Crakin reissu taisteluareenalle

[Wizard Lord]

Crakin reissu taisteluareenalle

Sattuu. Se oli ensimmäinen ajatus, mikä saavutti örkki Crakin aivot. Koskee niin maan penteleesti Crak ajatteli. Tuntui siltä, että Gork oli lähtenyt sotaan ja hänen marssireittinsä kulkisi Crakin korvien välistä. Crak alkoi miettiä, miten hän oli päätynyt tähän tilaan. Pikku hiljaa hänen mieleensä alkoi muodostua kuva taistelusta kääpiöitä vastaan. Hän oli hyökännyt yhdessä pomonsa kanssa yhden oranssipartaisen ja tukkaisen kääpiön, sekä toisen miekkaa ja tikaria heiluttavat kääpiön kimppuun. Pomo oli lyönyt oranssin kääpiön maahan ja Crak oli puhkonut toiselta ilmat pihalle. Silloin jostakin oli lentänyt vasama, joka oli osunut häntä ohimoon ja hän oli kaatunut. Valitettavasti tämä oli tapahtunut heidän ollessaan yhden rauniotalon katolla. Crak oli kaatunut katonreunan yli, kuin myrskyn kaatama puu. Ja jos hän oikein muisti, hän oli pudonnut johonkin roskakasaan. Hengittäessään syvään, Crak tuli hyvin varmaksi, että juuri näin oli tapahtunut. Siinä miettiessään hänelle tuli yhtäkkiä mieleen, että missä perhanassa hän oikein on. Crak räväytti silmänsä auki ja huomasi olevansa jonkinlaisessa rakennuksessa. Yhdellä seinällä paloi soihtu, jonka valo tuntui Crakin silmissä sietämättömän kirkkaalta. Pikkuhiljaa hänen silmänsä sopeutuivat valoon ja hän alkoi nähdä huonetta selvemmin. Huone oli karu. Seinät olivat tummaa kiveä ja lattialla oli joitakin likaisia olkia. Yhdellä seinällä roikkui vanha kahle, joka ihme kyllä, ei ollut kovinkaan ruosteessa. Crak itse makasi pienellä vuoteella huoneen toisessa päässä. Oikean puoleisella seinällä oli puinen ovi. Ovi näytti vankalta teolta. Siinä oli tummat lankut ja pronssiset vahvikkeet.
”Tulithan sinä viimeinkin tajuihisi”, sanoi ääni huoneen perimmäisestä nurkasta.
Crak yritti nousta ylös, mutta päässä alkoi tuntua siltä, että jokunen squigi olisi päässyt irti ja alkanut tanssia. Niinpä Crak tyytyi pysymään makuulla ja murisemaan mahdollisimman uhkaavasti.
”Varovasti nyt”, ääni sanoi. Kiduttaessaan ihmisiä Crak oli oppinut muutaman sanan ihmisten kieltä, josta hän oli jopa jollakin asteella ylpeä.
”Ei kannata riuhtoa. Olit varsin huonossa kunnossa, kun löysimme sinut”, ääni jatkoi, ”Minulla on tässä hieman syötävää.”
Varjoista tuli esiin harmaisiin vaatteisiin pukeutunut paperimassanaamiolla varustautunut ihminen. Äänestä päätellen hän oli mies, mutta naamio ja vaatteet naamioivat hänet varsin hyvin. Kädessään hänellä oli vesileili ja leivänpalanen. Ne hän laittoi Crakin vuoteen viereen ja astui itse hieman kauemmaksi. Crak mulkaisi miestä mahdollisimman vihaisesti ja nousi sitten varovasti. Squgien tanssiminen oli alkanut hellittää hänen päässään.
”Minulla on sinulle ehdotus”, naamioitunut ihminen sanoi, ”Olet yhdessä Mordheimin taisteluareenoista ja minulla on sinulle tarjous, jolla voit tienata kolikoita.” Crakin aivoissa alkoi tapahtua. Hän oli kuullut ”Kurkunleikkaajien taivaasta” ja sen taisteluareenoista. Hän oli jopa nähnyt sellaisen, kun heidän joukkonsa oli kulkenut sellaisen ohi viikkoa aikaisemmin. Hänen pomonsa oli sanonut, että siellä voi tienata rahaa taistelemalla, mutta rahojen pitäminen hallussa tulisi olemaan vaikeampaa, kuin itse varsinainen taistelu.
”Kerroha lissää, immehine”, sanoi Crak niin hyvällä ihmisten kielellä, kuin vain osasi.
”Hienoa, että olet kiinnostunut”, mies sanoi, ”Jos taistelet illalla yhtä taistelijaani vastaan ja voitat hänet, saat ison pussillisen rahaa.”
”Kuulostaa kelevolliselta”, vastasi Crak, ”Millane tämä miun vastus sitten on miehiään? Vai onko mies olleskaan?”
”Hän on ammatti taistelija, joka on voittanut tällä viikolla kaikki ottelut”, kertoi mies, ”Eilen hän kaatoi ogren ja toissapäivänä hakkasi aamutähdellään kaksintaistelijan lasarettiin.”
”Mää lyän siltä piän pois sen kaposilta hartehilta ja tarkistan vielä, mitä se söi viimeisellä ateriallaan”, Crak julisti, ”Jos nyt antasit miu aseet takas, niin mää ryhdyn reenaamaan.”
”Valitettavasti se ei käy päinsä.”
”Mitä!”, karjaisi Crak ja yritti hypätä ylös. Crakin epäonneksi ja miehen onneksi Crakin jalat eivät kantaneet vielä kunnolla ja hän kaatui takaisin sänkyyn.
”Se on vain sellainen käytäntö. Saat kyllä aseesi takaisin taisteluun mennessä ”, mies selitti, otettuaan vielä hieman välimatkaa Crakiin.
”Tässä olisi hieman parantavia yrttejä. Toivottavasti ne auttavat”, mies sanoi ja ojensi pukunsa kätköistä tammenlehtiä muistuttavia kasvinlehtiä, ”Nauti ne veden ja leivän kanssa. Tulen hakemaan sinua illalla, kun ottelu alkaa.” Ja niine hyvineen mies poistui ja laittoi oven kiinni. Crak kuuli, kuinka hän laittoi poikkipuun oven eteen. Hän olisi siis lukkojen takana iltaan asti. Crak söi leivän, joi veden ja nautti miehen antamat lehdet ja asettui sen jälkeen makuulle. Siinä makaillessaan hänestä alkoi tuntua uniselta. Ja unisemmalta, kunnes hän lopulta hän nukahti.
Crak heräsi siihen, kun joku siirsi poikkipuun oven edestä. Crak pomppasi ylös vuoteestaan ja huomasi, että lääke oli tehonnut. Luita ei koskenut ja squigit olivat lopettaneet tanssimisen. Ovesta astui nahkapanssariin pukeutunut mies. Kädessään hänellä oli ruoska ja vyöllä sapeli.
”Pomo tahtoo nährä sut areenalla nyt, eikä huomenna, joten liikettä luihin!”, miehen ääni oli karkea ja käskevä. Ilman aseitaan Crak ei ajatellutkaan käyvänsä miehen kimppuun. Vaikka hänen keihäänsä onkin paras ase, miehen sapeli voisi hyvinkin leikata häneltä pään irti. Ja sitten oli vielä naamioituneen miehen lupaama palkkio. Joten Crak lähti miehen perään. Mies johdatti hänet monien käytävien ja huoneiden kautta areenalle. Siellä erään tolpan juuressa olivat Crakin keihäs, tikari ja kovia kokenut kilpi.
”Nappaa aseesi ja mene areenalle. Pomolla on joku isokiho vieraana, eikä heitä kannata odotuttaa.”
Crak laittoi tikarinsa vyölle ja otti keihäänsä ja kilpensä käteen ja marssi areenalle. Areena oli pyöreä ja sen molemmissa päissä oli ovet, joista areenalle pääsi. Yleisö istui miehen korkeuden verran areenan yläpuolella. Areenan reunat oli tehty kivestä, mutta istuimet olivat puuta. Areenan parhaimmalla paikalla oli kivestä tehty koroke, jossa naamioitunut mies ja muutama muu naamion taakse kätkeytynyt vieras istuivat.
Vierailla oli koreat vaatteet ja naamiomies oli vaihtanut tulipunaiseen kaapuun. Muu yleisö koostui pääasiallisesti erilaisista pohjasakan edustajista. Melu oli korvia huumaava. Yleisö karjui kuin kokonainen örkkiarmeija, joka oli vainunnut yksinäisen puolituisen. Areenan toisessa päässä seisoi mies. Hänen ihonsa oli auringon ahavoittama ja päällään hänellä oli nahasta ja metalli vahvikkeista koottu panssari ja umpinainen kypärä päässään. Oikeassa kädessään hänellä oli piikikäs aamutähti ja vasemmassa piikeillä varustettu kilpi, joka näytti kelpaavan paremmin vastustajan hakkaamiseen, kuin toimittamaan kilven virkaa. Naamioitunut mies huitaisi kädellään ja jossakin silmiltä piilossa kumahti kongi. Kun tämä tapahtui, yleisö päästi sellaisen mylväisyn, että se olisi riittänyt kaatamaan koko areenan. Crakin vastustaja nyökkäsi. Crak saisi aloittaa. Crak katsoi hetken vastustajaansa. Sitten hän tarttui kaksin käsin keihääseensä ja ryntäsi se sojossa vastustajaansa kohti. Taistelija valmistautui ottamaan iskun vastaan. Hän saikin piikikkään kilpensä teille, mutta se ei riittänyt. Crakin keihäs meni sen ohi ja upposi miehen vatsaan. Mies ehti korahtaa vain heikosti, ennen kuin Crak kalautti häntä kilvellään päähän. Mies kaatui maahan ja Crak veti keihäänsä irti. Sitten hän kääntyi naamiomiestä kohti. Yleisön huuto esti Crakia kuulemasta mitä tämä sanoi, mutta lopulta hän heitti Crakille kukkarollisen kolikoita. Crak laittoi sen vyölleen ja alkoi kävellä pois areenalta. Ovella odotti se sama mies, joka oli pomotellut Crakia hetki sitten.
”Pomo ei antanut sulle lupaa poistua. Takas areenalle!”, mies ärjäisi. Painottaakseen sanojaan hän heilautti ruoskaansa kevyesti.
”Ja sinäkö aiot estää minuva?!”

Tarinan taustasta
Näin on tapahtunut oikeasti yhdelle örkki big'unille Mordheimissä. Örkki kuoli kääpiön ampumaan vasamaan, ollessaan taistelemassa talonkatolla. Kun heitettiin haavoittumisen vakavuutta, tulokseksi tuli "Sold to the pits". Örkki löi ekalla huitaisulla criticalin ja lopputulos oli "Kebab!". Vastustaja kuoli siis ekaan iskuun. Silloin päätin, että tästä jutusta pitää kyhätä tarina. Ja tässä se nyt on. Kommentteja, olkaa hyvät.

[Höpöttiuhka]

Mukava Pätkä. En saanut silmiini virheitä, mutta mieleen jäi pyörimään kääpiöiden ja örkkien taistelun lopputulos ja miksi se vartia ei päästänyt Crackia menemään.
Tuleeko tälle jatkoa?

[Wizard Lord]

..., mutta mieleen jäi pyörimään kääpiöiden ja örkkien taistelun lopputulos ja miksi se vartia ei päästänyt Crackia menemään.
Tuleeko tälle jatkoa?

Maailmassa on monia selvittämättömiä mysteereitä ja tämän tarinan jatko-osa kuuluu niihin. Jatkoa tulee, jos saan taas inspiraatiota. Ja muihin kysymyksiin kukin voi itse miettiä sopivan vastauksen.

[Höpöttiuhka]

..., mutta mieleen jäi pyörimään kääpiöiden ja örkkien taistelun lopputulos ja miksi se vartia ei päästänyt Crackia menemään.
Tuleeko tälle jatkoa?

Maailmassa on monia selvittämättömiä mysteereitä ja tämän tarinan jatko-osa kuuluu niihin. Jatkoa tulee, jos saan taas inspiraatiota. Ja muihin kysymyksiin kukin voi itse miettiä sopivan vastauksen.

Ajattelinkin, että jatkoa tulee. Se että nuo kysymykset jäivät auki eivät haittaa itse tarinaa yhtään. Olen vain utelias ^^