Darth Druchius - 1. Kohti tuntematonta

Onko kynä (tai näppäimistö) miekkaa mahtavampi? Tule ja todista, että näin on - muuten emme usko.
Kom
Viestit: 87
Liittynyt: Ti 23.11.2004 21:42
Paikkakunta: Espoo

Darth Druchius - 1. Kohti tuntematonta

Viesti Kirjoittaja Kom »

Hän näki veljensä ja perheensä, mutta ne olivat kaukana - liian kaukana. Hän yritti kurouttautua heihin, mutta hänen voimansa tyrehtyivät, hän yritti uudelleen ja uudelleen, epäonnistuen joka kerta. Vihdoin hän käytti kaiken voimansa pyrkiessään perheensä luo, hän lähestyi, mutta mitä lähemmäksi hän pääsi, perheensä ilmeet muuttuivat vakavasta surullisiksi ja kivun omaisiksi. Lopulta kun hän yritti saada otetta veljeensä hänen kätensä pysähtyi kuin seinään. Hänen ja perheensä välissä oli seinä, seinä joka oli läpikuultava kuin kristalli ja kylmä kuin jää. Epätoivo valtasi nuoren druchiin. ”Ei, ei miksi, miksi!” hän karjui, mutta turhaan, ääni katosi kuin veteen.

”Herää, Dru, herää. Se oli vain uni.” tuttu ääni puhui. Se oli Rigor, ainoa mies johon Druchius luotti. ”Nämä uneni käyvät kerta kerralta todellisemmaksi?” Druchius sanoi hämmentyneenä. ”Ne ovat vain unia, olemme molemmat nähneet niitä ja ei ihme, me olemme nähneet liikaa” Rigor yritti rauhoitella, todellisuudessa Rigor tiesi nähneensä vain kerran unen paon jälkeen, sekään ei ollut painajainen.

Nämä sotilaat, taistelijat ja salamurhaajat, jotka muinoin taistelivat druchiin riveissä, olivat nyt yksin. Heidän johtajansa olivat pettäneet heidät ja kuin ihmeen kaupalla he olivat päässeet pakoon. He olivat omantunnon uhreja. He olivat kyseenalaistaneet druchiin julmat verenvuodatukset ja orjakaupan. Nämä nuoret taistelijat joita salamurhaaja Druchius ja hänen oikea kätensä Prinssi Rigor johtivat, olivat nyt virallisesti maanpaossa. He olivat taistelleet viidakoissa slannin ikäviä liskoja vastaan. He olivat taistelleet vaaleita serkkujansa vastaan, he olivat taistelleet kaaoksen harvoja joukkoja vastaan ja he olivat kääntäneet selkänsä Khainelle. Heidän perheensä olivat murhatut kostoksi ja heitä ajettiin takaa. Ei sen takia että siinä olisi mitään perää, mutta pettureita ei katsota hyvällä silmällä.

”Meidän tulisi jatkaa matkaa.” Rigor sanoi ja viittasi länteen.
”Länteen.. Pois kotoa.” Druchius kuiskasi.
”Ei se ole enään kotimme, ainoastaan vihollisemme koti, meillä ei ole enää mitään siellä, toivottavasti ymmärrät sen.” Rigor sanoi.

Niin he purkivat telttansa ja valjastivat ratsunsa ja ratsastivat länteen, kohti tuntematonta.

PS. Ei ole tarkoitus olla hyvää tekstiä saatika siten omaperäistä ja virheitä varmasti löytyy. Kirjoitan vain fluffia eräälle 'ikuisuus-projekti-dark-elf-armeijalle' jota johtaa Darth Druchius (Kyllä tähtien sodasta tulee) salamurhaaja vailla vertaa(!), no nuo herrat eivät mitään sithejä ole, mutta he perustavat sithin ritarikunnan. Oih, kuinka romanttista. :) Tämä osaa tarinasta jatkuu 9.1 varmaankin.

1. Kohti tuntematonta
2. Sith
3. Sithin kosto ( ;) )
Sauron The Great
Viestit: 298
Liittynyt: Pe 07.05.2004 18:09

Viesti Kirjoittaja Sauron The Great »

Juu, ei kovin pitkä ja teksti ei oikeastaan johtanut mihinkään. Eli tämän voisi oikeastaan liittää suoraan seuraavaan osaan.
Eipä virheitäkään paljon silmään sattunut näin ensi silmäyksellä.

Mutta katsotaan nyt mihin seuraava osa meidät vie :).

Tämä voisi olla paremminkin prologi minusta kuin ensimmäinen osa.
Sankaria ja hänen toveriaan voisit kuvailla vähän enemmän, niin tästä osasta olisi jotain hyötyä.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Tarinat ja novellit”