Fulgrimin Areena III - Areena päättynyt

[Quarion]

Gharaz uneksi muinasuisista loisto ajoista. Kuinka hän oli johdattanut joukkonsa voitosta voittoon. Ihmiskunnan viholliset olivat oppineet pelkäämään hänen nimeään ja hänen maineensa oli kiirinyt miltein kaikkialle, mutta miten yksi taistelu voikaan muuttaa kaiken.
Epämääräinen rapina herätti hänet kovalta kivilattialta. Hän vilkuili ympärilleen ja huomasi päälleen kiivenneen suuren hämähäkin. Huolimattomasti hän huitaisi sen kädellään pois, saaden tapahtuneesta muistoksi suuren paiseen kämmenselkään. Ärtyisästi hän noisi ylös. Selkä ja niskat olivat aivan jumissa lattialla nukkumisesta ja jalkoja puudutti, tehden jo pelkän kävelyn vaivalloiseksi. Hänen ajatuksensa eksyivät hänen uneen. Vilkaistuaan itseään rikkinäisestä pelistä hän näki vain säälittävän pummin. Hän suuntasi kulkunsa eteenpäin yrittäen saada jalat kuntoon.
Jonkin ajan kävelyn jälkeen jalat olivat jo huomattavasti paremmassa kunnossa, eikä pumina olokaan tuntunut niin kamlalta muutaman vahvistavan huikan jälkeen. Äkkiä hän pysähtyi ja katseli ympärilleen. Hän oli metsässä melkoisen pitkän matkan päässä areenalta. Hän näki kaatamansa puun ja kirosi huolimattomuuttaan. Sadatellen hän kääntyi takaisin päin ja pinkaisi hillittyyn juoksuun suuntaan josta oli tullut. Vaihdissa hän nappasi muutaman rohkaisevan ryypyn ja suunnisti areenalle päin. Hän ei saisi myöhästyä...

[Azured]

O'Mal'caor alkoi huolestua. Areena oli ollut hiljaisena jo jonkin aikaa ja muut alkeellisemmatkin elämänmuodot alkoivat hermostua toden teolla. Mal'caor päätti käyttää tämänkin hukka-ajan hyödyllisesti ja alkoi suorittaa taistelupukunsa diagnostiikka-analyysia: XV-8 vastasi komentoihin moitteetta nyt kun se oli saanut suorittaa itsekorjausohjelmansa loppuun viime taistelun oikosulkuvaurioiden jälkeen. Propulsiojärjestelmät toimivat viiveettä, antigravitaatio leijutti raskasta sotakonetta yllättävänkin korkealle ja lisäjärjestelmiksi asennetut vastasuuntasuuttimet irrottaisivat hänet vaivatta kiihkeästäkin lähitaistelusta. Suojakenttägeneraattorissa oli jälleen täysi virta päällä ja se suojaisi häntä oikein suunnattuna kaikista raskaimmiltakin aseilta. Monipiippuinen ionisaatiokonetykki otti vastaan täyttä latausta virtajärjestelmistä ja sen latausjärjestelmä kierrätti ammuksia ällistyttävillä nopeuksilla - O'Mal'caor saattoi vain toimia, että saisi suunnattua sen tuhoisat sarjat riittävän tarkasti, jotta ase pääsisi loistamaan jalkaväkipanssaroinnin läpäisyssä, parhaassa ominaisuudessaan... Sitten O'Mal'caorin katse kääntyi lääkeaineinjektoriin, tuohon oman turmionsa tuojaan. Nyt sen kaikki diagnostiset järjestelmät hymyilivät hänelle omaa vihreävaloista mutta siitä huolimatta salakavalan pirulliselta tuntuvaa hymyään. Huolellisesti asiaa harkittuaan hän jätti järjestelmän päälle ja yhdisti laitteen letkut omaan verenkiertoonsa. Hän hymyili julmasti puristaessaan taistelupukunsa lujia nyrkkejä yhteen edessään. Se aivopesty kuollutta palvova luonnonoikku tulisi tuntemaan todellisen yhtenäisyyden voiman hänen itsensä toimiessa koko rotunsa ukkosenjohdattimena.

[QQ3]

"Saastaiset xenot" mutisi Purgrator sellinsä nurkassa. "Varsinkin Taut, jotka uskovat "Suurempaan hyväänsä". Pah. "Mutta kaikista pahimpia ovat pimento eldarit, slaaneshia palvovat ruumiinhäpäisijät. hän raivosi tyhjille seinille. "Pian.... hyvin pian, olisi aika hänen taistelulleen. Jonka aikoi hän voittaa. Hänen jaostonsa Relictorit oli julistettu kerettiläisiksi fanaattisen inkvisiittorin toimesta, mutta hän tiesi ettei se ollut totta. "Tekeekö demonisten aseiden hallussa pito meistä pettureita?" hän kysyi itseltään.

Kuten huomaatte olen vielä aloittelija fluffi puolella. Saanko ottaa relictor commanderin mukaan seuraavaan areenaa? On muuten normaali mariini commanderi, mutta saa random demonic weaponin 25 pisteellä.

[Coridus]

Tietenkin, tuohan menee täydellisesti sääntöjen sisään. Jos tuot sen mukaan, arvon alussa demoniaseen, ja se on sama koko areenan ajan. Shard of the Monolith löytää varmasti tiensä hepun kamoihin?

Kyllä, olen palannut seurakunnan hommista. Areena herää henkiin.

Brazz - Meidaren
Pitkän tauon aikana palanut ja muutenkin kaltoin kohteltu kasvillisuus ja elämä on palannut areenalle. Hitain ja surisevin liikkein areenalle asteleva Brazz käyttää kaiken mahdollisen ajan nauttiakseen tuosta viimeisestä hiljaisesta hetkestä ennen sukellusta taistelun tyhjyyteen. Häntä vastaan juoksee vaahto suupielillään Meidaren Punaharjas, joka jättää ympäristön kauneuden huomaamatta. Pistoolin laukaus seilaa harmittomasti koneen yli, ja Meidaren sujauttaa aseen vyöhönsä. Metalli kilahtaa tummaa kuolemaansa Brazzin vetäessä muinaisen aseensa esiin. Välähdys, ja käsi jossa pistooli äsken oli katoaa sen molekyylien suhahtaessa muinaisen sauvan kärkeen. Punaharjaksen asetta ei kuitenkaan heiluteta käsin, ja tuo kuoleman susi jatkaa matkaansa, ja hänen askelluksensa on lähes nelinkontin ryntäämistä. Törmäyksen ääni on korvia huumaava. Yllättävän nopealla askeleella Brazz sivaltaa syvän haavan Meidarenin takajalkaan, mutta samalla susi ottaa hampaillaan kiinni varman pihtiotteen tämän toisesta kädestä. Metallin murtuessa hälyttävällä vauhdilla Brazz värähtää, ja vetää kätensä suden läpi. Toinen värähdys, ja murtunut käsi on taas osa omaa maailmaamme. Meidaren jättää taaksensa päässeen käden huomiotta, ja iskee hampaansa Brazzin jalkaan. Koneesta kuuluu lähes hymähtävä ääni, vaikka sen polvi pettää ennenkuin se saa itsensä irti. Meidarenkin tajuaa tuon hymähdyksen syyn tuntiessaan kuinka muinaisen sauvan terävä pää iskeytyy viistoon hänen niskaansa. Piikki tunkeutuu ulos hänen suustaan, ja vaikka susi hänessä yrittää kuinka tahansa taistella vastaan, hänet on seivästetty. Nopealla liikkeellä Brazz vetää suden ilmaan, ja odottaa rauhassa sen varmaa kuolemaa.

Necroniin woundi, punaharjakseen kaksi lähitaistelussa, yksi ampumalla.

Ivan Chevalic - Gharaz
Hopeanhohtoiseen terminaattorihaarniskaan puettu soturi astelee varmoilla askelilla kohti areenan keskustaa. Mustaan viittaan pukeutunut soturi lähes leijuu häntä vastaan, viikatteen terä liikkuen pahaenteisesti. Ivan on taistellut tuhansia demoneita ja vielä pahempia vastaan pitkän elämänsä aikana, eikä yksi kuoleman avatara riitä häntä säikyttämään. Nopealla liikkeellä Ivan nostaa kätensä, ja tyhjentää puolet Myrskyvasamoijan lippaasta tuota olentoa kohti. Räjähtävät luodit uppoavat sen mustaan olemukseen, repien syvän jäljen sen viittaan. Sitten se on jo Ivanin kimpussa. Nopealla liikkeellä Harmaa Ritari pyöräyttää Nemesis-aseensa ottamaan vastaan uskomattomalla nopeudella liikkuvaa vastustajaansa. Kuolemaa hohtava terä uppoaa hetkeksi Ivanin jalkaan polven yläpuolella, repien irti lihaa ja muinaista panssaria. Terminaattoripanssari hidastaa Ivanin liikkeitä ratkaisevasti, mutta silti Veli-Kapteeni onnistuu loikkaamaan viistoon vasemmalle, viiltäen samalla Nemesis-terällä vastustajansa kaulan korkeudelta. Viikate nousee torjuntaan, mutta psyykkisesti latautunut ase uppoaa suoraan sen terän läpi, repien Gharazin pään irti. Ivan ei edes käänny katsomaan vastustajaansa, vaan Keisaria kiittäen kävelee suoraan ulos areenalta.

Stormbolterista woundi, Nemesis hoiti loput.

Purgator - Kais Mal'caor
Psyykkisen energian tanssiessa hänen jalkojensa juuressa Puhdistaja astelee areenalle. Miekka hänen kädessään sykkii raakaa energiaa, ja hänen koko olemuksensa julistaa hänen kykyjään. Tau-soturi leijailee areenalle yhtäaikaa rauhallisesti ja uskomattoman agressiivisesti. Puhdistaja ehtii havaita vastustajansa vain mielessään ennen kuin ioninen ase tämän taistelupuvussa humahtaa pyörimään. Kauhistuttavalla voimalla tuo ase repii auki metsää ja areenaa itseään. Puhdistaja ei edes yritä pysäyttää tuota voimaa psyykkisillä kyvyillään, vaan väistää kiven taakse. Mahtava energia murskaa kuitenkin tuon kiven, ja Mal'caor hymähtää. "Pelkurimainen vastustaja. Tule esiin!" Ja Puhdistaja tulee. Murtuneitten kivenpalasien seasta ryntää täysin verenhimoinen soturi, ampuen tuhansia vuosia vanhalla pistoolillaan laukauksen laukauksen perään. Mal'caor ottaa tervehdyksen vastaan oikeaoppisella tavalla. Vastatulella. Satojen laukauksien repiessä hänen ruumistaan Puhdistaja siirtää kaikki tuskan tunteet taka-alalle, ja keskittyy iskemään. Tau-soturi katselee kauhun sekaisin tuntein kuinka tuo olento kaatuu, ja nousee uudestaan kaikista haavoistaan huolimatta. Mikään määrä ei tunnu pysäyttävän sitä. Puhdistaja karjaisee, ja sulkee matkan heidän välissään. Hän on Kuolema. Parilla nopealla miekaniskulla hän aukaisee Taun puolustuksen ja sivaltaa miekkansa läpi tuosta muinaisesta panssarista. Taistelu sielusta alkaa. Mal'caor ei vain suostu luovuttamaan sieluaan, ei puhtaana eikä varsinkaan epäpuhtaana. Kaikki jäljelläolevat tunteet keskittäen yhteen ajatukseen, Mal'caor ohjaa aseensa Puhdistajan kypärän juureen. Massiivinen energia repii kypärän auki, murskaten kristallimaisen hupun aivojen juuressa. Juuri kun neulanterävät kristallinsirpaleet uppoavat hänen aivoihinsa, Puhdistaja tekee viimeisen siirtonsa. Hän siirtää oman sielunsa miekan terää pitkin Taun ruumiiseen. Ennemmin tai myöhemmin, hän on Kuolema.

Ion Blaster on julma ase. Huomatkaa että Tau voitti, tuo tuplasielujuttu nyt on vain tyyliä.
Toivottavasti Azuredille kelpaa?

Erasmus - Pious
Vasta alkaneen sateen piestessä areenan jo muinaisia rakenteita sen villille pinnalle astelevat kaksi soturia. Molemmat seisovat kolmatta metriä pitkänä mahtavissa terminaattorihaarniskoissaan sateen rummuttaessa heidän panssarointiaan. Tummasta sateesta huolimatta Erasmuksen panssari kiiltää pyhyyttä, ja hänen ympärillään leijuu suitsukkeen tuoksu. Piouksen panssarista sade taas irroittaa limaa, joka sisältää useampia tappavia tauteja. Pieni lisko kipittää vahingossa kahden metrin päästä tuosta lammikosta, ja kaatuu halvaantuneena maahan. Halveksivalla katseella Erasmus nostaa nyrkkinsä, siunattujen luotien upotessa terminaattorihaarniskan limakerrokseen. Pious ei kuitenkaan välitä, eikä edes siunatun luodin voima tepsi tuohon ilmestykseen. Keisarilta voimaa rukoilleen Erasmus syöksyy Piouksen kimppuun. Pyhä Nemesis-ase kohtaa ruttomiekan, ja ilmassa välkähtää kipinöitä. Niiden tanssi jatkuu joka lyönnillä, Erasmuksen suitsukkeen häiritessä Piouksen aisteja. Nopean iskupyörähdyksen päätteeksi Erasmus upottaa aseensa terminaattorihaarniskaan lantion korkeudelta, repäisten jalan lähes irti. Nopealla repäisyllä ase on uudelleen vapaana, mutta Pious painostaa haavasta huolimatta. Epäinhimmillisellä voimalla haavoittunut jalka ottaa salamannopean askeleen, ja hän on Erasmuksen edessä. Liike ei jätä Veli-Kapteenille muuta mahdollisuutta kuin iskeä, ja jälleen Nemesis-ase uppoaa mädäntyneeseen lihaan. Panssarin sulkeutuessa aseen ympärille Erasmus tajuaa kuitenkin virheensä, ja yrittää kiskoa asettaan irti. Ensimmäisen iskun hän onnistuu väistämään, mutta toinen pisto uppoaa hänen ruumiiseensa. Tautien voimakkuus on liikaa jopa hänen ruumiilleen ja verelleen, ja Harmaa Ritari kaatuu kasvustoon ääntä päästämättä. Taistellessaan haavan tulehdusta ja tuskaa vastaan Veli-Kapteeni näkee kuinka hänen vastustajansa kiskaisee Nemesis-aseen irti, ja pyöräyttää sen ympäri. Yhdellä voimakkaalla alaspäinlyönnillä siunattu terä murskaa omistajansa kypärän, tuhoten Veli-Kapteeni Erasmuksen lopullisesti. Sateen rummuttaessa kypärän ja terminaattoripanssarin jäänteitä nopea kuolema leviää viidakossa. Tappava rutto on saanut jälleen uuden uhrin.

Parisen woundia sai Erasmus hakattua, mutta sitten tuli Ruttomiekasta.

Ensimmäinen Kierros on päättynyt!

Toisen kierroksen ottelijat:

Grenade
Yrittäisit Edes
Attila
Metsuri - Servant
Terminator - Jurpo
Half-Breed - Hän Itse
Stormdaemon - Azured
FiGuTtAjA - Darkmage7280

Arvontamenetelmä oli sama kuin viime kerralla. Jännitys tiivistyy, nyt putoaa paljon fluffikkaita ja hyvin tehtyjä hahmoja.

[Saunis]

Höh... Outopojuhan tipahti alta aikayksikön :S Noh, parempi tuuri ensikerralla.

Vastustajan pyyhkiessä teriään Greezin vaatteisiin, hän henkäisi viimeisen kerran ja sanoi: "Tämä on perseestä...", vaipuen kuoleman syliin. ;(

PS: Sorry Coridus etten vastannut, en ole päässyt koneelle päälle viikkoon...

[Coridus]

Toinen Kierros Alkaa! Tarkistakaa vastustajanne edellisestä viestistä pari pykälää ylöspäin.

[Jurpo]

Teräshermoinen Musashi heräsi meditaatiostaan. Hänen nuorekkaan innokas, mutta pitkän kokemuksen rikastama mieli tarkkailee tulevan voittajan tapaa. Hän tietää krootit aggressiivisiksi ja voimakkaiksi vastustajiksi. Aseistamattomana ne olivat vain vaarallisia, mutta hänen edessään oleva lajin edustaja oli poikkeus säännöstä. Voimakkaat lihakset pullistelivat paksun nahan alla ja nokkamainen suu louskutti ahneesti.

Musashin poskelle valuu yksinäinen kyynel. Todellinen soturi kunnioitti vastustajaansa ja eli aina kuoleman lähettyvillä. Se ei poistanut pelkoa, mutta pelkoon tottui. Musashin silkkimäisestä aineesta tehty hakama kahisee hiljaa kun hän nousee seisomaan ja vetää kaksoismiekkansa esiin. Hän lämmittää lihaksensa tulevaan koitokseen tuulimyllymäisellä liikkeellä.

Vastustajana ylikokoinen naakan ja sammakon sekasikiö, joka kompensoi jotain puutetta isolla leukulla. Toivottavasti Musashin voimat ovat riittävät.

[Half-breed]

Kokoro asteli kohti areenan taistelualuetta. Areena oli ollut hiljainen hetken, mutta eilen se oli herännyt taas henkiin ja ensimmäisen kierroksen taistelut oli saatu nopeasti loppuun. Kokoro oli kuitenkin ehtinyt taistella oman taistelunsa ennen tätä hiljaista episodia ja oli ehtinyt valmistautua seuraavaan taisteluunsa. Hänen haarniskansa oli korjattu Adeptus Mechanicuksen parhaimpien teknikkojen toimesta ja se oli lisäksi uudelleen pyhitetty Kokoron omalla pyhällä verellä. Kokoro ei ollut itse ollut toimeton tänä aikana, vaan hän oli rukoillut ja harjoitellut ja nyt hän oli henkisen ja ruumiillisen kuntonsa huipussa. Kokoro pystyi tuntemaan mukanaan olevien siskojen katseet hänessä. Kun hän katsoi heitä silmiin hän pystyi näkemään heidän ihailunsa häntä kohtaan, heidän uskonsa hänen voittamattomuuteen ja ylivertaisuuteen kaikkia näitä xenoja ja pettureita vastaan, Kokoro vannoi ettei toisi heille pettymystä.
Joukkio tuli käytävien risteykseen ja yhdestä risteyksen haarasta käveli heitä vastaan Ivan Chevalic. Kaikki pysähtyivät ja tuijottivat toisiaan. Kokoro käveli häntä kaksi kertaa isomman miehen luo. "Näin kun taistelit ensimmäisessä taistelussa. Vaikuttavaa." sanoi Kokoro "Kiitos pyhyytenne. Ikävä kyllä taisteluveljeni ei onnistunut omassa taistelussaan yhtä hyvin. Valvoin juuri hänen ruumiinsa lähetystä Titaniin lepoa varten." hiljaisuus laskeutui risteykseen, vain areenalta kuuluva yleisön melu rikkoi hiljaisuuden, taistelut olisivat alkava pian uudestaan. "Onnea sinulle Kokoro, ohjatkoon Keisari miekkaasi." "Kuten myös sinun Chevalic." Ivan antoi siskoille tietä, hänellä ei ollut kiire ja Kokoron ottelu alkaisi pian. Ivan tunsi olonsa helpottuneeksi puhuttuaan Kokoron kanssa, eikä hänen jalassaan ollutta haavaa enää särkenyt. Chevalic lähti kohti omaa odotottelupaikkaansa.

Saas nähdä miten käy. Necroni on paha, mutta Kokoro on pahempi.

[Iron-Father]

Jonkin matkaa areenasta tummanpuhuva hahmo seisoi polvistuneena metsän pimennossa kevyen sateen havisuttaessa paksua lehtikerrosta. Paikka oli muinainen kivikehä, jonka voiman Astror oli välittömästi tajunnut astuessaan tähän tummanpuhuvalle puiden pimentämälle aukiolle. Siis mitä mukavin paikka valmistautua. Hymy levisi Demonin kasvoille hänen nostaessaan katseensa maasta. Ilmeisen huvittuneena Astror päästi muutaman naurahduksen, joiden kylmyys olisi saanut useimmat järjiltään. "Herran suunnitelma! osasinkin aavistella siihen sisältyvä jotain yllättävää" Demoni vetäisi hupun takaisin petomaisille kasvoillen noustessaan ja otti muutaman askeleen kohti kivikehän keskustaa. "Surullista, mutta vain viisain saa siis osakseen todellisen tietouden. Tämä on siis ensimmäinen suuri testi.", hän lausui puolimietteissään. Hahmo vetäisi viitan helman päällensä kadoten pimeyteen.

Voih. Hyvin mahdollisesti Astror saa kokea turpajumppaa. Mutta ainakin on varmaa että yksi Tzeentsiläinen pääsee seuraavalle kierrokselle.

[Yrittäisit Edes]

Kohtalon hilpari sivalsi ilmaa, läpi eteen nousseen viikatteen, läpi viitan läpi haarniskan, läpi kaula valtimon, läpi niskan irrottaen pään ruumiista. Hahmo putosi polvilleen, kaatuen eteenpäin hidastetusti. Rintakehä osui maahan, pää irtosi paikaltaan pyörien läpi kentän aina metsän reunaan, johon kypärä jäi hymyilemään irvokkaasti.
Ivan kääntyi kohti areenan ovia, ritari pysähtyi naristen aukeavien ovien eteen.
”Rauha olkoon kanssasi, veli. Taistelit hyvin. Olkoon muistosi kunnioitettu jaostossasi läpi vuosisatojen, läpi epäilyn, läpi turhuuden, läpi vihan, läpi syytösten, sillä keisari suuressa viisaudessaan on pelastanut sinut ja sielusi, tekosi ovat annettu anteeksi, eikä mikään voi sitä kieltää, niin kauan kuin minun sieluni on oleva luja ja se tulee aina olemaan luja.”
Ivan jatkoi matkaansa pimeisiin käytäviin ja sieltä kohti areenan katsomoita.
Veli-Kapteeni nousi juuri areenan katsomoon nähdäkseen vain Harmaan ritarin kuolevan tuon limaisen saastan käsissä.
Ivan sulki silmänsä. ”Onko tämä edes mahdollista? Voiko noin suuri mies kuolla tuollaisen säälittävän kaaoksen jaloissa piileskelevän petturin käsiin?”
Chevalic avasi silmänsä. Silmät loistivat vihaa tuota saastaista olentoa kohtaan joka poistui areenan portista.
Ivan huusi jotain oman kansansa kielellä, eikä kukaan hänen lähellään voinut sitä kestää, tuota raivoa ritarin sisimmässä, tuota palavaa vihaa, joka polttaisi vääräoppisen hölmön tomuksi sekunneissa.
Lopulta Ivan rauhoittui käveli areenalle, jossa hän auttoi taisteluveljensä siirtämisessä kohti Myrskyhaukka-alusta, matkalle kohti Titani hautoja.
”Mene rauhassa veljeni.”
Aluksen lähdettyä Ivan palasi käytäviin, seuraavassa risteyksessä Ivan tapasi Kokoro Iton.
Kaikki pysähtyivät ja tuijottivat toisiaan. Kokoro käveli häntä kaksi kertaa isomman miehen luo. "Näin kun taistelit ensimmäisessä taistelussa. Vaikuttavaa." sanoi Kokoro "Kiitos pyhyytenne. Ikävä kyllä taisteluveljeni ei onnistunut omassa taistelussaan yhtä hyvin. Valvoin juuri hänen ruumiinsa lähetystä Titaniin lepoa varten." hiljaisuus laskeutui risteykseen, vain areenalta kuuluva yleisön melu rikkoi hiljaisuuden, taistelut olisivat alkava pian uudestaan. "Onnea sinulle Kokoro, ohjatkoon Keisari miekkaasi." "Kuten myös sinun Chevalic." Ivan antoi siskoille tietä, hänellä ei ollut kiire ja Kokoron ottelu alkaisi pian. Ivan tunsi olonsa helpottuneeksi puhuttuaan Kokoron kanssa, eikä hänen jalassaan ollutta haavaa enää särkenyt. Chevalic lähti kohti omaa odotottelupaikkaansa.
"Päivän miete. Ne jotka ovat innokkaita, tekevät aina virheen, se joka rauhassa tekee, ei virheisiin sorru."


Oho, Voitin. Hienoa.
Seuraavaksi eldari. No toivotaan ettei tule liikaa 4+ heittoja. ID ja iconi ovat kavereita.

[QQ3]

No voi vattu. Puhdistaja otti ja kuoli. Tulikos taukkiin edes woundeja? Noh. Ensi kerralla sitten saatte nauttia puhdistajan taisteluveljistä. Muuten Coridus aivan perkeleen upeaa kerrontaa.

[Hän itse]

*victory dance*

Mahtavaa, omaa agendaansa puuhartava rautaolento elää. Saankin taistella itse Itoa vastaan, kunnia näin nyörälle ruosteläjälle.

[Azured]

O'Mal'caor irrottaa kuolleen oman taistelupukunsa tappavasta syleilystä ja pyyhkii ruumiin jäänteet irti ioniaseestaan. Kais Mal'caor aistii, että jokin on muuttunut. Hänen sielunsa ei ole vielä täysin puhdistunut, mutta tässä oli jo hyvä alku. Mutta juuri se häntä häiritseekin. Hän on aikaisemmin tappanut satoja Gue'la-rodun edustajia, jopa kymmeniä näistä radikaalisti muokatuista ja panssarikuoreen puetuista fanaatikoista. Silti, tämä on ensimmäinen kerta kun hänen tapponsa tuntuu jäävän elämään hänen mielessään kuolemansa jälkeen; tunne on vieras ja erittäin epämukava. O'Mal'caor miettii muutamaa Aun'Shin lausahdusta mielen kurin ylläpidosta Si'otista ja huomaa rauhoittuvansa. Mielen hälyäänet painuvat taka-alalle ja vaikenevat kuin fuusiohajottajaa maistanut Y'he. Hän on valmis seuraavaan koetukseensa.
Huollon aikana viimeinen ensimmäisen kierroksen taisteluista päättyy. Seuraavan kierroksen taisteluparit julistetaan. Taas uusi luonnonoikku olisi häntä vastassa. Tällä kertaa vastassa olisi eräs noista Gue'lojen äärimmäisaineksista, vaaleanpunaiseen ja mustaan pukeutunut outolintu. Varmaankin säteilyn tai jonkin myrkyn mutatoima piruparka. Oli tuon otuksen ongelma, ettei sen rotu osaa parantaa moisia sairauksia ja ongelmia. Hän ei niistä murehtisi, mutta saattaisi kyllä mielellään tuon mieleltäänkin sairaan yksilön jo tiensä päähän, joskin vain etuajassa. Sen sijaan O'Mal'caor kyllä murehtisi tuon olennon outoa aseistusta... Tuntemattomaan on aina vaikeinta varautua.

Shas'O Kais Mal'caoria vastassa Stormdaemonin Rangor'i'yashphak

Olipahan matsi. Ilmeisesti CIB ajoi asiansa, mutta toimivatkohan Vectored Retro-Thrustersit kunnolla kun tuntui, että lähikseen juututtiin lopulta kuitenkin... Noh, ihan hyvin meni silti, mutta tuo QQ3:n kuokkavieras tulee kyllä lähtemään O'Mal'caorin päästä ennen pitkää...

[Andros]

Uat'Ae istui huoneessaan. Hän oli yllättynyt siitä, että oli vielä elossa. Muistot epäonnistuneesta sotaretkestä palasivat hänen mieleensä. Hän ei ole ollut taistelija pitkään aikaan. Uat'Ae on jo pitkään ollut vain pelkuri. Siitä lähtien kun Ethrealit päättivät lähettää hänet tänne hirveään paikkaan. Mutta nyt Uat'Ae tunsi olevansa taas taistelija. Ja hän aikoisi elää. Vastustajalla ei ole merkitystä. Vain voitolla.

Jees, taukki pääsi jatkoon. Hyvä niin. Ekassa areenassa vastaavanlainen hahmo eteni kolmannelle kierrokselle, ehkä nyt jopa paremmin?

[Attila]

Seuraava vastustaja olisi Tau.

"Naiivi olento," Iarstill hymähti. Ajatella, että joku luulee pelkän teknologian ja tieteen tarjoavan kaikki vastaukset universumin mysteereihin. Hän tiesi enemmän. Pelkät kaavat ja numerot eivät voisi koskaan määritellä Kaaoksen syvyyksiä, iättömien Tähtijumalten janoa tai Tyranideiksi kutsuttujen olentojen nälkää. Pelkkä logiikka ei selviäisi siinä pimeydessä, jota hän oli katsellut.

Eivätkä pelkät aseet tehneet soturia.

Ædit: Hoppis, johan tänään tulee aivopieruja.

[Coridus]

Ei Androksen Taulla ole 2+ savea.

Redemption - Astor
Yö on laskeutunut areenalle. Taustanvärisessä kaavussaan Astor siirtyy areenalle. Katumus on jo odottamassa häntä, salamakynnet kuolemaa sihisten. Metallisella kalahduksella kynsisarja asettuu paikoilleen nyrkin loviin, ja ikiaikainen järjestelmä lukittaa terät paikoilleen sähkökenttään. Ilma kynsien ympärillä rätisee kuuluvasti Katumuksen syöksyessä vastustajansa kimppuun. "Vain uusi testi." Astor ampuu nopean sarjan, mutta Katumuksen panssari suojaa häntä yhtä varmasti kuin aina. Nopealla pyörähdyksellä Katumus on kiinni Astorissa, väistäen demonisen sauvan. Astorin paluuisku yllättää kuitenkin hänet, ja hän joutuu torjumaan mahtavan lyönnin molemmilla kynsillään. Nähdessään vastustajansa vapaan käden nostavan pistoolin teloitustyyliin, Katumus käyttää viimeisen oljenkortensa ja syöksee linnunnokkaisen kypäränsä Astorin kasvoihin. Nokka ei kaivaudu kovinkaan syvälle, mutta se aukaisee Astorin demonisen ihon, saaden veren vuotamaan. Muuta Katumus ei tarvitsekaan psyykkisen voiman syöksyessä demonin vereen. Kauhistuttava muutos alkaa jälleen, eikä tunnu koskaan muuttuvan. Muutoksen palvelija on nyt kaikkein lähimpänä jumalaansa, kokoajan muuttuvana otuksena, jota ympäröi yönvärinen kaapu.

...
Miten tuohon Giftin onnistumiseen tulee kokoajan pelkkiä viitosia?

Ivan - Nerdafer
Sade lakkaa hetkeksi Ivanin astellessa kentälle. Lähes tauoton myräkkä jatkuu kuitenkin Harmaan Ritarin läsnäolosta huolimatta. Kivet areenalla ovat muuttuneet tummiksi ja liukkaiksi kaikesta vesimäärästä. Yhtäkkiä kasvuston seasta lennähtää muutama Shuriken-ammus, mutta nopealla vedolla Nemesis-ase pysäyttää ne kaikki. Lehdet värähtävät kuin joku liikkuisi niitten sisällä, ja Ivan tyhjentää aseensa lippaan kasvustoon. Kuitenkin Nerdafer on jo hänen takanaan, Kallojen verkko valmiina heittoon. Nopea rynnäkkö Ivanin kimppuun on täysin äänetön, ja Harmaa Ritari huomaa vihollisensa vasta tämän aukoessa mahtavaa haavaa Veli-Kapteenin selkäpanssariin. Äänellä joka ei tunne tuskaa, Ivan pyörähtää, sivaltaen kuitenkin pelkkää ilmaa. Nerdafer on jo poissa hänen aseensa ulottuvilta. Nopealla liikkeellä Haukka on taas kiinni Veli-kapteenissa, mutta yhdellä pyörähdyksellä hän työntää tuon soturin lähemmäs luotaan. Jatkuvalla liikkeellä siivet lyövät yhteen, luoden saman illuusion Ivanin ympärille kuin ennenkin. Veli-Kapteeni ottaa vastaan mahtavan iskun, lyöden haparoivia iskuja vastustajaansa kohti. Yhtäkkiä jokin räsähtää, ja illuusio on ohi. Nemesis-ase on seivästänyt Haukan, joka nyt tekee kuolemaa. Viimeinen ilme tuon soturin kasvoilla on vihan ja pelon sekainen, ja Veli-Kapteeni ottaa sen vastaan tärähtämättä.

Tiukka matsi. Jäihän Ivanille kuitenkin woundi vielä jäljelle.

[Iron-Father]

Voih.
Tuota tuota, minä kai hävisin? *Parkuu ja hakkaa näyttöruutua* Noh Astror palaa vielä entistä ehompana (tai niljakkaampana) Hyvä ottelu oli. Onnea Redemptionille jatkoon. Heppu on nimittäin ykkössuosikkini. Paras voitti.

Kai pitää stooryä pistää myös kohtapuoliin mutta ei nyt. Väsyttää...

[Quarion]

Tulipaha turpaa heti ekal kiekal. No oli melko odotettu päätös ja onnea voittajalle, toivottavasti pääsee pitkälle.

[Yrittäisit Edes]

Ivan tuijotti. Tuijotti tuota kituvaa otusta kohtalon hilparin varressa, katsoi kuinka se tuijotti takaisin .Viimeinen katse täynnä vihaa, täynnä pelkoa. Sitten tuo ylväs olento oli poissa. Ivan kiskaisi hilparin irti eldarin ruumiista. Ruumis mätkähti märkään maahan vesilammikkoon, josta tuli muutamassa hetkessä verilammikko.
”Rotusi on taitava, ylpeä ja kyvykäs, mutta ei sekään voi mitään kuolemattoman keisarin mahdille. Kiitos tästä koitoksesta. Olit hyvä vastus. Mene rauhassa.” Ivan sanoi väsymys äänessään, taistelu oli uuvuttanut hänet, sillä haukka oli ollut nopea ja yllättävän voimakas ollakseen eldar-rodun edustaja, Aegis-puvussa nopeita olentoja vastaan oli yllättävän vaikea taistella, vaikkei se siltä ulkopuolisen silmistä aina näyttänytkään.
Ivan kääntyi ovia kohti ja käveli takaisin areenan hiljaisille käytäville, jotka täyttyivät pian huutoihin, ilon, surun ja muihin epämääräisiin ääniin.
”Tarvitsen rauhaa, hiljaisuutta, jossa rukoilla ja pohtia seuraavaa taistelua.” Ivan lausahti hiljaa, lähtien vaeltelemaan areenan tiloissa etsien rauhallista paikkaa, ja toivoen samalla törmäävänsä Kokoro Itoon, sillä tuon keisarin koskettaman naisen lähellä rauha ja hiljaisuus Veli-Kapteenin mielessä olivat täydelliset. Ei sekavia ääniä, ei demoneita, ei kerettiläisiä, vain hiljainen rauha.


Huhhuh. Pelkäsin jo, että tulee tukkaan eldarilta, oli se sen verran vaarallinen ilmestys tuon verkon ja chargen kanssa. ID?

[leevizer]

"Nerdafer kaatui maahan, Säälittävän mon-keighin aseen lävistäessä hänet. Hänen sielukivensä alkoi polttaa hänen rintaansa, ja hän tiesi kuolevansa. Hänen eteensä tippui pieni paperinpala, ja Nerdafer pystyi katsomaan sitä. siinä luki "Nerdafer ja hänen yksikkönsä, 20.000 ???, (en tiedä tulevaisuuden rahayksikköä) julistettu kuolleeksi. Hän tiesi silloin, että tuo oli viskannut tuholatauksen, tuo oli tappanut ryhmäni, TUO! Nerdafer yritti viimeisillä voimillaan kaivaa pistoolinsa esiin, mutta hänen voimansa eivät riittäneet siihen. Nerdafer ajatteli hiljaa mielessään tätä tilannetta. Hän oli kaukana kaikesta, eikä saisi mistään apua pitkään aikaan. Hän toivoi että hänen sielukivensä ei joutuisi pahoihin käsiin, ja silloin hän sulki silmänsä, kenties lopullisesti."

No voi hitto. turpiin tuli. anteeksi että hyväksikäytän yrittäiset edes:in hahmoa fluffissani, mutta se nyt vain sopi hyvin. Mutta Nerdaferista en suostu luopumaan, sillä ihmeitähän tapahtuu myös vuonna 40.000. Ja Nerdaferiin nyt vain satuin tykästymään.