Komennus 716 Osa:3 Ansa!
Komennus 716 Osa:3 Ansa!
Ja jälleen jatkuu Timantti-Killteamin seikkailut. Parin huonon suomennoksen olen taas jostain tyhjästä sinne tunkenut mukaan.
”Tämä on ajanhukkaa!” Baller tuhahti ”minähän sanoin, ettei niitä tule”. Inkvisiittori tyytyi vain hymyilemään. ”Kärsivällisyyttä komissaari. Ne tulevat kyllä. Täytyy vain jaksaa odottaa”.
”Odotetaan…ODOTETAAN! Mies! Tajuatteko, että ne eivät ole tulossa! Olen läpeni kyllästynyt odottelemaan! Tau on varmaankin jo murtanut etulinjan tähän mennessä, kun minä en ole ollut paikalla!”
”Luulenpa, että kaikki sotilaat ovat iloisia, kun olette poissa sieltä”.
”Solvaatteko te minua! SOLVAATTEKO TE MINUA!!? MINULLE RIITTI! MINÄ HÄIVYN!” Komissaari kääntyi lähteäkseen, mutta Inkvisiittorin kädenheilautus ja kaksi inkvisitiokaartilaista tukki komissaarin tien.
”KUINKA TE KEHTAATTE!? MINÄ OLEN TÄMÄN LOHKON KOMENTAJA!”
”Komissaari Baller…” Servior sanoi kylmän viileästi ”oletteko te kohdanneet yhtään inkvisiittoria ennen minua?”
”Tuota…en…mutta!”
”Sen kyllä huomaa”. Inkvisiittori pyörähti Balleriin päin ja tarttui tätä kurkusta. Rautahansikas puristui kaulan ympärille kauhistuneen Ballerin yrittäessä epätoivoisesti saada henkeä. Komissaarin kaartilaiset katselivat vaiteliaan kauhun vallassa sivusta. ”Minäpä opetan teille hieman kärsivällisyyttä” Servior veti metalliesineen taskustaan ja laittoi sen Ballerin ohimolle. Välittömästi Baller huusi tukahtuneesti, mutta ei saanut kunnolla ilmaa, kun Serviorin käsi piteli vielä hänen kurkkuaan. Inkvisiittori päästi irti, heti kun Komissaari oli muuttunut siniseksi kasvoiltaan ja Baller tömähti maahan. Komentaja kieri ympäriinsä huutaen ja kiljuen ja pidellen päätään. Kuola valui hänen suupielistään, eikä hänen sopertelustaan ja kiljunnastaan saanut muuta selville, kuin jotain ”ottakaa se pois” tapaista. Parin minuutin jälkeen Servior pysäytti Komissaarin kierinnän iskemällä rautasaappaan mojovasti alas tämän kylkeen. Inkvisiittori tarttui rajusti laitteeseen ja nykäisi sen irti iljettävän maiskahduksen saattelemana. Baller makasi maassa haukkoen äänekkäästi henkeään. ”Viekää tuo säälittävä otus pois tieltäni” Servior sanoi edelleen rauhallisesti. Ballerin kaartilaiset kiiruhtivat raahaamaan upseerinsa pois hirviön luota, joka edelleen hymyili maireasti.
* * *
”Arvioitu kymmenen minuuttia kohteeseen” Sak’U sanoi hiljaa radioon ”holoprojektorit päälle nyt!”
Ryhmä totteli ja Nilghog painautui enemmän kumaraan kävelläkseen kivenjärkäleiden suojassa. A.R.T lensi korkeammalle. ”Alus näkyy jo. Se on noiden kahden harjanteen välissä”.
”Me etenemme projektorien suojin sinne. Sinä A.R.T voit mennä ja käynnistää Lokin”. ”Käskystä Shas’Vre”.
A.R.T kiisi näkymättömänä kohti hajonnutta hylkyä. Se tosiaan näytti pakkolaskun tehneeltä.
”Harjanteet ovat tarpeeksi hyviä väijytykselle. Oman, Juh’Is! Kiertäkää sivustoihin ja antakaa tulitukea jos ilmenee ongelmia”. Sak’U ohjeisti.
”Jos minulta kysytään, luotat liikaa holoprojektoreihimme veli”. Rik’U huomautti ”jonkun meistä pitäisi mennä sekä Omanin, että Juh’Is:in mukaan”.
”Olet tietenkin oikeassa veli. Olipa hyvä että paranit. Sinä menet Omanin ja Joun’I Juh’Is:in kanssa”.
Ryhmäläiset hajaantuivat käskystä ja Nilghog ja Sak’U jatkoivat hitaasti matkaa kohti alusta. Nilghog jo ryömien kivenjärkäleiden lomassa.
Pienikokoinen laakso harjanteiden välissä oli hyvin kivikkoinen, mikä tarjosi loistavan suojan. A.R.T lensi reijälle rungossa ja tähysti siitä sisään. Siellä makasi kolme kaartilaista pitkin ja poikin. Rintakehät kohoilivat, mikä osoiti sen, että he olivat hengissä. Verta oli ympäriinsä ja pari ruumistakin, mutta A.R.T:in sensorit panivat merkille erityisesti kenraalin asuun pukeutuneen tajuttoman ihmisen. ”Löysin kiinnostavaa päällystöä. Aktivoin järjestelmä Lokin”.
Järjestelmä Loki oli A.R.T:in salainen ase, jonka vuoksi se oli liitetty timanttiin. A.R.T:iin asennetut kamerat olivat kuvanneet kaikkia sodan aikana vastaan tulleita vihollisia. Nyt A.R.T:in muisti valikoi sieltä yhden, kaartilaiskersantin kuvan. Nopeasti A.R.T:in hologrammiprojektorit käynnistyivät ja kaartilaiskersantin hologrammi aineellistui tyhjään ilmaan. Se oli vain hieman läpikuultava ja A.R.T analysoi nopeasti maaperän muodot pystyäkseen ohjailemaan hologrammin kävelytyyliä mahdollisimman tarkasti. Valekersantti pujahti sisään A.R.T:in leijaillessa näkymättömänä sen yläpuolella.
* * *
Bob Fredsingiä alkoi jo tympiä. Hän oli joutunut makaamaan tässä asennossa jo ties kuinka monetta tuntia. Mutta minkäs teet kun inkvisiittori käskee. Hän tunsi lisäksi itsensä hölmöksi näissä upseerin vaatteissa. Miksi hänen oli pitänyt liittyä vapaaehtoiseksi? Hän hengähti hieman, kun kaartilaiskersantti astui rikkoutuneesta ja repeilleestä rungon aukosta sisään. Hän kohotti nopeasti päätään. ”Mitä nyt? Menkää pois täältä sir! Vaarannatte koko operaation!”. Kun kersantti pysähtyi, eikä ilme hänen naamallaan muuttunut, Fredsing tiesi jonkin olevan vinossa. Lopullisen varmistuksen hän sai, kun Inkvisiittori huusi täysillä hänen korvamikistään ”SE ON JUONI! JUONI! MEISTÄ EI KUKAAN OLE TULLUT SINNE! SE EI OLE MEIDÄN SOTILAITAMME!!!”.
* * *
”Voi pyhä hyvyys…A.R.T POIS SIELTÄ!!!” Sak’U huusi radioon heittämällä kaiken varovaisuuden taivaan tuuliin. Droni totteli kiltisti huomattuaan yhden ruumiin nousevan pystyyn ja vetävän kätensä pois romahtaneen kontrollipöydän alta. Sen kädessä komeili järeä plasma-ase. A.R.T tunnisti koneen servitoriksi ja leijui välittömästi ulos aluksesta, kun plasma-ammus vihelsi hänen päänsä yli. ”Karkuun miehet! Tämä on ansa! Oman, Juh’Is suojatkaa!”
Hän ei ehtinyt lausettaan loppuun, kun kaartilaisten raskaat kranaatinheittimet alkoivat moukaroida pakotietä heidän takanaan. A.R.T leijaili aluksen päälle, sinne kaartilaiset eivät toivottavasti uskaltaneet ampua. Lisää ihmisiä heitti naamiointipressut syrjään paljastaen hyvin kätketyt konekivääri ja tuliasemat harjanteiden hupuilla. Tulitus alkoi heti välittömästi. Alukseen perääntyminenkin oli poissa laskuista, kun sinne jätetyt syötit asettuivat asemiin oviaukoille.
Kaartilaiset murjoivat aluetta koko kalustollaan. He eivät nähneet näkymättömiä vastustajiaan, joten he luottivat tuuriinsa ja ampuivat kaikkea pienenkin väreilyn aiheuttajaa. Oli se sitten holoprojektori tai vain näköharha. Sak’U tyytyi väistelemään viuhuvia lasersäteitä ja huusi nopeasti hätäperääntymiskäskyn. Nilghog nyki kuumeisesti rakettinsa hihnaa kahden kiven välissä. Kuului räjähdys, kun kaartilaisten sivustalta syöksyi tyhjästä sininen säde ja yksi kaartilaisten kranaatinheitin lensi ilmaan. Oman oli käyttänyt plasmakivääriään ja lensi nyt ilmaan kaartilaisten vastaiskun tieltä. Toisella puolella kuului hätäisiä huutoja ja Juh’Is:in tarkkuuskiväärin ääntä. Seuraava räjähdys tuli ilmiselvästi leijumiinasta ja yksi konekivääri lensi ilmaan.
”Shas’Vre olen sitä mieltä, ettägbxjjfrrrrssssss…..” A.R.T yritti viestiä, mutta sai osuman kahdesta lasersäteestä, jotka oli ampunut joku onnekas kaartilainen.
”A.R.T!!” Sak’U huusi.
Nilghog oli kaikkien huomaamatta jo hiipimässä kohti vastustajien linjoja.
Jostain kuului moottorin jylinää. Kaksi Kimeera-luokan panssariajoneuvoa ajoi jyristen rinteitä alas kummallakin puolella. Toisen, sen mustan, katolla heilui kullanväriseen haarniskaan pukeutunut punaviittainen ihminen.
”Voi hyvä hyvyys! Niillä on inkvisiittori! Toistan! Inkvisiittori! Lähdetään äkkiä hittoon täältä!”
Nilghog pääsi ensimmäisten kaartilaisten luo ja loikkasi ilmaan näiden nenien edestä. Krootkiväärissä olevat piikit tekivät ensimmäisen kaartilaisen kasvoista veristä massaa. Toisen pää napsahti sivulle Nilghogin iskiessä uudestaan.
”Nilghog! Mitä hemmettiä sinä teet?! Takaisin!” Sak’U yritti huutaa, samalla kun lenteli pois inkvisiittorin tulituksen tieltä. Nilghog ei kuullut, vaan jatkoi kaartilaisten lahtaamista. Potku oikealle, veitsenisku vasemmalle. Hän oli laittanut krootkiväärin selkäänsä ja piteli nyt toisessa kädessään järeää revolveria. Kaartilaiset perääntyivät hieman tämän raivohullun ilmestyksen tieltä. Sitten jostain kaartilaisten takaa lensi lasersäde ja puhkaisi Nilghogin toisen kyljen. Kroot huusi tuskasta, mutta kaksi uutta lasersädettä lävisti hänen toisen kätensä ja jalkansa. Nilghog kaatui maahan ja yritti epätoivoisesti nostaa revolveriaan, mutta joku tallasi hänen kätensä päälle. Kroot kohotti katseensa ja viimeinen asia, minkä hän näki, oli inkvisitioikaartilainen kohottamassa kivääriään. Sitten kaikki pimeni.
”Nilghog!” Sak’U huusi osaamatta vain katsella avuttomana, kun krootia ammuttiin kylmän viileästi lähietäisyydeltä.
Juh’Is ja Joun’I kävivät raivohulluina inkvisitoikaartilaisten kimppuun. Räjähdys repi ihmisten rivejä, kun Joun’I heitti jälleen uuden pommin. Juh’Is seisoi kiven päällä ja tulitti säälimättä kaikkea liikkuvaa. Kumpikaan ei huomannut kolmen kaartilaisen ryhmää takanaan, ennekuin he kävivät käsiksi näkymättömiin pukuihin. Heistä ei tietenkään ollu vastusta mekaaniselle hydrauliselle voimalle, mutta se sotki kaksikkoa sen verran, että laserkiväärien yhteislaukaus kaatoi kummatkin maahan.
”Sinun vuorosi” sanoi ääni Sak’U:n päässä.
”Mitä…?” Sak’U yritti ”…kuka?”.
Inkvisiittori käytti psyykevoimiaan ja räjäytti Shas’Vren jetpackin palasiksi. Sak’U tunsi vain polttavaa tuskaa kieppuessaan kohti alhaalla odottavaa maankamaraa ja pimeyttä.
”Ne sai Shas’Vren!” Oman huusi ”niin kuin myös kaverit!”
Rik’U nitisti toisen kaartilaisen uudella konekiväärin sarjalla.
”Paskiaiset! Halutaan sitä tapella vai?! Kyllä minä teille näytän!”
Hän oli kotoisin Vior’La lohkolta. Sieltä valmistuvat Tulisoturit olivat kuumaverisimpiä ns. raivopäitä, mitä Tulikastilla oli antaa taisteluun. Harmi, että joskus se saattoi yltyä Sak’U:n ja Rik’U:n tapauksessa hemmetinmoisiin mittoihin. Johtunee varsin erikoisista esi-isien geeniperimästä.
Rik’U syöksyi pää edellä ja törmäsi kaartilaista päähän. Taistelupuvun teräskypärä kohtasi ihmisten valmisteen ja punaista, sakeaa ja harmaata nestettä valui maahan. Rik’U kävi käsikähmään viiden kaartilaisen kanssa ja mursi käsiä, jalkoja ja kaikkea mihin ulottui. Rautahanska oli kätevä ase nyrkkitappelussa ja taistelupuku lisäsi kätevästi voimaa.
Rik’U murskasi kahden ensimmäisen hampaat ja rusensi seuraavan pään käsiensä väliin. Metalliset pistimet olivat tehottomia, ellei osunut heikkoihin nivelkohtiin ja Rik’U ei aikonut tarjota niille helppoja maaleja.
”Hyvä yritys Xenosaasta, mutta täysin turhaa”
Rik’U kohotti päätään nähdäkseen, mistä tuo ääni tuli ja henkinen isku pimensi hänen tajuntansa.
Oman yritti tarjota kaukoetäisyydeltä apua niin paljon kuin voi, yrittäen kuitenkin olla osumatta vaahtoavaan Rik’U:un. Tällaistako se oli? Pelättyä Mon’Ka:ta? Terroria? Tuo kauhunsekainen ajanjakso, jolloin Taut melkein tappoivat itsensä merkityksettömissä sodissa toisiaan vastaan. Ethrealit lopettivat sen onneksi ennen kuin Tau ehti tuhota itsensä, mutta vielä nytkin saattoi olla niitä, jotka joutuivat sen valtaan. Tosin kiistattomia todisteita tapauksesta ei ole, mutta epäillään tämän tapahtuneen ennen niin kunnianarvoisalle Komentaja O’Shovalle, joka nykyään hallitsi omia Enklaavejaan Daemoclen lahden takana.
Oman pelkäsi pahinta. Hänen täytyisi ampua ystävänsä, jos tämä enää tuosta pahenisi. Sitten hän näki Rik’U:n kouristelevan ja kaatuvan maahan. Kaartilaiset eivät nähneet häntä, joten hän juoksi suoraan Rik’U:n luokse, joka vielä puristi viimeistä kaartilaista kurkusta.
Oman polvistui toverinsa viereen.
”Arvasin että tarkistat hänet” sanoi ääni Omanin päässä.
Oman ei ehtinyt edes sanoa häh, kun hän tunsi silmiensä valuvan ulos korviensa kautta ja pimeys ympäröi viimeisen Timantin jäsenen.
* * *
Servior pyyhki hikeä otsaltaan. Tällaiset psyykkiset hyökkäykset olivat äärimmäisen rasittavia. Hän saattoi pahimmassa tapauksessa menettää sielunsa imiessään energiaa Immateriumista. Onneksi hänellä oli pieni apuri. Inkvisiittori taputti vierelleen lentävää Servokalloa, joka kiinnittyi tavanomaiselle paikalleen Serviorin metalliseen olkatoppaukseen.
”Hakekaa Taut tänne ja varmistakaa, moniko heistä on elossa” hän käskytti nopeasti kaartilaisia.
Sotilaiden juostessa täyttämään käskyä, kimeerasta asteli esiin kaksi teknopappia.
”Riisukaa taistelupuvut Xenojen yltä. En halua yllätyksiä paluumatkalle. Onko krootista tietoa?”
”Ei ole kunnianarvoisa Inkvisiittori” Yksi kaartilainen sanoi ”se kierähti alas rinnettä, kun pommit osuivat sen lähelle ja kivivyöry hautasi ruumiin alleen.”
”Siinä tapauksessa sen voi unohtaa” Servior jatkoi ja kääntyi astuakseen alas oviluukusta ”minua ei kiinnosta haisevat primitiivit, joita nämä käyttävät lisäjoukkoina.”
Kimeerat lähtivät ajamaan pitkin pölyistä kivierämaata takaisin tulosuuntaansa. Teknopapit syventyivät hitsaamaan taistelupukuja auki. Kukaan ei huomannut katsella taakseen kivikasaan. Pieni kivi lähti pomppimaan alas sen huipulta ja hetken päästä huipusta työntyi nyrkkiin puristettu käsi, joka kurotteli kohti taivasta.
”Tämä on ajanhukkaa!” Baller tuhahti ”minähän sanoin, ettei niitä tule”. Inkvisiittori tyytyi vain hymyilemään. ”Kärsivällisyyttä komissaari. Ne tulevat kyllä. Täytyy vain jaksaa odottaa”.
”Odotetaan…ODOTETAAN! Mies! Tajuatteko, että ne eivät ole tulossa! Olen läpeni kyllästynyt odottelemaan! Tau on varmaankin jo murtanut etulinjan tähän mennessä, kun minä en ole ollut paikalla!”
”Luulenpa, että kaikki sotilaat ovat iloisia, kun olette poissa sieltä”.
”Solvaatteko te minua! SOLVAATTEKO TE MINUA!!? MINULLE RIITTI! MINÄ HÄIVYN!” Komissaari kääntyi lähteäkseen, mutta Inkvisiittorin kädenheilautus ja kaksi inkvisitiokaartilaista tukki komissaarin tien.
”KUINKA TE KEHTAATTE!? MINÄ OLEN TÄMÄN LOHKON KOMENTAJA!”
”Komissaari Baller…” Servior sanoi kylmän viileästi ”oletteko te kohdanneet yhtään inkvisiittoria ennen minua?”
”Tuota…en…mutta!”
”Sen kyllä huomaa”. Inkvisiittori pyörähti Balleriin päin ja tarttui tätä kurkusta. Rautahansikas puristui kaulan ympärille kauhistuneen Ballerin yrittäessä epätoivoisesti saada henkeä. Komissaarin kaartilaiset katselivat vaiteliaan kauhun vallassa sivusta. ”Minäpä opetan teille hieman kärsivällisyyttä” Servior veti metalliesineen taskustaan ja laittoi sen Ballerin ohimolle. Välittömästi Baller huusi tukahtuneesti, mutta ei saanut kunnolla ilmaa, kun Serviorin käsi piteli vielä hänen kurkkuaan. Inkvisiittori päästi irti, heti kun Komissaari oli muuttunut siniseksi kasvoiltaan ja Baller tömähti maahan. Komentaja kieri ympäriinsä huutaen ja kiljuen ja pidellen päätään. Kuola valui hänen suupielistään, eikä hänen sopertelustaan ja kiljunnastaan saanut muuta selville, kuin jotain ”ottakaa se pois” tapaista. Parin minuutin jälkeen Servior pysäytti Komissaarin kierinnän iskemällä rautasaappaan mojovasti alas tämän kylkeen. Inkvisiittori tarttui rajusti laitteeseen ja nykäisi sen irti iljettävän maiskahduksen saattelemana. Baller makasi maassa haukkoen äänekkäästi henkeään. ”Viekää tuo säälittävä otus pois tieltäni” Servior sanoi edelleen rauhallisesti. Ballerin kaartilaiset kiiruhtivat raahaamaan upseerinsa pois hirviön luota, joka edelleen hymyili maireasti.
* * *
”Arvioitu kymmenen minuuttia kohteeseen” Sak’U sanoi hiljaa radioon ”holoprojektorit päälle nyt!”
Ryhmä totteli ja Nilghog painautui enemmän kumaraan kävelläkseen kivenjärkäleiden suojassa. A.R.T lensi korkeammalle. ”Alus näkyy jo. Se on noiden kahden harjanteen välissä”.
”Me etenemme projektorien suojin sinne. Sinä A.R.T voit mennä ja käynnistää Lokin”. ”Käskystä Shas’Vre”.
A.R.T kiisi näkymättömänä kohti hajonnutta hylkyä. Se tosiaan näytti pakkolaskun tehneeltä.
”Harjanteet ovat tarpeeksi hyviä väijytykselle. Oman, Juh’Is! Kiertäkää sivustoihin ja antakaa tulitukea jos ilmenee ongelmia”. Sak’U ohjeisti.
”Jos minulta kysytään, luotat liikaa holoprojektoreihimme veli”. Rik’U huomautti ”jonkun meistä pitäisi mennä sekä Omanin, että Juh’Is:in mukaan”.
”Olet tietenkin oikeassa veli. Olipa hyvä että paranit. Sinä menet Omanin ja Joun’I Juh’Is:in kanssa”.
Ryhmäläiset hajaantuivat käskystä ja Nilghog ja Sak’U jatkoivat hitaasti matkaa kohti alusta. Nilghog jo ryömien kivenjärkäleiden lomassa.
Pienikokoinen laakso harjanteiden välissä oli hyvin kivikkoinen, mikä tarjosi loistavan suojan. A.R.T lensi reijälle rungossa ja tähysti siitä sisään. Siellä makasi kolme kaartilaista pitkin ja poikin. Rintakehät kohoilivat, mikä osoiti sen, että he olivat hengissä. Verta oli ympäriinsä ja pari ruumistakin, mutta A.R.T:in sensorit panivat merkille erityisesti kenraalin asuun pukeutuneen tajuttoman ihmisen. ”Löysin kiinnostavaa päällystöä. Aktivoin järjestelmä Lokin”.
Järjestelmä Loki oli A.R.T:in salainen ase, jonka vuoksi se oli liitetty timanttiin. A.R.T:iin asennetut kamerat olivat kuvanneet kaikkia sodan aikana vastaan tulleita vihollisia. Nyt A.R.T:in muisti valikoi sieltä yhden, kaartilaiskersantin kuvan. Nopeasti A.R.T:in hologrammiprojektorit käynnistyivät ja kaartilaiskersantin hologrammi aineellistui tyhjään ilmaan. Se oli vain hieman läpikuultava ja A.R.T analysoi nopeasti maaperän muodot pystyäkseen ohjailemaan hologrammin kävelytyyliä mahdollisimman tarkasti. Valekersantti pujahti sisään A.R.T:in leijaillessa näkymättömänä sen yläpuolella.
* * *
Bob Fredsingiä alkoi jo tympiä. Hän oli joutunut makaamaan tässä asennossa jo ties kuinka monetta tuntia. Mutta minkäs teet kun inkvisiittori käskee. Hän tunsi lisäksi itsensä hölmöksi näissä upseerin vaatteissa. Miksi hänen oli pitänyt liittyä vapaaehtoiseksi? Hän hengähti hieman, kun kaartilaiskersantti astui rikkoutuneesta ja repeilleestä rungon aukosta sisään. Hän kohotti nopeasti päätään. ”Mitä nyt? Menkää pois täältä sir! Vaarannatte koko operaation!”. Kun kersantti pysähtyi, eikä ilme hänen naamallaan muuttunut, Fredsing tiesi jonkin olevan vinossa. Lopullisen varmistuksen hän sai, kun Inkvisiittori huusi täysillä hänen korvamikistään ”SE ON JUONI! JUONI! MEISTÄ EI KUKAAN OLE TULLUT SINNE! SE EI OLE MEIDÄN SOTILAITAMME!!!”.
* * *
”Voi pyhä hyvyys…A.R.T POIS SIELTÄ!!!” Sak’U huusi radioon heittämällä kaiken varovaisuuden taivaan tuuliin. Droni totteli kiltisti huomattuaan yhden ruumiin nousevan pystyyn ja vetävän kätensä pois romahtaneen kontrollipöydän alta. Sen kädessä komeili järeä plasma-ase. A.R.T tunnisti koneen servitoriksi ja leijui välittömästi ulos aluksesta, kun plasma-ammus vihelsi hänen päänsä yli. ”Karkuun miehet! Tämä on ansa! Oman, Juh’Is suojatkaa!”
Hän ei ehtinyt lausettaan loppuun, kun kaartilaisten raskaat kranaatinheittimet alkoivat moukaroida pakotietä heidän takanaan. A.R.T leijaili aluksen päälle, sinne kaartilaiset eivät toivottavasti uskaltaneet ampua. Lisää ihmisiä heitti naamiointipressut syrjään paljastaen hyvin kätketyt konekivääri ja tuliasemat harjanteiden hupuilla. Tulitus alkoi heti välittömästi. Alukseen perääntyminenkin oli poissa laskuista, kun sinne jätetyt syötit asettuivat asemiin oviaukoille.
Kaartilaiset murjoivat aluetta koko kalustollaan. He eivät nähneet näkymättömiä vastustajiaan, joten he luottivat tuuriinsa ja ampuivat kaikkea pienenkin väreilyn aiheuttajaa. Oli se sitten holoprojektori tai vain näköharha. Sak’U tyytyi väistelemään viuhuvia lasersäteitä ja huusi nopeasti hätäperääntymiskäskyn. Nilghog nyki kuumeisesti rakettinsa hihnaa kahden kiven välissä. Kuului räjähdys, kun kaartilaisten sivustalta syöksyi tyhjästä sininen säde ja yksi kaartilaisten kranaatinheitin lensi ilmaan. Oman oli käyttänyt plasmakivääriään ja lensi nyt ilmaan kaartilaisten vastaiskun tieltä. Toisella puolella kuului hätäisiä huutoja ja Juh’Is:in tarkkuuskiväärin ääntä. Seuraava räjähdys tuli ilmiselvästi leijumiinasta ja yksi konekivääri lensi ilmaan.
”Shas’Vre olen sitä mieltä, ettägbxjjfrrrrssssss…..” A.R.T yritti viestiä, mutta sai osuman kahdesta lasersäteestä, jotka oli ampunut joku onnekas kaartilainen.
”A.R.T!!” Sak’U huusi.
Nilghog oli kaikkien huomaamatta jo hiipimässä kohti vastustajien linjoja.
Jostain kuului moottorin jylinää. Kaksi Kimeera-luokan panssariajoneuvoa ajoi jyristen rinteitä alas kummallakin puolella. Toisen, sen mustan, katolla heilui kullanväriseen haarniskaan pukeutunut punaviittainen ihminen.
”Voi hyvä hyvyys! Niillä on inkvisiittori! Toistan! Inkvisiittori! Lähdetään äkkiä hittoon täältä!”
Nilghog pääsi ensimmäisten kaartilaisten luo ja loikkasi ilmaan näiden nenien edestä. Krootkiväärissä olevat piikit tekivät ensimmäisen kaartilaisen kasvoista veristä massaa. Toisen pää napsahti sivulle Nilghogin iskiessä uudestaan.
”Nilghog! Mitä hemmettiä sinä teet?! Takaisin!” Sak’U yritti huutaa, samalla kun lenteli pois inkvisiittorin tulituksen tieltä. Nilghog ei kuullut, vaan jatkoi kaartilaisten lahtaamista. Potku oikealle, veitsenisku vasemmalle. Hän oli laittanut krootkiväärin selkäänsä ja piteli nyt toisessa kädessään järeää revolveria. Kaartilaiset perääntyivät hieman tämän raivohullun ilmestyksen tieltä. Sitten jostain kaartilaisten takaa lensi lasersäde ja puhkaisi Nilghogin toisen kyljen. Kroot huusi tuskasta, mutta kaksi uutta lasersädettä lävisti hänen toisen kätensä ja jalkansa. Nilghog kaatui maahan ja yritti epätoivoisesti nostaa revolveriaan, mutta joku tallasi hänen kätensä päälle. Kroot kohotti katseensa ja viimeinen asia, minkä hän näki, oli inkvisitioikaartilainen kohottamassa kivääriään. Sitten kaikki pimeni.
”Nilghog!” Sak’U huusi osaamatta vain katsella avuttomana, kun krootia ammuttiin kylmän viileästi lähietäisyydeltä.
Juh’Is ja Joun’I kävivät raivohulluina inkvisitoikaartilaisten kimppuun. Räjähdys repi ihmisten rivejä, kun Joun’I heitti jälleen uuden pommin. Juh’Is seisoi kiven päällä ja tulitti säälimättä kaikkea liikkuvaa. Kumpikaan ei huomannut kolmen kaartilaisen ryhmää takanaan, ennekuin he kävivät käsiksi näkymättömiin pukuihin. Heistä ei tietenkään ollu vastusta mekaaniselle hydrauliselle voimalle, mutta se sotki kaksikkoa sen verran, että laserkiväärien yhteislaukaus kaatoi kummatkin maahan.
”Sinun vuorosi” sanoi ääni Sak’U:n päässä.
”Mitä…?” Sak’U yritti ”…kuka?”.
Inkvisiittori käytti psyykevoimiaan ja räjäytti Shas’Vren jetpackin palasiksi. Sak’U tunsi vain polttavaa tuskaa kieppuessaan kohti alhaalla odottavaa maankamaraa ja pimeyttä.
”Ne sai Shas’Vren!” Oman huusi ”niin kuin myös kaverit!”
Rik’U nitisti toisen kaartilaisen uudella konekiväärin sarjalla.
”Paskiaiset! Halutaan sitä tapella vai?! Kyllä minä teille näytän!”
Hän oli kotoisin Vior’La lohkolta. Sieltä valmistuvat Tulisoturit olivat kuumaverisimpiä ns. raivopäitä, mitä Tulikastilla oli antaa taisteluun. Harmi, että joskus se saattoi yltyä Sak’U:n ja Rik’U:n tapauksessa hemmetinmoisiin mittoihin. Johtunee varsin erikoisista esi-isien geeniperimästä.
Rik’U syöksyi pää edellä ja törmäsi kaartilaista päähän. Taistelupuvun teräskypärä kohtasi ihmisten valmisteen ja punaista, sakeaa ja harmaata nestettä valui maahan. Rik’U kävi käsikähmään viiden kaartilaisen kanssa ja mursi käsiä, jalkoja ja kaikkea mihin ulottui. Rautahanska oli kätevä ase nyrkkitappelussa ja taistelupuku lisäsi kätevästi voimaa.
Rik’U murskasi kahden ensimmäisen hampaat ja rusensi seuraavan pään käsiensä väliin. Metalliset pistimet olivat tehottomia, ellei osunut heikkoihin nivelkohtiin ja Rik’U ei aikonut tarjota niille helppoja maaleja.
”Hyvä yritys Xenosaasta, mutta täysin turhaa”
Rik’U kohotti päätään nähdäkseen, mistä tuo ääni tuli ja henkinen isku pimensi hänen tajuntansa.
Oman yritti tarjota kaukoetäisyydeltä apua niin paljon kuin voi, yrittäen kuitenkin olla osumatta vaahtoavaan Rik’U:un. Tällaistako se oli? Pelättyä Mon’Ka:ta? Terroria? Tuo kauhunsekainen ajanjakso, jolloin Taut melkein tappoivat itsensä merkityksettömissä sodissa toisiaan vastaan. Ethrealit lopettivat sen onneksi ennen kuin Tau ehti tuhota itsensä, mutta vielä nytkin saattoi olla niitä, jotka joutuivat sen valtaan. Tosin kiistattomia todisteita tapauksesta ei ole, mutta epäillään tämän tapahtuneen ennen niin kunnianarvoisalle Komentaja O’Shovalle, joka nykyään hallitsi omia Enklaavejaan Daemoclen lahden takana.
Oman pelkäsi pahinta. Hänen täytyisi ampua ystävänsä, jos tämä enää tuosta pahenisi. Sitten hän näki Rik’U:n kouristelevan ja kaatuvan maahan. Kaartilaiset eivät nähneet häntä, joten hän juoksi suoraan Rik’U:n luokse, joka vielä puristi viimeistä kaartilaista kurkusta.
Oman polvistui toverinsa viereen.
”Arvasin että tarkistat hänet” sanoi ääni Omanin päässä.
Oman ei ehtinyt edes sanoa häh, kun hän tunsi silmiensä valuvan ulos korviensa kautta ja pimeys ympäröi viimeisen Timantin jäsenen.
* * *
Servior pyyhki hikeä otsaltaan. Tällaiset psyykkiset hyökkäykset olivat äärimmäisen rasittavia. Hän saattoi pahimmassa tapauksessa menettää sielunsa imiessään energiaa Immateriumista. Onneksi hänellä oli pieni apuri. Inkvisiittori taputti vierelleen lentävää Servokalloa, joka kiinnittyi tavanomaiselle paikalleen Serviorin metalliseen olkatoppaukseen.
”Hakekaa Taut tänne ja varmistakaa, moniko heistä on elossa” hän käskytti nopeasti kaartilaisia.
Sotilaiden juostessa täyttämään käskyä, kimeerasta asteli esiin kaksi teknopappia.
”Riisukaa taistelupuvut Xenojen yltä. En halua yllätyksiä paluumatkalle. Onko krootista tietoa?”
”Ei ole kunnianarvoisa Inkvisiittori” Yksi kaartilainen sanoi ”se kierähti alas rinnettä, kun pommit osuivat sen lähelle ja kivivyöry hautasi ruumiin alleen.”
”Siinä tapauksessa sen voi unohtaa” Servior jatkoi ja kääntyi astuakseen alas oviluukusta ”minua ei kiinnosta haisevat primitiivit, joita nämä käyttävät lisäjoukkoina.”
Kimeerat lähtivät ajamaan pitkin pölyistä kivierämaata takaisin tulosuuntaansa. Teknopapit syventyivät hitsaamaan taistelupukuja auki. Kukaan ei huomannut katsella taakseen kivikasaan. Pieni kivi lähti pomppimaan alas sen huipulta ja hetken päästä huipusta työntyi nyrkkiin puristettu käsi, joka kurotteli kohti taivasta.
Walk softly...and carry a big gun.
Haa haa! Sucers feel my rage! Nilghog will be back! Ai nii "ikävää" että muulle ryhmälle kävi noin...
Skeneen paluu prokkiksena modata 3ed DE figuista about WYSIWYG armeija. Saa nähä kuin käy.
Pro-tip: Jos palaatte foorumeille puolen vuosikymmenne tauon jälkeen ei kannata lukea omia vanhoja viestejä.
Pro-tip: Jos palaatte foorumeille puolen vuosikymmenne tauon jälkeen ei kannata lukea omia vanhoja viestejä.
-
Officer-Matti
- Viestit: 268
- Liittynyt: To 15.12.2005 19:01
- Paikkakunta: Jossain Vantaalla...Ehkä...
Muuten Montyr minaatko jatkaa tarinoitasi vielä tämän "onnettomuuden" jälkeen vai onko kill teamin taru lopussa?
Skeneen paluu prokkiksena modata 3ed DE figuista about WYSIWYG armeija. Saa nähä kuin käy.
Pro-tip: Jos palaatte foorumeille puolen vuosikymmenne tauon jälkeen ei kannata lukea omia vanhoja viestejä.
Pro-tip: Jos palaatte foorumeille puolen vuosikymmenne tauon jälkeen ei kannata lukea omia vanhoja viestejä.
Lopettaa? LOPETTAA!? Ettäs kehtaatkin!Nipsu kirjoitti:Muuten Montyr minaatko jatkaa tarinoitasi vielä tämän "onnettomuuden" jälkeen vai onko kill teamin taru lopussa?
En tietenkään lopeta! Tämä seikkailu loppuu vasta kun näette jossain topicissa: Komennus: 716 Epilogi.
Eikä taru lopu vielä siihenkään! Suunnitelmissani on tähän mennessä kaksi uutta seikkailua. Tähän mennesssä mainittakoon vain, että toiseen liittyy Ethrealin kidnappaus ja toiseen kardinaalimaailma San Leor.
Walk softly...and carry a big gun.
- laurentius
- Viestit: 285
- Liittynyt: Ma 21.11.2005 21:24
- Paikkakunta: Tampere
tämähän kuulostaa jännitävältäMontyr kirjoitti:Lopettaa? LOPETTAA!? Ettäs kehtaatkin!Nipsu kirjoitti:Muuten Montyr minaatko jatkaa tarinoitasi vielä tämän "onnettomuuden" jälkeen vai onko kill teamin taru lopussa?![]()
En tietenkään lopeta! Tämä seikkailu loppuu vasta kun näette jossain topicissa: Komennus: 716 Epilogi.
Eikä taru lopu vielä siihenkään! Suunnitelmissani on tähän mennessä kaksi uutta seikkailua. Tähän mennesssä mainittakoon vain, että toiseen liittyy Ethrealin kidnappaus ja toiseen kardinaalimaailma San Leor.
We are returned!
-
Höpöttiuhka
- Viestit: 321
- Liittynyt: Ke 16.02.2005 19:23
- Paikkakunta: Mouhijärvi
-
Kingwalrus
- Viestit: 54
- Liittynyt: Ma 05.07.2004 21:59
- Paikkakunta: Liminka