Kas niin...
Sotaa tulee ja miehet riehuu. Voittajille tulee sitten huomenna tarkemmat ohjeet noiden kykyjen yms. puolesta, saat siinä välillä hieman fluffitella.
KIERROS I
Tsulaharis vastaan Vladimir teh Luomuteurastaja
Musta haltia ja kaaossoturi tuijottivat toinen toisiaan. Areena heidän ympärillään oli hiljainen, välillä kuului skinkkien outoja kurkkuääniä. Kumpikin halusi toisen tekevän aloitteen.
Vladimir kyllästyi, ärjähti ja lähti juoksemaan Tsulaharisia kohti verinen miekka koholla. Samaan aikaan Ripper, isäntänsä polkaisusta, lähti viilettämään kohti mustahaarniskaista tappajaa. Ollessaankohdalla Vladimir yritti huitaista haltian miekallaan kahtia, mutta tämä oli jo hypännyt hilpari kädessään kaaossoturin taakse. Salamannopeasti Vladimir kääntyi ja ehti juuri ja juuri torjumaan laskeutuvan hilparin, joka olisi halkaissut hänen kallonsa.
Tsulaharis lennähti taaksepäin Vladimirin puskiessa päin koko vartalollaan. Haltia makasi maassa ja yritti päästä ylös, mutta haarniskoidun taistelijan miekka oli koholla tappoasennossa. Tsulaharis ehti miettiä, sattuisiko kuoleminen, kun yhtäkkiä Vladimir karjaisi ja horjahti pois asennosta. Ripper oli joko isäntänsä menettämisen pelossa tai nälissään iskenyt hampaansa Vladimirin sääreen, ja oli teollaan pelastanut isäntänsä hengen. Ärtyneenä pikkuotuksesta Vladimir huitaisi liskon syrjään, mutta samalla aikaa Tsulaharis oli noussut ja iski nyt hilparillaan kohti kaaossoturia. Vladimir karjaisi lumotun terän upotessa oikeaan olkapäähänsä.
"Perkeleen suippokorva!" Soturi huudahti ja iski vasemman kyynärpäänsä Tsulahariksen mahaan. Haltia taipui iskun voimasta kaksinkerroin, mutta oli vielä riittävän tajuissaan kierähtääkseen taaksepäin ja välttääkseen lyöntiä seuranneen miekaniskun. Nyt Tsulaharis näki tilaisuutensa tulleen.
Vladimirin miekka oli jumittunut areenan hiekkaan hurjan iskun voimasta. Musta haltia iski hilparinsa pistokärjen kohti soturin kaulaa. Kuvottavasti rusahtaen panssari painui kokoon saadeen kaaossoturin yksimään verta. Mutta Vladimir, monet taistelut luomuna voittanut, ei antaunut niin helpolla. Iso saapas yritti potkaista haltianruppanaa pois tieltä, mutta Tsulaharis nojasi hilpariin koko painollaan. Pienellä väännöllä hilpari katkaisi soturin selkärangan ja kaulavaltimon värjäten hiekan hurmeiseksi.
Haltia maistoi verta ja hymyili. Aivan liian helppoa.
Tsulaharis voittaa. Justiinsa tällaista ekan kierroksen tuuria, kun Vlad heittää osumiseen 5,6,6,6,6, woundaa kakkosella ja saa siltikin tehtyä vain yhden woundin -.-
Itza-Gor vastaan Nargan the Assasin
Suurikokoinen ja raskaasti panssaroitu saurussoturi seisoi rauhallisena kiinni areenan laidassa tuijottaen vastassaan olevaa salamurhaajaa, joka kierteli tämän ympärillä odottaen oikeaa hetkeä iskeä. Saurukset oli luotu sotaan, niiden mieltä ei hetkauttanut mikään. Salamurhaajan hyytävä karjunta ei ollut vaikuttanut sininahkaiseen liskoon mitenkään.
Yhtäkkiä Nargan salamurhaaja syöksähti päin liskoihmistä, joka käännähti haltiaa kohti miekka koholla ja kita auki. Arnheimin paras ei kuitenkaan mennyt niin helppoon lankaan, vaan ponnisti areenan seinästä olevasta pienoispatsaasta ampaisten ilmaan ja laskeutuen sauruksen taakse. Veitsi löysi paikkansa sauruksen suurten suomujen välistä, ja Itza-Gor karjaisi tappavan myrkyn virratessa suoniinsa. Mutta saurukset olivat vain niin helvetin kovia.
Liskoihminen kääntyi huitaisten miekallaan salamurhaajan päätä koti, joka lähes leikkisästi kumartui ja väisti. Nargan viilsi veitsellään uudestaan ja uudestaan saaden sauruksen miekkakäteen kolme syvää haavaa. Itza-gorin iskiessä hännällään Nargan hyppäsi pois. Voitto oli varma.
Sauruksella oli kuitenkin aseita, joita edes Nargan ei ollut osannut odottaa. Suurihampainen kita tarttui ilmassa olevan haltian jalkaan ja puri syvään. Vahvat leuat tempaisivat pimeähaltian takaisin saadaan jalan vääntymään sijoiltaan äkillisestä vetäisystä ja sen voimasta. Maassa kierivä haltia yritti nousta ehjän jalkansa varaan, mutta ylleheittäytyvä varjo sain Narganin unohtumaan yrityksensä. Itza-Gor oli vihainen. Se möys näkyi.
Nopeasti laskeva miekka leikkasi haltian siististi kahtia vasemmasta olasta oikeaan kylkeen. Seuraava isku katkaisi vielä alas vajoavan ruumiin pään. Saurussankari tallasi vastustajansa raadon maahan ja päästi korviahuumaavan voitonkarjaisun.
Juu, Itza-Gor voittaa. Nargan saa pamautettua tasan yhden woundin sauruksen superpanssareihin, kunnes tulee Itzan vuoro. Ja assasiineja ei valitettavasti ole suunniteltu kestämään... 4 woundia sisään ja haltia on vainaa.
"Vanhus" vastaan Olaf
Pohjalainen seisoskeli areenan laidalla katselleen nenä vuotaen seinään kaiverrettuja kuvioita ja merkkejä. Olaf oli täysin tietämätön takanaan seisovasta kääpiöstä, joka kaikessa rauhassa lataili koristeellista kivääriään. Saatuaan työn valmiiksi kääpiö katsoi vastustajaansa lähes säälivästi ja huusi: "Hoi, ampu tulee!"
Ase jyrähti. Työstetty ja hiottu kuula halkoi ilmaa upoten juuri kääntyneen Olafin olkapäähään. "Ai ai, miksi parta tahtoo minulle pahaa, miksi. Sattuu!" Olaf rääkyi. Kääpiö huokaisi, pudisteli parran koristamaa päätään ja alkoi ladata uudelleen. Naurettavaa pelleilyä tämä tämmöinen...
"Ääliö! Tapa se! Tapa!" Vanha, kälyinen ukko rääkyi pojalleen katsomosta. Sanat upposivat Olafin tajuntaan saaden tämän tuijottamaan lasittunein silmin eteensä. "Tapa... Sen mä osaan!!"
Villimies lähti karjaisten juoksuun jumalattoman kokoinen kirves koholla. Vanhus ehti juuri ja juuri nostaa katseensa huomatakseen lähestyvän lihaseinämän ja hypätäkseen alta pois. Kivääri jäi maahan makaamaan. Kääpiötaistelija otti keihäänsä ja tökkäsi sillä ohikiitävää Olafia reiteen. Vanhus oli odottanut Olafin kaatuvan, mutta tämä kääntyi häntä kohti entistä vihaisempana.
Vanhus ei ehtinyt saada asettaan nopean humautuksen tielle. Isku kilpistyi kääpiön väkivahvaan panssariin, mutta sen voima iski parrakkaan pikkumiehen taaksepäin ja sai ilman pakenemaan tämän keuhkoista. Olaf oli heti vastuksensa kimpussa hakaten tätä mihin ylsi. Vanhus yritti epätoivoisesti pistellä keihäällään minne yletti.
Viimeinen asia kääpiön silmissä oli villimiehen laskeutuva kirves.
Olaffi voittaa. Vanhus paiskoi silloin tällöin woundeja sisään ja saikin ukon yhteen woundiin, mutta Olaf veti viimeisellä vuorolla 10 attackia ... tarvitseeko tuota selittää.
IRIADedit: Rotten, onko tullut katsottua Asterixia ;)
Cynath "Hiljainen" vastaan Bonfaaz "Verinen"
Miekka osui toiseen uudelleen ja uudelleen. Petomies ja haltia olivat taistelussa lähes tasavertaiset, haltian ketteryys ja taito korvasivat petomiehen eläimellisen raivon ja voiman. Kumpikaan ei ollut saanut toiseensa mitään naarmua suurempaa vahinkoa.
Cynath piti taistelua lapsellisen helppona. Hän ei ollut hetkeäkään taistellut tosissaan, vaan oli odottanut vastuksensa väsyvän jolloin hänen olisi helpompi lopettaa petomies. Nyt taisi pikkuhiljaa olla aika. Bonfaazin iskiessä ilman halki Cynath kumarsi, syöksyi, iski tappavasti, nopeasti saaden petomiehen toisen akillesjänteen poikki. Bonfaaz karjaisi vajoten toiselle, vielä kannattavalle jalalleen.
Cynath nauroi katsoen pedon tuskaa. Tämä olisi helppoa saalista. Hypäten pedon selän päälle hän iski miekkansa tämän alaselkään purskauttaen verta pedon suusta. Bonfaaz vajosi yskien maahan, ilmiselvästi kuolleena.
Cynath lähti kävelemään kohti areenan uloskäyntiä. Ollessaan melkein perillä hän kuuli takanaan ärisevän ja hemmetin vihaisen äänen: "Hei sillikorva... tämä ei päättynyt vielä." Bonfaaz oli puolikuolleenakin noussut ylös jatkamaan, kaaoksen voima oli korjannut sen jänteet ja parantanut haavat. Kuola ja hiki valui olennon naamalla sen tuijottaessa haltiaa. Sorkat iskivät maahan Bonfaazin lähtiessä juoksuun.
Cynath otti jousensa ja tähtäsi. Ensimmäinen nuoli osui suoraan rintaan, mutta pedossa ei näkynyt minkäänmoista vaikutusta. Toinen nuoli. Ohi. Kolmas lävisti pedon vasemman käden. Oli liian myöhäistä, Cynath ei enää ehtinyt ottaa asettaan. Haltia katsoi hiljaisena viimeisen kerran vihollistaan tämä leikatessa Cynathin pään irti.
Bonfaaz riisti haltian käden irti. Maiskis.
Justiinsa. Cynath iskee, iskee ja iskee, Bonfaaz mokaa, mokaa ja mokaa. Pirullisten sääntöjensä ansiosta pukki pysyy kuitenkin pystyssä ja pamauttaa yhdessä vuorossa tarvittavat kolme woundia sisään. Bonfaaz "Verinen" menee näin ollen jatkoon.
"Soturi" vastaan Gungbash
Heimosoturi kierteli vihaisenä ärisevän örkin ympärillä kevyessä laukassa. Örkki jahtasi laukkaavaa hevosta ja sen selässä istuvaa soturia huutaen kirouksia kirves koholla. Hevosten kavioiden lennättämä rapa likasi Gungbashin naaman saaden tämä entistä vihaisemmaksi.
Soturi näki kuitenkin, että örkki saavutti häntä koko ajan. Ihminen käänsi hevosensa kohtamaan haastajansa. Gungbash yritti iskeä hevosen selässä olevaa Soturia, mutta tämä tekikin jotain odottamatonta: hän ei tähdännytkään miekalla Gungbashiin vaan tämän aseeseen. Örkki tajusi tapahtuneen vasta sitten, kun maaginen, Nahirgista palkinnoksi saatu kirves lojui lentomatkan jälkeen areenan toisella puolella. "No perkele", rubiinisilmäinen örkki mietti ja hyppäsi paljain käsin ihmiseen kiinni.
Hevonen kaatui örkin painosta ja lähti vauhkoontuen juoksemaan pakoon. Soturi ja örkki kömpivät ylös areenan hiekkapohjalta ja ottivat taisteluasennon. Tai aikoivat ottaa, sillä Gungbash lähti kuitenkin juoksemaan kohti areenan laitaa. Päästyään perille örkki repi maasta kolme kertaa soturin pään kokoisen kivenlohkareen. Improvisoitu ase käsissään örkki lähti karjuen kohti vastustajaansa.
Ensimmäinen isku osui kilpeen ja sen voima olisi riittänyt tappamaan ihmisen saman tien. Kuolettavalta iskulta kilpensä ansiosta säästynyt Soturi vajosi polvilleen ja huitaisi örkkiä polvilumpion tienoille. Örkki karjaisi ja tiputti päänsä päällä keikkuneen kiven varpailleen.
"Ai s*******a!!" Örkki karjaisi monen kymmen kilon murikan murskatessa hänen varpaansa. Soturi oli heti paikalla hakkaamassa aseetonsa ja suojatonta örkkiä miekallaan minne ylsi. Vertavaluva Gungbash ärjyi kivusta ja huitasi parrunpätkän kokoisella nyrkillään sokeasti kohti Soturia, joka väisti ja palkaksi irrotti örkin käden ranteesta. Gungbash huusi ja heilui yhä enemmän puristaessaan verta valuvaa kädentynkäänsä. Seuraava iskui osui yhä karjuvaa örkkiä päähän saaden tämän lopulta hiljenemään.
Nahirgin mestari oli kuollut.
"Soturi" menee jatkoon. Eikö ole vain oikeus, että Gungbash voitti juuri tappajansa järjestämässä areenassa??
Selene Moonblade vastaan Purppuranaamio
Salamurhaajat kiersivät toisiaan. Kumpikin uskoi vakaasti olevansa parempi, mutta kumpikaan ei siltikään tahtonut hyökätä ja näinollen antaa vihollisella mahdollisuutta iskeä takaisin. He etsivät toisistaan heikkoa kohtaa.
Purppuranaamio näki vastustajansa oikean käden herpaantuvan varmasta puollustusasennosta. Syöksyessään hyökkäykseen Selene huomasi saman miehen vasemmassa kädessä. Haltiat kohtasivat areenan keskellä ja kumpakin kierähtivät yhtäaikaisesti ympäri yrittäen iskeä toista. Kumpikin iski ohi ohi, kumpikin väisti.
Aseet kalahtivat yhteen. Ensin oikealla, sitten vasemmalla. Selenen pisto torjuttiin samalla kun nainen väisti Purppuranaamion toisen miekan viillon, joka uhkasi leikata hänen sievän kaulansa auki. Naamio iski kummallakin aseellaan yhtä aikaa eri puolilta toivoen yhdellä aseella taistelevan Selenen hämääntyvän, mutta sai vastaansa vain potkun naisen saappaasta. Virhe. Iso virhe. Purppuranaamio oli ylhäällä hieman liian myöhään ja tunsi naisen miekan pureutuvan olkaansa. Nyt oli mentävä puolustuskannalla.
Väistö, isku, isku, pisto, väistö. Haltiamies torjui järjestelmällisesti jokaisen iskun minkä nainen häntä kohti lähetti. Naamio ei kuitenkaan saanut yhtään iskua perille keskittäen kaiken osaamisensa puolustukseen. Hänen oli pakko ottaa riski.
Selene huomasi miehen yrittävän hyökätä. Nainen kaatoi itsensä maahan miekan viistäessä tämän kasvoja. Selene hymähti iskun kömpelyydelle. Surkeaa. Katkerasti nauraen hän työnsi miekkansa haltiamiehen vatsaan saaden sisälmysten valumaan ulos tuoreesta haavasta. Suloista.
Selene voittaa. Nainen tappoi Purppuranaamion vuorolla yksi ilman että Purppis ehti edes iskeä ^^
Kzikkit the Vile vastaan Zuzha Iron´ead
Areenalla oli hiljaista lukuunottamatta tuulta ja epämääräistä kalinaa, joka syntyi vikisevästi nauravan rotan rannekahleista, joita tämä hakkasi yhteen päänsä yläpuolella. Zuzhan kasvoilla oli epäuskoinen ilme tämän tuijottaessa vastustajaansa. Hullua.
Kzikkitin mieli oli mutrullaan. Maagisten rannekahleiden olisi pitänyt nostaa hänen voimansa yli-rottamaisella tasolle, jolloin vastustajan voittaminen olisi ollut lastenleikkiä. Ne eivät nyt vain kuitenkaan toimineet. Skaven napautti kahleita yhteen kunnolla. "Perkeles, toimikaa..." Ei näkynyt eikä kuulunut. Kzikkit laski kahleet naamansa eteen. Kahleet eivät vihertäneet niin kuin niiden kuuluisi, ja kaikenlisäksi ne haisivat puhtaalta...
"BREEZ! Mitä hemmettiä sinä-sinä olet taas tehnyt!!" Kzikkitin pienet, mustat silmät etsiskelivät adjutanttiaan katsomosta. Hän sai vastaukseksi virnistävän hymyn ja kädet, joita koristivat saastaiset, raskaat rautakahleet. Pelko iski Kzikkitin tajuntaan. Ei tämän näin pitänyt mennä!
Näytöksen aikan Zuzha oli kyllästynyt odottaamaan ja hakenut porsaansa areenan ulkopuolelta. Aika tappaa, örkki ajatteli paukauttaessaan kantansa vihaisen karjun kylkiin.
Kzikkit kääntyi katsomaan peloissaan areenan porteilta kuuluvaa meteliä. Jättimäinen vihainen porsas selässään jättimäinen vihainen örkki ravasi tällä hetkellä suoraan häntä kohti. Skaven lähti pakoon heittäen aseensa hiekkaan. Zuzha tuli tasaista vauhtia perässä. Skaven oli kuitenkin nopea kääntymään, kun taas suuren porsaan oli kierrettävä pidemmän kautta saadakseen käännettyä itsensä ympäri.
Ja aika kului...
Tunnin ajomatkan jälkeen Kzikkit oli väsynyt ja pysähtyi lepäämään. Zuzha saatika hänen porsaansa sitä vasten ei ollut. Iso kirves leikkasi skavenin pään hienosti kahtia läjäyttäen limaisen aivomassan areenan hiekkaan.
Zuzha voittaa. Tässä vasta oli sitä overkillin makua ;)... Olisi Terminator ollut hyötyä niistä re-rolleista, mutta kun ei niin ei.
Icebar vastaan Lucifer Turma
Estalialainen katseli vihaisena odottavaa petomiestä. Hän tiesi pedon pilkkomisen olevan vaivatonta kunhan taistelu voisi vain alkaa. Tuuli ujelsi areenaa ympäröivässä viidakossa. Icebarilla oli selvästi jotain mielessään, Lucifer mietti.
Icebar heitti yllättäen aseensa maahan ja virnisti Luciferille. "Mitä helvett.." ihminen mietti pedon lähtiessä juoksuun. Miekka ei ollut edes koholla ensimmäisen nyrkiniskun osuessa Luciferia mahaan kaataen tämän hiekkaan. Sorkka astui asekäden päälle murtaen ranteen. Estalialainen karjui kivusta Icebarin tarttuessa tätä hartioista ja nostaen tämän pystyyn. "Nyt painitaan, hur hur" Icebar hörötti ihmisen kasvoille. Löyhkä oli kuvottava.
Estalialainen onnistui saamaan puristusotteen petomiehen vartalosta, mutta tämän massa ja voima olivat liikaa pienemmälle ihmismiehelle. Lucifer kaatui Icebarin voimasta selälleen, saaden petomiehen ruhon naamalleen. Icebar kierähti ihmisen viereen ottaen tästä kiinni kuristusotteella.
Lucifer potki jaloillaan petomiestä sääreen, mutta tämä ei meinannut mitään. Tajunnan alkaessa hämärtyä Lucifer oli liian tolaltaan tunteakseen vääntöä, joka mursi hänen niskansa. Icebar nousi ruumiin vierestä hakeakseen miekkansa.
Icebar voittaa. Aseita ei "käytetty" (kummatkin kyllä tietävät miksi) ja en viitsinyt pistää hahmoja tekemään mitään karateiskujakaan niin tarinasta tuli tynkä. Mutta joo, onnea vain pedolle.
