suomaille, kotoonsa langettaa
~ talvi.
Elon aatteen kannattaa,
tuuli, aurinko, kasvattaa
~ kevät.
Niin harva enää nähdä saa,
uutta, kuulasta, kirkasta
~ kesää.
Taas veronsa vei,
omansa Swedland näin vei,
maan poveen vei,
tuonelan tuolle puolen vei,
Von Frukkostin
~ muisto.
Kierros 5
Christopherin noitasiskot
Kyrian Haukanmieli
Punainen Legioona
Demonilauma
Drosselmeier
Skåvemin karvaturrit
Mätäherra Bob
Prinssi Hotenk
Mardos Rautakuula
Oglok Kuurakoipi
Förkunnare Vega
~Oscar II von Fockenholm~
Onhan sitä jo ollut!…
Viimeistä viedään. Swedlandin kuninkuusravit ovat saapumassa päätökseensä tältä keväältä, ja kesä antaa odotella itseään. Aurinko möllöttää Swedlandin suomaiden ja korpien yllä, mutta lämpöä eivät siitä saa kovia kokenee kenraalit tai heidän luotsaamansa sotajoukot. Ja vielä vähemmän lämpöä saavat vasta turpeeseen haudattujen sotaveljien ja –siskojen hajoavat ruumiit, joiden hautoihin auringon säteet eivät yllä.
Paitsi jos Punainen kuningas on nostattanut heidät kuolleista, häpäissyt haudat ja nauranut äänetöntä ja tunteetonta nauruaan harjoittaessaan hävyttömiä bakkanaalejaan arvokkaasti kuolleiden kustannuksella. Ei sillä että kukaan tietäisi hän nauravan. Hymyilyynkin tarvittaisiin lihaksia. Paljas luu ja ajan myötä harventunut hammasrivistö ei anna mitään merkkejä mistään tunteista.
Sitä enemmän tunnetta ja elämän paloa osoittavat Swedlandin kisan rinnakkaissijalla olevat Christopherin noitasiskot, jotka ehkä hieman nurinkurisesti etsivät epäkuolemasta nimenomaan sitä inhimillisempää puolta, ja elämän iloa! Kyllä, se kuulostaa juuri niin älyttömältä, käsittämättömältä ja typerältä kuin se onkin. Vaan ei Daisylla, Lilylla ja Rosettella ole tästä parempaa käsitystä – eikä myöskään siitä, että he ovat henkimaailman näkymättömillä vaaliuurnilla Swedlandin kuninkuuskisassa kärkisijalla!
Vaan heidän ensimmäinen haasteensa ja jo legendaksi noussut kilpailijansa, kuningas Punainen, on aivan heidän kintereillään.
Hullunkuristahan tästä tekee se, että eivät nuo kaksinkamppailijat ole ratkaisemassa kisaansa (johon kumpainenkaan tuskin on tiennyt osallistuvansa) vastatusten, vaan heidän kohtalostaan päättävät aivan toiset: noitasiskojen tulevaisuudesta pahantahtoisen pahuuden kurmoottamisessa jälleen kunnostautunut, omenaplantaasien (entinen) herra ja lohikäärmevarkauden (no, keltä nyt kysytään) uhri Kyrian Haukanmieli; ja Punaisen loppukiristä vasta nenilleen saanut (ja tästä varmasti harvinaisen nyrpeissään oleva) suurdemonikaksikko, joiden nimeä ei kuolevaisten kielellä voi lausua (saati ylös kirjata) menettämättä järkeään.
Epäkuolleiden yllättävän karsaassa käsittelyssä kouliintunut kreivi Drosselmeier kokee kevään ehkä viimeisen seikkailunsa Swedlandin saloilla lohikääryleisiin kovin innokkaasti tutustuneen ja käärmehipasta intoutuneen, kaiken kokeilijan ja lihasmassan muovaajan, Skåvemin rottaherran Griksnittin, ja hänen uuden lemmikkinsä Viiksin. Ehkä pian näemme onko Bluuthbertillä vielä energiaa ja jaksamista tutustua uusiin ystäviin ja temmellystovereihin – ja olisiko Drosslemeier tai Kel’ellerian ottanut vaarin Nordlandia pitkin leviävästä, Animalian Keisarikunnan jaoston tekemästä pyynnöstä tehdä pikaisesti loppu Skåvemin eläinrääkkäyksestä…
Viimein kohtalotoverinsa ja vanhan ystävänsä, ehkä kohta tuonpuoleisellisesta krapulastaan selviävän, Swedlandin vielä seisovan johtajan ja herran, noitaherra Jorman kanssa voimansa yhdistänyt Bob sai hyvät salamit kurjan kääpiö- ja ihmisarmeijan murjomisesta, ja kohtaa elämänsä mieskunnossa turistiluukasan, prinssi Hotenkin, ja toivottanee tälle hyvää matkaa takaisin haudan lepoon. Ehkä prinssillä tämän lomamatkan päätteeksi kelpaakin taas muutaman sadan vuoden lepi – lomasta palautumiseen menee aina oma aikansa.
Sekä Mardos, että Oglok nuolivat ilmeisesti haavojaan (tai, mitä nuolivatkaan) viimeiset pari viikkoa, ja ehkä hyvä niin. Onhan sitä kerättävä kuntoa ennen seuraavia koitoksia, ja mitä noiden kahden aiempiin suorituksiin ja voimannäyttöihin tulee, ei ole ehkä väliä kumpi tästä tulevasta koitoksesta selviää päällimmäiseksi. Melaa survotaan varmasti kaikesta huolimatta sinne, minne se ei kuuluisi, tai suurella todennäköisyydellä mahtuisi, ja niin hurjalla voimalla ja rutinalla, että heikompaa hirvittää. Viewer discretion is advised.
Oscar II von Fockenholmin seikkailuista kukaan ei ehkä enää haluakaan kuulla. Nähtäväksi jää, mitä karvaherra Vega häpeässään ja turhautumisessaan, jota tämän kaltoinkohtelu on varmasti aiheuttanut, tämän pään menoksi keksii. Ehkä kaikki se, mitä metsän siimeksessä tapahtuu, on parempi salata uteliaitten silmiltä.
Ja niin.
Kellä onkaan pölyn laskeuduttua muihin verraten suurimmat pussit *ullia?
Swedlandin rajaparrut nousevat, ja tangot sojottavat uljaasti kohti taivasta viimeisen kierroksen kunniaksi!
Jos koskaan, on NYT hetki ottaa sukkaaa-a—POIS!
//vips
Kolme viikkoa lie myös tälle kierrokselle aivan hyvä takaraja! Raportteja odotetaan sunnuntaihin 10.4. mennessä. Huomatkaa myös jo tässä vaiheessa, että Outoconin KoW karttakampanjaan mahtuu vielä kolme pelaajaa!
