Tuuli puhalsi hiljalleen temppelin raunioissa. Pikkulinnut eivät laulaneet, eikä viidakosta kuulunut minkäänlaista ääntä. Hiljaisuus oli täydellinen. Liian täydellinen.
Ningen kulki kohti temppelin porttia. Djinn kulki hänen vieressään raskaitten askelien säestämänä.
Jokin tuntui inkvisiittorin päässä kulkevissa kaapeleissa. "Hemmetti! Suojaan!" Ningen karjahti ja hypääsi kivisen muurinpätkän taakse Pazun tehdessä samoin, kun pienoisraketit alkoivat lentelemään ilmassa. Ärhäkkä rätinä kuului kauempaa ja viuhunta ilmassa kertoili vihollisesta.
"Levittäytykää ja koukatkaa. Djinn, sinä menet edestä, minä tulen vasemmalta ja Pazu kierrät oikealta! Imperator Dei!" Ningenin karu ääni soi toisten korvissa kun joukkoon tuli liikettä. "Kyllä, her*-RÄKS-*." Äänilevy poksahti lopullisesti. Vanha robotti kääntyi ja alkoi laukoa sarjoja ympäröivään pusikkoon. Kaartin eliittijoukot halasivat maata oksien katkeillessa heidän päälleen. Yksi heistä nosti päänsä ylös pensaasta. "Keisarin puolesta! Räjähdä taivaan tuuliin sinä syntinen metallihirviö!" Karjahduksen saattelemana hän hyppäsi eteenpäin, ladaten meltansa. Luodit viuhuivat stormtroopperin korvien vierestä tämän juostessa kohti Djinniä. Korkean kirskahduksen saattelemana muinainen kone kääntyi kohti hyökkääjä ja avasi tulen. Sarja punaisia räjähdyksiä miehen ruumissa kertoi karua tarinaansa. Lihankappaleet sinkoilivat ilmaan armottoman tulituksen repiessä suikaleiksi sen mikä oli ollut Keisarillisen Kaartin eliittijoukon sotilas. Hän kaatui maahan selälleen, yskien verta pirstaleisista keuhkoistaan. "Painu... He.. Hel.. ve.. t... " viimeisillä voimillaan mies kiskaisi meltansa liipaisinta ja energiasuihku sinkoutui ilmaan. Lataus osui suoraan konemiehen ruumiin energiantuottojärjestelmään. Suuri kirkkaanoranssi paineaalto pyyhkäisi kaikki lähelläolleet sinkoutumaan ilman halki. Ningen laskeutui olkapää edellä ja heitti kuperkeikan pyörähtäen seisaalleen, vetäisten Hainekon huotrastaan ja vapauttaen kaksi tuhkapantteria liikkeelle. "Kimppuun!"
Tulikuumat metallinkappaleet sinkoilivat kovasta maasta kimpoillen joka suuntaan, saaden taistelijat suojaamaan hetkeksi kasvojaan. Kaartilaiset eivät kuitenkaan vähästä hätkähtäneet, tämä on käyty läpi tuhannet kerrat koulutuksessa. Välittömästi he nousivat ylös ja alkoivat tulittaa juoksevia vihollisia järjestelmällisissä sarjoissa. Juokseva salamurhaaja oli lähimpänä ja kaksi suihkua suuntautui häneen. Pazu sukelti toisen ali ja hyppäsi väistäessään matalammalta tullutta, mutta se hipaisi hänen jalkaansa ja poltti sen irti. Kiehuva veri sinkoili ympäriinsä tahraten maan punaisellaan. Muriseva salamurhaaja koetti saada vauhtiaan takaisin, mutta putosi epämääräisen näköisesti maahan ja kolmas kaartilainen nousi puskasta lopettaen hänen kärsimyksensä tarkalla latauksella keskivartaloon. Pazun ylipumpattu ruumis räjähti suurena pamahduksena joka heitti loppusilauksen antaneen stormtroopperin fataalisti puuta vasten. Julma rusahdus lopetti kaartilaisen kärsimykset lopullisesti. Hän putosi alas kuin käytetty tiskirätti. Hiekka sinkoili ympäriinsä tukehduttavina pilvinä nopeitten tapahtumien seurauksena.
Herdeon tyhjensi lippaansa kohti hahmoa, joka näytti etäisesti tutulta. Panokset kimpoilivat voimahaarniskasta, mutta yksi upposi syvälle hartiaan, heittäen miehen selälleen. Punainen nauha leijui hetken ilmassa ennenkuin se putosi maahan. Ningen kirosi kipua ja pakotti itsensä pystyyn. Hän pyrähti kohti vastustajaansa, kunnes huomasi etäisesti tutun hahmon puskassa.
"Keisarin puolesta! Kuka kulkee siellä!" Ningen huusi pusikkoon. Herdeon hätkähti ja huusi takaisin "Harmaitten ritarien Herdeon! Kuka kutsuu minua?!"
Ningen ei uskonut korviaan. Taisteliko hän Harmaita ritareita vastaan? Loistavaa, tämä tästä vielä puuttuikin. Nopeasti hän kutsui demonikissat takaisin miekkaansa, toivoen ettei hänen vastuksensa olisi vielä huomannut näitä. Ritarit eivät tunnetusti olleet kovinkaan suvaitsevaisia demoneita kohtaan. " Tuli seis! Olen Inkvisiittori Ningen Ordo Malleuksesta!"
"Tuli seis! Ystävä!" Herdeonin ääni kajahti kypäräradioissa ja kaksi jäljellä olevaa kaartilaista astuivat ulos puskien suojista Herdeonin johtamana. "Pahoittelemme aiheuttamaamme vahinkoa. Täällä täytyy olla varuillaan, ymmärrättehän."
Ningen astui jättikokoisen avaruusjääkärin eteen. "Harmaitten Ritarien Herdeon, ymmärrättekö mitä olette tehnyt? Olette kääntäneet aseenne Pyhän Keisarillisen Inkvisition korkeimman vallan omistajaa vastaan, jopa itse vahingoittaneet minua ja tuhonnut koko seurueenne? Tajuatteko mikä häpeä tämä on?" Hänen äänensä oli halveksiva ja pilkallinen. Herdeon kumartui hänen eteensä, nojaten toiseen polveensa ja katsoen maahan. "Pyydän anteeksi, lordi Ningen. Olemme kohdanneet monia vaaroja matkallamme emmekä odottaneet löytävämme ystävää näistä viidakoista." Ritarin ääni oli katuva. Ningen pysyi tiukkana. " Hyvä on, hyväksyn anteeksipyyntönne, komentaja. Mutta kuten huomaatte, olette tyylikkäästi onnistuneet tuhoamaan koko joukkoni, joten täten Keisarin minulle suomin valtuuksi otan sinut ja soturisi komentooni tehtävääni."
"Komentakaa, ja me tottelemme." Herdeon nousi taas seisomaan ja paiskasi kättä vanhan inkvisiittorin kanssa. Ningen lähti kulkemaan kohti temppelin porttia ja viittasi Herdeonia seuraamaan. Kolmikko lähti miehen perään.
Portilla Ningen tutki tarkasti mahdollisia avausmekanismeja, mutta niitä ei löytynyt. "Kaartilaiset! Tuhotkaa tuo ovi!" Käsky oli karski ja yksiselitteinen. Kaksi energiajuovaa lennähtivät ovea vasten ja kuuma aalto lehahti kaikkien kasvoille. Stormtroopperit jatkoivat pommitusta, kunnes ovi noin vartin päästä antoi periksi ja iskeytyi sisäänpäin. Joukkio lähti laskeutumaan pimeään. Kaartilaiset purivat auki fotonilyhdyt ja heikko valo levisi seinille. Ilma oli ummehtunutta ja siinä tuntui joki uhkaava.
Pimeydestä kuului kolinaa.
Kaartilaiset latasivat meltat välittömästi ja Herdeon naksautti varmistimen pois. Ningen oli vetämäisillään miekkansa, mutta pysäytti kesken. Tässä vaiheessa ei oteta riskejä.
Lyhtyjen valossa he etenivät syvemmälle. Matala ryminä ylhäältä sai kaikkien päät kääntymään. Äsken lunastuskuntoon ammutun oven tilalle oli laskeutumassa katosta jättimäinen levy. "Tuosta ei muuten mennä läpi. Olemme ansassa ellei toista uloskäyntiä löydy." Herdeon oli suorasukainen toteamuksissaan. " Siispä jatkamme syvemmälle." Ningen lähti jatkamaan.
Joukko oli kulkenut jo puolisen tuntia eteenpäin, kun kolinaa kuului taas. Kulman takaa hohti hyvin heikko valo ja sieltä kuului myös sihinää. Stormtroopperit kulkivat hiljaa eteenpäin aseet tanassa ja valmiita ampumaan. Kulman takana valo voimistui. Yksinäiset hikipisarat helmeilivät kaartilaisten otsilla.
Sihahdus.
Olento nurkan takaa hyökkäsi liian nopeasti että kukaan olisi tajunnut mitä tapahtui. Reflexinomaisesti stormtroopperit vetivät liipaisimet pohjaan ja antoivat paahtaa. Olento näytti käärmeen ja krokotiilin sekoitukselta, paitsi että sillä oli kaksitoista raajaa, joiden päässä oli kolme julmannäköistä kynttä. Sen suu hohti vihreänä, ja sen iho oli täysin musta. Olento kipitti seinää pitkin ja pudottautui kuin salama toisen kaartilaisen niskaan. Panssari ei edes hidastanut otusta, vaan samassa sekunnissa se ahmaisi stormtroopperin pään suuhunsa ja vihreä välähdys päätti miehen kärsimykset. Punaiset veriroiskeet sinkoilivat ympäri otuksen päätä, tehden tähtäämisen helpommaksi huonosti valaistussa käytävässä. Viimeinen kaartilainen käänsi tykkinsä kohti otusta ja iski ammottavan aukon koko sen vartalon läpi. Ilkeän sihinän saattelemana se kaatui lattialle ja veri pulppusi ulos sen tuhotusta raadosta. Herdeon nappasi maahan pudonneen foronisoihdun. "Kautta pyhän Terran! Mikä tuo oli?"
"Mikä ikinä se olikaan, se ei ole sitä enää. Jatkakaamme." Ningenin välinpitämätön asenne hermostutti viimeistä stormtroopperia joka ei muutenkaan ollut enää parhaassa mentaalisessa kunnossaan.
Matka jatkui kelmeässä valossa, tällä kertaa selvästi ylöspäin. Ilma tuntui painostavalta, ja ikäänkuin kuiskivalta. Herdeon kääntyi viimeisen sotilaansa puoleen. "Gren? Oletko kunnossa? Näytät kalpealta."
"Kyllä herra, olen ihan kunnossa. Ei hätää." Kaartilainen hikoili raskaasti ja piteli päätään ikäänkuin olisi kärsinyt pahasta päänsärystä. Ningenin korvan takana sykki taas. "Herdeon! Anna minulle välittömästi aseesi! Tämä on käsky!" Hän huusi ja ritari hätkähti. Totellen hän ojensi storm bolterinsa inkvisiittorille. Ningen otti aseen käteensä ja samassa hetkessä ampui Grenin pään irti.
"Mitä pirua sinä oikein teet mies!?" Herdeon huudahti hämmästyneenä.
"Tämä oli parasta. Etkö tunne sitä? Tämä ei ole mikään normaali temppeli. Täällä liikkuu joku outo voima. Se oli tulossa hänen sisäänsä. Tämä oli ainoa keino." Ningen vastasi kurtistaen kulmiaan.
Herdeon katseli kuollutta sotilasta. "Ehkäpä olet oikeassa. Älä silti luule että annan sinulle anteeksi."
Ningen ei uskonut korviaan. "Uhmaatteko te minua, komentaja? Älkää unohtako että minulla on Keisarin valta takanani."
Herdeon tuijotti inkvisiittoria jäätävästi. "En. Mutta en pidä metodeistanne."
Kaksikko tuijotti toisiaan vihaisesti. Ningen oli aloittamaisillaan lausetta kun maa alkoi täristä. Pölyä ja kivenpalasia putoili katosta ja kimpoili ympäriinsä. "Nopeasti! Pois tästä tunnelista!" Herdeon nappasi vanhan inkvisiittorin kainaloonsa ja lähti juoksemaan nopeasti eteenpäin. Voimakkaat jalat kuljettivat parivaljakkoa päätähuimaavaa vauhtia eteenpäin. Tunneli alkoi sortua heidän takanaan pölypilven levitessä eteenpäin. Ryminä hukutti alleen kaiken äänen. Herdeon puri huultaan ja lisäsi vauhtia. Kivisoraa putoili heidän niskaansa ja fotonilyhty putosi harmaan ritarin panssarista. "Valo!" Ningen parkaisi. "Unohda! Nyt mennään!" Herdeon karjui kivivyöryn ryminän yli ja naksautti päälle haarniskansa valot. Pieni kirkas valokeila pomppi juoksuaskelten tahtiin heidän edessään. Herdeon kiihdytti edelleen.
He saapuivat avaraan huoneeseen, joka oli kymmeniä metrejä korkea ja leveä.
"Varo! Kuilu!" Ningen huudahti kun Herdeon oli juuri juoksemassa rotkoon. Avaruusjääkäri hyppäsi valtavaan loikkaan. Lento tuntui hitaalta, kun he lentivät ilman halki ja tunnelin pää rysähti alas.
He liitivät yli kymmenen metriä ja laskeutuivat vähemmän pehmeästi toiselle reunalle. Herdeon joutui ottamaan kädellään vastaan ja pudotti hilparinsa, joka kolisi pimeyteen kuilun syvyyksiin. He rysähtivät raskaasti pölyiselle kalliolle. Ningen jäi Herdeonin alle ja ilmat iskeytyivät pihalle hänen ruumiistaan. Suuret kivenmurikat pyörivät alas toisella puolella, kun kuilu rymisi kiinni.
"Kunnossa?" Herdeonin ääni tavoitteli inkvisiittoria. "Ynnngh" kuului vastaus. Herdeon nosti Ningenin seisaalleen, ja vanha mies haukkoi henkeä yrittäen saada hengityksensä kulkemaan.
"Kunnossa." hän vastasi hetkeä myöhemmin.
Pimeästä salin perukoilta kuului mairea ääni. "Tervetuloa, oi kuolevaiset."
Keisarin miehet säpsähtivät ja kääntyivät heti katsomaan äänen suuntaan. Ningen veti miekkansa esiin ja antoi Herdeonille tämän bolterin. Herdeon kiskaisi veitsen säärestään.
"Aikoihin en ole saanut vieraita. Olette ensimmäiset aikoihin. Tervetuloa, älkää pelätkö. Olette täysin turvassa täällä." Esiin asteli vähintään viisi metriä korkea, kiiltävän musta, kahdeksan raajainen olento, jonka suu hohti himmeän vihreänä. Sen neljä äärimmäisen kirkasta vihreää silmää katsoivat läpitunkevasti parivaljakkoa. "Saastainen xeno!" Molemmat lähtivät juoksemaan kohti tuota ilmestystä. " Voih, taas." Se huokaisi kuin valitellen. Se laskeutui kahdelta raajalta kaikkien kahdeksan varaan, avasi suunsa ja sen eturaajojen kyynärpäistä kasvoi limaisen maiskahduksen saattelemana yli metrin pituiset luuterät. Herdeon avasi tulen, mutta panokset vain kimpoilivat otuksen nahasta. Painaen väistimen nappia, veitsi hänen kädessään sykähti elämään ja sen ympärille syttyi sininen kenttä. Ningen vapautti demonikissat miekastaan. Herdeon järkyttyi. "Sinä! Miten sinä saatoit!"
"Se tuskin on tärkeää juuri nyt." Ningen tokaisi. Olento hyökkäsi. Yhdellä repäisyllä se katkaisi toisen demonipantterin kahtia ja tuo kissaolento katosi ilmaan tuhkapilvenä. Toinen litisyi ilkeästi maahan iskusarjan alle, muttei näyttänyt ottavan pahempaa vahinkoa.
Herdeon ja Ningen iskivät. Molemmat tiesivät hienojen miekkatemppujen olevan turhia tässä vaiheessa ja iskivät kohti otuksen päätä. Ningen iski sarjan voimakkaita lyöntejä, mutta vain yksi läpäisi paksun kitiinipanssarin ja leikkasi tummaa lihaa. Otus kirkui falsettimaisia tuskanhuutojaan.
Herdeon iski suuria kaaria terällään, mutta olento iski häntä nopeasti yhdellä raajallaan leukaan, saaden hänet kaatumaan selälleen. Harmaa ritari rojahtu maahan nostattaen pölypilven ilmaan. Toinen demonipantteri puri olentoa jalkaan, joka piteli sitä tiukasti paikallaan. Otus nousi seisomaan ja heitti pantterin ilmaan. Ilmassa kissa ei voinut tehdä mitään, ja nopeasti kuin sivuleikkurit olento lävisti sen kolmella jalallaan. Toinenkin pantteri hajosi tuhkapilveksi ja sekoittui ilmassa leijuvaan pölyyn.
Ningen hyödynti tilanteen ja hyökkäsi kohti hirviön vatsaa. Monet olivat iskut, mutta taaskaan ei kuin yksi päässyt läpi. Tuhkainen terä repäisi auki vaon olennon vatsaan, ja neonvihreä veri roiskui inkvisiittorin päälle. Veri oli äärimmäisen hapokasta, ja sihisevä ääni kuului panssarista, joka suli kuin juusto. Herdeon otti kaiken irti mahdollisuudestaan, ja survaisi veitsensä avoimeen haavaan. Kipinät sinkoilivat harmaan ritarin työntäessä terää yhä syvemmälle ja syvemmälle. Olento kiljui ja heilui kuolemankielissä, mutta selvästikin taistelukuntoisena. Se vääntäytyi kauemmas ja hyökkäsi uudestaan. Osuman momentti heitti Ningenin maahan kauemmas. Herdeon sen sijaan sukelsi hyökkäävän hirviön alle, liukui eteenpäin ja iski veitsensä ylös. Olento kiskoi itseään terää pitkin, avaten vatsaansa metrien pituisen ammottavan viillon, josta vuoti sisäelimiä ja verta Herdeonin päälle. Kammottava kirkuna jäi soimaan kammioon kun olento päästi elämän ulos ruumiistaan ja rojahti hengettömänä maahan.
Herdeon urahti ja nosti otuksen päältään. Hän oli yltäpäältä tahmeassa veressä, hänen kasvoillaan oli syöpymiä ja panssarissa reikiä. Raskain askelin hän lähti kävelemään kohti Ningeniä, joka makasi maassa. "Nouse, petturi ja kohtaa oikeamielisyyden raivo!"
Ningen punnersi itsensä ylös toisella kädellään ja poimi miekkansa toisella. "Oikeamielisyyden? Mitä sinä tiedät oikeamielisyydesta, oi komentaja? Sinä, joka teet vain kuten sanotaan?"
Herdeon huusi päin inkvisiittoria. "Hiljaa mato! Mitä ne pedot olivat? Sinä olet astunut sallittavien rajojen toiselle puolelle, ja sellaisen kohtalo on kuolema! Toivottavasti voit palvella Keisaria kuolemallasi paremmin!" Ningen otti tiukemmin miekastaan kiinni. "Selvä. Ratkaistaam tämä sitten rumalla tavalla."
Kaksi soturia lähti juoksemaan toisiaan kohti.
Herdeon pamautti Ningeniä nyrkillä rintaan ja toisella heti perään mahaan. Vanha mies lennähti selälleen mutta ketterästi heitti takaperinkuperkeikan ja hyökkäsi itse matalana heti perään. Hän huitaisi miekallaan voimakkaasti sivukautta Herdeonin kylkeä kohti. Juuri kun terä oli osumaisillaan, hän tunsi kuin tuhka levisi hänen oman kätensä ylle. Kylmä tunne levisi hänen käsiinsä ja Ningen tiesi mitä oli tapahtumassa. Demoni miekan sisällä oli päässyt häntä vahvemmalle täällä, missä hän joutui kokoajan keskittymään muuhun. Tuhka raastoi hänen käsiään, kiskoen nahkaa irti ja saaden veren valumaan hänen kämmenselistään. Herdeon hyödynti vastustajansa epäröinnin ja pamautti vasemman suoran tämän mahaan, iskien Ningenin tasapainostaan. Heti perään seurasi voimakas potku keskivartaloon, lennättäen inkvisiittorin komeaan ilmalentoon. Ningen mätkähti jokusen metriä kauemmas, haukkoi happea ja ponnahti taas pystyyn.
Vastustaja oli häntä paljon voimakkaampi, ja hän itse oli väsymässä. Tämä pitäisi voittaa seuraavalla iskulla tai hän olisi mennyttä. Hän lähti hyökkäämään tähdäten yhden voimakkaan iskun kohti vastustajansa päätä. Hän hyppäsi ilmaan ja veti Hainekon päänsä taakse. Nyt, hän ajatteli.
Mutta ei.
Taas tuo sama tuhka levisi hänen käsiinsä, nyt kiskoen lihaa irti suurina kimppuina, jättäen pelkät luut käsiin. Herdeon nappasi häntä kurkusta kiinni ja mumisten jotain, joka kuulosti rukoukselta Keisarille, hän iski vapaalla kädellään vanhan miehen pään irti. Kuului sairas rusahdus, kun selkäranka katkesi ja lihas napsahti poikki. Veri purskahti suurena punaisena mattona ilmaan ja ropisi Herdeonin päälle. Miekka putosi ruumiin elottomista käsistä ja kolahti lattiaan. Herdeon pudotti ruumiin ja potkaisi sitä ilmassa. "Petturin kohtalo. Näetkö, kuinka rakastamasi kaaoksen ase kääntyi itseäsi vastaan? Kaaosta ei voi hallita." Herdeon alkoi etsiä uloskäyntiä.
Katonrajassa oli pieni valoisa reikä. Herdeon lähti kiipeämään kiviseiniä ylös. Suurten ponnistusten jälkeen hän pääsi vihdoin ylös, ja raikas päivänvalo tervehti häntä.
Hän kaivoi voxin vyöltään. "Herdeon täällä. Lukkiutukaa koordinaatteihini. Hakekaa minut ylös ja pommittakaa tämä paikka tuusannuuskaksi. Loppu."
Tämä loppui sitten tähän, onnittelut viimeiselle eloonjääneelle elikkäs Rottenin ritarille.
