Fulgrimin Areena II - Taistelut ohi

[Antrax]

Sindara istahti korventuneen ruumin vierelle. Hän pystyi vielä maistamaan huuliltaan toisen korventuneet huulet. Hän lipoi kielellään huuliaan, ja ne vääntyivät kevyeen hymyyn. Maassa makaava ruumis kyti vieläkin paikoitellen, ja Sindara veti ehjän kätensä sormella siihen viivoja. Mies oli vaikuttanut lupaavalta, mutta leikki oli päättynyt silti liian lyhyeen. Hän katsahti omaan roikkuvaan käteensä ja liikautti sitä hivenen. Suonet ja lihakset olivat jo paranemassa, ja liha miltei sykki, kun sen yritti tavoitella haavan toisella puolella olevaa osaansa. Sindara asetteli kätensä paremmin, ja sen tuoma kipu oli vain harmittavan lievää, mutta hän tiesi, että hähnen täytyi parantua kokonaan ennen seuraavaa ottelua. Niin paljon kuin hän halusikin tuntea kipua, ei hän voinut hyväksyä minkään suorittamista puolittain. Sindara pilkkasi vastustajiaan ja haastoi heidät murskaamaan hänen kallonsa, mutta toisen täytyi ansaita se kunnia. Sindara ei aikonut vain käydä maate. Jos toinen oli kyvytön tuottamaan hänelle mielihyvää, toinen oli arvoton hänen silmissään. Niinpä hän aikoi tuottaa vastustajilleen kipua. Ellei se motivoinut heitä tarpeeksi, niin he ansaisivat hänen vihansa. Sindara ihmetteli, miten jotkut kutsuivat sitä tunnetta, joka syntyi repeävästä lihasta, epämiellyttäväksi, jopa sietämättömäksi. Hän itse nautti siitä suunnattomasti, mutta hän myös nautti vastustajiensa katseesta, kun hän repi heidän kätensä kappaleiksi. He olivat tietämättömiä houkkia, mutta ainakin he yrittivät, tai kuolivat mitä ihanin ilme kasvoillaan. Sindaralla ei ollut mitään menetettävää.

[Draktaron]

*Huokaus* Tajusin kyllä ettei mukaan pääse...mutta ensimmäisestä viestistä ei selviä miten pelataan...

[Jurpo]

Nämä ketjut ovat varsinaisille osallistujille pelkkiä passiivisia katsomakenttiä. Varsinaisen ketjun aloittaja pelaa ottelut ja raportoi niiden lopputulokset omien kirjallisten taipumustensa tavalla. Antaa hyvää harjoitusta tapahtumien kuvailemiseen, sillä ei tarvitse keksiä tapahtumia.

Tyytyväinen Aguirre katseli ympärilleen ja hiveli miekkansa terää. Kyseinen ase oli luotettava väline ja oli useaan otteeseen auttanut ehdottoman tahdon toteutumista.

Hän muisti kuinka oli juhlallisesti irrottautunut Terran hallinnosta ja perustanut oman Imperiuminsa. Matka oli vienyt häntä pitkin avaruutta ja lopulta hän oli päättynyt tänne. Päättäväisyydellä hän oli jatkanut ja tuhonnut kaiken vastarinnan.

"Kuka seuraa minua? " hän kysyy tyhjiltä käytäviltä joita kansoittavat vain mätänevät ruumiit.

Ihme on tapahtunut - ihminen nujersi sotaa ja käsikähmää varten syntyneen tappokoneen. Mutta seuraava vastustaja on melkoisen suurella varmuudella parempi. Varjokentän +2 Invun läpi ei pääse läpi millään muulla kuin tuurilla ja sitäkin pääsee yrittämään vain jos jää eloon.

[Lihamestari]

Jaquesin runneltu ruumis makasi liikkumattomana tantereella. Niin äkkiä oli päättynyt tuon uskollisen taistelijan taival, liian mahtavaksi hän oli itseään luullut. Mutta hänen nimensä tulisi elämään ikuisesti, hänet muistettaisiin sankarina joka ei luovuttanut vastustajan edessä.

Sitten hieman hupia

Areena oli hiljentynyt. Taistelut olivat tältä osin päättyneet. Katsojat olivat poistuneet väliaikaisesti ja ottelijat nuolivat haavojaan. Mutta areenalla jokin liikahti. Hiekka ja veri pöllysivät kun voimanyrkki iskeytyi pinnalle. Sitä seurasi käsivarsi, toinen, lopulta pää. Keisarillisen Kotkan erotti vieläkin Klausin kuluneista vaatteista. Kasvojen toinen puoli oli syöpynyt, paljas luu näkyi sairaasti roikkuvan ihon alta. Klaus kaivautui ylös omasta haudastaan ja katseli ympärilleen. Muistot palautuivat hänen mieleensä. Hän muisti, miten oli kuollut tällä samalla areenalla. Mutta jokin yliluonnollinen voima oli antanut hänelle elinaikaa. Hänen pitäisi vielä surmata ne, jotka uskalsivat hänen eteensä astua. Klaus katsoi nyrkkiään, ja hymy levisi jälleen hänen kuolleille kasvoilleen. Hän ei tuntenut pelkoa, ei kipua. Hiljaa hän kuiskasi: "Palveluksessanne, Keisari", ja pian tuo hullu nauru kaikui jälleen areenalla. Klaus Herman oli palannut.

Ei sillä, että tämä totta olisi, mutta....

[Nocharim]

Noh mehän tässä jännitetään noita taisteluita.
Muutes Coridus meikäläisen rankaisija on kahdenkäden miekka kuten olen tainnut aiemmin mainita, mutta eipäs haittaa suuremmin.

Ansonakrull liitelee takaisin selliinsä vaivautumatta edes virnistämään lukuisille saattajilleen, jotka olivat tajunneet hänen olevan todella vaarallinen.
Sellin oven kalahtaessa kiinni hän hyppää pedilleen makoilemaan. Ansonakrull ottaa kypäränsä päästään ja asettaa sen lattialle sitten hän irroittaa veljensä, Neakrull:in pään. Häntä harmittaa hieman, että hän oli telonut tyranidin hieman hitaammin kuin edesmennyt veljensä. Ansonakrull kohauttaa olkiaan ja vilkaisee seuraavaa vastustajaansa. Ihminen. Yllättävää, että hän on edes näin pitkällä. Uni lopulta valtaa pimentoeldarin ja hän vaipuu nukkumaan hetkeksi.

v Mitäs napiset, viimeksi otit turpiisi kentättömältä.

[Cannonball]

Varjokenttä pitäisi kieltää kokonaan >.<

[Half-breed]

Miki Ito rukoili, vaikka hän oli nyt Keisarin tahdon toimeenpaneva käsi, ei hän luopuisi rukoilusta. Rukoilu auttoi häntä pääsemään lähemmäksi Keisaria ja antoi hetken koota ajatukset valmiiksi taistelua varten. Rintapanssari, sininen, Miki näki miten hänen vastustajansa upotti aseensa Mikin rintapanssariin. Keisari halusi selvästi varoittaa Mikiä tästä. Nyt Miki tiesi miten tappaisi vastustajansa. Miki rukoilisi vielä hetken alttarin edessä ennen kuin menisi areenalle kohtaamaan vastustajansa.

No nyt tulee sitten kriittinen taistelu. Vain kerran olen selviytynyt kolmatta taistelua pidemmälle näissä turnauksissa. Eiköhän olisi jo taas aika päästä loppukahinoihin mukaan.

[Coridus]

O.o

Missäs välissä mun tarinoissa rankaisijaa on heiluteltu yhdellä kädellä?
Huomenna saatte seuraavat matsit.

[Nocharim]

Kirjoitit meikäläisen rankaisijan olemaan viime taistossa viikate (yleisesti rankaisijat ovat viikatteita/hilpareita) eikä suinkaan miekka kuten karvapallossakin meikäläisellä lukee...

[Coridus]

Ohhoh. Sry, mun moka.

Ensimmäisen Lohkon Finaali:

Miki Ito - Krebain Surefoot
Viime taistossa vakavasti loukkaantunut Miki Ito, Keisarin Tytär kävelee rauhallisesti areenalle. Hänen mustunut panssarinsa on yhä merkkinä Draqarin mahtavasta psyykkisestä hyökkäyksestä, ja hänen panssarissaan on selviä rakoja. Varuillaan oleva Keisarin Tytär ottaa puolustavan asennon, ja valmistautuu tulevaan. Epäinhimmillisellä huudolla toisesta portista ryntää esiin peto. Krebain. Krootin pitkä ruumis loistaa kuivuneesta verestä, ja pelkästään sen heittämä varjo on mahtava. Taistelijat huomaavat toisensa, ja hyökkäävät. Miki Iton siunattu miekka ja Krebainin lahjana suurista töistä saatu sahaterä kohtaavat kentän keskellä voimakkaalla huudolla. Siunattu miekka ohjaa toisen lyönnin sivuun, ja saa auki paikan lyöntiä varten. Ylistyshuudolla Keisarille hän survaisee miekkansa vastustajansa panssaroimattomaan vartaloon. Tai niin ainakin kaikki luulevat. Krebainin vartaloa peittävä verennäköinen kerros hohtaa, ja torjuu siunatun miekan sivuun. Paljon Keisarin Tytärtä pitempi Krebain pyörähtää ympäri, ja lyö sahaterän kahvalla Itoa kasvoihin. Kuvottavalla napsahduksella hänen nenäluunsa murtuu, ja verta putoaa areenalle. Iskusta tasapainonsa menettänyt Ito pyörähtää veren sokaisemana ympäri, ja tuntee napsahduksen aseen terää pitkin sen upotessa Krebainin jalkaan. Peto ei tunne mitään, ja survaisee sahateränsä mahtavalla voimalla kohti Itoa. Eikä hän ehdi väistää. Kylkiluut katkeavat jo iskun silkasta voimasta, ja kirkasta sinfoniaa laulava sahaterä silpoo Iton sisäelimet. Krebain kumartuu lähemmäs kunnioittamaan kaatunutta vastustajaansa, ja poimii tämän silvotun sydämen aukinaisesta rintakehästä. Kimeällä kirkaisulla Kroot työntää tuon sydämen suuhunsa, ja syö sen.

Yksi woundi Krebainiin, kaksi Insta-kill woundia Itoon.

[Servant]

Eli hilpeään seurueeseemme on liittynyt Kroot? Olisiko mahdollista, että ensimmäisen sivun listaan lisättäisiin tiedot?

[Half-breed]

Ohhoh. Sry, mun moka.

Ensimmäisen Lohkon Finaali:

Miki Ito - Krebain Surefoot
Viime taistossa vakavasti loukkaantunut Miki Ito, Keisarin Tytär kävelee rauhallisesti areenalle. Hänen mustunut panssarinsa on yhä merkkinä Draqarin mahtavasta psyykkisestä hyökkäyksestä, ja hänen panssarissaan on selviä rakoja. Varuillaan oleva Keisarin Tytär ottaa puolustavan asennon, ja valmistautuu tulevaan. Epäinhimmillisellä huudolla toisesta portista ryntää esiin peto. Krebain. Krootin pitkä ruumis loistaa kuivuneesta verestä, ja pelkästään sen heittämä varjo on mahtava. Taistelijat huomaavat toisensa, ja hyökkäävät. Miki Iton siunattu miekka ja Krebainin lahjana suurista töistä saatu sahaterä kohtaavat kentän keskellä voimakkaalla huudolla. Siunattu miekka ohjaa toisen lyönnin sivuun, ja saa auki paikan lyöntiä varten. Ylistyshuudolla Keisarille hän survaisee miekkansa vastustajansa panssaroimattomaan vartaloon. Tai niin ainakin kaikki luulevat. Krebainin vartaloa peittävä verennäköinen kerros hohtaa, ja torjuu siunatun miekan sivuun. Paljon Keisarin Tytärtä pitempi Krebain pyörähtää ympäri, ja lyö sahaterän kahvalla Itoa kasvoihin. Kuvottavalla napsahduksella hänen nenäluunsa murtuu, ja verta putoaa areenalle. Iskusta tasapainonsa menettänyt Ito pyörähtää veren sokaisemana ympäri, ja tuntee napsahduksen aseen terää pitkin sen upotessa Krebainin jalkaan. Peto ei tunne mitään, ja survaisee sahateränsä mahtavalla voimalla kohti Itoa. Eikä hän ehdi väistää. Kylkiluut katkeavat jo iskun silkasta voimasta, ja kirkasta sinfoniaa laulava sahaterä silpoo Iton sisäelimet. Krebain kumartuu lähemmäs kunnioittamaan kaatunutta vastustajaansa, ja poimii tämän silvotun sydämen aukinaisesta rintakehästä. Kimeällä kirkaisulla Kroot työntää tuon sydämen suuhunsa, ja syö sen.

Yksi woundi Krebainiin, kaksi Insta-kill woundia Itoon.

Voi, ********, ei taas. Taas jokin pirun tusinasankari hakkaa Mikin juuri ennen finaaleja. Olisi pitänyt munchittaa ropettamisen sijaan ja antaa Mikille se 2+ save, tai insta-kill suoja.

Mikin ruumis, tai mitä siitä oli jäljellä tuotiin kunniasaatossa Orderin luostariin planeetta Crayvenillä. Koko Order oli mykistynyt, miten jokin barbaarinen xeno oli pystynyt tappamaan yhden heistä, jota oli vielä Keisari koskettanut, selvästi Krootit olivat vaarallisempia, kuin kukaan tiesi. Miki haudattiin kryptaan johon Orderin suurimmat sankarit olivat haudattu, siellä hän olisi vertaistensa joukossa. Kun krypta oli suljettu Orderin joukot lähtivät Cannoness Miriamin johdolla suunnittelemaan hyökkäystä Mikin tappaneen kroottijoukon kimppuun. Vain yksi henkilö Orderista jäi paikalle, nuori mustahiuksinen noviisi, jonka sydäntä painoi tuska vanhemman menetyksestä.

Miki will be back. In sort of...

[Frenzy]

Voi, ********, ei taas. Taas jokin pirun tusinasankari hakkaa Mikin juuri ennen finaaleja. Olisi pitänyt munchittaa ropettamisen sijaan ja antaa Mikille se 2+ save, tai insta-kill suoja.

Saan siis vuoden tulokas- palkinnon?

Lähetin Coridukselle noi hahmotiedot sun muut systeemit, eiköhän ne sieltä kohta aloitusviestiin ilmesty. Ja älä Half-breed sure, kyllä se pumppuelin ateriasta kävi.

[Antrax]

Mikä model toi Krebain on? Onko se joku uuden Tau Empiren juttu?

[Coridus]

Krebain on Master Shaper Kroot Mercenary - listasta. Julkaistiin... jossakin Chapter Approved kirjassa. Oliko tuo -01 vai -02?

Melko tehokas tappaja.

[Servant]

By the way, topicin voisi päivittää. (3. round)

[Half-breed]

Krebain on Master Shaper Kroot Mercenary - listasta. Julkaistiin... jossakin Chapter Approved kirjassa. Oliko tuo -01 vai -02?

Melko tehokas tappaja.

Lista löytyy myös GW:n sivuilta.

[Nocharim]

Tota saa tosiaankin hakata maahan kauan ja lujaa... Inhottava heppuli.. Ei huvittas saada tuota vastaan..
Ja tietenkin Coridus piruuttaan laittaa sen vastustajaksi ellei kaartilaisella onnista..

[Coridus]

Toisen Lohkon Finaali

Invictus Ardea - Dor
Kaksi taistelijaa. Kummallakaan ei enää mitään menetettävää, eikä kumpikaan enää löydä mitään syytä elämään. Suru yhdistää heitä, ja se myöskin erottaa heidät toisistaan. Sielujen Avataran kasvoilla liikkuu pelkkä kuolema, ja Dorin kasvot ovat murheen murtamat. Yhtä aikaa he lähtevät rynnäkköön. Pistoolit kalahtavat lattialle kuin yhteisymmärryksestä kun taistelijat hylkäävät ne ja ottavat aseistaan tiukemman otteen. Ardea hyppää ilmaan nopealla liikkellä, ja ilma halkeaa kahteen osaan hänen lyöntinsä alla. Dorin mustan ja verenpunaisen sekainen miekka ohjaa tarkasti iskun ohi murtuneen sielukiven ja kahvan. Vastaan tuleva pisto yllättää melkein Dorin, ja hänen ruumiinsa kaatuu hallitusti maahan väistäen kaamealla voimalla lyödyn viikatemaisen lyönnin. Yhden jalan ponnistus maasta, ja Dor on taas pystyssä. Nopea askellus eteenpäin, ja kuoleman tanssi jatkuu. Jokainen Ardean lyönti pysähtyy uskomattoman nopeasti liikkuvan eldarin sivaltaviin torjuntoihin, ja juuri kun Dorin vastaisku näyttää osuvan, Ardea ei enää ole sen tiellä. He ovat tasavertaiset. Dor huomaa väsymyksen ruumiissaan, eikä näe vastustajansa taistelutyylissä mitään muutosta. Nopealla päätöksellä hän potkaisee Ardeaa polveen. Lähitaistelun kaikissa hienouksissa koulutettu salamurhaaja siirtää painonsa juuri ajoissa, eikä menetä tasapainoaan hetkeksikään. Mutta sitä Dor odottaakin. Nopealla liikkeellä toinen jalka seuraa ensimmäistä, ja sekunnin murto-osassa Dor on ilmassa. Murtunut terä tulee tappavassa kaaressa salamurhaajan kaulaa kohti, ja vain Ardean refleksit pelastavat hänet. Nopea väistö alaspäin estää lyönnin kulun. Mutta se oli vain ensimmäinen osa hyökkäystä, ja Dor pyörähtää ilmassa ympäri. Hän on Ardean yläpuolella, ja siitä hän lyö iskunsa. Terä tuntuu ujeltavan ilmassa kun se syöksyy salamurhaajan selkärankaa kohti. Pienoinen kohteen liikahdus siirtää tähtäyksen hivenen ohi, mutta se on silti tappava osuma. Tai niin sen ainakin pitäisi olla. Ardea pyörähtää ympäri ja lyö vapaalla kädellään Doria kasvoihin niin lujaa että eldar lentää selälleen. Nopealla liikkeellä Ardea vetäisee miekan irti keuhkostaan ja heittää sen Dorin maassa makaavaa ruumista kohti. Dor näkee iskun selvästi, ja tuntee miekan uppoavan lihaansa. Murtunut sielukivi aseen kahvassa jää hänen näkökenttäänsä, ja suru rakkaimpansa puolesta valtaa hänet. "Sinun puolestasi." Muistojen tuomalla voimalla Dor ponnahtaa jaloilleen, sielumiekka yhä kiinni itsessään. Kaamealla tuskan ja menetyksen sekaisella äänellä hän syöksyy kiinni salamurhaajaan, ja vetää samalla aseensa irti itsestään. Ardea saa yhden lyönnin, ja Dor torjuu sen. Sitten aika pysähtyy, Kirkkaan välähdyksen saattelemana Dor syöksyy salamurhaajan ohi, ja kaatuu maahan. Hänen miekkansa, ja salamurhaajan oma miekka törröttävät Ardean selästä. Salamurhaaja kääntyy katsomaan tappajaansa, ja katseet lukittuvat. Sielujen seuraava taistelija, surun seuraava kantaja. Hitaasti Invictus Ardean mieli katoaa, ja mitään ei jää areenalle. Kaksi miekkaa ristikkäin maassa ja kuolemaisillaan oleva Eldar-soturi ovat ainoa merkki siitä että mitään ylipäätänsä tapahtui. Invictus Ardea ottaa oman paikkansa sielujen seurassa.

[Servant]

Olipahan tuo arvattavissa. Mutta silti ikävää. Noh, pysyttiinpä sitä ainakin 1,5 Areenaa hengissä. Tarinaa tulee kun ehtii järkytyksestä toipua