Sotavasara.net

Tuleeko sitä taideviestiä? Rupeaa hieman epäilyttämään saammeko sitä edes.

Da Big Boss kirjoitti:Tuleeko sitä taideviestiä? Rupeaa hieman epäilyttämään saammeko sitä edes.

Niin, We want da Taideviesti!

Kaikki tääl odottaa jotain taideviestiä kuin kuuta nousevaa, ja minä en ees tiiä mikä se edes on. Enkai mä nyt oo missaamas jotain kamalan tärkeää?

joo kai

Kai saan jossain vaiheessa avatarini alle sen "sotavasaran tarinamestari"-tittelin? Sehän on kuitenkin suurin meriitti, minkä nörtti voi elämässään saavuttaan.

Tuossahan minä taideasiaa jo pari sivua sitten aloittelin, ja nyt siitä jatkankin taas hieman. Mikäli jotain suurta ja mahtavaa kirjoitelmaa aiheesta odotatte, sellaista en ole koskaan luvannutkaan. Lupasin palata taideasiaan myöhemmin vielä keskustelun puitteissa, ja sitä olen nyt tekemässäkin. :)

Alun perin kirjoittelin jo Kakapon taidetta käsittelevästä viestistä jonkinmoisen vastauksen, mutta se jäi illasta sitten sattumanvaraiselle välilehdelle lojumaan ja ilman suurempaa ajattelua suljin sen lähettämättä. Keskustelu on jo siitä vähän edennyt, mutta koitan hypätä takaisin kärryille tässä.

Kakapo kirjoitti:Taide syntyy tekijänsä sisäisestä ilmaisun tarpeesta. Ei tulta ilman kipinää. Ei taide tarkoita sitä, että se pitää oletusarvona sisällään syvällistä sanomaa. Sanoman ilmaisemisen tarve on oleellista. Oli sanoma sitten syvällinen tai ei.

Ilmaisun epäselvyydestä joudun näemmä syyttämään itseäni hieman, sillä tarkoitin juurikin tätä samaa aiemmalla viestilläni. Syvällisyys nyt käsitteenä on mitä on, mutta ajoin takaa juuri tätä sanoman ilmaisun merkitystä taiteelle. Mielestäni tämä on perusedellytyksiä taiteen syntymiselle, ja myös niitä asioita, joiden perusteella voisi lähteä taidetta erittelemään.

Periaatteessahan kaiken voi toki mieltää taiteeksi. Tämä kysyy kuitenkin ihmisen sisäistä yksilöllisen merkityksen luomista. Ihminen siis luo asialle merkityksen, periaatteessahan objekti (tjms.) Jonka merkityksen/sanoman ihminen luo ei välttämättä ole tekijänsä taidetta vaan ihmisen mielen luomaa merkitystä. Nimenomaan yksilö siis luo mielessään objektin taiteen, ei sen tekijä.

Objekti joka selkeästi tuotetaan ihmisen ilmaisun tarpeesta on mielestäni sitä "oikeaa" taidetta. Kokemuspohjaista taidetta taas on olemassaolevan "ei taiteellisen" (lue EI ilmaisun tarpeesta tehdyn) objektin kokemista taiteeksi. Kokemuksesta voi myös syntyä kokijan tekemää ilmaisutarvetta välittävää taidetta.

Tunteen palokin pohjaa omakohtaiseen kokemukseen. Omakohtainen kokeminen on ihmisen suurin, ellei ainoakin, oikea vaikuttaja. Mielenkiintoista onkin, miten eri tavoin yksilöt voivat kokea saman asian. Tämä pätee myös taiteeseen. Onhan taide joskus jopa tekijänsä terapiaa.

Nämä ajatukset kulkevat hyvin lähellä omienikin ratoja. Taide täytyy määritellä useamman eri näkökannan kautta, eivätkä nämä aina kulje aivan käsi kädessä keskenään. Itse tosin kyseenalaistaisin ajatuksen siitä, että mikään yksittäinen kanta ilman muita kykenisi määrittelemään "oikean" taiteen, mikäli tällaista oletetaan olevan olemassa.

Kaksi taiteen kannalta merkittävintä määrittelevää kantaa lienevät taiteilijan ja yleisön/tarkkailijan taidekäsitykset. Taide on tekijän ja vastaanottajan välistä vuoropuhelua, joten näiden näkökulmat tuntuvat järkevimmiltä lähtökohdilta taiteen käsittelyyn. Näitä Kakapo yllä jo sivusikin hieman, ja mielestäni nämä ovat hyvin oleellisia taiteen määrittelyssä.

Henkilökohtaisella tasolla teoksen taiteellisuus on kuitenkin täysin riippuvaista henkilön omasta kokemuksesta ja siihen vaikuttavista seikoista, joten hyödyllisempää lienee keskustella siitä, mikä määrittelisi yleisen taidekäsityksen ja mielipiteen siitä, mikä yhteisössä luetaan taiteeksi.
Tätäkin voidaan lähteä kuitenkin lähestymään samoista näkökannoista, tekijän ja vastaanottajan kokemuksen pohjalta. Mielestäni yleisesti hyväksyttävä taidekäsitys vaatisi näiden kummankin kannan täyttymistä. Kun sekä tekijä että yleisö mieltävät jonkin teoksen taiteeksi, asiasta ei liene enää paljoa sanottavaa.
Tekijän osalta teoksen taiteeksi määrittyminen liittyy mielestäni juurikin ilmaisun tarpeeseen. Tämä on se seikka, joka tekee teoksesta tekijälle itselleen taidetta: Taiteilija haluaa teoksellaan viestiä jotain, ilmaista jonkin sanoman, jonka vastaanottaja voisi kokea omalla tavallaan, päästen puolestaan osalliseksi yhteisestä taidekokemuksesta.
Vastaanottajan osa puolestaan on taiteen kokeminen ja lukeminen. Teos, joka vastaanottajalle on taidetta, herättää tässä tuntemuksia ja mielikuvia, antaa aihetta syventyä ja uppoutua teoksen sanomaan.
Tässä tullaan kuitenkin hankalaan kohtaan: Onko pelkkä estetiikka taidetta vastaanottajalle? Onko mikä tahansa koskettava kokemus taidetta kokijalle? Tämä on syy, miksi itse lukisin taiteilijan sanoman ja ilmaisun tarpeen taiteen perusedellytykseksi. Tätä rajaa asettamatta kaikki ihmisen kokema voitaisiin mieltää taiteeksi, ja koko määritelmä jäisi loppujen lopuksi ilman tarvetta.
Toisaalta, mikäli vastaanottaja ei koe teoksessa mitään häntä koskettavaa, jää taideteos taas tyngäksi. Vaikka taiteilija itse on siihen kokemuksiaan vuodattanut, ilman vastaanottajaa vuoropuhelua ei synny, eikä myöskään yhteistä taidekokemusta.
Voitaisiinko siis sanoa, että yhteinen taidekäsitys vaatisi sekä ilmaisijan että vastaanottajan rooleja - sekä taiteilijaa, että yleisöä? Kun teos synnyttää näiden kahden välistä vuoropuhelua, se on taidetta? Ainakin itse mieltäisin asian pitkälti näin.

El Capitan kirjoitti:Kyllä muuten nyt kun on hetken aikaa miettinyt, miten sitä itse lähtisi määrittelemään taiteen, menee kyllä sormi suuhun. Vaikka miten työtään selittelisi, en suostu myöntämään, miten hyvä selitys tahansa olikaan olemassa, että joku täysin valkoinen taulu olisi taidetta. Saatika kaksi pyöreää keltaista pistettä jne. Ehkä vitsinä jossain leffa (Gremlins 2) sellainen menee vitsistä, mutta jos joku minulle tulee kertomaan, miten nuo laatikot ja pallot ovat upeaa taidetta, en minä kyllä ymmärrä yhtään, miten joku niin voi ajatella.

[...]

Ei valkoinen taulu ole taidetta. Tai sellaiset, joissa on muutama laatikko ja pallo.

Tähän kaipaisin ensimmäiseksi perusteluja. Ilman niitä on hyvin vaikeaa lähteä keskustelemaan asiasta millään tasolla, koska en tunne lainkaan perusteita näille mielipiteille.

Itse kuitenkin olen (myös) nykytaiteen ystävä ja olen usein pysähtynyt abstraktin taideteoksen ääreen pidemmäksikin aikaa katselemaan ja kokemaan. Mm. Kiasmassa on vuosittain upeita nykytaideteoksia, jotka ovat saaneet aikaan monia mieleenpainuvia taidekokemuksia. Itseäni ainakin siis nämä "laatikot ja pallot" ovat onnistuneet koskettamaan, kun olen vain niitä avoimella mielellä lähestynyt. Oletko sinä koskaan katsellut nykytaidetta edustavaa teosta etsien siitä sanomaa ja taiteilijan tunnetta, sen sijaan että vain ihmettelisit, miksi siinä on palloja ja laatikoita?


Tällaista tajunnanvirtaa tästä aiheesta tällä kertaa. Toivottavasti saataisiin jotain keskustelua aikaankin.

- - - -

Tarinakisaakaan en näemmä tulosten jälkeen ole vielä ehtinyt lainkaan kommentoimaan. Eipä tuosta tosin paljoa sanottavaa olekaan, ei sen puoleen. Onnea Gilaelinille, paras tarina voitti tämän vuoden kisan kyllä ansaitusti. Oma tarinani jäi tyngäksi, kuten kommentoin sitä arvosteluissani itsekin, hämmentynyt olen edes jaetusta kolmannesta sijasta tuollaisella. Tästä sitä oppii, mutta harmillista kuitenkin, että tuollaista möhnää suolsin kivaan kisaan - aiheesta kun olisin voinut enemmällä työllä saada paljon parempaakin irti. En sinänsä ideaan ole tyytymätön lainkaan, mutta toteutus tökki tällä kertaa pahasti.
Ensi vuonna sitten.

Oletko sinä koskaan katsellut nykytaidetta edustavaa teosta etsien siitä sanomaa ja taiteilijan tunnetta, sen sijaan että vain ihmettelisit, miksi siinä on palloja ja laatikoita?

Enpä järin ole. Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään, onko tämä keskeneräinen vai valmis työ. Mikäli vastaus on jälkimmäinen, en oikein voi uskoa sitä.

Voisihan toisaaltaan noista laatikoista ja palloista saada oikein hienonkin taulun tehtyä, jos niillä täyttää koko kankaan tai paperin laittaen kirkkaita värejä sinne ja tänne niin kirkkaampina kuin tummempinakin näteillä blendauksella, että lopputulos muistuttaa sitä näkymää, mitä varmaan näkee kun on päihdeaineiden vaikutuksen alaisena. Harmaalla taustalla tai jonkun muun värisellä, muutama pallo ja laatikko saa ainakin minun aivoissani ihan jotain muuta toimintaa, kuin mitä sen pitäisi aiheuttaa. Sen sijaan, että yrittäisin ymmärtää työn sanomaa, mikäli sellainen siinä on, jota hyvin paljon epäilen, yritän hahmottaa siitä jonkun kuvan tai ajatella suoraan sanottuna sitä keskeneräiseksi työksi ja lisään sinne itse jotain. Jos tuo pallon heittäminen katsojalle on tarkoitus, niin on aika laiska "taitelija" kyllä kyseessä.

En oikein osaa perustella mielipidettäni kunnolla jostain kumman syystä, mutta haluaisin kyllä kuulla sinulta, miten itsellesi nuo abstarktit(?) taiteet aukeavat. Miten sinä löydät niiden laatikoiden sisältä taiteilijan sanoman ja välittämät tunteet?



Aukeaako tuo jollekulle? Minä en saa tuosta mitään irti. Seinälle en kyllä tuota laittaisi.

Sen sijaan sellaiset tuhrupaperit, joihin on pistänyt 30+ eri työn suunnitelmat ja harjoitellut jotain uutta tekniikkaa puhumattakaan lukemattomat siveltimen liiallisen maalin poistelut (miksi sitä kutsutaan) samaan paperiin on puolestaan ihan eri juttu. Joskus niistä tulee ihan nättejä viivojen sekamelskaa ja unohtamatta kuitenkaan värejä maaleista.

Mitään niistäkään ne kuitenkaan saa irti, mutta niitä suttupapereita on ihan kiva katsella joskus.

El Capitan kirjoitti:

Oletko sinä koskaan katsellut nykytaidetta edustavaa teosta etsien siitä sanomaa ja taiteilijan tunnetta, sen sijaan että vain ihmettelisit, miksi siinä on palloja ja laatikoita?

Enpä järin ole. Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään, onko tämä keskeneräinen vai valmis työ. Mikäli vastaus on jälkimmäinen, en oikein voi uskoa sitä.

Voisihan toisaaltaan noista laatikoista ja palloista saada oikein hienonkin taulun tehtyä, jos niillä täyttää koko kankaan tai paperin laittaen kirkkaita värejä sinne ja tänne niin kirkkaampina kuin tummempinakin näteillä blendauksella, että lopputulos muistuttaa sitä näkymää, mitä varmaan näkee kun on päihdeaineiden vaikutuksen alaisena. Harmaalla taustalla tai jonkun muun värisellä, muutama pallo ja laatikko saa ainakin minun aivoissani ihan jotain muuta toimintaa, kuin mitä sen pitäisi aiheuttaa. Sen sijaan, että yrittäisin ymmärtää työn sanomaa, mikäli sellainen siinä on, jota hyvin paljon epäilen, yritän hahmottaa siitä jonkun kuvan tai ajatella suoraan sanottuna sitä keskeneräiseksi työksi ja lisään sinne itse jotain. Jos tuo pallon heittäminen katsojalle on tarkoitus, niin on aika laiska "taitelija" kyllä kyseessä.

En oikein osaa perustella mielipidettäni kunnolla jostain kumman syystä, mutta haluaisin kyllä kuulla sinulta, miten itsellesi nuo abstarktit(?) taiteet aukeavat. Miten sinä löydät niiden laatikoiden sisältä taiteilijan sanoman ja välittämät tunteet?



Aukeaako tuo jollekulle? Minä en saa tuosta mitään irti. Seinälle en kyllä tuota laittaisi.

Sen sijaan sellaiset tuhrupaperit, joihin on pistänyt 30+ eri työn suunnitelmat ja harjoitellut jotain uutta tekniikkaa puhumattakaan lukemattomat siveltimen liiallisen maalin poistelut (miksi sitä kutsutaan) samaan paperiin on puolestaan ihan eri juttu. Joskus niistä tulee ihan nättejä viivojen sekamelskaa ja unohtamatta kuitenkaan värejä maaleista.

Mitään niistäkään ne kuitenkaan saa irti, mutta niitä suttupapereita on ihan kiva katsella joskus.

Väinämöisen paluu sanoi parhaiten tästä. Väinämöinen on taidegalleriassa ja tapaa tuohtuneen taiteilijan joka valittaa ettei kukaan tajua hänen taulujansa. Noh Väinämöinen kysyy mitä taulu esittää, johon taiteilija vastaa että hänen sielunmaisemaansa ja sitä ei ole tehty muille ymmärrettäväksi.

Taisi tuo strippi löytyä jostain kirjoista 3-5 jos oikein muistan.

Kuten Kolmastoista jo sanoikin, yksi merkittävä elementti taiteelle on sen sosiaalinen konteksti. Otetaan esimerksi vaikka Marcel Duchampin kuuluisa, aikansa avantgardea edustava tuotos, Suihkulähde.

Kyseessähän on aivan tavallinen pisuaari, joka on raahattu taidegallerian jalustalle. Duchampin teos esittääkin mielenkiintoisen kysymyksen: Missä vaiheessa, esimerkiksi tavallinen arkipäivän esine muuttuu taideteokseksi? Duchampin teos nostattaa siis liudan filosofisia pohdintojakin, tai oikeastaan uudelleenlämmittelee antiikin Kreikan perintöä.

Joka tapauksessa, taiteen rajoja varmasti koputellaan jo Duchampin näkemyksessä. Merkittävää onkin huomata, kuinka taiteen katsojat luovat taiteen sen kohdatessaan. Onko Duchampin pisuaari taidetta, ellei sitä ole kukaan kokemassa ja näkemässä taiteena? Itse teos on vasta muoto, jolle katsoja itse antaa sisällön, luo taiteen.

En kuitenkaan lähtisi tätä näkemystä yleistämään kaikkeen taiteeseen, lähinnä osaan modernistisista teoksista, joihin El Capitan viittasi "abstrakteilla taiteilla." "Perinteinen" taide pelaa kuitenkin myös sellaisilla tekijöillä kuin estetiikka, kultainen leikkaus, asetelma ja niin pois päin.

Mitä tulee El Capitanin linkittämään maalaukseen, niin minä pidän siitä. Visuaalisesti vetoava, mieluummin minä ripustaisin seinälleni tuon kuin jonkun läpitylsän maisemakuvauksen.

Halffis...

Mitä sinä menit tekemään avatarillesi?

Juu, sitten voikin alkaa kirjoittaa Stealthsuittia.

...mutta kun ei jaksa. Taivutelkaa minut nyt joku kirjoittamaan, olisi kiva nähdä sekin joskus valmiina. :D

Da Big Boss kirjoitti:Halffis...

Mitä sinä menit tekemään avatarillesi?

Aloitin pelaamaan Project Zero kolmosta tänään ja se sai päähän kaikki muistot kahdesta ekasta pelistä, joten päätin pelata koko sarjan läpi lopusta alkuun. Päätin samalla vaihtaa työpöydän taustakuvaa ja samalla kun tuli kuunneltua hypnoottista Saen naurua ihan liikaa, niin tuli ajatus myös avatarin vaihtamisesta. Vähän heikoksi se meni, kun piti pienentää ja leikata kuvaa niin hitosti että se mahtuisi sotuun, mutta ihan tyytyväinen olen.

Kyllä te tuohon totutte. Muihinkin olette tottuneet.

Half-breed kirjoitti:Kyllä te tuohon totutte. Muihinkin olette tottuneet.

Totuttiin vai? Emmie ainakaan hyvällä ole katsonut sen jälkeen, kun menit vaihtamaan sen alkuperäisen Rikkun toisiin, huonompiin kuviin.

Rikku takaisin!

Half-breed kirjoitti:

Da Big Boss kirjoitti:

Kyllä te tuohon totutte. Muihinkin olette tottuneet.

Avatarisi henkilön naamaan en kyllä totu. Jotenkin pelottava virnistys. Edellinen oli parempi, mutta vaihtelu virkistää.

Alien of Change kirjoitti:

Half-breed kirjoitti:Kyllä te tuohon totutte. Muihinkin olette tottuneet.

Avatarisi henkilön naamaan en kyllä totu. Jotenkin pelottava virnistys.

No kun kyseessä on Shintolaisessa rituaalissa, jossa pyrittiin pitämään helvetin portti kiinni, tapettu tyttö. Rituaalikin meni vielä hieman mönkään, niin tyttö on tullut helvetistä takaisin kummittelemaan, joten ihan ymmärettävää jos se hymyilee pelottavasti.

Half-breed kirjoitti:

Alien of Change kirjoitti:

Half-breed kirjoitti:Kyllä te tuohon totutte. Muihinkin olette tottuneet.

Avatarisi henkilön naamaan en kyllä totu. Jotenkin pelottava virnistys.

No kun kyseessä on Shintolaisessa rituaalissa, jossa pyrittiin pitämään helvetin portti kiinni, tapettu tyttö. Rituaalikin meni vielä hieman mönkään, niin tyttö on tullut helvetistä takaisin kummittelemaan, joten ihan ymmärettävää jos se hymyilee pelottavasti.

Minä kun luulin, että tuo tyttö olisi ollut yksi pelin päähenkilöistä.

Alien of Change kirjoitti:

Half-breed kirjoitti:

Alien of Change kirjoitti:

Half-breed kirjoitti:Kyllä te tuohon totutte. Muihinkin olette tottuneet.

Avatarisi henkilön naamaan en kyllä totu. Jotenkin pelottava virnistys.

No kun kyseessä on Shintolaisessa rituaalissa, jossa pyrittiin pitämään helvetin portti kiinni, tapettu tyttö. Rituaalikin meni vielä hieman mönkään, niin tyttö on tullut helvetistä takaisin kummittelemaan, joten ihan ymmärettävää jos se hymyilee pelottavasti.

Minä kun luulin, että tuo tyttö olisi ollut yksi pelin päähenkilöistä.

Mikä tyttö, missä ja kuinka vanha? Ette kai te nyt vaan ole sitten menneet sekoittamaan lottien ikää? Tiedätte kai että taiteen nimissä ei ihan mitä tahansa voi tehdä. Vai voiko? Onko se nyt sitten taidetta kun Danny aka Ilkka lipsanen laulaa Tuuliviiriä? Ei taida olla. Miksi joku maksaa jostain Picasson työstä 10 miljoonia dollareita. Kaverihan maalaili ihan höyryt silmillä ihan mitä sattuu. EIhän niistä saa edes tuon taivaallista selvää. Hieman samaa kategoriaa kun ruotsalainen huumori. Maailmalla arvostetaan, mutta kukaan ei saa siitä mitään tolkkua. Niin ja sitten on nämä kaiken maailman urpot jotka tekevät musiikkia ja tulevat sitten sanomaan että "tiedätkö kuka mä oon"? Ei en tiedä eikä kiinnosta.

PS. Kansan demokratia on päättänyt että HB olisi taas aika vaihtaa avataria. Vai mitä?

Turha vaihtaa avataria. Kuitenkin valitatte siitä, oli se sitten Riku tai Harley Quinn.

Olenko missannut jotain, vai eikö turinakisan voittajaa ole vielä selvillä?

OFFTOPIC Halo 3 ODST pelattu läpi co-oppina Legendarylla eikä achieventtiä tullut. Jee!

Eikös se Gila ollut?
Ja olenkos minä missannut jotakin, vai eikös se ollut jotenkin sillä tavalla, että siinä vaiheessa kun Shimat mennöö, sulkeutuu Turinakisa-ketju viimeistään?