ja peliä pelaavassa ympäristössä leikkiessä tulee herkästi sellainen olo, että miksi minä kiveni alta lähdin pois. Palaan alkuperäiseen väitteeseeni hieman muokattuna: Suosin jotakin toista peliä, jossa minulla on pelaajien kanssa sinun-kaupat tehty ja käytämme enemmän aikaa perhe-elämästämme keskustelemaan kuin itse pelaamiseen, ja jossa pelifilosofiamme kohtaavat.

Ps. Itseäni kyrsii myös se, että T9A on rakennettu Faban 8th:n ympärille. En tiedä miten lähellä pelit ovat toinen toisiaan tänä päivänä, mutta minun nostalgiani pitää sisällään arpia. Minulla ei ole ikävä Faba-aikoja pelinä, joten kaikki mahdolliset siitä jalostuneet tuotteet ovat suuren ennakkoluulojen alaisena. Kun näen vanhan aikaisen stattitaulukon, vertaile S vs T, core-special-rare-yms, generoi magianoppia, epäonnistu jokaisessa, miscastaa velho kuoliaaksi, niin minun arpeni sanovat, että Kings of War. Tai joku muu.

Mielestäni kannattaa pikemminkin katsoa tulevaan kuin miettiä vanhoja aikoja. 9th Agen alkuperäinen markkinointitapa oli mitä oli, en itse muista tarkalleen, että oliko se jotenkin hyökkäävä tai miksi siitä on niin pahat muistot. Keskittykää nykyhetkeen, ja siihen kuinka sitä nykyään markkinoidaan. Ainakin omasta mielestäni kaikki postaukset tällä foorumilla 9th Agesta on olleet tosi mukavia ja welcoming -henkisiä, jossa otetaan uudet pelaajat lämpimästi vastaan. Suomen 9th Age -skenellä on tosi hyvä discord-ryhmä, jossa tsempataan, autetaan säännöissä, maalauksessa ja siellä on myös oma paikkansa jutella perhe-elämästä ja koirista.

Minä itse pelaan huvikseni tätä peliä, enkä ole kilpapelaaja. Kokeilen vähän kaikenlaisia armeijalistoja, riippuen mitä olen viimeksi saanut maalattua. Turnauksissa käyn oikeastaan siitä syystä, että siellä näkee useita erilaisia armeijoita, eri rotuja ja eri pelityyliä vaativia. Tärkein syy on oikeastaan se, että turnauksissa pääsee pelaamaan mukavien tyyppien kanssa, joita ei muuten kovin usein näe. Turnauksissa on kuitenkin rajallinen aika peliä kohden, eikä siinä kauhean paljon kerkeä juttelemaan muusta kuin itse asiasta, että pääsee joskus lounastauolle ja seuraavan pelin kimppuun. Mainittakoon kuitenkin se, että turnauksen jälkeen porukka usein kokoontuu rauhoittumaan limpparin äärelle, jolloin on hyvä tilaisuus keskustella muistakin asioista.

Mitä tulee teema-armeijoihin, niin sinun mainitsemat Witch Elf, Slayer ja Marauder -teemaiset armeijat ovat kaikki hyvinkin valideja vaihtoehtoja ja niillä on pelattu myös todella voitokkaasti. Peli on siis tasapainossa ja pelin kehittäjien yksi filosofia onkin pitää jokainen yksikkö hyvänä vaihtoehtona listanrakennusvaiheessa. Tietysti välillä tulee virhearvioita. Välillä osa yksiköistä on aika huonoja eikä niitä haluta pelata, tai liian hyviä ja se vähän aiheuttaa harmaita hiuksia. Mutta onneksi tässä ei sentään ole Faba-aikojen kauheita taikoja, jotka tuhosivat puoli armeijaa yhdessä magia-phasessa.

9th Age rakennettiin aluksi Faban 8. laitoksen ympärille, mutta se on sittemmin koko ajan irtaantunut kauemmas pois siitä. Niitä ei varmaankaan tunnistaisi enää sukulaisiksi, jos vertailee sääntöjä vieretysten.

Jos vanhoja aikoja alkaa nostalgioimaan, niin kannattaa pitää mielessä myös se, että välillä aika kultaa muistot. Myöskin on mahdollista, että ehkä jokin peli ei vain yksinkertaisesti sovi joillekin ihmisille ja kuten sanottu niin vaihtoehtoja on paljon. Aloituspostaaja kuitenkin haluaisi keskittyä pelaamaan fantasia-aiheista blokkipeliä, jonka parissa on myös paljon muita pelaajia. Tällä hetkellä 9th Age on siihen tarkoitukseen selkeästi paras vaihtoehto, vaikka 6. edikkaa pelaataankin vielä tietyillä alueilla. Itsekin olen 6. edikasta aloittanut figupelini, ja nyt pelaan vaihtoehtoisia sääntöpaketteja.

[Karlstrand]

Lisään tähän oman näkemykseni, pelasin 7 edikkaa aktiivisesti ja lopetim kun kasiedikka tuli. Lopetin isoksi osin sen takia, että ne figut ja yksiköt joista pidin, ei yksinkertaisesti olleet pelikelpoisia. Jos halusi pelata niin, ettei sua murskattu joka kerta, niin joko vastustajan piti heikentää tahallaan armeijaansa tai piti pelata niitä meta-yksiköitä.

Koronan takia nappasin figupelaamisen takaisin harrastuksiin ja päätin kokeilla ysiä, koska useampi kaveri pelaa tätä. Nyt kun olen vuoden verran pelannut, niin on sanottava, että mun mielestä 9th age on parempi kuin mikään gw:n faboista mitä itse pelasin.

Ei ole yksikköä, jota ei voisi pelata. Tykkäsin slayereistä faba-aikoina, mutta be olivat todella surkeita, nykyään ne rokkaa tietyissä matchupeissa todella hyvin. Jos haluan pelata kuningasta kantotuolilla, niin sillekin löytyy paikka.
Pääsen myös pelaamaan questing knighteja, kun pelaan KoE:lla (bretonnian vastine), kun gw:n aikoina ne oli vaan aika surkeita.

Jos joku yksikkö on heikompi kuin muut, niin sitä buffitaan seuraavassa balance patchissa (tapahtuu vuosittain muistaakseni), ja jos joku yksikkö on liian vahva, niin sitä nerffataan.

Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä on sanottava, että vastustajat ovat olleet todella mukavia, melkein aina jos on hävinnyt pelin, niin olen voinut kysyä että mikä kusi ja mitä tein väärin ja siitä on tullut mukava debrief matsin jälkeen. Turnausten ulkopuolella pelatuissa matseissa niin vastustajat on aina ottanut huomioon, että en ole kovin kokenut ja välillä suoraan sanonut, jos oon tekemässä kriittistä virhettä. Se ei tarkoita, että mua vastaan ois pelattu tahallaan huonosti, vaan että mun pelaamista on tuettu.

5/5, voin suositella

[Trekkeri]

Täällä hyvin jo vastailtu alkuperäiselle viestittelijälle, lisään muutamia huomoita vielä. Turnauspeliä perinteisellä neliöalustoilla jos kaipaa niin The 9th Age on siihen paras ja tasapainoisin. Warhammerin 6 edikka nostanut päätään myös hyvin turnausten muodossa jos nostalgiahammasta kolottaa. Itse pelannut molempia viime vuosina.

Oikeastaan hyvä ymmärtää Suomen peliskenen tilanteesta se että pääosin viestintä siirtynyt someen; Facebook, Whatsup ja Discord ryhmät ovat ne missä tapahtumista, säännöistä, figuista yms puhutaan. Sotavasaraa tulee seurattua ja täältä hyvä ohjata kiinnostuneita ihmisiä sinne missä kontakteja paremmin saa luotua, oli peli mikä hyvänsä. Turnausosioon tulee monesti vielä ilmoituksia, enemmän kyse perinteestä kuin tavoitettavuudesta.

Tämäkin ketju todistaa toki että Sotua seurataan, viestini pointti oli lähinnä että Sotavasaran tarjonnan perusteella ei pysty enää tekemään yksinään analyysia Suomen fantasiapelaamisen tilanteesta. Hyvä esimerkki Game of Thrones aiheinen A Song of Fire & Ice, jota Helsingissä pelataan aktiivisesti. Turnauksia on kuukausittain Nopat ja Taktiikka kerholla, mutta tämän pelin skene toimii ainoastaan somessa.

Antti

[Rutabaga]

Minulla on seuraavanlaiset kokemukset aiheesta.

Nelisen vuotta sitten syystä tai toisesta tajusin, että hittolainen, täällähän on jonkinsortin blockipojainen figupeli suosiossa ja sitä pelattiin aika aktiivisestikin. Se peli oli 9th Age.
Hyppäsin siihen kelkkaan, kun sitä tuntuivat useat vanhat tuttavat pelaavan, ja olin äärimmäisen tyytyväinen! Ilmaiset säännöt, balanssi ei pohjaudu myyntilukemiin ja armeijakirjat olivat jotakuinkin sellaiset mitkä muistin 6 edikasta. (Itse Kaaoskääpiöfanina olin vielä lisää innoissani, kun löysin demoneita ja pahis-slayereita ja muita mistä en ollut ennen kuullutkaan.)

Tästä pelistä tulisi selkeästi minun "forever-game".

Vaan nytpä 9th Age projekti otti seuraavan harppauksen omassa suuressa strategiassaan uusilla LAB kirjoilla, ja minusta tuntuu kuin olisin käymässä läpi todella raskasta suhteen loppua. Rakastin sitä peliä, mutta se muuttui silmissäni täysin tunnistamattomaksi alkuperäisestään, ja minä kadun kaikkia neljää vuotta jotka olen sen kanssa viettänyt.

Nytpä tässä sitten lueskellaan WAP kirjoja.


Mutta itse aiheen pääpointtiin on minun teoriani se, että WAP putoaa pahasti "balanssi pitää olla vedenpitävä" ja "ei me mitään epävirallisia pelejä pelata" näkemyksien väliin.

[Scumboogie]

Kasiedikan "päättyessä" oli sellanen ihmeellinen aika jolloin harvempi oikein tiesi mitä pelata, parhaat kandinaatit ETC-pelaajille näytti KoW:ilta ja ysiedikalta joka oli silloin alkamassa muotoutua. Muistaakseni WMH oli silloin vielä juttu mut se jossain vaiheessa vaan katosi ainakin Suomesta ellen ole ihan väärin ymmärtänyt. Ysiedikan alussa mulla oli tosi huono moti pelata peliä kun se oli vielä niin lastenkengissä - aina kun sai maalattua unitin kuntoon, se joko nerffataan suohon tai poistetaan kokonaan. Se oli hanurista, mutta pakollinen paha tasapainoista peliä rakentaessa. Nykyään peli alkaa olemaan valmiina ja miltei mitä vaan voi pelaa "kilpailullisesti" ilman että joutuu stressaamaan armeijan tai unittien muuttuvan radikaalisti, tämä on lisännyt itsellenikin motia pelata enemmän. Tämä ei tarkoita etteikö meta muuttuisi, aina jengi keksii uusia juiluja listoja ja tämä ohjaa vihollisiakin varautumaan - esimerkiksi jos single model spämmistä tulee trendikästä armeijalla tai parilla, sotakoneet tai Divination magia saattaisivat olla hyviä kokeiluun.

Warhammerin edikoihin verrattuna suurimmat ja eniten totuttelua vaatineet muutokset itselleni olivat objektiivit (joiden kaappaamisessa oon vieläkin huono :D), taikakortit magiassa (pelottava ja monimutkaisen näköinen konsepti mutta tosi simppeli ja toimiva), kääpiöiden magia (joka tuntui huijaamiselta ja väärältä aluksi) sekä listanteossa käytetyt prosentit (jälleen monimutkaisen näköinen konsepti mutta parin listan jälkeen se prosenttien huomioiminen ykkösasiana jää takaraivoon).

Paras figupeli mitä pelannut. Aikaisemmin mainittiin että kutosesta jäi kaipaamaan sitä synkkää Mordheimimaista universumia, mutta mikään ei toisaalta estä kirjoittamasta warhammerin loreen perustuvaa taustatarinaa omille listoilleen. Ajattelen vieläkin esimerkiksi kaupunkeja warhammerin maailmasta - vampyyrit ylläpitävät Sylvaniaa ja rotat hilluvat Altdorfin ja Nulnin viemäreissä, jne. Oma Empiren/Bretonnian lore kertoo vampirismiin kallellaan olevasta linnanherrasta joka talonpoikien nousun varjolla aikoo lähteä laajentamaan valtakuntaansa - Lady of the Lake on luonnollisesti vampyyri joka on tämän herran käskynhaltija. Samaan aikaan kaupungin alapuolella viemäreissä taapertaa mun vampyyriarmeija, eli linnanherran "ensimmäiset epäkuolleet joukot". Offtopiciksihan se tajunnanvirta meni mut pointtina se, että hyvin warhammerin hengessä menen vaikka ns paremmilla säännöillä pelaan. :)

[Tyrisalthan]

Musta olisi tosi mielenkiintoista muuten kuulla eri pelien, WAP:in, kutosen ja KoW:in pelaajien syyt miksi juuri se peli, ja miksei joku noista muista. Veikkauksena arvaisin, että kaikissa tapauksissa syinä ovat 1) se, mihin ensimmäiseksi on tutustunut enemmän ja 2) se mitä peliä lähistön pelaajat pelaavat. Kutosen ja WAP:in kohdalla nostalgia on myös varmasti aika isossa roolissa.

Arvaukset ovat sikäli hyviä, että se peli mihin on ensiksi ihastunut ja perehtynyt on pakostakin sellainen mitä tykkää pelata. Ainut syys miksi olisi pelaamatta systeemiä mistä tykkää on se ettei ole siihen peliseuraa. Siksi toinen arvaus on myös looginen. Harva tosiaan yksin pelaa näitä pelejä.

Itse pelaan pääasiassa kutosta, sillä se oli edikka mitä pelasin eniten silloin kun se oli se uusin edikka. Vitosella aloitin, ja seiskan loppupuolella alkoi into loppua kun jokaiselle armeijalle piti tunkea ihme special ruleja tms. Kasia kokeilin pari peliä, mutta se ei oikein iskenyt, joten jäätiin kavereiden kanssa pelaamaan seiskaa. kasissa asiat millä aiemmin oli ollut suuresti väliä (esim miten liikutat yksiköt, että pääset kylkeen), ei ollut enää mitään merkitystä, kun ihan perusyksikötkin heitti jotain 40 noppaa combatissa eli kuolemiin verrattuna joku 3 rankkia oli ihan mitätön. Lisäksi se että isompi yksikkö oli aina stubborn teki sen että vaikka voittaisitkin combatin niin ei se vastustajan yksikkö kuitenkaan breikkaa. Myöskin random chargematkat tuntuivat hölmöiltä, ja toisaalta ei useinkaan ollut väliä kumpi chargaa kun aina lyötiin inikkaorderissa. Eli ei ollut enää mitään taktikointia, heitettiin vain ämpärillä noppia ja katsottiin kumpi sai enemmän.

Meni muutamia vuosia, maailma tuhoutui, ja sen tuhkasta nousi sigmarin aika. Siinä missä kasiedikka oli ollut fabaa mistä en tykännyt, niin aos ei enää ollut fabaa ollenkaan, vaan selkeästi ihan oma pelinsä. Ensi hetkistä oli aistittavissa se että faban korvaaja tulisi jostain muusta pelistä kuin aos:stä. Se mistä se seuraaja tulisi oli vielä auki, koska uusia systeemejä putkahteli kuin sieniä sateella. Kokeiltiin kavereiden kanssa muutamaa eri korvaajaehdokasta.:

Ensimmäisenä 9th age, joka vaikutti vähän niin kuin kasilta, mutta muutamia muutoksia oli tehty. Itse asiassa sen verran, että piti koko ajan olla selaamassa sääntöjä että mitenkäs se tässä meni. Perus nelinpeli mikä normaalisti menee noin 6 tunnissa kesti puolesta päivästä aamuviiteen. Not fun times. Muun muassa iso blokki orc big uneja joita johti örkkilordi pääsi ovelalla peliliikkeellä chargaamaan dark elffeihin, ja tuhoutui haltioden lyödessä ensin ja re-rollaten sekä osumat että woundit, jolloin ne tappoi päälle 20 örkkiä. Loppupelissä oli tilanne että olisin päässyt normiörkeillä chargaamaan haltioita, mutta ei vaan kannattanut kun olisi vain tullut turpaan, vaan sen sijaan ammuin niitä jouskilla (koska siinä arrer boyzeja ei ollut erikseen vaan normi pojille sai jouskat lisäksi). Ja koska siinä oli volley fire niin koko iso lauma sai ampua. Pelin opetus oli että 9th agessa kannattaa vain ottaa jouskaörkkejä, seaguardeja, tms lähitaisteluun kykeneviä ampujia, ja ampua niin pitkään kunnes vastustaja chargaa combattiin, jolloin sitten saa taistelussa voitettua rippeet.

Toisena kokeiltiin jotain toista hammer-projektia, en muista oliko se tuo Wap vai joku muu. Siitä muistan sen miten rikki se magiasysteemi oli. Siinä ne minor spellit oli ikään kuin ilmaisia boundeja, ja kaikki loitsut, myös ne minor spellit ostettiin velholle erikseen. Muuten hyvä systeemi se spellien osto, mutta kun dispel noppia ei saanut ostettua lisää, niin ne minor spellit rikkoivat systeemin. laskin että olisi tarvinnut yli 20 dispel noppaa että olisi saanut edes yritettyä dispellata kaikki. Nyt kun sai sen d6+1 dispel noppaa niin sai käytännössä yhden kunnon loitsun torjuttua, kaikki muut meni pakosti läpi. Eli ei myöskään hyvä systeemi.

Vielä meni pari vuotta. Pelailtiin seiskaedikkaa kutosen kirjoilla. Sitten tuli aika kun ajateltiin järkätä oma turnaus vanhaa fabaa. Keskusteltiin mitä se olisi, ja Ravening hordes tuli esiin. Sen kylkiäisiksi tietysti kuului kutosedikka, eli sillä mentiin. Järkättiin oikein vanhaan malliin kaksipäiväinen turnaus Hämeenlinnassa, joka keräsikin ihan kivasti porukkaa. Siitä alkoi pienoinen vanhan faban nousukausi, kun sitten Tatapellakin alkoi muutamat fabaturnaukset, ja Orivedelläkin tuli turnauksia. Mikkelissäkin ehdittiin yksi turnaus pitää. Kaikki retroturnaukset olivat kutosedikkaa (paitsi yksi oli seiskaedikkaa Ravening hordella), joten turnausten välissäkinpelattiin sitten kutosta. Ja se on ollut todella kivaa! Eikä edes niinkään nostalgialasit silmillä pelaamista, vaan ihan oikeasti uusin silmin pelaamista. Tulee kokeiltua kaikenlaista uutta ja jännää, kun nyt on figujakin enemmän, ja valikoima laajempi kuin mitä silloin kutosen aikaan sai paikallisesta divari-figukaupasta. Ja tulee paljon pelattua ihan uusien pelaajien kanssa, jotka on aloittaneet faban age of sigmarin jälkeen, ja ovat täten vapaat siitä alituisesta oravanpyörästä mitä vielä elossa olevat pelit uusien julkaisujen kanssa pistävät kestämään.

Omat syyni pelata kutosta on siis että olen tykännyt siitä eniten kokeilemistani peleistä. Se ei ole ensimmäinen, mutta se on kokolailla paras näistä vaihtoehdoista (ei toki täydellinen sekään, mutta mikä olisi?). Siihen on myös turnaustarjontaa, eli näkee myös muuta porukkaa kuin vain sen oman peliporukan. En ole kokeillut kings of waria, mutta se voisi teoriassa olla peli johon voisin vaihtaa, mikäli läheltä löytyisi siihen valmis peliporukka. Tietenkään en siitä varma ole, mutta mitä olen siitä lukenut niin se voisi olla minulle sopiva peli. Kaikki kasin henkiset perilliset ovat jo lähtökohtaisesti minulle epäsopivia. Kuulemma se 9th agen kakkosedikka olisi jo aika erilainen kasiedikan faban kanssa, eli voisi olla kokeilemisen arvoinen, ei vaan ole mitään paloa sitä kokeilla kun kutosedikka on kuitenkin niin hyvä että kaikkia uusia kokeiluja vertaa siihen. Sama siis pelata sitä kutosta.

[Scumboogie]

Ensimmäisenä 9th age, joka vaikutti vähän niin kuin kasilta, mutta muutamia muutoksia oli tehty. Itse asiassa sen verran, että piti koko ajan olla selaamassa sääntöjä että mitenkäs se tässä meni. Perus nelinpeli mikä normaalisti menee noin 6 tunnissa kesti puolesta päivästä aamuviiteen. Not fun times. Muun muassa iso blokki orc big uneja joita johti örkkilordi pääsi ovelalla peliliikkeellä chargaamaan dark elffeihin, ja tuhoutui haltioden lyödessä ensin ja re-rollaten sekä osumat että woundit, jolloin ne tappoi päälle 20 örkkiä. Loppupelissä oli tilanne että olisin päässyt normiörkeillä chargaamaan haltioita, mutta ei vaan kannattanut kun olisi vain tullut turpaan, vaan sen sijaan ammuin niitä jouskilla (koska siinä arrer boyzeja ei ollut erikseen vaan normi pojille sai jouskat lisäksi). Ja koska siinä oli volley fire niin koko iso lauma sai ampua. Pelin opetus oli että 9th agessa kannattaa vain ottaa jouskaörkkejä, seaguardeja, tms lähitaisteluun kykeneviä ampujia, ja ampua niin pitkään kunnes vastustaja chargaa combattiin, jolloin sitten saa taistelussa voitettua rippeet.

Uusia pelejä pelatessa luonnollisesti ekat matsit kestävät pidempään, ja se on ihan ok.

Tosta jälkimmäisestä pointista sen verran sanon, että toi filosofia jossa ammuskellaan light shoottalla ja sit mennään harjaamaan pätee ainoastaan joihinkin armeijoihin. Örkit ja Empire ovat malliesimerkkejä sellaisista, koska armeija on rakennettu sillä tavalla. Joukot ei ole tarpeeksi vahvoja vetämään vihollista pataan rehellisessä meleessä, siksi sopiva kombinaatio ampumista ja meleetä on tarpeen. Onneksi empirella ja etenkin örkeillä (meleeörkille bowi maksaa 1 pisteen mikä on mielestäni tosi hyvä diili, charioteilla ja jättihämpeillä on bowit jne) on loistavat mahdollisuudet ottaa sekä sitä pientä ampumista että halpoja sotakoneita riittävästi millä pehmentää vähän sitä vihollisen läskiä ennen viimeistelyä meleessä, ilman että tarvii lähteä rakentamaan mitään varsinaista gunlinea (joka on ysissä aina huono idea koska objektiivit vaativat nurkasta poistumista). Empire lisäksi on tosi voimakkaasti synergioihin pohjautuva armeija ordereineen, buffivaunuineen, parent/support unit temppuiluineen joten niitä pitää osata hyötykäyttää. Ironisesti nää kummatkin armeijat jotka oli warhammerissa ne klassiset kilpailijat ovat ysissä ehkä vähän epäaloittelijaystävällisiä koska kummatkin on sellaisia Sveitsin armeijan linkkareita joita käyttäessä pääsee (joutuu) olemaan vähän luovempi kuin mitä full melee kaaosta pelatessa.

[Rutabaga]

Musta olisi tosi mielenkiintoista muuten kuulla eri pelien, WAP:in, kutosen ja KoW:in pelaajien syyt miksi juuri se peli, ja miksei joku noista muista. Veikkauksena arvaisin, että kaikissa tapauksissa syinä ovat 1) se, mihin ensimmäiseksi on tutustunut enemmän ja 2) se mitä peliä lähistön pelaajat pelaavat. Kutosen ja WAP:in kohdalla nostalgia on myös varmasti aika isossa roolissa.

Noh, avataan tätäkin hieman omasta puolestani. Pahoittelen jo etukäteen kovin kapeaa otantaa ja suolaista ulosantia.


Eli tapaus 9th Age:sta, siitä parhaasta pelistä ikinä, vaihto WAP:iin.

Kuten tuossa edellisessä viestissäni mainitsin, 9Age osui ja upposi heti silloin kun siihen neljä vuotta sitten tutustuin. Kaikki oli hyvin ja kohdillaan. Armeijoita oli hieman yksinkertaistettu ja sääntöjä sitäkin enemmän, tämä oli oikein hyvä uudistus, balanssista nyt puhumattakaan.

Sitten alkoivat LAB (Legendary Army Books) kirjojen aika. Tiesin toki jo etukäteen, että tässä vaiheessa alkaa se iso erkaneminen lähtökohdista, ja kuvittelin olevani valmis siihen. Olinhan tähänkin asti pelannut ihan omaa pää-kaanoniani joten ei olisi haitannut tuntematon taustatarina tai edes yksiköiden muuttaminenkaan.
Vaan olipa kehitystiimillä sitten sellainen ässä hihassa mitä en osannut ajatellakaan. He tekivät/tekevät jokaisesta armeijasta melkeinpä täysin oman lokeronsa jonka pelityylit eivät saisi lainkaan pillata toisiin lokeroihin.
Minun tapauksessani tämä tarkoitti sitä, että sain vastaukseksi kehittäjätiimiltä käytännössä "sun pitää vaihtaa armeijaa, jos haluut pelata sitä tyylii mitä ennen pelasit!" ja tämä on minulle sellainen shokki jonka kanssa en kykene elämään.


Lisäksi näissä uusissa kirjoissa on täysin käsittämättömiä epäloogisuuksia, kontrastin puutetta, pakkosynergiaa, sekä muita aivovammaisuuksia. Esimerkit järjestyksessä ovat:

Pahiskääpiöiden Blunderbussyksikkö on minimissään 20 vahvuinen, siis iso yksikkö. Tämä yksikkö ei saa mitään bonaria ampumiseen ylimääräisistä rankeista, ja minulla, armeijani komentajalla on äärimmäisen vaikeaa laittaa tuollaista lootaa pöydälle joka ei kykene toimimaan niinkuin ampujayksikön yleinsä pitäisi toimia, varsinkin kun ovat ns. eliittijalkaväkeä eivätkä Goblineita (jotka muuten tulevat samankokoisessa yksikössä, mutta saavat bonareita rankeista jouskareilleen). Näitä kiveen kirjoitettuja kummallisuuksia sitten koittaa jokainen kirja kohdallaan laastaroida ja parsia kasaan kukin tavallaan, joskus moneenkin kertaan.


Dread Elfit (Dark Elf) ovat täydellinen esimerkki kontrastin puutteesta ja äärimmäisestä tylsyydestä. Jokainen jalkaväkiyksikkö on käytännössä sama yksikkö, kevyesti panssaroitu T3 ukko joka lyö äärimmäisen lujaa. Poissa ovat alastomat myrkkypimut, raskaasti (raskaammin) panssaroitu merijalkaväki, kestävät Dinoratsastajat ja Executionerit joiden iskut oikeasti tuntuivat enemmän kuin muiden.


Pakkosynergialla tarkoitan sitä, miten moni yksikkö on tehty toimimaan jo ihan omien sääntöjensä puolesta toistensa kanssa. Tämä johtaa siihen, että armeijanrakennusvaiheessa tuntuu kuin tekisit armeijasi moduuleista, etkä siitä mitä itse haluaisit nähdä pöydällä.
Pahiskääpiöiden tapauksessa tämä on käytännössä sitä, että Hobbarit antavat vihollisiin flammablea jota sitten kääpiöt ja etenkin demonit käyttävät hyödyksi jne. Eli jos haluat vaikka paljon liekkäreitä, niin olet käytännössä pakotettu ottamaan Hobbareita. Jos taas et halua liekkäreitä tai mitään muutakaan tuliyksikköä, niin maksat Hobbareista ylihintaa.


Viimeinen esimerkki on koko projektin kattava typerä sääntö (oletettavasti monista), joka kieltää yksikköpäivitykset jotka eivät ole fyysisesti miniatyyrissa. Eli esim. yksiköllä ei voi olla päivitystä nimeltä "rage" tai vastaavaa. Sen on pakko olla joku vempele mitä kanniskelevat.
Tämä nyt ei vaikuta miltään järin ongelmalliselta, ja jopa ihan hyvältä siinä mielessä, että vihollinen tietää yksikkösi statit vain katsomalla sitä. Se kuitenkin johti sellaiseen huumoriteokseen kuin Daemon Legions kirjaan, jossa jokainen yksikköpäivitys on pakko jonkin sortin ruumiinosa.

Mitä tekeekään esim. "Divining Snout", "Stiff Upper Lip" ja "Unnatural Roots"? Tai miten modeloit figuusi "Chilling Yawnin" tai "Aura of Despairin"?
En edes ymmärrä miten nämä kaksi viimeistä pääsivät läpi tuosta pakotetusta fyysisestä päivityksestä, mutta wysiwyg-painajainen ovat joka tapauksessa.


Näistä syistä siis vaihdoin siihen "toisiksi parhaaseen", eli WAPiin. Siinä pelissä vaikuttaisi yksiköt olevan tehty loogisesti, sillä tavoin miten ne voisi kuvitella toimivan hyvin ja sitten balansoitu, eikä toisin päin.

Ja tietysti ilmaiset armeijakirjat ja säännöt. En tiedä pysynkö palaamaan enää aikaan missä niistä pitäisi maksaa parin vuoden välein.

[Scumboogie]

Ysin säännöt ja armeijakirjat löytyvät myöskin ilmaisina (ja laillisina!) allekirjoituksessani näkyvästä linkistä.