Mikä päivä tahansa käy minulle tällä viikolla. Oikeastaan jo huominen olisi jees. Aamupäivästä olisi kai se paras aika pelata.calmari kirjoitti: No enköhän minä voi haltiahinttejä höykyttää ihan vaan näin näennäisen tasavertaisuuden nimissä. Rotat yrittävät nyt sitten kehittää itseään tykinruoak... siis samalle tasolle Riivattuin kanssa, että pääsevät matsaamaan keskenään, eikö?
Eli minä päivänä sitten pelataan Sebbe?
Mordheim - Ravenhill
Valvoja: Peliporukkavalvojat
Re: Mordheim - Ravenhill
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
Re: Mordheim - Ravenhill
Huominen ei kyllä oikein sovi miulle, sen verran on muuta shaissea ohjelmassa. Mutta jospa sitä keskiviikkona pelattaisiin, kun kello lyö kaksitoista?Gilaelin kirjoitti:Mikä päivä tahansa käy minulle tällä viikolla. Oikeastaan jo huominen olisi jees. Aamupäivästä olisi kai se paras aika pelata.
Half-breed kirjoitti:Is answer question?
Re: Mordheim - Ravenhill
Tämä selvä. Käyn varailemassa pöytää tässä joku päivä.calmari kirjoitti: Mutta jospa sitä keskiviikkona pelattaisiin, kun kello lyö kaksitoista?
Silvanor on vissiin sittenkin jo parittanut itsensä, joten nyt meillä on jossain joku ilman paria, olettaenkin kuitenkin minua ja Calmaria pienemmällä ratingilla. Tämä herra sitten varmaankin pelailisi Jarkon kanssa. Kovan jäätymisen ansiosta en kuolemaksenikaan keksi, kuka tämä toinen pariton on. Noh, eiköhän hän ilmaise itseään.
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
- Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Mahtaa kyseessä olla Slugger joka raivoaa pienille penskoille tämän viikon ajan seurakunnan piikkiin.
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Sekä Slugger, että Stone Fist ovat leikkimässä muksujen kanssa, joten meitä pitäisi yhä olla parillinen määrä, mikäli joku ei ole päättänyt mennä kumoamaan aineen katoamattomuuslakia. Tarkistampas nyt samantien, kuka täällä nyt on vielä ilman paria.
Giledit// Ah, Tashan se siellä, foorumimme oma kentti on yhä pariutumatta, jos en aivan väärässä ole. Rating hänellä on 123, tai jotain sinne päin, eli pienempi kuin minulla, tai Calmarilla, joten sopivin vastus hän lienee jäljellä olevista pelaajista. Taisipa kaverin johtajakin heittää veivinsä viimepelissä, joten jotakuinkin tasaista pitäisi tulla.
Giledit// Ah, Tashan se siellä, foorumimme oma kentti on yhä pariutumatta, jos en aivan väärässä ole. Rating hänellä on 123, tai jotain sinne päin, eli pienempi kuin minulla, tai Calmarilla, joten sopivin vastus hän lienee jäljellä olevista pelaajista. Taisipa kaverin johtajakin heittää veivinsä viimepelissä, joten jotakuinkin tasaista pitäisi tulla.
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
Re: Mordheim - Ravenhill
Niin siis ketä vastaan mä siis ottelen, miun tietääkseni miulla on peli sovittuna keskiviikoksi (eli huomiseksi) Antin kääpiöitä vastaan... Eli miulla siis pitäis olla pari tlle kierrokselle... ainakin toivottavasti :-D
Giledit// Joo, eiköhän mennä nyt vain näillä eväillä, että ei jouduta sen enempää sumplimaan ihmisten välillä. Otan vaikka itse tässä yhteyttä Tasiin ja varmistan, että ei ole päällekkäisyyksiä pareissa.
Giledit// Joo, eiköhän mennä nyt vain näillä eväillä, että ei jouduta sen enempää sumplimaan ihmisten välillä. Otan vaikka itse tässä yhteyttä Tasiin ja varmistan, että ei ole päällekkäisyyksiä pareissa.
Re: Mordheim - Ravenhill
Oli keskipäivä, mutta se ei juuri eronnut yöstä. Aurinko oli piilossa jossain ärjyvien myrskypilvien takana. Tässä kaupungissa oli aina pimeää. Pimeys oli jotenkin luonnotonta, kuin käsin kosketeltavaa. Se puristi sydäntä ja kalvoi mieltä.
Noidanmetsästäjät pitelivät sadetta vanhan holvikaaren alla, joka oli kai joskus kuulunut suureen kartanoon. Nyt sen paikalla oli vain kasa kiviä ja tuhkaa, joita sade rummutti lohduttomasti, aivan kuin haluten poistaa ne kokonaan pois maan päältä.
Colin kertoi tapahtumista, joita he olivat kokeneet kaupungissa, Darylille joka oli vasta äskettäin liittynyt heidän joukkoonsa. Alfonzo Seisoi muista sivummalla, tuijottaen kirottua kaupunkia. Hän hypisteli varstaansa ja puhui hiljaa itsekseen. Mark rauhoitteli Silaksen kanssa koiria, joista oli tullut hermoherkkiä tässä kaupungissa. Arden katseli hieman kauempana juoksevan puolituisen selkää, jonka oli lähettänyt tiedustelemaan lähistölle.
Soturipappi Roland katseli muita. Hän oli huolissaan näistä miehistä. Ne jotka hän oli tuntenut ennen heidän tuloaan Ravenhilliin, oli muuttunut hiljaisemmiksi ja synkemmiksi. Ja muutkin olivat vailla iloa. Roland ei moittinut heitä, kaupunki kuristi myös hänenkin sieluaan. Joskus hän huomasi joutuvansa lähes paniikkiin luullessaan tukehtuvansa pimeyden sulkeutuessa ympärilleen, aivan kuin kaupunki yrittäisi nielaista hänet. Kaikki olivat erittäin valppaita, ehkä jopa säikkyjä. Tällainen paikallaan olo oli pahinta näille miehille, kokoajan he joutuivat olemaan varuillaan, kuitenkaan tekemättä mitään. Tuntui kuin kaikki rentoutuisivat vasta päästyään taistelemaan. Mutta Roland tiesi että päämäärätön taistelujen etsiminen vain kuluttaisi joukkoa, eikä edistäisi heidän ylevää tehtäväänsä.
Roland asteli Ardenin luokse. ”Meidän täytyy puhua.” Soturipappi sanoi hiljaisella, vakavalla äänellä.
Arden katsahti Rolandia ja ähkäisi. ”Taasko sinä tulet saarnaamaan minulle pois lähdöstä?” Arden sanoi tuskastuneella äänellä.
”Ei, en pois lähdöstä, vaan suunnitelmasta.” Roland sanoi.
Arden kääntyi nyt kohtaamaan Rolandin katseen, kasvoillaan kysyvä ilme.
”Meidn täytyy laatia suunnitelma, kuinka etenemme tässä kirotussa kaupungissa.” Roland jatkoi, saatuaan Ardenin mielenkiinnon syttymään. ”Olemme kierrelleet päättömästi kaupungin uloimpia kehiä ja saaneet todellisuudessa vain vähän aikaan, tehtäväämme ajatellen. Meidän pitäisi alkaa koordinoida toimiamme tarkemmin.”
Arden hieroi partaansa kuunnellessaan Rolandia ja nyökkäsi. ”Olet oikeassa, emme ole saavuttaneet mitään pysyvää hyvää aikaan vielä. Mitä sinulla on mielessä?”
”Iskemme temppeliä vastaan. Se on kaiken tämän epäpyhän sydän. Sen tuhoutuessa tuhoutuu pahin vihollinen.” Roland sanoi kiihkoisasti. ”Tuhoamme kaikki pienistä kappeleista aina suuriin palvonta paikkoihin asti. Se jos mikä heikentää pahan valtaa. Ylistetty olkoon Sigmar!” Roland jatkoi, puheensa muuttuessa huutoon lopulta.
Kaikki Ardenin ja Rolandin ympärillä katselivat kaksikkoa, jopa Alfonzo oli kääntynyt katsomaan ja lopettanut keskustelunsa itsensä kanssa.
”Arden hymyili ja nyökkäili kuunnellessaan Rolandin puhetta. ”Loistavaa, tuo on todellakin hyvä suunnitelma. Tästä lähtien yritämme edetä kohti kaupungin keskustaa ja tuhota kaaos saastan hengellisiä pesiä.” Arden näytti itsevarmalta lausuessaan hiljaisen rukouksen Sigmarille.
Roland huokaisi syvään, ehkäpä heidän kurssinsa alkaisi mennä nyt oikeaan suuntaan.
* * *
Hiljainen joukko käveli pitkin märkää katua. He kulkivat löysässä parijonossa ja tarkkailivat herkeämättä ympäristöään. Sadevesi valui noroina lauta kyhäelmistä, joita miehet kantoivat päidensä päällä sateen suojina. Kirotun kaupungin kadut olivat hämäriä, joita ajoittainen salaman isku valaisi. Määränpäänä oli kappeli, joka sijaitsi kaupungin toisella kehällä. Tarkoituksena repiä se maahan perustuksiaan myöten.
Hiukan muita edellä kulkenut puolituinen juoksi pää joukon luokse. Sade ja muta roiskui saappaiden alla, kun pieni, lihava miekkonen puuskutti Arden Cornwellin eteen. ”Edessä on käyty taistelu, tiellä makaa ruumiita.” Puolitunen sanoi osoittaen sormellaan eteenpäin pitkin katua.
”Olkaa valppaana, taistelun toinen osapuoli voi olla vielä lähettyvillä.” Arden sanoi joukkiolleen.
Noidan metsästäjät jatkoivat matkaansa varovaisemmin, kädet valmiina miekkojen kahvoilla.
Kauempaa raunioista kuului ääniä, noidanmetsästäjät pysähtyivät saman tien. He näkivät kuinka erään raunion takaa tallusti esiin valtava ogre.
”Ogre, se on tappanut nuo miehet.” Arden totesi.
”Tai sitten ei, katsokaa!” Mark huudahti ja osoitti sormellaan maassa makaavia ruumiita.
Yksi ruumiista liikahti ensin vähän, sitten se kääntyi hitaasti kyljelleen ja alkoi kavuta pystyyn, muut ruumiit nousivat sen jälkeen.
”Zombeja!” Roland ähkäisi.
”Haa! Missä zombeja, siellä myös kuolleistamanaaja.” Arden sanoi tyytyväisenä.
”Ja vampyyri.” Roland sanoi katsoen kun varjoista astui esiin mies, joka säteili kuolemaa.
* * *
Roland istui selkä kylmää ja märkää kiveä vasten. Hän huohotti, ehkä rasituksesta ehkä pelosta. Hän ei oikein muistanut mitään viimeisestä 20 minuutista. Hän muisti vain kuinka he olivat rynnänneet rohkeasti kohti epäkuolleiden joukkoa, kunnes hän oli nähnyt Ardenin kaatuvan maahan huutaen tuskissaan ja suuren joukon epäkuolleita rynnistävän häntä ja muita kohti. Hän oli katsonut vampyyria silmästä silmään ja oli tuntunut kuin elämä olisi kaikonnut hänestä pois. Seuraava muisti kuva oli kun hän oli juossut pää sekaisin, kunnes oli pysähtynyt tähän missä nyt istui läpimärkänä. Hän oli paennut. Häntä hävetti mutta se oli ollut vaistomaista ja luultavasti myös todella järkevää. Mutta hän oli nyt yksin… missä muut olivat?
* * *
Arden avasi silmänsä, se oli vaikeaa. Häntä koski joka paikaan ja hengittäminenkin oli vaikeaa. Hirmuinen löyhkä ympäröi häntä, se haisi kuolemalta ja mädänneiltä ruumiilta. Ensiksi hän ei erottanut mitään, muuta hetken kuluttua hän näki Alfonzon kahlehdittuna hiukan kauempana. Fanaatikko oli selvästi raivoissaan ja rimpuili vaikka kahleet saivat hänen ranteensa ja nilkkansa vuotamaan verta. Sitten Arden tajusi että hän oli itsekin kahlehdittuna. Hän katsoi ylös ja näki edessään vääräsäärisen miehen joka virnuili hänelle julmasti. Silloin muisti kuvat äskeisestä taistelusta palasi kauhistuttavana Ardenin mieleen ja karmea totuus paljastui hänelle. Hän ja Alfonzo olivat epäkuolleiden vankina ja kohtalo mikä heitä odotti, oli paljon kuolemaa pahempi.
* * *
Roland oli yllättynyt, epäilevä jopa hieman peloissaan mutta onnellinen. Vampyyrin yksi kätyreistä oli tullut tapaamaan häntä ja oli tehnyt hänelle ehdotuksen koskien Ardenia ja Alfonzoa. Nyt he olivat tekemässä vankien luovutusta. Roland oli epäilevä, koska epäili tämän olevan ansa. Yllättynyt ettei hänen ystäviään ollut tapettu ja muutettu zombeiksi. Miksi vampyyri suostui luovuttamaan vankinsa takaisin, sitä hän ei varmaan koskaan saisi selville. Ehkä tämä oli jokin juoni, ehkä heidän mieliinsä oli vaikutettu. Rolandin pitäisi tutkia asiaa. Tämä oli ollut karvas yö heille kaikille muutenkin, Mark oli kuollut ja tällainen tapahtuma alentaisi kaikkien moraalia. Roland lausui rukouksen jumalalleen, tulevaisuus ei enää näyttänyt ollenkaan valoisalta.
* * *
Jep jep...jep jep jep jep...
Peli meni ihan päin hel*tiä. Onnetar ei hymyillyt minulle, eikä nopillekaan. Siis ihan käsittämätöntä... en saanu ensimmäistäkään vihulaista pois pelistä =/
Heitin sitten tosi hienosti injurejakin... kaks kertaa peräkkäin captured ja kolmas hero sitten kuoli... AARRGGH! ei tiedä oikeen että itkeä vaiko nauraa =P
Mutta onneksi Shamaani oli reilu (tunsi kai sääliä) ja möi minulle kiinnisaamansa soturit takaisin.
Noidanmetsästäjät pitelivät sadetta vanhan holvikaaren alla, joka oli kai joskus kuulunut suureen kartanoon. Nyt sen paikalla oli vain kasa kiviä ja tuhkaa, joita sade rummutti lohduttomasti, aivan kuin haluten poistaa ne kokonaan pois maan päältä.
Colin kertoi tapahtumista, joita he olivat kokeneet kaupungissa, Darylille joka oli vasta äskettäin liittynyt heidän joukkoonsa. Alfonzo Seisoi muista sivummalla, tuijottaen kirottua kaupunkia. Hän hypisteli varstaansa ja puhui hiljaa itsekseen. Mark rauhoitteli Silaksen kanssa koiria, joista oli tullut hermoherkkiä tässä kaupungissa. Arden katseli hieman kauempana juoksevan puolituisen selkää, jonka oli lähettänyt tiedustelemaan lähistölle.
Soturipappi Roland katseli muita. Hän oli huolissaan näistä miehistä. Ne jotka hän oli tuntenut ennen heidän tuloaan Ravenhilliin, oli muuttunut hiljaisemmiksi ja synkemmiksi. Ja muutkin olivat vailla iloa. Roland ei moittinut heitä, kaupunki kuristi myös hänenkin sieluaan. Joskus hän huomasi joutuvansa lähes paniikkiin luullessaan tukehtuvansa pimeyden sulkeutuessa ympärilleen, aivan kuin kaupunki yrittäisi nielaista hänet. Kaikki olivat erittäin valppaita, ehkä jopa säikkyjä. Tällainen paikallaan olo oli pahinta näille miehille, kokoajan he joutuivat olemaan varuillaan, kuitenkaan tekemättä mitään. Tuntui kuin kaikki rentoutuisivat vasta päästyään taistelemaan. Mutta Roland tiesi että päämäärätön taistelujen etsiminen vain kuluttaisi joukkoa, eikä edistäisi heidän ylevää tehtäväänsä.
Roland asteli Ardenin luokse. ”Meidän täytyy puhua.” Soturipappi sanoi hiljaisella, vakavalla äänellä.
Arden katsahti Rolandia ja ähkäisi. ”Taasko sinä tulet saarnaamaan minulle pois lähdöstä?” Arden sanoi tuskastuneella äänellä.
”Ei, en pois lähdöstä, vaan suunnitelmasta.” Roland sanoi.
Arden kääntyi nyt kohtaamaan Rolandin katseen, kasvoillaan kysyvä ilme.
”Meidn täytyy laatia suunnitelma, kuinka etenemme tässä kirotussa kaupungissa.” Roland jatkoi, saatuaan Ardenin mielenkiinnon syttymään. ”Olemme kierrelleet päättömästi kaupungin uloimpia kehiä ja saaneet todellisuudessa vain vähän aikaan, tehtäväämme ajatellen. Meidän pitäisi alkaa koordinoida toimiamme tarkemmin.”
Arden hieroi partaansa kuunnellessaan Rolandia ja nyökkäsi. ”Olet oikeassa, emme ole saavuttaneet mitään pysyvää hyvää aikaan vielä. Mitä sinulla on mielessä?”
”Iskemme temppeliä vastaan. Se on kaiken tämän epäpyhän sydän. Sen tuhoutuessa tuhoutuu pahin vihollinen.” Roland sanoi kiihkoisasti. ”Tuhoamme kaikki pienistä kappeleista aina suuriin palvonta paikkoihin asti. Se jos mikä heikentää pahan valtaa. Ylistetty olkoon Sigmar!” Roland jatkoi, puheensa muuttuessa huutoon lopulta.
Kaikki Ardenin ja Rolandin ympärillä katselivat kaksikkoa, jopa Alfonzo oli kääntynyt katsomaan ja lopettanut keskustelunsa itsensä kanssa.
”Arden hymyili ja nyökkäili kuunnellessaan Rolandin puhetta. ”Loistavaa, tuo on todellakin hyvä suunnitelma. Tästä lähtien yritämme edetä kohti kaupungin keskustaa ja tuhota kaaos saastan hengellisiä pesiä.” Arden näytti itsevarmalta lausuessaan hiljaisen rukouksen Sigmarille.
Roland huokaisi syvään, ehkäpä heidän kurssinsa alkaisi mennä nyt oikeaan suuntaan.
* * *
Hiljainen joukko käveli pitkin märkää katua. He kulkivat löysässä parijonossa ja tarkkailivat herkeämättä ympäristöään. Sadevesi valui noroina lauta kyhäelmistä, joita miehet kantoivat päidensä päällä sateen suojina. Kirotun kaupungin kadut olivat hämäriä, joita ajoittainen salaman isku valaisi. Määränpäänä oli kappeli, joka sijaitsi kaupungin toisella kehällä. Tarkoituksena repiä se maahan perustuksiaan myöten.
Hiukan muita edellä kulkenut puolituinen juoksi pää joukon luokse. Sade ja muta roiskui saappaiden alla, kun pieni, lihava miekkonen puuskutti Arden Cornwellin eteen. ”Edessä on käyty taistelu, tiellä makaa ruumiita.” Puolitunen sanoi osoittaen sormellaan eteenpäin pitkin katua.
”Olkaa valppaana, taistelun toinen osapuoli voi olla vielä lähettyvillä.” Arden sanoi joukkiolleen.
Noidan metsästäjät jatkoivat matkaansa varovaisemmin, kädet valmiina miekkojen kahvoilla.
Kauempaa raunioista kuului ääniä, noidanmetsästäjät pysähtyivät saman tien. He näkivät kuinka erään raunion takaa tallusti esiin valtava ogre.
”Ogre, se on tappanut nuo miehet.” Arden totesi.
”Tai sitten ei, katsokaa!” Mark huudahti ja osoitti sormellaan maassa makaavia ruumiita.
Yksi ruumiista liikahti ensin vähän, sitten se kääntyi hitaasti kyljelleen ja alkoi kavuta pystyyn, muut ruumiit nousivat sen jälkeen.
”Zombeja!” Roland ähkäisi.
”Haa! Missä zombeja, siellä myös kuolleistamanaaja.” Arden sanoi tyytyväisenä.
”Ja vampyyri.” Roland sanoi katsoen kun varjoista astui esiin mies, joka säteili kuolemaa.
* * *
Roland istui selkä kylmää ja märkää kiveä vasten. Hän huohotti, ehkä rasituksesta ehkä pelosta. Hän ei oikein muistanut mitään viimeisestä 20 minuutista. Hän muisti vain kuinka he olivat rynnänneet rohkeasti kohti epäkuolleiden joukkoa, kunnes hän oli nähnyt Ardenin kaatuvan maahan huutaen tuskissaan ja suuren joukon epäkuolleita rynnistävän häntä ja muita kohti. Hän oli katsonut vampyyria silmästä silmään ja oli tuntunut kuin elämä olisi kaikonnut hänestä pois. Seuraava muisti kuva oli kun hän oli juossut pää sekaisin, kunnes oli pysähtynyt tähän missä nyt istui läpimärkänä. Hän oli paennut. Häntä hävetti mutta se oli ollut vaistomaista ja luultavasti myös todella järkevää. Mutta hän oli nyt yksin… missä muut olivat?
* * *
Arden avasi silmänsä, se oli vaikeaa. Häntä koski joka paikaan ja hengittäminenkin oli vaikeaa. Hirmuinen löyhkä ympäröi häntä, se haisi kuolemalta ja mädänneiltä ruumiilta. Ensiksi hän ei erottanut mitään, muuta hetken kuluttua hän näki Alfonzon kahlehdittuna hiukan kauempana. Fanaatikko oli selvästi raivoissaan ja rimpuili vaikka kahleet saivat hänen ranteensa ja nilkkansa vuotamaan verta. Sitten Arden tajusi että hän oli itsekin kahlehdittuna. Hän katsoi ylös ja näki edessään vääräsäärisen miehen joka virnuili hänelle julmasti. Silloin muisti kuvat äskeisestä taistelusta palasi kauhistuttavana Ardenin mieleen ja karmea totuus paljastui hänelle. Hän ja Alfonzo olivat epäkuolleiden vankina ja kohtalo mikä heitä odotti, oli paljon kuolemaa pahempi.
* * *
Roland oli yllättynyt, epäilevä jopa hieman peloissaan mutta onnellinen. Vampyyrin yksi kätyreistä oli tullut tapaamaan häntä ja oli tehnyt hänelle ehdotuksen koskien Ardenia ja Alfonzoa. Nyt he olivat tekemässä vankien luovutusta. Roland oli epäilevä, koska epäili tämän olevan ansa. Yllättynyt ettei hänen ystäviään ollut tapettu ja muutettu zombeiksi. Miksi vampyyri suostui luovuttamaan vankinsa takaisin, sitä hän ei varmaan koskaan saisi selville. Ehkä tämä oli jokin juoni, ehkä heidän mieliinsä oli vaikutettu. Rolandin pitäisi tutkia asiaa. Tämä oli ollut karvas yö heille kaikille muutenkin, Mark oli kuollut ja tällainen tapahtuma alentaisi kaikkien moraalia. Roland lausui rukouksen jumalalleen, tulevaisuus ei enää näyttänyt ollenkaan valoisalta.
* * *
Jep jep...jep jep jep jep...
Peli meni ihan päin hel*tiä. Onnetar ei hymyillyt minulle, eikä nopillekaan. Siis ihan käsittämätöntä... en saanu ensimmäistäkään vihulaista pois pelistä =/
Heitin sitten tosi hienosti injurejakin... kaks kertaa peräkkäin captured ja kolmas hero sitten kuoli... AARRGGH! ei tiedä oikeen että itkeä vaiko nauraa =P
Mutta onneksi Shamaani oli reilu (tunsi kai sääliä) ja möi minulle kiinnisaamansa soturit takaisin.
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Re: Mordheim - Ravenhill
- RAAH RAAH BLÄÄH
Onneks kukaan ei kuolu j,a kiakki sai kakkee kivvaa XDXDXD
---Teh end of fluff's---
Eli siis. Harvinaisen tiukkaa vääntöä oli. Kumpainenkin joutui heittämään routtitestejä pari kappaletta, ja siinä kilvassa Rva Fortuna päätti, että Possessedit saavat kerrankin hävitä. Injuryt meni kuitenkin nappiin, ja kummatkin OOA Hentsmiehet jäivät henkiin. Ja mikä parasta, OOA Possessed heitti Multiple injuryn, joista sitten neljästä heitosta tuli 2x Survival Against the Odds, Full Recovery ja Blinded in one eye (nyyhkyti hyvinnii nyyh) :D. Warbandin koko nousi neljällä figulla, kun rahaa oli kertynyt sen verran mukavasti, nyt on hurja tulitukikin mukana.
Half-breed kirjoitti:Is answer question?
Re: Mordheim - Ravenhill
Nyt ehtiessä pitää kysäistä: Onko nyt niin, että olet Jarkko yhä parittomana? Kävi nimittäin mielessä, että on voinut hyvinkin käydä niinkin huono tuuri, että Topi on itse siellä riparilla Akin katraassa.
Jos näin nyt on, niin voinemme halutessasi toimia, kuten ennenkin tällaisissa tapauksissa, eli joku muu pelaisi itselleen boonuspelin sinua vastaan.
Jos näin nyt on, niin voinemme halutessasi toimia, kuten ennenkin tällaisissa tapauksissa, eli joku muu pelaisi itselleen boonuspelin sinua vastaan.
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
- Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Näihäc vähä tuppaa oleilemaan. Varjoturkki uudistuneine jengineen on tämän viikon pääasiassa trimmaillut kynsiään. Vaikuttaa vaan vähän siltä että jää meikäläiseltä mahdollisesti tältä viikolta pelit pelailematta kun ainut sopiva pelipäivä on huomenna, notta ellette siis saa jotakuta potkittua huomiseksi fantsuun, menee ensi viikolle seuraava pelistö.
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Eli eli, siis mie olisin aika halukas pelaamaan bonus pelin sua vastaan, huomenna mieluiten. Käviskö klo 12. (saatan hieman myöhästyä... mutta enköhän mie tule "aika" ajoissaSir_Jarkko kirjoitti:Näihäc vähä tuppaa oleilemaan. Varjoturkki uudistuneine jengineen on tämän viikon pääasiassa trimmaillut kynsiään. Vaikuttaa vaan vähän siltä että jää meikäläiseltä mahdollisesti tältä viikolta pelit pelailematta kun ainut sopiva pelipäivä on huomenna, notta ellette siis saa jotakuta potkittua huomiseksi fantsuun, menee ensi viikolle seuraava pelistö.
- Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Hmmm, kuoellita-juttuja vastassa. Noh, voisihan sitä katsoa josko rotilla olisi nyt jotain mahiksia vähemmän ampuvaa armeijaa vastaan, nyt kun on mahdollisesti vielä omat nopatkin mukana. Haaste hyväksytty SIlvanor, saa nyt nähdä oliko uusista investoinneista ja levelupeista sitten sen suuremmin hyötyä rottapoppoolle.
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Miten olisi muuten toinen megabattle tässä lähiaikoina? En ollut itse siinä ensimmäisessä, joten olis ihan mielenkiintoista testata sitäkin. Esimerkiksi voisi pitää kaksi battlea (jos halukkaita riittää) ja jakaa bändit ratingin mukaan niihin.
ps. Olen viikonlopun reissussa mutta tulen sunnuntai-iltana takaisin.
ps. Olen viikonlopun reissussa mutta tulen sunnuntai-iltana takaisin.
Re: Mordheim - Ravenhill
Tälle kelpais ja jos muillakin vain kiinnostusta riittää, niin mikä ettei.Shamaani kirjoitti:Miten olisi muuten toinen megabattle tässä lähiaikoina?
Jos meinaamme sitten megabattlea rukata, olisi paras ajankohta varmaankin ensiviikolla, ja mielellään alkuviikosta, sillä perjantaista sunnuntaihin osa ihmisistä (kuten allekirjoittanutkin) on Ropeconissa, seuraavan viikon maanantaina pitäisi fiilistellä loman loppumista ja tiistaina painaa reipaana poikana takaisin lukionpenkille.
Aikaahan toki saa aina järjestettyä, kun vain järjestää, mutta luulisin, että kivuttomimmat ajankohdat olisivat ihmisille ensiviikolla, kun opiskelevat ihmiset ovat vielä lomilla, taikka vaihtoehtoisesti koulujen alettua sitten viikonloppuna.
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
- Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Megabattle kuulostaa ihan jeespoks idealta, voisivat rotatkin ottaa siellä turpaansa, ja päästäisiin sitten mahd fiilistelemään sitä uutta fantsuakin joskus.
--------------------
Taju alkoi palailla hiljalleen ja toi mukanaan kieppuvan maailman täynnä tuskaa, kipua ja verenmakua. Varjoturkki yritti avata silmiään, ja onnistui siinä tuskallisesti pitkän yrityksen jälkeen. Hän makasi veressä, omassaan, ja se maistui suussa happamalle. Eteensä hän ei nähnyt, mutta sateen saattoi tuntea iholla. vaivalloisesti Varjoturkki pakotti itsensä kääntymään selälleen, vasen käsi antoi periksi ja jokainen liike sattui julmetusti. Istualleenkin hän yritti, mutta turhaan, se ei ollut mahdollista. Varjoturkki tunsi itsensä heikoksi ja väsyneeksi. Hän sulki silmänsä hetkeksi vain hetkeksi, ei sen pidemmäksi aikaa. Mutta väsymys oli liian suuri voitettavaksi, keskittyminen herpaantui ja mahtava salamurhaaja antoi itselleen levätä hetken. Tuo hetki tulvi hänen mieleensä asioita joita hän oli tehnyt, ensimmäinen kerta kun hän taittoi niskat itseään isommalta pennulta, tapa jolla hänen entinen yöjohtajansa oli rukoillut armoa ennen miekaniskua, se miten hän puki ylleen mustan kaavun ja se kuinka puinen rakennelma antoi periksi hänen altaan syösten hänet kohti mainetta.
Tuo ihana lepo hävisi pian, sillä Varjoturkki tunsi miten joku nosti hänet ylös.
"Ei hätää mestari, ei-ei hätää..."
Se oli Bloodgaze. Tuon vikinän Varjoturkki tuntisi milloin tahansa. Jälleen hän yritti avata silmiään, näky oli tummanharmaa, sade rummutti ympärillä ja jossain kaukana ulvoivat sudet. Sitten sade loppui, tai siltä se tuntui. Edelleen tokkurassa Varjoturkki sai selville makaavansa jossain talon raunioissa. Alkoi paleltaa, turkki oli kastunut ja hän oli liian heikko kuivatakseen itsensä. Bloodgaze asetteli hänet maahan ja alkoi kasata puita Varjoturkin eteen. Hetken päästä nuotio roihusi, sen lämpö toi Varjoturkin mieleen taas nuo ihanat unet jotka hän oli nähnyt varmaan vuosi sitten, mutta ajatukset alkoivat selvitä. Nuotion sytyttäminen avoimelle paikalle oli tyhmä teko, mitä ikinä sitten Bloodgaze halusi sillä ajaa takaa, sillä se jos mikä houkuttelisi verenhimoisia metsästäjiä.
"Palaan pian-pian. Älä liiku-liiku"
Hetket kuluivat ja Varjoturkki tunsi miten voima alkoi palata hetki hetkeltä takaisin hänen väsyneisiin jäseniinsä. Hän pyrki ylös mikä tuntui mahdottomuudelta, joten hän jäi makaamaan nuotion viereen katsellen ympäristöään. Miten oli mahdollista että pahainen kuollut-juttu, vampyyrikö se nyt oli, pystyi päihittämään mahtavan Varjoturkin niin helposti? Jos hän oli vain laskenut suojaustaan... Ei, se ei ollut mahdollista. Todennäköisesti joku hänen omista jäsenistään oli pettänyt johtajansa kampittamalla tämän. Oli miten oli, vasemmasta tassusta puuttui melkoinen palanen, verenvuoto oli tyrehtynyt, mutta se oli kipeä ja antoi hädintuskin koskettaa mitään. Repäisemällä viitastaan palasen Varjoturkki sitio tassunsa ja alkoi tutkia muuta ruumistaan löytääkseen jotain muuta vikaa kehossaan.
--
Bloodgaze saapui pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen takaisin leiriin missä muut rotat odottelivat. Matka oli ollut tuskainen ja hidas, sillä Varjoturkin piti jatkuvasti nojata häntäänsä ottaessaan askeleen eteenpäin.
"Stormsqueeck ei voi-voi hyvin. Se on-on katsellut ylös kokoajan."
Varjoturkki katseli mahtavinta soturiaan joka tuijotti hölmistyneenä taivasta kohti kuola suunpielestään valuen. Jälleen kerran Varjoturkki joutui nielemään ylpeytensä ja lähettämään Bloodgazen takaisin alamaailmaan hakemaan lisäjoukkoja, tappiot olivat viime taistelun jälkeen karvaat ja toipuminen veisi pitkään. Lisäksi, Varjoturkin oli keksittävä itselleen toinen ase, sillä nykyisten miekkojensa pitely ei onnistunut tassussa olevasta haavasta johtuen.
-------------------
Näin siis kävi, olin kahdessa edellisessä pelissä pelännyt kaikkea mikä kykeni lyömään joten lähdin tässä epäkuolleita vastaan agressiivisemmalla linjalla, sitähän silmällä pitäen olin bändini tehnyt. Assassini ei osunut monine miekkoineen mihinkään, ei oikeastaan kukaan onnistunut tekemään paljoa mitään. Lopulta sitten pyyri pisti skavenit halki, poikki ja pinoon tuottaen Assassin adeptille juoksukyvyttömyyden, lasileuan (T2), särkien puolet käpälstä (WS tippui yhdellä) ja Iniative yhdellä samoin. Yksi yöjuoksijoista (se parempi) joutuu missaamaan seuraavan pelin ja paljon panostamani musta skaveni kärsii stupidystä, oma ld on 6 joten tällä mennään... Harrastavatkohan skavenit eutanasiaa?
--------------------
Taju alkoi palailla hiljalleen ja toi mukanaan kieppuvan maailman täynnä tuskaa, kipua ja verenmakua. Varjoturkki yritti avata silmiään, ja onnistui siinä tuskallisesti pitkän yrityksen jälkeen. Hän makasi veressä, omassaan, ja se maistui suussa happamalle. Eteensä hän ei nähnyt, mutta sateen saattoi tuntea iholla. vaivalloisesti Varjoturkki pakotti itsensä kääntymään selälleen, vasen käsi antoi periksi ja jokainen liike sattui julmetusti. Istualleenkin hän yritti, mutta turhaan, se ei ollut mahdollista. Varjoturkki tunsi itsensä heikoksi ja väsyneeksi. Hän sulki silmänsä hetkeksi vain hetkeksi, ei sen pidemmäksi aikaa. Mutta väsymys oli liian suuri voitettavaksi, keskittyminen herpaantui ja mahtava salamurhaaja antoi itselleen levätä hetken. Tuo hetki tulvi hänen mieleensä asioita joita hän oli tehnyt, ensimmäinen kerta kun hän taittoi niskat itseään isommalta pennulta, tapa jolla hänen entinen yöjohtajansa oli rukoillut armoa ennen miekaniskua, se miten hän puki ylleen mustan kaavun ja se kuinka puinen rakennelma antoi periksi hänen altaan syösten hänet kohti mainetta.
Tuo ihana lepo hävisi pian, sillä Varjoturkki tunsi miten joku nosti hänet ylös.
"Ei hätää mestari, ei-ei hätää..."
Se oli Bloodgaze. Tuon vikinän Varjoturkki tuntisi milloin tahansa. Jälleen hän yritti avata silmiään, näky oli tummanharmaa, sade rummutti ympärillä ja jossain kaukana ulvoivat sudet. Sitten sade loppui, tai siltä se tuntui. Edelleen tokkurassa Varjoturkki sai selville makaavansa jossain talon raunioissa. Alkoi paleltaa, turkki oli kastunut ja hän oli liian heikko kuivatakseen itsensä. Bloodgaze asetteli hänet maahan ja alkoi kasata puita Varjoturkin eteen. Hetken päästä nuotio roihusi, sen lämpö toi Varjoturkin mieleen taas nuo ihanat unet jotka hän oli nähnyt varmaan vuosi sitten, mutta ajatukset alkoivat selvitä. Nuotion sytyttäminen avoimelle paikalle oli tyhmä teko, mitä ikinä sitten Bloodgaze halusi sillä ajaa takaa, sillä se jos mikä houkuttelisi verenhimoisia metsästäjiä.
"Palaan pian-pian. Älä liiku-liiku"
Hetket kuluivat ja Varjoturkki tunsi miten voima alkoi palata hetki hetkeltä takaisin hänen väsyneisiin jäseniinsä. Hän pyrki ylös mikä tuntui mahdottomuudelta, joten hän jäi makaamaan nuotion viereen katsellen ympäristöään. Miten oli mahdollista että pahainen kuollut-juttu, vampyyrikö se nyt oli, pystyi päihittämään mahtavan Varjoturkin niin helposti? Jos hän oli vain laskenut suojaustaan... Ei, se ei ollut mahdollista. Todennäköisesti joku hänen omista jäsenistään oli pettänyt johtajansa kampittamalla tämän. Oli miten oli, vasemmasta tassusta puuttui melkoinen palanen, verenvuoto oli tyrehtynyt, mutta se oli kipeä ja antoi hädintuskin koskettaa mitään. Repäisemällä viitastaan palasen Varjoturkki sitio tassunsa ja alkoi tutkia muuta ruumistaan löytääkseen jotain muuta vikaa kehossaan.
--
Bloodgaze saapui pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen takaisin leiriin missä muut rotat odottelivat. Matka oli ollut tuskainen ja hidas, sillä Varjoturkin piti jatkuvasti nojata häntäänsä ottaessaan askeleen eteenpäin.
"Stormsqueeck ei voi-voi hyvin. Se on-on katsellut ylös kokoajan."
Varjoturkki katseli mahtavinta soturiaan joka tuijotti hölmistyneenä taivasta kohti kuola suunpielestään valuen. Jälleen kerran Varjoturkki joutui nielemään ylpeytensä ja lähettämään Bloodgazen takaisin alamaailmaan hakemaan lisäjoukkoja, tappiot olivat viime taistelun jälkeen karvaat ja toipuminen veisi pitkään. Lisäksi, Varjoturkin oli keksittävä itselleen toinen ase, sillä nykyisten miekkojensa pitely ei onnistunut tassussa olevasta haavasta johtuen.
-------------------
Näin siis kävi, olin kahdessa edellisessä pelissä pelännyt kaikkea mikä kykeni lyömään joten lähdin tässä epäkuolleita vastaan agressiivisemmalla linjalla, sitähän silmällä pitäen olin bändini tehnyt. Assassini ei osunut monine miekkoineen mihinkään, ei oikeastaan kukaan onnistunut tekemään paljoa mitään. Lopulta sitten pyyri pisti skavenit halki, poikki ja pinoon tuottaen Assassin adeptille juoksukyvyttömyyden, lasileuan (T2), särkien puolet käpälstä (WS tippui yhdellä) ja Iniative yhdellä samoin. Yksi yöjuoksijoista (se parempi) joutuu missaamaan seuraavan pelin ja paljon panostamani musta skaveni kärsii stupidystä, oma ld on 6 joten tällä mennään... Harrastavatkohan skavenit eutanasiaa?
Viimeksi muokannut Sir_Jarkko, Pe 03.08.2007 18:53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Joo, siis olin tämän viikon riparilla, joten siksi olen ollut niin epäaktiivinen. Ensi viikolla otan mielellään peliä, tällä viikolla ei enää todellakaan ehdi.
- Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Warband rate ei siis sano pärjääkö vaiko eikö. Noniin! Haastetta peliin! Nyt kelpaa mättää kultistejakin kun tästä huonommin ei voi mennä. Kuoleen hahmon kun pystyy aina korvaamaan, rampa on rampa joka vie paikkoja paremmalta hero vaihtoehdolta. Itsetuhoisuus vaihde päällä? Kyllä vain.
"From the blizzards under northern sky I hail!"
Re: Mordheim - Ravenhill
Huba huba... megabattle hyva!
Minulle passaa megabattletus ja ensi viikkohan se olisi kaikkein fiksuin ajankohta totellakin. (Minäkin lomalle pääsin muhahahaaa)
Mutta siis jos myö iso mättö pelataan, se varmaan korvais sit sen yksittäis taistelun?
Mut jos ei sit megabattlee tuu, niin haluaisin taistella Silvanoria vastaan... mites ois?
Minulle passaa megabattletus ja ensi viikkohan se olisi kaikkein fiksuin ajankohta totellakin. (Minäkin lomalle pääsin muhahahaaa)
Mutta siis jos myö iso mättö pelataan, se varmaan korvais sit sen yksittäis taistelun?
Mut jos ei sit megabattlee tuu, niin haluaisin taistella Silvanoria vastaan... mites ois?
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
- Teonanacatl
- Viestit: 2035
- Liittynyt: Su 26.01.2003 19:10
- Paikkakunta: Joensuu, "fluffipelaajien luvattu karkkimaa"
Re: Mordheim - Ravenhill
Olen palannut.
Kukas sitä nyt kerkeäisi tällä viikolla tuossa keskiviikkona matsaamaan? Mielellään ei haltioita. :C
Kukas sitä nyt kerkeäisi tällä viikolla tuossa keskiviikkona matsaamaan? Mielellään ei haltioita. :C
"Kuunnelkaa lapset Teonanacatlia, joka tietää asiasta
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
- Sir_Jarkko
- Viestit: 201
- Liittynyt: Pe 09.09.2005 21:22
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Mordheim - Ravenhill
Ihan ihmisille tiedoksi että fantsu on 8-9. päivä kiinni muuton takia ja se aukeaapi sitten 10. päivä uudessa osoitteessa: Suvantokatu 8.
"From the blizzards under northern sky I hail!"