Mielestäni tässä etiikkapohdinnassa sotketaan oikeastaan sekaisin kaksi asiaa: Warhammer-sotapeli, ja pelaaminen Warhammer maailmassa. Suurin ristiriita tulee siitä, jos jälkimmäinen ja edellinen asettuvat vastakkain pöydälle yhtä aikaa.
Selittääkseni hieman, Warhammer-sotapelillä tarkoitan pelaamista puhtaasti siltä pohjalta, että pelimekaniikan ja armeijakirjojen pohjalta luodaan yhdistelmä, jolla kerätä mahdollisimman suuri määrä voittopisteitä, antaen niitä mahdollisimman vähän vastustajalle. Tällä periaatteella turnauksetkin käytännössä toimivat. Jos vastustajan kanssa ei ole erikseen muusta sovittu, lähelle tällaista odotan vastaani tulevan - pidän loukkauksena jos ns. tosipeliin tullaan minua vastaan sinnepäin hutaistulla listalla. Myönnän, jotkut listat ovat ikävämpiä vastassa kuin toiset, mutta jos vastustaja käyttää niitä työkaluja mitä hänelle on tehtävään annettu, ei sen pitäisi olla valituksen aihe.
Pelaamisella Warhammer-maailmassa tarkoitan pelaamista listoilla, jotka pyrkivät olemaan jotakin muuta kuin huippuunsa viritetty kone - eli lähempänä armeijaa joka "oikeasti" voisi marssia Warhammer-maailmassa taisteluun. Tämä tapa on itselleni mieluisampi, mutta se ei tarkoita että tekisin turnaukseen listan joka esimerkiksi koostuu pelkistä klaanirotista ja orjista, ja kuvaisi todella köyhää warlord-klaania. Turnaukseen mennään pelaamaan Warhammeria, kaveriporukassa pelataan kumpaakin. Kaveriporukassa yleensä vielä enemmän jälkimmäistä, koska pitkän päälle listan venyttäminen äärirajoilleen käy tylsäksi. Mutta kaveripiirissä ei voittaminen tai häviäminen yleensä ole (tai ainakaan pitäisi olla) niin iso kysymys. Turnaukseenkin voi tietysti osallistua tällaisella listalla, mutta silloin ei kannata syyttää vastustajia jos ei pärjää - sama kuin ajaisi rallia koppi-Ladalla Ferraria vastaan. Toisaalta tällaisella listalla turnauksessa pärjätessä menestyksen tuottama tyydytys on moninkertainen.
Kummallisesti whinettäminen tahtoo olla vielä aina sitä, että "ei ole hauskaa pelata juusto-listaa vastaan". Jos taas vastaan tulee teema-armeija (esim. yllämainittu köyhät skavenit), joka häviää massacrella kolmessa kierroksessa, niin voittajasta yllättäen peli ei ollutkaan mitenkään "tylsä", ja ei ala kuulua kommentteja tyyliin "olisit voinut tehdä vähän paremman listan". Eli peli on tylsää vain silloin kun on ottavana osapuolena, ei koskaan päinvastoin.