Liekkiterän taru: Prologi

[Illidan]

Liekkiterän tarina - Prologi

Pitkä örkkisotapäällikkö Grall Mustakivi tuijotti kiinteästi lähestyviä ihmisjoukkoja ratsunsa - tummanruskean ja pelottavan suurilla etuhampailla varustetun villisian - selässä. Hänen mustat hiuksensa roikkuivat kasvojen edellä, peittäen kellertävät silmät, jotka katselivat noin kolmen tuhannen ihmissoturin käsittävää joukkoa. Edellä olevat örkkijoukot liikahtelivat levottomina - vihollinen oli isompi kuin he olivat olettaneet. Heitä itseään oli lähes tuhat miestä vähemmän.
Grallin vieressä oli parikymmentä Mustaa örkkiä, jotka murisivat vihaisesti vihollisille.

Taistelukenttä oli laaja alue, joka oli kahden kukkulan välissä olevalla laaksolla. Grall seisoi toisen huipulla, samoin shamaanit, joita oli kymmenkunta kappaletta. Örkkisoturit olivat kukkulan juurella, jousiörkit suoraan heidän takanaan. Ihmiset olivat nyt saavuttaneet vastapäisen kukkulan huipun, ja joku valkeahohtoisista kapteeneista karjaisi miehensä hyökkäykseen. Monet villihiidet olivat valmiina kukkulan sivostoilla iskemään vihollisen kylkeen voimakkaan hiisikapteeni Gob-Gobin johdolla. Ihmisten jalkojen marssi tömisti ja tuntui ravisuttavan maata. Miekat kimalsivat auringon viime säteiden valossa.

Viholliset syöksyivät eteenpäin. Grall nosti valtavan sotakirveensä ja päästi mahtavan sotakarjaisun, ja ärjäisi joukkonsa hyökkäykseen.
Rysäys oli kova, kun joukot löivät yhteen. Monet ihmiset kaatuivat, mutta örkkisoturit pysyivät lujina kuin kallio. Grall tuijotti hiljaisena taistelun kulkua monta minuuttia, katseli silmittömäksi teurastukseksi muuttunutta taistelua. Shamaanit olivat jo alempana rinteellä ja heittivät loitsuja vihollisten niskaan, mutta yksikään Musta örkki ei ollut liikahtanut Grallin läheisyydestä.

Kun jäljellä oli enää viitisensataa örkkisoturia, viitisen hiisishamaania ja jokunen yksinäinen jousiörkki, läimäisi Grall äkkiä sian liikkeeseen.
-Waaaaaaaghh! raikui tämän suusta, ja tyyni ilma vahvisti huutoa moninkertaiseksi, ja monet niistä örkeistä, jotka pakenivat hulluuden vallassa ylös rinnettä, kääntyivät ja kävivät vihollisen kimppuun kaksinkertaisella raivolla. Ihmisten kaikki miekkamiehet oltiin hakattu maahan, ja ratsuväki toitotti torviaan ja hyökkäsi vihreiden vihollistensa kimppuun hirmuisella vahvuudella. Villihiidet riehuivat nyt sekalaisina parinkymmenen miehen ryhminä taistellen vihollisiaan vastaan huonolla menestyksellä. Heidän lähes kaikki fanaatikkonsa olivat kuolleet, ja ne harvat, jotka yhä olivat pystyssä, tappoivat suurimmaksi osaksi pelottavilla aseillaan omia raivoisia joukkojaan.
-Waaaaghh! kuului vastaus Grallin omista joukoista. Mustat örkit rynnistivät Grallin rinnalla tappaen jokaisen epäonnisen yksittäisen ihmisen, joka heidän tielleen osui. Kuola valui sotapäällikön suupielistä tämän ratsastaessa hulluuden kaltaisessa vihantilassa eteenpäin.

Hän suunnisti kohti yhteen kokoontunutta ratsuväkiyksikköä, joka oli ja alkanut ravata kohti vastustajaa. Äkkiä he olivatkin enää parin metrin päässä toisistaan ja Grall heilautti painavaa asettaan.
Hevonen jatkoi vauhkoontuneena ratsastustaan selässään päätön mies.
Rytäkkä sumensi Grallin silmät tämän huitoessa vaistonvaraisesti kirveellään vihollisia maahan. Sitten villisika hänen allaan päästi kummallisen korahduksen. Hän ymmärsi syyn nähdessään ritarin peitsen törröttäessä sen suusta ulos puoliksi sikaan uponneena. Tämä kaatui törmätessään kuolleeseen hevoseen ja örkki lensi pitkän ilmalennon, kunnes tömähti maahan ja löi päänsä lujasti. Hänen silmissään sumeni eikä hän enää ajatellut.

Grall heräsi kovaan kipuun takaraivossaan ja nousi äkkiä ylös. Aluksi maisema näytti hänestä vieraalta, mutta sitten hän muisti, missä oli ja mitä oli tapahtunut. Hän katseli ympärilleen, nähden satoja, tuhansia ruumiita ja verta. Laakson pohjukoilta näki, että ihmiset ratsastivat hurjaa vauhtia pois taistelukentältä, kenties jahdatakseen viimeisiä elooon jääneitä, pakenevia örkkijoukkoja. Grall kääntyi salamannopeasti kuullessaan rykäisyn takaansa.

Pitkä, valkeahiuksinen vaalea ihminen katseli häntä tyynenä vain muutaman metrin päästä Grallista. Häntä alkoi ihmetyttää tämän tyyni välinpitämättömyys tilanteesta, ja se, ettei tämä ollut surmannut Grallia kun hänellä oli siihen tilaisuus. Sitten hän huomasi, ettei tämän ruumiissa tai vaatteissa ollut tippaakaan verta, ja että hän kannatteli valtavaa, reilusti yli satakiloista vasaraa yhdellä kädellä kevyesti, kuin se olisi ollut vain vaivainen puukalikka. Grall poimi maasta äkisti kirveensä ja nosti sen ylös valmiina heittämään sen ihmisen kasvoihin, kunnes hän ymmärsi, ettei tämä ollut moksiskaan siitä.
-Tervehdys, Grall Mustakivi, sanoi toinen. Grall paljasti terävät, kellertävät hampaansa irvistykseen.
-Mistä tiedät nimeni ja mitä haluat minusta? örkki ärisi. Mies hymyili leveästi. Kun hän puhui, niin Grall pani vasta nyt merkille, että hänen äänensä ei ollenkaan sopinut tämän ruumiiseen. Se kirskui kammottavana, pelottavan vangitsevana ilmassa tavoittaen mielen jokaisen sopukan jättäen jälkeensä oudon hämillisyyden tunteen, joka ei jättänyt tilaa selkeälle ajattelulle. Nyt oli oltava tarkkana, tuumi örkki ja terästäytyi.
-Minä tiedän sinusta paljon muutakin kuin nimesi, Mustakivi. Esimerkiksi sen, että tämä on kolmas sotaretkesi, josta selviydyt voittajana. Tiedän, että aikeinasi on kulkea eteenpäin ja valloittaa tämä herttuakunta, Bretonnia, yksi maakunta kerrallaan, mutta ennen kaikkea tiedän, ettet ole mieleltäsi puhdas örkki. Siinä on häivä jotakin suurempaa, kauheampaa. Sen häivän vuoksi sinä olet nyt täällä, sen vuoksi sinä et ole jo kuollut.

Grall jäi pohtimaan sanoja.Ensinnäkin häntä häiritsi sana "voittaja". Eihän hän ollut voittaja. Hän hävisi taistelun, hän oli menettänyt armeijansa.
Toinen nauroi, aivan kun hän olisi lukenut örkin ajatuksia.
-Niin sinä luulet, ystäväni, niin sinä luulet.
Nyt Grallia alkoi pelottaa toden teolla. Mikä tämä mies oikein oli? Sillä selvää oli, ettei hän ihminen ollut, sillä ne eivät osaa lukea ajatuksia, saati sitten kannatella tuollaisia vasaroita. Mutta äkkiä hänen ajatuksensa palasivat takaisin miehen sanoihin tämän mielestä. Häivä jotakin suurempaa? Jotakin kauheampaa? Mitä se merkitsi?
-Mistä sinä oikein puhut? kysyi örkki nyt sekä ärtyneenä että peloissaan. -Mitä sinä haluat minusta!
Mies nauroi yhä. -Sen sinä saat tarpeeksi pian selville. Mutta se, mitä minä haluan sinusta, on asia aivan erikseen.
Hän piti pienen tauon ennen kuin jatkoi:
-Haluan sinun etsivän maagisen kalvan, Liekkiterän, jolla voitat taistelusi ja nouset suurimpana valtaan örkkikansan keskuudessa. Miekka sijaitsee täältä seitsemän virstaa pohjoiseen, Kaaoksen valtakunnan rajamailla. Haluan sinun matksutavan sinne. Haluan, että haet miekan sieltä.
-Mutta mitä hyötyä siitä sinulle on? Mitä sinä hyödyt? kysyi örkki. Toinen nauroi.
-Minulle riittää se, että haet miekan, ja pidät sen itselläsi. Tapaan sinut myöhemmin.

Kommenttia kiitos.

[Sopuli]

mitäs tästä sanois. muutamia kirjotusvirheitä bongasin, mutta se ei haitannu. taistelukohtaus oli jotenkin tylsä. siitä puutui tunne kokonaan, kun puhuit miekkamiehistä tuntuise se siltä, että mitäs noista. ratsu väestä olisit voinut kertoa enemmän ja muutenkin taistelu oli mielestäni fiasko sori mutta se on mun mielipide ja ei mikskään muutu.

loppu herättti kiinnostusta seuraavaa osaa kohtaan. ,muuten päällikö ajatteli hyvin örkiksi

[Mysterous]

Pääasiallisen osan omista kommenteistani edellinen jo sanoikin, mutta minua ovat jo hyvän aikaa kyllästyttäneet nämä örkki tarinat, erityisesti tämän örkin puhetyyli, se mitä itse olen örkkien kieltä lueskellut niin sehän on jotain tähän tyyliin "Me ar' Da Big'un her', ye shroom". Ja örkki kuulosti aivan liian sivistyneeltä, mutta katsotaan nyt mitä tästä on tulossa.

[Flik]

jeeps. . . Luulen, että olisit saanut parempaa kommenttia, jos olisit pitänyt nimesi Starbreakerina. Sen verran olet kuitenkin mainetta niittänyt täällä...

Mutta itse tarinasta, voin itsekin sanoa, että alku oli aikamoisen tylsä.
Kuvasit myös taistelun alun liian nopeasti, koska taistelun alkaminenhan on se tunnelmallisin hetki battleissa

Loppuun päin kuitenkin sekin korjaantui loistavalla kerronnalla, onneksi
Pidän tyylistäsi, jatka toki tarinaa...

Hmm... vielä loppuun, miten tuosta tuli elähdyttävästi Warcraft 3 mieleen?

[Illidan]

Hmm... vielä loppuun, miten tuosta tuli elähdyttävästi Warcraft 3 mieleen?

...

Totta, sain inspikseni siitä, Arthas toki löysi samankaltaisella tavalla Frostmournen, "jäänterän"(Frostblade), ja jää ja liekit natsaavat toisilleen vastakohtina, mutta muuten ei tarina muistuta sitä...Paitsi ehkä hiemen

Tavallaan hauskaa, että joku muu huomasi tuon yhdennäköisyyden ennen minua.

[Lord_Bored]

mutta muuten ei tarina muistuta sitä...Paitsi ehkä hiemen

Äijä joka kantaa valtavaa vasaraa? Muistuttaa paladinia


Ja asiaan:

Mielestäni kaikki oli kohdallaan. Grallin luonne on kyllä enemmän
warcraft 3 örkin luonne kuin fb örkin.

Lisää vaan tulemaan.

[Rune]

Grall? Ei herranjumala... Kyllä minä olen Warcraftmaisia tarinoita sotussa lukenut, mutta... mietitääs hetki.

Ajatuksena örkin ruumista nukkumapaikkanaan käyttävä demoni tuntuu todella kivalta. Ihanpa sama tällä hetkellä onko kyseessä Warcraft Warhammerissa mitenkä paljon, mukavan erilaiselta idea vaikuttaa sotavasarassa. Tarinat, joita sotuun on tullut nyt tässä vähän ajan sisällä aika paljon, ovat olleet sitä tasoa, että huokasin helpotuksesta tarinan puolessa välissä kun örkkiarmeija todella hävisi brettiksille. Normaalisti tämä olisi ollut normaalia ja odotettavaa, nyt... kiitos.

Odotan kyllä lisää, pakko myöntää. Katson mitä tästä tulee. Voisi saada todella hienon väännön, vaikka miten olisi Warcraft. Hyvä peli ja maailmahan sekin on.

edit\\ Melek, kannattaisi ehkä katsoa spoilereita. Kaikki kun eivät ehkä peliä ole pelanneet, ja tuollaisesta spoilauksesta minä olisin ainakin ollut valmis tappamaan, pelin läpipeluuvaiheessa.

[Vieras]

Hmm... vielä loppuun, miten tuosta tuli elähdyttävästi Warcraft 3 mieleen?

...

Totta, sain inspikseni siitä, Arthas toki löysi samankaltaisella tavalla Frostmournen, "jäänterän"(Frostblade), ja jää ja liekit natsaavat toisilleen vastakohtina, mutta muuten ei tarina muistuta sitä...Paitsi ehkä hiemen

Tavallaan hauskaa, että joku muu huomasi tuon yhdennäköisyyden ennen minua.

Arthas ei oikein tuollain sitä löytänyt, vaan pari vuosikymmentä tundrilla vankina joukkonsa kanssa ollut kääpiö kertoi sen hänelle.
Ihan kiva, mutta jotenkin.......töksähtävä. Tietääkseni Arthasille ei käynyt oikein hyvin saatuaan sen miekan, muuttui ilkeäksi perhana ja murhasi oman isänsä. Ei kai tässä käy samoin? Lähinnä WH örkkiä on Warcraftissa warmaan Grom Hellscream, tosin äijä muuttui puolidemoniksi ja kuoli sitten.

[Bretonnian ritari]

Siitä joka kertoi Grallille mekasta, minulla tuli mieleen Arthasin ja sen profeetan sekoitus joka kertoi Thrallille lähteä Kalimdoriin. Tarina oli aika outo, varsinkin taistelua olisi voinut kuvata enemmän, enkä saanut selvää kuka oli vihollinen ennen kuin se ihminen sanoi Gallin aikeet.

[Illidan]

Hmm. Kyllähän minä ideantapaista sain warcraftista, mutta en uskonut, että se ihan näin suurta keskustelua saisi aikaan. Uskokaa pois, tämä ei ole WC3...

[Vieras]

Voisi olla. Ainakin osut lähelle näillä sepityksilläsi, ja nimes/avatarisi viittavaat sihhen suuntaan.....

[Aco]

Vähän oli kieltämättä töksähtelevä tuossa alussa, enkä päässyt oikein virittäytymään örkkitunnelmaan Sitten itse taistelu alkoi vaikuttaa paremmalta ja loppuhan oli jo suorastaan hyvä. Mistä se örkki sai päähänsä että se vasara painoi suunnilleen 100 kiloa? Mietihän miten iso sellaisen pitäisi olla Kaipa tarinoissa kaikki on mahdollista.

[Illidan]

Jos ase on täyttä rautaa/terästä, ei vasaran itse_asiassa tarvitse olla kovinkaan valtava, ja tarinassahan mainíttiin, että se on...