Millaiset kunniakäsitykset teillä pelaamisessa on? Vai onko mitään? Arvailitteko kantomatkoja Guess - aseilla tahallanne väärin silloin kun sääntö oli vielä 40k:ssa käytössä, heitättekö pyyhkeen kehään ekalla vuorolla jos vastustaja heittää enemmän kutosia kuin sinä?
Vai miten?
Itse pelaan aina loppuun asti kunhan aikaa riittää, vaikka jäljellä olisi sitten yksi ainoa ukko jonkun hernepyssyn kanssa jäljellä...
Sääntöjä ei myöskään tulkita miten sattuu. Niiden kirjain on absoluuttinen. Noppaa nyt ei ainakaan heitetä sääntökiistojen ratkaisemiseksi.
Myös jos on tilaisuus lähteä haastamaan omalla sankarilla vastustajan vastaavan kanssa, näinhän tehdään.
Pelaajien kunniasta
-
Henri Ketonen
- Viestit: 3346
- Liittynyt: Ke 16.10.2002 22:22
- Paikkakunta: Turku
Pelaajien kunniasta
zqmfgb
-
Lord of Darkness
- Viestit: 65
- Liittynyt: Pe 04.04.2003 13:41
En minäkään luovutuksia hirveämmin suosi, jos en muusta syystä, niin siitä pelaan, että vastustaja saa ilon teurastaa kerrankin joku kunnolla. 
Mutta toki minä aina vastustajan luovutuksen hyväksyn. Itse siis yleensä pelaan kuitenkin tylyyn loppuunsaakka. (Ja jopa kieroutuneella tavallaan pidän siitä.)
Säännöistä kinaamista ja nysväämistä en pidä vaivan arvoisena, jos tiedän, että vastustaja rikkoo sääntöä, sanon siitä, ja näytän tarvittaesa kohdan sääntökirjasta. Jos tulkinnasta tulee ratkaisematonta epäselvyyttä, käytän mielellään noppaa siitä kumman eduksi se tulkitaan.
Haasteita en ota enkä tarjoa muuta kuin itselleni edullisissa tilanteissa. Tyhmä tapattaa itsensä mihinkään höhhöhöö miehen miekkaan, jos voi selkään puukottamallakin voittaa... Kätyrit on tehty kuolemaan puolestani.
Mutta toki minä aina vastustajan luovutuksen hyväksyn. Itse siis yleensä pelaan kuitenkin tylyyn loppuunsaakka. (Ja jopa kieroutuneella tavallaan pidän siitä.)
Säännöistä kinaamista ja nysväämistä en pidä vaivan arvoisena, jos tiedän, että vastustaja rikkoo sääntöä, sanon siitä, ja näytän tarvittaesa kohdan sääntökirjasta. Jos tulkinnasta tulee ratkaisematonta epäselvyyttä, käytän mielellään noppaa siitä kumman eduksi se tulkitaan.
Haasteita en ota enkä tarjoa muuta kuin itselleni edullisissa tilanteissa. Tyhmä tapattaa itsensä mihinkään höhhöhöö miehen miekkaan, jos voi selkään puukottamallakin voittaa... Kätyrit on tehty kuolemaan puolestani.
Täytyy sanoa, että sääntökirjan absoluuttisessa sanatarkassa tulkinnassa pysyminen on tuottaa ajoittain aika... eriskummallisia tulkintoja.
Sanoisin, että tulkinta voi olla tilanne riippuvainen aina ajoittain (seura, koti-/turnausympäristö, jne), mutta pääsääntöisesti pysyvä ja vakaisiin argumentteihin pohjautuva.
Sanoisin, että tulkinta voi olla tilanne riippuvainen aina ajoittain (seura, koti-/turnausympäristö, jne), mutta pääsääntöisesti pysyvä ja vakaisiin argumentteihin pohjautuva.
-
MangaReaper
- Viestit: 144
- Liittynyt: Pe 19.09.2003 11:25
- Paikkakunta: Vantaa
Luovutuksista puheen ollen, muistan erään tapauksen jossa tämä oli täysin loogista ja hyväksyttävää. Pelasimme 7 knightsia örkit vastaan suurhaltait (minulla siis 7 haltiasankaria 2000 pisteen örkkejä vastaan). Vuorolla kolme kaveri luovutti kun boar ja wolf boyzit lahdattiin peräkkäisillä vuoroilla kun molemmat tajusivat, että örkit oisivat tarvinneet enemmän kuin jumalaista noppatuuria aiheuttaakseen edes woundeja enää tässä vaiheessa. Tämä syystä, että "sankarini" piileskelivät talojen takana (örkeillä ei ollut enää indirect aseita) ja murskasivat kaikki lähemmäs päässeet yksiköt rynnäköidessään helposti. Tässä vaiheessa vaikutti järkevältä, että jäljellä olevat vihernahat pakenivat ylivertaisen vastustajan edessä. Luovuttaminen tyyliin "tapoit mun loharin ekalla vuorolla cannoniin, en pelaa enää" onkin sitten ihan toinen juttu.
Lisää salaisuuksi avatarien takaa:
VD: Animefani, kuvassa Vash Trigunista
Kuolo: Miyazakin ystävä, pienet pallopäät Mononoke himesta
FallenOne: Ei katso animea, silti avatarissa Totoro
VD: Animefani, kuvassa Vash Trigunista
Kuolo: Miyazakin ystävä, pienet pallopäät Mononoke himesta
FallenOne: Ei katso animea, silti avatarissa Totoro
Olen samaa mieltä luovuttamisesta kuin MangaReaper. Jos peli on selvä, silloin (ainakin omissa ältsyn isoissa mattopeleissä jotka vievät rutosti aikaa) kannattaakin luovuttaa. Mutta jos toinen alkaa luovuttaa siksi ettei enää jaksa pelata kun "hyvät yksiköt" on tuhottu (mutta mahdollisuudet voittoon eivät ole menneet), saisi hän mennä itseensä. Itse olen näitä "viimeiseen mieheen!"-tyyppejä, enkä luovuta, ellei sitten ole kiire saunaan 
Hyvän analogian löytäminen on yhtä hankalaa kuin...yhtä hankalaa kuin...
Sääntöjä en tahallaan riko. Pelit pelaan aina loppuunasti. Niin no jo olemme muuttaneet meidän mielestä huonoja sääntöjä paremmiksi tai no vain yhden. ld testistä mutta sitä ei varmaan tarvitse selostaa koska se on jo kirjoitettu taisteluraporttiin. Itse en pidä siitä jos kaveri luovuttaa se pilaa pelin ja samalla päivän.
onkos sulle noin tapahtunut?Amarziel kirjoitti:Mutta se on kaikkein ärsyttävintä, jos olette sopinut pelaavanne pelin. Kesken peliä kaveri alkaa vinkua että: "oho, mun harkat alkaa, moi" ja lähtee pois.
kuulostaa aika törkeeltä. kyllä jäis aika paljon hampaan koloon tommosta jätkää kohtaan
Lyhyestä virsi kaunis
Kunnia... Ai niin nyt minä muistan mitä se on! 
No ei ihan. Pelaamis tyylini riippuu siitä millä armeijalla pelaan. Esim. Jos pelaisin Delffeillä, olisi minulla koko ajan "puukota selkään"-fiilis. Jos taas pelaisin Grey Knighteillä, tunnelma olisi jota kuinkin "Rohkeasti miehet! Keisari suojelee! Viimeiseen mieheen veljet!" Mutta luovuttaja tyyppiä en ole, vaikka millä pelaisin. Mutta kuten jo sanoin tietyillä armeijoilla pelatessani voin ruveta erittäin ilkeäksi!
No ei ihan. Pelaamis tyylini riippuu siitä millä armeijalla pelaan. Esim. Jos pelaisin Delffeillä, olisi minulla koko ajan "puukota selkään"-fiilis. Jos taas pelaisin Grey Knighteillä, tunnelma olisi jota kuinkin "Rohkeasti miehet! Keisari suojelee! Viimeiseen mieheen veljet!" Mutta luovuttaja tyyppiä en ole, vaikka millä pelaisin. Mutta kuten jo sanoin tietyillä armeijoilla pelatessani voin ruveta erittäin ilkeäksi! "Burn the witch... Purge the alien... Banish the daemon..."
Sääntöjä yritän noudattaa parhaani mukaan. En myöskään pitäisi jos vastustaja luovuttaisi kesken pelin, mutta antaisin hänen kyllä tehdä sen jos hän haluaisi, mutta miettisin kyllä kahdesti pelaisinko hänen kanssaan uudestaan.
Ärsyttää myös kunniaton pelaaminen. Eli siis pelaamalla niin, että voitto on absoluuttisesti tärkeintä ja kaikki muu jää pois. Minun 40k porukassani ärsyttää joskus tälläinen käytös. Siinä jos aloitan Move-phasen liikuttamalla kahta Ork Boyzia mobistani johonkin suuntaan ja huomaan sen olevan tyhmää ja päätän liikuttaa koko mobin sittenkin toiseen suuntaan, niin sellaista ei hyväksytä. Jos sanon ajatuksissani, että on seuraavan pelaajan vuoro, vaikka en assault phasessa tehnyt mitään ja päätän pyytää lupaa tehdä vuoroni loppuun, niin tälläistäkään ei hyväksytä. Siinä porukassa pitää ärsyttävästi varoa olla laittamatta yhtään figua väärään paikkaan, koska sitä ei voi sitten laittaa enää uuteen paikkaan vaikka silti onkin vielä Move-phase. Ärsyttää joskus tälläinen, vaikka en tiedä voiko tätä kutsua kunniattomaksi pelaamiseksi...
Ärsyttää myös kunniaton pelaaminen. Eli siis pelaamalla niin, että voitto on absoluuttisesti tärkeintä ja kaikki muu jää pois. Minun 40k porukassani ärsyttää joskus tälläinen käytös. Siinä jos aloitan Move-phasen liikuttamalla kahta Ork Boyzia mobistani johonkin suuntaan ja huomaan sen olevan tyhmää ja päätän liikuttaa koko mobin sittenkin toiseen suuntaan, niin sellaista ei hyväksytä. Jos sanon ajatuksissani, että on seuraavan pelaajan vuoro, vaikka en assault phasessa tehnyt mitään ja päätän pyytää lupaa tehdä vuoroni loppuun, niin tälläistäkään ei hyväksytä. Siinä porukassa pitää ärsyttävästi varoa olla laittamatta yhtään figua väärään paikkaan, koska sitä ei voi sitten laittaa enää uuteen paikkaan vaikka silti onkin vielä Move-phase. Ärsyttää joskus tälläinen, vaikka en tiedä voiko tätä kutsua kunniattomaksi pelaamiseksi...
Vaikka edellä on tullut mainittua, häviöstä tosiaan oppii enemmän kuin voitosta. Voiton saatuaaaan kokeilet vain samaa hyväksi osoittautunutta taktiikkaa aina uudelleen kunnes häviö tulee (näin ainakin itse toimin) mutta häviö pakottaa miettimään mikä meni pieleen, mitä voisin parantaa seuraavassa pelissäni tällä armeijalla. Siksi luovuttaminen ei kannata ennenkuin aivan väistämättömän edessä (itse luovutin viimeksi kun ainoastaan Doombullini oli hengissä ja oli saamassa seuraavalla vuorolla n. 40 nuolta ja kahden Reaperin ammunnat itseensä). Eli pitkälle oltiin pelaytu ja edessä oli ainoastaan noppien heittely eli tulos oli jo selvä.
Muuten aina pelaan samoilla säännöillä peleistä toiseen vaikka se itseäni vähän haittaisikin, mutta vastaavasti itseni kannalta edulliset sääntötulkinnat pidän myös mielessä ja niiden mukaan vaadin myös pelaamista. Reilu peli se on joka kannattaa.
Muuten aina pelaan samoilla säännöillä peleistä toiseen vaikka se itseäni vähän haittaisikin, mutta vastaavasti itseni kannalta edulliset sääntötulkinnat pidän myös mielessä ja niiden mukaan vaadin myös pelaamista. Reilu peli se on joka kannattaa.
Galleriaan pääsee tästä.
Ikinä en ole luovuttanut, ikinä en tule luovuttamaan! Joskushan pelit ovat menneet sitten sellaiseksi, että 'joo, hävisin jo, mitäköhän tällä vikalla yksiköllä tekis...?' ja sitten vaan naureskellaan alligaattorivitseille kavereiden kanssa viimeinen vuoro. Että loppujenlopuksi kaveripelit on kääntyneet aika usein viimeisellä vuorolla vähän turhaksi, mutta loppuun nekin on tahkottu hyvällä mielellä. Ja vastustajakaan ei ole koskaan vielä luovuttanut mitä minä muistan. On sen verran mukavia pelaajia tullut vastaan. Siis jos luovuttaa niin silloin on ottanut häviönsä aivan turhan raskaasti ja se ei taas ole pelin henki missään muodossa. Itselläni on kyllä pelaajan kunniaa, ja pelit pelataan aina alusta loppuun hyvällä mielellä. Mitä hauskempaa pelatessa sen parempi, ja hauskaan tuppaa yleensä kuulumaan myös omien kasvojen säilyttäminen. Että jos leimautuu huonoksi häviäjäksi tai vastaavaa niin ei ole enää ollenkaan kivaa.
Ja vastustajakaan ei ole koskaan vielä luovuttanut mitä minä muistan. On sen verran mukavia pelaajia tullut vastaan. Siis jos luovuttaa niin silloin on ottanut häviönsä aivan turhan raskaasti ja se ei taas ole pelin henki missään muodossa. Itselläni on kyllä pelaajan kunniaa, ja pelit pelataan aina alusta loppuun hyvällä mielellä. Mitä hauskempaa pelatessa sen parempi, ja hauskaan tuppaa yleensä kuulumaan myös omien kasvojen säilyttäminen. Että jos leimautuu huonoksi häviäjäksi tai vastaavaa niin ei ole enää ollenkaan kivaa.
Ei se ainakaan herrasmies asennetta edistä, ja sen puuttumisen lasken kunniattomaksi pelaamiseksi. Näin siis ruudun tällä puolella.Jesh kirjoitti:Ärsyttää joskus tälläinen, vaikka en tiedä voiko tätä kutsua kunniattomaksi pelaamiseksi...
Jonkinmoista kunniantuntoa tosiaan löytyy minultakin. En koskaan kiellä vastustajaa perumasa siirtoa ilman hyvää syytä, kuten että on pelattu jo kaksi vuoroa, ja hän sen huomaa, ja edellytän tätä armoa vastustajaltakin. Luovuttamisen sallin vastustajalta, ja sitä tulee itsekin tehtyä. Pelaamisen tulee olla hauskaa, ja jos se ei sitä ole voidaan peli lopettaa. Meinasin tehdä tämän viimeksi Lahdessa, kun kaverilla oli keskellä pöytää kaksisataa rottaa pullonkaulassa ja ampui lujaa konekiväärisarjaa haltiariveihini. Minulla ei enää ollut miehiä kolmannella vuorolla, joten saatoin kuitenkin pelata pelin loppuun, vaikkei siinä enää toisen vuoron jälkeen olisikaan ollut paljoa pelattavaa. Hauska peli oli silti. Lisäksi kaverin olisi ollut lähdettävä ajamaan 400km kotiin keskellä yötä, jos olisi hävinnyt joten enhän minä voinut .
.Dice are my best weapons.
-
Stenvall
Örkeilläni pelaan aina pelit viimeiseen vuoroon tai viimeiseen vihernahkaan kävi miten kävi.. Syfilistä vastaan pelatessani kerran jätkä pamautti knight rivistöllään mun kahdesta örkkiblokista läpi ja siellä seassa oli great shaman ja kaks muuta shamaania.. kaikki loput joukot juoksi ympäri kenttää ja raapi sen tykistöä ja tollasta hengiltä.. tokan vuoron lopussa kyseinen henkilö ehdotti jo pelin lopettamista mutta siitähän ei ollut mitään toivoa..
Ja kyllä noita peruttuja siirtoja sietää, katson vain tyynesti tekee porukka mitä tahansa, silmä silmästä, siinä vaiheessa voi alkaa hermostuttelemaan jos alkaa tuumat katoilemaan kun mietitään minne siirtäis unitin..
Ja yleisesti: Powerplay on perseestä.
ERÄS pelaaja [*cough* high elves*cough*] istuu joka helvetin pelissä niitten neljän boltterinsa kanssa jossain kolossa ja ampuu seulaksi jokaisen näkyvillä olevan unitin...siinä alkaa peli-ilo kadota nopeasti..
Ja kyllä noita peruttuja siirtoja sietää, katson vain tyynesti tekee porukka mitä tahansa, silmä silmästä, siinä vaiheessa voi alkaa hermostuttelemaan jos alkaa tuumat katoilemaan kun mietitään minne siirtäis unitin..
Ja yleisesti: Powerplay on perseestä.
ERÄS pelaaja [*cough* high elves*cough*] istuu joka helvetin pelissä niitten neljän boltterinsa kanssa jossain kolossa ja ampuu seulaksi jokaisen näkyvillä olevan unitin...siinä alkaa peli-ilo kadota nopeasti..
Eye is green.