Kuinka analyyttisesti pelaat?

[Hellbender]

Kyllä noita tulee funtsittua yleensä. Oikeastaan olen paljon parempi analysoimaan pelejä sekä taktiikoita, kuin toteuttamaan niitä:) Jos pelattua tulisi useammin, tyyliin muutaman kerran viikossa, niin sitten varmaan saisin tuon toteutus puolenkin kuntoon.

[Silveri]

Itse koen tuon "henkilökohtaisen" psykologisen sodankäynnin lähinnä rasittavaksi, ja se yhdistettynä noin kiljoonaan lisäsääntöpoikkeusepäselvyyteen oli yksi monista syistä miksi ajauduin pitkälti pois GW:n tuotteiden piiristä.

Omasta mielestäni on vain hyvä, jos vastustajalla on aito käsitys äijien toimintakyvystä ainakin paperilla katsottuna.

Pelissä on jotain vikaa, jos armeija pyörii kokonaan yksittäisen unitin ympärillä - voitto pitäisi tulla hyvällä taktiikalla käyttäen eri yksiköitä tukemaan oikein toisiaan.

[Jc42]

Viimeinkin taas pitkästä aikaa aihe jonka takia liityin sotuun. Tätä oli ilo lukea, pointsit topicin aloittajalle.

Itse asiasta: Itsellä tulee psyykkisellä sodan käynnin tasolla tehtyä temppuja kuten:" Ootko varma että kannattaa tehä noin? Ne tekis enemmä vahinkoo tuoho. No ite sen päätät." tai, :"Ei tuota taikaa kannata käyttää, sillä ei tee mitään. Nii, no ehkä siellä on yksi hyvä mutta tää lore on paljon parempi" tai, :"Aijjaa, sie laitat ne siihe, no omapahan oli vikasi. Ai mitäkö? No ne menee siinä paskaks yhessä vuorossa. Ai että mitenkö? No enhän mie sitä siulle kerro!".

Strategioissa en tee koskaan mitään ratkasevaa, aina kevyt suunitelma mihin liikutan mitäkin ja mikä tekisi keski määrin monta haavaa vuorossa, ja jos minulla on gw, lyön viimeisenä ja hän saa lyödä ensimmäisenä ja st miinustaa saven jotyen täytyisi saada tapettua se kerralla joten enpä rynnäköikkään.
Jos rupeaisin tekemään täyttä strategiaa, mikä tuhoaa minkäkin, se menisi pieleen heti jos vaikka taika tappaisi unitin jolla oli tarkoitus tappaa tietty unitti ettei se pääse flankkaamaan.
Yleensä yritän usuttaa huomaamattomia single charruja jonnekkin joko kiinnittämään huomiota(tässä tapauksessa yritän ujuttaa ne sinne "huomaamattomasti") tai tekemään oikeasti ilkeyksiä(tässä tapauksessa ujutan ne sinne "puoli-huolimattomasti"). Kuten skinkki priest yhdellä woundilla vaikka furiessien charge matakan sisälle 12" päähän muista vihun isku kykyisistä uniteista heavens viitos tailla(vastus ajattelee että ei siitä ole mihinkää yhdellä woundilla, furiet tappaa sen ens vuorolla ja unohtaa taiat ym. ilkeydet.[toisaalta tässä tapauksessa jos taika ei onnistu/tee vahinkoa skinkki pappi kuoli turhaan mutta aina kannattaa tehdä pieniä uhrauksia voiton nojalla<vaikka ei heavens viitos taialla välttämättä peliä voitetakkaan >]).

Ilmeetkin ovat joskus(harvoin) suuressa roolissa, on niillä joskus pari sataa pistettä saatu vastuksen hätiköinnin takia(tiedä sitten johtuiko se ilmeistä vai ei ). Varsinkin omahyväinen ja itsevarma ilme(blood thirster rynnii yksinäiseen slanniin, ja näytät kuin ei mitään väliä olisi) saattaa kanssa joskus auttaa.
Tuota "kilpa ostelua" ei ole vielä meilläpäin tavattu, tiedä sitten milloin se tänne Simpeleelle rantautuu.

Aina pelien jälkeen mietiskelen hiljaa pienessä päässäni mikä meni väärin/hyvin. En niistä useimmiten mitään kauheita virheitä/taktisia onnistumiasia löydä, noppa tuurihan tässä on kanssa suuressa osassa. Eipä siinä oikeastaan muuta kuin itsevarmalta/omahyväiseltä näyttäminen, vastustajan kiusaus turhilla kysymyksillä/kommenteilla ja ovelat mutinat aina johonkin väliin niin sillä sitä vastustajaa yleensä pehmittelen.
Tänne tämän kirjoitus oli virhe(peliporukan jäseniä on aktiivisessa lueskelu innossa aina välillä ja nyt he oppivat välttelemään "ovelia" suunitelmiani ja ansojani) mutta ihmis mieli on outo ja merkillinen asia joka epäilee kaikkea vaikka niin olisi sanottu satakertaa sen olevan totta. Ja kuka tietää vaikka tämäkin olisi osa kavalaa suunitelmaani vihujeni mielennterveyden pehmittämiseksi .


...(sairasta naurua)...

[Huru-ukko]

Eräs lukijoista saattaa mahdollisesti muistaa ehkä seuraavanlaista sotapropagandaa. Minä pelasin eldareilla ja hän darkeldareilla. Noniin. Kun oli minun vuoroni, "ukkelini" laulelivat: Lallalaa kohta tuhmuus lakkaa-lallalaa. Ilkeät nyt kilteiksi käännytetään. Kuhnehoitoja annetaan, ryhmäterapiaan istumaan-lallalaa. Tuhmat haltiat nyt kilteiksi hoidetaan lallalaa. Sitten lämpimään kylpyyn, orvokin tuoksuista vaahtoa päälle lallalaa. Sitten vilttiin kääritään....

Hävisin rökäletappion.

[Hypnotoad]

Oma strategiointini ei yleensä ulotu armeijalistaa pidemmälle. Itse pelin aikana saatan sitten jotain pientä suunitella, mutta eihän mikään kuitenkaan onnistu kun vaststaja heittää noppaa suht hyvin... Lähinnä jotain wheelailuja jotta vastusaja overrunnaa/pursuittaa johonkin huonoon paikkaan ja muuta sellaista.

Mitä psyykkaamiseen tulee, niin itse en sitä oikeastaan harrasta, mutta eräässä turneessa tuli vastaan mielenkiintoinen vastustaja. Hän pelasi nurglen demoni legioonalla ja homma meni näin:
Fell battini ja dire wolffini kiersivät plaguebearereiden taakse ja sivuille, ilman aikomuksia chargeta, vaan odottaa jotain kovempaa blokkia apuun. No, demoni pelaaja alkoi sitten kysellä että miksei ne chargee, kun nehän hakkais ne 'bearerit ihan 6-0. Tiesin että eihän minulla ole mitään mahkuja voittaa niitä, mutta kun vastustaja jatkoi kyselemistä ensi vuorolla, niin jostain ihmeen syystä päätin sitten chargeta. Voi minua poloista kun menin niin helppoon... . Sinnehän ne mun flankkerit mureni jo ekalla roundilla. Että sellaista psyykkausta.

[Nilarakh]

Pelailemme jokusen tunnin tivaillen toisiltamme kaikenlaista huijausnopista myrkytyksiin, kuten pikkuveljelläni on tapana sanoa ainakin 2 kertaa pelissä "Valtakunta rotanmyrkystä!" (Pelaan skaveneilla...)

Kun peli on sitten lopultakin ohi kaikki rupeavat syyttämään minua siitä, että skavenien Assassin muka tappaa puolet armeijasta... (Viimeksikin kötistyi ensimmäiseen swarmiin... Huono tuuri!)

[s2pid]

Olen analyyttinen siinä mielessä, että koitan olla tekemättä mahdollisimman vähän tyhmiä siirtoja. Kuitenkin koitan eläytyä taisteluun ja kun vielä kaaoksella pelaa, niin välillä tulee pieniä napsahduksia, jolloin ei voi muuta, kuin toimia parhaaksi näkemällään tavalla. Joka usein johtaa minun kannaltani pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen.
Mutta niin kauan kuin en petä itseäni taistelussa, olen voittamaton (vaikka massacretappio tulisikin).

[Skrixqueek]

pidän kirjaa virheistäni. sitten kirjoitan mitä pitäisi tehdä ettei toistuisi. lueskelen tätä kirjasta usein ennen pelejä...