Re: Nukkuva Jumala (RPG:inen areenaidea) - Matka alkaa
Lähetetty: Ke 30.07.2008 18:03
Jee, me voitimme kiitos mahtavan hahmoni.
Oli sinänsä sääli jättää taakseen nuo kiiltelevät seinät. Ne olivat jotenkin, lumoavia ja olisi ollut mielenkiintoista pysähtyä katselemaan niitä tarkemmin. Kenties jopa raapia näillä kynsilläni hieman seinistä paljoa mukaani, matkamuistoksi. Hetken ajan käveltyäni eteenpäin pysähdyin ja aloin katselemaan jalkoihini, mietteliäänä. Takaani alkoi kuitenkin pian kuulumaan raskaita askelia ja kolahduksia. Samassa muistin, kuka olikaan takanani ja mistä nuo äänet kantautuivat pupillini alkoi laajentua. Ne laajenivat hyvin suuriksi ja näöstäni tuli kumman tarkka. Hetkeen en kuullut mitään muuta kuin nuo kolahdukset ja vilkaistuani hieman olkani yli, näin päivän selvästi kentaurin, joka kutsui itseään Nyrhiksi. Hän ei kuitenkaan jäänyt seisomaan viereeni kyselemään vointiani, vaan kylmän viileästi katsettakan antamatta hän kulki ohitseni ja voisin vaikka vannoa, että hän irvisti minulle. Se suututti minua. Hyvin paljon, hyvin paljon. Tyhjyyttä ei näkynyt missään ja olo oli jälleen kuin hetki sitten. Olimme kahden.
Hetken aikaa käveltyäni Nyrhin takana Tyhjyys tuli kummasti esiin varjoista. Hän oli törmännyt taas uuteen ongelmaan varmaan, jota hän ei halunnut selvittää itse. Päästyäni vaivoin katsomaan Nyrhin ylitse, mikä oli ongelmana. Neljä mustakaapuista hiittä nuotion vieressä. Katsellessani hiisiä hieman kauemman aikaa, mieleeni tuli eräs muisto kaukaa menneisyydestä.
Silloin oli aikainen kesäilta jossain silloisen kylän lähettyvillä. Toverini kanssa olimme rannalla harjoittelemassa jousella ampumista kun pienet hiisi palveliamme olivat etsimässä sapuskaa viereisestä järvestä. En kuitenkaan kertaakaan osunut maalitauluun, joten menin kiusaamaan hiisiä. Potkin, löin, kuristin, kastelin ja otin niiden saamat kalat haltuuni. Yhdessä toverini kanssa söimme melkein jokaisen pyydystetyn kalan. Loput kalat, tai tarkemmin sanottuna tähteen, heitimme hiisille syötäväksi. Miten he tappelivatkaan niistä paloista keskenään väsyneinä, piestyinä ja märkinä. Melkein samaan tapaan kuin nuo neljä tuosta.
Samassa huomasin, että yksi heistä oli huomannut jonkun meistä ja oli lähtemässä karkuun. Varmaankin nähty henkilö oli arvoisa Nyrh, joka pian lähtikin hurjaan takaa-ajoon onnistuen tappamaan pikkuisen. Samassa hetkessä muut alkoivat toimimaan vihamielisesti ja jotenkin aloin epäröimään. Samassa tunsin mahassani lämpöä, ikään kuin siellä olisi jokin herännyt eloon, ja samassa huomasin, että olin yhdessä muiden kanssa tappanut kaikki nämä neljä hiittä, jotka hetki sitten olivat vieä taistelemassa keskenään. Miten ihmeessä sen tein ja miten kykenin riistämään heiltä hengen paljailla käsillä. Karvoissani oli verta, jota en tahtonut saada mitenkään muuten pois kuin nuolaisemalla. Ennen tätä, en tiennyt, että pidin veren mausta näin paljon. Se rauhoitti mielentilaani ja nuolaistuani yhden pisaran karvastani, mieleni teki nuolaista toinenkin pisara. Pian kuitenkin Nyrh löi minua nyrkillään olkapäähän ja käski lopettaa tekemäni ja ryhdistäytyä. En tiennyt mikä nuolemisessani oli niin vialla, mutta tunnetessani veren maun suuni ympärillä, loikkasin säikähtäneenä metrin verran taaksepäin huomatessani mitä olin tehnyt. En tyytynyt pelkästään nuolemaan verta karvoistani. Olin imenyt sitä hiiden kyljestä.
Hetken aikaa nojasin kallioon järkyttyneenä. Mieleni teki oksentaa, mutta en jostain kumman syystä kyennyt siihen. Nyrh katsoi minua hyvin kummallisella ilmeellä ja lähti kävelemään nuotion toisella puolella olevaa tietä kohti. Ennen kuin seurasin häntä hitaasti kävellen, yritin etsiä Tyhjyyttä jostain. En kuitenkaan kyennyt näkemään häntä missään. Miten hän oikein tekee tuon tempun. Lopulta lähdin hoiperellen tavoittelemaan muita. Siinä ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä molemmat heistä olivat pysähtyneet lyhyen matkan päähän. Minua ei kuitenkaan tehnyt mieli liittyä mukaan päättämään asioista, sillä juuri minä itse olin johdattanut meidät äsköiseen tilanteeseen. Minua ei kiinnosta mitä siellä on tai mistä tuo rummutus kuuluu. Minua kiinnostaa vain se, mihin suuntaan nuo kaksi menevät. Minä seuraan heitä.
Johtaja doesn't fiil so guud right nyt.
Oli sinänsä sääli jättää taakseen nuo kiiltelevät seinät. Ne olivat jotenkin, lumoavia ja olisi ollut mielenkiintoista pysähtyä katselemaan niitä tarkemmin. Kenties jopa raapia näillä kynsilläni hieman seinistä paljoa mukaani, matkamuistoksi. Hetken ajan käveltyäni eteenpäin pysähdyin ja aloin katselemaan jalkoihini, mietteliäänä. Takaani alkoi kuitenkin pian kuulumaan raskaita askelia ja kolahduksia. Samassa muistin, kuka olikaan takanani ja mistä nuo äänet kantautuivat pupillini alkoi laajentua. Ne laajenivat hyvin suuriksi ja näöstäni tuli kumman tarkka. Hetkeen en kuullut mitään muuta kuin nuo kolahdukset ja vilkaistuani hieman olkani yli, näin päivän selvästi kentaurin, joka kutsui itseään Nyrhiksi. Hän ei kuitenkaan jäänyt seisomaan viereeni kyselemään vointiani, vaan kylmän viileästi katsettakan antamatta hän kulki ohitseni ja voisin vaikka vannoa, että hän irvisti minulle. Se suututti minua. Hyvin paljon, hyvin paljon. Tyhjyyttä ei näkynyt missään ja olo oli jälleen kuin hetki sitten. Olimme kahden.
Hetken aikaa käveltyäni Nyrhin takana Tyhjyys tuli kummasti esiin varjoista. Hän oli törmännyt taas uuteen ongelmaan varmaan, jota hän ei halunnut selvittää itse. Päästyäni vaivoin katsomaan Nyrhin ylitse, mikä oli ongelmana. Neljä mustakaapuista hiittä nuotion vieressä. Katsellessani hiisiä hieman kauemman aikaa, mieleeni tuli eräs muisto kaukaa menneisyydestä.
Silloin oli aikainen kesäilta jossain silloisen kylän lähettyvillä. Toverini kanssa olimme rannalla harjoittelemassa jousella ampumista kun pienet hiisi palveliamme olivat etsimässä sapuskaa viereisestä järvestä. En kuitenkaan kertaakaan osunut maalitauluun, joten menin kiusaamaan hiisiä. Potkin, löin, kuristin, kastelin ja otin niiden saamat kalat haltuuni. Yhdessä toverini kanssa söimme melkein jokaisen pyydystetyn kalan. Loput kalat, tai tarkemmin sanottuna tähteen, heitimme hiisille syötäväksi. Miten he tappelivatkaan niistä paloista keskenään väsyneinä, piestyinä ja märkinä. Melkein samaan tapaan kuin nuo neljä tuosta.
Samassa huomasin, että yksi heistä oli huomannut jonkun meistä ja oli lähtemässä karkuun. Varmaankin nähty henkilö oli arvoisa Nyrh, joka pian lähtikin hurjaan takaa-ajoon onnistuen tappamaan pikkuisen. Samassa hetkessä muut alkoivat toimimaan vihamielisesti ja jotenkin aloin epäröimään. Samassa tunsin mahassani lämpöä, ikään kuin siellä olisi jokin herännyt eloon, ja samassa huomasin, että olin yhdessä muiden kanssa tappanut kaikki nämä neljä hiittä, jotka hetki sitten olivat vieä taistelemassa keskenään. Miten ihmeessä sen tein ja miten kykenin riistämään heiltä hengen paljailla käsillä. Karvoissani oli verta, jota en tahtonut saada mitenkään muuten pois kuin nuolaisemalla. Ennen tätä, en tiennyt, että pidin veren mausta näin paljon. Se rauhoitti mielentilaani ja nuolaistuani yhden pisaran karvastani, mieleni teki nuolaista toinenkin pisara. Pian kuitenkin Nyrh löi minua nyrkillään olkapäähän ja käski lopettaa tekemäni ja ryhdistäytyä. En tiennyt mikä nuolemisessani oli niin vialla, mutta tunnetessani veren maun suuni ympärillä, loikkasin säikähtäneenä metrin verran taaksepäin huomatessani mitä olin tehnyt. En tyytynyt pelkästään nuolemaan verta karvoistani. Olin imenyt sitä hiiden kyljestä.
Hetken aikaa nojasin kallioon järkyttyneenä. Mieleni teki oksentaa, mutta en jostain kumman syystä kyennyt siihen. Nyrh katsoi minua hyvin kummallisella ilmeellä ja lähti kävelemään nuotion toisella puolella olevaa tietä kohti. Ennen kuin seurasin häntä hitaasti kävellen, yritin etsiä Tyhjyyttä jostain. En kuitenkaan kyennyt näkemään häntä missään. Miten hän oikein tekee tuon tempun. Lopulta lähdin hoiperellen tavoittelemaan muita. Siinä ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä molemmat heistä olivat pysähtyneet lyhyen matkan päähän. Minua ei kuitenkaan tehnyt mieli liittyä mukaan päättämään asioista, sillä juuri minä itse olin johdattanut meidät äsköiseen tilanteeseen. Minua ei kiinnosta mitä siellä on tai mistä tuo rummutus kuuluu. Minua kiinnostaa vain se, mihin suuntaan nuo kaksi menevät. Minä seuraan heitä.
Johtaja doesn't fiil so guud right nyt.