Gue'vesa osa 1: Vangitut

[Heksu]

Tämä on eka tarinani (ja viestini) tänne, joten laatu saattaa olla heikohko.
...
Kersantti Saery Ferden katseli kiikareillaan lähestyviä Tau joukkoja osittain laudoilla peitetystä ikkunasta. Tulisoturit potkivat ovia sisään ja varmistivat kaupungin rakennuksia lähestyessään hitaasti, mutta varmasti, kerrostaloa, jonne Ferden veteraani yksikö oli linnoittautunut. Kersantti laski kiikarinsa pyyhkäisten samalla yönmustat hiuksensa silmien edestä ja vilkaisi ympärilleen. Vasemmalla olevasta huoneesta näkyi plasman sininen hehku, joka tarkoitti että yksi kolmesta erikoisase miehistä, todennäköisesti Shain Ardel, oli siellä. Toisten plasma miesten, Jend Sayarin ja Bor Unhen, olinpaikkaa Ferden ei tiennyt. Kersantin oikealla puolella seisoi radisti Darle Bergal, joka oli Ferden hyvä ystävä ja oikea käsi.

”Ovatkohan loput miehistä löytäneet hyvät asemat?” Ferden kysyi Bergalilta.
”Uskoisin niin. Näin Daelien menevän katolle virnistellen.” Bergal vastasi.

Ferden huokaisi. Gerly ja Mafer Daelie olivat pahemman luokan häiriköitä ja tappelijoita, mutta tosipaikan tullen koko universumista ei löytyisi parempia laserkanuuna ampujia. Kaksosina he tunsivat toistensa ajatukset ja olivat todella läheiset vaikka tappelivatkin usein.

”Toivottavasti he jättävät jotain meillekin!” Ardel huusi viereisestä huoneesta, josta oli kuunnellut keskustelua. Kersantti ja radisti naurahtivat. Daelien veljekset voisivat tarvittaessa pysäyttää koko Tau armeijan kahdestaan moneksi päiväksi.

Ferden veteraanit olivat Cadian 126. jälkijoukkoa, jonka tehtävänä oli viivyttää Tau armeijaa kun loput rykmentistä evakoitiin. Jossain oli vain tapahtunut virhe eikä kukaan ollut huomannut evakoinnin kaaoksessa että veteraanit olivat jäänneet jälkeen. Niin ollen kaikki kuljetusalukset olivat lähteneet ennenkuin Ferden ryhmä oli ehtinyt paikalle. Asiaa pahensi myös se että vox-laitteisto oli taisteluiden aikana hajonnut. Niinpä he olivat etsineet paikan jota voisivat puolustaa. Tähän toimeen he olivat valinneet vanhan kerrostalon, jonka ikkunat ja ovet he laudoittivat umpeen.

Ferden vakavoitui kuullessaan askeleiden ääniä suoraan ikkunan alapuolelta. Hän kurkisti varovasti alas ikkunasta. Yksi tulisoturi ryhmä oli heidän jutellessaan päässyt jo ovelle, jonka veteraanit olivat naulanneet kiinni. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt tulisotureita. He ottivat muutaman askeleen taaksepäin ja ampuivat oven, ja osittain sitä ympäröivän seinänkin, säpäleiksi. Kersantti syöksyi portaikkoon Ardel ja Bergal kintereillään.

Seuraavassa kerroksessa he törmäsivät juron näköiseen ja isokokoiseen Unheen ja tätä huomattavasti pienenpään ja iloisempaan Niael Clayeriin, jotka tulivat juuri pois parvekkeelta, jossa he olivat tarkkailleet tietä.

”Missä muut ovat?” Ferden kysyi vastaantulijoilta.
”Sayar on tulossa. Hän vain jättää terveisensä Taulle.” Kauempaa kuuluva plasma aseen ääni todisti Unhen sanat oikeiksi.
”Daeliet ovat katolla ja Verly ja Zaeji alimmassa kerroksessa. Todennäköisesti taistelevat siellä parasta aikaa.” Clayer lisäsi.
”Parasta mennä auttamaan. Kaupunki vilisee Tau joukkoja ja ammunta tuo heidät tänne. Ja Keisari auttakoon jos heillä on raskasta kalustoa mukana.” Ferden sanoi.

Sayar tuli muutamaa sekuntia myöhemmin hymyillen. ”Muutama taukki ei pääse takasi kotia. Se voi olla nääs vaikeet nyrkin kokonen reikä vatsas.”

Kuusi henkinen ryhmä lähti laskeutumaan alas portaita, kun yhtäkkiä heidän yläpuolelta alkoi kuulua askeleita. Kaikki nostivat aseensa vaistomaisesti kohti porrastasannetta, mutta portaista kuuluva ääni sai heidät laskemaan ne.

”Ensi kerralla minä kyllä ammun, sillä sinä et osu edes ladon seinään. Taistelupuvusta nyt puhumattakaan” Kuului Gerlyn ääni
”Sinä et osu edes vasarapäähän vaikka se pyllistäisi sinulle komeasti.” Vastasi Mafer.
”Vai niin?”
”Kyllä vain.”

Näitä sanoja seurasi nyrkkien ääni, kiroilua ja naurua.

”Gerly ja Mafer heti tänne!” Ferden huusi.

Tappelun ääni lakkasi ja portaista kuului askelia. Portaiden yläpäähän ilmestyi Daelien kaksoset kantaen välissään laserkanuunaa ja virnuillen hävyttömästi. Maferilla oli silmä mustana ja Gerlyn huuli oli turvonnut. Ferden oli juuri aloittamassa saarnan, kun alhaalta kuuluvat pulssikiväärin äänet saivat hänet muistamaan tilanteen.

”Tulkaa!”

Alhaalla oli täysi rähinä päällä. Waery Zaeji oli heitä portaiden alapäässä vastassa kyljelleen kaadetun pöydän takana.

”Mikä kesti?” Hän kysyi kersantilta ampuessaan haulikollaan taas yhtä ovesta kurkistavaa tulisoturina. Tämä nykäisi päänsä nopeasti pois, mutta osa hauleista osui häneen silti. Zaeji nyökkäsi tyytyväisenä ja latasi aseensa.
”Piti koota muut kasaan. Missä Verly?” Ferden kysyi syöksyessään muiden kanssa pöydän taakse suojaan.
”Hän...” Zaeji katsoi ovelle tai ainakin kohti aukkoa, jossa oli sijainnut ovi.
”Hän oli oven takana kun he aloittivat ampumisen” Zaeji sai sanottua.
”Ei. Verly ei kuollut, ehti heittäytyä maahan, mutta hän haavoittui ja tulisoturit saivat hänet vangiksi. Zaeji jatkoi luettuaan muiden ilmeet oikein.
”Keisarille kiitos.” Ferden huokaisi.

Yhtäkkiä kadulta kuului huuto: ”Ihmiset! Antautukaa niin teitä kohdellaan hyvin!”
"Ja ketä minun on ilo puhutella?" Ferden huusi ivallisen sävyyn.
"Dae'vearia, ethereal kastin edustajaa. Toistan: Antautukaa niin teitä kohdellaan hyvin." kuului vastaus.
”Entä jos emme antaudu?” Kersantti huusi takaisin.
”Kuolette.” Dae'vearia huusi.
”Yllättävä vastaus.” Bergal kuiskasi Ferdenille.
”Meillä on yksi miehistänne. Hän on saanut hoitoa ja olisi valmis antautumaan.”
”Pahus.” Ferden murahti. Maedi Verly oli ryhmän nuorin ja helpoiten luovuttava. Ja tietenkin Taut olivat saaneet hänet vangiksi.
”Minuutti aikaa päättää. Sen jälkeen avaamme tulen.” Ethereal huusi kadulta.
"No mitä mieltä olette? Antaudummeko?" Ferden kysyi ryhmältään, jonka oli tuntenut jo koulutusajoista asti.
"Ei!" Kuului vastaus seitsemältä mieheltä. Mutta Bergal vain katsoi ystäväänsä.
"Sotamme on sodittu. Kuolemme tänne tapahtuipa mitä hyvänsä ja emme ehtisi edes ampua laukaustakaan ennen sitä. Minun mielestä kannattaisi antautua. Että eläisimme valmiina pakenemaan"
"Olet oikeassa vanha ystävä. Minunkin mielestä pitäisi antautua." Ferden vastasi hymyillen ystävänsä idealle.
"En pakota ketään seuraamaan minua ja Bergalia. Te voitte taistella täällä ja kuolla kunnialla. Hän jatkoi lopuille.
"Kersantti, me olemme tässä yhdessä ja seuraisin sinua vaikka kaaoksen silmään jos olisi pakko." Clayer sanoi.
"Just, kessu me ei sua jätetä." Sayar jatkoi.

Ilmeni ettei kukaan ryhmästä jättäisi kersantiaan. Joten minuutin kuluttua veteraanit marssivat ulos talosta aseet pään päällä. Heidän kimpussaan oli heti kymmeniä tulisotureita, jotka riisuivat heidät aseista. Ferden katsoi mihin aseet vietäisiin. Hänen yllätykseksi ne laitettiin puiseen laatikkoon, joka lastattiin paikalle saapuneeseen miehistönkuljetusalukseen. Vielä yllättyneempi hän oli kun heidät marssitettiin jonossa samaiseen miehistönkuljetusalukseen ja vielä ilman vartioita. Ainoa tau joka nousi kyytiin oli Dae'vearia. Tämän jälkee alus lähti hitaasti leijumaan kohti päämääräänsä.

"Mihin meidät viedään Dae'vearia?" Ferden kysyi mukaan nousseelta etherealilta. "Ja miksi täällä ei ole vartijoita?"
"Mihin te menisitte keskellä meidän aluetta ja sitä paitsi, ihminen, luotan antautumiseenne täysin enkä näe mitään syytä miksi teitä pitäisi vartioida." Dae'vearia vastasi rauhallisella äänellä. Ferden nyökkäsi. Vanha tau puhui asiaa. He eivät karkaisi minnekkään vihollisjoukkojen keskellä.
"Et vastannut ensimmäiseen kysymykseeni." Ferden huomasi vähän ajan päästä
"Tosiaan. Annan teile nyt kaksi vaihtoehtoa: Yksi. Viemme teidät vankileiriimme, jossa vietätte jonkin aikaa kunnes teidät kuljetetaan isompaan vankilaan. Ruoka ei ole hääviä ja ette toden näköisesti näe enään taisteluita.
"Sitä me emme ota. Elämä olisi aika tyhjää ilman kunnon tappelua." Daelien veljekset sanoivat. Muut mutisivat hyväksyvästi. Vaikka ryhmä oli nähnyt paljon taisteluita olisi sääli lopettaa nyt.
"Entä se toinen vaihtoehto?" Bergal kysyi.
"Se on tämä: Saatte aseenne takaisin ja jatkatte toimintaanne. Mutta ette Keisarinne nimessä vaan suuremman hyvän." Vastalauseiden ryöppy oli valtava.
"Me emme hylkää Keisaria."
"Just niin!"
"Kersantti saanko täräyttää tuota sikaa turpaan kun edes kehtaa ehdottaa tollasta."
"Et Mafer."

Dae'vearia yritti näyttää mahdollisimman huomaamattomalta, toivoen että Ferden saisi joukkonsa kuriin ennen kuin joku käskyistä huolimatta "antaisi hänelle turpaan".
Etherealin onneksi Ferdenin miehet kunnioittivat kersantiaan todella paljon ja rähinä loppui melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Siitä huolimatta jotku ihmisistä katselivat onnetonta tauta murhaavasti.

"Joutuisimmeko taistelemaan ihmisiä vastaan?" Kersantti kysyi Dae'vearilta rauhoittavalla äänellä.
"Ette tietenkään. Vain muita rotuja vastaan, mutta ette ihmisiä." Etheral vastasi ääni vapisten. Ferden viittasi miehensä lähemmäs ja rupesi puhumaan mahdollisimman pienellä äänellä ettei Ethereal vain kuulisi heitä.

"Tämä olisi aika mahtava tilaisuus paeta. Kun olemme rintamalla voisimme karata ilman että kukaan huomaisi mitään." Ferden supatti miehilleen
"Mutta kersantti, me emme palvele muita kuin Keisaria." Unhe sanoi.
"Eihän muiden tarvitse tietää ketä me palvelemme. Annetaan heidän luulla että teemme kaiken "suuremman hyvän" nimissä vaikka tekisimmekin sen Keisarin nimeen." Ferden vastasi.
"Kessu mä tykkään tost ideast, sehän on loistava! Kyl sulla leikkaa." Sanoi Sayar.

Veteraanit kääntyivät taun puoleen ja Ferden sanoi: "Dae'vearia, me alamme palvelemaan suurempaa hyvää."
"Mainiota. Ja tästä lähtien älkää sanoko minua Dae'veariksi vaan etherealiksi. Onko selvä?"
"Kyllä, ethereal."
"Hyvä. Tästä lähtien te olette ihmisapulaisia tai gue'vesa kuten me sanomme." Dae'vearia sanoi jakaessaan ryhmän aseet takaisin.
"Näitä taas emme voi palauttaa." Dae'vearia sanoi viitaten plasmoihin ja laserkanuunaan.
"Sillä ne viedään tutkimus keskukseemme, mutta saatte jotain melkein yhtä hyvää." Hän jatkoi ottaen istuimen alta kaksi pulssikivääriä ja ojensi ne Unhelle ja Sayarille.
"Ymmärtääkseni te käytitte takaavarikoituja aseita?"
"Kyllä." Erikoisase miehet sanoivat silmät pyöreinnä.
"Te loput joiden ase takavarikoitiin: Anteeksi vain, mutta joudutte käyttämään perusasettanne tästä lähtien."
"Ei se mitään." Daeliet ja Ardel mutisivat, haluten tappaa ylimielisen taun entistä kiihkeämmin.

Dae'veari antoi Ferdenille kortin johon oli kirjoitetu jotain tauksi.

"Näyttäkää se joukoillemme niin he tietävät että olette puolellamme."
"Selvä, ethereal." Ferden mutisi. Se tästä vielä puutuisi että joku liipasinherkkä tau ampuisi heidät.

Ethereal koputti ohjaamon seinään ja hetken päästä alus pysähtyi. Rampin laskeutuessa veteraanit huomasivat että he olivat tulleet monta kymmentä kilometriä poispäin paikasta, jossa heidät oli vangittu

"Voitte mennä minne vain kunhan ette karkaa." Ethereal sanoi viitaten ulos.Veteraanit kävelivät ulos Ferden viimeisenä.
"Ihminen!" Dae'vearia huusi yhtäkkiä. "Et ole vieläkään kertonut nimeäsi."
"Saery Ferden, tämän ryhmän kersantti!" Ferden huusi takaisin.
"Selvä, gue'vesa'ui!" Ethereal huusi ennen kuin kuljetusaluksen rampi nousi ylös.

"Gue'vesa'ui." Ferden mutisi kävellessään miestensä perässä. "En ikinä totu siihen."
...
Eli Risut ja ruusut tähän suuntaan. Kirjoitus- ja fluffivirheitä on taatusti ja suomennokset saattavat olla vähän huonoja. Mutta kuten sanoin: eka tarina.

[Kriegsminister]

Eipä tässä mikään häiritsevästi ontunut.
Joissain keskusteluissa piti vain ottaa pakkia ja tarkistaa henkilöiden nimiä, jotta pysyi kärryllä kuka sanoi mitäkin. Johtui lähinnä nopeasti monta hahmoa esitelleestä alusta. Tämä saattoi kyllä johtua minustakin. Olen todella huono muistamaan henkilöiden nimiä. (sekä kirjoissa että "oikeassa elämässä")

Veljeksissä oli kyllä luonnetta mukana. Kersantti oli sellainen perus johtohahmo, hänessä olisi voinut olla enemmän tunnetta mukana kun päähenkilö oli. (tai näin käsitin)

En ymmärrä miten luin tätä tarinaa koko ajan ajatellen, että nämä ovat eldareita. En pelaa 40kta enkä tiedä fluffista kuin joitain perusasoita, mutta silti noiden nimien ja aseiden olisi pitänyt kertoa minulle jotain. Jopa Keisarin maininnan kohdassa mielessä kävi vain kysymys: "Eiväthän eldarit Keisaria palvoneet?" Vasta lopussa kun ethereal tarjosi miehille loikkausta niin käsitin tilanteen.

Se, että miehet antautuivat eivätkä kliseisesti taistelleet "viimeiseen mieheen" oli omaperäistä. Siitä plussaa.

Eikä ainakaan omaan silmään iskenyt kauhistuttavia yhdys sana virheitä.

Ihan kelpo tarina ja seuraavaan osaan samanlaista jälkeä niin hyvä tulee!

[Janne Koskinen]

Ah tässä tarinassa oli sitä jotain, en vaan tiedä mitä mutta se oli lähellä sydäntäni.
En löytänyt yhtään häiritsevää kohtaa/virhettä tarinasta ja tunnelma pysyi kokoajan samana. Mutta aivan loistava tarina ensimmäiseksi

[GreenOwl2]

oli kyllä tosi hyvä tarina, toivottavasti jatkoa tulee pian

[Heksu]

Hyvä että jotku kirjoittelee tännekin. Ehdin jo luulla että tämä on niin huono ettei kukaan viitsi edes kommentoida

Veljeksissä oli kyllä luonnetta mukana

Kyllä, tämä minulta onnistuu (kolme pikkuveljeä).

[Kidhidalco]

Oli hyvä. Jos (toivottavasti kun) tulevaisuudessa kirjoitat, käytä aikaa... kertomasi tarina olisi voinut olla pidempi ja kertoa silti "saman" matkan tarinastasi. Toisin sanoen tuntui että eteenpäin mentiin hirveellä kyydillä. Omat jättää, lasertykki katolle, haulikolla tauta naamaan ( oikein ) , aseiden jako ja rintamalle suuremman hyvän nimeen. Kaikki tämä mahdutettuna A4:lle. Olisi kiva lukea mehutellen kaikessa rauhassa miten tarina etenee...

[chrome]

Idealtaan hyvä tarina. Mielestäni tuo siirto tapahtui turhan nopeasti sillä luulisi Taukkien ensin aivopesevän ihmisiä todelliseen suurempaan hyvään ennen kuin antaa heille aseet vihun lahtaamiseen. Uniformut tms vaihtuisivat siinä samassa myös.

Olenko ennakoinut vai saapuivatko nämä jampat vasta sinne aivopesulaitokseen?

[Azured]

Ensinnäkin tarina oli ihan ok, hyvää keskitasoa ainakin. Bonus ehkä hiukan epätavallisesta aiheenvalinnasta, harvempi kirjoittaja on ottanut aiheekseen Gue'vesat. Kuitenkin muutama asia pisti silmään:
1. Ihmiset aseistettiin samaan hengenvetoon kun he vain vähän nyökyttelivät loikkauksen suuntaan. Ei tulisi tapahtumaan. Taut saattavat olla toiveikkaita oman ideologiansa suhteen, mutta eivät he tyhmiä tai sinisilmäisiä ole.
2. Etherealin kuvaus. Jos todella haluaa oppia tuntemaan etherealien ajatusmaailmaa, kannattaa jostain hankkia kirja Fire Warrior. Nyt ethereal käyttäytyi kuin pahainen Por'la eikä ollenkaan osoittanut omalle kastilleen ominaista käyttäytymistä.
3. Edelliseen liittyen, etherealeilla on aina henkivartiokaarti mukanaan, varsinkin jos kyseessä olisi Tauiden näkökulmasta spontaanit ja epäluotettavat ihmiset.

[Heretic]

mutta yhtä kaikki,tosi hyvä kertomus

[BioHazard]

onks täst jotain jatkoa???