Fulgrimin Areena III - Areena päättynyt

[Stormdaemon]

Vaaleanpunainen?! Se on ihan kilteiltä marineilta upouutena napattu, eikä tyypillä ole mitään merkkejä... VAALEANPUNAINEN?! Vaikka FaBan puolella joukkoni palvelevat Slaaneshia on tuo väri tiukasti poissa maalauksestani, käytän heihin violettia. Sanotaan vaikka, että se on ihan puhtaan musta, pimeyttä levittävä warppivierailun jäljiltä, ok? Ja voi olla mielenkiintoista taistella tuollaista Tauta vastaan, hahmoni ei ole optimoitu niitä varten...

[Coridus]

Nohniin, Juhannus vietetty. Takaisin peluuttamaan.

Uat'Ae - Iarstill-Tokath
Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta säälimättömästi kentälle. Uat'Ae taistelupuvussaan ei välitä kuumuudesta eikä valon kirkkaudesta, Iarstill-Tokathin hymyillessä auringolle. Leijuessaan keskemmälle areenaa Tau-komentaja käyttää paranneltuja sensoreitaan etsimään vastustajaansa. Skorpioni ei ole puussa. Skorpioni ei ole ilmassa, eikä se ole maassa. Skorpioni metsästää, eikä sen saaliilla ole muuta vaihtoehtoa. Tapa heti tai tule tapetuksi. Uat'Ae on ymmällään. Sensorit kiertävät viidakon tuuma kerrallaan, mutta vastustajaa ei vain tunnu löytyvän. Ei mistään. Tau-komentaja tuntee yhtäkkiä villin aavistuksen, ja pyörähtää ympäri. Sensorit ja silmäpari tarkkailevat tarkasti jokaista liikettä. Mitään ei näy. Uat'Ae tanssahtaa ympyrän, mutta ei vieläkään saa mitään havaintoa vastustajaan. Yhtäkkiä Uat'Aen kuulojärjestelmä poimii uuden äänen. Hiljainen nauru kaikuu hänen ohjaamossaan, ja Tau-komentaja yrittää paikallistaa äänen. Tajutessaan mistä se tulee, skorpioni on jo valmiina iskemään tappava terä kohotettuna. Nopealla loikalla Tau-komentaja koettaa karistaa skorpionin selästään, mutta Iarstill-Tokath pitää kiinni. Väkäsiä täynnä oleva terä uppoaa kypärän juureen, ja vetää yhdellä nopealla vedolla koko kypärän irti. Täydellisesti rakennettu materiaali pysäyttää terän hetkeksi, ja Uat'Ae käyttää ainoan mahdollisen hetkensä. Taistelupuku kaatuu selälleen, koettaen murskata skorpionin alleen. Iarstill pyörähtää irti taistelupuvusta, mutta ei saa Purevaa Terää irti. Nopealla liikkeellä pistooli on jo tuon soturin kädessä, mutta Uat'Aella on enemmän tulivoimaa. Tarkka laukaus repäisee pistoolin palasiksi, vieden mukanaan osan Skorpionin kättä. Toinen laukaus osuu suoraan kypärään, mutta jokin mystinen voima vie osumasta tehon. Polttava plasma roiskahtaa kuitenkin, vieden toisenkin käden hallintakyvyn. Iarstill-Tokath ryntää surutta kohti kuolemaa Tau-soturin Fuusioaseen ladatessa armonlaukausta. Fuusioaseen laukaus kaikuu viidakossa vielä pitkään osuman jälkeen. Kuolemankin partaalla Iarstill-Tokath ei pysäytä viimeistä hyökkäystään, vaan vie sen loppuun. Nopealla loikalla hän väistää Tau-komentajan sivalluksen, astuen aseen päälle. Toinen loikka vie hänet jo aukinaisen kypärän luo. Yksi ajatus on kaikki mitä tarvitaan. Skorpionin häntä iskee vihaisesti, pienien ja myrkyllisten neulojen tuhotessa Uat'Aen pään. Iarstill-Tokath kaatuu maahan, ja menettää tajuntansa. Sielukivi hänen rinnassaan sykkii heiveröistä valoaan elämän merkiksi. "Uhmaamalla kuolemaa voit elää."

Katos, melkoisen tarinan sain aikaan. ID ei oikein purrut, ja Skorpioni jäi yhdelle woundille. Mandiblaster lopulta hoiti homman kotiin. Terä = 9 woundia.

[Attila]

Hahaa, olen juusto! Vähän kyllä pelotti nousta voima-aseettomalla T3-heppulilla taukkien tulivoimaa ja panssaria vastaan, mutta. Tarinaa syntyy heti, kun keksin kuinka paljon uskallan fuskata pitääkseni Iarstillin kädellisten heimossa.

Ædit:
Vaikka hänen ruumiinsa oli lähes pettänyt, Iarstill-Tokathin satojen ja taas satojen taistelujen ja sotien karkaisema tahto oli nostanut hänet voittajaksi. Mutta voitto ei olisi minkään arvoinen, jos hän kaatuisi tulevaisuudessa, eikä pelkkä tahto kaataisi tulevia vastustajia.

Hän olikin helpottunut tutkiessaan saamiaan vammoja, etteivät ne olleet niin vaarallisia, kuin miltä ne olivat taistelussa vaikuttaneet. Osumien aiheuttama sokki oli ollut paljon haavoja pahempi. Hän oli menettänyt puolitoista sormea pistoolikädestään, mutta menetys oli korvattavissa harjoittelulla. Miekkakäsi oli pahasti palanut, mutta hänen panssarinsa oli suojannut sitä tarpeeksi, raaja oli edelleen käytettävissä.

Hänellä ei ollut kuitenkaan varaa samanlaisiin virheisiin. Hän oli ollut ylimielinen ja juhlinut voittoaan liian aikaisin kuin pahainen aloittelija. Seuraavalla kerralla hän ei olisi näin onnekas.

Seuraavalla kerralla se ei olisi lainkaan onnesta kiinni.

Vähänpä hän tietää.

[Coridus]

Fuskaa niin paljon kuin huvittaa. Toisesta kädestä on lähtenyt pala, joka voi olla vaikka peukalonkynsi, ja toinen on toimintakyvytön. Ei mitään mitä pari tuntia nukkumista parantaisi.

[Andros]

Eih!

Hahmoni on suunniteltu tekemään instant death osumia, mutta silti en ole kummassakaan areenassa tekemään ainuttakaan instant deathia! Ei kai se 4+ heittäminen voi olla niin vaikeeta...

Kuoliko tauni ensimmäisellä lähitaistelu kierroksella? Jos ei, niin muistitkö hit & runin?

Onnittelut attilalle, toivottavasti scorpioni pieksee loppuun asti! Fluffia ei nyt irtoa, olen shokissa

[Coridus]

Taun Hit-und-Run on paha unohtaa, kun ei niitä muunlaisina enää näykään. Tarkka otteluraportti alempana.

1. Iarstill-Tokath saa aloituksen.
2. Pistooli osuu, mutta ei haavoita.
3. Fuusio huti, toinen plasma ei haavoita. Invu mokaa, mutta ei ID:tä.
4. Iarstill-Tokath lyö, kaikki osuvat ja yhteensä 9 woundia. Yksi woundi jää jäljelle.
5. Uat'Ae lyö, kaksi osumaa, yksi woundi joka pysähtyy panssariin.
6. Pistooli osuu, haavoittaa mutta panssari pysäyttää.
7. Kaikki osuvat, yksi plasmalaaki ei haavoita. Toinen plasmalaaki pysähtyy invuun. Ei ID:tä.
8.Mandiblaster tappaa Taun.

Seuraava matsi seuraa illemmalla. Odotelkaa rauhassa.

[Servant]

"This place had fascinated Z'phrye. Everything was so simple to achieve. Feeding on the hapless servants and some tasty fruits the entity had prolonged its stay here in the real space. Its mastery was rather complete. Boiling blood, moulding its appereance, drawing more strength from the Warp...It would make this Arena into a infernal playground. Everplayful, the Demonhost waited for the oncoming game."

[Attila]

Nyt kyllä pitää varmistaa, etteihän Iarstill-Tokath varmasti seiso paikoillaan ampumassa kahdesti pistoolillaan? Hiukkasen hermostuttaa antaa aloite vastustajalle, kun ei tässä ole kyseessä kuin ihan tavallinen Eldari.

[Coridus]

Ei seiso paikoillaan, vaan ampuu sen yhden normaalin laukauksen.

Z'phrye - Reino
Kasvillisuus tärisee, ja puut kaatuilevat Reinon syöksyessä aukealle. Z'phrye odottaa sitä rauhassa leijuen, kuin mikään ei enää merkitsisi mitään tuolle demonille. Ilma värähtää Reinon liikkuessa, ja pienellä ajatuksella Z'phrye siirtää pelon tuon otuksen mieleen. Reino kavahtaa, mutta vie rynnäkkönsä silti loppuun. Demoniset kulmat murskaantuvat vain palatakseen takaisin entiseen muotoonsa, eikä massiivinen olento löydä voimia puskea läpi tuosta demonista. Z'phrye iskee nopeasti takaisin, mutta sokean hirviön panssari on kestävä hänen kaikkia yrityksiään vastaan. Massastaan huolimatta hirviö pyörähtää nopeasti, iskien kynsien paikalla olevilla terillä Demonista olentoa suoraan kaulaan. Demoninen massa muuttuu uudeestaan, kietoen kynnet kiinni ruumiiseen. Aika pysähtyy kun Z'phrye liikahtaa, iskien hirviötä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Pesämielen ohjastamana hirviö onnistuu tempautumaan lumouksesta irti juuri ennen armoniskua. Sen panssari on palasina monista kohdista, ja sen nahka on turmeltunut. Silkalla Pesämielen voimalla se pysäyttää iskevän käden hampaillaan, ja lyö toisella kynsiparillaan Z'phryetä. Demonin alaruumis repeytyy kahteen osaan, jotka kaatuvat maahan ontolla äänellä. Juuri kun sokea hirviö on tallaamassa ruumista alleen, kiehuva veriaalto peittää sen hetkeksi. Vaistonvaraisesti hirviö kavahtaa taaksepäin, eikä Z'phrye jätä tilaisuutta käyttämättä. Veren mukana se siirtää ruumiinsa, ja kun se on materialisoitunut, se on kiinnittynyt hirviön avonaiseen selkään, vetäen sen ruumiista suoraan elinvoimaa. Parilla nopealla liikkeellä hirviö koettaa karistaa loisen selästään, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sen liikkeet hidastuvat kokoajan, ja viimeisenä keinonaan se pyörähtää selälleen kivipaasia kohti. Koskiessaan maata Z'phrye tihentää ruumiistaan, valmistautuen ottamaan vastaan iskua. Sen vartalo laskeutuu suoraan kirkkaan tulililjan päälle, ja hirviön ruumis seuraa demonia. Reino ei enää pysty liikkumaan, vaan jää paikalleen. Z'phrye koettaa päästä pois sen kuolevan ruumiin alta, mutta huomaa olevansa jotenkin jumissa. Uhmakkaasti punainen lilja jatkaa hohtoaan, pitäen demonin ruumista kiinni kivipaadessa. Kirkkaan punaisen välähdyksen saattelemana Reinon ruumis irtoaa Z'phryestä, jättäen demonin kivipaadelle, kuin uhrattavaksi. Huomatessaan kukan mahtavan voiman, ja kuinka se pitää hänen kaikkia voimiansa hallussa täydellisesti, Z'phrye ei voi muuta kuin antaa periksi. Uusi matka odottaa häntä kukan poimuisten terälehtien sisällä kuolleitten sielujen kanssa.

Nyt tuli Hostille määränpää vastaan. Reino latoi haavoja sisään nopeampaa tahtia, ja Re-Knitiä ei tullut mitenkään. Tarinaa saa vapaasti kritisoida, nyt ei ole oikein kirjoitusfiilis.

Musashi - Krebain
Musashin askeleet ovat yhtä varmat kuin aina hänen kävellessään kohti areenan keskellä sijaitsevaa kivipaasia. Sen tulipunaisen kukan kiehtova väri ja kastehelmien tanssi pyörii hänen mielessään, eikä hän millään halua jättää sen näkemistä väliin. Ottaessaan viimeisiä askelia hän kuulee murahtavan äänen takaan, ja vetää aseensa esiin uskomattomalla vauhdilla. Nopealla pyörähdyksellä hän nostaa aseensa ilmaan, ja tukee poikittaista terää toisella kädellään. Krebainin ensimmäinen isku on mahtava, ja se iskee jopa Musashin puolustuksen läpi, katkoen jänteitä ja sormien luita ohuen terän tippuessa puolisen metriä alaspäin. Aina vain yhä nopeana Musashi ottaa sivuttaisaskeleen samaan aikaan, ja toista metriä pitkä ketjuterä onnistuu repimään vain maata. Musashi syöksähtää nopeasti eteenpäin, vetäen samalla terää kätensä suuntaisesti. Aika tuntuu pysähtyvän, ja kun Musashi laskeutuu polvensa varaan valmiina uuteen ponnistukseen Krebainin kylkiluitten välissä kulkee siisti viilto. Kroot-soturi ei edes tunne vakavaa haavaa, ja pyöräyttää nopeasti aseensa uuteen kierrokseen. Musashi heittää saman liikkeen jatkoksi taaksepäinvoltin, väistäen viuhuvan terän vain muutamalla sentillä. Kaksoismiekan terä tähtäytyy tarkasti Krebainin kaulan juureen, mutta osoittaen uskomatonta voimaansa Krebain siirtää aseen liikevoiman sen kahvaan, torjuen sillä Musashin aseen terän sivuun. Saman iskun jatkoksi Ketjuterä iskeytyy suoraan Musashin ruumista kohti, mutta vielä ilmassa oleva soturi lyö miekkansa eteen, ottaen vastaan iskun koko voiman. Mahtava lyönti lennättää Musashin suoraan puun runkoa vasten, ja hänen silmänsä umpeutuvat sekunin murto-osaksi. Sitten hän on taas tajuissaan. Krebain on kuitenkin kadonnut hänen näkökentästään sinä hetkenä kun Musashi osui suoraan runkoon. Jokin vaisto käskee häntä syöksymään äkkiä eteenpäin, ja hän onnistuu vain vaivoin väistämään Ketjuterän joka iskeytyy alas puusta, hautautuen syvälle maahan. Musashi huomaa mahdollisuutensa, ja syöksyy Krebainin kimppuun tämän yrittäessä vetää asettaan irti. Kaksoisterä uppoaa Krootin ruumiiseen tarkasti toiselle puolelle kylkiluitten väliin, ja Krebain tarttuu siihen, uppoutuen koko ajan syvemmälle kuoleman teriin. Toinen käsi tarttuu Musashia kyynärtaipeesta, vääntäen sen kiinni. Aika tuntuu hidastuvan Krebainin repaistessa vastustajan käden irti kaksoisterästä, samalla kuin toinen käsi riipii Ketjuterän irti maasta. Yhdellä nopealla pyörähdyksellä kaksiteräinen ohut miekka vetää syvän viillon torjuntaan nousseen käteen, Ketjuterän repiytyessä harhautuksen ohi suoraan Musashin ruumiiseen. Viimeisenä näkynynään tuo soturimunkki näkee tumman, lähes verenpunaisen liljan loistamassa hänen kuolleen ruumiinsa yllä, antaen rauhan hänen sielulleen.

Pituutta matsilla sen 13 kierrosta. Musashi sai aikaan kolme woundia onnellisen kovan invun läpi, kun taas Krebain aiheuttu 14 woundia koko matsissa. 13 ensimmäistä pysähtyivät Varjokenttään, mutta sitten iski ID.

[Half-breed]

Katsotaan, jos areenan nostaminen aiheuttaisi taisteluiden jatkamisen.

Kokoro istui maassa taisteluareenan portin vieressä odottaen vuoroaan. Hän oli istunut tässä jo yön yli, mutta vieläkään häntä ei oltu kutsuttu taisteluun. Paikaltaan hän oli nähnyt monen soturin kaatuvan, mutta hän oli iloinen, sillä Ivan Chevalic oli vielä elossa ja samaten Krootti Krebain. Ivan oli muodostunut Kokorolle liittolainen ja ystävä tällä areenalla vietetyn ajan aikana. Krebainin kohdalla Kokoro tunsi taas vihaa ja myös pettymystä. Hänen äitinsä Mikin ruumis oli kuollut olennon kädestä, mutta nyt kun Kokoro ja hän olivat yhtä, he saisivat kummatkin kostonsa.
Kokoro nosti päätään sisaret hänen ympärillänsä vartioivat edelleen ja puiden lehtien läpi alkoi tulla nousevan auringon ensimmäiset säteet. Kaikki oli niin kaunista ja rauhallista, että Kokoro unohti minkälaisessa paikassa oli.

[Azured]

Shas'O Kais Mal'caor alkoi tuntea olonsa tympääntyneeksi. Hänen outo päänsärkynsä alkoi jo helpottaa taistelupuvun erikoisvahvojen lääkintäjärjestelmien sekä hänen kokeiluluontoisen stimulantinsyöttäjänsä yhteistyöllä. Hän jopa tunsi oman psyykkeensä vahvistuvan, ikäänkuin jokin hänen omaa henkilöllisyyttään varjostanut olisi viimein väistynyt ja antanut periksi. Tuo varjo oli tuntunut kuin toiselta persoonalta hänen sisässään... Se oli toistuvasti häirinnyt hänen meditointiaan Si'otin parissa ja vaatinut häntä 'vapauttamaan tuhovoimansa, tuhoamaan kaikki vierasrotuiset' - hyvä ajatus sinänsä, O'Mal'caor oli huomannut suurimman osan tämän hullun areenan osanottajista olevan joko täysin järjiltään tai sitten vain ihmisille tyypillisen suvaitsemattomuuden kyllästämiä. Heistä ei olisi ikinä palvelemaan Suurempaa Hyvää täysipainoisesti.
Mutta nyt tuo häiriö oli poissa. O'Mal'caor saattoi taas keskittyä taistelupukunsa huoltoon ja meditointiin niinkuin hänen sotilasarvolleen kuului. Oli hyvä voida keskittyä johonkin konkreettiseen, silloin ei ainakaan tarvinnut ajatella tuota warpinsylkemää luonnonoikkua. O'Mal'caor alkoi jopa epäillä, josko hänen rodulleen on edes viisasta alkaa matkustamaan tuossa toisessa, vielä hänen rodulleen tuntemattomassa, ulottuvuudessa jos se saa aikaan tuollaisia muutoksia ihmisissä - toisaalta hänen rotunsa teknologia varmasti tekisi matkustamisesta turvallista. Joka tapauksessa kohta oli aika puhdistaa galaksia tuosta valaistumattomien saastasta.

Suuremman Hyvän nimeen, liittykää tai kuolkaa!

[Coridus]

Sori näitten viivästysten takia. Vetämätön olo, muuttouhka ja muut lukemattomat asiat tuntuu haittaavan. Ai niin, ja joku deletoi mun word-tiedoston jossa oli pari matsia valmiina. Ei vaan voi mitään asialle. Nyt jatkuu.

Kokoro Ito - Brazz
Loputtomattoman tuntuinen sato ruoskii maaperää ja kasvillisuutta areenan ikiaikaisten rakenteitten sisällä. Ruosteenomainen ruskea kuviointi pyörii Brazzin panssarissa sadepisaroiden tahtiin tämän ottaessa varmoja askeleita vastustajaansa kohti. Askelten vauhti ja pituus lisääntyy jokaisella kosketuksella mutaiseen maahan. Pyhimys seisoo odottavasti kauempana, Siunattu miekka käden jatkeena täydellisessä taisteluasennossa. "Tule!" Brazz ottaa viimeisen hurjan askeleen, joka kantaa pitkälle kolmatta metriä, ja vetää aseensa eteen pistoa varten. Vihertävä sauvan kärki välähtää, mutta Iton panssari pitää. Nopealla liikkeellä Siunattu miekka asettuu täysin samaan asentoon kuin Brazzin sauva, ja räsähtävällä äänellä nuo kaksi kuolemantuojaa kohtaavat. Räjähtävä yhteentörmäys tuntuu syövän happea ilmasta vihreitten lieskojen leikkiessä taistelijoitten ympärillä. Nopealla sivuttaisaskeleella Ito siirtyy parempaan asemaan, potkaisten konetta voimiensa takaa. Isku ei vahingoita koneen ruumista eikä mieltä, mutta se aukaisee Itolle lisää tilaa. Nopea harhautus vie sauvan auttamattomasti ulos tilanteesta, mutta Brazz korjaa virheensä silkalla voimalla. Täysin toiseen suuntaan menossa ollut ase kääntyy ympäri ilmassa, heilauttaen vihreän vanan jättävän kaaren Iton pään korkeudelle. Ito pudottautuu nopeasti polvien varaan, sivaltaen samalla koneen polvilumpiota nopealla sivuttaisiskulla. Metalli repeytyy Siunatun miekan edessä, ja johdon pätkät jäävät ilmaan sykkimään sähköisiä impulsseja konehermoille. Pitkä viilto vaihtuu ylöspäin suuntautuvaksi vedoksi juuri samaan aikaan kun Brazz kiskaisee aseensa Iton niskaa kohti. Nopealla pyörähdyksellä sivuun Ito väistää iskun, mutta ei saa Siunattua miekkaa irti koneesta. Viimeisin isku jää tehottomaksi, mutta miekka jatkaa vielä matkaansa ylöspäin Brazzin nivusen kohdalla, repien toisen jalan irti, jättäen vain muutamia johtoja pitämään rakennelmaa kasassa. Uudella pyörähdyksellä Ito on Brazzin takana, tarttuen Siunatun miekan terään. Keisarin monet siunaukset tuntuvat valuvan tyhjiin tuon aseen ottaessa osan jopa omistajansa sielusta, mutta Ito saa sen silti irti, ja kahvan käteensä. Brazz pyörähtää jalkapuoleksi yllättävän nopeasti, sivaltaen pistolla. Keisari ei vastaa Iton rukoukseen. Terävä sauva lävistää Pyhimyksen ruumiin lantion yläpuolelta ja Ito kaatuu sen kylmän metallisen kahvan päälle. Verta yskiessään hän taistelee taistelua elämästä ja kuolemasta mystisen aseen tuhotessa hänen sieluaan. Hänen ruumiinsa ei tunnu tottelevan häntä, ja Ito voi vain rukoilla. Yhtäkkiä hän kaatuu maahan Brazzin vetäessä sauvan irti. Polviensa pettäessä Keisarin Tytär kaatuu selälleen, eikä hän löydä voimia nousta sieltä enää ylös. Pimenevien silmiensä läpi hän näkee vielä kuvan metallisesta kypärästä. Murskatusta metallisesta kypärästä, jonka silmien valo on sammunut. Siunattu miekka törröttää sen kaularangan alla, imien sitä ympäröivästä metallista energiaa. Ruoste tuntuu valtaavan tuon kypärän, ennenkuin se hajoaa pieneksi tomuksi. Siunattu Miekka jää vain jäljelle. Ito sulkee silmänsä, ja tuntee lämmön. Hänen rukouksiinsa on vastattu. Hän ei tulisi kuolemaan vielä.

Loppui Faithit kesken. Silti vielä riitti voittoon mahdollisuuksia. Onnea Half-Breedille.

[Half-breed]

Huhhuh, tiesin, että Necroni oli paha, mutta osoittautuikin pahemmaksi. No Kokoro kestää.

Kokoro makasi maassa silmät kiinni. Necroni oli osoittautunut pahaksi vastukseksi, mutta usko ja taito olivat voittaneet. Kokoro oli kuitenkin hyvin väsynyt taistelusta, eikä hän jaksanut nousta seisaalleen. Lämmön tunne hänen sisällään kuitenkin kasvoi ja levisi ympäri hänen ruumista ja hän tunsi voimiensa palaavan, hän avasi silmänsä. Sade oli loppunut ja aurinko oli tullut esiin pilvien takaa. Kuolleet kukat hänen ympärillään heräsivät takaisin henkiin. Kokoro nousi ylös ja otti miekkansa maasta. Necronista ei ollut enää jäljellä kuin hieman ruostepölyä merkkinä tämän paikallaolosta. Kokoro hiljentyi rukoukseen ja lähti pois areenalta. Hänen henkivartijat kumarsivat hänelle hänen ohittaessaan heidät ja Kokoro pystyi kuulemaan, että he rukoilivat hiljaa.

[Hän itse]

"Mitä tapahtui? MISsä minÄ oLen? KUOliNko?" Vanha mies istui saapui tyhjyyteen. Tyhjyys oli satoja ihmisiä täynnä, jotka kaikki vaelsivat ympäriinsä kuin vilkkaalla torilla. Oli nuoria, vanhoja, lapsia ja aikuisia. Kaikilla oli samanlaiset vaatteet ja otsassa sama syntymämerkki. Kyynelet valuivat vanhan miehen poskia pitkin. "He eivät saaneetkaan sielujamme."

Itkien ja nauraen hän liittyi virtaa, Necrotyrien virtaan.

Pahus, hävisin sitten. Noh, hauskaa oli ollut ja tulee olemaan. Onnea voittajalle.

[Coridus]

Rangor'i'yashphak - Kais Mal'caor
Edellisen taistelun aikana syttynyt vihreä tuli kytee vielä kuivassa ruohossa, mutta sen polttava vimma on kadonnut sen sytyttäjän elämän mukana. Rangor'i'yashphak astelee rauhallisesti jo niin monesti kärsineen viidakon uumeniin, varmana omista taidoistaan ja voitostaan. Kais Mal'caor leijuu lähes yhtä rauhallisesti toiseen päähän, mutta ei lähesty vastustajaansa yhtä innokkaasti kuin Rangor'i'yashphak. Kuin äänettömästä aloitusmerkistä Kaaoksen palvelija syöksyy nopeaan rynnäkköön Tau-soturin asejärjestelmän pyörähtäessä ampumavalmiuteen. Yksi hermoimpulssi, ja helvetillinen konsertti alkaa. Sinisen ja vihreän välillä tanssivat säteet uppoavat tappavalla tarkkuudella Rangor'i'yashphakin panssariin, repien irti vasemmanpuoleisen olkasuojan ja kypärän. Kärsinyt soturi koettaa väistää muutaman ammuksen heittämällä eteenpäinvoltin, mutta Mal'caorin tähtäys on tarkka. Rangor'i'yashphakin panssari pettää, mutta totutuilla askelilla hän ponnistaa oksasta juuri ennen kuin tulimysky repii sen palasiksi. Kahdella nopealla loikalla hän on kiinni Tau-soturissa, iskien aseensa poikittain pyörivän aseen piippuun. Metallin päästäessä natisevia ääniä ase pysähtyy, ja Kaaoksen soturi käyttää tilaisuutensa. Kaksi nopeata viiltoa aukaisee Taun panssarin, ja voimakkaalla pistolla tämä iskee ohjaamoa. Mal'caor ottaa refleksinomaisesti askeleen sivulle, vieden yhä miekassa roikkuvan soturin tasapainoa entisestään. Hän huomaa paikan, ja humauttaa toimintakyvyttömällä aseellaan vastustajaansa. Toimiva olkapääsuojus nousee tarkasti iskun tielle, ja Tau-soturi lyö toiselta puolelta. Suojaustekniikka toimii sielläkin, mutta hydraulisella laitteistolla ei ole enää mitään mitä nostaa. Kaikkien voimiensa takaa Mal'caor vie iskun perille, murskaten vastustajansa kallon.

Ion Blaster on julma ase.

Pious - Ganyokh
Edellisessä ottelussa tappion kokeneen soturin ruumista ei ole vielä keritty edes viedä pois, ennenkuin massiivinen kuusiraajainen saalistaja syöksyy pitelemättömästi portin läpi suoraan areenalle. Se aistii vastustajansa läsnäolon, ja ryntää uskomattomalla nopeudella toista porttia kohti tietäen Nurglen palvelijan olinpaikan. Portti olisi varmasti murtunut tuon otuksen liike-energian alla, mutta Pious astelee areenalle juuri oikeaan aikaan ottamaan vastaan vastustajansa rynnäkön. Voimakas otus muuttaa viimeisen askeleensa ponnistukseksi, repien massiivisilla kynsillään ilmasta käsin Piouksen haarniskoitua vartaloa. Muinainen terminaattorihaarniska kestää yhden iskun ennen periksiantamistaan. Voimakas musta kenttä välkähtää kuitenkin esiin kahden vihaisen iskun tielle, kolmannen pysähtyessä Piouksen miekkaan. Nopealla liikkeellä Pious siirtyy suoraan vastustajansa alle, tavoitteenaan seivästää saalistaja tappavaan miekkaan. Yhdellä kynnenheilautuksella ase siirtyy hivenen viistoon, mutta sen virulentti terä vetää silti syvän viillon pedon ruumiiseen. Violetinsekaista limaa purskahtaa Piouksen päälle, ja osuessaan hänen haarniskaansa se sihahtaa savuten. Piouksen oma lima tuntuu syövyttävän jopa saalistajan myrkyllisen veren. Saalistaja pyörähtää ympäri heti ensimmäisellä kosketuksella maahan, mutta sen vauhti tuntuu hidastuvan. Pious torjuu helposti ensimmäisen ja toisen iskun, mutta tuo peto tuntuu vain teeskentelevän tartunnan saanutta. Seuraava isku on mahtavin kaikista, ja se vetää Piouksen puolustuksen täysin auki. Massiivinen kynsi uppoaa suoraan Tautien jumalan lapsen sydämeen, ja Pious yskäisee veren ja liman sekaista ainetta. Mariinin varasydän alkaa heti pumppaamaan vihertävää nestettä Piouksen ruumiiseen, ja siitä voimaa ottaen hän sivaltaa sisällään olevan kynnen poikki. Saman iskun jatkoksi hän vetää piston ennenkuin peto kerkeää reagoida, upottaen limaa valuvan miekan kahvaa myöten sen ruumiiseen.

Yksi woundi Pioukseen, eikä edes Implant Attack riittänyt viemään sitä hautaan.

Kolmannen Kierroksen ottelijat:

Attila - FiGuTtAjA
Metsuri - Terminator
Half-Breed - Yrittäisit Edes
Grenade - Azured

[Half-breed]

Kokoro rukoili areenan alttarilla Keisarin johdatusta. Seuraavat matsit tulisivat olemaan vaikeita, koska jatkoon olivat päässeet vain kaikkein voimakkaimmat. Näin Kokoron täytyi olla täydellisesti valmistautunut taisteluun, niin henkisesti, kuin ruumiillisesti. Edellinen taistelu Necronia vastaan oli vienyt häneltä voimia, mutta ne olivat palanneet nopeasti ja Adeptus Mechanicuksen teknikot olivat korjanneet hänen haarniskansa jälleen täyteen kuntoon. Uudet osat oli valmistettu Mechanicuksen vanhimmissa tehtaissa Marsissa ja ne olivat vielä pyhitetty Kokoron omalla verellä, niin kuin koko muu haarniskakin oli. Miekkakin oli täydessä kunnossa. Se ei ollut menettänyt terävyyttänsä kertaakaan niinä kahtenatuhantena vuotena, jonka se oli ollut Orderin omistuksessa. Hänen varusteensa eivät siis pettäisi häntä taistelussa.
Huoneeseen johtavalla käytävällä kuului ääntä, joku oli tulossa. Kokoro katsahti taaksensa, ovella seisoi Chevalic, mutta Kokoro huomasi, että kaikki ei ollut nyt hyvin. Sisaret antoivat Chevalicille tietä ja pian he olivat taas kasvokkain. "Seuraavan erän taistelijat ovat valittu Pyhä." "Tällä kertaa meidän kummankaan vastustajat eivät ole mitään hirvittäviä Xenoja tai pettureita, vaan taitavia ja tappavia vastustajia." "Keitä vastaan sitten taistelemme?" "Toisiamme." hiljaisuus täytti huoneen. "Ehdotan unohtamaan välillemme tulleen ystävyyden ja valmistautumaan taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Minä en teille armoa anna, enkä teiltä pyydä. Olemme tästedes vain vastustajia toisillemme ja lopuksi toinen meistä saa jatkaa tällä kirotulla areenalla ja toinen saa palata kotia ikuista unta varten." "Selvä on Chevalic, mutta anna minun vielä kerran toivottaa sinulle onnea, ennen kuin rupeamme vihollisiksi." "Kiitos Pyhyytenne ja antakaa minunkin toivottaa onnea. Ja muistakaa, että jos lyötte minut Keisarin voimakkaimman nyrkin, niin olette tällöin todellinen Pyhimys, eikä voimaanne voi pysäyttää kukaan." Chevalic käveli ulos huoneesta. Kokoro painoi päänsä alas ja oli hiljaa. Tämä oli vain Keisarin testi hänen uskonsa voimasta. Jos hän voittaisi, niin se olisi osoitus siitä, että hän oli tosiaan suurempi pyhimys, kuin kukaan oli uskonut.

[Yrittäisit Edes]

Ivan käveli areenan toisen portin luo, josta löytyisi seuraavan kierroksen ottelija parit. Ivan saapui paikalle, hän huomasi Tau rodun edustajan saapuneen myös paikalle, niin kuin toisen Eldar rodun taistelijan, molemmat myhäilivät ilmeisesti varsin tyytyväisinä tutkiessaan ottelija pareja. Ivan katsoi itsekin listaa ja jähmettyi hetkeksi. Hän olisi taisteleva Kokoro Itoa vastaan. Veli-kapteeni tuijotti, vielä hetken listaa, kääntyi ja lähti kohti Kokoron pyhättöä.
Ivan saapui ovelle avasi sen ja asteli huoneeseen.
Kokoro katsahti taaksensa, ovella seisoi Chevalic, mutta Kokoro huomasi, että kaikki ei ollut nyt hyvin. Sisaret antoivat Chevalicille tietä ja pian he olivat taas kasvokkain. "Seuraavan erän taistelijat ovat valittu Pyhä." "Tällä kertaa meidän kummankaan vastustajat eivät ole mitään hirvittäviä Xenoja tai pettureita, vaan taitavia ja tappavia vastustajia." "Keitä vastaan sitten taistelemme?" "Toisiamme." hiljaisuus täytti huoneen. "Ehdotan unohtamaan välillemme tulleen ystävyyden ja valmistautumaan taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Minä en teille armoa anna, enkä teiltä pyydä. Olemme tästedes vain vastustajia toisillemme ja lopuksi toinen meistä saa jatkaa tällä kirotulla areenalla ja toinen saa palata kotia ikuista unta varten." "Selvä on Chevalic, mutta anna minun vielä kerran toivottaa sinulle onnea, ennen kuin rupeamme vihollisiksi." "Kiitos Pyhyytenne ja antakaa minunkin toivottaa onnea. Ja muistakaa, että jos lyötte minut Keisarin voimakkaimman nyrkin, niin olette tällöin todellinen Pyhimys, eikä voimaanne voi pysäyttää kukaan." Tämän sanottuaan Ivan kääntyi ja poistui huoneesta jättäen Kokoron ja muut siskot taakseen.
Ivanin päässä humisi hiljaa, kuin joku yrittäisi ottaa häneen yhteyttä, mutta Ivan vei tuon huminan sivuun ja jatkoi vaellustaan areenan käytävillä, kohti taistelua, ehkä kohti ikuista rauhaa, ehkä kohti tätä kirottua elämää, kukaan ei tietäisi ennen kuin olisi kohdannut sen mitä vastaan tulee, eikä tietäisi välttämättä mitä sen jälkeen tulisi, nämä ottelut olivat loppumassa lähestyttiin, viimeistä taistelua. Ivan Chevalic pysähtyi areenan portin viereen ja aukaisi radiolinkin iskuristeilijä ”Hänen toivonsa”.
”Veli-Kapteeni Chevalic täällä, kuuluuko”
”Kyllä, teidän suuruutenne, on ilo kuulla ääntänne jälleen-”
”Sillä ei ole enää mitään väliä oletteko iloinen vai ette, mutta lähettäkää tänne areenalle valmiiksi arkku ja siirto ryhmä.”
”Miksi?”
”Koska minä tai pyhimys on lähtevä täältä, seuraavaksi ja haluan, että lähtö järjestyy nopeaa, mutta kuitenkin kunnioittavasti, täällä ei ruumiittoman sielun elinkaari kauaa kestä ja oli se kumpi tahansa, jonka kohtalo on kuolla, ei hän lähde täältä jalat edellä.”
”Tämä selvä, oliko teillä muita toiveita?”
”Ei, hyvästi, toistaiseksi.”
Ivan sulki linkin.
”Olkoon tämä minun viimeinen väärä tekoni, sillä yksikin on liikaa. Olkoon kyynel vuotava kerran taistelumme jälkeen voittajan niin kuin häviäjänkin silmäkulmasta hänen muistolleen.”
Ivan sulki silmänsä ja kuiskasi hiljaa vielä lauseen ennen vaipumistaan mietteisiinsä.
"Tähtää jalkaan ja hidastat viholista, tähtää käteen ja vaikeutat vihollisesi taistelua, tähtää olkapäähän ja tuhoat käden, tähtää nivusiin ja laita kärsimään, tähtää päähän ja kuoleman on välitön. Kaikki nämä ovat raukkamaisia ja epärehellisiä, juuri sopivia pettureille ja selkään puukottajille. Tähtää sydämeen ja tiedä tehneesi oikein, sillä vain ystävä tekee niin, vain ystävä antaa rauhan..."

[Coridus]

Iarstill-Tokath - Pious
Yksinäinen valonsäde paistaa pilviverhossa olevan aukon läpi, kuin uhmaten pimeyden voimaa. Pious kävelee Areenan keskustaa kohti vihertävän liman jäädessä hänen haarniskansa jalanjälkiin. Jopa areenan ravinnonhimoiset eläimet tuntuvat kiertävän kaukaa tuon soturin, josta hohkaa hidas ja tuskallinen kuolema. Iarstill-Tokath ei pelkää tuota soturia sen enempää kuin oksaa allaan, vaan keskittää mielensä ja ruumiinsa taisteluun. Pieni värähdys kulkee hänen selkärankansa läpi, mutta sitten hänen ruumiinsa rentoutuu. Pienen hetken ajan Skorpioni antaa mielelleen ja ruumiilleen aikaa levähtää, ennenkuin jännittää molemmat valmiiksi. Nyt se alkaa! Yhdellä nopealla loikalla hän tunkeutuu äänettömästi lehtien läpi, ja syöksyy suoraan kohti vastustajansa niskaa. Ensimmäinen kosketus on vihainen työntö terällä, mutta se kimmahtaa irti Terminaattorihaarniskasta aiheuttamatta mitään. Iarstill-Tokath on osannut arvioida tämän, ja ottaa käsillään uuden ponnistuskohdan Piouksen niskasta. Nopea voltti heittää hänet suoraan Piouksen eteen, ja yhdellä mielenliikkeellä Skorpionin Häntä iskee. Äkkinäinen hyökkäys tunkeutuu suoraan läpi Nurglen palvelijan kypärästä, sokaisten hänen toisen silmänsä ja vahingoittaen kaulaa. Pious heilauttaa miekkaansa laajassa kaaressa eteensä, näkemättä vihollistaan äkkinäisen shokin takia. Iarstill-Tokath on taas kypärän niskapuolella, mutta terä ei uppoa tarpeeksi syvälle Piouksen saadessa aistinsa toimimaan. Nopealla pyörähdyksellä hän melkein tiputtaa Iarstill-Tokathin selästään, ja sivaltaa miekallaan voimakkaasti. Isku osuu Skorpionia nilkan korkeudelle, ja repäisee melkein jalkapöydän irti. Uskomattomilla reflekseillään hän kuitenkin onnistuu vetämään jalkansa koukkuun kesken iskun, eikä jalkaan tule syvääkään haavaa. Iarstill-Tokath iskee jälleen, ja saa tällä kertaa aikaan näkyvän haavan. Pureva Terä uppoaa suoraan aukkoon, ja nopealla liikkeellä Skorpioni vetää sen ulos. Terän monet kulmat ja kaaret vetävät mukanaan suolia ja elintärkeiden elimien osia, mutta Pious ei edes hätkähdä. Virulentti terä singahtaa uuteen iskuun, jonka Skorpioni onnistuu torjumaan vain osittain. Nurglen palvelija havaitsee paikan, ja iskee tasapainonsa menettänyttä Iarstill-Tokathia kyljen korkeudelle. Terä uppoaa estelemättömästi kylkiluitten väliin, eikä edes Skorpionin nopea pyörähdys irroita terää ajoissa. Sisäelimet kärsivät vaurioita monien tautien kulkiessa hänen ruumiissaan, ja Skorpioni tuntee katoavansa tästä maailmasta. Pelkän ikiaikaisen vaiston ohjaamana hän singahtaa vielä kerran ilmaan, jo melkein kuolleitten solujen antaessa viimeiset voimansa tähän uhmaavaan iskuun. Pureva Terä uppoaa vastustelematta Piouksen kypärään Iarstill-Tokathin singahtaessa vastustajansa ohi. Nopealla liikkellä hän vetäisee terää vielä vasemmalle, ennen kaatumistaan maahan. Kaikilla voimillaan hän vastustaa kuolettavaa tartuntaa, ja tuntee ensimmäistä kertaa elämässään helpotusta nähdessään ihmismäisten olentojen ryntäämään hänen vielä elävää ruumistaan kohden. Kuolema väijyy hänen sisällään, eikä Skorpioni tunne enää jaksavansa hoidosta huolimatta montaa päivää. Silti, hän tulee viemään mahdollisimman monta rotunsa vihollista kuolemaan. Mikään tauti ei pysty vahingoittamaan hänen sieluaan, ja niin kauan kuin sielu elää, heikolla ruumiilla ei ole väliä. Hän tulee elämään.

... Ei voi olla totta. Mandiblasterista eka woundi, sitten Skorpionilta 8 onnistunutta 5+ Invua, jonka jälkeen Purevasta terästä viis woundia kerralla. 2+ Save ei pysäyttänyt kuin kolme. Kun Pious vielä samaan aikaan sai vain pari woundia, eikä ID toiminut, homma oli selvä.

Krebain - Reino
Sokea peto ryntää jälleen kerran ulos oviaukosta, jonka portti on jo aikaa sitten murskaantunut. Hitain ja varmoin askelin sitä vastaan astelee Krebain, joka nauttii jokaisella askeleella itseään ympäröivästä viidakosta, valmistaen itseään tähän kohtaamiseen. Krebainin askeleet pitenevät kerta kerralta, ja niitten tahti tihenee. Hetki hetkeltä yhteentörmäys lähestyy, ja kuolema kulkee jälleen areenalla. Juuri kun peto on iskemässä kyntensä Kroot-soturiin, Krebain loikkaa ilmaan laskeutuen täydellisesti massiivisen pedon selkään. Pitkä ketjuterä surahtaa käyntiin ja asettuu juuri pedon selkärangan suuntaisesti. Krebain hymähtää, ja juoksee alas sen selästä, vetäen sen koko selkäpanssarin auki. Peto pyörähtää ympäri ja sivaltaa kynsillään vielä ilmassa olevaa Krebainia, mutta ihoa peittävä punainen verimaali pysäyttää mystisellä hohteellaan iskun. Nopealla pyörähdyksellä Krebain silpoo terästä vahvemman kynnen, ja väistää jälleen uuden iskun. Kahdella pitkällä askeleella hän on otuksen pään luona, ja vetää sen etujalkaan syvän haavan. Ehjä kynsi sivaltaa häntä, mutta jälleen Kroot on nopeampi. Pitkä ketjuterä uppoaa elegantin pyörähdyksen päätteeksi pedon kaulan sivuun, josta Krebain vetää sitä alaspäin. Jokin yllättävän kova luunpalanen lukitsee kuitenkin terän kiinni kaulan alaosaan, antaen pahasti haavoittuneelle pedolle hyökkäyspaikan. Massiivinen kynsi repäisee Krebainin käteen syvän haavan, ja paluuisku aukaisee hänen rintakehänsä. Oman veren ja sisäelimien näkeminen saa Krebainissa syttymään jonkin vihan ja tuskansekaisen voiman ja adrenaliininpurkauksen. Yhdellä nopealla loikalla Kroot-soturi on pedon selässä, jättäen sen panssariin pitkiä punertavia verijälkiä. Yksi vihainen isku alaspäin on kaikki mitä tarvitaan Krebainin halkaistessa pedon selkärangan. Halvaantunut peto kaatuu jaloiltaan maahan, eikä Krebain tunne armoa sitä kohtaan. Toisella nopealla vedolla otuksen pää putoaa maahan, ja pahasti haavoittunut Krebain kävelee ulos yhtä rauhallisesti kuin aikaisemminkin.

Heti ensimmäisellä kierroksella Krebain sai aikaan kolme woundia Reinon nollaa vastaan. Sitten mentiinkin woundi per kierros-tahtia, joka riitti Krebainin voittoon.

Ivan Chevalic - Kokoro Ito
Taivas itsessään tuntuu itkevän satunnaisten pisaroitten tippuessa muuten niin kuivalle areenalle. Suru kuvastuu kaikista areenan piirin sisällä elävistä olennoista, niin linnuista kuin taistelijoistakin. Hitailla askelilla Harmaa Ritari ja Elävä Pyhimys astelevat toisiaan vasten. Veli-Kapteeni Ivan Chevalic nostaa Nemesis-aseensa tervehdykseen, ja Kokoro Ito vastaa siihen. Siunattu miekka välähtää hetkeksi mustana, molempien ottaessa askeleen kauemmas. Suru ja menetyksen tuska mielessään Ivan kohottaa Myrskyvasamoijan, siunattujen hopealuotien lentäessä matkaansa. Ito sivaltaa miekallaan pystyasennosta, halkaisten muutaman luodin suoraan ilmasta. Jäljelle jäävien luotien siunaus ei mahda mitään Iton suojaaville siunauksille, ja ne putoavat harmittomasti maahan. Siunattu miekka siirtyy sivulle Iton ottaessa askeleen lähitaisteluun, kuolemaan ja kunniaan. Nemesis-ase siirtää ensimmäisen iskun sivuun, ja kyyneleet silmissään Ivan lyö vapaalla kädellään pyhimystä kaulan alle. Siunattu miekka nostaa yhtä siunatun veljensä ylös, ja kuoleman tanssi alkaa. Ivan lyö sivusta, ja siirtää voimillaan Siunattua miekkaa tieltään. Vapaata tilaa ei löydy, joten Ivan lyö kahdesti ylhäältä, jonka jälkeen hän iskee nopean piston. Hyökkäys on aavistuksen liian pitkä, ja huomatessaan käden lukkiintumisen Ivan kiroaa taitamattomuuttaan. Kokemuksellaan Kokoro Ito huomaa paikan heti, ja syöksyy Nemesis-aseen vierestä vastustajansa kimppuun. Suru varjostaa hänen mieltään, ja tavallisesti niin kauniissa silmissä paistaa valkoinen kuolema, jota reunustaa musta suru. Nemesis-aseen varsi nousee kauniissa kaaressa, mutta Ito sivaltaa sen tieltään yhdellä iskulla. Aika tuntuu hidastuvan Ivanin väistäessä sivuun Siunattu miekka lähes kiinni ruumiissaan. Sitten aika pysähtyy. He tuijottavat toisiaan silmiin, ja kyynel valuu Iton poskella. Ivan puhuu ensimmäisenä, katsoen kokoajan ystäväänsä silmiin. "Hyvästi, ystävä. Tiedä, että mitä tahansa tapahtuu, minä tulen seisomaan rinnallasi, elämässä ja kuolemassa. Keisarin armahduksessa, toivon että näemme toisemme joskus, ja saamme elää ystävinä." Siunattu miekka putoaa maahan kalahtaen, ja Ivan irrottaa otteensa Nemesis-aseesta. "Anteeksi, ystäväni." Ivan ottaa askeleen lähemmäs, ja koskettaa Iton poskea. "Älä itke." Sitten hetki on ohi. Aika tuntuu jälleen jatkuvan normaalisti, ja Ito katsoo vielä kerran ystäväänsä, jota hän ei tule tässä elämässä enää näkemään. Sitten hän antaa periksi, ja vaipuu maahan. Ivan vetää varovaisesti Nemesis-aseen irti Iton selästä ja sydämestä, tehden siunauksen kuolleelle ystävälleen sulkemalla tämän avoimet silmät. Kohtaloa uhmaten hän vetää niskansa taakse, ja huutaa taivaalle joka itkee avoimesti ja vuolaasti Pyhimyksen kuolemaa.

Kaksi woundia läpi Faithin, ja sitten kun ne loppuivat homma oli melko lailla selvä.

Mal'caor - Redemption
Taivaan surullinen itku jatkuu yhä edellisestä tunteikkaasta kuolemasta välittämättömien taistelijoiden astellessa kohtaamaan toisiaan. Mal'caor on nähnyt vihollisensa aikaisemminkin taistelussa, eikä aio päästä tuota Muutoksen palvojaa lähellekään. Välähtäen Ioni-ase pyörähtää toimintaa, ja repivä voima iskeytyy jälleen elämään. Katumus ottaa varmoja askeleita, eikä välitä häneen iskeytyvästä voimasta, joka aiheuttaa monia vammoja. Mal'caor tuntee jähmettyneensä, eikä tunnu pääsevän liikkumaan, kauemmas tuosta olennosta. Katumuksen askeleet jatkuvat yhä kun pyörivä ase pysähtyy, ylikuumenemisvalot välkkyen Mal'caorin ohjaamossa. Viimeinen askel on ponnistus, joka vapauttaa Tau-soturin. Liian myöhään. Sähköiset kynnet uppoavat suoraan taistelupukuun, repien mahtavia haavoja. Mal'caor huitaisee vihollistaan kädellään, mutta terminaattoripanssari kestää yhä. Nopealla liikkeellä hän irtautuu kynsistä, ja sylkee uuden sarjan ammuksia vastustajansa niskaan. Katumus kävelee samalla varmuudella, ja jokainen ammus tuntuu pysähtyvän kenttään, joka näyttää Mal'caorin kauhuksi koostuvan hänen omasta verestään. Katumuksen askeleet tihenevät, ja Mal'caor ottaa askeleen taaksepäin. Taistelupuku pysähtyy violetinsävyisen puun runkoon, jota ei äsken ollut siinä puvun tutkan mukaan. Katumus lähestyy, ja nopealla komennolla Mal'caor aktivoi suojakentän. Kaksi suojakenttää kohtaavat, kirkkaanvalkoinen ja verenpunainen. Hitaasti mutta varmasti, punaiset verivanat valtaavat alaa valkoisesta suojakentästä. Sitten, räsähtävällä äänellä suojakenttä murtuu punaisten viivojen kohdalta. Palaset putoavat sekunin murto-osan ajan, ennenkuin energiavaraus katoaa palasten mukana. Katumus naurahtaa linnunnokkaisen kypäränsä sisällä, ja lyö kyntensä taistelupuvun läpi vastustajansa kaulaan. Kuolema on välitön, mutta Katumus ei onnistu muuttamaan Mal'caorin ruumista. "Puhdas sielu. Hmph! Onneksi hänen kaltaisiaan ei ole monia." Taivas itkee yhä, mutta sillä ei ole mitään kaipausta kuollutta soturia kohtaan kaikesta mahtavuudestaan huolimatta.

Ainoa woundi mitä Katumukseen saatiin tuli Ion Blasterista. Katumus teki kahdessa vuorossa yhteensä 8 woundia, mikä riitti Shield Generatorin jälkeenkin tappoon.

[Coridus]

Sry, nostetaan tätä tuplapostauksella että ihmiset huomaavat päivityksen.

Välieräparit:

Grenade - Terminator
Attila - Yrittäisit Edes

[Seonnut]

Trough his mind he could see his next opponent. Tall, muscular xeno. Again from the Eastern Fringe. But it wasn't the same as the one he had laready defeated. More savage and skillful. Great power lingered in him, or should it be it? Redemption pondered the battle to come, the future clouded from him by Tzeentch.

Huhhuh. Nyt kyllä jännittää. Uskoin jo Katumusken matkan päättyvän Mal'caoriin.
Ja nyt vastaan astelee itse Krebain...