Myrskyn Sola 3, Uusi päivä
”Muistan selvästi sen päivän. Päivän, jolloin koko Solan kylän väki joutui koetukselle monella eri tapaa. Outojen, mystisten voimien saattelemana saakuli pääsi maan päälle terrorisoimaan kyläämme pientä erään, hyvin tunnetuksi tulleen, haltianeidon avulla. Emme paljoa kutsu hänen nimeään, koska hänen tekonsa jättivät kyläämme syvät haavat, joita hän ei ikinä kykenisi hyvittämään. Osa kuitenkin on pystynyt antamaan hänelle anteeksi, koska hän kuitenkin tuli takaisin vuosi myöhemmin ja vei saakuli takaisin kotiinsa, Helvettiin, josta hän punoisi uusia juonia päästäkseen tänne.
Olemme ikuisesti kirottuja pelkäämään saakuli ja häntä, jonka nimeä emme lausu, koska joka vuosi kevään ensikukkasen puhketessa kauniiksi kukaksi, on meidän järjestettävä turnaus, jossa etsisimme kovimman sankarin iskemään saakuli pois maanpäältä. Kylän väki on heikko, joten siksi ulkomaa saa auttaa. Joka vuosi tähän päivään asti Salaisuuksien metsän läpi on tungeksinut erilaisia sankareita kuolemaan ja voittamaan. Hiisiä, kääpiöitä, haltioita ja kaaoksen pahoja palvelijoita.”.
Miettiessäni kirkon korkeimmassa tornissa asioita vielä hiukan katsoin kohti suuria vuoria, joiden keskellä oli kyseinen metsä, Salaisuuksien metsä. ”Keitähän sieltä tänä vuonna tulisi?” tuumin ja aloin syömään leipääni kävellessäni kirkon rappusia alaspäin, kohti suuria ovia, joista pääsisi kylän kaduille kävelemään. Pihalla satoi, mutta hyvin vähän. Se ei minua haitannut, koska olin pikkupojasta asti asunut täällä, solassa, jossa olisi ikuinen myrsky vuorien yllä.
Se oli kuitenkin koittanut viimeinen kylän tuhoksikin. Nuo myrskyt. Vuosien saatossa ne olivat heikentäneet ja kuluttaneet kallioperää allamme ja aiheuttaneet mutavyöryjä ylhäältä kun täällä alhaalla maa luhistui allamme. Moni menetti tuona päivänä henkensä ja vain osa pääsi pakoon. Koko elämämme, rakennukset kaikki, jopa kallisarvoinen areenamme oli tuhoutunut tai mennyt sellaiseen kuntoon, että siellä ei voisi enää asuakkaan. Meidän oli pakko siirtyä muualle, mutta emme kyenneeet matkustamaan Solasta ulos. Rosvot, tuntematon korpi ja muut vaarat ottaisivat meidän yksi kerrallaan pois muiden joukosta. Kaikilla oli mieliala matalana, mutta kuin enkelin siunauksena jaksoimme yrittää vielä kerran.
Silloin löysimme tämän paikan solasta, jota kukaan ei uskonut todeksi. Ylhäällä taivaalla melkein kirkas taivas eikä vettäkään satanut niin paljon kuin muualla. Tämä oli taivas meille. Tänne rakensimme uuden kylän, joka toivottavasti kasvaa ajan kanssa. Moni kuitenkin jätti vanhaan kylään rakkaita tavaroitaan, mutta joku päivä vielä saisimme ne haltuumme. Omista ponnistuksista tai jonkun tuomina. Sitä en tiedä, mutta tiedän sen, että pian tuolta metsän toiselta puolelta tulisi väkeä.
Kevään ensikukkanen puhkesi kukaksi miehen yläpuolella. Koivun oksassa. Se oli kaunis.
Solan kartta:
Paikkaselvennykset:
1. Uusi Solan kylä
2. Kylän hautuumaa
3. Vanha kylä
4. Sen paikan hautuumaa
5. Hajonnut areena
6. Katakombien sisäänkäynnit
7. Helvetin portti
8. Kirottu maakläntti
9. Rauhallisuuden järvi
10. Rauhallisuuden metsä
11. Hylätty kaivos
12. Kuollutta metsikköä
13. Vanha Elenyan patsas
14. Suoalue
15 (näitähän siellä onkin vahingossa kaksin kappalein). Toinen (vasemmalla) on vanha Olorinin mökki ja metsä (oikealla) on Salaisuuksien metsä.
16. Metsän peittämä pikkusaari
17. Metsästäjien leiri
18. Luolisto
19. Hylättyjä taloja
20. Jumalan kunniaksi rakennettu temppeli
Kylän kartta:
Paikkaselvennykset:
1. Kirkko
3. Talli
5. Seppä
7. Elenyan patsas
8. Olorinin mökki
12. Krematiorio
15. Baari
16. Haastekehä
17. Majatalo
19. Metsästäjien kerhotilat
22. Kalastajien mökki
Muut rakennukset sitten on ihan randomia. Niissäkin voi käydä, mutta mitään erikoista siellä ei ole. Niin ja ennen kuin joku ehtii sanoa, niin tiedän. Mittasuhteet on kartoissa aika perseestä ja muutama typeryys saattaa löytyä. Toivottavasti päästiin eroon siitä aiheesta :).
Tyypit, joilta olen saanut jo hahmon: oikolukekaa säännöt sillä ne ovat voineet muuttua siitä, minkä olen antanut teille. Halutessasi voin antaa tekemäsi hahmon sinulle muokattavaksi. Niin ja tietenkin, minkä niistä otetaan käyttöön, jos niitä on annettu useampi kappale.
Areenan säännöt:
* 8-16 osallistujaa pääsee kisaamaan, katotaan kuinka paljon tungosta on. Kaikki rodut käyttävät uusinta mahdollista armeijakirjaansa (kaaoksen ei ole pakko käyttää wd listaa, ellei halua). Kaikista GW:n virallisista lähdeluetteloista ( Fantasy Battle) otetut hahmot sallitaan, Far Northkin on sallittu. Pistäkää hahmot yv:nä tai tähän, jos haluatte säikyttää toiset hahmollanne.
* Sääntö numero 1.: En halua osallistujia, jotka kirjoittavat vain 2 riviä fluffia silloin kun se on tarpeen esim. ennen taistelun alkamista tai muita tämän sorttisia pelaajia.. Kirjoitetaan tätä siis kunnolla, sillä fluffihan on näiden areenoiden tärkein asia. Ainakin Solan, jos ei muiden.
Hahmon luonnin säännöt…..
* Sääntö numero 2.: Juustoiset hahmot eivät pääse kisaamaan. Jos mielestäni hahmo on ylivoimainen (1+ as, 3+ wardi S8 tjsp) niin sitten pitää kehitellä uusi tai muokata edellistä. Mikä sitten lasketaan juustoksi voi miettiä ihan hahmoakin tehdessä.
* Pistemäärä on 325p, joista 150p maximissaan saa olla maagisia esineitä.
* Yritetään välttää henkiinherätettyjä hahmoja. Ei niissä ole paljoa mieltä, mutta jos on vaikeuksia hahmon keksimisessä niin sitten voi tuoda sen viime viikolla kuolleen hahmon kuolemaan uudestaan.
* Markit, bloodline voimat, kaaos mutaatiot ja spawningit ovat sallitut sekä kuuluvat 325 pisteen ylärajaan. Ne voimat, jotka ostetaan magia esineiden pisterajojen puitteissa kuuluvat niihin.
* Ethreallit ja demonit eivät ole vieläkään sallittuja Solassa.
* Tomb King maksaa 20pts. vähemmän ja Prince 10pts. Ei Inkarnaatioita.
* Myös vampyyrit tai muut oliot, joilla on pohjana taikaleveleitä saavat 20 pts. hyvitystä (pois perushinnasta) jokaista taikaleveliään kohti.
* Kaiken sorttiset ratsut ovat sallittuja. Ratsasta vaikka lohikäärmeellä, jos lystää.
* Ratsun kuollessa tai hajotessa se on poissa ja uuden samallaisen elukan/vehkeen saa maksamalla puolet sen alkuperäisestä hinnasta. Otteluiden välissä ne kuitenkin paranevat täysiin haavoihin.
* Kaikki esineet ja kyvyt, jotka ovat suunnattava tiettyä kohdetta vastaan ovat kiellettyjä. Kuten lahmia bloodline voimat, slayereiden kyvyt ym.
* Kertakäyttövarusteet aktivoin kerran taistelussa parhaani mukaan.
* Bound spellit ovat sallittuja, kaikki ovat aina power level 4. Jokaisella pelaajalla on niin monta dd:tä kuin vihulla on boundeja. Kääpiöt, Helffit ja Khornepojut saavat +1 heittoihin.
* Ylimääräiset pisteet muuttuvat rahaksi, jotka voit lahjoittaa Greenpeacelle. Tai käyttää johonkin hyödyllisempään tarkoitukseen.
* Hahmosi saa tuoda mukanaan aseenkantajan, joka saa olla max 150p maksava henkilö. Hän voi olla eri rotua kuin isäntänsä. Häneen pätee aivan samat hahmonluonti säännöt kuin itse isäntäänsä. Tämän hahmon ylijäämäpisteet eivät muutu rahaksi. Järki käteen hänen rodun valinnallaan sillä tuskin Helffiä palvelisi joku Delffi jne. Niin ja hänelle on pakko kirjoittaa sen verran fluffia, että hahmosta tiedetään enemmän kuin nimi. Paljoa ei kuitenkaan tarvitse kirjoittaa, jos ei halua. Päähahmo on se tärkeämpi veijari.
Taistelun säännöt……
* Sankarit aloittavat molemmat rynnäköllä ja taistelujärjestys menee iniativen mukaan. Haasteet eivät ole sallittuja. Isolla kartulla varustautuneet lyövät rynnäkössä puolitetulla (pyöristetään ylöspäin) iniativella ja jatkovuoroilla normaalisti aseen sääntöjen mukaan.
* Jos ottelioilla on sama iniative niin kumpikin lyö yhtä aikaa. Tämä voi aiheuttaa sen, että molemmat kuolevat, mutta sehän on hauskaa eiks je?
* Hahmot paranevat täysiin haavoihin kierrosten välillä. Mikäli selviävät taistelusta haavoitta, saa hän re-rollin, jonka käytän parhaani mukaan seuraavalla kierroksella. Nämä eivät varastoidu.
* Jos vastustajallasi on aseenkantaja, voit jättää tämän omaan rauhaan ja iskeä päähahmoa ja tämän tuomia tovereita. Jos kuitenkin itse haluat häntä iskeä tai vastustajasi haluaa, että aseenkantaja suojelee päähahmoa, niin osuma itse päähahmoon on epätarkempi. Palkkasotureiden kohdalla tarkemmin osumisista.
* Mikäli omistat ampumaesineen, voit tehdä stand&shoot:in ja saat päättää ketä ammut. Jos aseen omistaja omaa isomman M arvon kuin viholliset, hän voi perääntyä ja ampua uudelleen aseellaan. Perääntyä voi vain kerran.
* Wardancereiden tanssit arvotaan vuoron alussa. Sama tanssi ei edelleenkään voi tulla 2 kertaa peräkkäin. Uskoakseni jotkut haluavat pois Woven Mistin, joten voin järjestää niin pyydettäessä. Samoin muita ei-toivottuja tansseja poistetaan, mutta max-määrä on 2 tanssia.
* Jonkun hahmon kärsiessä haavan, hän saa -1Ws ja -1I, jokaista menetettyä haava kohti. Ei vaikuta immune to psykologi hahmoihin.
* Kierrosten taistelut ovat vasta sitten ohitse kunnes jommankumman päähahmo on kaatunut.
* Kierroksen aikana kuollut päähahmo ei katoa kisasta pois kuten normaalisti, ellen niin sano, aseenkantaja kyllä kuoloo ihan normaalisti. Tsekkaas vähän alempaa syy tähän outoon sääntöön. Pelaajan pyynnöstä hahmo kuitenkin voi heittää veivinsä, jos huvittaa.
Sääntö muutoksia…….
* Breath weaponit osuvat 1+d3 tyyppiin. Aluksi kuolevat palkkasoturit, sitten aseenkantaja ja viimeisenä pääjehu
* Killing Blow tekee kaksi woundia, et saa armour savea tai regenraatiota.
* Peitset ovat kertakäyttöisiä. Seuraavalla vuorolla hahmo vetää automaattisesti huotrasta vara-aseen, joka voi olla maaginen. Jokaiselle kierrokselle saa uuden peitsen.
* Keihäällä varustettu, jalkaisin oleva henkilö, voi poistaa yhdeltä viholliselta charge boonukset. Impact hittejä on ihan turha yrittää poistella.
* Kääpiö shieldbearereiden päällä ei ole immuuni killing blowle.
* Örkkien amulet of protectyness antaa sinulle vain haavoittajan wardin, jos hänellä sellainen on.
* Fear: Epäonnistuttaessa osuu vain 6+.
* Terror: Epäonnistuttaessa et voi lyödä ollenkaan ja vastustaja saa +1 to hit heittoihinsa. Seuraavalla vuorolla testataan sitten uudestaan.
* Break testejä ei oteta.
Yleistä……..
* Helvetti tekee comebackin, koska nimeltä mainitsematon haltianeito vapautti Solan kylän saakuli kauhun valtakaudesta. Helvetti on paikka, jonne kierrosten aikana kuolleet päähahmot joutuvat. Siellä on omat kivat metkunsa ja paikasta selviytynyt kohtaa voittajan maan päällä, ehkä ja kenties. Tarkempaa infoa pelin aikana tai pyydettäessä.
* Mikäli ei ottelijat mene tasan jostain kumman syystä niin joku epäonninen/set kohtaa El_Capitan 7h3_b3s7_4evah nimisen hahmon, jolle tulet häviämään.
* Sola on hiekkalaatikko, jossa voi tehdä kaiken laista hauskaa. Niin pahaa kuin hyvää. Kerro ideasi niin jutellaan siitä vähän lisää.
* Otteluiden välissä voi leikkiä Indiana Jonesia etsimällä aarteita sieltä täältä tai Arskaa ja piestä kaikkien muiden pelaajien hahmot haasteissa.
* Jos olet frenzy ja joku haastaa sinut kaksintaisteluun, et voi perääntyä. Sama homma aarteita etsiessä. Sinun on pakko aina taistella.
* Solassa on salaisia voimia, joista jotkut teistä voi saada haltuunsa. Menestys, rotu, temput ja tekemiset areenan aikana vaikuttaa siihen, saatko niitä haltuusi. Niin ja tietenkin, minkä niistä saat.
* Olen puolueellinen areenanvetäjä ja siksi lahjottavissa.
* Hahmosi M vaikuttaa siinä määrin, kuinka pitkälle jaksat päivässä kävellä/juosta/ratsastaa pitkin Solan paikkoja. Mitä korkeampi se on, sitä pitemmälle voit matkustaa.
* Jokaisesta ottelusta tai kisassa, jossa et ole mukana voit lyödä vetoa tietyn summan verran. Mitään ihmeellisiä kertoimia ei ole ja ei ole pakko lyödä vetoa jonkun toisen hahmon kanssa vaan voi ihan uhkapelata random duden kanssa. 10kk vetoa, saat voitosta 10kk jne.
* Jos hahmosi on sokea tai puujalkainen jne (fluffillisesti tärkeille!) niin tummennatko kohdan, jossa se lukee, jotta varmasti huomaan sen. Näin säästytään toivottavasti viime kertaisilta möhlimisistä.
* Pidetään fluffi asiallisena ja jätetään pois kaikki hahmot, joilla on vihollisten peniksistä tehty vyö päällä jne. Jos haluan lukea pervoilua jne, etsin mielummin jonkun Huussin tarinan kuin luen niitä tässä. Hyvän maun rajoissa niitä kuitenkin voi kirjoitella….
* Jos jokin askarruttaa sääntöjen suhteen tai muuten vain, niin kysy. Joko tässä aiheessa, yv:nä tai lisää meseosoitteeni (löytyy käyttäjätiedoista) niin höpötetään jostain ihan muusta kuin aiheesta.
Muistettavia kieltoja:
- Juusto
- Vähäfluffikuus
- Elenya Tîwele ja
- Jack the … nimiset hahmot
Hahmoilta pyydettävät tiedot:
Nimi:
Rotu:
Fluffi:
Ulkonäkö:
Statit: M WS (BS) S T W I A Ld.
Erikoissäännöt:
Normaalit varusteet:
Taikavarusteet ja niiden erikoissäännöt:
Pisteet: (Hahmon ja esineiden hinnat erikseen ilmoitettuna, kiitos.)
Olorin velhon harjoitusmökki:
Olorin on normaali vanhus harmaaparta, joka asustelee kylässä pienessä mökissään. Pienestä maksusta hän opettaa sinulle kung fu taitojaan, joista voi olla hyötyä. Alla on surkeasti nimettyjä taitoja, joita voit oppia….
Hyökkäystaidot:
Fury 60kk
- d3 (heitetään joka rundille erikseen) iskuja lisää, jotka ovat killing blow ja armour piercing
Strength of the gods 50kk
- ignore armori
Craftmanship 40kk
- re-rollaa hit&wound
Counter(-strike) 30kk
- Jokaisesta vihun iskusta, joka meni huti saat iskeä häntä kerran. Tämä voi johtaa siihen, että molemmat kuolevat, mutta ketä se haittaa?
Frenzy 30kk
- Viimeistä haavaa viedessä saat +2ws, +2i ja +1s
Horseback riding 25kk – mounted model only
- Strike first ja charge vuorolla +1 to hit
Throw stone 10kk – model on foot only, ei vie slottia
- Range weapon: S on heittäjän perusvoima -1. Ei miinusta haarniskaa laisinkaan.
Puolustustaidot:
Great armour 40kk – ei hahmoille, joilla on wardi. Ei toimi magic shieldin ollessa päällä.
- haarniskaa voi heikentää vain 3+:n asti. No armour saves allowed kuitenkin poistaa saven normaalisti.
Hard skin 40kk
- Paras luku, jolla sua voi wuundata on 3+.
Vanish pyykinpesuaine 35kk – model on foot only
- Kerran tappelun aikana jokaisten vihujen iskut kyvyn omistajaan menee ohi.
It’s only a flesh wound 35p
- Immune to multiwounds, killing blow tekee yhden wuundin.
Dodge 30kk
- -1 osumiseen vihuille hahmoon.
Really impressive title 30kk – pääjehu only
- Jokainen palkkaamasi palkkasoturi saa +2Ws, +1S, +1T, +2I ja +1A.
Taikuus:
Recover 40kk
- Bound spell, power level 4. One use only. Hahmo herää henkiin yhdellä W:lla. Päähahmo, palkkasoturi, aseenkantaja, ratsu, ihan kuka vain.
Sorrow 25kk
- Bound spell, power level 4. -1 jokaiseen stattiin paitti W:hen A:han ja T:hen jollekin jätkälle. Kestää taistelun ajan, kumuloiva
Summon 10/20/30 kk
- Bound spell, power level 4. D3/2d3/3d3 (Vc:n) skeleton warrioria hw:llä varustettuna tulee kentälle taistelemaan avuksesi. Pysyvät hengissä niin kauan kunnes joku tappaa heidät tai taistelun loppuun saakka.
Improve friend 20kk
- Bound spell, power level 4. +3Ws, +2I ja +1A palkkasoturille. Kestää taistelun ajan, ei kumuloidu.
Magic shield 15kk
- Bound spell, power level 4. 5+ wardi kaikille hahmoillesi, joilla ei ole wardia sen vuoron ajaksi.
Ring of fire 10kk
- Bound spell, power level 4. d6 s4 hits.
* Voit oppia vain kaksi kykyä jokaisesta lohkosta, joten mieti tarkkaan ennen oppimista. Jos haluat vaihtaa niin ilmoita minkä kyvyn unohdat, rahoja et saa takaisin.
Taikajuomat:
Taistelun juoma 5kk
- +1 Ws, one use only. 2+:lla hahmo onnistuu juomaan juomansa. Kestää ottelun loppuun saakka.
Voiman juoma 10kk
+1 S, one use only. 2+:lla hahmo onnistuu juomaan juomansa. Kestää juomavuoron ajan.
Kestävyyden juoma 10kk
- +1 T, one use only. 2+:lla hahmo onnistuu juomaan juomansa. Kestää juomavuoron ajan.
Nopeuden juoma 5kk
- +1 I, one use only. 2+:lla hahmo onnistuu juomaan juomansa. Kestää ottelun loppuun saakka.
Iskun juoma 10kk
- +1 A, one use only. 2+:lla hahmo onnistuu juomaan juomansa. Kestää juomavuoron ajan.
* Juomia voi juoda yhden/vuoro ja sen voi tehdä kuka vain. Jokainen juomista on kumuloiva.
Palkkasotureita:
Palkkasotureita sitten voit palkata tappelemaan rinnallesi. Mitä nämä sitten ovat, niin katso armeijakirjastasi, josta olet ottanut päähahmosi tai aseenkantajasi. Sieltä voit palkata ihan kenet vain paitsi hero ja lordi tason heeboja. Niin ja tykkiäkin ja muita sotakoneita on turha tuoda mukanaan. Heille voit ostaa pienestä lisämaksusta lisää kamaa ihan normaalisti. Lopullinen pistehinta on sitten hänen hintansa, minkä verran on maksettava hänestä.
Sotureita voi olla vaikka 500, jos haluat niihin pienen omaisuuden tuhlata. Jos vastustajalla on sotureita rinnalla niin osumat randomisoidaan (1-4 soturiin, 5-6 hahmoon). Jos aseenkantaja haluaa suojella isäntäänsä, niin 5 osuu häneen ja 6 päähahmoon. Soturit eivät parane taisteluiden välillä.
----------------------
No jopas tuli pitkä. Toivottavasti ei karkota suurinta osaa mahdollisista pelaajista. Sitten vaan pelaajia osallistumaan. Mielellään sellaisia, joiden kiinnostus tähän pysyy, koska voin sanoa, että tämä areena kestää kauan. Mennään aluksi ihan hissun kissun eteenpäin, mutta otetaan sitten tuttu Capu-vauhti lokakuussa.
Osallistujat 15/16
Nilarakh:
Nimi: Kettil
Rotu: Ihminen
Pörrö: Mies kyyninen ja kylmä niin ulkoa kuin sisältäkin verhoutui ruskeanpunaiseen raskaspanssariinsa. Lihas sykki jos toinenkin ja mies jatkoi takomista. Rauta suli, muovautui ja lisää nousi tulesta. Seppä nosti kevyesti alasimen ja siirsi sen paikkaa ilmekään värähtämättä. Luontaisedut raskaasta työstä näkyivät päältäpäin, jopa niinkin paksun panssaroinnin alta, kuin mitä lihan pöhöttämän päälle saattoi laittaa. Kettil karhumieli julma kylien tuolta puolen ei heilahda pienestä. Hän räkäisee parrastaan siihen ja sen koruihin tarrautuneen kovakuoriaisen ja kiidättää sen uurnan uumeniin.
Mutta onko turhaa pitää yllä kehoa, jos sitä ei koskaan käytä siihen, mihin se on luotu?
Tuokaa hänelle sotisopa ja hän tuo teille kaksin kertaisen painon päissä. Tuokaa hänelle nainen niin yhdeksän kuukauden päästä nainen synnyttää itsensä painon verran lapsia, vahvoja jo syntyessään. Ja ennen kaikkea, tuokaa hänelle haastaja, joka antaa edes pientä vastinetta sille miksi hän elää. Tuokaa hänelle paras soturinne ja rukoilkaa ihmettä kaikilta niiltä jumalilta, mitä mielenne tohtii muistaa.
Viisi laukausta päähän riittää.
Ilkeäpikkuperkele:
Eratharian (päähahmo) Mustasydän
Fluffia:
Yksi Malekithin kenraaleista, Eratharian ei tunne armoa vihollistaan kohtaan. Hänen omistautuminen sodalle ja kuninkaalleen on vienyt hänet aina Ulthuanin rannikoilta ja Lustrian sademetsistä Keisarikunnan sisämaahan asti. Jo usean vuosisadan hänen nimensä on merkinnyt kuolemaa, hävitystä.
Eratharian saavutuksista kertoo myös paljon se, että itse Malekith on luovuttanut hänelle lahjoistaan suurimman, lohikäärmeen munan, josta piti syntyä hänen ratsunsa ja taistelukumppaninsa. Mutta näin ei käynyt. Muna ei koskaan kuoriutunut ja huhut kertovat, että joku tai jokin taho oli kironnut sen. Vain vähän myöhemmin toisen kenraalin lohikäärme kuoriutui ja hänelle annettiin Eratharianian armeija.
Tästä suivaantuneena Erathariania päätti lähteä vanhan maailmaan etsimään itselleen uuden ratsun alun ja samalla yrittää löytää esineitä tai aarteita jolla pääsisi taas noita kuninkaan suosioon. Kuullessaan solasta hän ei voinut välttää kiusausta päästä taistelemaan muita sotureita vastaan ja samalla osoittaa ylivertaisuuttaan.
Cervus (aseenkantaja)
Eratharianin armeijan tiedustelijoiden päällikkö joka ei muille kumarra. Cervus on kylmä,tunteeton ja ovela. Hän vaati päästä Eratharianin mukaan suojellakseen hänen henkeään. Tosi asiassa hänen yksi suurimissa motiveista on kartuttaa tarpeeksi kultaa myös itselleen. Aseenaaan veitset ja jousi hän yleensä vain seuraa sivusta hiljaa hymyillen Eratharianin toimia tai tarpeen tullen upottaa joko vasaman tai veitsensä vastustajan selkään.
Ookami_Tez:
Nimi: Nickolette "Päähahmo" Hergenheig
Rotu: Ihminen - Bretonnia
Ulkonäkö: Nickolette on kaunis nainen. Hänellä on tumman ruskeat pitkät kiharat hiukset ja hän pukeutuu pääasiallisesti haarniskaansa, jonka teetätti joitakin aikoja sitten erään imperiumin sepän toimesta. Tämän lisäksi hänellä on mukanaan aina hänen uskollinen kypäränsä joka on muotoiltu näyttämään kaukaisesti kotkan päältä ja sen sivuissa ovat taaksepäin suuntautuvat siipi koristeet. Vyöllä tällä yleensä roikkuu uskollinen miekkansa joka oli hänen isänsä Nickodemin tälle hankkima, joka oli samalla tyylillä tehty kuin isänsä miekka. Ainoat näkyvät vaatekappaleet haarniskan päällä ovat hänen eräänlainen hameensa, joka on enemmänkin puolikas hametta, joka peittää vain oikean jalan ja roikkuu sen varassa ollen sidottuna kiinni vyötärön kohdilta. Tämän lisäksi hänen käsiään peittävät suuret hihat kaikki tämän vaatteet ovat koristeltu kotkilla ja lohikäärmeillä kuvioiden käyttäen kultaista lankaa. Vaatteet ovat pohjaväriltään tietenkin isäänsä perustuen punaiset. Silmät Nickolettella ovat hasselpähkinän väriset ja vaikka ne ovat lämpimän väriset usein tämän tuima katse antaa kylmän tunnun naisesta. Hänellä on myös pitkä peitsi jonka sivuilla kulkee lohikäärmeen kuviot. Peitsi on lumottu syöksemään sinertäviä liekkejä lohikäärmeen tapaan.
Pörrö: Nickolette on Hergenheig suvun epävirallinen tytär. Hänen isänsä Nickodem oli lähtenyt erimielisyyksien takia Bretonniasta. Aikansa oltuaan Nickodem rakastui erääseen imperiumin kansalaiseen, jonka kanssa meni naimisiin ja sai tyttären. Nickolette on pidellyt miekkaa koko ikänsä ja koska tämän isä oli todella taitava miekkailia kehittyi Nickolettesta, naisen ruumiista välittämättä, myös todella kyvykäs miekkailia, joka olisi Bretonniassa varmasti voittanut aatelisiakin. Kuten isänsäkkin Nickolette peri tältä erittäin syvästi tämän idean ideaalisesta valtiosta ja lupasi jo pienenä tyttönä että hallitsisi sitä isänsä kuoleman jälkeen kuolemaansa saakka. Nickodem jätti jälkeensä lähtiessään kohti suurta turnausta Myrsky Solassa jälkeensä oman miekkansa sisaren. Nickolette piti sitä aina kunnia paikalla ja käytti muita miekkoja, koska ei halunnut sen likaantuvan. Noin kuukausi ennen Myrsky Solan tulevaa turnausta Nickolette meni avioon tunnetun imperiumin miekkamiehen kanssa, mutta koska Nickolette ei ollut kuullut isästään tämä lähti sulhasensa kanssa matkaamaan kohti Myrsky Solaa aikoen etsiä isänsä käsiin. Harvinaista kyllä Nickoletten sulhanen, Mikael, otti käyttöönsä Hergenheigin suvun nimen, jos vain se olisi Nickodemille sopiva, koska tämän sukuhan se oli. Nickolette satuloitsi uskollisen ratsunsa Fremin ja lähti kohti Myrsky Solaa.
Nimi: Mikael "Aseenkantaja" Hergenheig
Rotu: Ihminen - Imperium
Ulkonäkö: Mikael on komea nuori mies. Päässä tällä kasvavat tumman ruskeat suorat keskipitkät hiukset. Mikael varustautuu saman tapaiseen haarniskaan kuin Nickolette, koska he tettivät Mikaelin haarniskan myöhemmin, ei se ole aivan samanlainen. Taistelussa Mikael käyttää mukanaan kantamaa moukaria, joka on tehty tuhoamaan maagisia aseita. Sen murskaava osa on muokattu muutenkin siihen malliin että se rikkoo helposti aseen kuin aseen. Mikaelilla on oikeaan hansikkaansa kaiverrettu eräänlainen symbooli, josta hän pystyy kutsumaan velhotaräitinsä käyttämää loitsua. Hansikkaaseen tehty merkki on lahja tämän vanhemmilta avioliiton johdosta.
Pörrö: Mikael on Nickoletten sulhanen ja vannonut Bretonniasta peräisin olevan suojelemis valan, joka yleensä tehtiin kun ritari halusi suojella jotain tiettyä neitoa. Todellisuus on Mikaelilla osittain karu, koska hän tutustui alunperin Nickolettiin ollessaan harjoittelemassa taistelua puuaseilla ja sinne oli tullut nuori nainen joka oli halunnut kokeilla ja oli päihittänyt Mikaelin monta kertaa. Osittain Mikael oli katkera koska nainen oli voittanut tämän mutta samalla rakastui tämän voimiin. He tutustuivat paremmin ja ajan myötä menivät avioon, mutta Mikael vaati että Nickoletten isä antaisi myös liitolle siunauksen vaikka Nickolette vakuutteli että Nickodem luottaisi Nickoletteen puolison hankkimisessa. Pian Mikael huomasikin olevansa matkalla Myrsky Solaan Nickoletten kanssa ainoina kumppaneina Nickoletten ratsu Frem ja Mikaelin ratsu Ferdinand.
Nimi: Frem
Rotu: Peqasos
Ulkonäkö: Frem on hieman normaalia lajiaan pienempi, mutta jalo ratsu. Tämä Pegasos on väriltään tumman ruskea ja sen varustukseen kuuluu kulta koristellut suojukset, jotka ovat pelastaneet tämän kerran jos toisen.
Pörrö: Frem on Nickoletten kasvattama ja kouluttama ratsu joka tottelee tämän jokaista käskyä. Frem on elänyt ja kasvanut imperiumin ja Bretonnian rajamailla pienessä linnoitusmaisessa huvilassa, jossa Nickodem ja tämän perhe on asunut. Frem on erittäin valikoiva eikä anna kenenkään muun kuin Nickoletten ratsastavan itsellään.
Nimi: Ferdinand
Rotu: Hevonen - Bretonnia
Ulkonäkö: Ferdinand on suurikokoinen uljas hevonen, joka on todella tumman ruskea melkeinpä musta karvoitukseltaan.
Pörrö: Ferdinand on Mikaelin ratsu ja tämä on ollut pienestä orista lähtien ollut tämän ratsuksi koulutettavana. Ferdinand hankittiin Brettonniasta, koska Mikael halusi kasvattaa itselleen mahdollisimman hyvän ratsu hevosen ja tunnetusti sellaisia sai Bretonniasta.
Rotten Sound:
Nimi: Heimir "Päähahmo"
Rotu: Peikko
Fluffi: Vuorilla eli yksinäinen peikko, joka oli elänyt monia satoja vuosia yksin rikkaana. Hän rakasti ruokaa, juomista ja juhlimista. Hän vihaisi omaa yksinäisyyttä luolassaan missä ei ollut muuta, kuin hänen aarteensa ja hänen oma palveliansa. Öisin liikkuen vuorilla metsästämässä lisää ruokaa ja aarteita hän katsoi aina solaa päin. Katkeroituneena hän alkoi vihamaan sankareita, jotka tulivat areenalle kilpailemaan kuka heistä on mahtavin ja suosituin. Heimir halusi itsekin kokea yleisön huuman ja jättiläismäiset juhlat hänen kunniakseen. Monia vuosikymmeniä sitten hän myi sielunsa Loki nimiselle henkilölle, jonka hän tapasi vuorilla lammen lähellä. Vastineeksi hän sai ikuisen palvelian nimeltä Fenja ja maagiset varusteet voittaa areenan.
"Lisää ruokaa ja kaljaa!" kuullui luolastossa suuren peikon kidasta samalla, kun hän söi kokoinaisia lampaita ja joi kaljatynnyreitä valtaistuimeltaan. Hänen valkyyri neito toi hänelle lisää ruokaa ja juomista loputtomista varastoista mitkä Heimir oli kasanut luolaansa. Kultaa, jalokiviä ja kaikkea mitä hän oli lyöttänyt lukemattomilta karavaaneilta, mitkä kulkivat vuorten läpi vieden idästä länteen kauppatavaraa. Vanha mies vanhoissa hajoneissa kaavuissa kävelykepin kanssa astui pimeään ja kylmään luolaan.
"Heimir nyt on sinun aikasi maksaa sopimuksen toinen puolisko. Mene kylään ja tapa kaikki, jotka yrittivät vastustaa sinua." vanha mies sanoi ja katosi samantien suuren räjähdyksen saattelemana. Hitaasti Nousten valtaistuimelta hän nosti oman kultansa Fenjan olkapäälensä ja lähti kävelemään kohti solaa
Ulkonäkö: monia kymmeniä metrejä pitkä peikko, jonka harmaat paksut hiukset ja parta peittivät hänen rumaa naamaansa, joka on täynnä arpia ja tätä viellä koristaa jättiläismäinen nenä. Heimirillä on huono ryhti ja suuri maha hänen suuren ruokahalunsa takia. Ihoa peittää suuret sammal peitteet ja hänen toisessa olkapäässä kasvaa pieni vaivaiskoivu.
Haarniskana Heimirillä on normaali mustan värinen lyvyhaarniska, mutta tämä vain peittää hänen keskiruumiinsa. Aseena hänellä toimii tukki minkä päässä hän on situnut litteän kiven tämän takia tukki muistuttaa kirvestä hieman. Ase painaa kuin synti ja jopa itse Heimirllä on ongelmia käyttää sitä painon takia.
Nimi: Fenja "Aseenkantaja"
Rotu: Deamonette
Fluffi: Hänen entinen mestarinsa myi hänet Heimirin palveliaksi vastineeksi hänen sielustaan Slaaneshille. Peikko ei tiennyt hänen olevan edes demoni. Peikko näki hänet normaalina ihmisenä. Pysyen aina lähellä Heimiriä hän nautti omastaan henkivartiastaan ja hänen suurista aarteista. Heimir näkee hänet tiukkoissa nahkasissa vaateissa ja joka leikkii pitkillä vaaleilla hiuksilla samalla, kun hän tanssii Heimirille tansseja. Fenja tietää, että tuo tyhmä peikko rakastaa häntä ja käyttää sitä häikeilemättä hyväksi.
Ulkonäkö: Muuttu aina eri ihmisten fantasiotten mukaan. Hän ei tykkää paljastaa hänen oikeaa demonista muotoa, mutta tämä tapahtuu aina välillä kun hän suuttuu pahasti. Aseinaan hänellä on kaksi pitkää terävää sapelia, jotka hohtavat yöllä vihreästi.
Gilaelin:
Nimi: Cynathiel Iltatähti
Rotu: Suurhaltia
Ja se pörrö:
Cynathiel Iltatähden hengitys nousi huuruna pitkin aamuyön kirpeätä ilmaa kohti hämärää taivasta, joka jossain kaukana, juuri horisontin alla piti piilossa aurinkoa. Valonsäteet aaltoilivat idässä ja punainen aamurusko ennakoi kirkkaan päivän nousua. Hiljalleen, miekkamestarin yhä seistessä kukkulalla, varjot alkoivat lipua kauemmas ja pian haalea valo nousi maailman laidalta, paljastaen laaksoissa uinuvan usvan, metsäiset kunnaat, tanssien samalla haltian riimuin koristellulla rintapanssarilla, joka paljastui välkkyen lämpimän etelätuulen tarttuessa siihen.
Tuuli hiveli hellästi Cynathielin kasvoja, silittäen hänen korpinmustia hiuksiaan. Miekkamestari sulki silmänsä ja antoi itsensä nauttia hetken nousevan auringon kajosta ja sen mukanaan tuomasta kauneudesta. Cynathiel, toisin kuin niin monet muut hänen kansansa jäsenet kaukana Laurelornin metsässä, Tor Álfheimrin salatussa haltiakaupungissa uskoi, että tässäkin jumaltenhylkäämässä maassa, jota ihmiset kutsuivat Wanhaksi Maailmaksi oli hetkiä, jolloin heidän muinaisen kotimaansa kauneus tervehti niitä, jotka olivat jääneet paitsi marmorisalien loistosta. Tämä hetki, auringon nousu, kaikessa yksinkertaisuudessaan oli Cynathielille yksi niistä hetkistä.
Verkkaisesti Cynathiel lähti laskeutumaan kukkulaa alas kohti maantietä, joka halkoi niittyä, kuin viilto maan kasvoissa. Saapuessaan tielle, auringon noustessa yhä korkeammalle taivaalle, Cynathiel ei voinut olla ajattelematta että oli kenties viimeinen ja ainut kulkija, joka oli pysähtynyt katsomaan aamuruskoa tuon kukkulan laella ja todella ymmärtänyt sitä kauneutta, jota tämä pimeyden ja tuskan täyttämä maailma piti sisällään.
Kenties tämä oli ollut juuri se syy, miksi hän oli lähtenyt. Jo pitkä aika sitten Cynathiel oli nähnyt, mitä tuleman piti. Jokainen taakse jäänyt vuosi oli tehnyt Tor Álfheimrista yhä hiljaisemman ja jokainen tuleva vuosi verottaisi sen elämää entisestään. Cynathiel olivat kouluttaneet soturit, jotka olivat saaneet oppinsa itse Hoethin mestareilta ja hän itse oli käyttänyt koko tähänastisen ikänsä, 347 vuotta harjaantuakseen ja parantaakseen taitojaan, voidakseen suojella rakasta kaupunkiaan. Kuitenkin, kuten miekkamestari asian oli lopulta kivuliaasti joutunut toteamaan, hänen rakas kaupunkinsa olisi pian vain aavekaupunki. Kerran vain tuuli kulkisi ikuisen auringonpaisteen valaisemilla marmorikaduilla.
Cynathiel oli tuntenut olonsa tyhjäksi, hyvin tyhjäksi. Hän ei ollut enää edes yllättynyt huomatessaan eräänä päivänä ratsastaneensa ulos Laurelornin metsästä, kääntymättä enää takaisin. Hän ei tahtonut elää elämäänsä paikassa, josta tulisi lopulta hänen hautapaikkansa. Unohdettuna ja kadonneena maailmalta. Tor Álfheimrin ulkopuolella hän oli yksin vieraassa maailmassa ja jokainen päivä toi hänenlaiselleen eteen vain taistelun selviämisestä huomiseen. Kuitenkin, Cynathiel ei katunut päätöstään, sillä hän valitsi mieluummin aamuruskon kajon, jossa vielä sykki elämä, kuin kaupungin, joka oli pian lakastuva puu hänen silmissään.
Vain tie oli nyt hänen kotinsa ja taivas hänen kattonsa. Hänen elämällään ei ollut tietä, sillä jo kauan sitten hän oli ymmärtänyt olevansa sopimaton vieras ihmisten maailmassa, kulkija metsien varjoissa ja sivistyksen rajoilla. Mutta sellaisesta elämästä hän nautti. Hän tiesi, että kohtalo vielä osoittaisi hänelle paikkansa tässä maailmassa.
Cynathiel pysähtyi ja vei katseensa kauas kukkuloiden taa, jonne kiemurteleva tie johti. Tai kenties kohtalo olikin jo näyttänyt hänelle tien. Jo monena aamuna hän oli tuntenut, että jokin lähestyi häntä, että jotain oli tapahtumassa. Tuntui, kuin jokin, joka ei ollut tästä maailmasta oli koskettanut hänen sieluaan ja kutsui häntä luokseen. Kuin kuiskaus tuulessa se viekoitteli häntä ja jotenkin hänen sydämensä tahtoi vastata tuohon kutsuun. Kaipaus jonnekkin kauas, tämän maailman rajojen taakse oli täyttänyt Cynathielin mielen. Mitä pidemmälle hän kulki tuota tietä, sen selvemmäksi kutsu hänen korvissaan kävi – jokin odotti häntä tuon tien päässä. Joskus, yön ollessa pimeimmillään, hänen maatessa syvässä unessa nuotion hiillosten lämmössä, hänen mielensä vaelsi pois ja näki asioita, jotka eivät olleet tästä maailmasta; kuvia helvetistä ja paratiisista, taistelusta, joka häntä kutsui. Joka aamu, kun Cynathiel heräsi, hän oli yhä varmempi, että hänen ei tarvitsisi etsiä kohtaloaan enää pitkään.
Justus:
Nimi: Tharan "Pääjehu" von Carstein
Rotu: Vampyyri
Fluffia: Tharan on yksi von Carsteinin synkän suvun kasvateista. Historian kirjat eivät kerro milloin, eikä kenen toimesta, Tharan liitettiin pimeyden vasallien riveihin. Se kuitenkin on varmaa, että hän on vanha. Vuodet ovat tuoneet epäluonnollista voimaa ja varmuutta hänen liikkeisiinsä, ja vuosien vieriessä hän vahvistuu edelleen.
Vuosien ajan Tharan tasapainotteli von Carsteinin suvun petollisessa valtataistelussa. Vampyyrien sisäinen politiikka voi suoda äkkipikaisen lopun varomattomille, ja Tharankin oli kohdata loppunsa turhan usein vallanhimoisten kätyriensä käsissä. Tämä alituinen varpaillaan seisoskelu sai Tharanin kyllästymään alituisiin murhayrityksiin, joten hän otti vapuden kääntää selkänsä suvulleen, ja kävellä ulos Sylvanian synkiltä mailta etsimään onneaan.
Uudet edessä levittyvät lakeudet tarjosivat petturi vampyyrille uusia mahdollisuuksia, mutta myös tuttuja ja turvallisia murhayrityksiä: vampyyrinmetsästäjät eivät kuitenkaan voineet sallia saastaisen verenimijän kävelevän ihmisten ilmoilla. Yksi näistä onnettomista yrittäjistä oli Xalaia Eryi'eleve, suurhaltija vampyyrinmetsästäjätär. Xalaia kohtasi Tharanin eräänä kauniina kevätiltana, kun tuuli värisytti puiden latvoja, päivälinnut lopettelivat laulujaan yölintujen heräillessä, mutta mikä oli kaikkein tärkein seikka, oli se että aurinko oli jo laskenut. Xalaia käveli maantiellä Tharnia vastaan ja välittömästi tarkat haltiasilmät erottivat pimeyden olennon piirteet. Seurasi pitkä taisto, joka ei olisi ollut niin pitkä ellei Tharan olisi ollut huvittelu tuulella. Tämä oli Xalaian kannalta huono merkki, koska taistelun päätyttyä Tharan ei suinkaan päästänyt Xalaiaa Tuonelan tyynille vesille, vaan sitoi onnettoman neidon itseensä Verisitein, kirotuin vampyyrimagian keinoin.
Vuosien saatossa Tharanin teot kääntyivät häntä vastaan, hän rakastui orjuuttamaansa neitoon. Nämä tuntemukset olivat kuitenkin täysin tuntemattomia ikuisuuksia vanhalle olennolle, jonka sydän on ollut pelkkää jäätä vuosisatojen ajan. Nyt Tharan painii tuntemustensa kanssa täysin tiedottomana siitä, mitä ihmettä hänen pitäisi tilanteelle tehdä. Epävarmuus hartioitaan painaen Tharan on saapunut syrjäiseen solaan selvittämään päätään...
Ulkonäkö: Tharan on komean, mustahiuksisen nuoren miehen hahmoinen peto. Hänen kunikaalliset piirteensä ja hyvin hoidetut pitkät hiuksensa ovat yliluonnollisen hurmaavat, suorastaan humalluttavat. Luonnottoman kalpeista kasvoista katselevat silmät, synkät kuin keskiyön pimeys, tuntuvat katsovan suoraan sydämeen, mikä saa viluväristykset kipuamaan pitkin ylväimmänkin miehen selkärankaa. Tharan on jättänyt taakseen aateliselämän tyylitellyt tamineet, ja sonnustautuu yksinkerteisiin metsästäjän vaatteisiin. Vyöllä roikkuu Tharanin ainoa ase, yksinkertaisen näköinen tikari, josta kuitenkin huokuu synkän magian voima.
Nimi: Xalaia "Aseenkantaja" Eryi'evele
Rotu: High Elf
Fluffia: Xalaia Eryi'eleve oli kuin kuka tahansa haltia, kaunis, taitava, olento jota kuvaavat kaikki positiiviset adjektiivit. Lisäksi hän oli synnynnäinen soturi, minkä takia hän jättikin Ulthuanin rannikot ja suuntasi Vanhaan Maailmaan metsästämään. Hän metsästi kaikkia pimeyden ja Kaaoksen palvelijoita. Hän oli loistava metsästäjä, mutta hänen saaliinsa olivat aina vain pelkkiä "pieniä kaloja". Tämän takia hänen uransa päättyi, kun hän kohtasi tuon kolmasti kirotun von Carsteinin äpärän.
Oltuaan joitain vuosia Tharanin Verisiteissä Xalaia tietää vihaavansa tuota kurjaa olentoa. Tai ainakin niin hän toivoo. Hänen sydäntään jäytää epäillys, että tuo viha saattaakin olla rakkauden kipinä. Hän kuitenkin kiistää tämän jyrkästi suostumatta tarkastelemaan sydäntään. "Minä en vampyyriä rakasta!" Xalaian vakuuttelut kaikuvat onttoina hänen omissa korvissaan...
Ulkonäkö: Pitkät vaaleat suortuvat kehystävät Xalaian kuvankauniita kasvoja, jotka ovat tilanteesta riippumatta aina täydellisen tyynet. Tunteet näkyvät kuitenkin vahvasti Xalaian syvän sinisissä silmissä, jotka heijastavat jok'ikisen tunteen pelottavan tunnistettavasti. Xalaian siron varren peittää valkea, hupullinen kaapu ja selässä roikkuu suuri miekka, joka kuitenkin neidon käsissä liikkuu kokoonsa nähden petollisen nopeasti ja tarkasti.
Executioner:
Nimi: Gabriel Anquillian
Rotu: Ihminen
Fluffi: Gabriel Anquillian ei ole sankari tai aarteita etsivä onnenonkija. Hänen motiivinsa kuolemaa uhmaavaan retkeen Myrskyn Solan sydämeen on paljon suoraviivaisempi, jopa arkinen. Gabriel on saapunut taistelemaan, koska hänellä ei ole parempaakaan tekemistä.
Yksinkertaisiin talonpoikaisvaatteisiin pukeutunut ja avojaloin kulkeva Gabriel Anquillian ei näytä vaaralliselta tai uhkaavalta, eikä hänen hedonistinen, veijarimainen luonteensa saa miestä näyttämään yhtään sen hurjemmalta. Anquillianin tummanruskeiden hiusten kehystämät komeat kasvot kuuluvat miehelle, joka olisi kuin kotonaan Keisarikunnan suurkaupungeissa liehittelemässä neitoja.
Ulkonäkö voi pettää. Ärsytettynä Anquillian paljastaa nimittäin todellisen luonteensa. Siron, kevytrakenteisen herrasmieshuijarin tilalla seisoo nopeasti liki kolmimetrinen kasa harmaata turkkia ja veitsenteräviä hampaita ja kynsiä, jonka verenhimoinen raivo ei säästä ketään. Sudenmuotoinen tappokone repii juuriltaan puita, paiskoo valtavia hiidenkiviä vihollistensa niskaan kuin leluja ja repii kaaossotureita palasiksi kuin räsynukkeja. Kun kaikki näköpiirissä on kuollut, muuttuu Gabriel takaisin hymyileväksi nuorukaiseksi, tosin alipukeutuneeksi sellaiseksi.
Taistelutyyli: Taistelussa Anquillian heittää nasevan, pistelevän kommentin vastustajansa niskaan ja muuttaa muotonsa valtavaksi ihmissudeksi, joka taistelee mielipuolisen raivon vallassa viimeiseen asti tuntematta kipua tai myötätuntoa. Kaikki, mitä voidaan käyttää ylimääräisen kaaoksen kylvämisessä, käytetään hyödyksi. Jos vastustaja vetäytyy pois Gabrielin käpälien luota, hän repii vaikka kallion maasta ja heittää sen vihollisensa niskaan, tai käyttää yli-inhimillistä nopeuttaan saavuttaakseen saaliinsa. Gabriel taistelee aina ilman etukäteen valmistettuja aseita, suosien improvisointia ja paljaita kynsiään. Jos mahdollista, hän tarttuu vainolaiseensa käpälillään ja repii tämän kappeleiksi raaja kerrallaan.
The_Edge:
Hahmon nimi: Kevin Sherman
Rotu: Ihminen, pappi
Kevin on vanha ihminen, hänen taistelutaitonsa ovat ruostuneet, mutta hänen rukouksensa ovat vahvoja. Hän pukeutuu paksuun, punaiseen kaapuun, jonka päällä hän käyttää raskasta haarniskaa, jota koristaa Sigmarin kaksipyrstöinen komeetta. Hänen aseenaan on kahdenkäden vasara, jonka hän on siunannut pahojen voimia vastaan. Hänen päätään koristaa kalju, ja siihen polttoraudalla tatuoitu Sigmarin komeetta. Hänen silmänsä ovat tummanvihreät, ja hänen näkönsä erinomainen ikäisekseen. Hän ratsastaa mustalla ratsulla, joka on haarniskoitu mustilla teräslevyillä.
Kevin tulee vanhasta suvusta, jonka sukujuuret valuvat pitkälle Sigmarin aikakauteen. Hän on veljenpoikansa kanssa viimeisiä suvun elossaolevia ihmisiä. Kevin kulkee hänen suurmiekoista ja veljenpojastaan koostuvan henkivartioston kanssa pitkin wanhaa maailmaa tuoden Sigmarin siunauksia pieniin kyliin, joissa ei ole pappia. Eräänä päivänä hän saapui Myrskyn Solaan, vain huomatakseen sen olevan hautautunut mutaan. Hetken etsittyään hän kuitenkin löysi Uuden Solan Kylän, ja majoittautui sinne vartiostonsa kanssa.
Aseenkantajan nimi: Robert Sherman
Rotu: Ihminen.
Robert on nuori, vielä teineissään oleva ritari, joka on noussut arvostetuksi ritariksi nopeasti pääosin setänsä, Kevinin ansiosta. Hän ratsastaa ruskealla hevosella setänsä kanssa auttamassa papittomia. Hänen uskonsa Sigmariin on vahva, muttei yhtä vahva, kuin sedällänsä. Hänellä on lyhyet, ruskeat hiukset, jotka jäävät hänen silmikoidun kypäränsä alle piiloon. Hänellä on samanlainen haarniska, kuin sedällänsä. Hän taistelee peitsen ja siunatun kilven kanssa. Hänellä on myös Sigmarin vasaraa esittävä amuletti kaulassaan, joka oli lahja hänen edesmenneeltä isältään, joka kuoli demonien hyökkäyksessä.
Halko:
Nimi: Sandir "Päähahmo" Tähtisilmä
Rotu: Haltia - Welffi
Pörrö: Sandir syntyi Athel Lorenissa noin sata vuotta ennen Heinrich Kemmlerin hyökkäystä. Hän oli jo pienenä helposti tulistuva ja etsi koko ajan uusia haasteita. Suurimman osan ajastaan hän vietti yksin, taistelu taitojaan harjoitellen. Hän toivoi aina pääsevänsä taistelemaan sodassa. Kun Kiviröykkiöiden Sota alkoi, toivoi Sandir viimeinkin pääsevänsä taistelemaan. Hän meni etulinjaan, toivoen saavansa kunnon taistelun. Kuitenkin, jokin meni pieleen. Kun Sandir näki lähestyvät epäkuolleet, hänestä alkoi tuntua että hän ei ollutkaan niin hyvä taistelija kuin luulikaan. Hänestä alkoi tuntua että epäkuolleet tuhoisivat hänen rakkaan metsänsä, hänestä tuntui että niitä ei voinut pysäyttää. Hän pelkäsi. Aluksi hän taisteli urhoollisesti, mutta kun epäkuolleet pääsivät syvemmälle ja syvemmälle metsään, hän teki ainoan asian minkä hän pystyi tekemään selviytyäkseen. Sandir pakeni Athe Lorenista. Se on kalvanut häntä koko hänen elämänsä. Sandir on viettänyt elämäänsä kulkien pitkin maailmaa, tappaen kaikki viholliset jotka hän näki, örkit, epäkuolleet, kaamoksen palvelijat, joskus jopa Keisarikunnan tai Bretonnian ihmisiä. Lähes kaikki joihin hän törmäsi kuoli. Hän on etsii lääkettä katumukseensa taisteluista. Hän saisi puhdistettua maineensa vain kuolemalla taistelussa kunniakkaasti tai tappaen kaikki jotka voisivat uhata Athel Lorienia. Vain sen jälkeen hän voisi palata takaisin hänen rakkaaseen metsäänsä. Lopulta hän on päätynyt Myrskyn Solaan, toivoen löytävänsä viimein vertaisensa.
Luonne ja ulkonäkö: Sandir vihaa kaikkia epäkuolleita. Hän myös tulistuu helposti eikä lepy kovin nopeasti, hän myös todella itsekäs. Hänellä on musta pitkät hiukset ja hän on noin kuusi jalkaa (n. 180cm) pitkä. Hänellä on päällä ne vaatteet mitkä hänellä sattuu olemaan päällä, useimmin hyvässä kunnossa olevat ja taisteluun ja väijytykseen sopivat.
Nimi:Lanodin ja Lenadin "palkkasoturit"
Rotu: Haltioita - Welffejä
Fluffi: Sandir ei paennut yksin, hänen ainoat kaverinsa, kaksoisveljet Lanodin ja Lenadin, lähtivät hänen mukaansa. Molemmat olivat Ikuisen Vartioston jäseniä, mutta hylkäsivät tehtävänsä ja kunniansa toveruuden nimeen. Sandirin kanssa he eivät kuitenkaan koko ajan kulkeneet. Siinä missä Sandir vietti aikaa erämaissa, olivat nämä veljekset lähimmässä kylässä. Ystäväänsä he eivät kuitenkaan hänen jokaisessa päätöksessä tukeneet. Sandir halusi kuolla taistelussa, mutta veljeksät eivät antaneet hänen kuolla. Nämä veljekset suojaavat Sandiria kuolemaan asti ja sen jälkeen.
Luonne ja ulkonäkö: Molemmat veljekset ovat rauhallisia ja harkitsevia. He eivät tee itään miettimättä sitä ennen. Lanodinillä on pitkä vaalea tukka, ja Lenadinilla on taas vaalea tukka, mutta lyhyt sellainen.
Nimi: Sandirin uskollinen aseenkanta, Earakin
Rotu: Haltia - Welffi
Pörrö: Earakin on Sandirin pikkuserkku, joka lähetettiin etsimään Sandira hänen lähdettyään Athe Lorenista. Hänen piti löytää Sandir ja sanoa hänelle että kukaan ei ole vihainen hänelle ja saada hänet palaamaan takaisin. Tehtävä ei ollut helppo, Sandir oli taitava piiloutuja joten helpompaa olisi etsiä neula heinäsuovasta. Earakin etsi ja etsi, kulki pitkiä matkoja. Hän kävi jopa Kaaoksen Erämaiden rajoilla asti. Lopulta, 30 vuotta lähdön jälkeen Earakin löysi Sandirin Myrskyn Solasta. Sandir ei kuitenkaan suostunut lähtemään, joten Earakin teki ainoan asian minkä hän pystyi tekemään. Hän jäi auttamaan serkkuaan hänen tehtävässään.
Luonne ja ulkonäkö: Earakin on ulkönäoltään täydellin Sandir. Pitkät mustat hiukset ja kuusi jalkaa pitkä. Luonteeltaa hän ei kuitenkaan muistuttanut yhtään serkkuaan. Hän ei ajattele itseään melkein yhtään, vaan välittää enemmän muista lähellä olevistaa.
The Chosen of Waaagh:
Nimi: Archelo Scarlatti (pääjehu)
Rotu: Ihminen-Estalialainen
Ulkonäkö: Archelolla on kiharat, mustat hiukset,turkoosit silmät ja hyvin ruskettunut iho.Hän on noin 190 senttiä pitkä ja kantaa päällään näennäisesti Tilealaisen kaksintaistelijan varustuksen ja täyshaarniskan välimuotoa, joka peittää täysin hänen rintakehänsä, reitensä ja käsivartensa, mutta jättää silti huomattavasti liikkumavaraa nivelien, jalkapöytien ja käsien jäädessä panssaroimattomiksi. Hän kantaa tämän haarniskan päällä avointa, pitkälaahuksista takkia, hienoja käsineitä ja pitkällä, punaisella sulalla koristeltua mustaa hattua. Useimpien kaksintaistelijoiden tyylistä poiketen Archelo kantaa vyöllään kahta pistomiekkaa, käyttäen omaa taistelutyyliään parhaiten tällä epätavallisella asevalinnalla. Hänen vaatteensa, panssarinsa ja aseensa ovat kaikki koristeltuja hopeaupotuksin ja kuvioin, joissa toistuu kaksi ristikkäistä pistomiekkaa. Hän ratsastaa pegasoksella, jonka kanssa hän ystävystyi melko pian lähdettyään Tileasta, ja joka on kulkenut uskollisesti hänen mukanaan siitä saakka.
Fluffi: Archelo Scarlatti on Scarlattin suvun nuorin poika, viimeisin lisäys pitkään velijien ja sisarten sarjaan. Hän on virallisesti perimysjärjestyksessä seitsemäs, ja sai kunnian olla todistamassa pitkää perimyskiistaa suvun monarkin kuoltua. Hänen veljensä olivat kaikki toistensa kimpussa, pestaten salamurhaajia ja koittaen anastaa valta-aseman itselleen. Archelo ei piitannut asiasta ennen kuin hänet sotkettiin siihen väkisin hänen vanhimman veljensä yrittäessä surmata hänet lähettämällä asialle joukon koulut käyneitä ammattimiehiä. Archelon pelasti varmalta kuolemalta kaksi seikkaa: se, että hän ei ollut tarpeeksi typerä jäädäkseen odottamaan varmaa kuolemaa ja se, että hänen paras aineensa Tilean oppilaitoksissa oli ollut miekkailu, ja tätä taitoa hänen olikin käytettävä raivokkaasti pysyäkseen hengissä.Selviydyttyään hengissä ensimmäisistä iskuista hän päätteli että oli parasta häipyä, kunnes perimyskiista olisi selvitetty, ja katosi Tileasta, värväten joukon vanhoja ystäviä ja uusia tuttavia pieneksi palkkasoturijoukoksi, joka kiersi maailmalla aarteita ja mainetta etsimässä, auttaen sorrettuja aina tarpeen tullen.
Hiljattain Archelo ja hänen pieni komppaniansa kuulivat Myrskyn solasta ja sen ahdingosta, joten he lähtivät auttamaan apua tarvitsevia, kohti kunniaa ja kenties rikkauksiakin. Ja kenties hän viimein löytäisi jotakin sellaista, jonka vuoksi taistella ja kuolla.
Luonne: Archelo on yleensä hiljainen ja hillitty seurassa, hänen varoivaisuutensa on seurausta pitkästä kokemuksesta. Joskus, ja se on todella harvoin, hän äityy riehakkaaksi, ja silloin onkin paras aika kysellä häneltä yhtään mitään. Pohjimmiltaan Archelo on tunteikas mies, mutta harvoin näyttää sitä päällepäin, eikä yleisesti rehvastele tai pilkkaa kuin äärimmäisen ärsyyntyneenä, mutta kärsivällinen tai ystävällismielinen voi saada hänen luottamuksensa, jos yrittää. Hän on aina vamlis kuolemaan aatteidensa tai päämääriensä vuoksi ja vihaa korruptiota ja itsekeskeisyyttä.
Nimi: Donovic Yksisilmä (ns. aseenkantaja)
Rotu: Ihminen-Estalialainen
Ulkonäkö: Donovicilla on tummanruskea tukka, joka yltää hänen hartioidensa yli, ja terävät, haukkamaiset kasvot. Hänen näkevä silmänsä on tummanruskea, toisen päältä kulkee viiltoarpi, joka alkaa nenän sivusta ja päättyy leukaan, ja hän peittää sen yleensä huivilla. Hän kantaa päällään sinistä täyshaarniskaa ja käyttää aseenaan päästä hieman kaartuvaa, ilkeään koukkuun päättyvää miekkaa ja keskikokoista, neliskulmaista kilpeä. Hän ratsastaa Archelon tapaan pegasoksella.
Fluffi: Donovic tapasi Archelon Estalian ja Tilean rajoilla, jossa hän oli värväämässä miekkamiehiä perustaakseen oman palkkasoturiryhmänsä. Hän liittyi mukaan, lähinnä palkan ja sen pikkuseikan, että hän piti Archelon luonteenlaadusta, takia, ja mutiseva veteraani oli mukana jo Archelon varhaisilla harharetkillä. Monia vuosia ja vielä useampia kuolemanvaaroja, aarteita ja tiukkoja taisteluita myöhemmin hän kulkee yhä Archelon mukana tämän suunnatessa Myskyn solaan. Eihän sitä ystävää jätetä ja Donovic on jokseenkin kotonaan aina, kun Archelo löytää heille jotakin tekemistä, joten mitä hän voisi hävitä?
Luonne: Donovic on Archeloa monta astetta kärttyisämpi ja haluttomampi sosiaaliseen kanssakäymiseen, tyypillinen haavoittunut ja arpeutunut Estalialainen veteraanisotilas ja yksi Archelon läheisimpiä ystäviä. Hän pitää Archelon puolia tiukoissa paikoissa ja on yleensä hiljainen, mutiseva sivustakatsoja, mutta puhuu jos hieman yllytetään. Osaa kertoa pitkiä tarinoita sotilasurastaan, vaikka säästääkin suunsoiton tavernaan ja pitää taistelussa suunsa kiinni.
Iriad:
Nimi: Rautaneito
Rotu: Helffi
Pörrö:Hän repi itseään eteenpäin pelkillä kynsillään. Routainen, kylmä maa sai heikot, ohuet sormet värisemään tuskasta ja jäästä, mutta nainen jatkoi matkaa. Hänen oli pakko. Verinen lumivana merkkasi tietä, minkä hän oli jo ryöminyt eteenpäin ja näytti suunnaan, mihin hän jatkaisi. Paetessaan Nahirgista hän oli ollut käytännössä kuollut: kauniit kasvot olivat murskautuneet viimeisen vastustajan, vihaisen örkin nyrkin alla.
Jälleen uusi ojennus, jälleen uusi puolimetrinen eteenpäin. Vaikka terävät jäänsirut ja kivet repivät hänen vaatteensa, kyynärpäänsä, polvensa ja rintansa riekaleiksi, hän ei huutanut. Hän ei ollut puhunut moneen päivään. Hän vihasi omaa ääntään, kuinka se kuulosti hänen korvaansa heikon pikkutytön anteeksipyytävältä itkulta. Ei anteeksi. Ei enää koskaan. Hän oli rakastunut, ja se oli maksanut hänelle hänen henkensä. Koska kuolluthan hän jo käytännössä oli.
Metri. Kaksi. Eteneminen oli hidasta, mutta siinä oli varmuutta, jota pystyi olemaan vain elämän ainoassa tarkoituksessa. Miksi hän edes ryömi? Hänestä ei ollut enää mihinkään, jokainen henkäyskin tuntui räjäyttävän hänen keuhkonsa. Mutta jokin pakotti hänet jatkamaan. Jokin pakotti hänen kätensä jatkamaan ja kurottamaan kohti uuttaa vetoa, jokin pisti hänen tuhkanmustat, kivusta kyyneleiset silmänsä etsimään maastosta mitä tahansa jälkiä örkistä. Hänellä oli yhä mukanaan varusteensa, jousi, jolla hän oli ampunut rakastamansa miehen ja miekka, jolla hän oli puolustautunut tuon iskuilta.
Pakko jatkaa. Pakko. Kädet eivät kuitenkaan totelleet. Hänen ruumiinsa oli viimein luovuttanut. Kyynel säesti viimeistä lausetta minkä hän tulevansa sanomaan: "Asuryan, ole armollinen..."
Sitten tuli vain pimeyttä.
Lairath tunsi makaavansa samettisella vuoteella. Hänellä ei ollut enää kylmä, hänen vartalonsa oli täysin ehjä ja sileä ja kaiken kukkurana hänellä oli vielä päällään upeasti leikattu ja ommeltu mekko, samanlainen mitä hän oli käyttänyt omana hääpäivänään Ulthuanissa.
Eihän se kuolema nyt niin pahalta tuntunutkaan.
Jokin kuitenkin häiritsi häntä, ja syvästi häiritsikin. Hänen paljaissa jaloissaan tuntui koko ajan ikävää kylmää vetoa, ja hänen mielensä tuntui tappelevan päästäkseen takaisin elämään ja sen tietoisuuteen. "Päästä irti, päästä irti, minä tahdon kuolla!" Haltianainen huusi keuhkojensa täydeltä.
Mutta se ei auttanut. Kaikki pimeni taas, ja kun hän heräsi hänen silmänsä pakottuivat auki kylmään todellisuuteen. Hän huomasi taas makaavansa lumihangessa, häntä palelsi, vaattet olivat riekaleina ja jopa mustan yötaivaan tähdetkin tuntuivat sylkevän hänen päälleen. Kaiken kukkuraksi hän ei ollut yksin.
"Typerä tytönheitukka. Luuletko että minä antaisin tuollaisen päästä pakoon?" Kalsea naisääni sanoi. Lairath yritti kohottaa päätään nähdäkseen puhujan, mutta ei pystynyt. Hän oli aivan liian heikko. Vaikka lumisade ja viima pureutuivat hänen kasvoihinsa kuin tikarit, hän ei pystynyt tekemään mitään. Hän oli liian heikko edes ajattelemaan.
Lumihangen narskunta kertoi hänen herättäjänsä tulevan lähemmäksi. Lairathin silmät tarkensivat näkymän hänen yläpuolelleen, jotta hän sai selvää yläpuolellaan seisovasta mustasta hahmosta. Tulija oli haltia, siitä ei ollut epäilystäkään. Tulija oli myöskin nainen, siitäkin Lairath oli varma. Mutta siitä, oliko tämä kuolevainen, haltia ei osannut sanoa yhtään mitään.
Tulijan kasvot olivat nuoret ja kauniit, tai olisivat olleet, elleivät niissä olevat julmat, väsyneet ja yönsiniset silmät olisi tehneet niitä niin vanhaksi. Naisella oli päällään musta repaleinen kaapu ja hänen olallaan lepäsi suuri musta korppi. Vaikka Lairath ei ollut kuullut hänen esittelevän itseään, hän tiesi, kuka nainen oli.
Morai-Heg, Kuoleman jumalatar, Sielujen valvoja, korppijumalatar.
Jumalatar kumartui ja tarttui Lairathin kurkkuun kiinni pitkäkyntisellä kädellään. Yhtä vaivattomasti kuin olisi nostanut kulunutta höyhentä tämä kohotti Lairathin omien kasvojensa tasolle. "Nyt, pikkuinen, sinä kuuntelet erittäin tarkasti. Minä voisin murtaa niskasi yhdellä sileän sormeni koukistuksella, ja voit olla aivan varma, että olen valmis tekemään sen ilman hetken miettimistä jos et täytä vaatimuksiasi. Sinä teet mitä käsket tai kuolet yrittäessäsi, ja jos onnistun, niin saatan säästää mitättömän henkesi. Tajusitko?"
Morai-Heg katseli avuttomana riippuvaa Lairathia ja tämän kylmyydestä sinisten huulten pientä liikettä. "Voi kuinka somaa, laulaa rukousta Asuryanille. Kenties en tehnyt ajatuksiani kyllin... selväksi."
Yhdessä laajassa heilautuksessa haltiatyttö lensi kolmisen metriä ja rojahti maahan lumihankeen kierin vielä hetken matkaa, ennenkuin pysähtyi suureen lumikasaan. Kuoleman jumalatar tuli kevyesti sipsuttaen hänen viereensä istuutuen alas. "No, kultapieni? Tajuatko? Vai tarviiko minun murtaa veltto vartalosi vielä uudestaan ja uudestaan ennenkuin myönnyt mihinkä vaadin?"
Lairath ei vastannut. Hänen silmänsä olivat kiinni. "Ah, olet siis taas mennyt pyörtymään. No, kyllä sinä ennemmin tai myöhemmin tulet tajuamaan."
***
Kaavutettu hahmo käveli Myrskyn Solaa kohti painajaismainen viimeyö mielessään. Hänen jalkojaan ja ruumiitaan kiertelevät henget oli asetettu vahtimaan häntä, varmistukseksi siitä, että Kuoleman Jumalatar saisi mitä tahtoi. Hänen kasvojensa päälle oli iskostettu kiinni rautainen maski, jonka hän saisi pois vasta kun Morai-Heg katsoisi tehtävän olevan täytetty.
"Raadonsyöjä", musta haamu kuiski hänen korviinsa, "murhaaja, tappaja." Haltianainen otti raskaan askeleen toisensa jälkeen alkaessaan laskeutua kulkea solaa kohti. "Huora, selkäänpuukottaja, saasta."
Rautaneito tiesi että tästä tulisi pitkä ja kiduttava matka.
Terminator Sergant:
Nimi: Zerstören Punainen ( teh pääjehu)
Rotu: Kaaosherra
Nimi: Vlad Knutinpoika (oppipoika)
Rotu: Kaaos
Fluffia: Zerstören oli syntynyt kaukana pohjoisilla erämailla soturiperheen ainoaksi vesaksi. Hänen isänsä oli ollut suuren sotaherra Kaaralin vasalli, ja kokenut taistelija, jolla oli tapana joka ilta tulla veren peitossa ja kovassa humalassa kotiinsa lähinnä nukkumaan ja hakkaamaan poikaansa, kunnes tämä oli tarpeeksi iso vastustaakseen. Eräänä iltana Zerstörenin ollessa 15, hänen isänsä tuli kotiin salamoitten iskiessä ulkopuolella. "Nainen! Missä on minun paras oluttynnyrini!?" mies karjui pienelle naiselle, joka kyhjötti surkeana nurkassa. Hänen vaimonsa lähti kellariin hakemaan tynnyriä, mutta humalainen mies oli tarttunut häntä kurkusta ja nostanut hänet ilmaan. Zerstören oli rynnännyt äitinsä avuksi, mutta tämä oli jo kerennyt kuolla puolisonsa säälimättömässä otteessa. Poika hyppäsi isänsä niskaan ja alkoi repiä tämän päätä. Vanha sotilas ravisti poikansa irti ja veti miekkansa esiin. Miekka hohti karmiininpunaista valoa muuten pimeään rakennukseen. Humaltunut isä ryntäsi kohti poikaansa hurjasti karjuen. Zerstören oli nopeampi kuin isänsä, eritoten tämän ollessa kännissä, ja hypähti sivuun heiluvan miekan tieltä. Hän poimi tulisijasta hiilihangon ja survaisi kohti päälle ryntäävää isäänsä. Hanko upposi vastustajan kaulaan ja sai veren pursuamaan punaisina nauhoina ympäriinsä.
Sen yön jälkeen Zerstören ei enää koskaan palannut lapsuudenkotiinsa.
Vuosikymmeniä hän vaelsi päämäärättä ympäri erämaita, koetellen itseään kaikkia kuviteltavissa olevia vaaroja vastaan. Hän taisteli sotaherroja vastaan, hän paini lohikäärmeiden kanssa vuorilla, hän ratsasti elävillä jättiläiskotkilla halki ikijäisen vuoriston, päästäkseen merelle jossa hän ui taistelemaan Krakenien kanssa hyisen meren syvyyksissä.
Hän kulki voitosta voittoon, kunnes hän kohtasi nuorukaisen nimeltä Vlad Knutinpoika. Zerstören aisti pojassa olevan jotain suurta, ja otti tämän hoiviinsa. Yhdessä parivaljakko vaelsi läpi Vanhan Maailman, iskien tieltään niin Keisarikunnan rajavartiot kuin synkkien metsien petoarmeijat. Sitten he vain katosivat. Kumpaakaan ei enää nähty vuosikymmeniin. Pohjolan mailla kulki tarina, että hän olisi astunut jumaluuden polulle ja siirtynyt seuraavalle tasolle soturien taivaaseen.
Nyt, kun aikaa Zerstörenin saagan alusta on kulunut 170 vuotta, hän on palannut heimojen keskuuteen. Entistäkin vahvempana, hän palasi oppilaansa kanssa suuresta portista, jonne hän oli aikaisemmin mennyt. Tarujen mukaan tuo portti johti itse Helvetin syövereihin, eikä kukaan tietenkään uskalla kyseenalaistaa, sillä yksikään joka on Zerstörenin tai Vladin kohdannut, ei ole siitä päässyt kertomaan eteenpäin.
Huhujen mukaan pari on vaeltamassa kohti Myrskyn Solaa, kohtaamaan itsensä saakulin, ja todistavansa itselleen olevansa voittamattomia, ja kohoamaan tavoittelemaansa jumaluuteen.
Ulkonäköä: Zerstören on noin kolme ja puoli metriä pitkä, leveäharteinen mies, joka kulkee sinistä huurua vuotavassa panssarissa, jonka rinnassa komeilee kohokuviona hyökkäävä lohikäärme, joka tarinan mukaan imeytyi hänen panssariinsa Zerstörenin voitettua tämän. Hän ei koskaan käytä kypärää, ja hänen vasemman silmänsä yli kulkee pitkä lohikäärmeen kynnen jättämä arpi, joka jatkuu aina leukaan asti. Zerstörenillä on rintaan asti ulottuva kirkkaan punainen tukka, joka tuntuu aina olevan hänen sokean silmänsä edessä. Hänellä on mukanaan Helvetistä tuomansa kilpi, joka niinikään on lohikäärmekuvioinen, mutta siinä on myös hehkuvasta laavasta muodostuneita riimuja, jotka tuntuvat olevan pysähtymättömässä hitaassa liikkeessä. Hänen vyöllään komeilee hänen isänsä vanha miekka, joka hohtaa punaisena aina taistelujen aikana, ja se juo vastustajien verta.
Vlad kulkee oppi-isänsä tavoin sinihuuruisessa panssarissa, mutta se on kuvioimaton, täysin sileä kuin kiillotettu jää. Hän on lyhyempi, vain kaksimetrinen köriläs, jonka kypärän alta valuu lonkalle ulottuva sysimusta ja takkuinen hiuskuontalo. Hänen selässään kulkee musta kilpi, joka kipinöi ja hohtaa punertavaa valoa torjuessaan osumia. Kädessään Vlad kantaa tummansinertävää sotakirvestä, joka on tehty yhdestä osasta. Kirves on niin kylmä, että normaali kuolevainen pääsee hengestään vain ottamalla sen käteensä.
Tyranni:
Nimi: Quinys "Pääjehu" Jäälehti
Rotu: Musta Haltia
Fluffi: Varakkaasta perheestä, jonka koti paikka on Karond Kar, joten hän on nähnyt monen orjan kuolemantaivalluksen ja ollut itse kauppaamassa niitä. Hän itse oppi vihaamaan ja halveksimaan kaikkia vähäpätöisimpiä rotuja, ja niitä perheitä, joiden varakkuus ja maine ei ollut lähimaillakaan Jäälehden perheen tasolla. Varakkuudesta hyötyen ja perheen toiveista ja tavasta johtuen, tämä neito on oppinut käyttämään miekkoja ja tikareita ja muita aseita kuin susi hampaitaan. Hän on ollut myös mukana varastelemassa kyliä Ulthuassa ja Bretonnian rannikoilla, ja saanut maineen ovelana taktikkona, joka ei tunne mitään sääliä vastustajiaan kohtaan. Hän ei myöskään kaihda oman rotunsa surmaamista, jos he eivät ole hänen mielestään osoittaneet tarpeeksi kunnioitusta häntä kohtaan. Hän on siis kylmä, armoton ja tappava kaunis neito, joka ei päästä ketään tarpeeksi mahtavaa ja voimakasta henkilöä/olentoa lähelleen.
Hän on hyvin monen sodan veteraani, ja lähitaistelu taidoiltaan verraton. Monet epäilevätkin hänen taitojaan, hänen sukupuolestaan ja hoikasta vartalosta johtuen, mutta ottavat kyllä sanansa takaisin veitsi kurkulla tai miekka vatsassa. Hän osaa myös ratsastaa erittäin hyvin, eikä kaihda isojakaan petoja, ja ne osoittavat myös kunnioitusta häntä kohtaan.
Syy siihen, että hän lähti Myrskyn Solaan, oli että hän oli kuullut Solan aikaisemmasta historiasta, ja hän haluaa hioda taitojansa viellä lisää ja tuoda vaikka muutaman lumotun tavaran, muutaman kauniin miekan ja kultakolikoita mukanaan.
Ulkonäkö: Kaunotar, varustettuna pitkillä mustilla hiuksilla, jotka ovat yleensä vapaana tuomassa oman näkönsä neitoon. Tummat läpikatsovat silmät, joista ei kerran katsottua pääse eroon heti, vaan niiden lumoamaksi joutuu heti ja se yleensä onkin se viimeinen asia, jonka maailmasta näkee, ennen tuonpuoleista. Tiukat ja tummat haarniskat ja nahkapuvut paljastavat hoikan ja kauniin vartalon, jota monikaan uros ei voisi vastustaa. Yleensä tavataan mustassa haarniskassa, jonka päällä on kaapu, jonka huppu on vedetty pään yli suojaksi sateelta ja ulkopuolisten katseilta.
Nimi: Nirla "Aseenkantaja" Varjosilmä
Rotu: Kaaos ( Exalted Champion of Chaos, wd lista.)
Fluffi: Nirla Varjosilmä oli Quinys Jäälehden kohtaaman suurehkon sotajoukon johtaja. Qyinys kävi pitkää sotaa Nirlan kanssa, kunnes he kohtasivat kasvoista kasvoihin eräällä tantereella, jossa he sitten kaksitaistelivat.
Pitkien tuntien ja monien haavojen jälkeen, Quinys oli saamassa yliotteen vastustajastaan, ja pakotti hänet maahan makaamaan. Sitten, Quinys näki itsensä Nirlassa, kaunis, sotaisa, taitava ja vahva. Hän ajatteli, mitä hyötyä tämän tappamisesta olisi. Mieluummin hän käyttäisi Nirlaa johonkin järkevään ja johonkin myös Quinykselle hyödylliseen.
Joten Quinys otti Nirlan aseenkantajakseen, ja heidän välilleen on muodostunut läheinen side. Nirla on myös yksi harvoista, joita Quinys hyväksyy kilpailijoikseen ja ystävikseen.
Ulkonäkö: Lyhyehköt hiukset, kulkee ainoastaan haarniskassa, eikä käytä juurikaan muita vaatteita. Hoikka, kuten Qyinys, mutta vähän lihaksikkaampi. Tumman vihreät silmät ja pitkät sormet, joilla voi pidellä hyvin kaikenlaisia miekkoja ja aseita.
Horde lover:
Nimi:Läski Gongo "Päähahmo"
Rotu:Ogre
Fluffi: Joukko suuria hahmoja ilmestyi Metsästä. Nämä pystyi tunnistamaan jo kaukaa jäteiksi suurien mahojen takia, ja niitä johti erittäin suuri yksilö. Tämä yksilö oli Läski Gongo, Lumivyöry klaanin johtaja ja pelätty vastus.
Gongon historiasta tiedetään vain se, minkä se itse kertoo, ja se ei ole paljon. Päinvastoin kuin useimmat jätit, Lumivyöry klaanin jätit eivät kertoneet itsestään paljon, koska kaikki tärkeät, eli toiset klaanilaiset olivat nähneet ne omin silmin. Vihjeitä tästä historiasta kuitenkin antoi Gongon kantama suuri mahakilpi, jossa oli useita kääpiö riimuja, sekä pitkin poikin sen kasvoja kiemurtelevat arvet.
Gongon toi laaksoon hänen uniaan vaivanneet näyt useista mahtavista esineistä ja monista arvoisista vastuksista, jotka odottivat tappamista. Jos Gongo kuolee täällä, aikoo hän kuolla maha täynnä.
Ulkonäkö:Gongo on hyvin suuri ja läski jätti, joka pitää mahtavaa mahaansa suuren mahakilven takana, joka näyttäisi olevan kääpiöiden alkuperää. Aseenaan Gongo käyttää rautahanskaa, jonka keskeltä lähteepuolenmetrin pituinen terä, ja omia voimiaan. Pitkinpoikin Gongon kasvoja kiemurtelee joukko arpia.
Nimi:Juoppo Golgutz "aseenkantaja"
Rotu:Musta örkki
Fluffi:Golgutz on harvinainen musta örkki, koska hänet on uudelleen orjuutettu. Tai näin hänen vihamiehensä sanovat. Oikeasti Golgutz liikkuu Gongon seurassa, koska hänellä ei ole muitakaan ryyppykavereita, joka vielä pystyisi tarvittaessa tarjoamaan lisäksi tappeluja. Ratsastaen siallaan Golgutz liikku nopeampien jättien seurassa, kupeellaan miekka ja kädessän pullo.
Ulkonäkö:Golgutz on melko tavallinen örkki, vaikkakin kokoaikainen humalatila on saanut hänen silmänsä verestämään entistä enemmän. Päällään hänellä on ruosteinen haarniska ja aseenaan hän käyttää kirvestä, joka hohtaa pimeässä.
xxSebboxx:
Solomon Arffman Hans Gerberg
Diakoni("pääjehu"ihminen) Akolyytti(ihminen)
Hans "Aseenkantaja" Gerberg
Rotu: Ihminen
Fluffi:"Dominus tecum. Benedicta tu in mulieribus, et benedictus fructus ventris tui. Sancta Sigmar, Mater Dei, ora pro nobis peccatoribus, nunc, et in hora mortis nostrae..."
sanat tulvivat paatoksellisesti akolyytin suusta, joka hurmiossa käveli muiden maailmanlopun ennustajien edessä heilutellen ketjussa onttoa metallipalloa, josta
kohosi hiljalleen paksua savua. Väkijoukon soihtujenvalo valaisi tummuvaa yötä ja valmiiksi tuomittua pientä kylää joku tulisi puhdistaa
pyhällä tulella sen kerettiläisistä asukeista. Rukouksen loppuun saatuaan akolyytti käveli kiireesti johtajansa luokse, joka silmät ummistuneena oli hiljentynyt mietiskelemään.
"Isä. Siunaus on toimitettu loppuun ja olemme valmiita" sanoi akolyytti yrittäen peittää hurmionsa. Omista maailmoistaan palaten diakoni nosti katseensa kylää kohti, jossa
ihmiset ryntäilivät taloista taloihin pakaten tavaroitaan. "Aikaa heille on annettu ainakin tarpeeksi viimeisten rukouksiensa toimittamiseksi jumalilleen.
Nyt on heidän aikansa kohdata lunastajan liekit" sanoi diakoni. Tämä oli merkki maailmanlopun ennustajille. Rääkyen, karjuen ja kirouksia ulvoen
he syöksyivät alas mäkeä kohti kylää. Hetken ajan kuului vain ihmisten kuolinhuutoja ja maailmanlopun ennustajien karjahduksia.
Kukkulan laella diakoni katsoi alas kylään, jossa useat talot jo paloivat. Hänen purppuranpunainen kaapu liehui tuulessa ja otsallaan hänellä oli orjantappura kruunu. Kädessään
kahdenkäden vasara jonka pää oli muotoiltu piikkiä puristavaksi nyrkiksi. Akolyytti säntäsi ulos kylästä hänen luokseen vertavuotavana henkeä haukkoen." Sotilaita... kaikki..kuolivat.."
puuskutti akolyytti polvillaan mestarinsa edessä. Kymmeniä sotilaita käveli verkkaisesti ulos kylästä kohti kukkulaa. "Solomon..."kähisi akolyytti."Ei. Älä estä minua Hans. Herra on kanssani."
vastasi diakoni ja nosti vasaransa molempien käsiensä varaan ja lähti kävelemään uhmakkaasti haastajiaan vastaan. Muutamat sotilaaT lähtivät rohkeaan rynnäkköön kerjäläisveljeä päin.
Vasara rävähti epäinhimillisellä nopeudella ja sitä seurasi kaksi ukkosenpamahdusta. Iskun voimasta verta, luunsiruja ja haarniskanpaloja lensi ilmassa, kun kaksi miestä lensi useita metrejä ilmassa.
Vasara oli kauttaaltaan veressä eikä diakonin naamalta voinut lukea raivon tai edes taistelukiihkon merkkejä vain silmissä raivoavan loimun. Muut sotilaat raivostuivat tovereidensa kauheista kuolemista
ja lähtivät rynnistämään kohti diakonia miekat pystyssä. Se kuullosti kuin ukkosmyrskyltä kun sotilaat yksi toisensa jälkeen lensivät useiden metrejen päähän kuolleena.
Uskonmiehen purppurainen viitta oli saanut punaisen vivahteen taistelun aikana."Uskonjoukkomme on pienentynyt kahteen mieheen. Lähdemme välittömästi käännyttämään ihmisiä jostain lähi kylästä." sanoi diakoni ilmettä
."K-kyllä isä. Vain kävelymatkan päässä on sola josta olen kuullut. Siellä on joitain mahtavia voimia, mutta en tiedä mitä. Siellä on myöskin kylä josta saisimme lisää ihmisiä joukkoomme." sanoi
akolyytti hiemn pelokkaalla äänellä nähtyään jumalansa antamat voimat ja lähti viemään heitä Myrskyn solaan.
Ulkonäkö: Solomon on kuin normaali mies. Hänellä on musta pitkätukka ja parta. Pukeutuneena purppuraan ja orjantappurakruunuun saattaa häntä luulla uskontonsa messiaaksi. Luonteeltaan hän on äärimmäisen
rauhallinen jopa kovimmissakin tilanteissa, mutta saarnatessaan jumalansanomaa hänet valtaa fanaattisuus. Hans on pieni hintelä mies, Solomonin palvelija. Taistelussa hän on raivokas ja käyttää lyömämiekkaa.
Tukkansa ja partansa hän ajaa joka päivä.
Juhaaha:
Tomb king Tunak Hemuli & aseenkantaja Tuna Tunak
pörrö: Eläessään Tunak Hemuli oli Suuri ja loistava Hallitsija, joka hallitsi kansaansa Rautaisella otteella. Taisteluissa hän oli ylivertainen, eikä kukaan koskaan pystynyt surmaamaan häntä. paitsi eräs myrkyllinen skorpioni. Ennen kuolemaansa Tunak Hemuli luovutti valtansa Luotettavalle aseenkantajalleen Tuna Tunakille. Tämä siksi, koska hän tiesi että hänen poikansa vain sokaistuisivat vallasta ja tuhoisivat hänen rakentamansa Valtakunnan.
Tästä eivät Tunak Hemulin poijjaat tietenkään tykänneet, vaan he salamurhasivat Tuna Tunakin lentävillä sirkkeleillä.
Sitten, kuten kaikille muillekin HautaKungeille kävi, Tunak Hemuli heräsi. Hänelle selvisi että hänen aseenkantajansa oli murhatu, ja hänen poikansa oli laittaneen Hänen Valtakuntansa paskaksi. Hemuli raivostui, tappoi poikansa taas kuolleiksi, jä herätti aseenkantajansa summonointi kyvyillään, ja Rautaisella tahdollaan. Hemuli sittemmin kokosi armeejan, ja valloitti Lebensraumia niin Idästä kuin lännestäkin.
Eräällä sotaretkellään, hän Kuuli maininnan Myrskyjen solasta...
