Myrskyn Sola 3 - Vihdoin ja viimein tämäkin loppu

[Rotten sound]

Nostaen kirveen maasta ja hymyillen Heimir murisi "Nyt pääsee vihdoinkin tappelemaan!" Kävellen kohti kirkon viereen aukiolle, hän katsoi kuinka kaksi fanaatikkoa seurasi häntä vihan liekit palaen silmissään, he tärisivät adrenaalista ja fanaattisuudesta. Naurahtaen pihalla noille kahdelle kerjäläiselle, hän sanoi itsenvarmalla äänellä "Hei te kurjat köyhät talonpojat odota, kun nöyryytän teidät kunnolla pääsette kattomaan, kuinka tuolla kirkossa olevat ihmiset tulevat kuolemaan. Jumalat eivät suojele meitä, vaan me itse päätämme kohtalomme ja elämän. Tuolta kirkosta tulee vain kävelämään elossa Gabriel, mutta loput ovat kuolleita tästä lyön vetoa 10kk. Otatko myös vedon vastaan?"

Fenja hyppäsi maahan peikon olkapäältä maahan. Nousten maasta tuon kauniin naisen tilalla oli violetinvärinen demoni hymyilemässä myrkynvihreillä silmillä. Samassa demonin suusta pääsi pitkä kiljuminen ja demoni rynnäköi kahden sapelin kanssa kohti vihollisiaan. Ihmiset rupesivat kerääntymään katsomaan heidän ympärilleen katsomaan jännittävää kaksintaistelua."

Jos et ota vetoa vastaan, niin vedän vedon jonkun random tyypin kanssa.

[El Capitan]

Puututaas pikkuisten leikkeihin armottoman lyhyellä fluffilla.

Kerääntyneet ihmiset katsoivat kauhuissaan kun peikko ja tämän demoniystävä haastoi riitaa kahdelle fanaattiselle papinvirkaa toimittaville tuomionpäivän ennustajille. Etenkin heitä kauhistutti se, että he olivat vetäneet miekkansa tupestaan pois ja alkaisivat pian viiltelemään toisiaan tosissaan. Vaikka ei ole vielä edes kierrosten aika. Hehän kuolisivat tai vähintään loukkaantuisivat. Yksi mies kuitenkin oli muita rohkeampi ja astui esiin joukosta huutaen:

"Älkää täällä taistelko. Kuolette vielä. Meillä on baarin vieressä haastekehä, joka on juuri tälläisiä tilanteita varten rakennettu. Jättäkäämme häviäjä makaamaan kaatumispaikkaansa ja viekäämme voittaja baariin ansaitsemalleen ryypylle kannateltuna käsivarsiemme päällä."

Tapellaanko viimeiseen hengen vetoon asti vai mennäänkö mättäämään toisia bofferimiekoilla?

[Ookami_Tez]

Tuuli puhalsi läpi hautausmaan heittäen tuoreita ruusun kukkia ilmaan. Ritari kaksikko oli kadonnut haudalta ja pian kukat kuihtuisivat ja hauta jäisi yksin. Kavion kolahdukset kantautuivat jo matkan päästä Fremin ja Ferdinandin laukaten kilpaa eteenpäin. Nickolette käänsi katseensa länteen. Siellä oli suuri helvetin portti, joka näytti pahaenteiseltä. Mikael katsoi ensin vaimoonsa kääntäen sitten myös katseensa tuohon valtavaan monumenttiin. "Tuo on tuotava alas. Se ei ole vain vaaraksi tälle kylälle, mutta myös koko muulle maailmalle." Mikael sanoi. "Totta ja minulla on jotain kysyttävää sitten kun saavutamme sen kaatamisen." Nickolette sanoi kypäränsä alta. kopauttaen metalli saappaitaan Fremin kylkiin hevonen irtaantui Ferdinandista ponnistaen ylöspäin ja nousten siivilleen. Pian se oli muutaman metrin korkeudessa Ferdinandin ja Mikaelin yläpuolella. "Inhoan tätä." Nickolette sanoi katsoen taivasta. "Tyyntä myrskyn edellä rakkaimpani?" Mikael kysyi nähden vaimonsa nyökkäävän. Ilta hämärtyi jo kun he olivat vasta puolimatkassa paluussa ja he pysähtyivät joen vierelle lepäämään. Sade ei ollut haitannut matkaa, joka oli tässä solassa yllättävää, mutta se sai Mikaelin ja Nickolettin valppaiksi. He tiesivät että tämä paikka olisi varmasti sateinen nimensä ja näkemänsä perusteella.

Sitten pieni soutuvene valui virtaa pitkin sen kyydissä yksi mies. Nickolette oli hetkessä ylhäällä ja noussut Fremin selkään huomattuaan miehen selässä sojottavan nuolen. Frem lensi aivan matalalla. Nickolette loikkasi tämän kyydistä veneelle köysi kädessään. Nickolette otti tukevan jalansijan ja Frem veti veneen rantaan. Mikael nosti miehen veneestä laskien tämän rantaan. Mies oli jo avun saavuttamattomissa kolme nuolta selän läpi, kaksi oli kylläkin katkennut. "K-kostakaa n-niille." Mies vikersi. "Kenelle? Kuka tämän teki?" Nickolette kysyi nopeasti antaen miehelle vettä juotavaksi. "O-olin metsästämässä lännessä olevalla mäellä, kun nuolia alkoi tulemaan. E-en tiedä mitä ne olivat yritin paeta. Viimeinen nuoli kaatoi minut veneeseeni vain vähän matkaa pohjoisessa." Mies vaikeroi. "Mikael katsoi länteen päin nähden jonkin laista metsikköä ja suurikokoisemman mäen. "Tuolla varmaankin." Mikael sanoi. "Voit levätä rauhassa. Me kostamme sinun puolestasi." Nickolette sanoi nousten ylös. "Lähdemme heti." Kuului nopea käsky tämän noustessa Fremin selkään. Pian kaksikko ratsasti jo pois päin kohti lännessä näkyviä mäkiä. Kuitenkin kuollut mies nousi ylös repäisten nuolen selästään. "Tervetuloa kuolemaan." Tämä sanoi kadoten sitten.

Eli Nickolette ja Mikael lähtevät tuolla helvetin portin edessä olevalle kuollut metsä/isomäki alueelle etsimään "hyökkääjiä"

Edit: Tulee vähän lisää tarinaan

Kavioiden kopsuna täytti kuolleen metsä alueen. Nickolette ja Mikael olivat saapuneet metsikköön. Molemmat aseet käsissään hitaasti edeten. Nickoletten silmät liikkuivat puolelta toiselle etsien liikettä. Sitten pian muutama nuoli lensi oikealta iskeytyen Nickoletten haarniskaan hajoten puusäleiksi. Frem lähti heti kohti nuolien tulo suuntaa. Kolme miestä nousi ylös jännittäen jousiaan uudestaan. Mikael oli lähdössä perään, mutta sitten yksi väijyttäjistä loikkasi tätä päin taklaten tämän Ferdinandin selästä. Mikael nopeasti heilautti aamutähtensä miehen rintaan rikkoen tämän kylkiluut ja heittäen tämän kuolleena puutapäin. Kolme nuolta liikkuivat taas kohti Fremiä ja Nickolettiä. Yksi hajosi tämän kilpeen yksi rintapanssariin ja yksi Fremin suojuksiin. Nopea kulku ohi kolmikosta ja yhden jousi katkesi ja olka repeytyi auki miekan sivalluksesta ja yksi jäi Fremin jalkoihin. Viimeinen tiputti jousensa ottaen vyöltään nuijaansa, mutta totesi sen hyödyttömäksi Nickoletten lyötyä sen taitavasti tämän käsistä. Miehen kylki aukesi tämän kaatuen maahan. Mikael taas huomasi olevansa ympäröity. Kuusi miestä hupuissa ja lyhyt miekat esillä. Mikael nosti kilpeä pitelevän kätensä ylös. Ferdinand asteli hitaasti sivullepäin. Näiden miesten syöksyessä eteenpäin kämmen sulkeutui ja kämmenselässä oleva merkki hehkui punaisena. Sitten hetkessä liekit olivat levinneet tämän ympärille kuuden miehen vaikeroiden maassa, johon Mikael nämä lopetti päättäen heidän kärsimyksensä. Ferdinand käveli tämän vierelle ja Mikael nousi sen päälle. Frem asteli myös paikalle kannatellen Nickolettia selässään.

Nyt heidän edessään seisoi haamumainen mies samankaltainen kuin heidän tapaamansa "uhri". "Selvisitte siis väijytyksestäni. Noh ehkäpä minä päästän teidät sitten päiviltänne ja uhraamme teidät jumalillemme!" Mies huusi nostaen kätensä. Nickolette ei tykännyt siitä että tämä osasi magiaa. Mutta liian hitaasti se olisi tullut. Mikael oli ratsastanut Ferdinandilla nopeasti tämän luokse lyöden aamutähdellään miehen rintaan tappaen tämän välittömästi. Sitten kuitenkin kuului kuuluvia askeleita. Paikalle saapui jokin pahasti mutatioitunut ihmis ruumis. Suurikokoinen samanlaisiin pukeisiin pukeutuvana kuin muutkin. "Minun ystAAAAARGH!" Suurikokoinen mies meinasi sanoa lopettaen sen tuskan huutoon. Pian tämän silmät olivat muuttuneet aivan luonnottoman näköisiksi. "Te tapoitte palvelijani. Kuolkaa!" Kuului epäinhimillinen huuto ja samassa otus lähti Nickolettia ja Mikaelia kohti pidellen kädessään suurta lihakirvestä. Nickolette oli jo laittanut miekkansa huotraan ja otti peitsestään kiinni. Frem lähti nopein askelin kohti olentoa ja vauhdilla peitsi kohdistettuna olennon rintaan. Mikael taas paransi otettaan lähtien vaimonsa rinnalle.

Noin eli taistelu suurta mutatioitunutta ja riivattua ihmismonsteria vastaan.

[Rotten sound]

"Älkää täällä taistelko. Kuolette vielä. Meillä on baarin vieressä haastekehä, joka on juuri tälläisiä tilanteita varten rakennettu. Jättäkäämme häviäjä makaamaan kaatumispaikkaansa ja viekäämme voittaja baariin ansaitsemalleen ryypylle kannateltuna käsivarsiemme päällä." Mies huusi yleisöstä, jonka takia tappeliat pysähtyivät kuin seinään.

"Miksi mennä johonkin haaste kehään, kun voimme tappella nyt tässä kunniasta. Kunnia tai kuolema, mutta minä en halua mitään neiteilyä. Haluatte verta ja viihdettä!Minä myös annan! Solomon ota kunniakas tapa kuolla, mutta jos haluat mennä baarin viereen ottamaan matsin muista, että tulet kantamaan häpeän merkkiä ikuisesti." Heimir huusi pitäen suurta kirvestä kahdellä kädellä päänsä yläpuolla kiihottaen yleisöä kannustamaan taisteluun kuolemaan saakka.

[Justus]

Erathianin kasvojen paljastus oli kuin isku nivusiin Tharanille. "Haltia? Miten tämä on mahdollista? Mikä on sekoittanut aistini näin perinpohjin?" kysymykset pyörivät vampyyrin mielessä ja hämmästys paistoi silmin nähden tämän kasvoilta.
"Helvetti sentään" Tharan mutisi päätään pudistellen saaden haltian tuhahtamaan halveksuen.

Haltian syöksyessä jo hyökkäykseen yleisön joukosta kuului huuto. Pysytellen puolustuskannalla Tharan kuunteli mitä miehellä oli sanottavaa ja sen jälkeen ehdotti agressiivisesti päälle käyvälle haltialle: "Mitäs jo veisimme tämän tosiaan pihalle? Minulla ei ole mitään kaunoja sinua vastaan, eikä tämä ole kummankaan hengen arvoinen väärinkäsitys. Sinä puolestasi saisit kuitenkin puolustaa loukattua kunniaasi taistelun kentillä."

[halko]

Vaikka Sandir oli saapunut leiriin kuin aaveen nähneenä, olit tunnelma selvästi rennompi kun he olivat päässeet takaisin tien päälle. Aikaa oli vielä, joten he eivät pitäneet turhaa kiirettä. Päivä oli alkanut pienellä metsäsysretkellä jolla seurue täytti ruokavarustustaan, ruoka oli ollut lähes lopussa. Haltioiden taitojen avulla se ongelma oli kuitenkin pian ohi ja nelikko jatkoi taas matkaansa reput täynnä ruokaa.

Matka oli taittunut huomattavasi hitaammin kuin tullessa, syynä varmaan veljesten ja Earakinin jatkuvat leikkimieliset kilpailut. He juoksivat kilpaa, miekkailivat, miekkaivat ja miekkailivat. Vaikka Earakin on taitava, oli hän joutunut tunnustamaann veljesten tiimintyöskentelyn olevan huippuluokkaa, ainakin tarpeeksi hyvää että Earakin oli jäänyt toiseksi joka kerta. Sandir istui vieressä ja toimi tuomarina.

Seurueen matkanteko oli hyvä esimerkki rennosta matkaamisesta. Heillä ei ollut kiirettä mihinkään, kisat alkaisivat vasta ylihuomenna. Iltaan asti he kävelivät ja kisailivat, kävelivät jonkin matkaa ja taas kisailivat. Ilta ja nälkä kuitenkin pysäytti tämän järjestyksen. He päättivät tehdä leirin ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.

[Ilkeapikkuperkele]

"Mitä jos veisimimme tämän pihalle? Saisit puolustaa loukattua kunniaansi? Sanat syöksyivät päin Erathaniania. Ottaen askeleen taaksepäin ja laskien miekkansa hän hymyili ja vastasi: "Olkoon näin.Kirouksesi sai aistisi varmasti sekaisin ja verenhimosi sinut sokeaksi. Mutta minulla ei ole tarvetta laskea vereäsi vielä maahan. Jääkön tämä tähän tällä kertaa."

Itsevarmana,mutta silti helpottuneena Erathanian laski miekkansa huotraan ja läksi astelemaan ulos rakennuksesta.

[El Capitan]

Oooh, kun on suoni tukossa. Tekstiä tuli ja tekstiä katosi tätä kirjoittaessa kunnes lopulta en enää jaksanut alkaa miettimään uudenlaista kirjoitustapaa.

Kevin vs Demoni

Demoni kuolasi. Se raastoi ilmaa hengityksellään ja raiskasi sen lapsia hajullaan, mädällä kuoleman tuulella, joka tavoitteli Kevinin lihaa ja verta. Se läähätti. Se läähätti himosta ja vihasta. Tarkalleen se ei tiennyt, miksi olla läähättämättä, joten miksi lopettaa? Niskansa heiluttaminen naksautti luut paikoilleen ja se otti askelia kohti Keviniä, joka seisoi vielä paikoillaan. Se oli valmistautunut taistelemaan ja niin oli Kevinkin, joka sai hetki hetkeltä enemmän rohkeutta taistella tuota lähestyvää Helvetin petoa vastaan. Demonin lähestyessä Kevin otti askelia taaksepäin. Hän ei halunnut vielä alkaa tappelemaan huonon alun vuoksi ja hänen mielensä kohoasi huomattavasti, jos hän saisi ensin levätä hieman rauhassa ja tarkastella demonia hieman paremmin. Hän kuitenkin oli yllättynyt, että demoni pysyi koko ajan sopivan välimatkan päässä.

”Miksei se ei rynnännyt suoraan tappelemaan?”, Kevin tuumi ja kuunteli kuinka se karjui vähän väliä. Lopulta Demoni lähti juoksuun kädet ojennettuna eteen.

”Sigmarille!” Kevin huusi ja lähti vastaan.

Kevin luotti siihen, että haarniskansa olisi raudan luja kuten aina tähän mennessä se oli ollut. Sigmar ja Solassa oleva Jumala myös antaisi hänelle voimaa taistella ja vastustaa tuota Helvetin petoa, kohensi mieltä ja poisti kaiken pelon, jota hän oli muutama minuutti sitten tuntenut. Eikä tuo säälittävä otus muutenkaan häneen osuisi saatika saisi mitään aikaiseksi. Tarmoa ja sisua pursuva Kevin oli kuitenkin aliarvioinut vihollisensa pahasti ja sai maksaa ajatuksistaan kalliisti. Ilman mitään viivyttelyjä demoni viilsi kynsillään Kevinin haarniskaan syvät viillot ja pysäytti hänen vauhdin. Jaloillaan potkien häntä rintakehään ja hampaillaan purren käsiä minkä kerkesi. Haarniskasta kuului rusahdus potkujen osuttua ja kivun huuto sen jälkeen. Kädet vuotivat verta tasaiseen tahtiin värjäten sekä käden että hampaat verenpunaiseksi. Myös vasara hänen käsistään oli laskeutunut puremien takia maahan.

Tärisevä Kevin kaatui otti askelia taakse päin ja kaatui pienen pöydän päälle demoni hänen päällään. Itse pöytä hajosi kahteen osaan ja levisi hänen ynpärilleen. Pöydällä ollut pienikokoinen, riimuin koristeltu veitsi tippui hänen viereensä. Itse demoni pysyi hänessä kiinni ja alkoi repimään haarniskaa hänen päältään pois. Se halusi työntää kuononsa rintakehän sisään ja juhlia Kevinin sisuskaluilla. Kevin kuitenkin katsoi veistä ja tajusi, että se oli hänen ainoa toivonsa. Demoni onneksi kiinnitti kaiken huomion haarniskan hajottamiseen, joten hänellä oli tilaisuus yrittää ylettyä veitseen ja tappaa sen avulla demoni. Hampaitaan irvistellen hän alkoi koko ajan saada paremman otteen veitsestä ja käteen saatuaan hän iski nopeasti demonia, joka oli saanut haarniskaan jo reiän aikaiseksi, suoraan kasvoihin, hieman posken yläpuolelle.

Demoni karjui entistä lujempaa, vihaisemmin kuin koskaan ennen ja heilutti käsiään minne sattuu. Se ei edes vaivautunut ottamaan puukkoaan pois vaan suoraan juoksi kohti Keviniä, joka makasi vielä maassa. Se oli vihainen. Hyvin vihainen. Kevinille tuli pieni kauhun tunne. Hän oli vuotanut verta paljon ja demoni sen kuin tulee vain päälle syvästä haavasta huolimatta. Se ei valitettavasti ollut tarpeeksi mokoman pysäyttämiseksi. Yrittäen nousta pystyyn vaivoin ja kävellä parempaan paikkaan suojaan, mutta demoni oli jo liian lähellä. Se laittoi kätensä yhteen ja veti selkänsä taakse tehden iskusta niin kovan, että Kevin parasta jäisi vain märkä läikkä maahan. Hän ei kuitenkaan halunnut luovuttaa, ei vielä. Kierähtäen sivummas hän onnistui väistämään iskun suurimmaksi osaksi, mutta jalka kuitenkin jäi ikävästi iskun alle. Huudahtaen kivusta Kevin katsoi kauhuissaan jalkaansa, joka oli varmaan lopullisesti käyttökelvoton ja liiskaantunut lattiaa vasten. Demoni käveli nauraen lähemmäs ja otti hänestä kunnon otteen. Aluksi puristellen häntä, Kevin alkoi valittamaan kivusta. Kädet olivat toista lukuun ottamatta jumissa, mutta toisen hän voisi saada onnella ja ajan kanssa vapaaksi. Aikaa ei kuitenkaan ollut paljoa, koska demoni jo aukaisi suutansa ja valmistautui syömään välipalansa. Kevin katsoi ympärilleen hätäisesti ja samalla sai kätensä vapaaksi. Haju, joka tuli demonin suusta oli kamala ja oli pökerryttää, jos tätä vielä jatkuisi. Mitään keksimättä Kevin iski sitä nyrkillään niin monta kertaa kuin suinkaan kerkisi ja jaksoi ennen kuin joutui suuren kidan sisään aina kurkusta alas yhtenä kappaleena.

Vol1 suuresta tappelusta on ohi. Kevinistä tuli maukas alkupala, mutta pisti kivasti vastaan. Katotaas sitten, miten Gabriel pärjää.

[Datsi]

Jee, arvasin. Ei se mitään, nyt ei ainakaan kuoltu ekalla rundilla :P

[El Capitan]

Hahaa, vauhtini kiihtyy. Ei mennyt tässä viikkoa.

Gabrlien & Demoni vs Enkeli

Gabrielin päästyä ylös, se alkoi etsimään jostain hyvää piilopaikkaa. Hermostuneen lailla se heilutti jatkuvasti päätänsä edes takaisin kunnes lopulta se näki jotain. Se loikkasi kauas ulko-oven lähellä olevaan nurkkaan ja hymyillen katsoi yhtä lankkua, joka törrötti seinässä. ”Tuo on juuri sopiva.”, hän sanoi ja alkoi kynsillään viiltelemään sitä irti seinästä. Puunpalaset lentelivät ympäriinsä Gabrielin jatkaessa sen esiintuomista kunnes hän tarttui siitä kaksin ottein. Hiljaa karjuen lankku alkoi tulla hitaasti ulos ja lopulta se tuli nopeasti reiästään ulos saaden Gabrielin melkein tippumaan alas. Huokaisten helpotuksesta peto nousi pystyyn ja lähti takaisin keskemmälle. Pian hän näkikin valonsäteiden tulevan edestään. Enkeli oli liittynyt hänen seuraansa. Enkeli ei ollut aivan vielä ehtinyt nähdä Gabrielia, joten vielä olisi aikaa yllättää hänet. Muristen vihaisesti Gabriel heitti lankun kohti Enkeliä, joka pahaa aavistamatta käänsi juuri sopivasti kasvonsa nähdäkseen kuinka suuri kokoinen puupala lähestyi häntä kohti.

Huuto kuului, kun lankku osui häntä kasvoille hajoten pieniksi palasiksi. Gabriel otti askelia vähän lähemmäs ja katsoi, kuinka Enkeli tippui selälleen pienen pöydän päälle. Pöytä hajosi moneksi pieneksi palaseksi ja Enkeli näytti voivat huonosti. Gabriel karjaisi ja murisi onnen täyttämänä katon luona. Samassa hän myös näki, kuinka demoni oli päässyt Kevinin päälle ja viilteli tätä minkä kerkesi. Hän jatkoi nauruaan ja loikkasi alas Enkelin lähelle. Nauraen Gabriel käveli lähelle Enkeliä, joka näytti olevan tajuton. Se kyyristyi hänen lähelleen ja läpsi kasvoille. Ei mitään. Enkeli ei reagoinut mitenkään. Se oli ilmeisesti tajuton. Oli lopetusiskun aika.

Gabriel otti Enkeliä kauluksesta kiinni ja aukaisi suunsa. Se halusi purra kaulaan suuren reiän ja kylpeä hänen veressään näyttäen kaikille, että hän oli voittanut ja tappanut sillä oikealla tavalla, jolla toisen voi tappaa. Vuodattamalla verta paljon ja antamalla sen valua päällensä. Juuri ennen kuin Gabriel kuitenkaan kerkesi purra, askelia alkoi kuulumaan läheltä. Pelästyen Gabriel päästi Enkelistä otteen ja iski kynsillään lähestyjää leukaan. Lähestyjä ulisi ja kaatui maahan raskaasti, vahingoittuneena. Lähestyjä kuitenkin oli Gabrielin epäonneksi demoni, joka oli ilmeisesti lopettanut puuhansa Kevinin kanssa, mutta jostain syystä se ei haitannut Gabrielia lainkaan. Hän oli haavoittanut toveriansa, mutta tämä peto vain nauroi tapahtuneelle. Mutta nyt oli aika palata Enkelin pariin, joka seisoi kaksin jaloin Gabrielin edessä.

Hämmästyneenä Gariel ei kyennyt tai edes ehtinyt puolustautua. Enkelin miekka osui sitä vatsaan ja tunkeutui hetki hetkeltä syvemmälle. Se väisti suurimman osan luista, mutta kaikki tärkeät elimet se läpäisi nopeasti kunnes sen pää alkoi tulla esiin selän luota. Kova nahka ei enää kestänyt ja koko miekka tuppea lukuun ottamatta meni lävitse kuin kuuma veitsi voista. Gabriel ei näyttänyt kipuansa Enkelille, joka tuijotti häntä läheltä, vaan sylkäisi suussansa olevan veren hänen kasvoilleen. Lopulta Enkeli veti miekkansa sen sisältä pois valmistautuen tappamaan demonin. Gabriel puolestaan jäi makaamaan maahan verilätäkön päälle. Demoni ei voinut kuin katsoa kun hänen isäntänsä otti iskun vastaan. Se tuli hänellekin yllätyksenä ja haava leuassakin vei huomiota puoleensa liikaa, että hän olisi voinut auttaa sitä. Tilanteesta tietoisena se kuitenkin päätti kostaa tapahtunut ja karjaisun saattelemana se loikkasi kuolaten kohti Enkeliä, joka veti miekkaansa olkansa taakse.

Demonin lähestyessä Enkeli alkoi tuomaan miekkaansa eteensä hieman vinosti lopulta osuen demonia oikeaan käteen katkaisten sen melkein kokonaan. Käden menetys ei kuitenkaan demonin vauhtia pysäyttänyt vaan, kuten Kevinin kanssa, se oli loikannut suoraan Enkelin päälle ja kaatoi sen selälleen kivilattiaa vasten. Törmäyksen voima oli myös saanut otteen miekasta heikkenemään ja se oli lentänyt jonnekin kauas taakse. Se itse oli hänen päällänsä karjuen vihaisesti menetetyn kouran takia. Enkeli katsoi epätoivoisesti uutta asetta itselleen sitä kuitenkaan löytämättä. Hän ei voisi mitenkään voittaa demonia nyrkkitappelussa, joten sen oli pakko löytää jostain. Mutta mikä tuo on? Tuo veitsi demonin posken yläpuolella? Se olisi ainoa toivo.
Demoni kuitenkin ei tehnyt samaa virhettä kuin Kevinin kanssa. Viimeksi se oli halunnut viiltää mahaan suuren reiän, repiä sieltä suolet ja muut ylös päivän valoon ja hyvällä onnella myös näyttää ne vielä elävälle Kevinille. Tällä kertaa se kuitenkin päätti pelata varman päälle ja alkoi iskemään täyttä vauhtia jo muutenkin haavoja oleviin kasvoihin. Se nosti kätensä kauas toisistaan ja juuri ennen kuin se ehti alkaa iskemään, Enkeli nosti itseään juuri tarpeeksi, että hän ylettyi poskesta törröttävään veitseen. ”Jes!” Enkeli huusi ja viilsi sillä demonin kurkun auki samaan aikaan kuin se iski molemmilla kynsillään häntä kylkeen.

Gabriel taisteli vielä hengestään. Hieman päästellen ääniä ja sylkien ulos verta se katsoi, kuinka demoni katosi savuna ilmaan ja Enkeli näytti myös olevan huonossa kunnossa, jos se siis oli vielä elossa demonin iskujen jälkeen. Hän kuitenkin taas oli hetken aikaa liikkumatta ja makasi vain selällään siinä. ”Se pian nousisi siitä kuitenkin taas jaloilleen.”, Gabriel tuumi ja vaivoin yritti käpälien avulla raahata itsensä hänen lähelleen. Sen vauhti kuitenkin oli hidasta, mutta ajan saatossa se pääsi hänen lähelleen vain huomatakseen, että hän aukaisi silmänsä. Nousi aluksi neljällä jalalla pystyyn ja lopulta hän istui polvillaan terä vieläkin kädessään. Gabriel alkoi karjumaan kun Enkeli veti teränsä jälleen olkansa taakse. ”Se on ohi nyt.”, Enkeli sanoi.

-------------------------------------

Tämäpäs oli mielenkiintoinen ottelu, jossa voittaja vauhtiu vähän väliä. Enkeli evottaa ja Gabu tinnasee haavan sissään. Seuraavaksi molemmat evottavat ja halusin kuvata tätä hilpeää vuoroa jotenkin. Siispä Enkeli vaikka tajuttomaksi ja Gabriel leikkimään tämän vierellään. En nyt valitettavasti keksinyt parempaa keinoa tähän Exe, mutta toivottavasti tuo on edes jotenkin Gabumaista.

Nyt sitten demoni tulee luoksemme tapettuaan Kevinin. Nähdessään, että Enkelin kovan haarniskaseivejen jälkeen mokoma iskee Gabun puolikuoliaakse, se päättää kostaa isäntänsä puolesta iskemällä Enkelinkin puolikuoliaaksi. Vou, mites tässä käykään. Gabu on haavojen takia huonossa kunnossa ja se näkyy osumissa ja haavoituksissa. Enkeli on vihainen demonille ja iskee tämän kuoliaaksi kerralla kaikkien hämmästykseksi. Puff, sanoaa demoni. Nyt sitten on tiukkaa, molemmat yhessä wuundissa ja Exe saa aloittaa. Ohi, ei haavaa, klonks. Enkeli. Yksi osuu, haava, au. Aaargghhhh.

Jeespox. Gabriel ei suinkaan vielä mihinkään kirkosta vielä katoa. Hänelle on luvassa jotain kivempaa.

Muu väki voisi ottaa muita kiinni. Tässä muutama on jo 3:na päivänä kaikki tehneenä osan vielä hengatessa ekalla. xxSebboxx voisi sitten vastata yv:nsä, jos kattelee vierailijana. Mutta joo, seuraavana vuorossa Justus vs Pekele. Tehän menitte haastekehään, right?

[Justus]

Tehän menitte haastekehään, right?

Näinhän se oli. Me vietiin tappelumme pihalle, sillä eihän sitä nyt Herran huoneessa sovi riehua.

[Ilkeapikkuperkele]

Tehän menitte haastekehään, right?

Näinhän se oli. Me vietiin tappelumme pihalle, sillä eihän sitä nyt Herran huoneessa sovi riehua.

Näin oli jooh.

[El Capitan]

Jatketaas haasteiden merkeissä tätä. Kokeillaampas kanssa jotain erillaisempaa alkusössötystä tavallisen sijaan...

Thanan vs Earatharian


Väkijoukon juostessa kirkosta kauhun valtaamina ulos, kaksi hahmoa tuli tyynen rauhallisesti ulos rakennuksesta. Earatharian ja Tharan. He olivat päättäneet pysyä poissa kirkon sisällä olevasta taistelusta, jossa jokin susi hajotti paikkoja ja tappoi väkeä. Sinne oli rynnännyt osa muista ulkomaalaisista yrittämään pysäyttää sen, mutta nämä kaksi ottivat toisensa kohteekseen. Aistiensa huijaamana, Tharan oli haastanut Earetharianin kaksintaisteluun, mutta ennen kuin he ehtivät aloittaa, he päättivät viedä tämän taistelun sille kuuluvalle paikalle. Haastekehään. Vaikka koko kylä olikin kuullut kirkon tapahtumista hyvin nopeasti, kahden ulkomaalaisen kaksintaistelu haastekehässä nosti tunnelmaa surusta iloon, koska kunnon viihdettä, jossa kukaan ei kuolisi, oli tarjolla. Yllättävän vähän väkeä kuitenkin tuli katsomaan kamppailua. Suurin osa oli liian peloissaan ja jäivät piiloon kotiinsa.

Haastekehään päästyään Xalaia otti vastaan Tharanin miekan ja haarniskan. Hän ei saanut käyttää niitä, koska täällä taisteltiin puumiekoilla. Se on ainoa keino varmistaa, että kukaan ei loukkaannu vakavasti. Korkeintaan menettää tajun ja saa mustelmia.

”Onnea peliin.”, Xalaia sanoi vähättelevällä äänellä Tharanille ojentaessaan hänelle puumiekkaansa.

Tharan otti miekasta aluksi kunnon otteen. Katsoi Xalaiaa terävästi ja nousi kunnolla seisomaan alueelle, jossa hän kohta taistelisi. Xalaia itse nousi istumaan katsomoon, seuraamaan ottelua muiden katsojien tapaan. ”Oli kyllä kummallista, miten tämä paikka muistutti areenaa.”, Tharan tuumi ottaessaan askelia sinne tänne. Keskellä iso pyöreä hiekka-alua ja sivuilla istuimia kerroksittain. Hyvä paikka otella, mutta liian vähän tilaa useammalle henkilölle. Voimalle nyt on käyttöä. Ei täällä ole tilaa hyppiä ja väistellä jatkuvasti. Pyöritellen taitavasti miekkaansa ympäri, Tharan huusi Earathanille, että tämä tulisi jo taistelemaan.

”Karju pois sinä madon syömä raato. En minä tule sen nopeampaa.”, Earatharian sanoi hiljaa saaden Cervuksen hieman nauramaan.

Earatharianin viivytellessä Cervuksen lähellä keskustellen jotain haltiakielellä, Tharan kyllästyi odottamaan ja alkoi näytellä katsojille taitojaan. Pian Xalaiakin hyppäsi katsomosta alas hiekalle ja juoksi miekka kädessään isäntänsä lähelle vetäen miekkaansa päänsä päälle.

”Katso noita kahta.”, Cervus tokaisi.

Earatharian kääntyi ja näki, kuinka Thanan ja Xalaia viihdytti katsomoa taistelemalla keskenään. He tekivät yhdessä näyttäviä liikkeitä, väistöjä ja jopa osumiakin toisiinsa ja kerta toisensa jälkeen yleisö taputti käsiään ja hurrasi heille. Osa jopa heitti ruostuneita kolikoita hiekkaan heidän ympärilleen. Earatharianin kummastukseksi, Cervus näytti nauttivan näkemästään.

”Mikset rupea saman tien hänen aseenkantajakseen kun näytät pitävän hänestä niin paljon?” Earatharian kysyi.

Cervus alkoi hätäisesti sössöttämään jotain, mistä ei saanut selvää ja lopulta sanoi: ”Ei toveri, ei sillä, että hän minua mitenkään kiinnostaisi, mutta katso häntä. Hänhän on taitava eikä tuo haltiakaan mikään kummoisempi ole. Vaikka olethan sinä taitava miekankäsitteliä myös, tulee ottelustanne tiukka ja voitatkohan häntä edes?”

”Tietenkin minä voitan ja haluatko nähdä, miten?” Earatharian kysyi ja sai vastaukseksi pään nyökkäyksen.

Tarttuen pieneen varsijouseensa Earatharian otti kohteekseensa Thananin. Katsomo alkoi kauhuissaan seuraamaan kun haltia tähtäsi ja ampui jousellaan haarniskoimatonta Thanania kohti tämän tietämättä asiasta mitään. Xalaia näki nuolen tulevan, mutta ei kerinnyt varoittamaan rakastansa ajoissa. Nuoli lensi tarkasti kohti Thananin kädessä olevaan puumiekkaan lävistäen sen läheltä kämmentä. Se jatkoi matkaansa aina takaseinään asti, johon se jäi törröttämään heiluen. Thanan itse säikähti kovemmin, mitä hän hetkeen oli säikähdellyt ja oli aivan ihmeissään vihollisensa teosta.

”Taistelemmeko me vai näytätkö vielä taitojasi meille kaikille?” Earatharian kysyi, heitti jousensa maahan ja lähti kävelemään kohti Thanania.

------------------------

Toivottavasti kuvailin hahmojanne edes jotenkin oikein. Aseenkantajat sitten jätin taistelun ulkopuolelle, koska unohdin ne ihan itse taistelusta enkä jaksa heitellä ottelua uudestaan, koska ottelun kulku oli niin viihdyttävä. Enkä totta puhuen ole edes varma, halusitteko te niitä edes tappelemaan...

Justuksella sitten on yleisön kannatus puolellaan. Jostain kumman syystä hän näyttää enemmän ottelun voittajalta kuin hento pimentohaltia.

Mutta joo, voitte fluffitella jotain tähän väliin, jos haluatte.

[Justus]

Kunnon egoilua ilmassa.
Muuten hyvää settiä paria muotoseikkaa lukuunottamatta. Tharanin nimen "r" vääntyy joka toisessa maininnassa "n":ksi, mutta eipä tuo haittaa.

Toinen on ihan oma mokani, kun en niitä "fluffillisesti tärkeitä" seikkoja aikanaan lihavoinut:

Haastekehään päästyään Xalaia otti vastaan Tharanin miekan ja haarniskan.

Tharanillahan ei ole haarniskaa lainkaan ja aseenakin vaan mustan magian kyllästämä tikari, mutta eipä tämäkään mitään merkkaa.

Lisää egoilu fluffia saattanee tulla huomenissa.

[Ilkeapikkuperkele]

Tarttuen pieneen varsijouseensa Earatharian otti kohteekseensa Thananin. Katsomo alkoi kauhuissaan seuraamaan kun haltia tähtäsi ja ampui jousellaan haarniskoimatonta Thanania kohti tämän tietämättä asiasta mitään. Xalaia näki nuolen tulevan, mutta ei kerinnyt varoittamaan rakastansa ajoissa. Nuoli lensi tarkasti kohti Thananin kädessä olevaan puumiekkaan lävistäen sen läheltä kämmentä. Se jatkoi matkaansa aina takaseinään asti, johon se jäi törröttämään heiluen. Thanan itse säikähti kovemmin, mitä hän hetkeen oli säikähdellyt ja oli aivan ihmeissään vihollisensa teosta.

”Taistelemmeko me vai näytätkö vielä taitojasi meille kaikille?” Earatharian kysyi, heitti jousensa maahan ja lähti kävelemään kohti Thanania.

Luultavasti Erathanian vihoissaan olisi tuikannut nuolet Tharanin selkään, mutta tässä tapauksessa menköön näin :) Koitan fluffitella tähän jotain :

Itsevarmasti Erathanian hyppäsi rinkiin ja pyöräytti puumiekkaa kädessään. Se ei ollut läheskään yhtä hyvin tasapainoitettu kun hänen miekkansa, mutta ajaisi asian tässä tapauksessa. Hetken silmäillen vastustajaansa häneen kumminkin iski joku outo tunne... Pelko. Vastustaja oli häntä suurempi ja tämän ruuminrakenne veti vertoja jopa niiden kaaoksen palvelijoiden kehoihin jota vastaan hän oli taistellut Ghrondin muureilla. Taistelu oli ollu voittoisa ja hän itse oli tapannut heimolaisten päälikön, mutta silloin hänellä oli ollut armeija takanaan, aseet jolla taistella ja panssari yllään. Hänen merkistään Cervus laukaisisi jousensa varmasti tämän verenimiän selkään ja ottelu voisi hyvin olla siinä, mutta silloin hänen kunniansa olisi menetetty ja luultavasti hänen pitäisi poistua kylästä.

Ehkä vastustaja olisi häntä voimakkaampi ja tila ei välttämättä riittäisi hänen nopeudelleen antaakseen tarvittavaa tasotusta, mutta se viha, joka häneen oli istutettu nuorukaisesta saakka teki tuloaan pelon tilalle."Saa verenimijä nuolla tänä iltana omia haavojaan." Hän lausui hiljaa haltia kielellä ja astui kohti Tharania.

"Mitä odotat vielä?!" Hän tokaisi edessään olevalle Tharanille virnistäen ivallisesti. "Onneksi minulla on muutama temppu hihassani..." Erathanian rauhoitti itseään ja kaivoi kantamansa amuletin tunikkansa suojasta ja antoi nyt sen roikkua vapaasti kaulassaan.

[El Capitan]

Itsekin vähän miettiskelin, että olisi varmaan parempi huutaa Tahana.. siis Tharanille "pöö", odottaa, että tämä kääntyy ja sen jälkeen ampua silmien väliin nuolen tjsp :).

En kuitenkaan viitsinyt ihan mihinkään lihaan sitä nuolta ampua, vaikka ei olisikaan pelillisesti tehnyt mitään, olisi sillä ollut fluffillisesti negatiivista vaikutusta. Ampukoot tällä kertaa miekkaan, josta tarkoilla silmillään näki heikon kohdan, josta teroitettu nuoli menkööt läpi. Voit vaihtaa reikäsen miekan uuteen Justus, jos haluat. Kyllä niitä löytyy.

[Justus]

Tharan hymyili itsekseen Erathanianin astellessa kehään. Hän alkoi viihtyä täällä kylässä, jossa ihmisetkään eivät niin tuntuneet välittävän hänen epäpyhästä olotilastaan. Elämä tuntui pitkästä aikaa hymyilevän Tharanille, vaikka mahdollinen kuolema ja ikuinen kidutus Helvetin syövereissä vaanivatkin edessä päin. Synkän tulevaisuuden varjo ei kuitenkaan hämärtänyt vampyyrin mielialaa.

Haltian ilmaistessa halukkuutensa saada ottelu aloitetuksi sai Tharanin hymyn vain levenemään. Aikaa tappaen hän vielä tarkasti rei'itetyn miekkansa. Eiköhän se kestäisi, ja jos ei niin aina sitä voisi turvautua perinteisiin nyrkkeihin. Ne sitä paitsi luultavasti tekisivätkin enemmän vahinkoa kuin kömpelö puumiekka. Ennen aloitusta Tharan vilkaisi vielä kohti Xalaiaa, nähden vain ilmeettömän naamion tämän kasvoilla. Tharan tyytyi siis iskemään tälle eleettömälle neidolle vain silmää, jonka jälkeen hän katsoi hymyillen Erathaniania:
"Aloitetaan sitten vain"

[halko]

Auringon ensimmäiset valonsäteet paistoivat laaksoon ja Sandirin kasvoille. Tuo valo sai Sandirin ja muut haltiat heräämään unestaan. Oli aamu, jo oli haltioiden aika lähteä takaisin kylään.

Matkaa ei ollut paljoa jäljellä, noin tunnin reipas kävelymatka ja nelikko olisi kylässä. Edellisen päivän leikkisä tunnelma oli poissa. Jokainen seurueesta tiesi kisojen alkavan pian, he tiesivät että yksikin virhe johtaisi kuolemaan. Tämä ei ollut leikkiä. Seurue lopetti matkansa kylän edustalle ja vetivät miekkansa esiin. Oli aika harjoitella, käydä läpi jokainen hyökkäys- ja puolustuskuvio jota he käyttäisivät taistelussa. Vaikka jokainen haltia oli taitava, seurueen suurin ase on yhteistyö. Yhdelle haltialle saatat pärjätä, mutta entä kahdelle? Tai kolmelle? Jokaisen haltian liikkeet täydensivät toisten liikkeitä. Kun yksi iski, toinen suojasi häntä, kun yksi väistää, toinen hyökkää. Miekkojen kalske kuului kauan.

Nelikko palasi takaisin kylään, veljekset ja Earakin lähtivät majataloon lepäämään ja Sandir lähti kapakkaan.

Kapakassa oli paljon väkeä, kuten aina. Nopeasti Sandir kuitenkin huomasi saman miehen joka oli tullut puhumaan heille kolme päivää aikaisemmin. Tehtävä oli suoritettu, joten oli aika saada palkkio.

Eli nyt on tehtävä suoritettu kunnialla loppuun, ja Kapukin muistaa palkkion jos vaikka sattuisin jäämään henkkin ekan kierroksen jälkeen.

[IRiaD]

Lairath juoksi kepeästi Kylän laitamilla pysytellen poissa ihmisten näkyvillä. Hän ei ollut muutamaan päivään saanut aikaan muuta kuin satunnaisia havaintoja niinsanotuista "sankareista". Haltian mielestä he olivat alinta pohjasakkaa, eivät läheskään sitä mitä hän oli nähnyt Nahirgissa. Nyt oli hänen mielestään oikea aika iskeä.

Swykkdarin, hänen henkilökohtainen rasitteensa, syyttämät kiroukset olivat jopa alkaneet tuntua puuduttavilta. Itse asiassa hän ei huomannut niitä ollenkaan. Mielessään Lairath ajatteli alkavansa pikkuhiljaa turtua. Kai se oli elävän kuoleman hinta. Hinta oli kyllä naisen mielestä aivan kunnollinen, koska tehtyään työnsä hän saisi elämänsä takaisin, enemmänkin. Ensiksi pitäisi vain saada työ tehtyä.

Lairath iski silmänsä toiseen haltiaan, heikkoon Athel Lorenin kasvattiin. Täydellistä. Tästä olisi hyvä alkaa. Nyt täytyisi vain saada hänet tapettua.

Rautaneiti haastaa siis Sandirin & kumppanit.

[El Capitan]

Valitettavasti Sandir ja kumppanit tulevat kylään takaisin vasta myöhään illasta, jolloin nukkumatti kutsuu. Aamulla sitten kirkon kellot kajahtavat ja ensimmäinen kierros alkaa. Eli toisin sanoin, ottelua ei valitettavasti voi syntyä vielä.

Henkilöitä, joita voit haastaa on: Juhaaha, Horde kun hän palaa reissultaan, Chosen ei ole tainnut vielä lähteä reissuunsa... Gilan kolmantena päivänä kunhan hän eka pääsee sinne, Nilan, xxSebbonxx kun hän on piessyt Rottenin ja Perkeleen kun hän on otellut Justusta vastaan.

Siinä taisi olla kaikki.