Langenneiden metsästys (40K)

[Grand Master]

Tää on mun eka tarinani, mut kaikki risut ja ruusut tänne vaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Langenneiden metsästys

Oli aivan tavallinen päivä "Kivellä". Tai siltä se ainaki vaikutti: sotilaat harjoittelivat ja puhdistivat aseitaan, koneita huollettiin, yms. Mutta kaikkein syvimmissä tyrmissä kuohui.

Jotkin soturit olivat juuri palanneet taistelusta joitain Langenneita vastaan ja tuoneet mukanaan yhden vangin. Kaikista kuulusteluista vastaava kappalinen Asmodai ja ylipsyysikko Ezekiel olivat ottaneet tämänkin vangin käsittelyynsä.
- Kerro missä loput joukoistanne ovat, karjaisi Asmodai. Jo hieman haalistuneen vihreään voimahaarniskaan pukeutunut Langennut ei sanonut mitään, tuijotti vain.

Asmodai viittasi joillekkin häntä avustavia teknikoille, jotka Alkoivat poistaa vangin haarniskaa käsivarsien ja jalkojen alueelta. Kun teknikot työnsä tehtyään vetäytyivät syrjään, näki vanki kuinka raskaaseen terminaattorihaarniskaan pukeutunut kappalinen tuli häntä kohti paljastettu veitsi kädessään. Hiven kauhua häivähti taistelijan kasvoilla, tämän tuijottaessa terää, joka hitaasti upposi hänen käsivarteensa. Samalla hetkellä kun veitsi leikkasi kättä, tunsi vanki sanoin kuvaamatonta kipua, mutta pakotti itsensä olemaan huutamatta vaikka hänen kasvonsa kertoivat kaiken.

Koko toimituksen aikana Ezekiel ei ollut sanonut mitään, keskittynyt vain tutkimaan vangin mieltä, mutta kun veitsi irtosi vangin käsivarresta hän alkoi puhua ja vaikka se ei ollut kuin pieni kuiskaus se tuntui sitäkin pelottavammalta.
- Joko olet valmis kertomaan toveriesi olinpaikan ja anomaan anteeksiantoa, sihisi psyysikko. Langenneen enkelin edelleen tuskasta vääristyneet kasvot yrittivät saada aikaan jonkinlaisen hymyn, mikä tosin jäi vain kaameaan irvistykseen.
- Sinä voit... tunkea sen anteeksi... -antosi itse Azraelin... Lause jäi kesken sillä Asmodai upotti veitsen vangin toiseen jalkaan ja tällä kertaa soturi myös huusi. Se oli pitkää valittavaa ulinaa, joka olisi saanut itse Kaaoksenkin soturit pelkäämään.
- Ei enään, kiljaisi vanki, kun veitsi kolmannen kerran lähestyi häntä. "Minä puhun!"

Ja vanki kertoi suuren joukon Langenneita ottaneen haltuunsa Replica VI:lta erään vanhan linnoituksen, hän kertoi myös joukkojen suurpiirteisen määrän: noin 100 miestä, ei ajoneuvoja mutta joitain raskaita tykkejä oli saatettu tuoda mukana.
- Joko olet valmis anomaan anteeksi, kysyi Asmodai.
- Anteeksi en pyydä, olen vain tyytyväinen että olen nähnyt totuuden ja te ette, totesi ylpeytensä takaisin saanut vanki.
- Mitään ei ole pakko tehdä, kuiskasi jälleen keskusteluun liittynyt Ezekiel, nostaen bolt pistoolinsa vangin ohimolle ja vetäen liikkuvat taakse.
- Olet ikuisesti kirottu, etkä pääse Keisarin rauhaan, lausui Asmodai hetkeä ennen kuin psyysikko laukaisi aseensa.

Sisimmän kehän kokous oli kutsuttu koolle. Alun rukousten ja muiden perinteisten rituaalien jälkeen Asmodai alkoi selostaa mitä he Ezekielin kanssa olivat saaneet vangista irti.
- Hyvä, tiedämme heidän sijaintinsa ja vahvuutensa, lausui ylipäällikkö Azrael, koko Pimeyden Enkeleiden veljeskunnan johtaja."Voimme aloittaa valmistelut. Mitä ehdotatte?"
- Mielestäni meidän tulisi valmistella tämä isku huolella, kuvitelkaa jos saisimme edes neljäsosan noista pettureista vangeiksi, huudahti veljeskunnan ensimmäisen komppanian ylipäällikkö Belial, vihreä kaapu heilahtaen.
- Kannatetaan, vastasi Sammael, toisen komppanian ylipäällikkö. "Millaiset maasto olosuhteet alueella ovat?"
- Avointa tasamaata, pääasiassa. Kohteena oleva linnoitus tosin sijaitsee korkealla kukkulalla, jonka koko toinen reuna on pystysuoraa seinämää, ilmoitti Azrael, joka tapansa mukaan oli asioista perillä.
- Hyvä, ehdotankin siten yhden kevyen Korpinsiipi-komppanian tiedustelujoukkueen lähettämistä, totesi Sammael.
- Sopii, mutta lisätään mukaan vielä yksi jalkautunut tiedustelija joukkue, myöntyi Azrael. "Molemmat joukkueet toimivat erillään toisistaan ja kokoamme niiden yhteisistä tiedoista mahdollisimman hyvän kuvan tilanteesta."
Kokous oli päättynyt.

- Komppanianpäällikkö Nicodemus, oletteko ymmärtänyt tehtävänne, kysyi Azrael. Tämä kyseinen komppanianpäällikkö oli saanut tehtäväkseen johtaa hyökkäystä Replica VI:lle.
- Kyllä olen, veli ylipäällikkö, vastasi Nicodemus, veljeskunnan neljännen komppanian päällikkö. "Lähetän tiedustelujoukkueet planeetalle ja kutsun takaisin viimeistään kolmen tunnin kuluttua."
- Hyvä, voitte poistua. Ja Keisari teitä suojelkoon.
- Kuin myös teitä, veli ylipäällikkö.
Nicodemus poistui ja alkoi kerätä joukkojaan lähtöhangaariin. Hän sai mukaansa paljon miehiä, oli tavallisia jääkäreitä neljännestä komppaniasta, joitain kevyitä tiedustelijajoukkueita, ensimmäisen komppanian Kuolonsiipi terminaattoreita sekä toisen komppanian Korpinsiipi motoristeja. Kaikki soturit siirtyivät joihinkin avaruusfrekatteihin.

Matka Replica VI läheisyyteen ei kestänyt kovin kauaa. Tiedusteluryhmät saivat tietää tehtävänsä ja ne teleportattiin planeetan pinnalle.

Kahteen tuntii ei saatu mitään erikoista tietoa, kunnes lopulta jalkautunut tiedusteluryhmä ilmoitti löytäneensä mahdollisen sisäänkäynnin linnoitukseen.
- Kersantti Borroleth, täällä komppanianpäällikkö Nicodemus. Mitä olette löytänyt?
- Veli komppanianpäällikkö, täällä on jonkinlainen tunneli, se on kukkulan jyrkän seinämän juurella, ilmoitti tiedustelija kersantti Borroleth. "Tutkimme sitä hieman tarkemmin."
- Selvä, älkää menkö kovin syvälle, siellä on luultavasti joitain ansoja tai hälyttimiä. Seurasi hetken hiljaisuus, minkä jälkeen kuului ensin nopeata boltterien rätinää ja joitain tuskan huutoja.
- Kersantti, mitä siellä tapahtuu, huusi Nicodemus.
- Veli komppanianpäällikkö, täällä on vahteja, kuului huohottava kuiskaus. "Koko ryhmä on tuhottu..." Sanat päättyivät pitkään korinaan, joka hitaasti laski ja hiljeni, kunnes kuului aivan läheltä yksi laukaus ja sen jälkeen hiljaisuus. Nicodemus tuijotti hetken epäuskoisena kauijutinta ja itsensä kooten käski ottaa yhteyden motorisoituun Korpinsiipi ryhmään.
- Kersantti Zadakiel, komppanianpäällikkö melkei huusi mikrofoniinsa. "Keskeyttäkää tehtävä ja poistukaa alueelta. Otamme teidät takaisin ylös."
- Selvä, kuului vastaus, jonka taustalta kuului selkeästi moottoripyörien pärinä.

Kun tiedustelijat oli saatu takaisin alukseen, kutsui Nicodemus Zadakielin luokseen kertomaan tietonsa.
- Ei siellä paljoa mahdollisuuksia ole yllätys hyökkäyksiin, maasto on avoista ja tasaista. Linnoitus hallitsee koko ympäröivää aluetta. Ja uskallanko tiedustella miksi kutsuitte meidät niin nopeasti takaisin, veli komppanianpäällikkö, kysyi kersantti.
- Toinen tiedusteluryhmä tuhottii, he löysivät toisen sisäänkäynnin linnoitukseen, mutta joutuivat väijytykseen, kuittasi Nicodemus nopeasti. Kersantti tyytyi nyökkäämään.

Nicodemus aloitti hyökkäyksen suunnittelun hänen lähimpien miestensä ja joidenkin kersanttien kanssa.
- Tehtävänämme on vallata tämä linnoitus ja saada mahdollisimman monta petturia vangiksi, ilmoitti Nicodemus jo kaikille selkeän tehtävän. "Jos siellä, kuten oletamme, on myös heidän hännystelijöitään tai muita asiaan kuulumattomia, heidät tuhotaan.
- Miten organisoimme hyökkäyksen, kysyi kappalainen Septimus.
- Ehdotan terminaattori-hyökkäystä tuon luolan kautta, emme tiedä kuinka paljon siellä on vastarintaa tai ansoja, sanoi terminaattorikersantti Malachi.
- Minä voin mennä mukaan, päähyökkäys olisi liian vaikea paikka käyttää psyykkisiävoimia, totesi psyysikko Balthur.
- Selvä, minä ja Septimus johdamme päähyökkäystä ulkona, sillä aikaa kun te iskette sisäkautta, vahvisti Nicodemus ja kaikki nyökyttelivät hyväksyvästi.

Hyökkäys aloitettiin nopealla ja tehokkaalla pommituksella, samaan aikaan kun joukot laskettiin pinnalle. Nicodemus erosi pääjoukon kanssa terminaattori joukoista pienessä metsässä, lähellä kukkulaa.
- Keisarin suojelusta, toivotti Nicodemus, kun he Malachin kanssa kumarsivat toisilleen vanhaan Calibanilaiseen tapaan.
- Kuin myös teille veli, vastasi kersantti.
Hyökkäys pääportilla alkoi raskaasti varustetun ryhmän ampuessa portin hajalle plasmatykillä. Sen jälkeen he, yhdessä joidenkin tarkka-ampujien kanssa suojasivat eteenpäin ryntääviä veljiään. Alun hämmästyksen jälkeen alottivat viholliset linnoituksen muureilta ankaran tulituksen raskailla bolttereilla ja raketinheittimillä.

Samohin aikoihin ryntäsivät Kuolonsiipi-joukot luolaan rynnäkköaseet tulta iskien. Vastarintaa he eivät kohdanneet aivan heti, mutta erään mutkan takana oli raskaasti varusteltu puolustusasema. Yksi terminaattori kuoli kovassa tulituksessa, mutta tämä vain lisäsi toisten vihaa ja he murskasivat puolustavien kalloja voimanyrkeillään. Aseman tuhoamisen jälkeen hyökkäys jatkui ja pian olivat edessä suuret portaat, jotka johtivat ylös itse linnaan.
- Jonsonin puolesta, karjui kersantti Malachi murskatessaan hennon oven nyrkillään.

Ulkopuolella hyökkäys oli edennyt jo pihalle asti. Komppanianpäällikkö Nicodemus taisteli joukkojensa kärjessä iskien tarkkoja ja tehokkaita iskuja voimamiekallaan. Kappalainen Septimus oli ottanut osan miehistään mukaansa ja noussut ylös muurille tarkoituksenaan puhdistaa se. Hänen Crozius Arcanuminsa murskasi erään petturitaistelijan voimahaarniskan toisen olkapään samalla kun hän ampui bolt pistoolillaan toista otsaan. Hänen ympärillään käytiin epätoivoista kamppailua muurin herruudesta, askel askeleelta joutuivat puolustajat perääntymään kun tiivis rintama vihan täyttämiä sotureita tunki eteenpäin.

Taistelu linnan sisätiloissa alkoi olla päättymäisillään, terminaattorit olivat nopeasti puhdistaneet kaikki hallit ja huoneistot vihollisista. Vankeja oli saatu siihen nähden paljon, kuinka kovaa vastarintaa vihollinen oli tehnyt, jo useita pettureita enemmän tai vähemmän haavottuneina oli saatu vangituksi. Näihin aikoihin oli myös taistelu ulkona laantunut ja nämä kaksi taisteluryhmää yhdistyivät jälleen. Paljon miehiä oli menetetty, pääasiassa pihan taistelussa, mutta myös useita terminaattoreita oli kaatunut.

- Hyökkäämme linnan torniin, ilmoitti Nicodemus kovalla äänellä. "Itse johdan hyökkäystä ja otan mukaani vain Septimuksen, Balthurin ja kaksi ryhmää lähitaistelu terminaattoreita. Muut varmistavat alueen ja kutsuvat kyydin valmiiksi, räjäytämme tämän linnan ennen poistumistamme."
Nicodemuksen ilmoittamat kaksi ukkosvasaroin ja myrskykilvin sekä salamakynsin varustautuneita terminaattoreita asettautui valmiiksi iskuun.

Pieni joukko nousi nopeasti korkeat portaat suureen torniin, johon loput puolustajista olivat vetäytyneet. Kun he saapuivat portaiden yläpäähän, kohtasivat he muutaman epätoivoisen taistelijan järjestämän puolustuksen, joka tuhottiin nopeasti ja melko hiljaisesti. Kaatuneitten puolustajien takaa paljastui suuri, raudoitettu ovi, jossa oli joitain epäselviä symboleita.
- Heidän johtajansa on yksi entisistä kersanteistamme, muistutti Nicodemus. "Häntä ei pidä aliarvioida arvonsa perusteella, sillä hän on erittäin taitava taistelija, emmekä tiedä kuinka hyvin hän on valmistautunut. Olkaa siis varovaisia ja muistakaa: minä taistelen häntä vastaan ensin."

Ovesta ei ollut vastusta Balthurin psyykkisille voimille, jotka käytännössä katsoen heittivät oven saranoiltaan. Nicodemus ryntäsi ensimmäisenä sisään, voimamiekka välkkyen ja Keisarin suojelusta rukoillen. Ensimmäinen mitä hän näki oli oven jäännösten alle litistyneet taistelijat ja katsoessaan nopeasti oikelle,näki hän yhdistelmä plasma-aseen mustan suun. Ja se olikin viimeinen asia minkä hän näki. Oviaukosta heti Nicodemuksen jälkeen sisään tullut Septimus kiinnitti heti huomionsa Pimeyden Enkeleiden entiseen kersantti Zaphiaan, joka juuri laukaisi aseensa Nicodemuksen päähän.
- Lääkintämies, karjaisi kappalainen linkkisysteemiin samalla hetkellä, kun hänen Crozius Arcanuminsa upposi petturin voimahaarniskan rintapanssarin murskaten, syvälle tämän rintakehään. Psyysikko Balthur oli myös ehtinyt sisään ja alkoi jo keskittää voimiaan Nicodemuksen tuskien lievittämiseen, sillä totta tosiaan komppanianpäällikkö oli vielä elossa, tosin vaivoin mutta elossa.

Myös lääkintämies oli ehtinyt paikalle mutta todettuaan Nicodemuksen vammojen vakavuuden, hän lausui tälle joitain rauhoittavia sanoja samalla kun valmistutui poistamaan tämän geenisiemenen. Sillä aikaa Balthur keskittyi pitämään petturikersantin elossa, kunnes hänet saataisiin hoitoon ja sen jälkeen kuulusteltavaksi.
- Lepää rauhassa komppanianpäällikkö Nicodemus, pääset Keisarin rauhaan, sillä olet tehnyt suuren työn, julisti kappalainen Septimus, kuten hänen tehtäviinsä kuului. Nicodemus yritti hieman hymyillä, niillä vähillä kasvoilla mitä hänellä oli jäljellä sillä laukaus oli halkaissut hänen kypäränsä ja vienyt mukanaan koko oikean kasvonpuoliskon, mutta tuskat yltyivät liian koviksi ja lääkintämies katsoi parhaaksi lopettaa tämän kärsimykset.

He poistuivat nopeasti tornista, ottaen mukaansa ainoastaan vankinsa ja entisen komppanianpäällikön kypärän jäännökset sekä miekan, jotka perinteen mukaan piti viedä veljeskunnan pyhättöön. Linnaan oli jo asennettu räjähteet ja ne räjäytettäisiin heti kun kaikki olisivat poistuneet paikalta. Miehet tajusivat olla kyselemättä päällikkönsä kohtaloa ja matka kotiin "Kivelle" sujui hiljaisissa merkeissä.

- Olette tehneet hyvää työtä, totesi ylipäällikkö Azrael Septimukselle, Nicodemuksen ja muiden tehtävässä kaatuneiden virallisen siunaustilaisuuden jälkeen. "Saitte vankeja yli odotusten ja onnistuitte tehtävässänne. Ainoa asia mikä minua surettaa on niin monen hyvän taistelijan menettäminen, mutta se on tois arvoista kun olemme jälleen askeleen lähempänä täydellistä puhdistumista."´


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eli jos nyt heräsi jotain kysymyksiä, mielipiteitä tai mitä vaan tuntemuksia niin tänne vaan.

[Shiv]

Kir joitus virehitä löytyi kylläkin aika paljon. Teksti oli aika suoraviivaista ja taistelu tuntui käyvän liiankin äkkiseltään. Voisit lisätä tekstiin vastapuolen toimista kertovaa tekstiä ja tehdä heistä enemmän haastavalta vaikuttavia vihollisia. Mutta ihan hyvä ekaksi novelliksi