Mordheim - Ravenhill
Valvoja: Peliporukkavalvojat
Re: Mordheim - Ravenhill
Joo varattu on, klo 13 eteenpäin.
Re: Mordheim - Ravenhill
Arden Cornwell juoksi rauniotalosta ulos sateeseen. Hän puristi miekkansa kahvaa lujasti ja tutki katseellaan ympäristöään. Toisella kädellä hän kaivoi esiin toisen pistoolinsa takkinsa alta. ”Archimedes! Zalas! Purity! Lemon! Tänne!” Ardenin ääni raikui hämärässä ilmassa. Hänen uskolliset sotakoiransa juoksivat hänen luokseen.
Noidanmetsästäjien johtajan perässä, ulos talosta tuli hänen joukkonsa, karkeat miehet joiden silmissä loisti kiihko… kiihko taistelulle. Ardenin viereen tuli mies pidellen käsissään Sigmarin pyhää kirjaa. Muut miehistä levittäytyivät ympäristöön, sopivimmiksi näkemiinsä paikkoihin. Etummaiseksi meni kookas mies, joka pyöritti käsissään suurta varstaa naamallaan fanaattinen virne.
Ardenin luokse juoksi vasemmalta, raunioiden välistä arpinaamainen noidanmetsästäjä. ”Näin vilahdukselta yhden vihollisista.” Tulija sanoi naamallaan omituisen tyytyväinen ilme.
”No, älä jahkaile Colin, vaan kerro mitä näit.” Arden sanoi kärsimättömästi.
”Se oli alamaailman Rotta-ihminen” Colin sanoi virneen vain levitessä hänen naamallaan.
Ardenin silmät kirkastuivat. Hän oli miehineen kohdannut monenlaisia vihollisia sitten kun astuivat tämän kirotun kaupungin kirottujen muurien sisälle. Vastassa oli ollut varjoissa hiipiviä, petollisia Haltioita. Aina niin ahneita Kääpiöitä. Resuisia kieroutuneita ihmisten palkkasoturijoukkoja, jotka olivat unohtaneet Sigmarin valon. Vihernahkaisa Örkkejäkin he olivat kohdanneet. Mutta kaikkein mieluimmin hän oli taistellut riivattuja vastaan, jotka pilkkasivat Sigmarin pyhyyttä olemassa olollaan. Ja nyt hän saisi kastaa miekkansa epäpyhien Rotta-ihmisten vereen. Ardenin suurin toive olikin että hän saisi tappaa kaikki inhan kaaoksen sikiöt pois maailmasta.
Arden nauroi. ”Tänään saavat pimeyden saastat nähdä Sigmarin sokaisevat liekit!”
* * *
Sade rummutti maata, muta roiskui raskaiden saappaiden polkiessa kirotun kaupungin katuja. Noidanmetsästäjien joukko juoksi raunioiden välistä kohti vihollista, joka tuntui ruumiillistuvan suoraan varjoista.
”Colin, Tomas, Sam! Suojatkaa selustaamme, hakeutukaa korkeammalle tasolle! Mark ota Archimedes ja Zalas ja iske rottien vasempaan sivustaan!” Kapteeni Arden huusi käskyjä juostessaan. ” Loput seuratkaa minua!”
Noidanmetsästäjien joukko jakaantui järjestelmällisesti. Vaikka yksikään heistä ei ole koskaan ollut ammattisotilas, kaikki osasivat hommansa ja uskollisuus asiaansa kohtaan ajoi heitä eteenpäin.
Ardenin ja hänen mukanaan kulkevien miesten lähestyessä kohti erästä raunioitunutta taloa, alkoi heitä kohti lennellä lingonkiviä. Noidanmetsästäjien joukko jatkoi kulkuaan suojaten päitään. Vain Alfonzo jatkoi matkaansa kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Hän vain heilutti suurta varstaansa ja aloitti kammottavan sotahuutonsa.
Arden etsi katseellaan vihollista, joka lymysi jossain edessäpäin varjoissa. Pieni joukko rottia oli linnoittautunut raunioituneen talon yläkertaan, muita näkyi juoksevan kaikkialla muualla. Tai siltä ainakin tuntui. Rottia ilmestyi varjoista ja rottia katosi varjoihin. Joka puolelta kuului pitkien kynsien napinaa märkiä katukiviä vasten.
Jostain kuului pistoolin laukaus. Lähellä yksi sotakoirista kävi ensimmäisen saaliinsa kimppuun. Varsinainen taistelu oli siis alkanut, Arden ajatteli.
Hän johti pienen joukkionsa rauniotalon alakertaan ja komensi mukanaan olevat soturinsa tyhjentämään talon inhoista alamaailman olennoista.
Miekat ja varstat heiluivat kun fanaattiset Noidanmetsästäjät iskivät vihollistensa kimppuun.
Mutta taistelu loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Rotta-Ihmiset pakenivat samoihin varjoihin, mistä olivat tulleetkin.
Arden katsoi soturipappia ja Alfonzoa kysyvästi ja aloitti sitten remakan naurun. ”Kirotun kaaoksen rotat pakenivat jumalaisen voimamme edestä!”
Roland nyökkäsi tyytyväisenä lopputulokseen. Alfonzo tosin vielä puristi varstansa vartta rystyset valkoisina ja mutisi jotain.
Kapteeni Arden kutsui joukkonsa kokoon. Viimeisenä paikalle saapui Colin, joka kantoi Tomasia olkapäillään. Colin käveli muiden keskelle ja asetteli Tomasin varovasti maahan. Kaikki katsoivat vakavin ilmein maassa makaavaa, kalpeaa miestä.
”Kirotut rotat, ne siis saivat yhden meistä sittenkin.” Arden puri hampaitaan.
Colin Munro, voimakasrakenteinen, arpinaamainen mies hymähti. ”Kunpa se olisikin ollut niin… Tämä sekopää päätti hyökätä katolta, alas hiipineen rotan kimppuun. Taittoi onneton niskansa siinä rytäkässä.”
Kaikki katsoivat Colinia epäuskoisina ja harmistuneina. Kaikki olivat vaiti, hiljaisuuden rikkoi vain miesten raskas hengitys, sateen ropina ja jostain syvältä kaupungista kuuluva tuskan parkaisu.
”Me teemme hänelle polttohautauksen ja isä Crisham siunaa hänet.” Arden lopulta sanoi.
Silas ja Colin ottivat Tomasin ruumiin kantoon ja Noidanmetsästäjät aloittivat kulkunsa kohti kaupungin laitamia.
* * *
Kaupungin laidalla Arden Cornwell ojensi arvokkaita kiviä, joita he olivat löytäneet raunioista, yksisilmäiselle kauppiaalle. Roland seisoi hänen vierellään katsoen inhoten kauppiasta, sekä muita leirissä olijoita. Pappi mietti että mikä sai kaikki nämä ihmiset tulemaan Ravenhillin kirottuun kaupunkiin. Onneksi osa tänne tulleista matkalaisista olivat samalla asialla kuin heidän joukkonsa. Arden oli onnistunut löytämään uuden tulokkaan heidän riveihinsä. Tämä väitti metsästäneensä kaaosta jo joitakin vuosia… mutta mistä sitä ikinä tietää. Se on ainakin varmaa ettei täällä ollut kovin suurta valinnan varaa, ketä ottaa mukaansa suojaamaan selustaansa.
”No niin, kaikki tarpeellinen on hankittu tällä erää. Etsitään itsellemme yösija.” Ardenin sanat havahduttivat Rolandin mietteistään. Lohduttoman kaupungin kadut odottivat taas…
* * *
Elikkäs taistelu meni erittäin hyvin, rotat ei saanu yhtään miestä matalaks ja omat pojat näytti taitojaan. Mut yritimpä tehä yhtä diving järkytystä, niin mitempäs muutenkään ku se hero otti ja telo itsensä ulospelistä ja kuoli sitten injury heitoissa... että semmosta täällä kertaa =P
Noidanmetsästäjien johtajan perässä, ulos talosta tuli hänen joukkonsa, karkeat miehet joiden silmissä loisti kiihko… kiihko taistelulle. Ardenin viereen tuli mies pidellen käsissään Sigmarin pyhää kirjaa. Muut miehistä levittäytyivät ympäristöön, sopivimmiksi näkemiinsä paikkoihin. Etummaiseksi meni kookas mies, joka pyöritti käsissään suurta varstaa naamallaan fanaattinen virne.
Ardenin luokse juoksi vasemmalta, raunioiden välistä arpinaamainen noidanmetsästäjä. ”Näin vilahdukselta yhden vihollisista.” Tulija sanoi naamallaan omituisen tyytyväinen ilme.
”No, älä jahkaile Colin, vaan kerro mitä näit.” Arden sanoi kärsimättömästi.
”Se oli alamaailman Rotta-ihminen” Colin sanoi virneen vain levitessä hänen naamallaan.
Ardenin silmät kirkastuivat. Hän oli miehineen kohdannut monenlaisia vihollisia sitten kun astuivat tämän kirotun kaupungin kirottujen muurien sisälle. Vastassa oli ollut varjoissa hiipiviä, petollisia Haltioita. Aina niin ahneita Kääpiöitä. Resuisia kieroutuneita ihmisten palkkasoturijoukkoja, jotka olivat unohtaneet Sigmarin valon. Vihernahkaisa Örkkejäkin he olivat kohdanneet. Mutta kaikkein mieluimmin hän oli taistellut riivattuja vastaan, jotka pilkkasivat Sigmarin pyhyyttä olemassa olollaan. Ja nyt hän saisi kastaa miekkansa epäpyhien Rotta-ihmisten vereen. Ardenin suurin toive olikin että hän saisi tappaa kaikki inhan kaaoksen sikiöt pois maailmasta.
Arden nauroi. ”Tänään saavat pimeyden saastat nähdä Sigmarin sokaisevat liekit!”
* * *
Sade rummutti maata, muta roiskui raskaiden saappaiden polkiessa kirotun kaupungin katuja. Noidanmetsästäjien joukko juoksi raunioiden välistä kohti vihollista, joka tuntui ruumiillistuvan suoraan varjoista.
”Colin, Tomas, Sam! Suojatkaa selustaamme, hakeutukaa korkeammalle tasolle! Mark ota Archimedes ja Zalas ja iske rottien vasempaan sivustaan!” Kapteeni Arden huusi käskyjä juostessaan. ” Loput seuratkaa minua!”
Noidanmetsästäjien joukko jakaantui järjestelmällisesti. Vaikka yksikään heistä ei ole koskaan ollut ammattisotilas, kaikki osasivat hommansa ja uskollisuus asiaansa kohtaan ajoi heitä eteenpäin.
Ardenin ja hänen mukanaan kulkevien miesten lähestyessä kohti erästä raunioitunutta taloa, alkoi heitä kohti lennellä lingonkiviä. Noidanmetsästäjien joukko jatkoi kulkuaan suojaten päitään. Vain Alfonzo jatkoi matkaansa kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Hän vain heilutti suurta varstaansa ja aloitti kammottavan sotahuutonsa.
Arden etsi katseellaan vihollista, joka lymysi jossain edessäpäin varjoissa. Pieni joukko rottia oli linnoittautunut raunioituneen talon yläkertaan, muita näkyi juoksevan kaikkialla muualla. Tai siltä ainakin tuntui. Rottia ilmestyi varjoista ja rottia katosi varjoihin. Joka puolelta kuului pitkien kynsien napinaa märkiä katukiviä vasten.
Jostain kuului pistoolin laukaus. Lähellä yksi sotakoirista kävi ensimmäisen saaliinsa kimppuun. Varsinainen taistelu oli siis alkanut, Arden ajatteli.
Hän johti pienen joukkionsa rauniotalon alakertaan ja komensi mukanaan olevat soturinsa tyhjentämään talon inhoista alamaailman olennoista.
Miekat ja varstat heiluivat kun fanaattiset Noidanmetsästäjät iskivät vihollistensa kimppuun.
Mutta taistelu loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Rotta-Ihmiset pakenivat samoihin varjoihin, mistä olivat tulleetkin.
Arden katsoi soturipappia ja Alfonzoa kysyvästi ja aloitti sitten remakan naurun. ”Kirotun kaaoksen rotat pakenivat jumalaisen voimamme edestä!”
Roland nyökkäsi tyytyväisenä lopputulokseen. Alfonzo tosin vielä puristi varstansa vartta rystyset valkoisina ja mutisi jotain.
Kapteeni Arden kutsui joukkonsa kokoon. Viimeisenä paikalle saapui Colin, joka kantoi Tomasia olkapäillään. Colin käveli muiden keskelle ja asetteli Tomasin varovasti maahan. Kaikki katsoivat vakavin ilmein maassa makaavaa, kalpeaa miestä.
”Kirotut rotat, ne siis saivat yhden meistä sittenkin.” Arden puri hampaitaan.
Colin Munro, voimakasrakenteinen, arpinaamainen mies hymähti. ”Kunpa se olisikin ollut niin… Tämä sekopää päätti hyökätä katolta, alas hiipineen rotan kimppuun. Taittoi onneton niskansa siinä rytäkässä.”
Kaikki katsoivat Colinia epäuskoisina ja harmistuneina. Kaikki olivat vaiti, hiljaisuuden rikkoi vain miesten raskas hengitys, sateen ropina ja jostain syvältä kaupungista kuuluva tuskan parkaisu.
”Me teemme hänelle polttohautauksen ja isä Crisham siunaa hänet.” Arden lopulta sanoi.
Silas ja Colin ottivat Tomasin ruumiin kantoon ja Noidanmetsästäjät aloittivat kulkunsa kohti kaupungin laitamia.
* * *
Kaupungin laidalla Arden Cornwell ojensi arvokkaita kiviä, joita he olivat löytäneet raunioista, yksisilmäiselle kauppiaalle. Roland seisoi hänen vierellään katsoen inhoten kauppiasta, sekä muita leirissä olijoita. Pappi mietti että mikä sai kaikki nämä ihmiset tulemaan Ravenhillin kirottuun kaupunkiin. Onneksi osa tänne tulleista matkalaisista olivat samalla asialla kuin heidän joukkonsa. Arden oli onnistunut löytämään uuden tulokkaan heidän riveihinsä. Tämä väitti metsästäneensä kaaosta jo joitakin vuosia… mutta mistä sitä ikinä tietää. Se on ainakin varmaa ettei täällä ollut kovin suurta valinnan varaa, ketä ottaa mukaansa suojaamaan selustaansa.
”No niin, kaikki tarpeellinen on hankittu tällä erää. Etsitään itsellemme yösija.” Ardenin sanat havahduttivat Rolandin mietteistään. Lohduttoman kaupungin kadut odottivat taas…
* * *
Elikkäs taistelu meni erittäin hyvin, rotat ei saanu yhtään miestä matalaks ja omat pojat näytti taitojaan. Mut yritimpä tehä yhtä diving järkytystä, niin mitempäs muutenkään ku se hero otti ja telo itsensä ulospelistä ja kuoli sitten injury heitoissa... että semmosta täällä kertaa =P
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
-
Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Vettä satoi kaatamalla taivaalta muodostaen puroja jotka kertyivät lammikoiksi ensin etsiessään tietä itselleen Ravenhillin mutaisilla kaduilla. Bloodgaze ravisteli erimuotoisia kiviä kädessään ja heitti ne sitten maahan ja tökki niitä sormillaan. Lopulta hän nousi ylös ja asteli varovaisesti Varjoturkin luo joka tähysti raunioituneen talon katolla kaukaisuuteen silmäillen ympäristöä aivan kuin etsien jotain. Altistamalla itsensä sateelle ja tuntien sen raskaan rummutuksen turkillaan Bloodgaze astui askeleen lähemmäs Varjoturkkia.
"Mitä-mitä asiaa?!"
Varjoturkki sähähti irroittamatta katsettaan kaupungin näköpiiristä.
"Mahtava Varjoturkki, viime taistelu ei-ei voitokas. Miksi ei tee-tee vastaiskua?"
Varjoturkki hyppäsi katon reunalta alas katsoen velhoa uhkaavasti silmiin paljastaen samalla hampaansa.
"Viime taistelussa kolmas osa-osa."
Bloodgazen silmät pyöristyivät moisesta väitteestä. Kolmas osa? mies-juttujen lisäksi paikalla oli vain Varjoturkin oma sotajoukko.
"Se oli Musta Skaven..."
Salama löi taivaalla useaan kertaan ja viimeinen niistä osui läheiseen talonrähjään pirstoen sen palasiksi. Musta Skaven joka ei kuulunut Varjonetsijiin? Joko Varjoturkki yritti huiputtaa velhoa, mikä oli hyvin mahdollista, tai sitten Neuvosto oli todella tuonut Alamaailmasta toisenkin kokelaan mies-juttujen kaupunkiin. Varjoturkki kaivoi viittansa sopukoita ja ojensi Eshinin velholle pienen pussin jonka sisältö lämmitti Bloodgazen kättä. Se oli Warppikiveä.
"Käy-käy Alamaailmassa vahvistuksia. mene-mene!"
Sanomattakaan sanaa Bloodgaze kumarsi aikeissaan lähteä pois sateen piiskaamalta yläkerralta, mutta ennenkuin tämä kerkesi portaisiin hänen eteensä lensi musta miekka joka raapaisi kuonoa. Haavaa alkoi poltella ja se pakotti Bloodgazen hieromaan kipeätä kuonoaan. Kauhulla hän katsoi Varjoturkin kurottamaan vyöltään toisen mustan miekkansa osoittaen sillä kohti Bloodgazea.
"Tule takaisin-takaisin, tuo vahvistukset myös-myös! Jos et tule-tule, etsin-etsin sinut ja tapan!"
Jälleen ääneti kumartaen Bloodgaze vaipui alas portaita missä suurinosa rotista oli pitämässä sadetta. Hän pystyi haistamaan kapinan ilmassa, varjoturkki oli vahva johtaja, mutta kaksi peräkkäistä "taktista vetäytymistä" alkoi käydä rottien hermoille.
Ylhäällä katolla, missä Varjoturkin valpas katse seurasi Bloodgazen liikkeitä mies-juttujen mutaisilla kaduilla, suuri salamurhaaja mietti mielessään näkemäänsä Mustaa Kokelasta joka oli ilmestynyt talon raunioihin vain akdotakseen sieltä heti uudestaan. Eikö Neuvosto luottanut häneen vai oliko asialle kenties kilpailija. Niin tai näin, Varjoturkin oli pidettävä kurinpalautus omille joukoilleen etteivät nämä keksisi ryhtyä kapinoimaan.
----
----
Siinhä se, turphiin tul jotta hongat raiku. Tällä kertaa vältyttiin itsemurhateoilta ja vastustaja sai huomata miten vaarallista se pomppiminen voikaan olla. Kovasti yritti noitain metsästäjät ottaa henkiä pois, mutta turhaan, rotat on yllättävän sitkishenkisiä. Osasyynä tappioon voi pitää sitä että nopat olivat lainassa kaverilta, omat olivat hukkuneet ja löytyivätki peliä edeltävänä iltana hieman lipaston laatikoita tonkiessa.
Mutsiis joo. Haluaisiko joku muu nyt vaikka luututa rotilla lattiaa? Vaikka joku vastikään bändinsä kasannut niin ei olisi välttämättä altavastaajan asemassa (ja uskaltaisi jotain tehdäkin).
"Mitä-mitä asiaa?!"
Varjoturkki sähähti irroittamatta katsettaan kaupungin näköpiiristä.
"Mahtava Varjoturkki, viime taistelu ei-ei voitokas. Miksi ei tee-tee vastaiskua?"
Varjoturkki hyppäsi katon reunalta alas katsoen velhoa uhkaavasti silmiin paljastaen samalla hampaansa.
"Viime taistelussa kolmas osa-osa."
Bloodgazen silmät pyöristyivät moisesta väitteestä. Kolmas osa? mies-juttujen lisäksi paikalla oli vain Varjoturkin oma sotajoukko.
"Se oli Musta Skaven..."
Salama löi taivaalla useaan kertaan ja viimeinen niistä osui läheiseen talonrähjään pirstoen sen palasiksi. Musta Skaven joka ei kuulunut Varjonetsijiin? Joko Varjoturkki yritti huiputtaa velhoa, mikä oli hyvin mahdollista, tai sitten Neuvosto oli todella tuonut Alamaailmasta toisenkin kokelaan mies-juttujen kaupunkiin. Varjoturkki kaivoi viittansa sopukoita ja ojensi Eshinin velholle pienen pussin jonka sisältö lämmitti Bloodgazen kättä. Se oli Warppikiveä.
"Käy-käy Alamaailmassa vahvistuksia. mene-mene!"
Sanomattakaan sanaa Bloodgaze kumarsi aikeissaan lähteä pois sateen piiskaamalta yläkerralta, mutta ennenkuin tämä kerkesi portaisiin hänen eteensä lensi musta miekka joka raapaisi kuonoa. Haavaa alkoi poltella ja se pakotti Bloodgazen hieromaan kipeätä kuonoaan. Kauhulla hän katsoi Varjoturkin kurottamaan vyöltään toisen mustan miekkansa osoittaen sillä kohti Bloodgazea.
"Tule takaisin-takaisin, tuo vahvistukset myös-myös! Jos et tule-tule, etsin-etsin sinut ja tapan!"
Jälleen ääneti kumartaen Bloodgaze vaipui alas portaita missä suurinosa rotista oli pitämässä sadetta. Hän pystyi haistamaan kapinan ilmassa, varjoturkki oli vahva johtaja, mutta kaksi peräkkäistä "taktista vetäytymistä" alkoi käydä rottien hermoille.
Ylhäällä katolla, missä Varjoturkin valpas katse seurasi Bloodgazen liikkeitä mies-juttujen mutaisilla kaduilla, suuri salamurhaaja mietti mielessään näkemäänsä Mustaa Kokelasta joka oli ilmestynyt talon raunioihin vain akdotakseen sieltä heti uudestaan. Eikö Neuvosto luottanut häneen vai oliko asialle kenties kilpailija. Niin tai näin, Varjoturkin oli pidettävä kurinpalautus omille joukoilleen etteivät nämä keksisi ryhtyä kapinoimaan.
----
----
Siinhä se, turphiin tul jotta hongat raiku. Tällä kertaa vältyttiin itsemurhateoilta ja vastustaja sai huomata miten vaarallista se pomppiminen voikaan olla. Kovasti yritti noitain metsästäjät ottaa henkiä pois, mutta turhaan, rotat on yllättävän sitkishenkisiä. Osasyynä tappioon voi pitää sitä että nopat olivat lainassa kaverilta, omat olivat hukkuneet ja löytyivätki peliä edeltävänä iltana hieman lipaston laatikoita tonkiessa.
Mutsiis joo. Haluaisiko joku muu nyt vaikka luututa rotilla lattiaa? Vaikka joku vastikään bändinsä kasannut niin ei olisi välttämättä altavastaajan asemassa (ja uskaltaisi jotain tehdäkin).
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Nuoli oli jänteellä. Hetkeksi hän sulki silmänsä ja antoi itselleen luvan tuntea sydämensä raivoisa syke, jonka jokainen isku lähetti väreitä hänen jännittyneeseen kehoonsa. Käsi jousen ympärillä puristitammista vartta vahvalla ja tottuneella otteella. Tuuli hengitti hänen korvaansa ja hän saattoi tuntea, kuinka sen huokaileva henkäys tanssitti nuolen sulkia, jotka hipoivat hänen sormiaan. Hänen kätensä oli osa jousta ja mielensä osa nuolta. Nämä olivat ensimmäiset asiat, jotka Fyriendo oli oppinut, kun oli ensimmäisen kerran saanut jousen käteensä. Siitä tuntui olevan niin pitkä aika. Tienvartija ei voinut olla ihmettelemättä, miksi nuo tunteet ja muistot valtasivat hänet juuri nyt. Keskittyen uudelleen haltia tyhjensi mielensä, kunnes löysi uudelleen täydellisen yhteyden häntä ympäröivään maailmaan. Hänen ei tarvinnut avata silmiään. Hänen ei tarvinnut nähdä. Hän tiesi osuvansa, hän tunsi osuvansa.
Fyriendon silmät rävähtivät auki. Nuoli kiisi vinkuen vasten tuulta, halkoen tiensä läpi kadun mädänneen ilman ja piiskaavan sateen, lopulta löytäen tiensä sisäään katonrajasta hylätyn rakennuksen korkeimpaan kerrokseen, löytäen kohteensa. Fyriendon ei tarvinnut nähdä roiskuvaa verta, joka levisi sateen mukana kadulle. Hänen ei tarvinnut nähdä miehen kaatuvan. Hän tiesi osuneensa. Hän tunsi osuneensa.
Fyriendo huomasi hymyilevänsä. Hänen mielensä oli tyhjä. Hänen päänsä kipu oli lakannut.
*************
"Muita karttoja ei ole", Ilende sanoi ykskantaan. Vaaleahiuksisen haltian kasvot olivat vaaleat, kuin puhtain alabasteri, joka loi pistävän kontrastin hänen vihreisiin, katseellaan lävistäviin silmiinsä.
Kartta keikkuvan pöydän päällä oli vanha ja haiseva, eikä levinneine musteineen juurikaan antanut arvoa itselleen sen käyttäjien silmissä. Aethyl kumartui tuoliltaan Ravenhillin kolmannen ja neljännen piirin kartan luo. Kartta oli painettu Altdorffin kirjapainossa kymmenen vuotta sitten, mutta jo nyt se tuntui vanhenneelta ja täysin paikaansa pitämättömältä. "Jokaista muurin osaa vartijoidaan varmasti temppelin toimesta, joten emme voi tutkia kolmatta ja neljättä piiriä valleilta käsin", Aethyl totesi leikitelleen sormillaan kartan pinnalla, vaikka hänen ajatuksensa olivatkin muualla lähes hyödyttömästä pergamentinpalasesta.
Aethylin oli myönnettävä se itselleen. Hän ei pitänyt tästä ajatuksesta. Heidän tehtävänsä oli tappaa Ravenhillin kuvernööri, mutta nyt Fyriendo oli saanut päähänsä lähteä metsästämään jotain kirotun kaupungin kaduilla vandalisoivaa mutanttien ryöstöjoukkoa. Ja mikä pahinta, kyseessä oli kultistijoukko, joka oli tappanut heistä lähes jokaisen viimekerralla kun haltiat olivat nämä kohdanneet. "Ne voivat olla missä vain. Ne tuntevat kaupungin paremmin, kuin me joten todennäköisemmin ne väijyttävät meitä, kuin me niitä...taas", Aethyl sähähti. Hän ei kyennyt peittämään katkeruutta, joka tarttui hänen sanoihinsa.
Ilende katsahti Fyriendoon, joka istui hiljaa tuolissaan. Tienvartija oli vetänyt hupun päähänsä ja katseli sen luoman varjon alta ystäviään, joiden kasvoilta hän kykeni lukemaan tunteiden skaalan kaikissa väreissään. Ilende tekisi, mitä olisi pakko tehdä, vaikkei siitä pitäisikään. Ilende kaikista hänen seuralaisistaan tunsi hänet parhaiten ja tiesi, mitä hän ajoi takaa. Hän tiesi, että tämä olisi välttämätöntä.
Ilenden veli Shalyer istui veljensä vieressä. Hänen kasvonsa olivat vieläkin kalpeammat, kuin hänen veljensä, jos vain mahdollista. Fyriendo tiesi, että Shalyer taisteli sisällään omien demoniensa kanssa - sellaisten, jotka vaativat verta. Fyriendo oli nähnyt, miten Shalyer taisteli. Hän purki agressionsa ja sisäisen tuskansa vastustajiinsa.
Aethyl ei kaikesta päätellen pitänyt tästä. Aethyl toimi aina sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Heidän tehtävänsä oli tappaa kuvernööri ja lähteä, ei muuta. Aethylia ahdisti jäädä paikoilleen näin lähellä heidän kohdettaan. Hän ei halunnut enää kääntyä takaisin. Hän ei halunnut ottaa riskiä.
Valkolilja istui vastapäätä Fyriendoa itseään. Vaikka tienvartija parhaansa yrittikin, hän ei kyennyt edes arvaamaan naisen ajatuksia. Jokin Valkoliljan silmissä tuntui kertovan, että nainen aisti hänen ajatuksensa, että nainen lukikin häntä. Fyriendo tunsi olonsa vaivautuneeksi ja siirsi katseensa takaisin karttaan. "Emme voi ottaa riskiä, että etenemme liian nopeasti ja jätämme jotain taaksemme. On jo tarpeeksi vaarallista yrittää selvitä sisään kuvernöörin palatsiin, saati ottaa riski, että joudumme kaupungissa riehuvien mutanttien yllättämiksi kriittisellä hetkellä. Ei, se riski ei ole ottamisen arvoinen. Kuvernööri ei mitä luultavammin katoa istuimeltaan mihinkään, vaikka hän saisikin odottaa meitä vielä hetken".
"Kaupungissa on muitakin Kaaoksen vihollisia, muitakin haltioita", Valkolilja kuiskasi, lävistäen Fyriendon silmillään. Hänen katseensa ei ollut haastava, se oli... "Nämä samat haltiatko, jotka hyökkäsivät meidän kimppuumme?" Ilende vastasi piikikkäästi. "Ehkäpä, mutta mutantit ovat yhteinen vihollisemme", Aethyl heitti takaisin.
Ovi huoneen takaosassa avautui ja säänpiekesemä mannunvartija astui sisään. Valkolilja luki miehen ilmettä nopeammin, kuin tämä ehti avata suunsa. "Mitä nyt Wythendiel?" Valkolilja kysyi, ääni hienoisesti jännittyneenä.
Mannunvartija vei katseensa Fyriendoon. "Kaupungissa on vampyyreitä, ei kaukana täältä. Toiset haltiat joutuivat taisteluun epäkuolleiden kanssa ja huhujen mukaan heidän kapteeninsa on pahasti loukkaantunut, ehkä jopa kuollut", Wythendiel sanoi ääni kylmästä, vihasta ja inhosta väristen. Fyriendon sydän jätti lyönnin välistä. Vaikka haltiat olivatkin hyökänneet heidän kimppuunsa, olivat he silti heidän sukulaisiaan. "Elanor...", hän henkäisi. Hän ei voinut uskoa sitä.
Ilende suu nousi vinoon hymyyn: "Näettekö. Me emme tee samaa virhettä. Me emme jätä mitään taaksemme".
*********
Calmari I'm coming for ye. Sopiiko peliä ensiviikolla? Tekisi mieleni mättää vähän kultisteja näin vaihteen vuoksi.
Fyriendon silmät rävähtivät auki. Nuoli kiisi vinkuen vasten tuulta, halkoen tiensä läpi kadun mädänneen ilman ja piiskaavan sateen, lopulta löytäen tiensä sisäään katonrajasta hylätyn rakennuksen korkeimpaan kerrokseen, löytäen kohteensa. Fyriendon ei tarvinnut nähdä roiskuvaa verta, joka levisi sateen mukana kadulle. Hänen ei tarvinnut nähdä miehen kaatuvan. Hän tiesi osuneensa. Hän tunsi osuneensa.
Fyriendo huomasi hymyilevänsä. Hänen mielensä oli tyhjä. Hänen päänsä kipu oli lakannut.
*************
"Muita karttoja ei ole", Ilende sanoi ykskantaan. Vaaleahiuksisen haltian kasvot olivat vaaleat, kuin puhtain alabasteri, joka loi pistävän kontrastin hänen vihreisiin, katseellaan lävistäviin silmiinsä.
Kartta keikkuvan pöydän päällä oli vanha ja haiseva, eikä levinneine musteineen juurikaan antanut arvoa itselleen sen käyttäjien silmissä. Aethyl kumartui tuoliltaan Ravenhillin kolmannen ja neljännen piirin kartan luo. Kartta oli painettu Altdorffin kirjapainossa kymmenen vuotta sitten, mutta jo nyt se tuntui vanhenneelta ja täysin paikaansa pitämättömältä. "Jokaista muurin osaa vartijoidaan varmasti temppelin toimesta, joten emme voi tutkia kolmatta ja neljättä piiriä valleilta käsin", Aethyl totesi leikitelleen sormillaan kartan pinnalla, vaikka hänen ajatuksensa olivatkin muualla lähes hyödyttömästä pergamentinpalasesta.
Aethylin oli myönnettävä se itselleen. Hän ei pitänyt tästä ajatuksesta. Heidän tehtävänsä oli tappaa Ravenhillin kuvernööri, mutta nyt Fyriendo oli saanut päähänsä lähteä metsästämään jotain kirotun kaupungin kaduilla vandalisoivaa mutanttien ryöstöjoukkoa. Ja mikä pahinta, kyseessä oli kultistijoukko, joka oli tappanut heistä lähes jokaisen viimekerralla kun haltiat olivat nämä kohdanneet. "Ne voivat olla missä vain. Ne tuntevat kaupungin paremmin, kuin me joten todennäköisemmin ne väijyttävät meitä, kuin me niitä...taas", Aethyl sähähti. Hän ei kyennyt peittämään katkeruutta, joka tarttui hänen sanoihinsa.
Ilende katsahti Fyriendoon, joka istui hiljaa tuolissaan. Tienvartija oli vetänyt hupun päähänsä ja katseli sen luoman varjon alta ystäviään, joiden kasvoilta hän kykeni lukemaan tunteiden skaalan kaikissa väreissään. Ilende tekisi, mitä olisi pakko tehdä, vaikkei siitä pitäisikään. Ilende kaikista hänen seuralaisistaan tunsi hänet parhaiten ja tiesi, mitä hän ajoi takaa. Hän tiesi, että tämä olisi välttämätöntä.
Ilenden veli Shalyer istui veljensä vieressä. Hänen kasvonsa olivat vieläkin kalpeammat, kuin hänen veljensä, jos vain mahdollista. Fyriendo tiesi, että Shalyer taisteli sisällään omien demoniensa kanssa - sellaisten, jotka vaativat verta. Fyriendo oli nähnyt, miten Shalyer taisteli. Hän purki agressionsa ja sisäisen tuskansa vastustajiinsa.
Aethyl ei kaikesta päätellen pitänyt tästä. Aethyl toimi aina sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Heidän tehtävänsä oli tappaa kuvernööri ja lähteä, ei muuta. Aethylia ahdisti jäädä paikoilleen näin lähellä heidän kohdettaan. Hän ei halunnut enää kääntyä takaisin. Hän ei halunnut ottaa riskiä.
Valkolilja istui vastapäätä Fyriendoa itseään. Vaikka tienvartija parhaansa yrittikin, hän ei kyennyt edes arvaamaan naisen ajatuksia. Jokin Valkoliljan silmissä tuntui kertovan, että nainen aisti hänen ajatuksensa, että nainen lukikin häntä. Fyriendo tunsi olonsa vaivautuneeksi ja siirsi katseensa takaisin karttaan. "Emme voi ottaa riskiä, että etenemme liian nopeasti ja jätämme jotain taaksemme. On jo tarpeeksi vaarallista yrittää selvitä sisään kuvernöörin palatsiin, saati ottaa riski, että joudumme kaupungissa riehuvien mutanttien yllättämiksi kriittisellä hetkellä. Ei, se riski ei ole ottamisen arvoinen. Kuvernööri ei mitä luultavammin katoa istuimeltaan mihinkään, vaikka hän saisikin odottaa meitä vielä hetken".
"Kaupungissa on muitakin Kaaoksen vihollisia, muitakin haltioita", Valkolilja kuiskasi, lävistäen Fyriendon silmillään. Hänen katseensa ei ollut haastava, se oli... "Nämä samat haltiatko, jotka hyökkäsivät meidän kimppuumme?" Ilende vastasi piikikkäästi. "Ehkäpä, mutta mutantit ovat yhteinen vihollisemme", Aethyl heitti takaisin.
Ovi huoneen takaosassa avautui ja säänpiekesemä mannunvartija astui sisään. Valkolilja luki miehen ilmettä nopeammin, kuin tämä ehti avata suunsa. "Mitä nyt Wythendiel?" Valkolilja kysyi, ääni hienoisesti jännittyneenä.
Mannunvartija vei katseensa Fyriendoon. "Kaupungissa on vampyyreitä, ei kaukana täältä. Toiset haltiat joutuivat taisteluun epäkuolleiden kanssa ja huhujen mukaan heidän kapteeninsa on pahasti loukkaantunut, ehkä jopa kuollut", Wythendiel sanoi ääni kylmästä, vihasta ja inhosta väristen. Fyriendon sydän jätti lyönnin välistä. Vaikka haltiat olivatkin hyökänneet heidän kimppuunsa, olivat he silti heidän sukulaisiaan. "Elanor...", hän henkäisi. Hän ei voinut uskoa sitä.
Ilende suu nousi vinoon hymyyn: "Näettekö. Me emme tee samaa virhettä. Me emme jätä mitään taaksemme".
*********
Calmari I'm coming for ye. Sopiiko peliä ensiviikolla? Tekisi mieleni mättää vähän kultisteja näin vaihteen vuoksi.
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
Re: Mordheim - Ravenhill
Shamaani, onko sulla jo peli ensiviikoksi? Jos ei niin miten ois painia noidanmetsästäjiä vastaan? Tahtoo tapella epäkuolleita vastaan!!
Silvanoriakin vastaan voisin tapella, kun sielläkin on noita kalvakamman puoleisia kavereita =)
Silvanoriakin vastaan voisin tapella, kun sielläkin on noita kalvakamman puoleisia kavereita =)
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Re: Mordheim - Ravenhill
"Elanor!"
"Kuuletko minua?"
"Vastaa!"
Mutta Elanor ei vastannut. Eikä tulisi ikinä enää vastaamaan.
Nuotiolle kerääntynyt kahdeksan haltian joukko oli hiljaa. He katselivat tulta, sen riemua, kun se nuoli ahnaasti Elanorin maallisia jäänteitä. Ilmassa leijui vieno palaneen lihan tuoksu.
Elanor ei ollut kuollut kunniakkaasti taistelukentällä. Sen jos minkä tämä erikoinen haltia olisi ansainnut, mutta kohtalo päätti toisin. Ketterä haltia oli taipunut sattuman oikun alla.
***
Elanor siis yritti kiivetä ylös erääseen taloon, ja kuinkas kävikään, putosi ja tappoi itsensä. Juuri näin. Muita vahinkoja ei sitten tullut, ja rahaa ropisi mukavasti. Voitto meni kuitenkin vampyyreille.
"Kuuletko minua?"
"Vastaa!"
Mutta Elanor ei vastannut. Eikä tulisi ikinä enää vastaamaan.
Nuotiolle kerääntynyt kahdeksan haltian joukko oli hiljaa. He katselivat tulta, sen riemua, kun se nuoli ahnaasti Elanorin maallisia jäänteitä. Ilmassa leijui vieno palaneen lihan tuoksu.
Elanor ei ollut kuollut kunniakkaasti taistelukentällä. Sen jos minkä tämä erikoinen haltia olisi ansainnut, mutta kohtalo päätti toisin. Ketterä haltia oli taipunut sattuman oikun alla.
***
Elanor siis yritti kiivetä ylös erääseen taloon, ja kuinkas kävikään, putosi ja tappoi itsensä. Juuri näin. Muita vahinkoja ei sitten tullut, ja rahaa ropisi mukavasti. Voitto meni kuitenkin vampyyreille.
-
Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Slugger, mites ois muuten pelit ens viikolla? Kuulin juttua jonka mukaan sotaporukkasi olisi pistetty melko uuteen uskoon, voisi olla "tasoittavaa" pelata edes yhtä samantasoista pelaajaa vastaan.
"From the blizzards under northern sky I hail!"
-
Teonanacatl
- Viestit: 2035
- Liittynyt: Su 26.01.2003 19:10
- Paikkakunta: Joensuu, "fluffipelaajien luvattu karkkimaa"
Re: Mordheim - Ravenhill
Paimennan Jumalan karjaa koko ensi viikon rippileirillä, joten ei oikein kerkiä. Sitä seuraavalla viikolla kyllä onnistuisi.Sir_Jarkko kirjoitti:Slugger, mites ois muuten pelit ens viikolla? Kuulin juttua jonka mukaan sotaporukkasi olisi pistetty melko uuteen uskoon, voisi olla "tasoittavaa" pelata edes yhtä samantasoista pelaajaa vastaan.
"Kuunnelkaa lapset Teonanacatlia, joka tietää asiasta
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
-
Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Hö, täällä olisit saanut paimentaa rottia! Noh eniveis, joku jolla on warband rating alle 200 ja ei ole luvannut pelejä ens viikolle niin varjoista oltaisiin halukkaita ottamaan haastetta vastaan.
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Joo DraSa, voin pelata sun noidanmetsästäjiä vastaan. Pitäähän sitä varsinaista ihmislihaakin päästä lopulta syömään 
. Milloinkas sulle kävisi se peli? Mulle käy oikeastaan milloin vain ja voin käydä varaamassa pöydän maanantaina kun käyn kaupungilla asioilla.
. Milloinkas sulle kävisi se peli? Mulle käy oikeastaan milloin vain ja voin käydä varaamassa pöydän maanantaina kun käyn kaupungilla asioilla.Re: Mordheim - Ravenhill
Good to go. Mites ois tiistai? klo.16.00?Shamaani kirjoitti:Joo DraSa, voin pelata sun noidanmetsästäjiä vastaan. Pitäähän sitä varsinaista ihmislihaakin päästä lopulta syömään
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Re: Mordheim - Ravenhill
Rottaa ei olekaan vielä tullut mäiskittyä tämän kampanjan aikana, haluaisitko pelata tulevalla viikolla? Keskiviikosta perjantaihin sopisi parhaiten minulle.Sir_Jarkko kirjoitti:Hö, täällä olisit saanut paimentaa rottia! Noh eniveis, joku jolla on warband rating alle 200 ja ei ole luvannut pelejä ens viikolle niin varjoista oltaisiin halukkaita ottamaan haastetta vastaan.
Half-breed kirjoitti:Is answer question?
-
Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Njaahas, jaahas. Kultisteja vastaan jaahas. Noh, se perinteinen torstai vaikuttaisi ihan pätevältä päivältä miulle. Kuis on Calmari, Torstai klo 12?
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Onnea matkaan vaan... Skrölle saanee ison liudan uusia rotannahkabuutseja.Sir_Jarkko kirjoitti:Njaahas, jaahas. Kultisteja vastaan jaahas. Noh, se perinteinen torstai vaikuttaisi ihan pätevältä päivältä miulle. Kuis on Calmari, Torstai klo 12?
Re: Mordheim - Ravenhill
Skrölle näemmä osti itselleen viikon tai pari lisää aikaa, ennen kuin pääsee lopettamaan päivänsä haltianuolesta .
Onkos joku vielä vapaana tälle kierrokselle. Muuree, mätetäänkö viikolla?
Runedit\\ Mure on Akin kanssa riparilla leikkimässä. No, kyllähän te nyt Muren tiedätte. Katellaan missä kunnossa Aki tulee takaisin sieltä.
Giledit// No, onhan se hyvä, että joku pelastaa ne riparitytöt Akilta edes kerran .
.Onkos joku vielä vapaana tälle kierrokselle. Muuree, mätetäänkö viikolla?
Runedit\\ Mure on Akin kanssa riparilla leikkimässä. No, kyllähän te nyt Muren tiedätte. Katellaan missä kunnossa Aki tulee takaisin sieltä.
Giledit// No, onhan se hyvä, että joku pelastaa ne riparitytöt Akilta edes kerran
. Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
Re: Mordheim - Ravenhill
Ok DraSa, eli pelaillaan vaan sitten tiistaina klo 16.
-
Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Hetkinen, mikäli gilaelin haluaa pelata Skrälleä vastaan niin siitä vaan, ottelisin mielelläni jotain "samantasoista" pelaajaa vastaan ja Varjoturkilla kun sattuu pitämään omasta turkistaan vielä itsensä päällä. Voin tässä hyvin pitää vaikka viikon väliä niin saisi jotain maalattuakin (usko unelmiasi).
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Asia sovittu.Shamaani kirjoitti:Ok DraSa, eli pelaillaan vaan sitten tiistaina klo 16.
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Re: Mordheim - Ravenhill
Tasoltaan lähellä toisiaan olevat vapaat vastukset lienisivät tällä hetkellä Sir_Jarkko vs silvanor ja Calmari vs minä. Toisaalta kyllä totta on sekin, että minä ja Kalle olemme jo kertaalleen kampanjan alussa pelanneet vastakkain. Vastakkaisilla jaoilla saattaisi kuitenkin syntyä melko yksipuolista teurastusta, vaan sellaistahan se elämä joskus on.Sir_Jarkko kirjoitti:Hetkinen, mikäli gilaelin haluaa pelata Skrälleä vastaan niin siitä vaan, ottelisin mielelläni jotain "samantasoista" pelaajaa vastaan ja Varjoturkilla kun sattuu pitämään omasta turkistaan vielä itsensä päällä. Voin tässä hyvin pitää vaikka viikon väliä niin saisi jotain maalattuakin (usko unelmiasi).
Miulle se on se ja sama, kuka on vastassa, kunhan verta riittää. Kalle siis päättäköön, kumman haluaa vastaansa.
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
Re: Mordheim - Ravenhill
No enköhän minä voi haltiahinttejä höykyttää ihan vaan näin näennäisen tasavertaisuuden nimissä. Rotat yrittävät nyt sitten kehittää itseään tykinruoak... siis samalle tasolle Riivattuin kanssa, että pääsevät matsaamaan keskenään, eikö? :PGilaelin kirjoitti:Miulle se on se ja sama, kuka on vastassa, kunhan verta riittää. Kalle siis päättäköön, kumman haluaa vastaansa.
Eli minä päivänä sitten pelataan Sebbe?
Half-breed kirjoitti:Is answer question?