Pamautetaanpa omaakin kommenttia.
Ainahan voi jossitella, että jos olisi osallistunut olisi voinut pärjätä, jos olisi saanut figun viimeistellyksi olisi pärjännyt paremmin jne. Kylmä fakta kuitenkin on, että 'Coniin tuli 74 työtä ja ne arvosteltiin sellaisina kuin ne asetetettiin esille. Mikäli tänä vuonna jäi osallistuminen väliin / työ viimeistelemättä / uskoo voivansa parempaan, niin ei muuta kuin sivellin heilumaan ja maalia nappien pintaan - turha niitä samoja virheitä on uudelleen toistaa.
Ninnu kirjoitti:
Heip, tuomarikommenttina väliin. En havaitse mitään ongelmaa arvostella eri skaalan figuja keskenään, henkilökohtaisesti.
Mä pohdin tuota asiaa jälkikäteen hitusen, miten itse toimin/toimisin. Tänä vuonna tilanteesta ei ollut mitään epäselvyyttä, mutta mitäs jos taso olisikin tasaisempi? Skaalojen välillä on kuitenkin huomattavasti eroa, puolin jos toisin.
Ison skaalan figu, mun silmissä, on vaikeampia maalata KOKONAISUUTENA hyvälle tasolle. Enemmän pintaa virheille.
Vaikeudesta en tiedä, mutta ainakin erilaista se on. Jos nyt vaikka erittelen tässä muutaman puolen, jotka teoriassa uskoisin ainakin pätevän (tuomarointi mielessä tuntui olevankin):
Isot skaalat vaativat suhteessa paljon tarkempaa jälkeä ja skulptia, esim. pienemmässä skaalassa hyvinkin pelkistetyt hiukset voivat toimia hyvin, isommassa näyttäisivät tönköiltä. Ison skaalan etuna puolestaanon, että katsoja ei halua pääsääntöisesti katsoa kyseistä teosta nenä kiinni - 28mm kokonaisuus pysyisi kasassa ja näkisi koko figun, tuossa death dealerissa voisi nähdä pelkän hevosen takapuolen.
Tämä antaa ehkä varaa enemmän virheille, kyllähän sitä ollaan nähty todella hyvältä näyttäviä figuja esim. Jenniferiltä, jonka blendit/detaljit eivät olekaan niin hyviä isoissa kuvissa. Toisaalta taas mitä isommaksi mennään, sen enemmän erilaista detaljia pinta voi vaatia (kuten aiemmin esitinkin).
Erilaistahan se on, toistaiseksi ei ole tuottanut ongelmia, saas nähdä miten jatkossa.
Kovasen tekniikka ja ennenkaikkea tyyli vaan nyt on valovuosia meitä edellä. Sisuuntukaa, vaikka. Haastakaa mallarit. Jos bännitään Kovanen conin maalauskisasta onko mikään overall voitto sen jälkeen oikeesti voitto? :-D Se oiskin varmaan hyvä luppuelämän kunniamaininta, et voi osallistua conin kisaan kun olet liian hyvä.
Samaa mieltä. Ison skaalan figut kuitenkin ovat näyttäviä ja sieltä tulee todellisia namuja, jotka haluaakin nähdä. Kolme-neljä vuotta sitten large-scalet oltaisiin voitu minusta vielä jättää pois, mutta nyt ne ovat tulleet jäädäkseen skabaan (ainakin lähi vuosiksi) minusta. Tuovat omaa lisäväriään mukaan, antavat hyviä ideoita ja piristävät kisaa.
Sen sijaan, musta voitaisiin vetää linjavetoa kuitenkin jo nyt, että työt arvostellaan staattisina kokonaisuuksina. Tuon cowboy-dioraamanhan tulen väri vaihteli, mikä pisti hitusen miettimään. Jos nyt joku väsäsee hörytankin, josta pääsee höyryä ja kenties jopa ajaa ympyrää, niin kuuluuko se enää maalausskabaan? Entäs figut joiden osat liikkuvat, onko osien liikkuvuus edes marginaalinen ansio? Entäs se, jos dioraaman kukat tuoksuvat esikuviensa mukaisesti tai Bloodthirster murisee?
minisaarnaaja kirjoitti: Kyse on vain minun nähdäkseni siitä, että "mallareiden" ja "figuilijoiden" välillä on kuitenkin jonkinlainen ero. Henkilökohtaisesti kannatan paitsi tuon eron säilyttämistä myös sen vahvistamista, eli profiloitumista selkeämmin nimenomaan pelikäyttöön suunniteltujen figujen maalauskilpailuihin.
Tuo "pelikäyttöön suuniteltujen" kaivannee hitusen tarkennusta. Onko itse skulptattu 28mm figu, joka on tehty vain dioraamaa varten, pelikäyttöön suuniteltu figu? Vai haetko nyt, että maksimi skaala olisi 54mm, kylhän Inquisitoriakin pelataan nimittäin.
En ymmärrä nyt kuitenkaan, mitä tuolla hait. Tuskinpa sitä, että 'Conin tulisi olla pelifiguskaba.
Tuohon arvosteluun liittyy kyllä mielenkiintoinen perspektiiviharha. Onko tosiaan näin, että niin kauan kuin arvostellaan kaukana maailmalla tehtyjä töitä saa sanoa mitä tahansa (kuten esimerkiksi että ne pettivät kaikki odotukset, että wille 8v.kin olisi päihittänyt ne, ja että mielikuvituksettomampaa kavalkadia saa hakemalla hakea - kaikkia näitä variaatioita on nähty ulkomaisten kisojen arvostelun yhteydessä), mutta kun puhutaan paikallisista kisoista pitää hissutella kuin suomettumisen ehtoona ikään siltä varalta ettei vahingossa pyllistäisi johonkin suuntaan?
Kyllä?
Kisaa saa musta ruotia, mutta eroa toki tulee siinä, että kyseessä on kotimainen skaba eikä ulkomainen ja sen eron ei tulisi olla se, että päivitellään kuinka hyvin olisi voinut pärjätä jos olisi osallistunut - näitähän tulee, koska kisaan osallistuminen olisi ollut realistisempaa kuin esim. rapakon takaiseen GD:hen tms.
Kyllä siinä musta on aika selkeä ero, kommentoidaanko töitä päin naamaa vai jossain muualla.
Skarsnak kirjoitti:
Sen sijaan jo osittain aloitettu luokkajaon uudistus tulisi mielestäni hoitaa loppuun radikaalilla tyylillä. Ainahan voi palata kokeiluvuoden jälkeen vanhaan jos homma ei toiminutkaan.
Vaikka oma näkemykseni suunta maalausskaban tulevaisuudessa on yhä siinä aikanaan heitetyssä ja jotenkin hioutuneessa uudistuksessa, tällä hetkellä en näkisi aikaa mitenkään otolliseksi.
Vai onko 'konin maalauskisa todellakin Helsingin Seudun Figuilijoille niin pyhä lehmä, ettei siihen saa koskea, saati arvostella?
Ehdottomasti, jopa katsomiseen pitää anoa lupaa 3:na kappaleena. Ihan hassuna kysymyksenä kuitenkin, mistäs tuo käsitteen "Helsingin Seudun Figuilijoille" repäisit?
Cuchulainn kirjoitti:Kovanen on kenties voitettavissa – en vaan tiedä miten

.
Haluatko tietää? Mä katselin niitä töitä "sillä silmällä" ja joitakin ajatuksia syntyi:
Käsittämätön määrä yksityiskohtia ja ihastuttavaa ajanhaaskauksen merkkejä, mikä tekee töistä todella viimeistellyn oloisia. Hiukset kitaran kielinä, kissojen&koirien viikset jne. tuovat omaa epäuskoista tunnetta "ai onks nääkin tänne tehty?" ja luovat omaa Voittajaksi-syntyneen imagoa.
Death-Dealerhan oli upea 3d toteutus kuvasta, siitä oli saatu image
mitä haetaan ja toimiva, sekä taidettu palettiakin napsia ihan sujuvasti. Cowboy-dioraama taas toi mieleen karjapaimen elokuvat/sarjakuvat, jossa oli IMO selkeitä yhtymäkohtia. Eli yksi seikka on hakea mallia muualta ja tutustua työn taustaan, elokuvista, kirjoista, tauluista jne. tällöin kykenee potkimaan väriteoriat pellolle ja saamaan toimivia kokonaisuuksia muutenkin.
Alkakaa ihmeessä katsomaan elokuvia, tauluja jne. josta napsitte paletteja. Jos napsasee jonkun tunnelmallisen elokuvan paletin, voi tunnelma juuri tulla salakavalasti siitä, että työn yhdistää kyseiseen elokuvaan - herättä aiempia tunteita/muistoja, kuten vuosi sitten esitinkin (ja vasta 2kk sitten tajusin mitä olin höpissyt).
Toinen vaihtoehto on lähteä vetää veitsenterällä tanssia ja vetää suunta kohti enemmän taidetta, viskaamalla mukaan vertauskuvia. Dioraamoissa on kanssa potentiaalia vaikka mihin, mutta myös yksittäisissä toki. Figuihin tulisi kuitenkin alkaa saamaan joku "juttu" ja viedä ne loppuun asti.