Re: [FB] Kevät '15: Kulonkukkia
Lähetetty: La 18.04.2015 16:37
Sota oli hurja!
Ulfrif Myyrämieli kaivautui lähellä Wulbertsburgin kaupungin jäämistöä maan pinnalle, ja siristellessään maanalaisiin oloihin ja pimeään tottuneita silmiään huomasi Grandbeloksen armeijan tuijottavan häntä silmästä silmään. Pienen uhittelukierroksen jälkeen suurmestari Himmel ei tahtonut ymmärtää kääpiöiden kimuranttia slangia, ja päätti kurmoottaa karvakasoja. Olivathan he tunkeutuneet aamuhämärässä heidän esi-isiensä maille. Swedland... no, on jotain sinne päin.
Kun kääpiöt vasta kaivautuivat maan alta pinnalle päin, sai suurmestari Himmel etulyöntiaseman ja valitsi taistelukentäksi vinon deploymentin. Kääpiöt tästä hämmentyivät, ja osa heidän armeijastaan joutui saapumaan kentälle reserveistä. Grandbelos joutui tekemään myös uhrauksia ja jättämään hitaimmat taakse, mutta he tulisivat sopivikseen kentälle äksönin ollessa äkäisimmillään.
Kääpiöillä olisi ollut vaikka millä mitalla scoutteja ja vanguardia ja vaikka sun mitä, mutta maan alta kaivautuminen vie aikansa ja veronsa. Grandbeloksen tiedustelijat ja tunnustelijat ehättivät paikalle ensin, ja kääpiöt ajettiin nurkkaan.
Melanie Scholl löysi kentältä taikuuden kiintopisteen ja asettui sinne asumaan tykkejä uhmaten. Sieltä hän irkutti ensimmäisellä vuorolla Final Transmutationin 40 kääpiön sotajoukkoon, ja siivosi sieltä BSB:n ja kolmanneksen yksiköstä. Tämän jälkeen Hans-Adolf itse uskaltautui rynnäköimään kääpiöiden linjastoon. Grandbeloksen lapsisotilaat uhrautuivat jälleen hyvän asian puolesta ja heiluivat vierellä porskuttavan Hammerer yksikön tiellä. Ulfrifia harmitti tämä suuresti. Valitettavasti kääpiöboksista oli vielä hurja summa partaa jäljellä ja niiden siivoaminen oli pitkällistäkin pitkällisempi operaatio, ja vaati Krausengarden ritarien uljaan uhrauksen.
Kun Hammererit viimein pääsivät kiinni Krausengarden jämiin, säikähti suurmestari Himmel apuvoimien saapumista niin että pyrähti pakosalle. Valitettavasti hänen hevosensa kompastui omiin kavioihinsa ja Ulfrif marssi suurmestarin yli tylyn ynseästi.
Muualla Krausengarden suurmiekkamiehet (joita oli höyrytetty ilkeästi edellisellä vuorolla puolivahvuuteen) rynnäköivät kääpiösurmaajiin, ja lopulta vaihtoivat oman henkensä slayerboksin tuhoon. Sitä ennen kunniakas porsasritarimme sir Erkenbrand epäonnistui tykin tuhoamisessa, onnistui LD3 testissä, pidätteli valtavaa thundereryksikköä, auttoi kanaritareita siivoamaan ne kartalta, ja osoitti heille uuden suunnan slayerien kyljessä. Silti edes kanaritarien apu ei riittänyt tuhoamaan slayereita tarpeeksi nopeasti ja Ulfrifin vasaranheiluttelijat pääsivät apuun ja silpoivat myös Krausengardea johtaneet sankarit.
Grandbeloksen apuvoimat kuitenkin onnistuivat siistimään kentältä kääpiösotakoneet, Melanie heitteli jotain loitsuja välillä tornistaan, Helblaster räjäytti itsensä (historiallista!), tykki otti vastakuulasta alkupelissä, ja kaikkea tapahtui. Aivan lopussa tankki ajoi hammererien jämiin, jätti henkiin yhden ja Ulfrifin, ja LD stubborn piti pari vuoroa.
Lopulta molemmilta kuoli sen verta porukkaa että lopputulos oli
13-7
Grandbeloksen hyväksi!
Maalauspisteet Grandbelokselle.
Raportti on hieman hyppivä, mutta parasta mihin nyt kykenen. :) Hieno peli oli! Deploymentissa meni taas melkein puolet peliajasta, ja olikin jälleen olennaisin ja tärkein osuus koko peliä. Itse toiminta meni delpoymentin jälkeen aika omalla painollaan. Riku hävisi deploymentin heitot, mutta loputa nopanviskonnasta meni tasaisen hyvin. Itse onnistuin muutamassa sankarheitossa, ja loput feilasin tasaisesti - menetin siis grindauksessa pisteitä, mutta pääsin yllättävissä paikoissa paikkoihin joilla sain siivottua pisteitä runsaasti. Myös chaffi toimi erinomaisesti.
Hyvä peli, ja erinomainen lopetus liigalle! Tätä Warhammerin pitäisi ollakin!
Ulfrif Myyrämieli kaivautui lähellä Wulbertsburgin kaupungin jäämistöä maan pinnalle, ja siristellessään maanalaisiin oloihin ja pimeään tottuneita silmiään huomasi Grandbeloksen armeijan tuijottavan häntä silmästä silmään. Pienen uhittelukierroksen jälkeen suurmestari Himmel ei tahtonut ymmärtää kääpiöiden kimuranttia slangia, ja päätti kurmoottaa karvakasoja. Olivathan he tunkeutuneet aamuhämärässä heidän esi-isiensä maille. Swedland... no, on jotain sinne päin.
Kun kääpiöt vasta kaivautuivat maan alta pinnalle päin, sai suurmestari Himmel etulyöntiaseman ja valitsi taistelukentäksi vinon deploymentin. Kääpiöt tästä hämmentyivät, ja osa heidän armeijastaan joutui saapumaan kentälle reserveistä. Grandbelos joutui tekemään myös uhrauksia ja jättämään hitaimmat taakse, mutta he tulisivat sopivikseen kentälle äksönin ollessa äkäisimmillään.
Kääpiöillä olisi ollut vaikka millä mitalla scoutteja ja vanguardia ja vaikka sun mitä, mutta maan alta kaivautuminen vie aikansa ja veronsa. Grandbeloksen tiedustelijat ja tunnustelijat ehättivät paikalle ensin, ja kääpiöt ajettiin nurkkaan.
Melanie Scholl löysi kentältä taikuuden kiintopisteen ja asettui sinne asumaan tykkejä uhmaten. Sieltä hän irkutti ensimmäisellä vuorolla Final Transmutationin 40 kääpiön sotajoukkoon, ja siivosi sieltä BSB:n ja kolmanneksen yksiköstä. Tämän jälkeen Hans-Adolf itse uskaltautui rynnäköimään kääpiöiden linjastoon. Grandbeloksen lapsisotilaat uhrautuivat jälleen hyvän asian puolesta ja heiluivat vierellä porskuttavan Hammerer yksikön tiellä. Ulfrifia harmitti tämä suuresti. Valitettavasti kääpiöboksista oli vielä hurja summa partaa jäljellä ja niiden siivoaminen oli pitkällistäkin pitkällisempi operaatio, ja vaati Krausengarden ritarien uljaan uhrauksen.
Kun Hammererit viimein pääsivät kiinni Krausengarden jämiin, säikähti suurmestari Himmel apuvoimien saapumista niin että pyrähti pakosalle. Valitettavasti hänen hevosensa kompastui omiin kavioihinsa ja Ulfrif marssi suurmestarin yli tylyn ynseästi.
Muualla Krausengarden suurmiekkamiehet (joita oli höyrytetty ilkeästi edellisellä vuorolla puolivahvuuteen) rynnäköivät kääpiösurmaajiin, ja lopulta vaihtoivat oman henkensä slayerboksin tuhoon. Sitä ennen kunniakas porsasritarimme sir Erkenbrand epäonnistui tykin tuhoamisessa, onnistui LD3 testissä, pidätteli valtavaa thundereryksikköä, auttoi kanaritareita siivoamaan ne kartalta, ja osoitti heille uuden suunnan slayerien kyljessä. Silti edes kanaritarien apu ei riittänyt tuhoamaan slayereita tarpeeksi nopeasti ja Ulfrifin vasaranheiluttelijat pääsivät apuun ja silpoivat myös Krausengardea johtaneet sankarit.
Grandbeloksen apuvoimat kuitenkin onnistuivat siistimään kentältä kääpiösotakoneet, Melanie heitteli jotain loitsuja välillä tornistaan, Helblaster räjäytti itsensä (historiallista!), tykki otti vastakuulasta alkupelissä, ja kaikkea tapahtui. Aivan lopussa tankki ajoi hammererien jämiin, jätti henkiin yhden ja Ulfrifin, ja LD stubborn piti pari vuoroa.
Lopulta molemmilta kuoli sen verta porukkaa että lopputulos oli
13-7
Grandbeloksen hyväksi!
Maalauspisteet Grandbelokselle.
Raportti on hieman hyppivä, mutta parasta mihin nyt kykenen. :) Hieno peli oli! Deploymentissa meni taas melkein puolet peliajasta, ja olikin jälleen olennaisin ja tärkein osuus koko peliä. Itse toiminta meni delpoymentin jälkeen aika omalla painollaan. Riku hävisi deploymentin heitot, mutta loputa nopanviskonnasta meni tasaisen hyvin. Itse onnistuin muutamassa sankarheitossa, ja loput feilasin tasaisesti - menetin siis grindauksessa pisteitä, mutta pääsin yllättävissä paikoissa paikkoihin joilla sain siivottua pisteitä runsaasti. Myös chaffi toimi erinomaisesti.
Hyvä peli, ja erinomainen lopetus liigalle! Tätä Warhammerin pitäisi ollakin!