Gue'vesa osa 3: Suuret suunnitelmat

[Heksu]

Aiemmat osat:
Osa 1: http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=39420
Osa 2: http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=39897

Yrittäkää vielä kestää tämä viimeinen. Ja muistakaa: en tiedä Tausta lähes mitään.

...

Falconit lisäsivät vauhtia. Metsä vilisi liitäjien alapuolella näiden kiitäessä kohti tapaamispaikkaa. Yhden Falconin sisällä Daeryen pyöritteli noitamiekkaansa kädessään ja katseli samalla vastapäätä istuvaa näkijää.

”Näkijä Zendael, oletteko varma tästä?” Daeryen kysyi varovasti. Näkijä nosti katseensa nuoreen velhoon.
”Oletko sinä?” Vanha näkijä sanoi tuskin kuuluvalla äänellä.
”En tiedä mitä pitäisi ajatella. Ei kai yksikään ihminen ole tämän arvoinen?”
”Daeryen, ne ihmiset saattavat määrätä koko universumin kohtalon.”
”Saattavat? Kuinka?”
”Kyselet paljon ja se on hyvä. Mutta nyt ei ole aika vasta noihin kysymyksiin. Kaikki aikanaan Daeryen.”

Daeryen vaikeni. Zendael tiesi kyllä mitä oli tekemässä. Falconit saapuivat aukiolle ja laskeutuivat sulavasti alas.

Shas’o Nel’vra oli vihainen, mikä ei sinällään mitään uutta, mutta nyt komentaja kiehuin raivosta marssiessaan katuja pitkin. Nel’vra oli luottanut ettei heidän kimppuun hyökättäisi Taun hallitsemalla planeetalla ja jättänyt vartioinnin vähemmälle. Ja heti heidän kimppuun oli hyökätty! Shas’o viittasi kahta tulisoturia avaamaan perunakellarin ovet, jonne vangiksi saatu eldar oli viety. Hän saisi tuntea Nel’vran nöyryytyksen nahassaan.

Kellarinovet läjähtivät auki. Ealdion kohotti katseensa. Ovensuussa seisoi taisteluhaarniskaan pukeutunut tau. Tiedustelija hymähti. Edessä olisi pitkä ilta.

Ferden otti kypäränsä pois päästään ja selvitteli kurkkuaan. Hän seisoi ympäri käännetyn laatikon päällä katsellen miehiään. Gue’vesat olivat palanneet majapaikkaansa ja Ferden oli päättänyt pitää pienen puheen.

”Teitte hyvää työtä eilen illalla. Eivätköhän taut ala katsella meitä vähän erilailla nyt!”
”Pah. En oikein usko.” Unhe murahti ”Mutta saahan sitä toivoa.”
”Misäs se eldar on ny pomo?” Sayar kysyi.
”En oikein tiedä, mutta…” Ferdenin lause jäi kesken kun oveen koputettiin.
”Hassua. Yleensä taut vain tunkevat sisään koputtamatta.” Mafer hymähti.
”Ehkä ne ovat viimeinkin oppineet käytöstavat. Sen jälkeen kun me näytimme niille eilen, ettei mekään olla ihan tarpeettomia. Etenkin sen jälkeen kun minä vangitsin sen eldarin.” Gerly nauroi.
”Sinä vangitsit?! Herraseni se oli kyllä minä joka sen eldarin vangitsi.” Mafer huusi veljelleen.
”Sinä et ollut edes lähellä!” Gerly karjui takaisin.

Pian Daelien veljekset olivat taas vaihteeksi nyrkit pystyssä toistensa kimpussa nauraen. Oveen koputettiin uudestaan, täällä kertaa kovemmin. Bergal kiersi lattialla pyörivät veljekset ja avasi oven. Ovella oli shas’vre Hael’ner, ilman haarniskaansa. Bergal teki kunniaa pikaisesti ja astui sivuun. Hael’nerilla oli täydellinen paikka seurata kahta maassa pyörivää ihmistä.

”Tulinko pahaan aikaan?” Shas’vre kysyi hymyillen. Tappelu lakkasi kuin seinään.
”Ette ollenkaan… Jaa… kuka te olette?” Ferden kysyi tulijalta mulkaisten vihaisesti veljeksiä.
”Shas’vre Hael’ner. Ja te olette kai Gue’vesa’ui Ferden?” Hael’ner sanoi edelleen hymyillen. ”Kyllä” Ferden vastasi. ”Anteeksi tuo äskeinen. Mieheni vain villiintyvät joskus.”
”Ei se mitään. Se oli itse asiassa hauskaa katsottavaa.” Shas’vre sanoi.
”Siinäs kuulit veliseni, sinä olet hauskaa katsottavaa.” Gerly piikitteli Maferille.
”Usko pois kyllä shas’vre tarkoitti sinua, rumilus.” Mafer heitti takaisin. Ferdenin vilkaisu vaiensi Daeliet ennen kuin uusi tappelu alkaisi.

”Miksi tulitte Shas’vre?” Ferden kysyi.
”Halusin jutella teidän kansanne. Olen halukas oppimaan lisää ihmisistä.” Hael’ner tokaisi, antaen katseensa kiertää Gue’vesoissa.
”Verly voineen kertoa teille kaiken olennaisimman. Ja vastineeksi voitte varmaan tyydyttää hänen tiedonjanoaan. Sopiiko se Verly?” Ferden kysyi kääntyen Verlyn puoleen.
”Taatusti!” Verly sanoi intoa puhkuen.
”Voitte jäädä tänne kahdestaan, kun lähdemme partioon.” Ferden sanoi. Ohittaessaan Verlyn ovelle mennessään hän kuiskasi tälle:
”Yritä onkia tietoja joita voisimme käyttää pakenemiseen. Ja pysy varuillasi. Shas’vre näyttää ystävälliseltä, mutta en menisi siitä takuuseen.”

Haarniskoitu nyrkki iskeytyi Ealdionin vatsaan. Tiedustelija taipui kaksinkerroin saaden toisen iskun leukaansa.
”Tämä riittäneen.” Nel’vra tuhahti. ”Mutta älä huoli. Tulen huomenna uudestaan.”
Shas’o jätti pahoin piestyn eldarin makaamaan seinää vasten. Kellarin ovet avautuivat voimalla ja niitä vartioineiden tulisoturien piti loikata sivuun, etteivät ne osuisi heihin. Nel’vra oli vähän aikaa mitä mainioimmalla tuulella. Mutta vain vähän aikaa.
”Ja mihinkäs te luulette menevänne?!” Shas’o huusi kadun toisella puolella oleville gue’vesoille.
”Partioon, Shas’o!” Ferden huusi takaisin. Loput ihmiset paransivat otettaan aseistaan.
”Älkää huijatko, te yritätte karata! Hälytys!” Shas’o huusi avaten tulen aseellaan. Hän hymyili. Vihdoinkin hän sai syyn tappaa ihmiset.

Zendael laskeutui Falconista juhlallisesti. Hänen ympärillään pyöri lukuisia eldar riimuja ja hänen kaapunsa oli upeasti koristeltu. Näkijän perässä tuli viisi velhoa, jotka Zendael oli ottanut mukaan henkivartioikseen ja oppilaikseen. Muista Falconeista laskeutui eldar sotilaita varmistamaa lähiympäristön. Fernael kumarsi syvään näkijän edessä ja niin teki myös neljä jäljelle jäänyttä tiedustelijaa.

”Nouse ystävä, sillä nyt ei ole aikaa. Miksi ette tappaneet tau komentajaa?” Zendael kysyi.
”Tulisotureita oli liikaa ja ihmiset yllättivät Ealdionin.” Fernael sanoi katuvasti.
”Älä välitä. Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu. Nyt meidän pitää saada Ealdion vapaaksi.” Zendael sanoi rauhoittavasti. ”Exarch Chaerni voineen auttaa meitä.” Yhtäkkiä näkijän ja tiedustelijoiden väliin ilmestyi kymmenen warp hämähäkkiä. Näistä suurikokoisin ja upeimmassa haarniskassa oleva kääntyi Zendaelin puoleen.
”Jos hän on elossa, me löydämme hänet” Exarch Chaerni sanoi. Siinä samassa ryhmä katosi jälleen.
”Nyt me vain odotamme että…” Zendael näytti katsovan jonnekin kaukaisuuteen. ”Ei…”
”Näkijä Zendael? Mitä nyt?” Daeryen kysyi varovasti.
”Ihmiset ovat vaarassa. Daeryen, käske joukot takaisin aluksiin. Suunnitelmaan tuli muutos.”

Shas’vre Hael’ner ei hirveästi pitänyt Verlystä. Hael’ner olisi halunnut jutella Ferdenin kanssa, mutta tämä oli antanut Shas’vrelle kirjaviisaan sotilaan. ”Yleisin taktiikkanne on ampua vastustajaa kaukaa, mutta miten toimitte lähitaistelutilanteessa?” Verly kysyi. Hael’ner oli juuri vastaamassa, ettei hän paljastaisi taun strategioita, kun kadulta kuului laukauksia. Shas’vre ja gue’vesa’la katsahtivat toisiinsa. Molemmat tiesivät mitä siellä tapahtui.

”Shas’o oli oikeassa, ihmisiin ei voi luottaa.” Hael’ner sanoi nousten pystyyn raivosta vapisten. ”Ajattelitte sitten paeta niinkö!” Verly kauhistui. Minuutti sitten he olivat jutelleet rauhassa kuin parhaat kaverukset ja yhtäkkiä he olivat riidoissa. ”Ei muistella pahalla.” Shas’vre veti taisteluveitsensä tupestaan. Verly tavoitteli kivääriään, mutta Hael’ner oli jo hänen kimpussaan. ”Minua ei huijata!” Tämä huusi huitoen veitsellään. Verly väisteli yrittäen samalla päästä käsiksi kivääriinsä.

Mutta Shas’vre tajusi tämän ja nopealla isku sarjalla sai itsensä gue’vesa’lan ja kivärin väliin. ”Vai muka partioon! Olen minäkin hyvä uskonen!” Shas’vre huusi rynnäten Verlyn kimppuun veitsi tanassa. Verly pyörähti sivuun ja Tau juoksi ohi. Verly nappasi kiväärinsä ja kohotti sen pystyyn. ”Lopeta! Emme tiedä varmasti mitä siellä tapahtuu!” Verlyn huudolla ei ollut vaikutusta. Hael’ner ryntäsi jälleen ihmistä kohti. ”Anteeksi.” Verly sanoi vetäen liipaisimesta. Shas’vre Hael’ner kuoli siihen paikaan. Verly katseli vähän aikaa tämän ruumista, kunnes ulkoa kuuluva laukausten ääni palautti gue’vesa’lan takaisin todellisuuteen.

Verly avasi oven varovasti ja kurkisti ulos. Gue’vesat ja tau joukot taistelivat vähän matkan päässä. Verly huokaisi ja otti laskiväärinsä esiin. Hän vihasi ampumista, mutta muut piti pelastaa. Karjuen hän lähti juoksemaan kohti tulisotureita, ampuen koko ajan. Enemmänkin tuurilla kuin taidolla Verly sai taopettua kaksi tulisoturia. Taut hämmästyivät sivusta tulevaa hyökkäystä, mutta alkoivat nopeasti tulittaa Verlyä. Tämä heittäytyi nurkan taakse suojaan. Suoraan Shas’o Nel’vran syliin!

”Kas, kukas se siinä?” Nel’vra kysyi, ja Verly pystyi kuvittelemaan komentajan hymyn. Nel’vra retuutti epäonnisen ihmisen näkyville.
”Antautukaa tai tapan ystävänne!” Nel’vra huusi nostaen Verlyn korkeammalle.
”Voi räkä.” Ferden huokaisi vilkaistuaan suojana toimineen roskapöntön takaa. ”Mitä tehdään?”

Ennen kuin kukaan ehti ehdottaa mitään, kadulla kajahti laukaus. Nel’vra pudotti vankinsa veren pulputessa haarniskaan ilmestyneestä reiästä. Verly konttasi tovereidensa luo. Nopeasti Shas’o kokosi itsensä ja alkoi etsiä ampujaa. Kellari. Sen ovet auki ja siellä seisoi eldar tiedustelija kiväärinsä kanssa. Raivosta huutaen Nel’vra ryntäsi ampujaa kohti. Hän ehti ottaa vain pari askelta kun hänen taakseen ilmestyi tyhjästä kymmenen eldaria, jotka avasivat tulen kohti Shas’o selkää.

Nel’vran haarniska pysäytti suurimman osan panoksista, mutta osa kuitenkin läpäisi sen. Tau huusi tuskasta, mutta jatkoi silti matkaansa. Shas’o oli enää viitisen metrin päässä kun eldar kohotti kiväärinsä uudestaan. Laukaus kajahti. Nel’vra pysähtyi kuin seinään ja haparoi sitten kurkkuaan johon luoti oli osunut. Komentaja otti pari askelta taaksepäin ja kaatui lopulta kuolleena maahan.

Tulisoturit tuijottivat hetken aikaa kuollutta komentajaansa ja kohottivat sitten pulssikiväärinsä. Mutta he eivät koskaan ehtineet ampua. Taivaalta pudottautui Falcon aseet laulaen. Tulisotureita kaatui ja eloonjääneet juoksivat karkuun. Falcon pysähtyi ihmisten kohdalle ja sen ramppi aukesi.

”Sisään nopeasti. Ja älkää kyselkö.” Falconissa oleva upeasti pukeutunut eldar sanoi gue’vesoille.
Ihmiset ja Ealdion kipusivat nopeasti sisään ja Falcon kiihdytti pois juuri kun Taun lisäjoukot saapuivat.

”Kiitos, keitä te nyt ikinä olettekaan.” Ferden sanoi vasta päätä istuvalle eldarille. Falconissa ei ollut liialti tilaa, joten ihmiset istuivat melkein päällekkäin.
”Olen näkijä Zendael. Ja sinä olet kersantti Saery Ferden.”
”Kuinka sinä sen tiesit?” Ferden kysyi ällistyneenä.
”Se ei ole teidän asianne. Jätämme teidät läheiselle hylätylle avaruus-satamalle, jossa teitä odottaa alus. Voitte mennä sillä minne haluatte.” Tämän jälkeen Zendael vaikeni.

Entiset gue’vesat katsoivat kuinka Falcon katosi horisonttiin ja kääntyivät sitten katsomaan alustaan. Se oli vanha, mutta näytti toimivalta.
”Osaako joku lentää tuolla?” Mafer kysyi.
”Ei se niin vaikeaa voi olla. Pitää vain löytää oikea nappi. Siihen sinäkin vähä järkinen veljeni pystyisit. Gerly sanoi. Kaikkien yllätykseksi Mafer ei hyökännyt Gerlyn kimppuun vaan nauroi makeasti.
”Saatat olla oikeassa. Saattaisin pystyäkin.” Mafer katseli alusta vähän aikaa ja huusi sitten: ”Kaikki kyytiin! Kokeillaan osaanko minä.”
Kymmenisen minuutin kuluttua alus nousi ilmaan ja lähti lentämään poispäin planeetasta.

”Mihin me menemme, sir?”
”En tiedä Bergal. Imperiumin silmissä olemme pettureita. Ja eipä taida muutkaan oikein meistä pitää. Pitäneen etsiä jokin asumatonplaneetta ja asettua sinne.”
”Selvä, sir.”
”Bergal.”
”Niin, sir?”
”Unohda arvoni. Emme enää ole keisarillista kaartia. Emmekä gue’vesoja.”
”Ok, Saery.”

”Näkijä?”
”Niin, Daeryen?”
”Miksi me pelastimme ihmiset? Puhuitte jotain universumin kohtalosta.”
”Enkö minä vastannutkaan siihen? Hyvä on: heillä tai heidän jälkeläisillä tulee ehkä olemaan jokin tarkoitus Rhana Dandrassa, viimeisessä taistelussa kaaosta vastaan.”
”Ehkä?”
”Näky ei ollut selvä. Mutta ei kannata ottaa riskiä, vai mitä Daeryen?”

+++++Lähetys alkaa+++++
+++++Planeetalta 467 (oikea nimi tuntematon)+++++
+++++Avaruusjalkaväen komentaja Maxim Guertalta+++++
+++++Keisarillisen kaartin majuri Dazew Rewenille+++++

Minulla on ilo ilmoittaa että löysimme petturilliset joukkonne tutkiessamme planeetta 467 sopivuutta siirtokunnaksi. Nämä olivat:

Kersantti Saery Ferden. Tunnusluku: 45667
Radisti Darle Bergal. Tunnusluku: 86757
Sotamies Shain Ardel. Tunnusluku: 54786
Sotamies Bor Unhe. Tunnusluku: 16587
Sotamies Niael Clayer. Tunnusluku: 47657
Sotamies Maedi Verly. Tunnusluku: 98754
Sotamies Jend Sayar. Tunnusluku 46578
Sotamies Waery Zaeji. Tunnusluku: 34565
Sotamies Gerly Daelie. Tunnusluku: 54684
Sotamies Mafer Daelie. Tunnusluku: 54685

Kenttä teloitus suoritettu.

+++++Lähetys loppu+++++

...

Se oli siinä. Toivottavasti tämä oli nyt sitten paras tässä trilogiassa (inhottaa ajatella että laatu vain heikkenisi loppua päin mentäessä). Jotku hahmot jäivät vähän etäiseksi, mutta saatan korjata tämän jossain toisessa tarinassa. Eipä siinä sitten muuta.

[Thelacan]

Ihan jännää huttua, hyvä lopetus, tosin osittain hieman tönkkö. Eniten minun silmääni pisti sana 'sir'. Suomenkielinen vastine sille on herra. Mutta kiva trilogia täytyy sanoa.

[Sopuli]

Ei hullumpi, ei hullumpi, mutta tämä kalpeni kahden ensimmäisen rinnalla selvästi.

Tarina oli hitusen tönkkö, mutta luettava.

Eipä näkijän ennustus toteutunut.

[Heksu]

inhottaa ajatella että laatu vain heikkenisi loppua päin mentäessä

mutta tämä kalpeni kahden ensimmäisen rinnalla selvästi

Eli en onnistunut.

[Janne Koskinen]

Taas ihan hyvä tarina, mutta taas se "jokin" puuttui.
Hahmoissa ei ollut mitään vikaa, mutta en pysty vieläkään kuvittelemaan Tauta pieksemässä eldaria kellarissa

Harmi että tämä on viimeinen osa

[Heretic]

miksi ne piti teloittaa

[vexa]

Siksi että he olivat kurjia pettureita, ja petturuus on pahin rikos mihkä imperiumilainen voi syyllistyä. Ihan hyvä mutta itsekin pidin enemmän kahdesta ensimmäisestä. Ja Tau komentajaa oli vähän vaikea kuvitella raivoamassa tuolla tavalla, kun eivätkös ne ole aika rauhallista porukkaa. Siis muihin 40k- kansoihin verrattuna.

[High king Godric]

Ja Tau komentajaa oli vähän vaikea kuvitella raivoamassa tuolla tavalla, kun eivätkös ne ole aika rauhallista porukkaa. Siis muihin 40k- kansoihin verrattuna.

Tähän voisin mainita vastaväitteeksi Commander Farsightin vai mikä se renegade-tau nyt olikaan.

Yleisesti ottaen tarinat olivat ihan hyviä ja niitä oli kiva lukea, lopetus oli tyly mutta toimi sinänsä, huono tuuri tyypeillä tosin

[Azured]

Ja Tau komentajaa oli vähän vaikea kuvitella raivoamassa tuolla tavalla, kun eivätkös ne ole aika rauhallista porukkaa. Siis muihin 40k- kansoihin verrattuna.

Tähän voisin mainita vastaväitteeksi Commander Farsightin vai mikä se renegade-tau nyt olikaan.

O'Shovah ei nähdäkseni liity asiaan mitenkään. Hän ei ole mikään äkkipikainen tuittupää kapinoimassa Taun valtakuntaa vastaan vaan hyvinkin harkitseva ja pätevä komentaja, joka katsoo edistävänsä parhaiten Suurempaa Hyvää omilla ehdoillaan.
Mutta Vexan kommentti on hyvinkin kohdallaan. Tulikastin soturit ovat erittäin kurinalaisia ja tämä korostuu vain sitä enemmän mitä korkeammalle mennään arvoasteikossa. Eli sekä O'Nel'Vran että Vre'Hael'Nerin toiminta vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Ehdottaisin, että ensi kerralla aihetta valitessasi pitäytyisit niissä osissa fluffia, jotka tunnet. Kirjoitustaitosi ja kykysi rakentaa juonta ovat noin yleisellä tasolla ihan ok aloittelijaksi, ehkä kokemus opettaa sitten enemmän. Kannattaisi myös hankkia joku kaveri (jolla on äidinkielessä hyvä numero) oikolukemaan juttusi ennen forumille laittamista.
Loppuarvosana tälle osalle 6,5 ja koko trilogialle 7.
Älä masennu, tuo on kuitenkin sanallisena arvona "Tyydyttävä"

[BioHazard]

Miksi heidät piti teloittaa? Petturuus, ymmärrän mutta sotii muuta juonta vastaan, esim. heidän jälkeläisensä tai he itse tulevat olemaan osa viimeistä taistelua kaaosta vastaan. täh??? miten se on mahollista kun ne delasivat?? Ellei se mariini kapteeni ollut päästänyt heitä livohkaan... Kuule siitä kaaoksen tappelusta vois kertoa miten he tähän liittyvät.
Byääh! ne delas!!:(
Sarja loppu:(