Eräs päivä sylvaniassa
- Gene Steeler
- Viestit: 371
- Liittynyt: Ma 29.07.2002 15:08
- Paikkakunta: Salo
Eräs päivä sylvaniassa
Varoitus! Alla oleva juttu saattaa sisältää Bretonnialaisia halventavaa materiaalia. Herkkämielisiä kehoitetaan jättämään lukematta. Pahoittelen myös sisäpiirijuttuja, joita esiintynee... puhumattakaan yleisestä laaduttomuudesta. :arrow:
---
Oli kaunis ja kirkas päivä. Kreivi Sauma von Urali istui tornissaan; häntä vitutti. Säätä oli jatkunut jo viikkokausia, vilja kasvoi kohisten ja majussit saivat satoa. Lisäksi naapurimaan, Bretonnian, suunnalta kuului huhuja kolmen paladinin ja yhden noidan johtamasta ritariretkikunnasta, jotka olivat kuulemma tulossa rankaisemaan rauhaarakastavien Sylvaanian vampyyreitten ruokailutottumuksista johtuvien väärinkäsitysten johdosta kreiviä... Vaikka von Uralilla ei edes ollut mitään tekemistä kuninkaan neitsyttyttärien imeskelyn kanssa. Eikä niitä ainakaan neitsyiksi voi kukaan asioita tunteva väittää.
Kaiken lisäksi bretonnialaiset olivat kierrelleet seutua jo päiväkaupalla löytämättä oikeaa suuntaa. Tulisivat jo, ettei tarvii lähteä naapurilääniin tappelemaan, tässähän alkaa jo janottaa, tuumi sympaattinen aatelisemme.
Vihdoin kreivin hovimestari Igor ilmoitti ilouutisen: Naapuriläänin kreivi Muuli Saara oli kärsinyt vakavia tappioita taistelukentillä, mikä oli vihdoin houkutellut ritarien sotajoukon von Uralin maille; raukat eivät näet erottaneet kreiviä toisesta, vaikka von Ural tiesi itse olevansa täysin toista maata kuin peltipaitaan piiloutuva naapuriläänin herra.
"Igor, satuloi ratsuni ja kaiva zombit haudoista!", komensi kreivi. "Komenna myös haamut koillistornista linnanpihalle, ja sano ghouleille, että iltapalaksi ei ole lapsenaivoa, ellei koko konkkaronkka ole vartissa portilla muodostelmassa!" Näin sanottuaan kreivi kaivoi keittiön kaapista suurimman leipäveitsen mitä löysi, sitä oli käytetty v. 1292 kun silloisella kreivillä oli ollut hommissa 3 jättiläistä, ja siihen aikaan jätit olivat vielä jättejä eikä mitään ylikasvaneita peikonpentuja kuten nykyään, sekä lipaston laatikosta sormuksen jonka oli voittanut saappaanheittokisassa kaakkoisläänin von Carsteinilta. (kreivi von C. oli ollut varsin nolona hävittyään eikä ollut millään luopua helystä, väittäen sen olevan vanha sukukalleus, minkä von Urali tietysti tiesi ja uhkasi kertoa rouva von C:lle kreivi von C:n tavasta ryypiskellä perheen kissasta kun silmä vältti, jolloin von C. oli enemmittä mutinoitta luovuttanut sormuksen.)
Näin valmistauduttuaan kreivi suuntasi talleille, missä Igor odotteli kreivin ratsun kera. Lisäksi yhdeksän mustaa ratsastajaa odotteli kärsivästi komentoja. Nähdessään kreivin sormuksen alkoivat näiden silmät kiilua, mutta mulkaisulla järjestys palautui ja joukkio suuntasi linnapihalle, mistä otettiin haamut ja ghoulit mukaan ja marssi kohti taistelukenttää alkoi.
Igor toi mukanaan myös serkkunsa Igorin ja marssin aikana he huvittelivat nostattamalla läheisiltä taistelukentiltä luurankoja ja zompeja. Kreivi itse tyytyi kutsumaan pari lepakkoa läheisestä tapulista, sekä isosetä Mathäus von Uralin ruumisvankkurit läheiseltä taistelukentältä, missä ne olivat olleet tankkaamassa 98 oktaanisia sieluja.
Vihdoin vihollinen saatiin näköpiiriin. Tuskin oli kreivin armeija ehtinyt levittäytyä, kun vihollisia ilmeisesti johtava noita-akka ilmoitti suureen ääneen, että kuka paladineista ensiksi ennättää taistelukentän toiselle laidalle, saa illalla jälkiruuaksi suklaakiisseliä, ja muut saavat tyytyä mustaherukkamehuun. Päätään puistellen sympaattinen kreivimme asemoi joukkonsa taktisesti loistaviin puolustusasemiin ja seurasi mielenkiinnolla urheiden vastustajiensa etenemistä.
Urheat bretonnialaiset etenivät reipasta ryömintänopeutta. Kukin kolmesta ratsukkokiilasta väitti hevosten kavioissa olevan "jotain vikaa" tai "maaperä ei sovellu rynnäkköön". Tyynesti kreivi lähetti tapulin lepakot oikealle sivustalleen missä ne mätkähtivät erään kalliinnäköisen ritariryhmän kylkeen (ritareilla oli tunnuksinaan mukeja, joista he myös välillä hörppivät jotain "pyhää juomaa"). Känniset ritarit eivät saaneet lepakoita huidottua pois kuin vasta kolmen kierroksen yrittämisen jälkeen.
Vasemmalle sivustalleen kreivi viittasi haamut, jotka hoitivatkin sen laidan tyylikkästi puhtaaksi.
Keskellä olivat Igor ja Igor. Serkusten välillä oli leikkimielinen kilpailu kumman epäkuollut komppania kasvaisi taistelun aikana suuremmaksi. (Igor voitti, tosin hän oli saanut keihäsluurankoryhmänsä johtajaksi haudanhaamun, joka oli eläessään ollut ns. Kogi kaishakunin eräässä itäisessä keisarikunnassa, ja osasi irroittaa vastustajan pään 5+:lla d6:sta). Vankkurit ajoivat vinoparkkiin oikean laidan kukkulan taakse, ja odottelivat vihreää valoa.
Kreivi lähetti ghoulit keskelle taistelukenttää ilkkumaan ritareille. "Tulkaa hakemaan suklaata!", ne huutelivat ja näyttivät paljaita kankkujaan. Eniten suklaan perään olivat nuorimmat ritarit (sukupuolten väliset esiaviolliset suhteet ovat bretonniassa ilmeisesti kiellettyjä), he yrittivät rynnätä, mutta ghoulit juoksivat hirveästi nauraen pois. Noita antoi vielä nuorille lisää vauhtia, mutta ei tarpeeksi, sille he jäivät yhdeksän ratsastajan ja kreivin nenän eteen läähättämään.
"Hoplaa!" huusi kreivi ja rynnätä mujautti suklaanhimoisten nuorikkojen kimppuun niin että heilahti. Leipäveitsi oli kuitenkin hieman tylstynyt vuosisatojen saatossa, ja kreivin yksikkö pystyi vaivaiseen tasapeliin kymmenpäisen ritaripoppoon kanssa.
Seuraavaksi ratsastajien kylkeen iskeytyi ryhmä keski-ikäisiä maalaisritareita, jotka tosin veivasivat seipäillään kaikki yhdeksän mustaa ratsastajaa haihdutukseen. Kreiviäkin hieman kirpaisi, mutta hetikohta haudanhaamun johtama luurankoyksikkö mäjähti böndenihtien kylkipeltiin, ja ruumisvaunuillekin näytettiin vihreää valoa. Sattui ikävä suojatieonnettomuus ja kaksi nihtiä jäi rattaiden alle ja kahden pää katkesi. Muille riitti, ei edes suklaanhimo pystynyt pitämään heitä aloillaan ja kreivi käytteli leipäveistään nuorisonihtien loittoneviin takatukkiin, jotka kaikki tuhottiin.
Maalaiset sensijaan osasivat pakenemisen jalon taidon. Maalaisten takana piilotellut noita-akka jäi myös rattaisiin, samoin kuin hänen takanaan ollut tikunviskojapoppoo. Nyt olikin kreivin helppo lymyillä, kun vasen laita ja keskusta oli putsattu, vain oikeisto vielä vastusteli.
Igor oli lähettänyt zompinsa ottamaan vastaan juopporitarien rynnistys, ja kupinkallistelijat tuhosivatkin n. 60 zompia kolmessa vuorossa, vaikka Igor nostatteli niitä mikä kerkisi. Viimeisen zompin tomuttuessa mäiskeen ympärille oli kuitenkin kerääntynyt jo melkoinen katselijajoukko, joka koostui ghouleista ja tuoreista luurangoista. Katsomo ei pitänyt zsompien kohtalosta ja päätti näyttää juopoille pari temppua. Kreivikin lähti mukaan ja lopuksi taikajuoma loppui ja ritarit totesivat hävinneensä yhdellä pisteellä, ja ratkeamistestin tulos 8 kertoi heidän kohtalonsa. Leipäveitsi viipaloi taas pakenevien hummien häntäjouhia.
Ritarien palvelusväki oli aseistettu seipäillä, joihin he kompastelivat koko konfliktin ajan, eivätkä saaneet mitään aikaiseksi. Lopuksi täytyi kreivin todeta että suklaata ei saanut kukaan, kun taas kreivin veripankin tili pullotti punaisena. Ja sääkin oli vihdoin muuttunut mukavaksi ukkosmyrskyksi, loppuviikko näytti suorastaan synkältä!
---
Oli kaunis ja kirkas päivä. Kreivi Sauma von Urali istui tornissaan; häntä vitutti. Säätä oli jatkunut jo viikkokausia, vilja kasvoi kohisten ja majussit saivat satoa. Lisäksi naapurimaan, Bretonnian, suunnalta kuului huhuja kolmen paladinin ja yhden noidan johtamasta ritariretkikunnasta, jotka olivat kuulemma tulossa rankaisemaan rauhaarakastavien Sylvaanian vampyyreitten ruokailutottumuksista johtuvien väärinkäsitysten johdosta kreiviä... Vaikka von Uralilla ei edes ollut mitään tekemistä kuninkaan neitsyttyttärien imeskelyn kanssa. Eikä niitä ainakaan neitsyiksi voi kukaan asioita tunteva väittää.
Kaiken lisäksi bretonnialaiset olivat kierrelleet seutua jo päiväkaupalla löytämättä oikeaa suuntaa. Tulisivat jo, ettei tarvii lähteä naapurilääniin tappelemaan, tässähän alkaa jo janottaa, tuumi sympaattinen aatelisemme.
Vihdoin kreivin hovimestari Igor ilmoitti ilouutisen: Naapuriläänin kreivi Muuli Saara oli kärsinyt vakavia tappioita taistelukentillä, mikä oli vihdoin houkutellut ritarien sotajoukon von Uralin maille; raukat eivät näet erottaneet kreiviä toisesta, vaikka von Ural tiesi itse olevansa täysin toista maata kuin peltipaitaan piiloutuva naapuriläänin herra.
"Igor, satuloi ratsuni ja kaiva zombit haudoista!", komensi kreivi. "Komenna myös haamut koillistornista linnanpihalle, ja sano ghouleille, että iltapalaksi ei ole lapsenaivoa, ellei koko konkkaronkka ole vartissa portilla muodostelmassa!" Näin sanottuaan kreivi kaivoi keittiön kaapista suurimman leipäveitsen mitä löysi, sitä oli käytetty v. 1292 kun silloisella kreivillä oli ollut hommissa 3 jättiläistä, ja siihen aikaan jätit olivat vielä jättejä eikä mitään ylikasvaneita peikonpentuja kuten nykyään, sekä lipaston laatikosta sormuksen jonka oli voittanut saappaanheittokisassa kaakkoisläänin von Carsteinilta. (kreivi von C. oli ollut varsin nolona hävittyään eikä ollut millään luopua helystä, väittäen sen olevan vanha sukukalleus, minkä von Urali tietysti tiesi ja uhkasi kertoa rouva von C:lle kreivi von C:n tavasta ryypiskellä perheen kissasta kun silmä vältti, jolloin von C. oli enemmittä mutinoitta luovuttanut sormuksen.)
Näin valmistauduttuaan kreivi suuntasi talleille, missä Igor odotteli kreivin ratsun kera. Lisäksi yhdeksän mustaa ratsastajaa odotteli kärsivästi komentoja. Nähdessään kreivin sormuksen alkoivat näiden silmät kiilua, mutta mulkaisulla järjestys palautui ja joukkio suuntasi linnapihalle, mistä otettiin haamut ja ghoulit mukaan ja marssi kohti taistelukenttää alkoi.
Igor toi mukanaan myös serkkunsa Igorin ja marssin aikana he huvittelivat nostattamalla läheisiltä taistelukentiltä luurankoja ja zompeja. Kreivi itse tyytyi kutsumaan pari lepakkoa läheisestä tapulista, sekä isosetä Mathäus von Uralin ruumisvankkurit läheiseltä taistelukentältä, missä ne olivat olleet tankkaamassa 98 oktaanisia sieluja.
Vihdoin vihollinen saatiin näköpiiriin. Tuskin oli kreivin armeija ehtinyt levittäytyä, kun vihollisia ilmeisesti johtava noita-akka ilmoitti suureen ääneen, että kuka paladineista ensiksi ennättää taistelukentän toiselle laidalle, saa illalla jälkiruuaksi suklaakiisseliä, ja muut saavat tyytyä mustaherukkamehuun. Päätään puistellen sympaattinen kreivimme asemoi joukkonsa taktisesti loistaviin puolustusasemiin ja seurasi mielenkiinnolla urheiden vastustajiensa etenemistä.
Urheat bretonnialaiset etenivät reipasta ryömintänopeutta. Kukin kolmesta ratsukkokiilasta väitti hevosten kavioissa olevan "jotain vikaa" tai "maaperä ei sovellu rynnäkköön". Tyynesti kreivi lähetti tapulin lepakot oikealle sivustalleen missä ne mätkähtivät erään kalliinnäköisen ritariryhmän kylkeen (ritareilla oli tunnuksinaan mukeja, joista he myös välillä hörppivät jotain "pyhää juomaa"). Känniset ritarit eivät saaneet lepakoita huidottua pois kuin vasta kolmen kierroksen yrittämisen jälkeen.
Vasemmalle sivustalleen kreivi viittasi haamut, jotka hoitivatkin sen laidan tyylikkästi puhtaaksi.
Keskellä olivat Igor ja Igor. Serkusten välillä oli leikkimielinen kilpailu kumman epäkuollut komppania kasvaisi taistelun aikana suuremmaksi. (Igor voitti, tosin hän oli saanut keihäsluurankoryhmänsä johtajaksi haudanhaamun, joka oli eläessään ollut ns. Kogi kaishakunin eräässä itäisessä keisarikunnassa, ja osasi irroittaa vastustajan pään 5+:lla d6:sta). Vankkurit ajoivat vinoparkkiin oikean laidan kukkulan taakse, ja odottelivat vihreää valoa.
Kreivi lähetti ghoulit keskelle taistelukenttää ilkkumaan ritareille. "Tulkaa hakemaan suklaata!", ne huutelivat ja näyttivät paljaita kankkujaan. Eniten suklaan perään olivat nuorimmat ritarit (sukupuolten väliset esiaviolliset suhteet ovat bretonniassa ilmeisesti kiellettyjä), he yrittivät rynnätä, mutta ghoulit juoksivat hirveästi nauraen pois. Noita antoi vielä nuorille lisää vauhtia, mutta ei tarpeeksi, sille he jäivät yhdeksän ratsastajan ja kreivin nenän eteen läähättämään.
"Hoplaa!" huusi kreivi ja rynnätä mujautti suklaanhimoisten nuorikkojen kimppuun niin että heilahti. Leipäveitsi oli kuitenkin hieman tylstynyt vuosisatojen saatossa, ja kreivin yksikkö pystyi vaivaiseen tasapeliin kymmenpäisen ritaripoppoon kanssa.
Seuraavaksi ratsastajien kylkeen iskeytyi ryhmä keski-ikäisiä maalaisritareita, jotka tosin veivasivat seipäillään kaikki yhdeksän mustaa ratsastajaa haihdutukseen. Kreiviäkin hieman kirpaisi, mutta hetikohta haudanhaamun johtama luurankoyksikkö mäjähti böndenihtien kylkipeltiin, ja ruumisvaunuillekin näytettiin vihreää valoa. Sattui ikävä suojatieonnettomuus ja kaksi nihtiä jäi rattaiden alle ja kahden pää katkesi. Muille riitti, ei edes suklaanhimo pystynyt pitämään heitä aloillaan ja kreivi käytteli leipäveistään nuorisonihtien loittoneviin takatukkiin, jotka kaikki tuhottiin.
Maalaiset sensijaan osasivat pakenemisen jalon taidon. Maalaisten takana piilotellut noita-akka jäi myös rattaisiin, samoin kuin hänen takanaan ollut tikunviskojapoppoo. Nyt olikin kreivin helppo lymyillä, kun vasen laita ja keskusta oli putsattu, vain oikeisto vielä vastusteli.
Igor oli lähettänyt zompinsa ottamaan vastaan juopporitarien rynnistys, ja kupinkallistelijat tuhosivatkin n. 60 zompia kolmessa vuorossa, vaikka Igor nostatteli niitä mikä kerkisi. Viimeisen zompin tomuttuessa mäiskeen ympärille oli kuitenkin kerääntynyt jo melkoinen katselijajoukko, joka koostui ghouleista ja tuoreista luurangoista. Katsomo ei pitänyt zsompien kohtalosta ja päätti näyttää juopoille pari temppua. Kreivikin lähti mukaan ja lopuksi taikajuoma loppui ja ritarit totesivat hävinneensä yhdellä pisteellä, ja ratkeamistestin tulos 8 kertoi heidän kohtalonsa. Leipäveitsi viipaloi taas pakenevien hummien häntäjouhia.
Ritarien palvelusväki oli aseistettu seipäillä, joihin he kompastelivat koko konfliktin ajan, eivätkä saaneet mitään aikaiseksi. Lopuksi täytyi kreivin todeta että suklaata ei saanut kukaan, kun taas kreivin veripankin tili pullotti punaisena. Ja sääkin oli vihdoin muuttunut mukavaksi ukkosmyrskyksi, loppuviikko näytti suorastaan synkältä!
Viimeksi muokannut Gene Steeler, Ti 12.11.2002 15:33. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
tuo on kyllä paras battle reppu jonka oon täältä lukenu. Hienosti elävöitetty eikä vaan semmosta että :se meni sinne ja tappo xkpl niitä.(olen kyllä itsekkin syyllistynyt tuohon jälkimmäiseen.) huumoriakin oli aika rankasti mukana ja kyllä nauratti! Lisää näitä
The same line three times. The same line three times. The same line three times.
- Gene Steeler
- Viestit: 371
- Liittynyt: Ma 29.07.2002 15:08
- Paikkakunta: Salo
Ehdottomasti lisää tälläisiä, ovat mukavaa vaihtelua :lol:
Nopat ja Taktiikka Ry
Pääkaupunkiseudun pelikerho
http://www.nopat.fi
Pääkaupunkiseudun pelikerho
http://www.nopat.fi
Olen samaa mieltä!Naukunaama kirjoitti:tuo on kyllä paras battle reppu jonka oon täältä lukenu. Hienosti elävöitetty eikä vaan semmosta että :se meni sinne ja tappo xkpl niitä.(olen kyllä itsekkin syyllistynyt tuohon jälkimmäiseen.) huumoriakin oli aika rankasti mukana ja kyllä nauratti! Lisää näitä
Ensi kertaa jopa nauroin battlereporttia lukiessani
Re: Eräs päivä sylvaniassa
Mahtava "reportti". Tarinamuotoisesti kerrottuna se on paras reportti mitä olen täällä lukenut.
bb
- Gene Steeler
- Viestit: 371
- Liittynyt: Ma 29.07.2002 15:08
- Paikkakunta: Salo
Re: Eräs päivä sylvaniassa
Hauska kuulla, vaikka olet kyllä aikamoinen necromanceri itsekin :). Kohta alkaa valitus, arvaan...
Kreivi pääsee taas tänään tositoimiin!
Kreivi pääsee taas tänään tositoimiin!
Re: Eräs päivä sylvaniassa
Itseasiassa "Threadomancer" (Tm), mutta joo, vanhoja threadejä ei saa nostaa ilman että on jotain TODELLA tärkeää informaatiota lisättävänä. Tämä ei ollut meille muille tärkeä tieto...