Sudden Thrust
Death from the shadows
Old Friend
Darkness descends
Horror exists
Doddii, nyt on viimeinen jakso menossa joten voitte huokaista helpotuksesta
.Look at the bright side
Adolf ryömi takaisin Juliuksen luo.
´Kaikki ovat kiinnittäneet pistimet kiinni ja ovat varmistaneet jokaisen suunnan.´ huohotti Adolf väsyneenä rivakasta ryömimisestä.
´Hyvä.´ totesi Julius ja painoi liipasinta. Itiö possahti tuhoten pari läheistä puuta ja maata. Kaksi muuta itiötä lähti leijumaan heitä kohti. Julius ampui nopeasti molemmat joiden possahdus aiheutti ison puun kaatumisen.
´Varokaa!´ huuti Julius kun puu rysähti alas. Kaikki ehtivät pois alta paitsi... Julius lysähti polvillensa maahan ja katsoi näkyä kauhuissaan.
´Miksi tämä tapahtuu minulle..´ Julius hiljaa valitti. Adolf laittoi kätensä hänen olkapäälle ja otti hatun käteensä ja suri myös Olafin kuolemaa. Olaf ei ollut tarpeeksi nopea ehtiäkseen pois puun alta ja oli nyt liiskautuneena puun alla.
´Meidän varmaan kannattaisi jatkaa matkaa.´ Brim sanoi surullisena.
´Aivan..´ Julius vastasi ja pyyhki silmänsä kuivaksi hihaansa ja nousi ylös.
´Lähdetään.´
Goran astui pelokkaana komentorakennukseen.
´Kutsuitte herrani.´ sanoi Goran ja kumarsi samalla.
´Aivan.´ sanoi Nightdweller.
´Älä suotta pelkää, olet kumminkin luotettavin luutnanttini ja olen purkanut raivoni jo kultisteihin.´ Nightdweller sanoi aistittuaan Goranin pelon. Goran katsoi hieman hänen taakseen huomatakseen paljon kuolleita kultisteja.
´Aivan herrani.´ Goran vastasi nopeasti takaisin.
´Onko sinulla aavistusta mihin tämä sieluton vähäpätöinen ihminen saattaisi pyrkiä.´ Nightdweller kysyi pieni ärsyyntyneen sävy puheessaan.
´Uskoisin hänen olevan menossa itään päin sillä länsi, pohjoinen ja etelä on kaaoksen vallassa.´ Goran vastasi nopeasti.
´Itään? Mehän tuhosimme lojalistien leirin kokonaan.´ Nightdweller sanoi ihmetellen.
´Niin herrani, uskoisin hänen olevan menossa tuota tutka-asemaa kohti.´ sanoi Goran näyttän kartalta samalla. Nightdwellerin raivo nousi.
Kuinka hän ei ollut huomannut tuota tutka-asemaa silloin kun suunniteli planeetan valtausta. Hän pohti ja sanoi luutnantillensa.
´Valmista joukot ja panssarit lähtökuntoon. Lähdemme sinne niin nopeasti kuin pystymme.´
´Kyllä herrani.´ vastasi Goran ja poistui rakennuksesta laittamaan miehiä taistelukuntoon.
´Kenties sinne vaeltavat muutkin selvinneet ihmiset ja sitten vielä aseman miehittäjät.. Ai että minä saan pitää hauskaa sitten..´ Nightdweller myhäili tyytväisenä.
Ellard oli ehkä puolessa välissä matkaa kun näki palaneen ja vanhan lojalistien leirin josta nousi yhä savu.
´Keisari teidän sielut huostaan ottakoot..´ sanoi Ellard hiljaa, yht´äkkiä kuului kolahdus ja Ellard pysäytti auton. Hän astui ulos ja näki kuolleen tyranidin. Hän hyppäsi äkkiä takaisin autoonsa ja painoi kaasun pohjaan. Juuri ajoissa sillä läheisestä metsästä iskeytyi ulos jotain isoa jonka alta puut kaatuivat. Hän pelkäsi sen olevan iso tyranid-peto mutta se olikin paljon pahempaa. Leman Russ-taisteluvaunu, joka käänsi tykkinsä rekkaa kohti ja ampui. Ellard lausui rukouksen.
Maata lensi ilmaan kun taistelu kanuunan ammus osui muutaman metrin päähän rekasta. Ellard kiitti keisaria.
´Onneksi kultistit eivät osaa mitään, eivät edes tappaa.´ nauroi Ellard itsekseen ja kaasutteli juuri näkösuojaan.
Goran kulki joukkojen mukana ja oli kuullut kun ensimmäisenä kulkenut panssari ampui jotain.
´Todennäköisesti ampuivat varjoja sillä tuskin he osuisivat edes Keisarin palatsiin moisella.´ Goran manasi itsekseen. Outo ääni kuului suhahtavan metsän kätköistä. Yksi kultisti joka oli kävellyt jonossa tien tapaisen reunalla kaatui kuolleena maahan rinnassa pyöreän muotoinen kiekko jossa oli sahalaidat ja leikkasi kuin kuuma veitsi voita. Metsän kätköistä lähti valkoinen säde joka räjäytti yhden vaunun. Pian joka puolella lensi näitä sirkkelimäisiä kiekkoja repien kultisteja kuin viikate niittäen heinää. Kultisti ampuivat metsään ilman tietämättä kuka hyökkäsi ja mistä, he vain ampuivat kunnes kuolema korjasi heidät. Goranin olkapanssariin iskeytyi jotakin. Hän käänsi päätänsä nähdäkseen sen ja ihmetteli kuinka keihäs joka roikkui hänen olkapäässä lähti irti ja palasi todennäköisesti heittäjänsä käteen. Goran ampui sarjan keihään paluusuuntaan kuullen samalla tuskanhuutoja kun luodit osuivat kotiin. Pimeydessä näkyi myös pari hohtavia kysiä huitomassa edestakaisin. Goran hymyili kypäränsä sisällä. Joku typerä kultisti rupesi ampumaan las-kiväärillään noita hohtavia kynsiä. Goran löi häntä nopeasti selkään nyrkillään murtaen samalla tämän selkärangan. Mies huudahti kivusta ja vaipui maahan valittaen.
´Houkka ihminen, odotahan vain kun joudut herrani kynsiin.´ Goran ärähti kypäränsä alta ja jatkoi hahmojen ampumista jotka hän erotti helposti kypäränsä parannetun näön ansiosta. Jokainen luoti tappaen salaperäisen hyökkääjän.
Pian oli jokainen salaperäinen hyökkääjä kuollut tai paennut pois. Nightdweller astui metsän pimeästä osasta ulos raahaten yhtä ruumista mukanaan. Hän käveli Goranin luo ja astui samalla miehen rinnan päälle joka oli ampunut häntä kohti. Mies kuoli kun Nightdwellerin järkyttävä paino kohdistui hänen rinnan päälle ja viimeisenä tekonaan oksensi verta. nightdweller nosti ruumiin Goranin silmien korkeudelle ja kysyi.
´Tiedätkö mikä tämä on?´ viha paistaen selvästi hänen äänensävystään.
´Näyttäisi olevan eldari.´ totesi Goran ihmetellen.
´Aivan.´ Nightdweller ärähti.
´Jos heitä on täällä silloin meillä on enemmän tekemistä ja nyt en ole edes varma mitä muita ärsyttäviä maanvaivoja tälläkin planeetalla on.´ Nightdweller lähti kävelemään pois ja heitti ruumiin tankin päälle.
´Pitäkää se muistona.´ Nightdweller ärähti.
Julius oli kävellyt joukon etunenässä ja ei ole ollut yhtään kontaktia vihollisesta itiö miinojen jälkeen.
´Onko vielä pitkä matka?´ kysyi Brim joka oli väsynyt ihan tyystin marssista. Adolf otti huikan vesileilistään ja katsoi odottavasti Juliusta.
´Viitisen kilometriä ja sen jälkeen tarvitsee kavuta noin kahdeksankymmentä metriä jyrkkää rinnettä pitkin.´ vastasi Julius pitkän tauon jälkeen. Corwin viittoili Juliusta pysähtymään.
´Noh, mikä on?´ Julius kysyi malttamattomana kun Corwin saapui heidän luo.
´Kun olemme päässeet vuoriston juurelle voisimme varmaankin pysähtyä lepää...´ Corwinin puheen katkaisi karkean moottorin ääni. Kaikki heittäytyivät maahan odottaen tulevaa vihollista. Julius vilkaisi Corwinia ja pohti kuulemaansa.
´Kuuletko mitään erityistä?´ Corwin kysyi hämmentyneenä.
´Vain yhden moottorin äänen. Käske miehiä olla ampumatta ja saavat vastata vain tuleen.´ Corwin huusi käskyjä jotka välittyivät eteenpäin nopeasti.
Metsän takaa kuului pamahdus, pian sen jälkeen alkoi kuulua sadattelua ja kun hahmo potkaisi ajoneuvoa jalallaan. Ellard ehti astua pari askelta eteenpäin kunnes huomasi satojen las-kiväärin osoittavan häntä. Hän pudotti tavaransa ja nosti kätensä ilmaan. Julius lähti tarpomaan häntä kohti Brim ja Adolf perässä. Kun hän pääsi miehen luo hän kysyi.
´Mikä on nimesi poika?´
´Kersantti Ellard.´ hän vastasi täsmällisesti. Julius hämmästyi.
´Emme olleet saanut teihin yhteyttä pariin tuntiin ennenkuin leiriimme hyökättiin, laskimme teidät kuolleeksi. Mitä ryhmällesi on tapahtunut?´ kysyi Julius. Ellardista tuntuikin kuolleelta sisältäpäin eikä hän uskaltanut kertoa mitä oli tehnyt.
´He ovat kuolleet.´ Ellard vastasi ja hänen silmäkulmaan kohosi kyynel jonka hän pyyhki pois. Julius viittoi Corwinin tulemaan paikalle. Sotilaat nousivat pystyyn ja laskivat aseensa.
´Hienoa että olet elossa kersantti. Onko sinulla mitään mitä meidän pitäisi tietää?´ Corwin kysyi kun saapui Ellardin eteen.
´Kaaoksen joukot saattavat tulla aika lähellä perässäni. Kohtasin heidät viimeksi alle puoli tuntia sitten. He olivat hyvin varustautuneita ja heillä oli paljon panssareita joten on oletettavaa että he ovat pian täällä.´ Ellard ilmoitti.
´Ei ole aikaa lepäämiselle komentaja, meidän täytyy jatkaa kunnes olemme perillä.´ Julius sanoi Corwinille.
´Hyvä on.´ totesi Corwin ja kurtisti kulmiaan ja rupesi huutamaan käskyjä eteenpäin.
´Lähdetään, Ellard. Sinä kuulut nyt vastedes tähän ryhmään.´ Julius sanoi.
´Kyllä herra!´ Ellard tokaisi takaisin ja poimi tavaransa maasta.
Goran asteli poltetun leirin alueella katsoen luita jotka olivat mustuneen tulesta.
´Ainakaan emme ruokkineet eläimiä.´ hän naurahti kolkosti ja käveli Nightdwellerin luo.
´Mitä pohditte herrani?´ Goran kysyi varovaisesti.
´Mitä tässä planeetassa on niin ihmeellistä että eldaritkin on sotkeutunut tähän.´ Nightdweller sanoi ihmetellen ja katsoi kun aurinko laskeutui horisontin taakse.
´Kenties heillä on jokin mahtava salaisuus jossain piiloitettuna ja pelkäävät meidän löytävän ja korruptoivan sen.´ ehdotti Goran.
´Salaisuus..´ Nightdweller maisteli sanaa mielessään ja lähti velhonsa luo.
´Kerro onko eldareilla täällä jokin mahtava salaisuus.´ Nightdweller kysyi velholta.
´Sa-salaisuus? Kaikilla on salaisuuksia. Mu-mutta eldareilla on erityinen salaisuus.´ änkytti velho takaisin. Nightdweller lähti mietteihinsä vaipuneina pois.
Nightdweller meni aukealle ja piirsi pentagrammin maahan jalallaan ja kutsui Kaaoksen demoneita. Pitkän tovin jälkeen alkoi tapahtumaan jotain. Pienehkö ja harmiton pyörre ilmestyi ilmaan ja pyörre rupesi liekehtimään. Pyörteestä lentävät kipinät sytyttivät maan palamaan kirkkaana mutta eivät aiheuttaneet vahinkoa millekkään paitsi paljaalle iholle.
Pian pyörteestä tuli massiivinen demoni esiin. Materioituessaan Nighdweller katsoi kaihoisasti ja toivoi omistavan samanlaiset voimat. Kun demoni vihdoin materioitui hän katsoi Nightdwelleriä silmiin lähettäen kylmiä väreitä tämän selkää pitkin. Demonin iho oli tummanpunainen ja Nightdweller huomasi ison Khornen merkin tämän rinnassa. Demonin vihreät silmät katsoivat Nightdwelleriä, kuin lukien tämän ajatuksia kunnes sanoi äänellä joka muistutti kuin tuhat kynttä olisi raapinut liitutaulua.
´Minä, Khornen Demoniprinssi Khảrngar Teurastaja olen kuullut kutsusi, Nightdweller. Kerro asiasi mutta ole tietoinen että jos asiasi on turhaakin turhempi minä tapan sinut, revin kallosi irti kynsilläni.´
´Minä kutsuin sinut. Oletko tietoinen salaisuudesta joka sijaitsee tällä planeetalla ja olisitko sinä halukas korruptoimaan eldareiden varjeleman salaisuuden.´ vastasi Nightdweller pienen pelon sävy äänessään.
´Pitääkö se paikkansa. Pahaisilla eldareilla on sittenkin täällä jokin tarkasti vartioitu salaisuus?´ Khảrngar kysyi uteliaana.
´Kyllä, sillä he kävivät läheisessä metsässä kimppuumme ja velhoni..´ Khảrngar iski väliin vihaisesti.
´Velhosi!! Kuinka sinä kehtaat, minun tekisi mieli repiä pääsi irti mutta minua kiinnostaa liikaa tähtikansan salaisuus. Hae velhosi ja mestaa hänet minun edessä jotta saan uuden sielun jota kiduttaa ja todistat uskollisuutesi!´
´Kyllä herrani!´ vastasi Nightdweller ja lähti hakemaan velhoa. Hän piti itseään onnekkaana sillä Khảrngar olisi voinut aiheuttaa mitä ikävintä kidutusta hänelle. Hän juoksi velhon luo ja nappasi tätä niskasta.
´Mi-mitä sinä teet?!´ velho huusi pelokkaan kun tämän käsi puristui tiukasti hänen niskaansa, melkein rusentaen niskanikamia.
´Tehtäväsi on tehty.´ Nightdweller sanoi hullu kiilto silmissään. Palattuaan demonin luo Khảrngar käski.
´Nyt sinun täytyy mestata hänet, anna hänen turhan veren roiskua panssarillesi. Juo hänen vertansa niin ymmärrät Khornen nautinnon!´ Nightdweller repi velhon kurkun auki kynsillänsä ja nosti velton ruhon päänsä päälle, antaen veren roiskua päällensä ja lopuksi hän iski kurkkuun kiinni ja joi lämmintä ja suloisen makeaa hurmetta. Niin kauan hän joi kunnes ruho oli imetty kuiviin.
´Nyt minä annan sinulle tehtävän, Nightdweller. Mene ja löydä eldareiden varjelema salaisuus ja korruptoi se heidän verellään. Jos onnistut saat demonisuuden palkinnoksi sillä sitähän sinä olet aina toivonut. Mutta jos epäonnistut muutan sinut säälittäväksi epäsikiöksi.´ Khảrngar sanoi ennenkuin imeytyi takaisin pyörteeseen, tulet sammuen jotka valaisivat aluetta. Goran oli katsonut sivusta koko ajan ja oli nauttinut näkemästään, itseasiassa hänen oli tullut myös jano katsoessaan kun Nightdweller oli imenyt velhon kuiviin.
Julius puuskutti hengästyneenä kun he vihdoin viimein kapusivat huipulle. Hän katseli aluetta ja huomasi ison laskeutumisalustan jolle mahtuisi laskeutumaan kaksikin ukkoshaukkaa samaan aikaan. Vähän kauempana tästä oli itse tutka-asema. Hän tunsi toivon kipinän sisällään kun näki ihmisiä juoksevan asemalla ja valmistautuivat puolustamaan. Julius laittoi pistoolinsa koteloon ja miekkansa vyölle ja lähestyi asemaa kädet ylhäällä. Ollessaan kymmenisen metrin päässä aseman pää-ovesta joka aukeutui sihinän säestämänä ulos astui solakan näköisiä hahmoja jotka eivät muistuttaneet Keisarillista kaartia ja heidän perässään asteli pidempä hahmo. Hahmolla oli korkea kypärä ja pitkä keihäs toisessa kädessä, tämä oli pukeutunut viittaan ja kaapuun peittäen muotonsa. Pitkä hahmo astui esiin ja esitteli itsensä Juliukselle joka ei vieläkään uskonut näkemäänsä.
´Minä olen Thauron, tämän joukon johtaja.´
´Keitä te olette?´ Julius kysyi pelokkaana.
´Me olemme eldareita. Suojelemme tänne piiloitettua meille pyhää artifaktia Kaaoksen korruptoivilta voimilta.´ Thauron vastasi.
´Teidän apunne ei olisi paheeksi sillä jos tämä artifakti korruptoituu, niin vahva demoniprinssi saisi sitä kautta tuotua miljoonia demoneita toisen perään. Muuttaen koko planeetan demonimaailmaksi.´
´Autamme mielellämme.´ tokaisi Adolf joka oli tullut Brimin ja Ellardin kanssa Juliuksen luo. Pian Corwin tuli paikalle ja tervehti.
´Minä olen komentaja Corwin, entä kuka te mahdatte olla?´
´Minä olen Thauron, eldari.´ Corwinin silmät laajenivat.
´Olivatko nämä legendaarista eldareita joita inkvisiittori piti turhanpäiten vihollisena..´ pohti Corwin. Thauron katsoi häntä silmiin ja sanoi vain yhden sanan.
´Kyllä.´
Nightdwellerin armeija oli päässyt jo rinteen juurelle. Tosin hänen armeija oli pienentynyt huomattavasti tämän tappaessa raivoissaan kultisteja jotka tulivat tarpeeksi lähelle häntä. Goran katsoi häntä ja pohti.
´Khorne sai yhden uhrin lisää.´ Nightdweller ei ollut enää oma itsensä. Punainen usva oli laskeutunut hänen silmien ylle eikä hän enää muuta osannut tehdä kuin vuodattaa verta ja kerätä kalloja uudelle herralleen. Goran heräsi mietteistään kun huomasi etteivät panssarit päässeet rinnettä pitkin ylös. Hän sadatteli vähän aikaa kunnes käski mokomia tekemään jotain hyödyllistä. Kultistit lähtivät juoksemaan rinnettä ylös tappaminen vain mielessä. Reilut tuhatpäinen kultisti lauma kirmasi rinnettä pitkin ylös perässä noin kuusikymmentä kaaos-mariinia. Nightdweller juoksi joukon ensimmäisenä sillä hänen hyppyreppunsa oli mennyt epäkuntoon kun hän jäi rekan alle. Aina välillä hänen kynnet huitasivat vasemmalle ja oikealle, tappaen kultisteja.
Goran harppoi joukon etunenässä kohti huippua. Viiden minuutin päästä mariinint pääsisvät jo huipun reunalle, kultistien vielä rämpiessä rinnettä pitkin takana. Goran maastoutui läheisen lohkareen taakse. Juuri ajoissa sillä asemalta ammuttu sarja pyyhki ilmaa hänen yläpuoleltaan. Goran nosti päätätänsä ja katseli tilannetta.
Muutama mariini oli saanut reilun annoksen laseria ja makasi nyt kuolleena maassa. Mokomilla ei ollut raskaita aseita mutta massatuli oli heidän etu. Kultistit pääsivät vihdoin ylös ja lähti juoksemaan asemaa kohti raivon vallassa.
Julius katseli lähenevää massaa. Eldareiden Vartijat ampuivat shuriken-kivääreillä silpoen kultisteja, näiden takana odotti kaartin sotilaat pistmien kanssa ja ampuen Vartijoiden välistä. Hän meni lähemmäksi ensimmäistä linjaa odottaen lähikontaktia. Adolf, Brim ja Ellard jäi taaemmaksi sillä Julius ei olisi kestänyt näiden kuolemaa. Kultistit lähenivät linjoja. Juliuksen otsalle kohosi hikipisara. Hän nielaisi. Hänen ohimonsa tykytti. Sitten se tapahtui. Vartijat astuivat pari askelta taaksepäin jonkä jälkeen kaartin sotilaat hyökkäsivät pistimet tanassa. Julius karjaisi ja hyppäsi itsekkin teurastukseen mukaan.
Nightdwellerin panssari oli veren peitossa ja oli palanut useasta kohdasta, panssarissa oli mitä ihmeellisemmän muotoisia kiekkoja kiinni. Kun Nightdweller pääsi vihdoinkin noihin maanvaivoihin kiinni hänen kynnet huitoivat jokapuolelle, kylväen kuolemaa.
Juliuksen kättä rupesi jo särkemään. Hän oli varmaan tappanut kolmekymmentä kultistia ja niitä tuli vain päälle kokoajan. Julius ampui yhtä kultistia päähän pistoolillansa kun survaisi miekkansa yhden kultistin vatsaan. Suurin osa sotilaista huitoi pelkän puukon kanssa pysyäkseen elossa. Samalla aseman ikkunoista ammuttiin uusi sarja kultistien päälle jotka olivat jääneet jumiin. Miehillä jotka olivat aseman ikkunoissa omasivat hyvän näkyvyyden kultisteihin. Vaikka kultistit vastasivat tuleen jokaisen kuolleen ihmisen tai Vartijan tilalle astui uusi hahmo ampumaan kultisteja.
Goran katseli asemaa ja huomasi ihmisten komentajan olevan jonkun toisen hahmon kanssa parvekkeen tapaisella. Hän nosti boltterin olallensa ja tähtäsi. Goran tyhjensi koko lippaan ryhmään, hänen vahvat kädet estäen rekyylin syntymistä. Hän liikutti asetta vasemmalta oikealle, muodostaen viivan joka surmasi jokaisen hahmon ulokkeella. Corwin kirosi kun hänen taivaansininen univormu värjäytyi punaiseksi hänen verestään.
´Hemmetti, olen väsynyt tähän sotaan. Kunpa olisin syntynyt ennemmin jollain agri-planeetalla ja elänyt normaalia elämää..´ Corwin sanoi itselleen ennenkuin hänen elintoiminnot pysähtyivät.
Adolf katsoi kauhukseen Thauronin ja Corwinin kuolevan jonkun petturi-mariinin aseeseen. Hän huomasi lohkareen takana piileskelevän hahmon joka laittoi uutta lipasta aseeseen. Adolf nosti kranaatinheittimensä ja tähtäsi.
Goran katsoi tilannetta ja kirosi kun näki yhden ihmisen osoittavan häntä kranaatinheittimellä.
´Voihan piru!´ Goran huudahti ja yritti hypätä kauemmaksi kivestä. Hän ei kuullut ääntä joka lähti kun Adolf veti liipasimesta, mutta näki savun joka pöllähti aseen piipusta.
Lohkare räjähti tuhansiksi palasiksi, pienet sirut lensivät sinne tänne raapien paljasta ihoa. Goran nousi maasta ja tähtäsi Adolfia.
´Nyt sinä kuolet, mokoma.´ Goran nauroi itsekseen. Hän painoi liipasimesta. Klak. Goran veti uudestaan liipasimesta ja joka kerta kuului klak.
´Mitä helv..´ Goran manasi itsekseen kun huomasi pienien kivensirujen tukkineen aseen. Goran heitti vihaisena aseen kentän poikki, tappaen erään Vartijan.
Nightdweller oli tappanut enemmän kultisteja kuin vihollisia. Sillä Khornelle ei ollut väliä mistä veri virtasi, kunhan se vain virtasi. Kultisteja alkoi olemaan jo niin vähän, että kaaos-mariinit pääsivät mukaan taisteluun. Yksi mariini vastasi yksinään kymmentä sotilasta ja tappaisi nämä ihan helposti. Mariinit löivät, hakkasivat, potkivat, ampuivat ja loppujen lopuksi muutama onnekas ihminen oli saanut tapettua mariinin sekasorron keskellä. Ihmiset ja Vartijat rupesivat perääntymään kunnes aseman seinä tuli vastaan. Juliuksen käsi paloi väsymyksestä kun mariinit olivat tulleet mukaan taisteluun. Julius tappoi helposti kaksi ensimmäistä mariinia jotka eivät olleet huomanneet häntä tarpeeksi ajoissa. seuraavat mariinit osoittivat hieman vaikeampaa vastusta hänelle. Adolf oli kavunnut aseman ulokkeelle ja ampui kranaatin mariineiden viereen jotka uhkasivat Juliusta. Mariinit kompuroivat räjähdyksen takia ja menettivät päät kun Julius toi miekkansa alas tappavassa kaaressa.
Nightdweller huitoi miten pystyi, jopa mariineita tappaen. Hän pysähtyi katsomaan tätä hävitystä ja lahtausta mitä oli käyty noin tunnin ajan. Hän tunsi oudon voiman vaikuttavan sisällään ja nauroi ääneen.
´Hah! Minä tulen saamaan demonisuuden! Te kapiset ihmiset olette epäonnistuneet! Minä olen onnistunut!´
´Ikävä pilata ilosi, mutta jos olisit katsonut tarkemmin näkisit armeijasi kuolleen. Asia taitaa olla niin, että sinä epäonnistuit.´ vastasi Julius joka oli saanut ikävän haavan käteensä ja muutaman ruhjeen. Ellard sitoi Juliuksen kättä ja katsoi ketkä olivat hengissä.
´Brim, Adolf, Julius ja minä sekä muutama eldari näyttäisi olevan hengissä..´ Ellard pohti samalla kun kiristi sidettä Juliuksen kädessä.
Nightdweller katsoi ympärilleen ja huusi Jumalaansa antamaan hänelle demonisuuden. Hänen iho alkoi kuplimaan. Nightdweller huusi tuskaa jonka hän koki niin kovaa että se lähetti vuoren juurilla olevat eläimet pakoon. Pian hänen panssarinsa alkoi muuttumaan nestemäiseksi ja rupesi valumaan, sihinän säestyksellä. Nightdweller karjui epäuskoaan tuskainen ilme naamallaan. Hänen muotonsa rupesivat muistuttamaan pahaista epäsikiötä. Hän karjui vielä kerran ennenkuin ääni muuttui korinaksi.
Nightdwellerin tilalle jäi vain epämääräinen röykkiö kuonaa jonka päällä oli yksinäinen silmä joka katsoi räpyttämättä tapahtunutta kauhua. Eldarit hoitivat Thauronia jota oli luoti tappavasti osunut kypärään. Julius katsoi Thauronin uskomattoman kauniita kasvoja kun Vartijat poistivat kypärän. Kuului kaksi laukausta ja Vartijat vajosivat maahan kuolleina, suuret kuopat siinä missä oli ollut heidän naamansa. Julius katsoi taakseen.
´Nyt te tulette kuolemaan.´ totesi Goran ärsyyntyneenä ja veti pistoolin liipamisesta. Klak.
´Ei kai taas..´ Goran manasi kun totesi lippaan olevan tyhjä. Adolf virnisti hänelle ilkeästi ja kohotti aseensa. Goran lensi metrin verran taakse iso kraatteri rinnassaan.
´Ah, vihdoinkin se on ohi.´ Adolf totesi.
´Niin.´ yhtyi Julius.
´Onkohan täällä yhtään juotavaa. Minulla on ihan kauhea jano.´ Ellard sanoi. Brim lähti tutkimaan paikkoja kunnes nurkan takaa kuului onnellinen älähdys.
´Tulkaa katsomaan. Täällä on eldareiden avaruusalus.´ joukkio juoksi nopeasti äänen suuntaan ja katsoi onnessaan alusta.
´Pääsemme tällä pois tältä kirotulta planeetalta.´ tokaisi Ellard.
´Aivan, mutta levätään ensin. Yritän samalla opetella aluksen mekaniikkaa.´ Julius vastasi.
´Katsokaapas asian valoisaa puolta, aurinko nousee.´ sanoi Brim myhäillen.
-------------------------
No tietenkin minä teen tälle epilogin, et kai sä tosissas uskonut minua?
Eldar olisi kuulostanut paremmalta.